Seuraavassa kerron eräästä törkeästä tapauksesta, jossa teot ovat jatkuneet niin pitkään, että jopa tekijän nimi on yleisessä levityksessä netissä. Tekoja on aiemmin ollut esillä mös Murhainfon Eläinsuojelurikoksia-ketjussa, mutta tämä tapaus ansaitsee ihan omankin ketjun poikkeuksellisen pitkään jatkuneen törkeän toiminnan vuoksi.
Mikäli joillakin teistä on tietoa, mikä on tapauksen tämänhetkinen tilanne, olkaa hyvä ja kommentoikaa tähän ketjuun. Onko Sirkka Helena Nyyssönen (s. 1954) edelleen virkavaltaa paossa, vai onko lain pitkä koura jo hänet tavoittanut ja nostanut häkkiin tuomiotaan kärsimään?
-------------------------------
Alla oleva on kopioitu lehtijutusta vuodelta 2010:
"Sunnuntaisuomalainen 19.12.2010 -Helena Nyyssönen ei halua elää ilman eläimiä, vaikka oikeus on ne häneltä kieltänyt.
ELÄINSUOJELU - Ihmiset antavat lemmikkinsä tuntemattomalle jopa parkkipaikalla.
Helena Nyyssönen odottaa sotkamolaisen marketin parkkipaikalla. Keski-ikäisellä naisella on mukanaan 50 euroa, joilla hän aikoo ostaa koiranpennun.
Pentu on löytynyt lehti-ilmoituksen avulla. Nyyssösellä on tapana laatia lehtiin ilmoituksia, joissa luvataan lemmikille hyvää kotia maalta. Hän myös vastaa ilmoituksiin, joissa lemmikistä halutaan luopua. Koirien lisäksi nainen kelpuuttaa linnut, kanit ja kissat, mieluiten ilmaiseksi tai halvalla.
Nyyssönen teettää eläimillä usein pennut tai myy ilmaiseksi saamansa eläimen eteenpäin. Siksi hän etsii ilmoituksissaan leikkaamattomia eläimiä. Koiranpennun myyjät saapuvat parkkipaikalle, ja pentu saa uuden emännän.
Kuukausia myöhemmin koiranpennusta tulee yksi Nyyssöseltä takavarikoiduista eläimistä.
Minulla on ollut eläimiä koko elämäni. Elukoita annetaan pilvin pimein Keltaisessa pörssissä: lahjoitetaan, lahjoitetaan, lahjoitetaan! Ihmiset ottavat koiria, ja sitten ne eivät pärjää niiden kanssa.
NYYSSÖSELLÄ EI pitäisi olla lainkaan eläimiä, sillä jo yhdeksän vuotta aiemmin, helmikuussa 2002, Kajaanin käräjäoikeus määräsi hänelle pysyvän eläintenpitokiellon, joka koskee kaikkia eläinlajeja.
Tuomiota edelsi murheellinen eläinsuojelutarkastusten ketju. Eläinlääkäri vieraili ensimmäisen kerran naisen tilalla Sotkamossa jo lokakuussa 2000. Pihassa ja piharakennuksissa oli toistakymmentä koiraa likaisissa häkeissä tai liian lyhyissä ketjuissa. Seuraavissa tarkastuksissa eläinlääkäri tutki lisäksi ponin, hevosen, kolmen lampaan, yhdeksän vuohen sekä kahdeksan kanan ja kukon olot. Nyyssönen piti ponia kylmässä tallissa ympäri vuorokauden. Hevosta, lampaita ja vuohia ei ruokittu riittävästi. Navetta oli täynnä koirien ulosteita, virtsaa ja mätäneviä roskia. Siellä oli myös nälkiintyneitä kaneja. Yhden kanin häkki oli niin pieni, ettei kani kyennyt liikkumaan. Navetassa oli koiranpentu, joka jouduttiin lopettamaan hoitamattoman jalkamurtuman vuoksi. Asunnossa oli koiranpentuja törkyisissä tiloissa.
Kymmenennellä tarkastuskäynnillä eläinlääkäri lopetti 21 koiraa, kahdeksan kanaa ja kukon sekä kymmenen kania. Yhdeksän vuohta, viisi kiliä ja kolme lammasta lähetettiin teuraaksi. Yksi sijoituskoira ja viisi koiranpentua vietiin löytöeläinkotiin. Nyyssönen kuvaili käräjäoikeudessa itseään eläinrakkaaksi ihmiseksi.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin Itä-Suomen hovioikeus lievensi naisen pysyvää eläintenpitokieltoa ja salli tälle kaksi koiraa.
Sotkamossa ne tappoivat minulta hienoja eläimiä. Lisäksi määräsivät vielä eläintenpitokiellon päälle. Eivät ajattele ihmistä ollenkaan. Aikoinaan minulla oli kennelnimi (koirankasvattajan pentueille annettava rekisteröintinimi), kunnes kateelliset kasvattajat iskivät kimppuuni. Siitä lähtien kun sain ensimmäiset tanskandoggin pennut, minua on vainottu ja olen mennyt vainoajia karkuun. Minut on tuomittu pahemmin kuin murhaaja.
KULUI MUUTAMA vuosi ennen kuin Nyyssönen jäi jälleen kiinni eläinten huonosta hoidosta. Tänä aikana hän oli vaihtanut sukunimensä ja muuttanut Lopelle.
Heinäkuussa 2007 hänellä oli seitsemän koiraa ja yksi undulaatti. Myöhemmin oikeudessa hän kertoi viiden koiran olleen hänellä vain hoidossa. Eläinten kaltoinkohtelu paljastui, kun Nyyssösen vuokraisäntä kävi asuinrakennuksessa. Sisällä oli koiria sotkuisissa tiloissa, niiden virtsa ja ulosteet olivat tuhonneet lattiaa. Haju oli karmea. Osa koirista oli ulkorakennuksissa kytkettynä lyhyisiin ketjuihin. Vuokraisäntä soitti poliisit. Eläinlääkärin piti tulla paikalle seuraavana päivänä, mutta Nyyssönen katosi eläimineen yön aikana.
Huhtikuussa vuonna 2008 Riihimäen käräjäoikeus tuomitsi Nyyssösen menettämään pysyvästi oikeutensa pitää edes kahta koiraa. Lisäksi hänet tuomittiin 50 päivän ehdolliseen vankeuteen eläinsuojelurikoksesta, -rikkomuksesta ja vahingonteosta. Asia eteni Kouvolan hovioikeuteen, joka kovensi rangaistusta 70 päivän ehdolliseen vankeuteen ja piti eläintenpitokiellon voimassa.
Joskus on pitänyt piilotella virkavaltaa ja lähteä elukoiden kanssa yöllä, jotta elukoita ei vietäisi minulta. Häpeä on ajanut minut paikkakunnalta toiselle. Kerran ajoin edestakaisin kuutostietä. Kun näin lentokoneen, ajattelin, että ne etsivät minua. Pelkäsin niin kauheasti, että eläinaktivistit etsivät.
LOPELTA NYYSSÖNEN muutti Hauholle. Enimmillään hänellä oli ainakin 24 koiraa ja kymmenen papukaijaa. Eläinsuojelutarkastuksessa helmikuussa 2008 suurikokoisia koiria löytyi autosta, halkovajasta, halkojen ja kodinkoneiden keskeltä, kuljetuslaatikosta kuistilla sekä asunnosta seinään tai lattiaan kytkettyinä. Osa koirista oli vapaana asunnossa. Yhdessä huoneessa oli puolen vuoden ikäinen tanskandoggi, joka ei kyennyt enää kävelemään. Papukaijojen häkit olivat likaiset ja ahtaat.
Eläinlääkäri lopetti autossa olevan koiran, joka käyttäytyi hyökkäävästi sekä kuljetuslaatikossa olleen erittäin aran koiran. Muut eläimet toimitettiin tilapäiseen hoitoon. Hämeenlinnan käräjäoikeus tuomitsi Nyyssöselle eläinsuojelurikkomuksesta ja -rikoksesta kolme kuukautta ehdollista vankeutta.
Olen monta kertaa mennyt poliisille kysymään, miten tämä eläintenpitokielto voidaan repiä auki. Viranomaiset sanovat, etten saa pitää elukoita, ja minä sanon, että kyllä saan. Ei tämä juttu ole vielä selvä. Olen mieluummin elukoiden kanssa kuin mielisairaalassa.
NYYSSÖNEN MUUTTI vinhasti ympäri Suomea. Keväällä 2009 hän asui Jalasjärvellä, kesällä Punkalaitumella ja Vihdissä ja syksyllä jälleen Punkalaitumella. Koko ajan hänellä oli lukuisia koiria, kissoja, kaneja ja lintuja. Syyskuusta marraskuuhun Nyyssösen hoteissa oli 25 koiraa, 20 kissaa, 13 kania, viisi papukaijaa ja kaksi undulaattia.
Jalasjärvellä koirat olivat jälleen kerran kytkettyinä lyhyihin naruihin tai teljettyinä ahtaasti ulkorakennuksiin. Talo oli ulosteiden peitossa. Punkalaitumella kolme koiraa oli ollut kytkettynä tai ahtaaseen häkkiin suljettuna pimeässä ulkorakennuksessa. Kissat kärsivät korvapunkeista ja olivat niiden takia raapineet itsensä verille. Niiden hiekkalaatikot olivat täynnä ulosteita. Kaneja pidettiin ahtaissa ja siivoamattomissa häkeissä, samoin lintuja. Oikeudessa Nyyssönen ilmoitti, että hän haluaa uhmata viranomaisia rikkomalla toistuvasti eläintenpitokieltoa. Hän ei hyväksy sitä, että joku pakottaa hänet toimimaan oman tahtonsa vastaisesti.
Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi Nyyssösen yhteensä kuudesta eläinsuojelurikoksesta ja -rikkomuksesta kuudeksi kuukaudeksi vankilaan elokuussa 2010. Hän valitti tuomiosta Turun hovioikeuteen, minkä vuoksi hän on edelleen vapaana.
Ei minua uhkaa vankila. Olen vaikka hautuumaalla ennemmin kuin vankilassa. Vankilalle pitää parempi syy olla kuin tämä.
POLIISI takavarikoi Sotkamoon muuttaneelta Nyyssöseltä marraskuun lopulla 11 koiraa, viisi kissaa ja viisi kania. Häntä epäillään nyt kahdesta eläinsuojelurikkomuksesta.
Yksi koirista oli pentu, jonka omistaja myi marketin takapihalla viidelläkympillä tuntemattomalle naiselle. ●
Kirjoitus perustuu käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien tuomioihin sekä Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen Annika Katajiston ja Sotkamon poliisin rikosylikonstaapelin Hannu Vännisen haastatteluihin.
Kursivoidut kappaleet ovat Helena Nyyssösen haastattelusta.
PAULA SALLINEN, KUVITUS: ANNIINA LOUHIVUORI"
-----
Viime vuoden (2012) lopulla oli puolestaan eräällä koirapalstalla seuraava kirjoitus aiheesta:
"Mutkien kautta kopioitu juttu. Tekijä tuomittu ja homma jatkuu....
Muistatteko räikeän, vuosia jatkuneen eläinraakkaustapauksen henkilön "Leena" johdosta? Jos ette, tässä taustatarina (kopioitu teksti Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksestä).
Vuonna 1996 ”Leena” (nimi muutettu) suunnitteli perustavansa kotieläinpihan. Siellä voisivat ihmiset ihailla eri rotuisia koiria maksua vastaan. Leenalla oli kennelnimikin ja paperillisia pentuja syntyi tiuhaan tahtiin. Rotupentu kuitenkin maksaa paljon ja Leenan jalona ajatuksena oli mahdollistaa pennun osto myös varattomille sekä sellaisille, joilla oli vaikeuksia löytää pentua muualta. Loppuviimein Rantasalmella lopetettiin noin 16 koiraa niille sijoilleen.
Leena muutti paikkakunnalta ja vaihtoi nimeään. Helmikuussa 2002 Kajaanin käräjäoikeus määräsi Leenalle pysyvän, kaikkia eläinlajeja koskevan eläintenpitokiellon. Leena tietenkin valitti tuomiosta, jonka seurauksena Itä-Suomen hovioikeus lievensi saman vuoden lokakuussa eläintenpitokieltoa niin, että Leenalla säilyi oikeus pitää kahta samaa sukupuolta olevaa koiraa. Leena otti käyttöön uuden nimen.
Vuonna 2007 Leena asui Lopella, pitäen useita koiria ja undulaattia. Eläintenpitokiellon rikkomus tuli ilmi, kun vuokraisäntä pääsi käymään Leenan asumassa talossa ja näki siellä paljon koiria ja totesi paikat hyvin siivottomiksi ja vahingoittuneiksi. Vuokraisäntä kutsui paikalle poliisit, jotka myös totesivat siivottomuuden ja koirien likaisuuden. Koirien ulosteita ja virtsaa oli pitkin lattioita ja koiria oli kytkettyinä sisätiloissa, leikkimökissä ja autotallissa. Paria kuukautta myöhemmin Leena kärähti 19 koiran ja yhdeksän papukaijan pitämisestä Hauholla. Hän jäi kiinni koirien myynti-ilmoituksen perusteella.
Saastaisissa oloissa kytkettyinä pidetyistä koirista eläinlääkäri lopetti heti kaksi. Papukaijat olivat ahtaissa häkeissä.
Lopen tapauksessa Leena häipyi vuokraamastaan asunnosta heti poliisien käytyä ja vei eläimet mukanaan. Eläinlääkärin piti tulla tarkastamaan eläinten vointi seuraavana päivänä. Oikeudessa Leena väitti, että kahta koiraa lukuun ottamatta eläimet olivat hänen ystäviensä ja ne oli vain tuotu väliaikaisesti hoidettaviksi. Papukaijoilla oli tilaa alle neljäsosa vaaditusta. Yksi iso koira oli autossa, toinen kuljetuslaatikossa ja kolmas kylmässä liiterissä. Sisältä löytyi kolme tanskandoggia kytkettyinä metrin ketjulla lattiaan tai seinään. Yli kymmenen pentua käyskenteli vapaana tilassa, josta ei siivottu edes koirien jätöksiä. Suljetusta huoneesta löytyi kävelykyvytön pentu.
Leena väitti ulkoiluttaneensa koiria, mutta ulkona ei näkynyt liikkumisen jälkiä. Nainen kertoi pitäneensä koiria yksinäisyyttään ja myyntiin. Papukaijat hän oli hyvyyttään ottanut hoitoonsa. Mainittujen rikosten johdosta, huhtikuussa 2008 Leena tuomittiin 50 pvän ehdolliseen vankeuteen ja pysyvä eläintenpitokielto uusittiin. Väitteet sopivan ruoan ja juoman puutteesta oikeus hylkäsi. Kokonaan nurin menivät koirakauppoja koskeneet petos- ja kavallussyytteet. Riihimäen käräjäoikeuden päätöksen mukaan Leena ei saisi pitää enää edes mainittuja kahta koiraa. Tuomiosta tietenkin valitettiin. Kouvolan hovioikeus jätti pysyvän, täydellisen eläintenpitokiellon voimaan tammikuussa 2009.
Leena muutti ja vaihtoi nimeään. Marraskuussa 2009 keskustelupalstoille ilmaantui avunpyyntö; sijaiskoteja tarvittiin suurelle määrälle erirotuisia koiria, kissoja ja lintuja. Huostaanotettuina Eläinkoti Eskoon oli myös useita koiranpentuja, mukaan lukien viisi seitsenviikkoista malinoisia, joiden emä oli löytynyt tallinperältä kiinninaulatun oven takaa seinään kytkettynä. ”Kasvattajana” koko laumalle oli jälleen kerran Leena. Belginpentujen isän, ulos kytketyn tervuerenuroksen, olivat poliisit syystä tai toisesta lopettaneet löytöpaikalle. Saksanseisoja Rane ei osannut kävellä, koska oli joutunut seisomaan koko elämänsä paikalleen kytkettynä, ranteillaan. Kaikki eläimet Leena oli hankkinut omistajilta, jotka eivät enää kyenneet hoitamaan eläimiään ja halusivat luopua niistä.
Malinoispennut haettiin luokseni sijaiskotiin Mouhijärven kunnaneläinlääkärin vastaanotolta. Ne olivat selvästi nälkiintyneitä ja arkoja mutta olosuhteisiin nähden reippaita. Ne tulivat namin toivossa ja himossa luokse, mutta käden lähestyessä väistivät, selvästi ja kauas. Osa tästä arkuudesta oli ihmetystä; niitä ei oltu pidetty sylissä tai muuten kosketeltu. Samana iltana tuotiin lahjoituksena kotiini puolikas peura, toistakymmentä kiloa riisiä ja kananmunia. Pelotti aloittaa pentujen ruokinta; ne kun olivat saaneet evääkseen tähän asti vain kaurapuuroa ja emänsä maitoa. Tulevan muonan tulisi olla tasapainoista, ensiluokkaista laadultaan sekä sulavuudeltaan. Lisäksi ruokaa piti saada riittävästi ja säännöllisesti kuitenkin yliruokintaa välttäen. Jälkimmäisenä mainittu osoittautui hankalimmaksi toteuttaa; itseään sai todella pidätellä pentujen ollessa niin aliravittuja. Itku tuli aina, kun pentulauma päivä toisensa jälkeen hyökkäsi muonakupin kimppuun tyhjentäen sen lähes sekunneissa. Ilman tätä nälkämoottoria pennuista tuskin olisi yhteiskuntakelpoisia enää saatu.
Meillä viettämänsä kuukauden aikana pennut saivat mahdollisimman paljon sekä aikuis- että lapsiterapiaa höystettynä aikuisten koirien opettavaisella seuralla mutta ihmisten kanssa seurustelu ei ilman suunnatonta ravinnonhankintaviettiä olisi onnistunut. Kaikkea jo menetettyä ei voinut korvata; samalla kun pennut piti saada mahdollisimman nopeasti uusiin koteihinsa leimautumaan ja sosiaalistumaan, oli niiden luottamusta ihmiseen ylipäätään vahvistettava mahdollisimman pitkään. Iso oppimisen paikka itselleni oli se, kun sain tilaisuuden seurata pentuja niiden ollessa aidoimmillaan; kun niiden selviytyminen riippui vain siitä, mitä luontaisia viettejä niille oli siunaantunut ja mitä emo niille oli seinään kytkettynä kyennyt opettamaan.
Pentujen sijaishoito oli erittäin raskasta mutta myös hyvin palkitsevaa. Kymmenet ihmiset tarjosivat apuaan ja pennuille uusia koteja. Sain lahjoituksena leluja, ruokaa ja paljon muuta hoidossa tarpeellista. Liedon kunnaneläinlääkäri kantoi kortensa kekoon mikrosirujen, rokotusten ja loishäätöjen muodossa. Yhteishenkeä löytyy, kun sitä oikeasti kaivataan. Kiitos siitä kaikille! Tara, Hippi, Paavo, Eemeli ja Alpo ovat nyt onnellisesti yli puolivuotiaina uusissa, rakastavissa kodeissaan. Ne tulevat toimeen lasten ja muiden koirien kanssa eikä mitään suurempia ongelmia ole tullut eteen. Tico-pentu, joka oli myyty uuteen kotiin jo ennen huostaanottoa, on sekin erittäin komea poika.
Kaksi päivää täystakavarikon jälkeen Leena ilmoitti ilmaisilmoituslehdessä tarjoavansa hyvän maalaiskodin kaikennäköisille pitovaikeuseläimille. Narttukoiran tulisi olla leikkaamaton…
Koska kyseessä on tuomittu ja tuomio on julkista tietoa, niin nimi on nykyään Sirkka Helena Nyyssönen, ent. Lång. Syntynyt -54. Käyttää myös nimiä Sirpa Muhonen, Jaana Pesonen ja Helena Nyyssönen.
Jos olette eläinta luovuttamassa, käyttehän katsomassa paikan mihin eläin halutaan! Jos ette saa nähdä kodintarjoajan tiloja, ettehän luovuta eläintä sellaiselle henkilölle! Lisäksi kaikki silmät ja korvat auki muutenkin ja ilmoitusta eteenpäin jos löytyy edes epäilys. Sirkka pakoilee tällä hetkellä oikeutta ja nainen pitäisi löytää, jotta saadaan telkien taakse."
-------------
Feissarimokista löytyy seuraava juttu, joka on yhdistetty tähän samaan henkilöön (huom. täyttä varmuutta en saanut):
--------------
Niin, missä on nykyisin tämä Sirkka Helena Nyyssönen? Onko hän saanut rangaistuksensa ja hoitoa ilmeiseen vakavaan pakkomielteeseensä, vai vieläkö koko maan lemmikkieläimet ovat vaarassa?
Onhan se tosi säälittävää, sairashan tuo on mieleltään mutta minkäs teet kun ei väkisin saa täällä ketään hoitaa vaikka suurinosa tajuaa, miten se olis parasta meille kaikille.