Brita Hannele Hanhijoki

featured

Maanantaina 29. lokakuuta 1973 sai alkunsa tapahtumasarja, joka erikoisuudessaan jättää rikosharrastajan mieleen hämmentävän paljon kysymyksiä. Tuolloin ilmoitti Askolan kunnan Vakkolan kylästä kotoisin oleva 17-vuotias myymäläapulainen Brita Hannele Hanhijoki puhelimitse kotiinsa menevänsä sisarensa luo Porvoon maalaiskuntaan. On epäselvää, ilmoittiko hän aikeistaan myös sisarelleen vai olettiko vain siskon olevan kotona. Hannele varasi mukaansa kaksi termospullollista kahvia, lähti töistä -ja katosi, löytyäkseen vasta seuraavana keväänä kuolleena Porvoon Sikosaaren alueelta ns. Ruskiksen linturuovikosta.

Mitä oli tapahtunut? Oliko edellisten päivien tapahtumilla osuutta tragedian syntyyn?

 

Sunnuntaina 28. lokakuuta 1973 Hannele oli ollut tansseissa Savijoella – kaiketi Pukkilan Savijoella. Hän oli ilmaantunut kotiinsa Juornaankylään kuitenkin jo puolenyön maissa, aikaisemmin kuin normaalisti. Syyksi Hannele kertoi, että taksi oli tuolloin juuri sopivasti vapaana. Kyseistä kyytiä on ilmeisesti koetettu tavoittaa Hannelen katoamista selvitettäessä, laihoin tuloksin. Kuka oli mystinen taksimies -vai oliko se Hannelen oma selitys todellisen kyyditsijän salaamiseksi? Tapasiko Hannele tansseissa jonkun, kenties ei-niin-soveltuvan seuralaisen? Pitikö miehen henkilöllisyys, asema tms. salata vanhemmilta?

 

Ei ole olemassa vahvistettua tietoa, että sisko olisi soittanut vanhemmilleen siitä, että Hannele ei saapunutkaan luokseen. Keskiviikkona 31. lokakuuta Hannelea kuitenkin jo kaivattiin työpaikalleen. Lauantaina 3. marraskuuta Hannelen käsilaukku – tai olkalaukku, kuten silloisissa uutisissa mainittiin – löytyi Porvoon Kokonniemen rannasta läheltä vesirajaa. Löytäjä toimitti laukun Hannelen vanhempien huostaan ja vasta sen jälkeen Hannelesta tehtiin katoamisilmoitus. Porvoon poliisi suoritti Askolan poliisin pyynnöstä naarauksia laukun löytöpaikan läheisyydessä, mutta mitään Hanneleen viittaavaa ei havaittu.

Tutkimuksissa kävi ilmi, että Hannele oli katoamispäivänsä iltana n. klo 20.10 nähty Porvoon linja-autoaseman baarissa seuranaan n. 30-vuotias, 175 cm pituinen mieshenkilö. Hetken keskusteltuaan he olivat poistuneet ja kävelleet torin poikki Hotelli Grandin suuntaan. Tätä mieshenkilöä ei koskaan vetoomuksista huolimatta tavoitettu.

 

Tiistaina 13. marraskuuta ilmestyneessä Uusimaa-lehdessä on ensimmäinen uutinen Hannele Hanhijoen katoamisesta.


Uusimaa 13.11.1973

 

Ilmoitus herätti huomiota ja jo ilmaantui silminnäkijä – Hannelen työtoveri – joka kertoi nähneensä Hannelen pikaisesti Porvoon torilla maanantaina 12.marraskuuta. Nyt poliisi oletti Hannelen olevan karkuteillä ja olinpaikkansa selviävän piakkoin.

 

Työryhmämme arvion mukaan em. silminnäkijähavaintoon tulee suhtautua varauksella. Erikoista on, että työtoveri mainitsi havainnostaan vasta lehtiuutisen ilmestyttyä, tiedettiinhän työpaikalla Hannelen katoamisesta. Sanottiin myös, että Porvoossa oli tuohon aikaan naishenkilö, joka kovasti muistutti ulkonäöltään Hannelea. Toisaalta havaintoa ei luonnollisesti voida mitätöidäkään, toki työtoverin tunnistus on uskottavampi kuin pelkkien lehtikuvien varassa tehty.

 

Hannelella oli oma asunto Vakkolassa lähempänä työpaikkaa, mutta ullakkoasunnossa “piippuhyllyllä” asuminen pelotti häntä josta syystä Hannele oleili mieluummin vanhempiensa luona Askolan Juornaankylässä. Oletus siitä, että Hannele olisi kadonnut vapaaehtoisesti sai uutta puhtia, kun 22. marraskuuta ilmestynyt Uusimaa – lehti kertoi, että Hannele olisi käynyt asunnollaan! Uutisen mukaan Hannelella katoamispäivänään päällä olleet housut olivat ilmestyneet asunnolle maanantain ja tiistain välisenä yönä 19.-20.marraskuuta. ”Asunnosta löytyivät tytön päällyshousut, mikä viittaa siihen, että hän olisi itse käynyt vaihtamassa vaatteitaan”. Nyt epäiltiin jopa, että Hannele halusi pilailla sukulaistensa kanssa!


Uusimaa 22.11.1973

 


Uusimaa 15.5.1974

 

Tämän jälkeen uutisoinnissa seurasi lähes puolen vuoden tauko. Maanantaina 13. toukokuuta 1974 linturetkeilijät – tai toisen tiedon mukaan kaksi koulupoikaa biologian oppitunnin ulkoistamisen aikaan – tekivät surullisen löydön Sikosaareen johtavan tien keskimmäisen sillan kohdalta noin sata metriä pohjoiseen. Ilmoituksessaan mainittu ”ihan kuin ruumis” osoittautui syksyllä kadonneeksi askolalaisneitoseksi. Pahoin mädäntynyt ruumis tutkittiin, eikä mitään rikokseen viittaavaa löytynyt. Kuolinsyyksi todettiin hukkuminen.

Ruumiissa ei ollut pisto- eikä viiltohaavoja. Mustelmien ja vastaavien olemassaoloa ei ruumiin mätänemisestä johtuen voitu tehdä. Löydettäessä Hannelella oli yllään ”ainakin alusvaatteet” – kuten paikallinen lehti uutisoi. Erään tiedon mukaan ruumis oli täysissä pukeissa. Ruumiinavauksessakin sittemmin mukana ollut poliisi veti Hannelen ranteessa ollen kellon käyntiin – ja katso! Kello lähti tikittämään saman tien. Tämä sai aikaan huhumyllyn siitä, voisiko ruumis olla ollut vedessä katoamisestaan lähtien. Yleisen näkemyksen mukaan kello ei olisi sitä kestänyt.

 

Löydettäessä ruumis oli ruovikossa kuivalla maalla. On esitetty väitteitä siitä, ettei vesi ikinä nouse niin korkealle, joten veden mukana ruumis ei ole voinut löytöpaikkaansa kulkeutua. Toisten arvioiden mukaan taas on ihan mahdollista, että ruumis olisi kulkeutunut veden mukana Kokonniemestä löytöpaikkaan.

 

-Ehkä tuo kellojuttu kertoo vain sen, että tuohon aikaan tehtiin laadukkaita kelloja.

 

Hämmennystä herätti se seikka, että Hannelen vasen käsi oli lastoitettu kyynärpäästä kämmeneen. Poliisin kysyessä käden lastoituksesta Hannelen perheeltä sanoi sisko, että kädessä oli ollut ihottumaa. Äiti puolestaan kielsi ihottuman jyrkästi. Tiedustelut paikkakunnan terveyskeskuksista, lääkäreiltä, aluesairaalalta ja poliklinikalta eivät tuottaneet tulosta: Hannele ei ollut lastoittanut kättään virallisen terveydenhuollon puolella. Erään tiedon mukaan ruumiinavauksessa ei kädessä havaittu murtumaa, ja haavaumien tai ihottuman toteaminen oli siinä vaiheessa jo mahdotonta. Erään tiedon mukaan lasta oli ammattimaisesti sidottu. Miksi ja kuka oli sen tehnyt? Lehtiuutinen 14. kesäkuuta kysyy: ”kuka oli asettanut Hannelen loukkaantuneeseen käteen kyynärpäästä kämmeneen ulottuneen, hakasilla kiinnitetyn ideaalisiteen, jonka alla oli pahvinen lasta?”

 

Hannelen henkilökohtaista omaisuutta jäi kateisiin: ”Ruumiintutkimuksissa todettiin, että Hanhijoen sormista puuttui kaksi hänen vakituisesti käyttämäänsä sormusta. Toinen oli hopeinen Askolan yhteiskoulun luokkasormus, jossa oli kaiverrus 1976 Fisktorp”

 

Tutkinnan junnatessa paikillaan pyydettiin mukaan Keskusrikospoliisi. Se suoritti sukelluksia löytöpaikan läheisyydessä mutta mitään ei edelleenkään löytynyt. KRP:n tutkijat asettuivatkin joksikin aikaa porvoolaiseen hotelliin. Tapaus Hanhijokea tutkittiin kolmesta lähtökohdasta: rikos, tapaturma, itsemurha. Ilmeisesti tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

 


Uusimaa 14.6.1974

KRP tutki aikansa, tuloksetta. Tapaus hautautui, media menetti mielenkiintoaan asiaan. Tapausta aikoinaan tutkineen poliisin mielestä kyseessä oli itsemurha, mutta varmuutta asiaan ei koskaan saatu.

 

Lauantaina 10. elokuuta 1974 Hannelen vanhemmat tulivat esiin antamalla haastattelun Uusimaa – lehteen otsikolla “Täytyy vain uskoa ja toivoa Hannelen tapauksen selviämiseen”. Artikkelissa Hannelen äiti Hilkka Hanhijoki kertoo tuntemattomaksi jääneen selvänäkijän ottaneen häneen yhteyttä ja kertoneen näkemyksensä Hannelen kohtalosta. Hän antoi Hannelen käden sitojasta tuntomerkkejä ihmetellen, miksei kyseinen henkilö ole ilmoittautunut poliisille. – Sitoja on arvossapidetty henkilö, selvänäkijä kertoi. Hannele ei kertomuksen mukaan kuollut katoamisiltanaan. Syyllinen kuolemaan oli selvänäkijän mukaan kiivasluontoinen mies. Hannele oli näyn mukaan kuljetettu alkoholilla tai lääkkeillä huumattuna rannalle ja heitetty veteen. Heittäjinä oli kolme mieshenkilöä jotka liikkuivat tilavalla autolla.

 

Hilkka Hanhijoki kertoo artikkelissa uskovansa em. selitykseen tapahtumien kulusta. Koska kyseinen selvänäkijä oli kuitenkin tahtonut pysytellä tuntemattomana ja täten tavoittamattomissa, toivoi äiti lehden kautta uutta yhteydenottoa. Myös äiti itse oli ottanut yhteyttä kahteen tunnettuun selvänäkijään: Tamara Maunoseen ja Aino Kassiseen. Heidän mukaansa Hannelen kohtalo kyllä tulisi selviämään mutta vasta ajan päästä.

 

Hannele oli useampilapsisen (lukumäärästä ristiriitaista tietoa) perheen kuopus, äidin mukaan kiltti ja hiljainen tyttö. Hänellä oli poikaystäviä, joista äiti kapiopeittoa virkatessaan oli tyttöä kiusoitellutkin. Hannelen vapaaehtoiseen katoamiseen äiti ei uskonut: tyttö oli usein yhteyksissä kotiin, eikä olisi äidin mukaan vetäytynyt piiloon vaikka olisi ollut vaikeuksissakin. Näin ollen myöskään Hannelen katoamisen jälkeiseen näköhavaintoon äiti ei uskonut.

 

POHDINTAA

 

– Hannelen kuolinsyy oli hukkuminen: jos vesi ei ulotu korkeimmillaankaan Hannelen löytöpaikkaan asiti, mihin hän hukkui?

– Pystyttiinkö tuon aikaisilla menetelmillä toteamaan hukkumispaikka (vrt. kylpyamme – oja)?

– Löytyikö Hannelen verestä viitteitä alkoholista tai muista päihteistä?

– Miten hyvin pystyttiin arvioimaan, kuinka kauan Hannele oli ollut löytöpaikallaan tai ylipäätään kuolleena? Saatiinko lastan kauntoa tai tai edeltävän talven sääolosuhteitten vaikutusta arvioimalla lisätietoa?

– Miten pystyttiin todistamaan, että Hannele oli käynyt asunnollaan vaihtamassa housuja nimenomaan mainittuna ajankohtana?

– Tiedetäänkö äidin mainitsemista poikaystävistä mitään? Entä mahdollisen salarakkaan olemassaolo?

– Olisiko ollut mahdollista, että Hannele olisi joutunut tekemisiin jyrkän uskonnollisen lahkon kanssa, jonka periaatteisiin kuului kieltää liikkeen ulkopuolinen apu esim. lääkäripalveluitten suhteen?

 

HUHUJA

 

Paikkakunnalla sitkeästi liikkuvien huhujen mukaan Hannelen kohtaloon oli sotkeutunut paikallinen tunnettu henkilö. Miehen kerrotaan ystävineen harrastaneen kyseenalaista toimintaa nimenomaan Sikosaaren alueella. Asia oli huhujen mukaan yleisemminkin tiedossa, mutta erityisesti päähenkilöä pelättiin siinä määrin, etteivät kielenkannat nykyäänkään tahdo irrota. Olisiko tämän henkilön asema mahdollistanut esim. nuorten tyttöjen mukaan houkuttelun, arvovalta luonut valheellista turvallisuuden tunnetta?

Huhujen mukaan Hannele ei myöskään ollut aivan niin kunnollinen ja kiltti kuin äidin mielikuva hänestä antaa ymmärtää. Mikä oli totuus?

 

 

LINKKI KESKUSTELUUN: http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=5910

 

EKSTROJA…

 

Työryhmä heräsi Hannelea pohtiessaan miettimään myös sattuman mahdollisuutta sen suhteen, että samoilla seuduilla tapahtuisi kaksi selvittämätöntä ja yksi selvitetty nuoren naisen henkirikos, tosin viimeisimmästä tuomittiin erään väitteen mukaan väärä mies.

 

Hannelenkin ilmeisesti tuntema Pukkilan Savijoen tanssipaikka näytteli toisessa selvittämättömässä tapauksessa omaa rooliaan, sillä sieltä löydettiin vuonna 1987 mystisesti kadonneen naisen omaisuutta. Uhrin ruumis löydettiin parin kilometrin päästä tanssilavalta. Tapaus on edelleen selvittämättä.

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=15&t=10615

 

”Väärin tuomittu mies” puolestaan liittyy tapaukseen, jonka jäljet kertojan mukaan johtavat Askolaan ja Pukkilaan…

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=1391

 

Työryhmässä heräsi myös keskustelua Hannelen tapauksen oikeasta kategoriasta Murha.infossa: onko oikea sijainti ”Henkirikokset kotimaa -selvittämättömät tapaukset” vaiko kenties ”Kadonneet – löydetyt”?

 

LÄHTEET

 

Uusimaa: 13.11.1973, 16.11.1973, 22.11.1973, 20.02.1974, 14.05.1974, 15.05.1974, 14.06.1974, 10.08.1974, 21.08.1974.

Uudenmaan sanomat: 15.05.1974, 14.06.1974, 18.06.1974, 26.06.1974

Alibi 12/1980

Epäviralliset viranomaislähteet

Epäviralliset paikallislähteet

 

TYÖRYHMÄ: Doctor Lecter, Kylli, Paula Drew, Salander

 

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

``