Palaan vielä tähän vanhaan threadiin, kun vasta nyt törmäsin puolivahingossa Hymylehden vuonna 1969 julkaisemaan ja tänne postattuun artikkeliin Vilho Aleksanteri Parikasta.merzi kirjoitti:Onko Kuvaa? kiitosQuorthon kirjoitti:Muistanko oikein, että jutun ohessa oli kuva kierosti hymyilevästä keski-ikäisestä miehestä. En tiedä oliko kuvassa Parikka itse, mutta juttuun yhdistettynä puistatti minua kyllä.
saakohan tänne eri aiheista liittyen laitella ns. skannattuja kuvia?
Mieletäni se olisi enemmän kuin oikeutettua; jos jollakulla tietoa on/olisi
ja haluaa sen muiden kanssa jakaa. Tämä lienee selvä
Vilho "Janne" Parikan (s. 1914, k. 1991) sukulaisena ja elämänvaiheita tunteneena haluan kommentoida paria seikkaa ja kertoa muutoinkin miehen taustoista.
Parikka oli kotoisin Viipurista ja tuli sodan jälkeen evakkona Helsinkiin. Sotarintaman kokemukset tekivät hänestä levottoman, alkoholisoituneen laitapuolen kulkijan, jonka oli siviilielämässä vaikea pitää työpaikkoja. Lumenluontia ja erämaaoppaan hommia hän kuulemma teki parempina kausinaan.
Luettuani Bodomin-tapauksesta nyt tarkemmin, en usko, että Parikka teki murhia. Alla syyt:
1. Silminnäkijöiden kuvaukset (ja niiden kanssa yhteensopiva Gustafssonin hypnoosikertomus) kertovat miehestä, joka oli 20-30-vuotias ja jolla oli vaaleat suorat, sen aikakauden mukaan pitkät, taaksepäin kammatut hiukset ja leveähkö leuka. Parikka oli ulkonäöltään melkein tuon vastakohta: kikkarat lyhyet tummanruskeat hiukset eikä leukakaan sanottavan leveä. 36-vuotiaaseen Hans Assmanniin kuvaus sopii yllättävän hyvin. Parikka oli jo 46-vuotias tuolloin vuonna 1960.
2. Tutkijoiden mukaan murhaaja oli tarkkaillut suunnitelmallisesti uhrejaan useita tunteja ennen kuin katkaisi teltan köydet ja alkoi hakata ja pistää uhrejaan. Parikan sanotaan iskeneen karahkalla tultuaan yllätetyksi teltan ulkopuolella, vaikka ilmeisesti kaikki uhrit saivat puukoniskuja teltan sisäpuolella, myös Gustafsson. Tutkimukset viittaavat vahvasti myös siihen, että murhissa oli jollain tasolla kyse seksuaalisuudesta (etenkin jos sama murhaaja on iskenyt muutamaa kuukautta aiemmin Tulilahdella kahteen tyttöön). Parikka oli tuolloin jo suhteellisen iäkäs sodan ja ryyppäämisen nujertama mies, ei varmastikaan seksuaalimurhaajan prototyyppi.
3. Teltassa olleiden poikien kengät löytyivät etelästä, noin 800 m kävelymatkan päästä. Parikan teltta sijaitsi lähestulkoon vastakkaisessa suunnassa, koillisessa. Tuntuisi epäloogiselta, että spontaanisti murhan tehnyt Parikka ottaisi riskin ja lähtisi piilottamaan kenkiä lähes kilometrin päähän aivan toiseen suuntaan kuin minne olisi lopulta pakenemassa - edes hämäyksen vuoksi.
4. Parikka ei alkoholisoitunut vuoden 1960 jälkeen (kuten jutussa väitetään) vaan jo heti sodan jälkeen. Bodomin-tapaus ei siis ollut vedenjakaja hänen henkilökohtaisessa elämässään.
Muihin Hymylehden hänen kontolleen laittamiin murhiin en osaa ottaa kantaa, koska en ole niiden taustoihin tutustunut.
Alkoholisoituneen ex-painijan ja -uimarin voi hyvin kuvitella värittäneen elämäntarinaansa muutamalla kovalla tarinalla tuopin äärellä, karjalainen jutuniskijä kun oli. Ehkä siinä on ollut kuulolla myös Hymyn toimittaja/freelanceri. Tai sitten ryyppyremmissä on tullut kinaa ja katkeroitunut ystävä on halunnut kostaa vuotamalla tekaistun jutun tutulle toimittajalle/lehdelle, joka tunnetusti ei juorupuheiden taustoja sen tarkemmin selvittänyt.
Totuutta emme saa koskaan tietää. Parikkakin kuoli jo vuonna 1991, väkivallattomasti omaan asuntoonsa tyhjien pullojen keskelle.