http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/roop ... la/1898276Roopelta henki omalla puukolla
Murhamysteeri: Maanviljelijä löysi metsästä luurangon puukko niskassaan
Kadonnutta kulkumiestä ei kaivattu kolmeen vuoteen. Oikeaa syyllistä ei ole löytynyt.
Kulkurit ja kiertävät sekatyömiehet ovat hävinneet maanteiltä, mutta puoli vuosisataa sitten heitä kulki maaseudulla yleisesti. Kulkurin kadotessa kylän maisemasta ei moni osannut huolestua, koska hänen tiedettiin yleensä palaavan.
Metsätyömies Robert Paananen lähti lauantaina 3. elokuuta vuonna 1957 Emil Väisäsen talosta Sumiaisten Raikkaudenkylästä kertoen menevänsä viikonlopuksi Rautiomäelle Juhannusmäen taloon. Paluun piti tapahtua maanantai-iltana.
”Roopea” ei kuulunut takaisin, mutta omaperäisen ja sulkeutuneen miehen arveltiin vain lähteneen pidemmälle reissulle.
Paanasesta tehtiin katoamisilmoitus lopulta helmikuussa 1958, mutta miestä ei senkään perusteella löytynyt.
Syyskuun 27. päivänä vuonna 1960 maanviljelijä Jaakko Liimatainen käveli pientä metsäpolkua Liimataisen kaupan lähistöllä Rautiomäen kylällä. Hän huomasi jotakin polun vieressä olevassa kuopassa. Liimatainen meni lähemmäs, nosti kuopan päältä oksia ja näki osin jo luurangoksi muuttuneen miehen ruumiin, jonka niskassa oli pystyssä puukko.
Paananen oli löytynyt.
Humalaisten puheet johtivat pidätyksiin
Löydöstä alkoi hankala poliisitutkinta. Hankala siksi, että kolmessa vuodessa kaikki jäljet olivat kadonneet ja kuulustelut perustuivat muisteluun.
Puhutteluja tapauksen tutkinnassa kirjattiin 92 kappaletta ja varsinaisia kuulusteluja 62. Vaikka tapauksen tutkinta siirtyi lääninrikospoliisille Jyväskylään, ihmisiä kuulusteltiin usein heidän kotonaan ja puhutteluja tehtiin jopa kylällä tavatessa.
Paanasen katoamisen jälkeen kylällä pohdittiin miehen liikkeitä, mutta rikosta kukaan ei osannut epäillä. Ruumiin löytymisen jälkeen kuitenkin huhut alkoivat velloa kiivaina. Monien ryyppy- ja korttiporukoiden tekemisiä surman aikoihin muisteltiin varmoina tietoina.
Huhujen lisäksi alkoi kuulua tunnustuksia verityöstä. Yksi ja toinen kertoi humalapäissään olevansa surman takana. Näiden puheiden pohjalta lopulta tehtiin kaksi pidätystä. Varsinaisia todisteita ei kuitenkaan löytynyt, ja viinanhuuruiset tunnustukset kiellettiin poliisin niitä vaatiessa.
Mitä salama oikein tekikään?
Paanasen viimeisistä liikkeistä ei lopulta saatu varmuutta. Sunnuntaiaamuna hän oli varmuudella käynyt hakemassa metsätyönjohtaja Vilho Hämäläiseltä ennakkomaksua metsätöistä. Sen jälkeen tarinat vaihtelevat.
Paananen väitettiin nähdyn vielä 13. elokuuta matkalla Rautiomäelle. Muistikuvan vakuudeksi sen arveltiin olevan sama päivä, jolloin salama löi kylälle ja tappoi kaksi lehmää ja tainnutti maatalon emännän. Toiset muistivat kuitenkin eri päivänä kuolleen hevosen, ja lopulta päivästä ei saatu varmuutta.
Ihmismuistin oikkujen lisäksi kuulusteluja vaikeutti ajan kostea elämäntyyli. Viinaa käytettiin paljon, ja ihmisten tarinat muuttuivat humalan noustessa ja haihtuessa. Tapauksen ympärillä käytiin jopa kiivasta raittiuskeskustelua ihmisten keskuudessa ja lehtien yleisönosastoilla.
Paananen itse ei ollut ryyppymies, eikä hänellä tiedetty olevan vihamiehiäkään. Oliko syy surmaan Paanasen repussa?
Reissumiehen reppu kiinnosti rahanahneita
Lähes erakkoluonteeksi kuvattu Paananen ei omista asioistaan juuri puhunut eikä koskaan näyttänyt kenellekään, mitä hän kuljetti repussaan, joka oli aina visusti hänen mukanaan. Lähtiessään Väisäseltä hän puki päälleen paremmat vaatteensa ja laittoi työvaatteet reppuun. Ruumiin luota reppua ei enää löytynyt.
Paananen tiedettiin innokkaaksi veikkaajaksi. Hänen huhuttiin ennen surmaansa saaneen veikkausvoiton ja kuljettavan rahoja mukanaan. Alibi-lehden mukaan pieni voitto olisi tullutkin. Raha olisi siis voinut olla motiivi miehen omalla puukolla tehtyyn surmaan.
Tutkinnassa aikanaan suuren työn tehnyt ylikonstaapeli Toivo Suurmunne kirjoitti eläkkeelle jäädessään vuonna 1974 eräänlaisen ”testamentin” tapahtumasta. Siinä todettiin, että huhujen perusteella ei tutkintaa ole enää syytä jatkaa, jos keneltäkään ei tule täyttä tunnustusta.
Viimeinen kuulustelu tapauksen tutkinnassa on tehty vuonna 1985. Tunnustajaa ei kuitenkaan ole löytynyt, joten metsätyömies Robert Paanasen surma on edelleen sovittamatta.
Vainajan omaisuus meni huonoon kuntoon kolmen vuoden metsässä lojumisen aikana. Jäämistö löytyy kuitenkin edelleen keskusrikospoliisin arkistosta, kuten tuore kuva osoittaa. Syrjäänvetäytyvästä Paanasesta ei juuri kuvia ollut, ainoastaan armeija-aikainen kuva salskeasta nuorukaisesta oli surmatutkimusten laihana apuna.
Sarjassa käydään läpi Keski-Suomessa tapahtuneita sekä maakuntaan liittyviä selvittämättömiä henkirikoksia. Tiedot perustuvat Keskisuomalaisen ja poliisin arkistoihin, poliisien haastatteluihin sekä aikalaiskuvauksiin tapahtumista. Tämä juttu on julkaistu Keskisuomalaisessa 30.6.2006.
Juttusarjan osia julkaistaan Keskisuomalaisen verkkopalvelu KSML.fi:ssä joka sunnuntai.
Olli Ristimäki
Ajattelin nyt tämmöisen vanhan jutun tänne laittaa, kun vastaan tuli. Ei löytynyt ainakaan haulla tätä täältä.
Otsikkoon lisätty vuosiluku ja paikkakunta
-NILS-