Sunnuntaina 20. elokuuta 1989, aamulla noin kello 10 aikaan Rovaniemen Lapinrinteellä, osoitteessa Hirvaskatu 20, talon päädyssä, autotallirakennuksen antamassa suojassa oli menossa tavallisuudesta poikkeava aherrus kukkapenkin kimpussa. Nyt ei ollut kyse orvokkien istuttamisesta, saati rikkaruohojen kitkemisestä, vaan srilankalaissyntyisestä, 49-vuotiaasta patologi Ananda Kulatungasta ja siitä, että hänen jätesäkkiin pakattu ruumiinsa oli siirtymässä kotitalonsa nurmikon alle, vain noin puolenmetrin syvyyteen.
Ruumista oli piilottamassa yksi henkilö, vainajan vaimo, sairaanhoitaja Riitta Hietanen-Kulatunga. Hautaamisen jälkeen vaimo istutti kukkapenkkiin ruttojuurta.
Miten tähän tilanteeseen sitten päädyttiin?
Erään tiedon mukaan Kulatunga muutti Suomeen silloisen venäläissyntyisen vaimonsa kanssa 1960-luvun lopulla. Tämä avioliitto päättyi kuitenkin eroon. Vuonna 1976 Kulatunga toimi kunnanlääkärin sijaisena Kannuksessa ja siellä hän tapasi Riitta Hietasen. He avioituvat vuonna 1978 ja muuttivat Rovaniemelle 1979, jossa Kulatunga toimi patologian ylilääkärinä Lapin keskussairaalassa. Suomen kansalaisuuden hän sai vuonna 1982.
Avioliitto alkoi kuitenkin rakoilla ja lopulta se oli pelkkä kulissi. Kulatungan huhuttiin olleen innostunut avioliiton ulkopuolisista suhteista. Tiedettiin myös avioparin riidoista ja että molemmilla oli silloin tällöin silmät mustina. Naapurit taasen kertoivat miehen olleen kohtelias, ”aina hän tervehti kun vastaan tuli”.
Tuosta elokuun 20. päivän puuhasteluista takapihalla vaimo ei tietenkään kertonut kenellekään mitään. Hän oli kehittänyt tarinan, jonka mukaan miehensä oli lähtenyt tuolloin sissisotien raastamaan Sri Lankaan ja kokenut siellä väkivaltaisen kuoleman.
Poliisit tutkivat asiaa ja mitään näyttöä Kulatungan matkustamisesta Sri Lankaan – saati muualle – ei ollut mitään todisteita ja vaimon kertomusta alettiin epäillä yhä voimakkaammin. Poliisin päätelmien mukaan Kulatunga ei ollut Rovaniemeltä poistunut. Ainakaan elävänä. Vaimo yritti hämätä; hän kävi Sri Lankassa, ”etsimässä miestään”.
KRP:n Rovaniemen aluetoimisto otti jutun hoitaakseen. Vaimo kävi talven mittaan kuulusteluissa kuusi kertaa. Osa niistä kesti jopa koko päivän. Poliisien esittäessä yhä enemmän epäilyjä Kulatungan matkustamisesta yhtään mihinkään, vaimo päätti muuttaa taktiikkaansa.
“Se oli itsemurha”
Toukokuussa 1990 vaimo veti esiin itsemurhakortin!
Vaimon mukaan miehensä oli pettynyt kaikkeen; tohtorinväitöskirjaa ei tultaisi hyväksymään ja sukulaiset Sri Lankassa ovat suuressa hädässä, sekä tapaamisoikeus edellisestä avioliitosta oleviin lapsiin, on jostain syystä evätty. Vaimo kertoi saaneensa mieheltään puhelinsoiton, jossa tämä kertoi masentuneisuudestaan ja itsemurha-aikeistaan.
Vaimo oli tuolloin kyläreissulla kotiseudullaan Kannuksessa ja kertomansa mukaan ajoi sieltä ”niin nopeasti kuin oli mahdollista”, vain löytääkseen miehensä vuoteelta kuolleena, itsensä ampuneena.
Vaimon mukaan miehensä oli jättänyt jäähyväiskirjeen, jossa tämä kertoi itsemurhan olleen häpeäksi ja se pitää salata, ja sekä toiveestaan, että perinteiden mukaisesti ruumis tulee haudata kotipihalle. Tätä toivetta ja tahtoa vaimo oli sitten noudattanut.
Siitä vaimo vaikeni, että miehensä ei kuollut omasta tahdostaan. Jäähyväiskirjeen vaimo kertoi polttaneensa takassa.
Samaisena päivänä, keskiviikkona 7. toukokuuta 1990, kun vaimo kertoi miehensä itsemurhasta, hän kertoi mihin ruumis on haudattu ja tutkinta sai uutta pontta. Ruumis kaivettiin esiin 8. toukokuuta ja jo ensimmäinen lapionpisto kertoi, että edes jokin vaimon puheissa pitää paikkansa; maahan oli haudattu jotain!
Vaimon asema muuttui lopullisesti; asianomistajasta epäillyksi.
Rovaniemeltä kadonnut patologi löytyi kukkapenkkiin haudattuna
Lähes vuoden kateissa ollut rovaniemeläinen patologian ylilääkäri Ananda Kulatunga, 49, löytyi kotipihalleen haudattuna tiistaina. Poliisi on pidättänyt patologin vaimon, jonka vangitsemisesta päätetään perjantaina.
HS 10.5.1990
Vaimo tuli auttaneeksi tutkintaa tahtomattaan; ruumis oli paketoitu niin huolellisesti, että sille pystyttiin tekemään lähes kaikki oikeuslääketieteelliset ja rikostekniset tutkimukset. Siitä oli tutkinnan kannalta erittäin suuri apu. Selvisi myös se, että surma-ase, vaimon isän omistama Parabellum-pistooli, ei ole ollut Kulatungan kädessä, vaan laukaukset on ampunut todennäköisesti vaimo. Henkirikos oli tehty päähän ampumalla.
Ase löytyi sittemmin vaimon synnyinkodista, ja voitiin todeta, että Kulatunga oli ammuttu juurikin kyseisellä aseella, ja että näyttöä kolmannen henkilön osallisuudesta tekoon ei ole.
Tuomiolle
Vaimo vangittiin ja asian käsittely siirtyi Rovaniemen kihlakunnanoikeuteen. Syyttäjä vaati vaimolle tuomiota taposta. Kesäkuun lopulla vaimo päästettiin vastaamaan vapaalta! Kihlakunnanoikeus antoi tuomionsa 5. marraskuuta 1990. Riitta Hietanen-Kulatunga tuomittiin taposta 9 vuodeksi vankeuteen.
Rovaniemen hovioikeus ei muuttanut alioikeuden päätöstä:
Rovaniemen hovioikeus on pysyttänyt voimassa niin sanotusta kukkapenkkisurmasta alioikeudessa langetetun tuomion, jossa…
HS 12.11.1991
Kukkapenkkisurmasta on kulunut jo yli 27 vuotta. Surmaaja oli ensikertalainen ja Suomen lain mukaan suoritti tuomiostaan puolet. Hän elää edelleen.
Jos vaimo ei olisi kertonut mihin ruumis on haudattu, tapauksen selvittelyyn olisi mennyt huomattavasti enemmän aikaa ja mikä olisi ollut lopputulos? Milloin ruumis olisi löydetty? Olisiko itsemurhateoria pitänyt ja todisteiden puuttuessa tapaus jäänyt henkirikokseksi todistamatta? On myös esitetty kritiikkiä siitä, että teko ei ollut tappo, vaan vakaasti harkiten tehty. Murha. Siitä olisi tullut elinkautinen.
Vaimon puheet väitöskirjan epäonnistumisesta olivat nekin mielikuvituksen tuotetta. Kirja oli valmis ja odotti vain painoon menemistä.