NUORI NAINEN SURMATTIIN KOTIMATKALLAAN

Päivitetty 2.1. klo 13:47

Helena Irmeli Mäntylä 1963 – 1981.

Viimeinen kotimatka

18-vuotias helsinkiläinen Helena Irmeli Mäntylä oli lähdössä ystävänsä luota Helsingin keskustasta kotiinsa Haagaan maanantai-iltana 6. heinäkuuta 1981. Araksi ja säikyksi kuvailtu Helena olisi päässyt lähes kotiovelleen bussilla nro 45, mutta Simonkentän pysäkillä olleiden räyhäävien nuorten takia hän ei uskaltanut odottaa kauempaa, vaan lähti bussilla nro 32, jonka lähtöaika oli klo 23:10.

Helena jäi pois bussista pois klo 23:38 Riistavuoren vanhainkodin luona ja lähti kävellen kohti kotiaan pimeää metsäpolkua pitkin. Kun Helena jäi pois bussista, hänellä oli elinaikaa jäljellä enää noin viisitoista minuuttia. Pysäkiltä on muutaman sadan metrin matka rautatien alittavaan tunneliin.

Juuri ennen tunnelia Helenan pysäytti mustaviiksinen lyhyenläntä mies, jonka aikeet eivät jääneet epäselviksi. Hän löi Helenaa voimalla kasvoihin, sillä seurauksella, että Helenan leukaluu murtui kahdesta kohtaa. Tämän jälkeen mies raahasi Helenan läheiseen pensaikkoon ja raiskasi hänet.
Helenan yrittäessä huutaa apua, mies ryhtyi kuristamaan häntä voimakkaasti. Helenan kurkunpään rusto ja kieliluu murtuivat, minkä johdosta Helena Mäntylä sai surmansa.

Mies poistui polkupyörineen yön pimeyteen.

”Kuka tämän on tehnyt?”

Helenan vanhemmat olivat huolissaan, kun tyttöä ei kuulunut kotiin. Saatuaan tietää, että hän ei ollut jäänyt ystävänsä luo yöksi, he ryhtyivät etsimään Helenaa tämän mahdollisen kotimatkan varrelta. Läheltä alikulkutunnelia löytyi Helenalla ollut makuupussi. Sen enempää vanhemmat eivät pystyneet etsimään, vaan he soittivat poliisille.
Poliisi löysi Helenan riisutun ja osittain peitellyn ruumiin läheltä makuupussin löytöpaikkaa maasyvennyksestä parisen tuntia ilmoituksen jälkeen.

Surmapaikka. Taustalla Vihdintie. Kuva kirjasta Poliisi kertoo 1984.

Ruumiin löytöpaikalta saatiin toki arvokasta tietoa, mutta mitään suoraan tekijään viittaavaa ei löytynyt. Poliisi oli ihmeissään. Voisiko teolla olla yhteyksiä Helsingissä tehtyihin selvittämättömiin kellarimurhiin joulukuulta -80 ja tammikuulta -81? Tai jopa liki viiden vuoden takaiseen, niin ikään selvittämättömään kellarimurhaan Sofianlehdossa. Pian kuitenkin suljettiin pois yhteydet muihin henkirikoksiin.

Ilta-Sanomat 9.8.1981.

Iltasanomat 10.8.1981.

Tutkinta kävi kuumana. Lehdistö haastatteli alueen asukkaita; ”pelkäättekö, oletteko itse joutuneet ahdistelun kohteeksi?” Kuin sattumalta eräs haastateltu kertoi mielenkiintoisen seikan – joka tosin ei johtanut kiinniottoon, vaan sopi hyvin sittemmin surmaajaksi todettuun henkilöön; ”hoikka, tummaviiksinen mies ahdisteli sisartani parisen viikkoa sitten samalla alueella”.
Heinäkuu 1981 oli synkkää aikaa; kolme naista surmattiin. Helsinki, Lahti, Myllykoski. Jäisikö Helsingin tapaus pimeäksi? Kymmeniä miehiä kuulusteltiin – heidän joukossaan myös surmaaja, mutta hänen kohdallaan ei tuolloin ollut aihetta enempään.

Rikospoliisin onnistui irrottaa lähes 30 poliisia haravoimaan surmapaikkaa. Alueelta löytyi useita jälkiä, jotka viittaavat surmaan. Teksti ja kuva Iltasanomat 9.8.1981.

Alaikäinen raiskataan

Perjantaina 15. tammikuuta 1982, 13-vuotias tyttö odotti bussia Vihdintien varrella. Pysäkille kurvasi Volkswagen, UMM-334. Autosta tuli mies ja kaappasi tytön mukaansa. Mies ajoi Volkkarinsa Vihtijärvelle, syrjäisen metsätien varteen, jossa raiskasi tytön. Väkisinmakaamisen jälkeen, ehkä tyttöä lepyttääkseen, mies ehdotti hänelle treffejä seuraavaksi päiväksi…
Tyttö pääsi kouluun ja kertoi kaiken opettajilleen. Nämä kertoivat tiedot poliisille.
Hieman epäuskoisena poliisi sitten meni miehen tytölle ehdottamaan paikkaan. Mutta kas kummaa; elämänsä treffeille saapui toivorikkaana lyhyenläntä, mustaviiksinen mies!

Hän oli Jalo Eetu Seppänen.

Jalo Eetu Seppänen.

Seppänen pidätettiin kuulusteluja varten. Vihdin nimismiehelle nousi mieleen heinäkuussa Helsingissä tehty ja edelleen pimeänä oleva raiskaus sekä henkirikos. Voisiko tekijä olla sama kuin 13-vuotiaan raiskaajana pidätetty…?
Parin päivän kuluttua Seppänen tunnusti syyllisyytensä Helena Mäntylän surmaan. Hän kertoi ”muuten vaan” ajelleensa 12-vaihteisella polkupyörällään noilla seuduilla ja sattumalta kohdanneensa Helenan.

Seppänen tuomittiin Helsingin raastuvanoikeudessa 29.12.1982 täyttä ymmärrystä vailla olevana murhasta, yhteensä 13 vuodeksi vankeuteen. Murhan osuus oli 11 vuotta. Hänet passitettiin Helsingin keskusvankilaan. Kaikki osapuolet valittivat Helsingin hovioikeuteen. Sen päätös tuli 16.6.1983. Helena Mäntylän surmaaminen oli tappo. Kaikki rangaistukset yhdistettynä tuomioksi tuli 13 vuotta 5 kuukautta vankeutta. Tapon osuus oli edelleen tuo 11 vuotta.

Helena Mäntylä on haudattu Honkanummen hautausmaalle.

Kainuun poika maailmalla

Jalo Eetu Seppänen syntyi Suomussalmella 28. elokuuta 1944 11-lapsiseen pienviljelijäperheeseen. Asevelvollisuuden suoritettuaan hän muutti Nurmijärven Perttulaan ja edelleen vuonna 1980 Torpparintielle, Espoon Mankkaalle. Seppänen ajoi työkseen sekä kuorma- että linja-autoa. Vuonna 1971 hän meni naimisiin, mutta tuo avioliitto kariutui jo vuonna 1974.

Elokuussa 1980 Seppänen raiskasi 21-vuotiaan kotkalaisneitosen Juupajoella. Tapaus oli esillä Oriveden kihlakunnanoikeudessa jo syyskuussa saman vuonna. Seppänen sai ehdollista vankeutta. Asian käsittely meni aikoinaan jopa korkeimpaan oikeuteen saakka. Käsittely pidettiin joulukuussa 1982 Seppäsen ollessa tutkintavankeudessa Mäntylän taposta ja 13-vuotiaan raiskauksesta. KKO antoi vankeustuomion ehdottomana.

Vuonna 1985 Seppänen antoi lehdistölle haastattelun, jossa kertoi tulleensa uskoon ja katuvansa syvästi pahoja tekojaan. Myöhemmin antamassaan haastattelussa hän kertoi kärsineensä tarpeeksi ja pyysi, että ”antakaa minulle jo anteeksi”.

Seppänen vapautui 1980-luvun lopulla ja muutti takaisin synnyinseuduilleen Suomussalmen Piispajärvelle. Vuonna 1996 hänet tuomittiin sukulaislapseen vuosina 1992 – 1995 kohdistuneesta haureudesta viideksi vuodeksi vankeuteen.

Vapauduttuaan Seppänen asettui asumaan Kontiomäelle.

Hänen osuuttaan pääkaupunkiseudulla ja muuallakin Suomessa, jopa Lappia myöten tapahtuneisiin selvittämättömiin, naisiin kohdistuneisiin henkirikoksiin, katoamisiin ja raiskauksiin on pohdittu useasti. Tammikuussa Helsingin Itä-Pasilassa surmatun Onerva Ketolan tapauksessa julkaistiin mustaviiksisen epäillyn kuva. Entä kuka oli autolla liikkeellä aamulla varhain, kun Rovaniemellä katosi jäljettömiin 17-vuotias Merja Vaara?

Itä-Pasilan kellarisurmaajasta tehty piirros.

Täältä ikuisuuteen

Ja tuli ehtoo ja tuli aamu. Jo 70 vuoden ikään ehtinyt Jalo Seppänen oli 17. elokuuta 2015 lähtenyt kotoaan Kontiomäeltä matkaan yön tunteina. Hän ajoi valkoisella Ford Transit pakettiautolla viitostietä etelän suuntaan. Noin puoli viiden aikaan aamulla Lapinlahden Alapitkällä, reilua ylinopeutta kaahannut, 24-vuotiaan kuopiolaismiehen ohjaama Ford Fusion ajautui vastaantulevien kaistalle. Autot törmäsivät rajusti ja sekä Seppänen että kuopiolaismies saivat surmansa välittömästi. He olivat olleet autoissaan yksin.

Jalo Eetu Seppänen kuoli autokolarissa Lapinlahdella 17.8.2015. Kuva poliisi.

Keskustelua aiheesta

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

``