ÄITI JA PIKKULAPSI SURMATTIIN RAA´ASTI

Kertomus siitä, miten kahden ihmisen sattumanvarainen kohtaaminen voi johtaa kammottavaan tragediaan.

Huostaanotosta itsenäistymiseen

Harri Antero Hyttinen, s.1971, oli murrosikäisenä otettu huostaan äitinsä sairauden vuoksi. Aika sijaiskodissa ei suinkaan ollut huoletonta, vaan apua tarvittiin; taannoin edesmennyt lastenpsykiatri Terttu Arajärvi oli aikoinaan analysoinut Harri Hyttisen, ja todennut tämän olevan kuin ”isossa rukkasessa oleva pieni ihminen, joka eksyy rukkasen peukaloon”.

Kontaktit biologiseen äitiin olivat huostaanoton jälkeen jääneet vähäisiksi ja vasta armeija-ajan jälkeen, itsenäistyttyään, Harri alkoi pitää yhteyttä äitiinsä.

Harri Hyttinen suoritti ajoneuvoyhdistelmänkuljettajan ammattitutkinnon Jalasjärven aikuiskoulutuskeskuksessa ja hän asui osoitteessa Keskustie 15 A 6.

Harri Hyttinen. Kuva Alibi 1/1996.

Nivalaan

Vuosi 1995 oli kääntynyt jo reilusti syksyn puolelle. Keskiviikkona 4. lokakuuta 23-vuotias jalasjärveläinen Harri Hyttinen nousi Seinäjoelta Oulun suuntaan menevän junan kyytiin. Hänen tarkoituksenaan oli mennä yllätysvierailulle äitinsä luokse Nivalaan. Äiti oli muuttanut sinne Haapavedeltä keväällä 1995. Lokakuinen reissu oli ensimmäinen, jolloin Harri ei ilmoittanut äidille etukäteen saapumisestaan.

Harri Hyttinen jäi pois junasta Ylivieskassa ja suuntasi Asemakadulla sijaitsevaan ravintola Jokeriin. Siellä hän tilasi tuopillisen keskiolutta. Noin puolisen tuntia saapumisena jälkeen hän tapasi 28-vuotiaan, työkyvyttömyyseläkkeellä olevan kahden lapsen yh-äidin, Anne Hintsalan (os. Sikala). Kun tuli puhe Hyttisen matkasta äidin luo Nivalaan, niin Hintsala sanoi, että mennään yhdessä, sillä hänkin asuu Nivalassa. Ennen poistumistaan ravintolasta Hyttinen ehti nauttia 10 tuoppia keskiolutta. Mutta ei Hintsalakaan kuivin suin istunut.

He matkustivat linja-autolla Nivalaan ja toiveikkaalla Hyttisellä lie tässä vaiheessa pimpsan kaipuu jo ohittanut äidin kaipuun. Niinpä Hyttinen oikopäätä suostui Hintsalan linjurissa tekemään ehdotukseen tämän asunnolle menemisestä.

Saavuttuaan Nivalaan he kävelivät vajaan kilometrin matkan Anne Hintsalan asunnolle osoitteeseen Niittykuja 3-4. Se on Nivalan kaupungin omistama rivitalo. Anne Hintsala asui kolmen huoneen ja keittiön sekä saunan käsittävässä asunnossa, yhdessä 1- ja 5-vuotiaiden lastensa kanssa.

Niittykujan viihtyisää asuinaluetta. Kuva googlemaps.

Asunnolle saavuttuaan Hintsala lähti noutamaan lapsiaan päivähoidosta Hyttisen jäädessä siivoamaan.

Illanviettoa

Anne Hintsala saapui kotiinsa viimeisen kerran noin kello 18:30. Hyttinen odotti illalta paljon. Alkuunsa ilta sujuikin mukavasti vodkasta paukkuja tehden ja televisiosta ohjelmia katsellen. Anne Hintsala laittoi lapset nukkumaan noin kello 21 aikoihin. 5-vuotias poika nukkui omassa huoneessaan ja 1-vuotias tyttö äitinsä makuuhuoneessa omassa pinnasängyssään.
Hintsalan ja Hyttisen riita alkoi saunanlämmityksen tarpeellisuudesta ja lopulta sanaharkka kääntyi toisten henkilökohtaisten ominaisuuksien arvosteluun. Tästä huolimatta he lähestyivät toisiaan ja Hyttisen mukaan seksuaalinen kanssakäyminen oli ”hyväilyasteella”. Sen pidemmälle Hintsala ei halunnut. Tultuaan kolmasti kielletyksi Hyttinen äkämystyi. Hän otti Hintsalan otteeseensa ja puristi tätä kyynärtaipeellaan kurkusta puolisen minuuttia. Otteen löystyessä Hintsala oli tokaissut, että ”miksi sä teet…” Lause jäi kesken Hyttisen kuristaessa uudelleen ja pian Hintsala valahti veltoksi. Hyttinen oli tätä ihmetellyt ja omien sanojensa mukaan miettinyt, että ”kävikö tämä näin nopeasti”. Todettuaan Anne Hintsalan kuolleen hän otti tältä housut pois ja päätti katsoa kiellettyä hedelmää. Mutta sen enempiä hän ei naiseen kajonnut.

Makuuhuoneessa nukkunut tyttö oli herännyt. Hyttiselle tuli mieleen, että hän ei voi antaa tytön elää ilman äitiä ja kuristi tyttöä ehkä noin 15-20 sekuntia. Kuristamisen jälkeen tyttö oli korahdellut. Tämän jälkeen Hyttinen otti lasta jaloista kiinni ja löi hänet pää edellä pinnasängyn yläpuolella olevaan seinään.

Sitten hän laski lapsen sängylle ja lähti keittiöön etsimään syötävää. Nautittuaan pari voileipää Hyttinen havahtui tytön korinaan. Hyttinen otti mukaansa veitsen ja meni uudelleen makuuhuoneeseen. Hän löi tyttöä kahdesti rintalastan yläpuolelle. Tämän jälkeen hän otti tyttöä taas jaloista kiinni, lyöden tämän päätä lattiaan takaraivo edellä. Lapsen välitön kuolinsyy oli kallonmurtuma ja aivoruhjeet.

Pieni tyttö surmattiin julmasti. Kuva poliisi.

Hyttinen iski tytön pään seinään nuolen osoittamassa kohdassa. Kuva poliisi.

Tekonsa jälkeen Hyttinen asetti surmaamansa lapsen takaisin sängylle, soitti kaverilleen pyytäen tätä hakemaan hänet linja-autoasemalta, keräsi tavaransa ja lähti pois. Asuntoon jäi kahden ihmisen ruumiit. 5-vuotias poika jatkoi untaan.

Pidätys

Ruumiit löysi asuntoon seuraavana päivänä mennyt henkilö. Poliisi tiedotti asiasta perjantaina 6. lokakuuta.

HS 7.10.1995

KRP:n Oulun aluetoimisto otti tapauksen hoitaakseen ja mahdollisesta tekijästä saatiinkin jonkin verran tuntomerkkejä. ”Jonkun miehen” oli nähnyt muun muassa Hintsalan lasten hoitaja, näiden kävellessä linjuriasemalta Niittykujalle.

Tekijäehdokkaalle löytyi nimi; Harri Hyttinen. Hänet jäljitettiin Jalasjärvelle, mutta ennen pidättämistään poliisit mm. keskustelivat Hyttisen äidin kanssa ja tämä antoi ohjeita siitä, miten Harri-pojan kanssa tulisi menetellä, ettei tulisi lisää ruumiita.

Hyttinen noudettiin kotoaan, pidätettiin, kuulusteltiin ja vangittiin kahdesta murhasta epäiltynä.

Täällä Harri Hyttinen asui vuonna 1995. Kuva googlemaps.

Hyttinen myönsi tekonsa, mutta piti Anne Hintsalaan kohdistamaansa väkivaltaa tunnekuohussa tehtynä surmana. Lapsen osalta hän myönsi tapon.

Oikeuteen

Ensimmäinen oikeuskäsittely pidettiin Haapajärven käräjäoikeudessa jo kolmen viikon kuluttua surmatöistä. Hyttinen sai asianajajakseen Haapajärven entisen kaupunginjohtajan, sittemmin Hiihtoliiton puheenjohtajankin tunnetun varatuomari Paavo M Petäjän. Hyttinen lähettiin mielentilatutkimukseen. Hänen todettiin ymmärtäneen tekonsa.

Harri Hyttinen kirjoitti oikeudelle selonteon.

Otteita selonteosta.

Pääkäsittely oli 1.4.1996. Harri Hyttinen tuomittiin taposta sekä murhasta elinkautiseen vankeuteen. Anne Hintsalan osalta kyseessä oli tappo, mutta lapsen kohdistunut väkivalta oli julmaa sekä raakaa ja sen katsottiin olleen murha.

Hyttinen passitettiin Oulun lääninvankilaan suorittamaan rangaistustaan. Hän valitti Vaasan hovioikeuteen.
Elokuussa 1996 hovioikeus katsoi, että mitään syytä muuttaa käräjäoikeuden tuomiota ei ole, joten elinkautinen jäi voimaan.

Hyttisen kovastikin odottama päätös vuosituomiosta koki pahan kolauksen.

Lopullinen ratkaisu

Jostain syystä Hyttinen siirrettiin Konnunsuon vankilaan. Mahdollisesti hän koki edessään olevat vankilavuodet – tai ehkä jopa tekemänsä teot – niin raskaiksi, että hän teki itsemurhan sellissään heinäkuussa 1998.

Kahden ihmisen satunnainen kohtaaminen toi surua ja murhetta moneen kotiin. Orvoksi jäänyt poika adoptoitiin.

Äidin tuska

Harri Hyttisen vielä eläessä, hänen äitinsä tilitti tuntemuksiaan joulukuussa 1996 ilmestyneessä Nivala-lehdessä:

Artikkelin otsikko Nivala-lehdessä.

Keskustelua aiheesta

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

``