MURHAKIERROS 2008

Susanne LindholmMurha.info päätti julkistaa uudestaan Murhakierros 2008 artikkelin. Tarkoitus on kannustaa kirjoittajia vastaavanlaisiin uritekoihin. Jäämme innolla odottamaan vastaavanlaisia historiallisia artikkeleita joissa tutkitaan erinlaisia rikostapahtumia.

RAID

Keväinen lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Julman kirkas valo palveli tarkoitustaan: tänään tutkittaisiin helsinkiläisiä surmapaikkoja!

Huolella suunnitellun kierroksen aikana oli tarkoitus saada tuntumaa tapahtumiin paikan päällä. Ajatuksena oli, että aito ympäristö tukisi tapahtumien todenmukaisen kulun ymmärtämistä ja mahdollistaisi kenties uusia näkökulmia aiheeseen.

Kierroksen osallistujat olivat rakentaneet yhteistyötä loppuvuodesta 2007. Pikkujoulujen vapaamuotoisessa ilmapiirissä luodulle tuttavuuspohjalle oli nyt luontevaa kehittää uutta tapaa toteuttaa mielenkiintojen mukaista toimintaa.

Kohteista ei ollut pulaa, joten listaa rajattiin rankalla kädellä. Tarkkaan rajattua yhtenäistä teemaa esim. tekotavan mukaan ei kuitenkaan tällä kertaa lähdetty noudattamaan. Sovittiin, että kukin osanottaja tekee alustukset ”omista tapauksistaan” ja esittää ne tapahtumapaikalla. Lopullisiin kohdevalintoihin vaikuttivat kunkin henkilökohtaisen kiinnostuksen lisäksi maantieteellinen sijainti ja kulkuyhteydet. Näin päädyttiin seuraavanlaiseen ohjelmaan:


1. David Holloway Yöllinen ampumatapaus v. 1984
Alustaja: Doctor Lecter

2. Massavasarasurma Seksikaupan myyjän surma v. 1994
Alustaja: Doctor Lecter

3. Susanne Lindholm Kellarisurma v. 1976
Alustaja: Kylli

4. Onerva Ketola Kellarisurma v. 1981
Alustaja: Kylli

5. Seija kekkonen Kellarisurma v. 1980
Alustaja: Kylli

6. Ismo Junni ”Hammasmurhaaja” 1980-90-l.
Alustaja: ABC

7. Kimmo Lågas Teräasesurma v. 1993
Alustaja: ABC

Arvokkaan panoksensa pohdintoihin antoi myös maija turjukka, joka valitettavasti pääsi mukaan vain osalle kierrosta.

 

DAVID HOLLOWAY – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1673

Kevään muEläintarhantie 14rhamiitin ensimmäinen kohde oli Tokoinranta Helsingissä. Kävelimme kohtaan missä lavastetun kuvan perusteella ammuttiin kuolettavasti torstain ja perjantain välisenä yönä 3.2.1984 David Charles Hollowayta. Hän menehtyi sairaalassa pari tuntia myöhemmin.

Surma on edelleen selvittämättä.

Pohdintaa ryhmässä herättivät monet asiat…

 

Lindan osuus… naisystävänsä Linda Jakobsen väitti kulkeneensa (tai mediassa on sanottu hänen kulkeneen) noin kaksi minuuttia Hollowayn jäljessä. Holloway makasi löydettäessä Kaisaniemestä Tokoinrantaan johtavan kävelytien sillalta muutama metri Kaisaniemeen päin. Oletetaan, että tuo kaksi minuuttia pitää paikkansa. Ripeästikin kävellen Linda on tällöin täytynyt nähdä kuinka Davidia ammutaan, sillä kävelytie jatkuu suorana Kaisaniemen suuntaan vielä noin 150 metriä. Ellei hän sitten jostain syystä juossut koko matkaa kotiin… Lindan on täytynyt olla enemmän kuin kaksi minuuttia Davidia jäljessä jos hän sanoo, että hän näki Davidin makaavan kävelytiellä, mutta ei nähnyt hänen kävelevän tuon sillan likellä tai ei nähnyt hänen kaatuvan laukauksen voimasta ja Linda ei myöskään tiettävästi kuullut laukauksen ääntä.

Etelä-Suomi 5.2.Entä oliko Linda miten kauan Davidin ääreen kumartuneena ennen kuin lähti hakemaan apua osoitteessa Eläintarhantie 14 olevasta huvilasta missä he asuivat. Miten hän siinä hädässä löysi huvilan ulko-oven avaimet, kuinka kauan hän koputteli ja hakkasi ovia ennen kuin sai jonkun nousemaan ylös. Kello oli tuolloin noin 03:00 (Laukaus on kuultu lehdenjakajan toimesta noin kello 02:55) ja tuskin huvilassa oli kukaan hereillä, sillä oli aivan tavallinen arkiyö. Linda kuitenkin sai huvilasta mukaansa miehen, jonka kanssa he kahdestaan menivät tutkimaan Davidin vointia. Kuka tuo apuun haettu oli? Ehkä hän, joka ensimmäisenä heräsi Lindan kolisteluun – ei sen enempää eikä vähempää. Laukauksen ja hälytyksen vastaanoton välillä on aikaa 16 minuuttia. Siinä ajassa Linda on kävellyt tahi juossut Davidin luokse, tuskaillut tämän vointia, kiiruhtanut huvilaan, juossut apuun tulleen miehen kanssa Davidin luo ja sieltä joku takaisin huvilaan soittamaan ambulanssin, sillä kännyköitä ei ollut olemassa.

 

Poliisi on kaiketikin sulkenut mustasukkaisuuden pois motiivien joukosta. Oliko Lindalla sitten jokin muu motiivi raivata DH pois tieltään jonkun toimeksiannosta? Järjestikö Linda tuon yöllisen riidan, jonka seurauksena David sitten kiivastuneena lähti kipittämään kohti huvilaa ja Linda tiesi surmaajan odottavan. Saapuen itse jäljessä saaden näin alibin itselleen? Mikä tuo muu motiivi olisi voinut sitten olla?

 

Davidin osuus… Hänen osuutensa oli se kaikkein kehnoin – tulla ammutuksi. Mutta oliko hänellä jokin sovittu tapaaminen, johon hän riidasta saadun tekosyyn varjolla kiirehti? Mitä siinä salilta yöllä haetussa kassissa oli? Urheiluvälineet. Poliisin mukaan Davidia ei ryöstetty, mutta oliko esim. kassista otettu jotain minkä olemassaoloa ei Linda tiennyt? Huumausaineita, rahaa…? Oliko kenties velan saannin tai maksamisen aika?

Ulkopuolisen osuus… Ampumispaikan kohdalla on Kaisaniemen suunnasta katsottuna vasemmalla verkkoaita, jonka takana ratapiha. Oikealla puolella on parin metrin penkka ennen merenlahtea ja penkalla on pensaita ja muuta kasvillisuutta. Oliko pensaiden takana menossa jokin diili, (lähistöllä olevassa ravintola Kaisaniemessä oli tuolloin opiskelijajuhlat) ja DH sattui paikalle mahdollisimman huonoon aikaan, näki liikaa, ehkä puuttui asiaan ja hänet piti surmata?

Davidin löytymisen jälkeen paikalle tuli pian myös pariskunta. He ovat antaneet tietonsa poliisille ja heidän osuutensa surmaan on kaiketikin poissuljettu.

Mistä laukaus ammuttiin…? Koska Linda ei ollut omien sanojensa mukaan kuullut laukausta sen on täytynyt tulla Tokoinrannan suunnalta. Ainoa laukauksen kuullut henkilö oli tilapäisesti lehtiä jakava mies, joka oli tuolloin Linnunlaulun ylittävällä sillalla. Laukaus on täytynyt ampua joko tuolta kävelytieltä mistä Holloway löytyi tai tien läheltä. Kuitenkin edestäpäin uhriin nähden. Mutta kuinka kaukaa? Ei tietenkään ole ainutlaatuista, että päähän ammuttuun luotiin ei heti kuole ja tässä tapauksessa uhrin päässä ollut paksu myssy vaimensi luodin tehoa – jos luoti siis ammuttiin kaukaa.

Näkymä huvilalta Tokoinrannan suuntaanSe, että ampuja on ollut Tokoinrannassa viistosti uhriin nähden on vahva olettamus, mutta lähes poikkeuksetta katveessa noiden mainittujen pensaiden takia. Olisiko ampujalla ollut niin tarkka jyvä ja satumainen onni mikäli hän tarkoituksella ja vain yhdellä laukauksella sai tehtävän suoritettua. Vai tuliko laukaus radan toiselta puolelta Eläintarhantien huvilan numero 12 pihalta. Ei. Edessä on rautatien ajolankoja ja sähkötolppia siinä määrin ja matka on melkoinen. Samoin se, että laukaus olisi ammuttu tuolta mainitulta Linnunlaulun sillalta on poissuljettu. Entä huvila numero 14:n pihasta, ts. Lindan ja Davidin kommuunin pihalta? Joku huvilassa asuneista olisi varmaan herännyt laukaukseen ja matka on sieltä liian pitkä ja osumatarkkuus katvealueen johdosta epätarkka.

Jäljelle jää se, että laukaus ammuttiin suoraan Davidin edestä tai uhriin nähden etuoikealta muutaman metrin päästä. Lehdenjakaja ei nähnyt kenenkään poistuvan laukauksen äänen suunnasta ja sillalta näkee kohtuullisen hyvin tuolle surmapaikalle – paitsi jos ampuja on ollut uhriin nähden etuoikealla rannassa tahi jopa venelaitureilla ja poistunut kesäkahvilarakennuksen suuntaan ja sieltä Kaupunginteatterin suuntaan kohden Kalliota ja sieltä ties minne.

Uhrin löytyminen… Paikalla oli runsaasti verijälkiä, mutta ambulanssimiehet luulivat uhrin tulleen pahoinpidellyksi eivätkä ilmeisesti tästä johtuen hälyttäneet poliisia. Vasta sairaalassa selvisi, että uhria on ammuttu. Poliisi sai tiedon ampumisesta Töölön sairaalan ensiapuasemalta kello 04:08, joten poliisin tultua paikalle runsaan tunnin kuluttua ampumisesta jäljet olivat jo sotkeentuneet ja se mahdollinen ratkaiseva johtolanka jo tärvääntynyt.

Kuka oli se suomalainen luontaistuotehahmo, joka hommasi Hollowayn ja Jakobsenin Suomeen? Entä kenet David ja Linda tapasivat surmayönä ravintolassa? Ketkä tiesivät Davidin ja Lindan kävelevän tuona yönä kotiinsa tuota reittiä?

4.2. ilmestyneessä sanomalehdessä oli otsikko, että ”opiskelijaa ammuttiin päähän” ja hänen tilansa kerrottiin olevan vakava eikä pelastumisestaan ollut juuri toiveita. Hänen kuolemastaan kerrottiin 5.2. ilmestyneessä lehdessä; ”päähän ammuttu opiskelija kuoli”. Poliisi sai tiedon Hollowayn kuolemasta lauantaina 4.2. kello 11:40. Kuitenkin monessa mediassa kerrotaan, että uhri menehtyi pari tuntia sairaalan tuomisen jälkeen. Mikä on totuus?

 

MASSAVASARASURMA – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=60

Tästä surmasta on sivustolla hyvin vähän tietoa sekä paljon vääriä tietoja.

Sturenkadun ja Inarintien kulmaMassavasarasurma tehtiin maanantaina 24. tammikuuta 1994. Osion aloituksessa mainitaan 29. tammikuuta. Helsingin Sanomissa on ensimmäinen uutinen asiasta keskiviikkona 26. tammikuuta. Surma tehtiin Sturenkadun ja Inarintien kulmassa olevassa seksitarvikeliikkeessä Helsingin Vallilassa osoitteessa Sturenkatu 35. Tuossa liikehuoneistossa oli harjoitettu seksialan tuotemyyntiä jo vuodesta 1980. Kesällä 1993 liike vaihtoi omistajaa ja nimeksi tuli tuo Wes Sex Shop ja sen varsinaiseksi haltijaksi merkittiin liikkeenharjoittaja Jaakko Vesterinen. Liike muistaakseni lopetettiin tuon ikävän välikohtauksen jälkeen. Nyt tuossa paikassa on pizza ja kebab – ravintola.

Lentäjänlaukkuteoria on elämään jäänyt huhu, joka perustuu siihen, että Sturenkatu 27:ssa olevassa ravintola Jortsumestarissa oli asioinut ”kolmas surmaajakandidaatti”, tuo liituraitapukuinen mies. Hän oli unohtanut ravintolaan lentolaukkunsa, (HS puhuu lentolaukusta ja Markkula lääkärilaukusta), jossa oli hänen henkilökohtaisia tavaroitaan, mm. paitoja ja parranajovälineitä. Pahaksi onnekseen mies oli tuossa ravintolassa surman aikoihin. Miehen henkilöllisyys selvisi samoin kuin se, että hänellä ei ollut mitään tekemistä surman kanssa.

Helsingin rikospoliisi epäili, että surmassa on ollut mukana kaksi miestä. Silminnäkijöiden mukaan liikkeestä oli poistunut kello 14 aikoihin kaksi miestä. Toinen miehistä oli lähtenyt Mäkelänkadun suuntaan ja toinen kulman taakse Inarintielle. Mäkelänkadun suuntaan pinkaisseen miehen vaatteet olivat mahdollisesti tahriintuneet vereen tai sitten hän itse oli loukkaantunut. Inarintielle kääntynyt oli vartaloltaan normaali ja noin 175-senttinen keski-ikäinen mies. Hänellä oli yllään tummanharmaa pusero ja suorat housut. Mies oli liikkunut kiirehtien. Eräs tieto kertoo, että mies oli poistunut Sturenkatu 35:n takapihalle. Takapiha on aitaamaton alue, joka on yhteydessä Pernajantiehen ja josta pääsee vasemmalle Inarintielle ja edelleen ns. Puu-Vallilaan. Oikealle kääntyvä päätyy Mäkelänkadulle. Varmemmat havainnot ovat tästä Inarintien suuntaan ampaisseesta miehestä.

Kolmas havainto on, että liikkeeseen meni kello 12:25, eli ennen määriteltyä surma-aikaa siististi pukeutunut 180–185 -senttinen mies, jolla oli muassaan ns. suurehko lääkärinlaukku. Taas tuo lääkärin/lentäjänlaukku kummittelee tässä… Liekö hän juuri se, joka meni sittemmin läheiseen ravintolaan ja unohti tuon kirotun laukkunsa?

Erittäin raa´asti surmattu mies oli siis liikkeessä tilapäisenä myyjänä toiminut 58-vuotias Paul Kalervo Lahti. Hänet surmattiin kello 13–14 välillä 28,5 cm pitkällä massavasaralla. Ennen surmaa kaupassa oli käyty raju kamppailu. Surman jälkeen liikkeen sisustusta oli tuhottu (tai sisustus oli kärsinyt käydyn kamppailun aikana) ja liikkeessä oli sytytetty tulipalo. Ilmeisesti liikkeestä oli myös varastettu jonkun verran omaisuutta. Tulipalon havaitsi tasan klo 14 Sturenkatu 35:n talonmies, joka näki seksikaupasta tulevan paksua mustaa savua.

Poliisi sai surmasta hyvin vähän silminnäkijähavaintoja. Liikkeen ikkunoissa oli alan liikkeiden tavoin paksut verhot, joten satunnainen ohikulkija ei ole voinut havaita käytännössä mitään. Mahdolliset asiakkaat eivät juurikaan ilmoittautuneet. Kokivat kai häveliääksi tai salaiseksi asiointinsa ao. liikkeessä… Entä oliko tuona päivänä tai noihin aikoihin joku maksanut vaikkapa pankki- tai luottokortilla ostoksensa. Jos ei nyt seksiliikkeessä niin niissä viereisissä kaupoissa. Sellaisen henkilön kyllä löytäisi mahdolliseksi silminnäkijäksi

Surmaaja (toinen heistä tai sitten tekijöitä oli vain yksi) oli jättänyt tekopaikalle takkinsa. Se on ¾ pituinen maiharityyppinen sinivihreä toppatakki. Takissa on neppareilla kiinnitettävä huppu, pystysuoraan olevalla vetoketjulla varustetut rintataskut. Takin vuori on yläosasta villakankainen ja alaosasta tikattu. Takin neppareiden ympärillä on metallivahvike. Takin koko on 50 tai 52. Rikkinäisen vetoketjun takia takkiin oli asennettu nepparit. Myös surmaajan kaulaliina jäi paikalle.

Surmaaja puki ylleen (tai otti vain mukaansa) uhrinsa mustan nahkatakin.

Uhrin henkilöllisyydestä oli alkuunsa epävarmuutta ja se selvisi vasta seuraavana päivänä. Jostain syystä poliisi ei tavoittanut liikkeen omistajaa, vaikka tämä jakeli lausuntojaan jo lehtimiehille. Kun omistajaa päästiin puhuttamaan, niin uhrin henkilöllisyys selvisi. Liikkeen omistajalla ei ollut mitään osuutta surmassa. Hän ei myöskään tunnistanut surma-asetta liikkeen irtaimistoon kuuluvaksi.

Liekö tästä surmasta ketään ollut edes pidätettynä? Uhri oli taustaltaan moitteeton, joten siitä suunnasta ei ollut apua.

Me Murhamiitti ry:ssä olemme kehitelleet surmasta erilaisia teorioita ja pohdintoja. Oliko kyseessä harkittu vai spontaani teko? Kaksi tekijää vai yksi? Surmaajan puseron ja kaulaliinan DNA sekä missä nuo tuotteet ovat valmistetut? Kenen vasara oli?

MAFIATEORIA: Mafialla tarkoitan entisen Neuvostoliiton kansalaisia. Mikä heille olisi ollut moisessa liikkeessä niin tärkeää, että se olisi edellyttänyt surmaa. Entä tuon takin valmistusmaa? Oliko se peräisin Itä-Euroopasta? Tuolloin Venäjällä kuljettiin paljon oman maan vetimissä ja aasialaisten kauppiaitten vyöry Kaukoidän vaatteineen oli vasta alkamassa. Takki oli kuitenkin jo vanha. Mafiateoria edellyttäisi suunniteltua tekoa ja se ei tähän juttuun kyllä sovi. Lisäksi liikkeessä käyty kamppailu on vienyt aikaa ja vasaran käyttö sotivat tätä teoriaa vastaan. Mafiateoria voidaan sulkea. Puhuttiin myös suojelurahoja keräävästä Vallilan mafiasta, mutta tämä teoria on jo vedetty vessasta alas.

TEORIA SALATUSTA SEKSUAALISUUDESTA: Uhri oli töissä tilapäisesti. Ehkä liikkeeseen tuli tuolloin yhdessä kaksi miestä, joiden henkilöllisyyden Lahti tiesi ja miehet tunsivat Lahden. Kohtaaminen tuli asiakkaille epämiellyttävänä yllätyksenä ja heidän mahdollisen homosuhteensa ja/tai perversionsa paljastuminen olisi saattanut heistä toisen tai molemmat ns. kuseen. Tästä suivaantuneena Lahti päätettiin surmata. Ehkä vasara oli uhrin oma ja se oli hänellä mukana henkilökohtaisena turvatakuuna mahdollisia ryöstäjiä tai häiriköitä varten. Syntyneessä kamppailussa Lahti jäi alakynteen ja vasara kääntyi häntä itseään vastaan tuhoisin seurauksin.

Tai Lahti sanoi tuntemilleen asiakkailleen jotain heidän seksuaalisuuteensa liittyvää humoristista ja he eivät sitä ymmärtäneet. Tai Lahti päätti kiristää miehiä, jolloin miehet surmasivat Lahden. Toisaalta… miehet olisivat ehkä ehdottaneet Lahdelle tapaamista kiristykseen liittyvissä asioissa jossain muualla ja ”hoidelleet” hänet siellä jossain muualla.

Oliko tekijä joku yhteiskunnan hyväosainen tahi julkimo, jolle salaisen perversion ja/tai homosuhteen paljastuminen olisi merkinnyt häpeää, avioeroa, potkuja ja taloudellista sekä henkilökohtaista katastrofia?

Millä tekijät olisivat olleet liikkeellä? Autolla. Oliko se pysäköitynä liikkeen läheisyyteen. Palokunnan ja poliisin tullessa paikalle olisi auton noutaminen riskialtista puuhaa, sillä poliisi saattaisi olla hyvinkin kiinnostunut, että keiden autoja on pysäköitynä parinsadan metrin säteellä. Vai selvittikö poliisi pysäköityjen autojen omistajia? Tulivatko tekijät kävellen? Talvella tuskin kovinkaan pitkää matkaa, joten turvautuivatko tullessaan ja poistuessaan julkisiin kulkuneuvoihin. Tekijät ovat poliisin mukaan olleet vereentyneitä, jolloin ”kotiinmeno” julkisilla kulkuneuvoilla olisi ehken riskialtista puuhaa, joten omalla autolla tai kävellen kotiin. Siihen melko lähelle…

Teko on kuitenkin tehty hätäisesti ja kiireellä vailla suunnitelmaa. Takin omistaja on varmaankin asunut yksin, sillä tuon toppatakin puuttuminen olisi kotona vaimoväen toimesta kyllä noteerattu ja siitä olisi seurannut kiusallisia kysymyksiä. Uhrin takin surmaaja on voinut hävittää melko pian surman jälkeen. Tosin, tuolloin oli talvi ja takki tarvittiin niin kauan kuin surmaaja ulkona liikkui. Tulee muutoin kylmä ja ehkä takiton herättäisi enemmän huomiota kanssaihmisissä ja tekijä saattaisi näin ollen jäädä mieleen.

Tulipalo teon peittämiseksi. Toki selviää, että uhri on hakattu kuoliaaksi eikä kuollut palossa. Mutta ne jäljet… sormenjälkiä liikkeessä olisi ollut vaikka kuinka. Vai oliko polttaminen jatkoa hätääntymiselle ja se oli jäänyt tekijälle päähän jostain tv-sarjasta kun tehdään täydellistä rikosta. Millä tulipalo sytytettiin ja mitä käytettiin sytykkeinä? Jos tekijöillä oli aikomus surmata Lahti jo liikkeeseen mennessä ja hävittää paikka polttamalla, heillä olisi pitänyt olla muassaan esim. bensiiniä kanisterissa, jotta palo olisi ollut heti tuhoisa. Ei ole olemassa silminnäkijähavaintoja bensakannun kanssa kulkevista henkilöistä. Oliko tuo liikkeen sisustuksen hajottaminen merkki siitä, että he hakivat palavaa ja helposti syttyvää materiaalia, jolloin vedettiin alas kaikki mikä käteen tarttui? Joka tapauksessa paloa ennen on takkien vaihto suoritettu, sillä tuskin tekijä enää savunmuodostusvaiheessa ”sovituskopin” kautta kulkisi.

HÖRHÖTEORIA: Liikkeeseen meni kaksi miestä ryöstöaikeissa. Venkuloita, nistejä tai ties keitä. Mutta rahantarve oli huutava (velka, huumeet) ja kohteella ei niin väliä. (Sturenkatu 35:ssa on neljä muutakin liikettä, miksi eivät menneet johonkin muuhun niistä?) ja ainoa ryöstöase oli tuo mainittu vasara. Tuliasetta eivät onnistuneet hankkimaan, joten vasara kourassa kauppaan ja mielipuolisen riehunnan seurauksena uhrilta henki pois, takki päälle ja taivasalle. (Tuskin Lahti takki päällä liikkeessä istui, joten mistä he takin löysivät ja osasivat sellaista hakea?). Toinen pinkaisi liikkeen etuovesta kohti Mäkelänkatua ja toinen takapihalle. Kaaosmainen pako, jossa vasara unohtui surmapaikalle.

Vai oliko hörhöjä sittenkin vain yksi. Hän, joka poistui takapihalle ja edelleen Inarintien suuntaan. Oliko tuo toinen liikkeessä nähty sittenkin vain asiakas, joka näki liikaa mutta ei halunnut puuttua asiaan millään tavoin. Ei silloin eikä myöhemminkään.

Takki oli vanha, koska sen vetoketju oli jo rikkoutunut ja korjattu neppareilla. Kuka käyttää tuon tyyppistä takkia? Kulkisiko varakas herrasmies korjatussa takissa? Kuka oli tuon nepparikorjauksen tehnyt? Onnistuuko sellainen ”keneltä tahansa” vai vaatiiko se suutaria räätäliä tai osaavaa vaimoa/naisystävää?

Tapauksen tutkija, rikoskomisario Markku Stenberg kertoi toimittaja Hannes Markkulalle kesäkuussa 1994, että pääepäillyksi jäi ns. ”neljäs mies”, joka poistui liikkeen takaovesta Sturenkatu 35:n takapihalle ja sieltä ensin Pernajantielle ja edelleen Mäkelänkadulle.

Mutta jos Lahti olisi valikoitunut uhriksi jo aiemmin henkilökohtaisista syistä, niin mistä tekijä tiesi, että Lahti on juuri tuolloin työvuorossa? Hän toimi liikkeessä tilapäisenä myyjänä. Ketkä tiesivät Lahden työvuoron? Omistaja tietenkin. Lahden mahdolliset tuttavuudet. Ehkä. Kävikö liikkeessä aamulla joku, joka huomasi, että ”nyt se piru on siellä töissä, kohta jysähtää” ja lähti

hakemaan vasaraa. Oliko työvuoro jo kauan tiedossa, vai esim. soittiko liikkeen omistaja Lahdelle aamulla, että tule tänään hommiin, jolloin tieto Lahden töissä olemisesta olisi entistä pienemmän piirin tiedossa?

Tekijä oli 3-kymppinen lähellä tekopaikkaa asunut yksinäinen hörhö, jolla oli aseenaan vasara ja tavoitteena saada kiiruulla rahaa. Entisen naisystävänsä korjaamassa nutussa hän lähti kiireessä valittuun kohteeseen tunnetuin seurauksin. Hörhöpiireissä keskimääräinen eliniänodote on alhaisempi kuin muilla, joten tekijä saattaa olla jo kuollut.

Lähteet/Doctor Lecter: HS arkisto, Markkulan suomalainen murha 1991 – 1994 sekä murhamiitin henkilökunta

SUSANNE LINDHOLM – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=43

Susanne LindholmKauniin 25-vuotiaan lentokenttävirkailijan raaka surma kohahdutti suomalaisia elokuussa 1976. Susanne Helene Lindholm löydettiin sunnuntaina 8. elokuuta kotitalonsa urheiluvälinevarastosta kuristettuna työasuunsa kuuluneella paidalla. Kuristamisen lisäksi Susannen päätä oli taottu kivilattiaan. Hänelle oli myös tehty seksuaalista väkivaltaa.

Lentokenttävirkailijana Helsinki-Vantaan lentoasemalla työskennellyt Susanne oli viettänyt viimeistä iltaansa ensin Hotelli Haagassa, josta myöhemmin illalla siirtyi Hotelli Hesperian yökerhoon. Kyydin työpaikalta Haagaan antaneelle työtoverilleen Fred Koroleffille Susanne oli kertonut menevänsä tapaamaan ystäviään ja sisartaan.

Hotelli Haagassa Susanne oli tutustunut norjalaiseen mieheen, joka lähti mukaan myös Hesperiaan. Miehen tiedetään vaikuttaneen hyvin kiinnostuneelta kauniista Susannesta, joka jopa käväisi miehen huoneessa jossakin välissä iltaa. Valomerkin tultua hän kuitenkin torjui miehen saattotarjouksen – kohtalokkain seurauksin?

Susanne nähtiin hotellin edustalla hieman jälkeen kolmen aamuyöllä. Tämän jälkeen hänestä ei juuri ole havaintoja ennen seuraavaa päivää, jolloin klo 13.15 (samaan aikaan olisi alkanut Susannen työvuoro) Sofianlehdonkatu 9:ään vastikään muuttanut Esko Savolainen teki karmaisevan löydön hakiessaan kellarista lapsensa polkupyörää: Susanne makasi kuolleena lattialla. Ruumiin päällä oli suksisauva ja lasten leikkilapio. Otettuaan ensin yhteyttä talonmiehenä toimineeseen Benjamin Vihakaraan poliisit hälytettiin paikalle ja rikostutkimus käynnistyi.

Sofianlehdonkatu 9Koskaan ei ole varmuudella selvinnyt, miten Susanne pääsi Sofianlehdonkatu 9 B:ssä sijainneeseen kotitaloonsa. (Tosin IS 10.9.1976 mainitsee tapausta tutkineen komisario Martti Latikan kertoneen ”olevan varmaa, että autolla mentiin”). Samassa talossa asunut nainen kuuli n. klo 4 avunhuutoja, joihin ei kuitenkaan reagoinut. Ajallisesti on mahdollista, että Susanne olisi kävellyt kauniissa kesäyössä kotiinsa. Useat tahot ovat myös kertoneet, ettei hänellä ollut rahaa taksiin, tieto, joka osaltaan tukee kävelyteoriaa. Tiedossa on kuitenkin sekin, että hänelle jo Hesperian pihassa tarjottiin kyytejä, joihin hän tuolloin vastasi kieltävästi. Tarjosiko joku hänelle kyydin kotimatkan varrella?

Susannea on kuvailtu rauhalliseksi, vapautuneeksi, omanarvontuntevaksi, pidetyksi työtoveriksi ja hyväksi työntekijäksi, joka ei juuri ravintoloissa aikaansa viettänyt. Hänellä ei tiettävästi ollut suomalaista miesystävää, mutta paria viikkoa ennen kohtalokasta yötä hän oli tutustunut ulkomaalaiseen mieheen, jonka kanssa piti yhteyttä. On kerrottu Susannen asuneen pitkiäkin aikoja ulkomailla.

Susanne asui vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Hänellä oli 2 sisarta ja yksi veli. Omaan huoneeseensa Susannella oli lupa tuoda myös yövieraita, mikä lisäsi tapauksen mystisyyttä – mitä ihmeen syytä Susannella oli mennä aamuyöllä kellariin?

Kamppailu kellarissa on ollut ankara. Tiedetään Susannen vahingoittaneen murhaajaa, ja poliisi etsikin pitkään ”naarmukasvoista miestä”. Heti alkuun poliisi kertoi tekijöitä olleen tasan yksi.

POHDINTAA

Susannen löytöpaikkaMikäli Susanne käveli kotiin, ja kohtasi murhaajansa vasta kotitalon luona, ei aikaa tutusteluun ole juurikaan ollut. Odottiko joku tuttu Susannea kotiin?

Matkareitistä ei siis ole tietoa. Jos Susanne käveli, on hyvin loogista ajatella hänen oikaisseen Mäkelänkadulta Kumpulanlaakson kautta kotiin. Läheisellä siirtolapuutarha-alueella saattoi silloin majailla paljonkin ihmisiä. Joku on saattanut juhlia lomakauden loppumista, satokautta tai muuten vain, tai vilvoitella kuistillaan. Eikö kukaan nähnyt öistä neitoa edes etäältä?

Entä kenen tai keiden käytössä tuolloin mahdollisesti oli laaksossa nykyisen Isoniityn laidalla oleva puutalo (nykyisin ilmeisesti ns. sosiaalista kuntoutusta tarjoava yksikkö)?

Saiko Susanne kävelyseuraa matkan varrelta?

Kävelyteoria ei jätä aikaa muulle seurustelulle esim. kellarissa. Surman on täytynyt tapahtua suunnilleen saman tien kellariin mentyä. Oliko surmaajalla valmis suunnitelma?

Tuntuu epätodennäköiseltä, että Susanne siinä vaiheessa yötä (huom. seuraavan päivän työvuoro) olisi suostunut vapaaehtoisesti ainakaan ventovieraan kanssa valvomaan pitempään. Miksei miestä voinut viedä kotiin, omaan huoneeseen? Oliko hän ehkä joku aiempi ihailija, kenties poikaystävä, jota vanhemmat syystä tai toisesta eivät hyväksyneet?

Susannen tiedetään valinneen tarkoin miesseuransa. Oliko hän tahtomattaankin loukannut jonkun tunteita niin pahoin, että menetti sen vuoksi henkensä?

Jos tekijä oli tuntematon, vaikuttaa nimenomaan vapaaehtoinen kellariin meneminen hyvin epätodennäköiseltä. Kotiovelta on kellarin ovelle vain muutama askel – tyrkkäsikö joku Susannen yllättäen sinne? Oliko tällä jollakulla jo hallussaan avain?

Joka tapauksessa tuntuu loogiselta, että tekijällä oli jo etukäteen tietoa talosta. Voiko kyseessä olla joku aiempi asukas? Esim. entiselle naapurille voisi hyvinkin kuvitella Susannen suostuneen avaamaan oven, olkoonkin, että ajankohta kellariin menemiselle oli hiukan erikoinen.

Silloiset naapurit kertoivat tuoreeltaan, että murhaa edeltävänä iltana oli muutoin rauhallisena tunnetulla kotikadulla liikkunut outo auto – kuka?

Susanne asui vielä 25-vuotiaana vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, miksi? Milloin hän oli palannut ulkomailta, jossa hänen kerrottiin asuneen ”pitkiäkin aikoja”? Saattaisi luulla sisarusten olleen häntä nuorempia – kuinka paljon? Oliko joku heistä Susannelle muita läheisempi niin, että hän olisi kertonut tälle hieman intiimimpiä yksityiskohtia elämästään kuin muille? Tai edes jotakin, joka ei sillä hetkellä ehkä tuntunut merkittävältä, mutta sisälsi kuitenkin tietoa tulevasta murhaajasta?

Naapurit arvostelivat jälkikäteen poliisin tutkimuksia varsin repaleisiksi. Kaikkia asukkaita ei esim. vaivauduttu etsimään käsiin. Kuinka paljon talossa vielä nykyisin asuu silloisia naapureita?

Keitä tarkkaan ottaen kuului illan juhlaseurueeseen? Susanne kävi perin harvoin ravintoloissa, joten voisi hyvin kuvitella hänen maininneen suunnitelmastaan useammallekin työtoverille. Kertoiko hän mitään kuskina toimineelle työtoverilleen? Oliko joku työtovereista muita läheisempi? Miksi Susanne torjui norjalaismiehen tarjoukset, vaikka oli viettänyt koko illan tämän seurassa? Tapahtuiko miehen huoneessa jotakin epämiellyttävää? Mikä on ko. miehen vuorenvarma alibi klo 03 eteenpäin – pokasiko hän heti seuraavan naisen Susannen lähdettyä?

Käynti Susannen kotitalolla ei välttämättä synnyttänyt uusia näkökulmia tai oivalluksia, mutta muistutti surullisella tavalla elämän arvaamattomuudesta. Tänäkin päivänä rauhallisen kadun varrella olevan talon sisäpiha uinui keväisessä auringossa, hiekkalaatikolla oli lasten leluja, Susannen kotirapun ovesta kulki ihmisiä.

 

HELKA ONERVA KETOLA – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=1681

Onerva Ketola42-vuotias Helka Onerva Ketola nähtiin viimeistä kertaa elossa 30.1.1981. Seuraavana päivänä naapuri löysi Onervan kotitalonsa pesutuvan komerosta kuristettuna ja raiskattuna. Onervan käsilaukkua, jossa oli hänen avaimensa ja pankkikirjansa, ei koskaan löydetty.

Onerva Ketola oli entinen kirjansitoja, joka oli selkävamman vuoksi jäänyt sairaseläkkeelle. Hän asui Itä-Pasilassa osoitteessa Kasöörinkatu 2D. Ko. kaupungin vuokratalon tiedettiin olevan ”eloisa”, jopa niin, että virkavallan väliintulo tuli silloin tällöin tarpeeseen.

Surmailtana Onerva oli viettänyt iltaa kalliolaisessa baarissa, jonka jälkeen käynyt vieraisilla ystävättärensä luona Sturenkadulla. Kotimatkan (n. 1,5 km) pitkin Aleksis Kiven katua hän käveli.

Puolenyön aikaan kolme nuorukaista näki Onervan kinastelevan mieshenkilön kanssa rappukäytävänsä oven edessä. Kiivassanaista keskustelua oli käyty ilmeisesti siitä, päästääkö Onerva miehen talon kellaritiloihin, joista on käynti myös talon muihin rappuihin. Jonkun aikaa kiisteltyään Onerva suostui. Pian tämän jälkeen eräs naapuri kuuli kellarin suunnalta jymähtävän äänen.

Poliisi epäilee em. kinastelukumppanin olevan syypää Onervan väkivaltaiseen kuolemaan. Silminnäkijöiden kuvausten perusteella poliisi sai epäillystä murhaajasta hyvät tuntomerkit ja teki piirroksen n. 25 – 30 -vuotiaasta tummatukkaisesta, viiksekkäästä miehestä. Kuva annettiin julkisuuteen pian teon paljastumisen jälkeen. Kasöörinkatu 2DEtsitty mies oli pituudeltaan 170 – 175 cm pitkä ja vartaloltaan tavallinen. Päässään miehellä oli tumma pipo, jonka etuosa oli valkoinen. Hänellä oli päällään tummansininen, raidallinen pusero, farkut ja ruskeat korkosaappaat. Kukaan uhrin tuttavapiiristään tai talon asukkaista ei kuitenkaan vastannut tuntomerkkejä.

POHDINTAA

Poliisi pyrki varmaankin kartoittamaan surmaillan asiakkaita siitä baarista jossa Onerva oli viettänyt aikaansa. Monissa anniskelupaikoissa kuitenkin istuu eri porukkaa päivisin ja iltaisin, arkisin ja viikonloppuisin – selvitettiinkö eri aikojen kanta-asiakkaita? On nimittäin arveltu Onervan viettäneen melko paljon aikaansa itäisen kantakaupungin anniskelupisteissä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen siihen tarjoutui tilaisuuksia myös arkisin ja päiväsaikaan – oliko se hänelle tyypillistä aikaa istua olusella? Kuinka paljon hänen sosiaalinen verkostonsa koostui esim. kalliolaisten baarien kantaporukoista?

epäiltyKanta-asiakkaat myös kuulevat muiden kanta-asiakkaiden juttuja ja juoruja – kuinka hyvin Onerva tunsi esim. paikallisten pikkunilkkien ja – rikollisten maailmaa?

Miksi Onerva kuoliniltanaan lähti ravintolasta niin aikaisin? Oliko hän suunnitellut tapaavansa ystävättärensä –tai jonkun muun, kenties myöhemmin? Vai lähtikö hän jostain muusta syystä baarista ajoissa, meni kenties ex tempore tapaamaan ystävätärtään, ja lähti kotiin jo puoleksi yöksi?

Kasöörinkatu 2 koostuu itse asiassa kahdesta eri rakennuksesta, jotka ovat n. 15 metrin etäisyydellä toisistaan. D-rappu sijaitsee syvennyksessä, josta on pääsy myös E-rappuun. Olivatko silminnäkijäpojat E-rapussa, jolloin he olisivat nähneet etsityn miehen hyvinkin läheltä? Vai seurasivatko he kinastelua A-rapusta, joka on viereisessä talossa, mutta josta on suora näköyhteys D-rapulle?

Tuntomerkkejä on sanottu hyviksi ja tarkoiksi. Äkkiseltään ne vaikuttavat kuitenkin sellaisilta, että hyvin suuri osa ikähaarukkaan kuuluvista miehistä sopii niihin. Pian teon jälkeen poliisi haarukoi käsiinsä useitakin tekijäehdokkaita, ilman toivottua lopputulosta. Onko poliisilla tiedossaan jotakin, jota ei annettu julkisuuteen?

Itä-Pasila on ikään kuin autoteitten yläpuolelle nostettu kylä. Se ei kuitenkaan ole paikka, jossa alueen ulkopuolella asuvat ”hengailisivat” muuten vain, etenkään talviöisin. Luontevaa olisi olettaa miehen olleen alueella joko läpikulkumatkalla – tai onervan kadonnuthänellä oli jokin muu kytkös alueeseen.

Miksi mies tahtoi nimenomaan Kasöörinkatu 2:n kellariin? Oliko hän menossa johonkin toiseen rappuun kellarin kautta? Huomattava on, että silminnäkijöiden mukaan mies nimenomaan kärtti pääsyä kellaritiloihin, ei Onervan kotiin. Miksi? Tunsiko hän talosta jonkun? Tunsiko hän talon?

Poliisi on arvellut uhrin ja tekijän kohdanneen sattumalta – mikäli surmaajan alkuperäiset aikeet olivat suhteellisen viattomat, jospa hän vaikka tahtoi vain päästä kellaritiloihin ja sitä kautta tuttunsa luo viereiseen rappuun, mikä sai hänet yhtäkkiä tekemään julman tekonsa? Ilmaisiko hän esim. kellariin mennessä aikeita, joita Onerva ei hyväksynyt (varastelu? Kosto jollekulle? Seksuaaliset ehdotukset?)? Suuttuiko tekijä Onervan vastalauseista niin, että menetti täysin itsehillintänsä kohtalokkain seurauksin?

Vai suunnitteliko tekijä rikoksensa? Oliko kyseessä häiriintynyt, huonosti voiva ja syystä tai toisesta kiihtynyt ihminen, joka etsi kohdetta vihanpurkaukselleen? Päihteet saattavat vaikeuttaa itsehillintää – oliko tekijä kenties viettänyt aikaansa jossakin alueen baareista?

Itä-Pasila oli Onerva Ketolan kuoleman aikaan suhteellisen nuori asuinalue, jossa oli paljon kaupungin vuokra-asuntoja. Asettamatta niissä asuvaa kunnollista kansanosaa alempaan kastiin on kuitenkin fakta, että kaupunki antaa asuntoja myös sosiaalisin perustein, eikä se välttämättä ole meriitti toivenaapureita määriteltäessä. Alue kuuluu Itäiseen kantakaupunkiin, jolla perinteisesti on esiintynyt runsaasti rikollisuutta, päihdeongelmia ja häiriökäyttäytymistä. Kuuluiko Onervan murhaaja esim. paikalliseen hörhöporukkaan? Tunsiko Onerva itse ko. väkeä?

Tietyissä yhteisöissä esiintyy voimakasta vastenmielisyyttä virkavaltaa ja vasikoita kohtaan.. Tekijästä saatiin hyvät tuntomerkit ja useita havaintoja – kuka tai ketkä ovat jättäneet kertomatta tietonsa?

SEIJA TUULIKKI KEKKONEN (o.s. Jalonen) – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=756

seijaReilut neljä vuotta Susanne Lindholmin murhan jälkeen, 6.12.1980, löysi naapuri 41-vuotiaan Seija Tuulikki Kekkosen surmattuna kotitalonsa kellarikäytävältä. Hänelle oli yritetty tehdä seksuaalista väkivaltaa.

Seija oli naimisissa ja kahden lapsen äiti. Hän työskenteli postimiehenä.

Surmattu oli lähtenyt edellisenä iltana läheisen valintamyymälän pikkujouluihin ravintola Kaivohuoneelle. Sieltä hänen tiedetään poistuneen sulkemisajan tienoilla. Sen jälkeisistä vaiheista ei ole tietoa. Poliisi puhutteli yli tuhat ihmistä surman selvittämiseksi, mutta tulokset jäivät sangen vaatimattomiksi. Yleisövihjeitä tuli yllättävän vähän.

Surmayönä uhri oli pukeutunut mustaan ¾ -pituiseen hupulliseen päällystakkiin ja viininpunaiseen leninkiin, jonka vyötäröllä, kauluksessa ja hihoissa oli mustaa pitsinauhaa. Jalassaan hänellä oli mustat nahkasaappaat. Hänellä oli mukanaan myös ruskeista ja mustista kolmionmuotoisista nahkapaloista tehty kassi.

Seijan kotitalo on nelikerroksinen kerrostalo Kontulan Keinulaudantiellä. Talon kellarikäytävä sijaitsee maan tasalla. Sieltä on kulku talon kaikkiin varastoihin ja saunatiloihin.

POHDINTAA

Seija Kekkosen taustoista on saatavilla sangen vähän tietoja.

murharyhmänSeija oli huhujen mukaan ollut perin epäröivällä kannalla pikkujouluihin lähtemisen suhteen, koska pelkäsi mustasukkaisen aviomiehensä reaktioita. Oliko mies kenties ns. pitkin hampain sallinut vaimonsa lähteä juhliin mutta jäänyt kuitenkin itseksensä vatvomaan vaimon juhlakäyttäytymistä? Liittyikö pariskunnan yhteiseloon väkivaltaa? Mikä ikäisiä Seijan lapset olivat? Oliko mies heidän isänsä? Miten miehen elämä mahtoi kulkea Seijan kuoleman jälkeen..?

Kukaan naapureista ei ollut kuullut eikä nähnyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa surmayönä. Mikä olisi ollut ”tavallisuudesta poikkeavaa” – oliko talossa ja sen läheisyydessä kenties normaalisti jonkinlaista liikehdintää yölläkin, josta siis surmayön liikkumiset eivät poikenneet? Tunsiko surmaaja toimintaympäristön niin, että osasi liikkua mahdollisimman huomaamattomasti? Osasiko hän odottaa Seijaa tulevaksi? Ja jälleen kerran: mikä ihme sai Seijan menemään talon kellaritiloihin?! Estikö jokin seikka häntä menemästä kotiin – tahtoiko hän esim. välttää lasten heräämisen?

Miksi seksuaalinen väkivalta jäi yritykseksi? Keskeyttikö joku ulkopuolinen? Havahtuiko tekijä johonkin muuhun, kenties tekonsa mielettömyyteen? Kuoliko Seija kesken yrityksen?

Vaikuttaa todennäköiseltä, että Seija Kekkonen kohtasi surmaajansa hyvin lähellä kotia. Mustasukkaisen miehen pelossa hän ei varmaankaan olisi hyväksynyt saattotarjouksia vaikka sellaisia olisikin esitetty. Millä hän pääsi kotiin?

Seija työskenteli siis postimiehenä. Ilmeisesti päiväsaikaan. Lehdenjakajana hän olisi saattanut nähdä aamuöisillä kierroksillaan kaikenlaista…

Miksi hän osallistui läheisen valintamyymälän pikkujouluihin? Oliko kyseessä vaikkapa kanta-asiakkaille tarkoitettu juhla vai tunsiko hän jonkun henkilökunnasta? Keitä muita juhliin osallistui? Kuuluiko Seija johonkin tiettyyn seurueeseen?

Heti surman paljastuttua se yhdistettiin julkisuudessa Susanne Lindholmin tapaukseen. Poliisi joutui kuitenkin pian toteamaan, ettei mikään osoittanut teoilla olevan sama tekijä.

Seija Kekkosen tapaus on mainittu useammassakin teemaan liittyvässä jutussa (mm. muut kellarisurmat, Jalo Eetu). Kuitenkin yksityiskohtia on ainakaan julkisuuteen kerrottu melko vähän. Vieläkö joku muistaa?

JALO EETU SEPPÄNEN

jaloHelsingin kellarisurmien yhteydessä ei voi välttyä törmäämästä tähän nimeen. Minfossakin esitetty epäily siitä, ettei miestä koskaan saatu tuomiolle kaikista tekosistaan lienee hyvin perusteltu. Niinpä tässä yhteydessä onkin syytä kerrata lyhyesti tämän ajatuksia herättävän hahmon historiaa.

Vuonna 1948 syntyi Kainuussa 11-lapsiseen perheeseen poika, joka sai nimekseen Jalo. Hän kävi kansakoulun, jonka jälkeen teki metsä- ja rakennustöitä. Myöhemmin hän työskenteli linja-autonkuljettajana. Jalo oli varreltaan keskimittaista lyhyempi, mutta vahvalihaksinen mies, joka nuorena harrasti nyrkkeilyä.

Vuonna 1971 Jalo meni naimisiin ja muutti Nurmijärvelle. Avioliiton kariuduttua v. 1976 Jalo alkoi käyttää alkoholia ja lääkkeitä. Tämän jälkeen hänellä oli muutamia (riitaisia) suhteita, joiden aikana hän asui Nurmijärven lisäksi myös Espoossa.

Vuonna 1980 Jalo raiskasi liftaritytön Orivedellä. Tästä hän sai 1 vuoden 8 kuukauden pituisen ehdollisen tuomion. Tätä ennen Jalon kontolla oli yritykseksi jäänyt raiskaus Vantaalla.

Heinäkuun 6. päivänä 1981 jalo raiskasi ja surmasi 18-vuotiaan lukiolaistytön Helena Mäntylän Helsingissä. Teon tehdessään Jalo Seppänen oli siis ehdonalaisessa!

Linkki Helena Mäntylän tapaukseen:

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=3987

Tammikuussa 1982 Jalo raiskasi 13 – vuotiaan koulutytön Vihdissä. Tekonsa tehtyään hän päästi uhrinsa menemään, mutta ehdotti tälle uutta tapaamista iltapäiväksi. Sanansa mittaisena miehenä Jalo ilmestyikin treffipaikalle, jossa poliisit osasivat jo odottaa häntä. Jalo pidätettiin 15.1.1982.

Seppäsen kuulusteluissa heräsivät Vihdin nimismiehen Pertti Virolaisen tutkijanvaistot, ja hän otti yhteyttä aiempaan työpaikkaansa Helsingin rikospoliisiin. Hyvin pian ilmeni, että Jalo Seppänen ja hänen liikkeensä vastasivat tietoja Helena Mäntylän surmaajasta, ja alun kieltämisestä huolimatta Jalo pian kyynelsilmin tunnusti teon.

Yhden surman selvittyä alettiin luonnollisesti jäljittää tekijän yhteyksiä kolmeen muuhun Helsingin selvittämättömään seksuaalimurhaan (Susanne Lindholm, Seija Kekkonen, Onerva Ketola). Huhut kertoivat, että sama mies olisi kaikkien takana. Naissurmia tutkiva komisario Martti Latikka joutui kuitenkin toteamaan, ettei näyttöä syyllisyydestä ainakaan Kekkosen ja Ketolan surmiin löydetty. Sen sijaan eräät yksityiskohdat viittasivat Susanne Lindholmin tapaukseen! Lopulta tämäkin mahdollisuus kuitenkin jouduttiin todisteiden puutteessa sulkemaan pois.

38-vuotias Jalo Seppänen tuomittiin täyttä ymmärrystä vailla olevana yksin teoin tehdystä murhasta, väkisinmakaamisesta ja jatketusta pahoinpitelystä yhteensä 13 vuodeksi vankeuteen Helsingin raastuvanoikeudessa ( HS 30.12.1982. Huom. tuomion pituudesta on liikkeellä ristiriitaisia tietoja).

RIKOSPOSTI 6/1992

Kesäkuussa 1992 Jalo kertoo tunnoistaan Pelson keskusvankilassa:

”…viisi vuotta kestänyt avioliitto kariutui. menetin rakkaimmat ihmissuhteet. Tunsin jääneeni yksin tähän maailmaan… Suhde kaatui siihen, kun nainen kävi kapakoissa ja ryypiskelemässä. Ilmoitin sen jälkeen hänen työtovereilleen, että tavarat on jo pakattu ja että hän saa lähteä…”

”…Hetken ajeltuamme (tapaus v. 1980) päätimme pitää lyhyen virtsatauon. Sen jälkeen hyväilin häntä kaulan alueelta. Tyttö löi huulilleni, jonka jälkeen otin hänestä kiinni ja läimäytin kasvoille…” Tästä huolimatta Jalo väittää, että tyttö osittain suostui sukupuoliseen kanssakäymiseen…

Jalo sai yhteensä 15 vuoden vankeustuomion. ”Minä olen ensikertalainen, joten tuomio tuntuu kohtuuttomalta.”

”Minulla on ollut niin saatanan raskasta. Kun raiskaukset paljastuivat, lehdet leimasivat minut vielä kovemmaksi rikolliseksi kuin minä olin todellisuudessa.”

”En minä sitä tahtonut. Olen hyvä ihminen, uskokaa tai älkää.”

Jalo Seppänen haluaa päättää artikkelin seuraavilla sanoilla: ”- Olen aina pyrkinyt olemaan herrasmies. Minun mielestäni vain vapaaehtoisuuden perusteella mennään sänkyyn naisen kanssa.”

Jalo Seppänen tuli uskoon 25. maaliskuuta 1982, eli hyvin pian vankilaan jouduttuaan. ”

POHDINTAA

Mielikuva Jalo Eetu Seppäsestä jättää melko sanattomaksi.

Uskovainen mies kiroaa julkisesti, koska häntä kuvailtiin kolmen raiskauksen ja henkirikoksen tekemisen vuoksi ”kovaksi rikolliseksi”?

Mitä tarkoittaa ”osittainen suostuminen” sukupuoliseen kanssakäymiseen?

Miten mies voi olla jo kerran ehdonalaiseen tuomittuna ”ensikertalainen”?

Avioliitto kariutui vaimon ”kapakoissa käymiseen”. Entä sekakäyttäjä Jalo, hänen päihteiden käyttönsä ei kai sitten vaikuttanut suhteen toimivuuteen?

”Herrasmieskö” ilmoittaa vaimon työtovereille heittävänsä vaimon pihalle?

KYSYMYS

Mitä olivat ne yksityiskohdat, jotka viittasivat Susanne Lindholmin tapaukseen??? Väite esitettiin apu-lehden numerossa 6/82, mutta sitä ei tarkennettu. Aikalaiset – tietäjät – asiantuntijat: tämä on haaste teille!

Lähteet/Kyllin osuudet: IS, HS, Alibi, Apu, Rikosposti, PKK, Minfo, Murhakierros-työryhmä.
”HAMMASMURHAAJA” Ismo Junni – Tuukkalantie 17 – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=174

junniSuomen tähän asti pahin sarjamurhaaja on ns. hammasmurhaaja Ismo Junni. Hänen vaiherikkaasta tekosarjastaan ja kiinnijäämisestään on jo kerrottu muualla Murha.Infossa, joten tässä esitellään vain lyhyesti jutun pääkohdat (huom. mikäli tässä esitetyt päivämäärät poikkeavat muualla olevista, huomatkaa, että nämä ajankohdat ovat ne oikeat!).

Ismo Junnin ja hänen perheensä elämä Kontulassa Tuukkalantie 17:ssa sujui enimmäkseen isännän itsensä juopottelun merkeissä. Ajoittain hän elätti perhettään käymällä töissä, mutta etupäässä päivät kuluivat ryyppykavereiden seurassa. Näihin liittyi vuonna 1972 myös Matti Haapanen. Ryyppyporukan kolmas jäsen oli usein Junnin vaimo Kaija, josta Junni oli hyvin mustasukkainen. Junnilla oli tapana pahoinpidellä vaimoaan usein tästä ja milloin mistäkin muusta syystä.

Tapahtumat kärjistyivät 8.8.1980, jolloin Junni surmasti vaimonsa kuristamalla, hakkaamalla ja hukuttamalla. Lisäksi hän raiskasi vaimonsa viemäripumpun varrella. Erikoinen piirre teossa oli, että hän irrotti vaimoltaan etuhampaan, jota sitten säilytti lompakossaan.

Junni ei jäänyt tästä teostaan kiinni, vaan onnistui puhumaan sen onnettomuudeksi. Hänen ryyppykaverinsa Matti Haapanen sai kuitenkin totuuden selville viinanhuuruisten illanistujaisten aikana, ja yritti tiedolla ottaa henkisen yliotteen Junnista. Lopullisesti Haapasen kohtalon sinetöi se, että hän ilmeisesti alkoi epäillä Junnia myös 12.7.1986 Kivinokan siirtolapuutarha-alueella tapahtuneesta mökkipalosta, jossa kuolivat Juha Väre ja Seppo Mäntyniemi, kaksi Junnin ryyppykaveria.

Tämän vuoksi Junni lopulta surmasi Haapasenkin 25.9.1986 polttamalla tämän siirtolapuutarhamökkiinsä. Haapasen vaimo tietenkin epäili Junnia teosta, mutta tätä neljättäkin(!) murhaa päädyttiin poliisin taholta pitämään jälleen onnettomuutena.

Junni ehti vuonna 1988 polttaa vielä yhden uhrin, Pauli Sirosen mökkiinsä. Mitään muita murhatapauksia ei ole voitu osoittaa hänen tekemikseen.

Tästä kului vielä pari vuotta, kunnes Junnin täysi-ikäiseksi tullut poika teki poliisille ilmoituksen isästään äitinsä murhan osalta. Junni tuomittiin 1992, ja hän kuoli jo 1995.

Junnilla oli siis kaikkiaan viisi uhria, ja kaikilta heiltä hän irrotti hampaita, pitäen niitä sitten lompakossaan. Hän kertoi vaimonsa taposta täysin avoimesti Haapasille, ja esitteli muidenkin uhriensa hampaita, joten voidaan hämmästellä sitä, ettei hän jäänyt kiinni. Hän teki Haapasta kohtaan myös ilmeisesti kaksi epäonnistunutta murhayritystä ennen varsinaista tekoa. Toisessa näistä oli mukana myös Haapasen vaimo Eila Haapanen, joka kuitenkin esti tulipalon, jossa olisi pahimmassa tapauksessa voinut palaa monta ihmistä mökin mukana.

Hammasmurhaajan teoissa täyttyvät monet sarjamurhatapauksille tunnusomaiset merkit, kuten ”voitonmerkkien” (eli tässä tapauksessa hampaiden) kerääminen, tapahtuman muistelu jälkikäteen ”voitonmerkkien” avulla sekä tulipalojen seuraaminen etäältä (pyromanian oire). Epäselväksi jää, oliko tässä tapauksessa hampaiden keruulla perimmältään seksuaalinen motiivi, kuten ”voitonmerkeillä” usein on todettu olevan.

KIMMO LÅGAS – Tuukkalantie 15 – http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=3268

tapahtumarikasKimmo Lågaksen tapaus 13.3.1993 on jäänyt mediassa käytännössä lähes vaille huomiota. Tapahtumapaikka on samoissa pihapiireissä kuin Ismo Junnin asunto. Lågas oli surmattu kotonaan, surmatapana teräaseen pisto vasempaan kylkeen.

 Haluamatta mitenkään loukata uhrien muistoa tai omaisia, esitettiin miitissä varsin hypoteettisena spekulaationa sellainen ajatus, että hammasmurhaajan poika olisi saattanut tietää jotain tästä tapauksesta, ja siksikin päätyä epätoivoiseen ratkaisuunsa eli surmata itsensä isänsä tultua tuomituksi tekemistään murhista. Tiedetään myös, että Junni oli erittäin katkera pojalleen ilmiannosta.

 Toinen Lågaksen tapauksesta esitetty spekulaatio oli, että tapaus liittyisi ns. homomurhiin, joissa monesti uhri on surmattu kotiinsa ilmeisesti uuden tuttavuuden toimesta. Nämä tapaukset, kuten Lågaksenkin tapaus, ovat osoittautuneet tästä syystä erittäin vaikeiksi ratkaista.

 Lähteet/ABC: Alibi, Minfo, Murhakierros-työryhmä

Both comments and pings are currently closed.

Comments are closed.

``