Kackelsbergiä Ulvilan tapaus-ketjussa (Ketju 2)

[kerroush]

On täällä kummaa porukkaa. Osa ei tiedä mistään mitään ja osa ei usko mitään. Peltirummun selitys paukkuvista pakkasista on suoraan Ilmatieteenlaitoksen sivulta. Linkki on lainauksen alla.

Käsittämätöntä.

Ja tällaiset kirjoittajat kuvittelevansa tekeväsä tutkimuksia murhasta ja ratkaisevansa päättömillä speulaatioillaan jutun. Aivan uskomatonta paskaa!

[awa]

awa, typeräksi olen sinut aina tiennyt. Lisäksi olet perustietämätön tollo:

Mistä aiheutuu sanonta paukkuvat pakkaset?

Pakkasen paukkuminen johtuu veden laajenemisesta sen jäähtyessä. Vettä voi olla esimerkiksi seinänraoissa. Kun vesi laajenee sen jäätyessä, syntyy paukkuva ääni. Myös rakenteiden materiaalin kutistuminen voi aiheuttaa samanlaista ääntä. Mitään vakavia vaurioita harvemmin syntyy. Vesiputkien jäätyminen on sitten kokonaan toinen asia.

http://ilmatieteenlaitos.fi/erikoiset-kysymykset#2

awa on pikkuoravien aatelia

Voi voi sentään. Vai sellaisia on ne pakkasen paukkumiset. Kyllä awa on kuullut kun järven jää jäätyy ja olen kuullut senkin kun oikein meren jää jäätyessään pitää ääntä. Senkin olen kuullut kun talon nurkat pakkasella natisee. Sillä tavalla se pakkanen paukkuu - ja siitä on tullut sanontakin.

Palataanpa takaisin Ulvilaan Tähtisentielle, siellä ei pakkanen paukkunut, ei ollut vesistöä vieressä eikä tiilirakenteinen talo liioin pakkasella pauku. Siellä rikottiin ikkunaa, ja isi sanoo tyttärelle, että mene sinä pikkuinen vaan nyt rauhassa nukkumaan.

[Kuolemannaakka]

Jos yhtäkkiä yöllä joku lyö ikkunaanne reiän, ja sitten ei enää kuulu mitään, ja juuri kun olette menossa tutkimaan, mitä on tapahtunut, 9v lapsenne huutelee olohuoneesta isiä ja äitiä, että mikä siellä pamahti, niin:

a) pyydättekö hänet makuuhuoneeseenne tarkastelemaan vaurioita?
b) huudatteko, että mene äkkiä piiloon, tänne on tulossa murhaaja?
c) lähetättekö hänet kiireesti, mutta rauhallisin äänenpainoin, jonkun keksimänne tekosyyn avulla huoneeseensa, että voisitte tutkia, mitä on tapahtunut?

[awa]

Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, tuon kaltaiseen ikkunaan on lyötävä hieman useammin, että siihen ensinnäkin tulee läpireikä!

Eli vaihtoehto:

d) Olisin ikkunasta nähnyt, että terassilla hupparihemmo tulossa väkivalloin sisälle. Eli siinä ajassa olisi jo tutkittu tilanne siihen pisteeseen, että lapset nopeasti turvaan ja kännykällä ulko-ovelle soittamaan poliisit.

[Pieni liekki]

Joskus sitä vaan hämmästelee, miksi jotkut valitsevat jonkun täysin vieraan henkilön omaksi sylkykupikseen. Käykää lukemassa nimimerkki Jemman viestejä Hejacista ja miettikää, ottaisitteko tämän henkilön omaksi ystäväksenne.

Jotenkin tuntuu, että antiannelistit kokevat Anneli Auerin ja meidät häntä puolustavat ihmiset hirveäksi uhaksi itselleen. Miksi ihmeessä? Olen tässä yrittänyt murtaa omia ennakkoluulojani erään hevosen suhteen. Hevosen, jota olen pitänyt lähinnä toisen eläinkunnan, eli sian, edustajana. Olen tässä pikkuhiljaa saanut huomata, että hevosen ns. häiriökäyttäytyminen on pääsääntöisesti ollut seurausta ihmisen aiheuttamista asioista. Aika näyttää löytyykö mainitsemani hevosen kanssa yhteinen sävel, mutta olen päättänyt yrittää muuttaa omaa käyttäytymistäni sen suhteen.

[Kuolemannaakka]

Jos nyt olen oikein ymmärtänyt, tuon kaltaiseen ikkunaan on lyötävä hieman useammin, että siihen ensinnäkin tulee läpireikä!

Eli vaihtoehto:

d) Olisin ikkunasta nähnyt, että terassilla hupparihemmo tulossa väkivalloin sisälle. Eli siinä ajassa olisi jo tutkittu tilanne siihen pisteeseen, että lapset nopeasti turvaan ja kännykällä ulko-ovelle soittamaan poliisit.

Läpireikä tulee kyllä kun lyö raskaalla esineellä keihästävän lyönnin. Tällaisia iskujälkiä oli kolme IKKUNAN ETEEN KIINNITETYSSÄ VERHOSSA vasemmassa reunassa alhaalla oven lukon vieressä. Kyseisen VERHON takia ei terassille myöskään nähnyt.
Ja pointtihan on se, ettei se hupparihemmo ollut silloin tulossa ikkunasta sisään, vaan luurasi jossain puskissa ja mietti, että tuleeko sieltä isäntä pihalle, kuuliko joku, syttyykö valot, mitä perkelettä tässä nyt tekee, kun ei se lukko auennut.
Lapsen tullessahan ei kukaan rikkonut ikkunaa. Rikkominen alkoi uudestaan vasta kun tyttö oli lähetetty takaisin huoneeseensa. Siinä vaiheessa siis, kun huppis sai kerättyä tarpeeksi rohkeutta, huomasi tuolin ja tajusi, että ikkunasta pääsee sisälle niin, ja päätti, että perkele, tapan sen joka tapauksessa (tai menen sisään), olivat hereillä tai ei. Hänhän ei voinut edes tietää, että pariskunta nukkui juuri tuon ikkunan takana. Miten hän sen olisi voinut tietää, ellei sitten ollut pitempäänkin vakoillut perhettä?

On ihan hyvin mahdollista, että hän luuli pariskunnan nukkuvan jossain varsinaisista makuuhuoneista, talon toisessa päässä, ja tarkoitus oli vain nopeasti saada semmoinen reikä, mistä saa käden läpi ja pääsee avaamaan lukon. Murhamiehetkään eivät näe tulevaisuuteen, eivät ole kaikkitietäviä, määrätietoisia eivätkä voi varautua yllättäviin asioihin. Eikä -naiset=) Eikä heidän uhrinsa. Pitää aina lähteä niillä tiedoilla, jotka henkilöillä oli ennen tapahtumia.



Toisin sanoen tytön tulo paikalle esti Jukkaa tutkimasta tilannetta/avaamasta ovea, ja aiheutti tauon, jonka aikana huppis päätti mennä sisään tuolia käyttäen. On mahdollista, että se itse asiassa aiheutti Jukan kuoleman. Kaikki olisi voinut mennä ihan eri tavalla, jos huoneessa olisi ollut valokytkin jossain sängyn lähellä ja Jukka olisi ollut hiukan ketterämpi ja tyttö hitaampi. Parhaimmassa tapauksessa huppumies olisi lähtenyt karkuun, kun valot olisi sytytetty heti takkahuoneeseen, kun hän vetäytyi terassin taakse mietiskelemään, kun ei saanut reiän kautta lukkoa auki. Huonossa tapauksessa Jukka olisi avannut terassin oven ja saanut huppiksen suoraan kimppuunsa (tätä huppumies todennäköisesti jopa odotti, mutta tytön tulo paikalle aiheutti tauon, jolloin huppiksen hermot pettivät). Miten olisi Annelin käynyt tässä skenaariossa, tai häke-puhelun? Elämä on hyvin pienistä sattumista joskus kiinni.

[awa]

Läpireikä tulee kyllä kun lyö raskaalla esineellä keihästävän lyönnin. Tällaisia iskujälkiä oli kolme IKKUNAN ETEEN KIINNITETYSSÄ VERHOSSA vasemmassa reunassa alhaalla oven lukon vieressä. Kyseisen VERHON takia ei terassille myöskään nähnyt.

Ok - keihästävä lyönti lasien läpi verhokankaaseen niin, että siihen tulee lävistävä iskujälki. Tuollainen isku tuntuu ulkoa päin iskettynä aika vaativalta suoritukselta. Joustamaton verho tulisi olla hyvin tiukalle pingotettuna, että esim. sorkkaraudan kärki sen lävistäisi. Sisältä päin tuon kaltainen reikä syntyisi helpostikin, koska verho pysähtyy ikkunalasiin.

Niin - verho esti ehkä terassille näkemisen ulko-oven ikkunasta, mutta oven vieressä taisi olla ikkuna ja olohuoneen puolella oli jopa aika suuri ikkuna, mistä olisi ollut mahdollisuus katsoa. Ehkä se terassin ikkuna ei tuon kaltaisessa tilanteessa olisi ollut se järkevin kurkistusikkuna.

Itse olisin vilkaissut ensin takkahuoneen ikkunasta ja sitten siirtynyt "väljemmille vesille" olohuoneeseen ja katsonut, että mitähän tuumaustaukoa tuo hupparihemmo nyt tuossa vietteleekään?!!

Joo - nämä pusskissa luuraamiset ja vetäytymiset miettimään ovat tällaisessa ikkunasta sisään syöksymisessä aivan utopistisia, koska vieressä oli paljon helpommin rikottava ennen kaikkea suurempi ikkuna. Jos olisi hetken miettinyt, ja millään ei olisi ollut väliä, niin tuolilla olohuoneen ikkuna sisään.

Edelleen olen sitä mieltä, että oven saa helpoimmin auki koputtamalla.

[awa]

Kommentoidakseni, siirsin tämän Kuolemannaakan viestin tänne kakkeliin tuolta kysymyksistä, koska en nähnyt tässä mitään kysymystä ylläpidolle.

Xerxes on noita vakiobannattavia, jatkuvassa bannikierteessä, ja syyksi riittää yksi lyhyempi vastaus johonkin väliin. Eli on siis "liian pikkutarkan tieteellinen", kirjoittaa liian pitkiä ja vaikeita vastauksia ja uskoo sekä Auerin että Gustafssonin syyttömyyteen. Ylläpidon "tarkkailussa", toisin sanoen. Bannit annetaan noin kerran kuussa, aina kun siltä tuntuu. Mitään vikaa hänen kirjoittelussaan ei ole, vaikka tyyli voisikin jotakuta rasittaa, ja on aivan asiallinen muita kirjoittajia kohtaan.

Pallen jutut on minustakin kyllä lähteneet kovasti hanskasta, vaikka hyvin hän taustoja kaivelee, eipä siinä mitään. Ehkä nää rotuopit kuitenkin voisi jättää vähemmälle.

Ei Xerxes ole mikään erityinen bannattava. Sääntöjä kun rikkoo bannia tulee, aivan samoin kun muillekin. Xerxes on ihan järkevä ihminen ja en usko, että tässä Ulvilan murhajutussa on mitenkään siinä uskossa, että paikalla kävi ulkopuolinen hupparihemmo. Mutta Bodomin suhteen on parempi, että jää toinen tällainen myysteeri elämään, missä syytetty jää tuomitsematta, ja uskotaan ulkopuoliseen murhaajaan.

Sitten taas kun kiilusilmäinen murhaaja iskee seuraavan kerran, on Ulvilan hupparihemmoon uskovat erityistietäjät tohkeissaan, että taas kävi hurja murhamies ja poliisi ei löydä yhtäkään johtolankaa, eikä mitään konkreettista näyttöä tekijästä. Pahoin pelkään, että seuraava murhaajan uhri voisi olla vaikka tämän kaltainen tapaus:

No me vietettiin ihan tavallista torstai ehtoota ja olin laittanut saunan lämpenemään. Kun olin siinä lisäämässä viimeistä pesällistä klapeja uuniin, niin vaimo sanoikin, että haluaisi lähteä vielä pienelle kävelylenkille. Me käydään usein iltaisin kävelemässä sellainen parin kilometrin lenkki tuossa kuntopolulla, ihan tuossa lähellä. Sanoin, että onhan nyt aika myöhä mutta mentiin kuitenkin.

Eikä me ehditty kun kävellä semmoset 200 metriä kun meitä vastaan tuli juosten mies, jolla oli jokin keppi tai putki kädessä, no ajattelin että outo harrastaja hänkin. Miehen tultua meidän kohdalle, tää tönäisi yllättäen ja hyvin voimakkaasti minut kumoon ihan rähmälleen siihen polun viereen ja alkoi heti lyömään vaimoa sillä kädessä olleella kepillä päähän. Vaimo kaatui jo ensimmäisestä iskuta maahan, mutta mies jatkoi vaan silmitöntä hakkaamista. Näin että kädessä hänellä oli pesäpallomaila. Huusin apua ja yritin nousta ylös, mutta silloin mies uhkasi lyödä minuakin. Ehkä se siitä jotenkin sit säikähti, kun se lähti juoksemaan pois ja katosikin sitten sitä polkua pitkin siihen suuntaan mistä me oltiin just tultu.

Olin jättänyt kännykän kotiin, eikä vaimo koskaan ota puhelinta lenkille mukaan. Vaimo oli pahasti loukkaantunut, huusin apua, mutta ketään ei näkynyt, vaikka lenkkipolkua käyttää lenkkeilijät paljon. Oli niin myöhä, että kaikki oli jo poistuneet. Polulla ei ole valoja - oli juuri tulossa pimeä.

Yritin herätellä vaimoa, mutta näin heti, että nyt tarvitaan ambulanssia. Vaimo oli eloton! Pää oli murskaantunut. Juoksin paniikissa kotiin ja soitin hätäkeskukseen. Annoin tekijän tuntomerkin, sen mitä pystyin siinä näkemään. Poliisit ja ambulanssi tuli aika nopeasti ja olin heitä siellä opastamassa vaimon luo, mutta he eivät voineet muuta kuin todeta vaimo kuolleeksi. Poliisi lähti jäljittämään hupparihemmoa, mutta eivät ole oikein päässeet jäljille.
jne jne ...

Semmonen tarina - ja jälleen ollaan siinä tilanteessa, että hupparihemmosta ei juuri jälkiä jäänyt, ja pesäpallomaila on saunan uunissa. Näitä hupparihemmoja tässä maassa vielä tullaan näkemään, jos ja kun oikeuslaitos ja poliisivomat ovat näin kädettömiä! Valitettavasti!

[Kuolemannaakka]

Joskus sitä vaan hämmästelee, miksi jotkut valitsevat jonkun täysin vieraan henkilön omaksi sylkykupikseen. Käykää lukemassa nimimerkki Jemman viestejä Hejacista ja miettikää, ottaisitteko tämän henkilön omaksi ystäväksenne.

Jotenkin tuntuu, että antiannelistit kokevat Anneli Auerin ja meidät häntä puolustavat ihmiset hirveäksi uhaksi itselleen. Miksi ihmeessä?

Valtaosalla antiannelisteista on ollut jollain lailla traumaattinen ja turvaton lapsuus. Tästä johtuu semmoinen luontainen epäluuloisuus ja omien, usein äitiin liittyvien kostofantasioiden toteuttaminen tällaisen julkisesti vainottavan ihmisen avulla. Jemma on Minfossa kirjoitellut pitkän aikaa nimimerkillä JokuVaan, ja hän oli tämmöinen annijatta/rantakoski/tara oikein huonona päivänä -tyylinen "uskovainen" umpipahan oloinen tyyppi.

Ei tämäkään lista nyt ihan sattumaa enää voi olla. Tiedän listalle lisääkin täydennyksiä kyllä, nämä on vaan palstalta silmiin osuneita.

Jokuvaan 16.4.2012: Säpsähtämiseni vähäpukeisten ihmisten kuvista johtuu ahdistavista lapsuusmuistoista.

Cicero 8.4.2012: Itse olen saanut selkääni eikä se mua ole kismittänyt jälkeenpäin, tiedän että aiheesta tuli mutta äidin psyykkinen pahoinpitely minua kohtaan joka alkoi teini-iässä vaivaa mieltäni edelleen....

taavetti 5.6.2011 : Ollessani nippanappa täysi-ikäinen äitini soitti minulle ja kertoi miltei tappaneensa isäni. No, ei ollut tappanut yrityksestään huolimatta. Äitini ei koskaan ollut eikä parikymmentä vuotta tapahtuman jälkeenkään ole koskaan ollut väkivaltainen.Kyseisestä tapahtumasta ei seurannut virallisesti muuta kuin asumusero.

ulkosuomalainen 6.6.2011: Kun vilkas mielikuvitus puolestaan on naille tyypillista, on ehka syyta selventaa, etta omat kokemukseni ovat puolison menettamisesta --eivat surmaamisesta.

valhalla 4.6.2011: olenhan itsekin auttanut 10 vuotiaana isäni hirttoköydestä irti kun ei siinä juovuspäissään onnistunut. Sen yön nukuin isän vieressä. Siinä oppii empatiaa lasten kohtaloihin tai aikuisiinkin elämän kolhimiin.

tara 4.6.2011: Olin itse avioerossa huostaanotettu lapsi, en sukulaisten luo. Äitini sanoi kerran, mm, kun kävin hänen luonaan, mm, että hänen oli eräänä päivänä tehnyt mieli hypätä alas asuintalonsa ylimmästä kerroksesta…. Ajattelin, että jos äiti hyppää, sitten hyppään minäkin, 10 v. Uhkasin äitiä myös 'katoamisella' (että karkaisin lastenkodista, 12-v)….. Äidille tosin en lapsuuden suruistani kertonut koskaan, en esim kuinka kova ikävä minulla oli ollut isää..
…Onneksi sain edes aikuisena tietää, että isäni ei ollutkaan sellainen hirviö, joksi äiti hänet minulle yritti uskotella. Minä en oikeasti pitänyt häntä hirviönä edes pienempänä, en vaikka hän oli väkivaltainen äitiä kohtaan.
tara 19.1.2011: Minun lapsuuden perheessä oli väkivaltaa, ja pelottavimmat tilanteet olivat niitä läheltä piti...

pikasso 4.6.2011: Aika mielenkiintoista, että täällä on muutama ihminen vaikeita ja shokeeraavia asioita kokenut elämässään (allekirjoittanutkin)

Miss Holmes 14.3.2012: Kyllä minä pienenä valvoin ja kuuntelin vanhempieni riitelyä yömyöhälle. Ikävä kyllä...

Huippumies 9.7.2012: Olen itse narsistin uhri

MurderMama 9.7.2012: [Jens Kukan] kirjeen luettuani tuli mieleen ihan oma exäni, joka pahoinpiteli minut ja tyttäreni

E.Bailey 10.2.2013: Oletko kokenut itse traumaattisen lapsuuden? Tarkkaillut vaikkapa vanhempiesi riitoja yökaudet ja yrittänyt tarpeen tullen puuttua tapahtumiin?

C.S.I. 15.2.2013: Minulla on ehkä vähän enemmän pelisilmää lasten tilanteeseen - koska toinen vanhemmistani oli tuollainen manipulatiivinen paskiainen, miksi Aueria epäillään. Valitettavasti. Onneksi ei nyt mitään Ulviloita tai sen kummempia tapahtunut - mutta paskiainen silti oli. Tämä vanhempani, täydellinen mulkvisti, osasi kyllä pitää 100% kulissit ulospäin eli tuskinpa perheemme ulkopuolella kukaan käsitti, että turpaan sai niin puoliso kuin lapsetkin tasaisin väliajoin.

matlockb 23.3.2011: Joo Anneli oli saanut kaksi Opamox-merkkistä lääkettä sairaalassa ennen kuulustelua, ja ne ovat olleet varmastikin 15 mg, tämän tiedän itse paljon sairaalassa maanneena että ei ne vahvempia siellä anna. Ja sen ei luulisi noin rauhalliseksi tekevän kuin se Annelin teki, itse vedän joskus vitutukseen xanorin ohella diapamia ja 3-4 opamoxia ja kukaan ei huomaa mitään jos ei tiedä paitsi rauhallisen olemuksen.

Peikonlehti lapsuudestaan 12.9.2013: Muistiin ovat jääneet sukujuhlien tappelut, vanhempien raivoisat riidat ja omat selkäsaunat.

Fränkkä 12.9.2013: Minun lapsuuden "harhani" on isäni kuolema, vaikka minulla isää tavallaan kait ollutkaan (itsemurha). Siihen liittyvät monenmoiset asiat…. …Eipä siinä kyllä se hiukan hämärä juttu olikin, eikä siitä ole paljon puhuttukaan, se oli itsemurha ja sillä sipuli. Monelle helpotuskin, ehkä.

Lumienkeli 16.8.2013: Mulla tipahti paino 10kg aika sutjakkaan kun löytyi oikeat humekset. Toki se 10 extrakiloa oli tullutkin mirtatsapiinin iloisella avustuksella kun kasvatti aikoinaan ruokahalua aivan valtavasti.. Nyttemmin on ollut ruokahalu (minulle) normaali. Venlafaxin on siitä hyvä, että kapselin saa avattua ja näin pienennettyä annosta tosi hitaasti jos mielii niin tehdä. Siis sitten jos ja kun sen aika koittaa
12.8.2013: Olen meinaa nähnyt huikeita videoita, joissa rodeoratsastushässäkkä on mennyt ihmisen kannalta aivan päin persssikkaa. Split second ja sorkka tai kavio murskaa kallon. Itse katsoin videota sillee "ha, sitä saa mitä tilaa". Tiedä teistä muista sitten. Voin kaivaa linkkejä huomenissa jos joku kaipailee (+nauruhymiö)

Saippuakauppias 11.10.2013: Tässä tulee nyt aitoa näkökantaa äitipuolen alistamasta sekä perus- & ammattikoulussa kiusatulta mieshenkilöltä.Olen vakavasti & suunnitelmallisesti miettinyt sekä äitipuoleni että kiusattujen hävittämistä elävien kirjoilta.Kun ihmistä kiusataan systemaattisesti koko nuoruus & teiniiän alkaa taakka olemaan sietämätön.Sitä alkaa itsekin uskomaan että tää ei pääty ennenkuin nuo perkeleet tapetaan.Olen syönyt & syön SSRI-lääkkeitä eikä loppua näy.

AlexKrycek 27.11.2013:
Fela Shakara kirjoitti:Mutta jokainen kuulusteltavahan voisi vedota esimerkiksi unettomuuteen tai muuhun tilaan, joka on omasta mielestä vaikuttanut puheisiin?
Niinhän ne lähes jokainen vetookin, mutta normaaleissa "pikkutapauksissa" silä ei ole mitään merkitystä. Kokemusta on. Henk.koht.
t: 1,5v napsahti

AutumnForever 19.2.2015:
Uskon Annelin syyllisyyteen, minulla on lapsi.
Olen myös varttunut väkivaltaisissa oloissa ja joutunut todistamaan pahoinpitelyjä sun muuta. Silloinkin olen ollut rauhallinen ja tuska ja paniikki ovat tulleet myöhemmin, vielä näin aikuisenakin.

[TiiaStiina]

Minäpä olen täysin väkivallattomista oloista. Tunnistan aidon empatiakyvyn. Auerissa en havaitse sitä ominaisuutta. Aika paljon sentään olen lukenut hänen lausuntojaan.

[Kuolemannaakka]

Minäpä olen täysin väkivallattomista oloista. Tunnistan aidon empatiakyvyn. Auerissa en havaitse sitä ominaisuutta. Aika paljon sentään olen lukenut hänen lausuntojaan.

Pointti onkin juuri se, ettei tässä keississä ole kyse mistään Auerin empatiakyvystä, vaan siitä, tekikö hän murhan vai ei. Asiat lähtee juuri hanskasta kun aletaan "analysoimaan" asioita, jotka ei liity itse tapahtumiin mitenkään, ja koetaan, että jotenkin näillä perusteilla voitaisiin väittää Aueria syylliseksi murhaan.

Enkä tietenkään väitä, että jokainen Aueria syylliseksi epäilevä olisi jotenkin automaattisesti huonon lapsuuden kokenut, tai että huono lapsuus automaattisesti johtaisi joihinkin "vääriin" näkökantoihin, saatikka, että hyvä lapsuus automaattisesti auttaisi ratkomaan rikoksia...

Valtaosalla Aueria syylliseksi väittävistä ei ole oikeita tietoja asiasta, koska lehdistö ja syyttäjä yksinkertaisesti ovat kaiken aikaa kertoneet vääriä asioita, valehdelleet. Jos uskoo sen mitä lehdessä lukee, niin tottakai pitää aueria syyllisenä. Siellähän se lukee. Täällä toistellaan jatkuvasti vääriä olettamuksia, joita on jäänyt tässä vuosien varrella lehtiä lukemalla mieleen.

Tarvitaan vain oikeat tiedot, niin asiaa voi arvioida paremmin.

Mutta sitten kun oikeat tiedot on olemassa, ja aletaan väkisin keksimään kaikenlaisia konsteja, miten Auer voisi olla surmaaja ja aletaan kantamaan hänen päälleen aivan mielikuvituksellisia pahuuden osoituksia ja tehdään älyttömiä kyökkipsykologisia analyysejä täysin tuntemattomasta ihmisestä: silloin Auer on saanut julkisen syntipukin roolin ja hän vain toimii kirjoittajan henkisen pahoinvoinnin kohteena. Hänestä tehdään joku elämää suurempi onmipotentti paha, jonka tilille kaikki itse kärsityt vääryydet laitetaan. Kaikki täysin normaalitkin asiat voidaan kääntää osoitukseksi epänormaaliuudesta (ja näin ollen syyllisyydestä).

Itse asia unohtuu ja vääristyy, kun yhden ihmisen kontolle uskotaan mitä tahansa, eikä mikään uusi tieto horjuta tätä käsitystä mitenkään. Auerin nyt vaan pitää olla syyllinen, vaikka mikä olisi. Vaikka tapahtumakuvaus olisi jo aivan älytön, niin siinä ei nähdä mitään erikoista: tällä tavalla jos tekisi, niin voisi olla syyllinen. Kun sen täytyy, jostain syystä, olla syyllinen. Kun on selvästi empatiakyvytönkin.

Suuri osa ihmisistä pitää siitä, kun joku muu kärsii. Se on ilmeisesti ihmisen perusluonne, että sellainen ihminen, joka ei kuulu "meihin", saa kärsiä ja se on oikeastaan vaan ihan hauskaa. Sillä vahvistetaan oman ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meitä ei tuntemattomien elämät ja kuolemat hätkäytä pätkääkään niin kauaa, kun heistä ei tehdä samanlaista ihmistä kuin mekin olemme. Siksi tarvitaan mustavalkoinen asenne: vihollinen epäinhimillistetään, eikä hänestä edes haluta tietää mitään "normaalia". Häntä ei kuunnella, mihinkään mitä hän sanoo, ei uskota. Se on aina propagandaa, vääristelyä, juonittelua ja väärää käytöstä ja pahuutta mitä vihollinen sanoo tai tekee.

Kun me saamme luvan kiusata jotakuta tai rankaista jotakuta, me teemme sen ilomielin. Kun meille auktoriteetti kertoo: tässä on pahantekijä, rankaise häntä, niin ihmiset jonottaa, että pääsisivät sylkemään. Ihmiset haluavat aloittaa sotia. Ei ihminen ole keskiajalta mihinkään muuttunut: aina on olemassa suuri porukka ihmisiä, jotka haluavat sylkeä tuntematonta pahantekijää. Ei ole väliä, onko tuo pahantekijä oikeasti mikään pahantekijä: pääasia on, että joku kärsii ja joku saa rangaistuksen ja itse saa olla tuohtunut ja parempi ihminen kuin se, jota kiusataan ja kuvitella, että maailma tästä nyt jotenkin parani. Kun joku on erilainen ja erottuu joukosta, hän on kaikkein paras syntipukki. Häneen ei kukaan samastu. Hänet voidaan tuomita, eikä se haittaa ketään.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että julkisissa rikostapauksissa suuri enemmistö (75-95%) ihmisistä pitää julkisesti syytettyä ihmistä syyllisenä, riippumatta siitä, osoittautuuko hän syylliseksi vai ei. Koska tämä ihminen on "tarjolla", nähtävillä. Voimme analysoida hänen empaattisuuksiaan ja hänen tarinaansa, koska meillä ei ole mitään vaihtoehtoista murhaajakandidaattia analysoitavana. Meillä ei ole huppumiehen naamanilmeitä ja empaattisuuden arviointeja. Me emme tiedä hänestä yhtään mitään, hän ei istu Auerin vieressä syytettynä, että voisimme vertailla, kumpi mahtaa olla syyllinen. Mutta Auer istuu, eikä mihinkään karkaa. Me voimme kaiken hänessä olevan, näkyvän tai kuvittelemamme kääntää merkiksi hänen syyllisyydestään. Emme näe vaihtoehtoja, koska niitä ei esitetä.

Ei sekään ole sattuma, että valtaosa niistä, jotka pitävät Gustafssonia syyllisenä, pitävät myös Aueria syyllisenä, ja toisin päin. Kyse on luonteenpiirteiden erosta.


Kaikkien ihmisten elämänkokemukset vaikuttavat hänen ajatteluunsa, ja kaikilla on huonoja kokemuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Turvatun elämän kokenut voi olla sinisilmäinen, turvattoman kokenut voi olla tarkka. Mutta omien elämänkokemusten ei pitäisi vaikuttaa sen arvioinnissa miten suhtaudumme faktoihin. Faktat eivät riipu kenenkään elämänkokemuksesta. Eikä sen pohjalta, mitä itselle on sattunut, voi yleistää, mitä toiselle on sattunut. Murhatapauksia pitäisi ratkoa mahdollisimman "kylmästi", ilman tunteita ja vain faktoihin nojautuen. Pitäisi aktiivisesti yrittää torjua omien elämänkokemusten vaikutusta arviointeihin.

[Tara]

Î Naakka:

..Suuri osa ihmisistä pitää siitä, kun joku muu kärsii. Se on ilmeisesti ihmisen perusluonne, että sellainen ihminen, joka ei kuulu "meihin", saa kärsiä ja se on oikeastaan vaan ihan hauskaa.

Mistäs tiedät? Vai ihmisen perusluonne..

TYhmempää esitystä kuin lainaamani pätkä saa foorumilta kyllä etsiä. Olen ajat sitten päätynyt postauksiesi perusteella siihen, että oletkin täysi torvelo, äärimmäisen epävarma ns älykkyydestäsi, asiasta jota olet korostanut, että sinulla riittää, muilla ei niinkään, Ulvila-ketjuissa säännöllisesti jo vuosia. Tuplan kannustus-avausko on saanut sinut avaamaan jätepursottimisesi ammolleen??

Vai oletko tehnyt päätelmän väkivaltauutisia lukemalla? Kuulutko mielestäsi itse tuohon 'suureen osaan ihmisistä'??

[annaanna]

Minäpä olen täysin väkivallattomista oloista. Tunnistan aidon empatiakyvyn. Auerissa en havaitse sitä ominaisuutta. Aika paljon sentään olen lukenut hänen lausuntojaan.

Pointti onkin juuri se, ettei tässä keississä ole kyse mistään Auerin empatiakyvystä, vaan siitä, tekikö hän murhan vai ei. Asiat lähtee juuri hanskasta kun aletaan "analysoimaan" asioita, jotka ei liity itse tapahtumiin mitenkään, ja koetaan, että jotenkin näillä perusteilla voitaisiin väittää Aueria syylliseksi murhaan.

Enkä tietenkään väitä, että jokainen Aueria syylliseksi epäilevä olisi jotenkin automaattisesti huonon lapsuuden kokenut, tai että huono lapsuus automaattisesti johtaisi joihinkin "vääriin" näkökantoihin, saatikka, että hyvä lapsuus automaattisesti auttaisi ratkomaan rikoksia...

Valtaosalla Aueria syylliseksi väittävistä ei ole oikeita tietoja asiasta, koska lehdistö ja syyttäjä yksinkertaisesti ovat kaiken aikaa kertoneet vääriä asioita, valehdelleet. Jos uskoo sen mitä lehdessä lukee, niin tottakai pitää aueria syyllisenä. Siellähän se lukee. Täällä toistellaan jatkuvasti vääriä olettamuksia, joita on jäänyt tässä vuosien varrella lehtiä lukemalla mieleen.

Tarvitaan vain oikeat tiedot, niin asiaa voi arvioida paremmin.

Mutta sitten kun oikeat tiedot on olemassa, ja aletaan väkisin keksimään kaikenlaisia konsteja, miten Auer voisi olla surmaaja ja aletaan kantamaan hänen päälleen aivan mielikuvituksellisia pahuuden osoituksia ja tehdään älyttömiä kyökkipsykologisia analyysejä täysin tuntemattomasta ihmisestä: silloin Auer on saanut julkisen syntipukin roolin ja hän vain toimii kirjoittajan henkisen pahoinvoinnin kohteena. Hänestä tehdään joku elämää suurempi onmipotentti paha, jonka tilille kaikki itse kärsityt vääryydet laitetaan. Kaikki täysin normaalitkin asiat voidaan kääntää osoitukseksi epänormaaliuudesta (ja näin ollen syyllisyydestä).

Itse asia unohtuu ja vääristyy, kun yhden ihmisen kontolle uskotaan mitä tahansa, eikä mikään uusi tieto horjuta tätä käsitystä mitenkään. Auerin nyt vaan pitää olla syyllinen, vaikka mikä olisi. Vaikka tapahtumakuvaus olisi jo aivan älytön, niin siinä ei nähdä mitään erikoista: tällä tavalla jos tekisi, niin voisi olla syyllinen. Kun sen täytyy, jostain syystä, olla syyllinen. Kun on selvästi empatiakyvytönkin.

Suuri osa ihmisistä pitää siitä, kun joku muu kärsii. Se on ilmeisesti ihmisen perusluonne, että sellainen ihminen, joka ei kuulu "meihin", saa kärsiä ja se on oikeastaan vaan ihan hauskaa. Sillä vahvistetaan oman ryhmän yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meitä ei tuntemattomien elämät ja kuolemat hätkäytä pätkääkään niin kauaa, kun heistä ei tehdä samanlaista ihmistä kuin mekin olemme. Siksi tarvitaan mustavalkoinen asenne: vihollinen epäinhimillistetään, eikä hänestä edes haluta tietää mitään "normaalia". Häntä ei kuunnella, mihinkään mitä hän sanoo, ei uskota. Se on aina propagandaa, vääristelyä, juonittelua ja väärää käytöstä ja pahuutta mitä vihollinen sanoo tai tekee.

Kun me saamme luvan kiusata jotakuta tai rankaista jotakuta, me teemme sen ilomielin. Kun meille auktoriteetti kertoo: tässä on pahantekijä, rankaise häntä, niin ihmiset jonottaa, että pääsisivät sylkemään. Ihmiset haluavat aloittaa sotia. Ei ihminen ole keskiajalta mihinkään muuttunut: aina on olemassa suuri porukka ihmisiä, jotka haluavat sylkeä tuntematonta pahantekijää. Ei ole väliä, onko tuo pahantekijä oikeasti mikään pahantekijä: pääasia on, että joku kärsii ja joku saa rangaistuksen ja itse saa olla tuohtunut ja parempi ihminen kuin se, jota kiusataan ja kuvitella, että maailma tästä nyt jotenkin parani. Kun joku on erilainen ja erottuu joukosta, hän on kaikkein paras syntipukki. Häneen ei kukaan samastu. Hänet voidaan tuomita, eikä se haittaa ketään.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että julkisissa rikostapauksissa suuri enemmistö (75-95%) ihmisistä pitää julkisesti syytettyä ihmistä syyllisenä, riippumatta siitä, osoittautuuko hän syylliseksi vai ei. Koska tämä ihminen on "tarjolla", nähtävillä. Voimme analysoida hänen empaattisuuksiaan ja hänen tarinaansa, koska meillä ei ole mitään vaihtoehtoista murhaajakandidaattia analysoitavana. Meillä ei ole huppumiehen naamanilmeitä ja empaattisuuden arviointeja. Me emme tiedä hänestä yhtään mitään, hän ei istu Auerin vieressä syytettynä, että voisimme vertailla, kumpi mahtaa olla syyllinen. Mutta Auer istuu, eikä mihinkään karkaa. Me voimme kaiken hänessä olevan, näkyvän tai kuvittelemamme kääntää merkiksi hänen syyllisyydestään. Emme näe vaihtoehtoja, koska niitä ei esitetä.

Ei sekään ole sattuma, että valtaosa niistä, jotka pitävät Gustafssonia syyllisenä, pitävät myös Aueria syyllisenä, ja toisin päin. Kyse on luonteenpiirteiden erosta.


Kaikkien ihmisten elämänkokemukset vaikuttavat hänen ajatteluunsa, ja kaikilla on huonoja kokemuksia, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Turvatun elämän kokenut voi olla sinisilmäinen, turvattoman kokenut voi olla tarkka. Mutta omien elämänkokemusten ei pitäisi vaikuttaa sen arvioinnissa miten suhtaudumme faktoihin. Faktat eivät riipu kenenkään elämänkokemuksesta. Eikä sen pohjalta, mitä itselle on sattunut, voi yleistää, mitä toiselle on sattunut. Murhatapauksia pitäisi ratkoa mahdollisimman "kylmästi", ilman tunteita ja vain faktoihin nojautuen. Pitäisi aktiivisesti yrittää torjua omien elämänkokemusten vaikutusta arviointeihin.

Hei Kuolemannaakka.

Tärräpärrä käski ja vaati mua Joutsenlahtiketjussa tänne kakkeliin sua kiittämään kirjoituksistasi.


KIITOKSET KIRJOITUKSISTASI KUOLEMANNAAKKA!

Oikeassahan tuo tärrä oli, mutta miten hän etukäteen tiesi, että sinä tänne taas kerran lataat noin nokkelaa ja oivaltavaa viestiä. Kun häneltä kuitenkin on itseltä niin totaalisesti lähtenyt lapasesta, et on nykyään selkeesti naurettavimpia palstan nikeistä. Tämä koko palsta tursuaa osoituksia ihmisen julmuudesta toista/toisia ihmisiä kohtaan. Niinkuin myös Taran viestihistoria.

[Tara]

Vai nokkelaa! Sallikaa minun nauraa. Minun on vaikea uskoa, että hän kirjoittelee noita juttujaan edes tosissaan.

Tämä nokkeluus on kuin suoraan jostain alakoululaisen ainekirjoitusvihkosta:

”Isi”, pieni pelästynyt ääni kuiskasi samassa olohuoneesta. ”Mikä siellä pamahti?”. Jukka kiersi takansyrjää välttäen astumisen lattialla olevien lasinsirujen päälle ja meni olohuoneen puolelle. ”Ukkonen vain, kulta… ukkonen vaan paukkui… menepä nukkumaan, ok?” hän sanoi tytölle, joka seisoi olohuoneen matolla. ”Heräsin, kun pamahti jossain…” tyttö tarttui hänen kädestään hetkeksi kiinni. ”Mene vain nukkumaan, ei mitään hätää… ukkonen se vain..” Jukka lohdutteli, vain vaivoin oman pelästyksensä salaten, ja saattoi tytön lähes eteiseen saakka. ”Se oli vaan ukkonen”, tyttö sanoi huoneensa ovea sulkiessaan, mutta Jukka saattoi yhä kuulla pelon hänen äänessään.

hahah.. 'vain vaivoin pelästyksensä salaten..'..hihih..'Jukka saattoi yhä kuulla pelon hänen äänessään.. Voi eiiiijjh, siis järkyttävää,..

[Kuolemannaakka]

Î Naakka:

..Suuri osa ihmisistä pitää siitä, kun joku muu kärsii. Se on ilmeisesti ihmisen perusluonne, että sellainen ihminen, joka ei kuulu "meihin", saa kärsiä ja se on oikeastaan vaan ihan hauskaa.

Mistäs tiedät? Vai ihmisen perusluonne..

Koko tämän palstan perusta on katsella turvassa, kun muut ihmiset kärsivät. Joku nimi tai naama, josta me emme tiedä yhtään mitään. Kiinnostava keissi. Tuntea jännitystä, pelkoa, inhoa ja vahingoniloa sopivissa pätkissä. Sitten pistää kone kiinni taas vähäksi aikaa ja huokaista, että onneksi itsellä ei mene noin huonosti kuin siellä jossain.