30 vuotta sitten, 18. marraskuuta vuonna 1978 tapahtui tähän mennessä suurin joukkoitsemurha, kun Jim Jones’n Kansan Temppelin 912 lahkolaista joivat syanidilla myrkytettyä juomaa – ilmeisesti Kool Aid’a – ja kuolivat Etelä-Amerikan viidakossa, Jonestownissa Guyanassa eristäytyneessä maatalousyhteisössä. Uhreista 276 oli lapsia.
James Warren “Jim” Jones (13. toukokuuta 1931 18. tai 19. marraskuuta 1978) oli yhdysvaltalainen itseoppinut saarnaaja, uskonnonjohtaja, joka perusti Kansan Temppeli -nimisen lahkon.
Perustaja Jim (James Warren) Jones syntyi köyhään työläisperheeseen Indianassa 1931 ja kasvoi pienestä pitäen inhoamaan rikkaita ja etuoikeutettuja. 50-luvulla hän esiintyi Indianapolisissa helluntalaistyyppisenä saarnaajana ja uskolla parantajana, jonka puheissa yhdistyivät vaatimukset sosiaalisesta ja rotujen välisestä tasa-arvosta, kommunistinen ideologia ja apokalyptiset visiot maailmanlopusta. Nuorena hän tutki ahkerasti mm Josif Stalinin, Karl Marxin, Mahatma Gandhin ja Adolf Hitler teoksia. Hän hyväksyi seurakuntaansa sekä mustia että valkoisia, mikä oli siihen aikaan radikaalia. Pastori Jones otti mallia mustan saarnaajan Father M.J. Divinen Peace Mission of American – liikkeestä ja alkoi muovata yhteisöstään eräänlaista suurperhettä, jossa hän itse oli Isä (tai Isi = Dad).
50-luvulla hän osallistui kommunistien järjestämiin mielenilmauksiin, ja liittyi USAn kommunistiseen puolueeseen. Jones kuitenkin etääntyi Amerikan Kommunistisesta Puolueesta ja maoisiteista kun AKP jäsenet alkoivat kritisoida Josif Stalinina ja hänen politiikkaa. Jones kritisoi USA politiikka joka vastusti Pohjois-Korean kommunistijohtajan hyökkäystä Etelä-Koreaan 1950 luvulla. Jones luonnehti sotaa ‘vapautussodaksi’.
Yhdysvallat oli Jonesn mukaan Ilmestyskirjan Babylon, jossa rikkaat sortivat köyhiä, erityisesti mustia. Jones väitti, että tämä Babylon tuhoutuisi ydinsodassa. Miehen ideat herättivät vastustusta Indianapolisissa, ja vuonna 1965 hän siirtyi kannattajineen Ukiahiin, Kaliforniaan. Siellä kirkko alkoi vetää puoleensa hippejä, sosiaalisista kysymyksistä kiinnostuneita akateemikkoja, fundamentalistikristittyjä, poliittisia aktivisteja, kadun asukkeja, rikollisia ja vanhuksia, joista jokaisella oli omat syynsä innostua Jonesin yhteisöstä. Monet Jonesin seuraajat pitivät häntä karismaattisena johtajana, kansalaisoikeuksien puolesta taistelijana, rotusyrjinnän vastustajana.
Jones perusti huumevieroitusklinikoita ja hoitokoteja syrjäytyneille nuorille, joissa asukkaat oppivat elämään yhteisöelämää Kansan Temppelin kommuunissa. Jones ja hänen vaimonsa Marceline adoptoivat useita lapsia eri roduista ja Jonesilla oli tapana kutsua perhettään ‘sateenkaariperheeksi’.
Kansan Temppelin suosio oli korkeimmillaan 70-luvun puolivälissä, jolloin liikkeessä oli noin kolme tuhatta jäsentä. Jonesin kultti rahoitti toimintaansa lähinnä köyhiltä saamilta lahjoituksilta. Myöhemmin viranomaiset selvittivät että Jonesin tililla oli ainakin 10 miljoona dollaria, Panaman Sveitsin pankissa, Jonestownissa hänen tilillä oli miljoona dollaria.Yhteisön jäsenien odotettiin antavan sekä kaiken aikansa että omaisuutensakin sen käyttöön.
Jos he uskalsivat uhmata tai arvostella Jonesa tai suunnittelivat luopumista, Temppelin henkilökunta järjesti katharsiksen: kokouksen, jossa osanottajat saivat määrätä rangaistukset rikkureille. Usein näitä hakattiin ja nöyryytettiin seurakunnan edessä. Jonestownista selvinneet ovat kertoneet julkisuudessa mm että ‘rangaistuksena’ lahkolaisia kidutettiin, mm sähköshokeilla, hakkamalla jne Lahkolaiset elivät enemmän tai vähemmän pelossa, eivätkä uskaltaneet puhua toisilleen sillä jäseniä kehotettiin ilmiantamaan toisiaan vääränlaisesta ajattelusta. Lapset erotettiin vanhemmistaan ja puolisot yritettiin vieraannuttaa toisistaan. Jones itse järjesti dramaattisia esityksiä, jossa hän paransi syöpiä, löi seuraajiaan kuolleiksi ja herätti taas henkiin jne
Vaikka Temppeli teki kaikkensa estääkseen kerran yhteisöön hyväksyttyjä lähtemästä, vuosien varrella yhteisöstä erosi joukko ihmisiä, joista jotkut arvostelivat julkisesti lahkon toimintaa. Vastustus oli kuitenkin hajanaista kunnes Al ja Jean Mills, jotka olivat kuuluneet lahkon johtoryhmään ja eronneet valtakiistan takia vuonna 1975, kokosivat entisistä jäsenistä ryhmän nimeltä Concerned Relatives (Huolestuneet Sukulaiset). Viranomaiset kiinnostuivat lahkosta, Jonesia syytettiin julkisesti lahkolaisten aivopesusta, lahkonsa jäsenien sekä fyysisestä että henkisestä pahoinpitelyistä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Paineen kasvaessa ja mielenkiinnosta tuohtuneena Jones seuraajineen päättikin loikata Yhdysvalloista Etelä-Amerikkaan.
Joukkomurha Jonestownissa
Vuonna 1977 Jones ja tuhatkunta kannattajaa muuttivat Etelä-Amerikkaan Guyanaan, jonne Kansan Temppeli oli jo jonkin aikaa rakentanut eristynyttä viidakkokylää, Jonestownia, turvapaikaksi jäsenilleen. Jones kuvaili yhteisöä sanoin “I believe were the purest communists there are.” eli uskon että olemme maailman aidoimmat kommunistit. Yhteisön jäsenet, kommunististen maiden mallin mukaisesti, eivät saaneet muuttaa siitä pois. Jonesn kuultiin mutisevan lakimiehelleen, Minä elän väkeni eteen koska he tarvitsevat minua. Mutta aina kun he lähtevät, he kertovat valheita tästä paikasta.
Jones kehitteli uskomuksen taivaaseen ottamisesta (Translation), jossa hän seuraajineen kuolisi yhdessä ja siirtyisi toiselle planeetalle autuaisiin oloihin. Samalla hän alkoi järjestää joukkoitsemurhaharjoituksia testatakseen seuraajiensa uskollisuutta. Jones oli diktaattorimainen johtaja, hänen uskottiin kärsivän vakavasta paranoiasta, joka vaan paheni iän myötä. Hän myös väitti että on Marxin tai Jeesuksen rekarnaatio. Yhden Jonestownista hengissä selvinneen mukaan hän kertoi lahkolaisille että on vain yksi jumala ja se on hän. Jones oli myös huume-addikti, kerran hän on joutunut pidätetyksi huumerikoksesta USAssa.
Liikkeen vastustajat onnistuivat puhumaan kongressin jäsenen Leo Ryanin sekä joukon lehtimiehiä mukaan matkalle Jonestowniin tutkimaan väitteitä ihmisoikeusloukkauksista ja sieppauksista. Concerned Relatives -ryhmä uskoi, että vierailu tarjoaisi pettyneille ihmisille tilaisuuden lähteä pois kultista ja saisi Jim Jones’n lopulta menettämään johtajan asemansa. Marraskuun 17. päivä 1978 Ryan’n ryhmä, jossa oli sekä lahkolaisten omaisia että toimittajia, saapui Jonestowniin, jossa heitä odotti tervetuliaisjuhla musiikin ja hyvän ruoan merkeissä. Seuraavana päivänä kuitenkin paineet kasvoivat. Jones antoi toimittajille haastattelun jossa häneltä kysyttiin mm lahkosta erota aikovista, asekätköistä jne. Osa toimittajista yrittivät päästä ‘luvatta’ joihinkin rakennuksiin. Lahkon johtajat saivat myös tiedon että Ryan’n ryhmä aikoo ottaa joitakin lahkon jäseniä mukanaan. Ennen lahkosta poistumista yksi lahkon jäsen yritti puukottaa Ryanin kuoliaaksi, mutta lahkon lakimiehet estivät yrityksen.
Kun Ryanin seurue ja poislähtijät saapuivat Port Kaituman lentokentälle, he joutuivat väijytykseen. Ryan, kolme lehtimiestä ja yksi luopioista kuoli. Yksitoista muuta loukkaantui.
Muutamia tunteja myöhemmin alkoi vallankumouksellinen itsemurha: pastori Jones määräsi seuraajansa juomaan virvoitusjuomacoctailin, joka oli terästetty syanidilla ja rauhoittavilla lääkkeillä. Lapset kuolivat ensin; äidit kantoivat vauvansa myrkkyastian luo ja ruiskuttivat sekoituksen näiden suuhun lääkeruiskulla. Aikuiset olivat vuorossa seuraavana. Useimmat kuolivat myrkkyyn, jonka osa joutui ottamaan pakon edessä. Vartijat ampuivat pakoon yrittäneet. Lopulta viidakkokylässä makasi yli yhdeksänsataa kultin uhria, Jones itse näiden joukossa. Jones itse ei juonut myrkkyjuomaa, hän oli joko ampunut itsensä tai määrännyt jonkun ampumaan hänet.
Vain 33 ihmistä onnistui pakenemaan ja selvisi hengissä, osa heistä on kertonut julkisuudessa kokemuksistaan. Yli 400 uhria on haudattu joukkohauaan, joka sijaitsee USAssa, Oakland:ssa, Evergreenin hautausmaalla.
Jones halusi luoda sosiaalisen paratiisin maan päälle, mutta tätä paratiisia kuvailivat sieltä hengissä selvinneet ‘utopiaksi’, ‘helvetiksi’ ja ‘orjaleiriksi’.
USAn viranomaiset, mm FBI tutkivat Guyanan joukko(itse)murhaa. Guyanan viranomaiset eivät koskaan tutkineet tragediaa. Lahkon johdon ja hallituksen suhteista tarkkaa tietoa ei ole , mutta USAn Edustushuoneen laatiman raporttin mukaan esim lahkon johto salakuljetti aseita ja käteistä rahaaa estettä maahan. Raportissa kerrotaan myös, että Guyanan rajaviranomaiset estivät Jonesin kultin ‘loikkareiden’ paon maasta.
Nykyään Jonestown, jossa yhteisö aikoinaan asui, on pelkkää viidakkoa, rakennukset on purettu ja tiilet kuljettettu muualle intiaaninen toimesta.
Taivaan portit ovat auenneet ns etuajassa kulttilaisille myös maaliskuussa 1997 jolloin kolmekymmentäyhdeksän ihmistä kuoli rituaalisessa joukkoitsemurhassa San Diegossa, Kaliforniassa.
Vuonna 2000, lähes 800 ihmistä sai surmansa Liike Jumalan Kymmenen Käskyn Palauttamiseksi -nimisen uskonlahkon joukkoitsemurhassa Ugandassa.Auringon Temppeli-nimisen lahkon jäseniä vuorostaan on kuollut eri maissa ainakin 70.
Joukkoitsemurhat ovat vanha ilmiö ja eivätkä suinkaan liity aina uskontoon tms Esim v 1945 Saksassa noin 900 Demmin-kaupungin asukasta teki joukkoitsemurhan Punaarmeijan lähestyessä.
Japanissa on havaittu ns uudemman ajan trendi, jolloin nettiyhteisöt sopivat joukkoitsemurhasta keskenään, nettiin on perustettu jopa itsemurhasivustoja, noin 150 ihmistä, pääsääntöisesti nuoria,on kuollut tähän mennessä. Tammikuussa 2008 epäiltiin myös Etelä-Walesissa nettikultti-ilmiön rantautuneen maahan kun pienessä Bridgendin kaupungissa seitsemän nuorta hirtti itsensä lyhyellä aikavälillä.
Mutta nämä tosin ovat jo eri tarinoita.
LINKKEJÄ:
aol.com
ukiahdailyjournal.com
nytimes.com
tradingmarkets.com
rickross.com
uskontojenuhrientuki.fi
guyana.org
jonestown.sdsu.edu
Harriet Makepeace
on murha.info:ssa kirjoittava nimimerkki ja alan harrastaja.