Syyttäjä olisi itse voinut viedä tapauksen hoviin ja vedota valituksessa uusiin ilmi tulleisiin seikkoihin. Ihmettelen, ettei vienyt.Kaalisoppa kirjoitti:Luin saman jutun ja tuli siinä mieleen, että mitäs jos Rodendau olisi valittanut hoviin ja vaatinut tuomionsa alentamista sillä perusteella, että toinen pahoinpitelijä oli aiheuttanut vakavimman vamman potkullaan. Olisiko juttu mennyt silloin myös Abdullahin osalta uudesti arvioitavaksi ja silloin olisi otettu huomioon myö tuo kamppailulajitausta?
Tämä nyt koskee lähinnä palkkamurhia, ym. väkivaltarikoksia, joiden tekemisestä on etukäteen tehty sopimus. Henkilö, joka on tällaisen sopimuksen tehnyt, voidaan tuomita aivan kuten teon varsinainen toteuttajakin. Lisäksi koskee tapauksia, joissa toinen osapuoli on ollut selkeästi dominoiva tai auktoriteettiasemassa suhteessa toiseen, ja näin saanut toisen toteuttamaan tekoa. Ei mielestäni päde tähän, koska kaverukset ovat olleet tasavertaisessa asemassa ja toimineet tavallaan itsenäisesti. Eikä Abdullah Sitav ainakaan ole mitenkään alisteisessa asemassa Rodendauhun nähden, pikemminkin hän on heistä kahdesta varmaan se ilkeämpi ja tunteettomampi tyyppi.INES 7 kirjoitti:RL 5 luku 2 §: Joka käskee, palkkaa, kiusaa tahi muuten tahallansa taivuttaa tai viettelee toista rikokseen, tuomittakoon, joko rikos tulee täytetyksi, taikka vaan jää rangaistavaan yritykseen, yllytyksestä ikäänkuin hän itse olisi ollut tekijä.
Monessa Yhdysvaltojen osavaltioissa tämäntyyppinen lainsäädäntö on viety todella pitkälle Eli jos vaikka tyyppi a ja tyyppi b päättävät tehdä ryöstön, ja ryöstön aikana puolustautuva ryöstön uhri ampuu tyypin b, niin tyyppi a joutuu oikeuteen ensimmäisen asteen murhasta, koska hänen yhdessä tyypin b kanssa suunnittelema ryöstö on johtanut murhaan. Eil vaikka hän ei suoraan aiheuta tyypille b mitään vammoja, niin koska hän on välillisesti vaikkakin tahattomasti vastuussa tyypin b kuolemasta, niin hän joutuu murhasta oikeuteen, vaikka myös tyyppi b on ollut mukana suunnittelemassa ryöstöä. Mielestäni tämä on hyvä ja oikeutettua, koska aina kun nuori ihminen menettä turhaan väkivaltaisesti henkensä, siitä pitäisi jonkun tilanteen suoraan tai epäsuorasti aiheuttaneen ottaa vastuu. Muuten uhrilla ei ole mitään ihmisarvoa.
Suomen lainsäädäntö ei kunnioita ihmisarvoa, mistä tämä tapaus on hyvä esimerkki. Ihminen menettää pienessä hetkessä terveytensä, toimintakykynsä, kognitiiviset kykynsä, melkeinpä kaiken, mitä selviytyäkseen tarvitsee, ja siitä on rangaistuksena 4 vuotta.