Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 1)

[Sariola]

Murhatapauksissa todisteiden täytyy olla hyviä, ennenkuin rikollinen voidaan tuomita. Noissa seuraamissani TV:n esittämissä tapauksissa on joskus poliisi kyllä ollut jo vuosia selvillä oikeasta tekijästä, mutta ei ole ollut pitäviä todisteita. Tällainen tilanne on voinut jatkua jo vuosia.

Joku pieni yksityiskohta kerätyssä materiaalissa on sitten löydetty vuosien kuluttua, ja sillä perusteella rikollinen on saatu kiikkiin. Se ratkaiseva tieto oli ollut poliisilla jo vuosia, mutta sitä ei oltu huomattu. Muistelen, että kerran se oli kirje, jonka postimerkistä saatiin tekijän DNA, ja se johti oikean rikollisen jäljille. Usein ollut kysymys sattumasta. Joku uusi tutkija on "sattumalta" huomannut jonkin yksityiskohdan, josta juttu on alkanut purkautua.

Tässä Kyllikki Saaren tapauksessa ei ole DNA:ta tai sormenjälkeä tai kengänjälkeä, joka viittaisi tekijään. Lupaavimmalta mielestäni tuntuisi tekijän profilointi, ja sitten sopivan tekijän etsiminen. Siinä on se huono puoli, että se ei riitä perusteeksi edes syyttämiselle, vielä vähemmän tuomitsemiselle.

[strangelove]

Pekka Santtila tekemästä tekijän profiloinnista kerrottiin Tiede-lehdessä 1/2000. Olen sen kyllä tännekin linkittänyt, joten etsiköön kuka viitsii. Sen voin sanoa, että sopi kyllä ihan kuin nenä päähän tuohon poliisin (ja myös meikäläisen) epäilemään mieheen. Motiivina oli raiskaus (johon mies oli ennenkin syyllistynyt) ja tilanne vain riistäytyi käsistä. Eli kyse ei ollut suunnitelmallisesta teosta.

Jos asian laita todellisuudessa oli näin, niin silloinhan Kyllikki Saaren tapaus olisi jo vanhentunut aika päiviä sitten. Teko ei näytä suunnitellulta, eikä se ollut erityisen raakakaan (vrt. nykypäivän kamaluuksiin). Uhri oli tapettu todennäköisesti tukehduttamalla ja sen jälkeen tai ennen sitä oli kasvoihin lyöty jollain rautakangen tapaisella esineellä. Tuon perusteella tapaus ei ollutkaan murha, vaan ennemminkin tappo.

[Sariola]

Liittyen edellisiin on tässä lisää tietoa tuosta artikkelista:

SANTTILAN MUKAAN: (Katkelmia lehtiartikkelista)

Kyllikki Saaren ruumiin kätkeminen edustaa niin sanottua instrumentaalista aggressiota, joka jo kertoo tekijästä paljon. Instrumentaalisen eli tarkoitushakuisen aggression tunnusmerkit täyttävä teko viittaa siihen, että tekijällä on taipumus ratkaista ongelmia turvautumalla väkivaltaan ja laittomiin keinoihin.

Kaiken tapauksesta tiedetyn perusteella voitaisiin todennäköisesti luoda profiili yksin eläneestä miehestä, joka oli murhan aikoihin yli 30-vuotias, jolla oli melko vähän sosiaalisia suhteita ja joka tiedettiin naapurustossa jossakin määrin omituiseksi. Hän oli ilmeisesti hautonut tekoaan jo pitkään ja todennäköisesti tunsi Kyllikki Saaren. Lopullinen kohtaaminen öisellä kylätiellä saattoi olla sattuma mutta laukaisi kuitenkin suunnitelman täytäntöönpanon. Sattumaa saattoi olla myös se, että uhriksi joutui juuri Kyllikki Saari.

Nykyaikaisten eurooppalaisten profilointitutkimusten perusteella Saaren surman kaltaisessa tapauksessa kätkeminen ja suunnitelmallisuus viittaa siihen, että tekijällä on saattanut olla jonkinlainen rikostausta. Voi myös uumoilla, ettei hän ollut sukua uhrilleen. Nykykäsityksen mukaan tekijällä ei välttämättä ole kontollaan aiempaa henkirikosta tai raiskausta – josta Kyllikki Saaren kohdalla oli todennäköisimmin kyse – vaan ehkä vain omaisuusrikoksia tai pahoinpitelyitä.

Oliko kyse raiskaajan reviiristä?
Oliko Kyllikki Saaren murhaaja paikallinen vai joku läpikulkija? Profilointi voi antaa vihiä tästäkin.

Professori David Canter analysoi 45 lontoolaisen raiskaajan yhteensä 251 tekoa, joissa yhteisenä piirteenä oli se, että uhri ja raiskaaja olivat toisilleen vieraita. Analyysissä kävi ilmi hämmästyttävä seikka, johon oli viitattu jo aikaisemmissakin tutkimuksissa muun muassa Yhdysvalloissa. Raiskaajista 43 (91 %) suoritti tekonsa muutaman kilometrin läpimittaisella alueella, jonka sisällä useimmiten oli raiskaajan asuinpaikka. Raiskaaja piti kuitenkin keskimäärin kilometrin läpimittaisen ”turvavyöhykkeen” kotinsa ympärillä. Vain muutama asui ympyrän ulkopuolella, matkusti tutulle alueelle bussilla, junalla tai autolla ja palasi tekonsa tehtyään suojavyöhykkeelleen.

Tämä raiskausten psykologinen maantiede viittaa siihen, että tekijä alitajuisesti arvelee tulevansa tunnistetuksi, jos hän toimii liian lähellä kotiaan. Toisaalta raiskaaja ilmeisesti haluaa toimia tutussa ympäristössä siltä varalta, että jokin menee vikaan ja hän joutuu pakenemaan. Muutaman kilometrin ympyrässä kuvastuu myös ihmisen luontainen tarve minimoida tarpeen tyydytykseen käytettävä energia.

Tutkimus tehtiin tiheästi asutussa Lontoossa ja koski miehiä, jotka olivat syyllistyneet useaan raiskaukseen, mutta samantyyppisiä tuloksia on saatu muuallakin. Harvaan asutussa Suomessa ja etenkin tasaisella Pohjanmaalla turvaetäisyydet ja toimintaympäristön rajat voivat olla kauempana, mutta täälläkin tyypillinen raiskaaja toimii tutulla alueella. Raiskauksen uhriksi joutuneet naiset tajuavat tämän alitajuisesti: he välttävät seutua, jolla joutuivat raiskatuksi. Monet raiskatut vaihtavat paikkakuntaa, työtä, ihmissuhteita ja jopa nimeä.

Kyllikki Saaren murhaaja – ja todennäköisesti raiskaaja – olisi edellisen perusteella paikkakuntalainen mies, joka iski enintään muutaman kilometrin päässä kotoaan. Hän tunsi soisen alueen hyvin, ehkä metsästeltyään tai mahdollisesti työskenneltyään siellä.

Kasvojen runtelu viittaa tuttuuteen

Kyllikki Saaren kasvojen vammat ovat poikkeuksellisia. Muistissamme ei ole toista ainakaan naiseen kohdistunutta henkirikosta, jossa kasvot olisi murskattu. Siinä on jotakin omituista, mikä ei sovi kuvaan. Raiskaaja ei toimi tyypillisesti näin, vaan kyse on jostakin poikkeavasta asiasta tai onnettomuudesta.

Oikeuslääketieteellisten tutkimusraporttien perusteella kasvoluissa oli murtumia – siitä ei ole epäilystäkään. Ongelma on siinä, ettei voida olla aivan varmoja, syntyivätkö vammat ennen kuolemaa vai sen jälkeen. Periaatteessa kasvot olisi saatettu murskata tunnistamisen estämiseksi, mutta tämä tuntuu epätodennäköiseltä.

Psykologi Santtilan mukaan kasvojen tuhoaminen voisi nykyaikaisen profiloinnin menetelmien mukaan viitata siihen, että murhaaja oli vainoharhainen tai että hän tunsi Kyllikin. Hänen piti jotenkin ”poistaa” tutut kasvot häiritsemästä tekoa. Kuoleman jälkeinen silpominen ja vahingoittaminen puolestaan viittaisi tekijän vakavaan psykopatologiaan.

Toisaalta instrumentaalisen aggression tunnusmerkkeihin kuuluu, että väkivalta ei itsessään ole keskeinen tavoite – kuten esimerkiksi niin sanotussa ekspressiivisessä aggressiossa – vaan että väkivaltaan turvaudutaan silloin, kun teko – esimerkiksi Kyllikki Saaren tapauksessa todennäköisesti raiskaus – uhkaa syystä tai toisesta epäonnistua tai tekijää uhkaa kiinnijääminen. Väkivaltaa käytetään tällöin kylmäverisen harkitusti, ei raivon vallassa. Uhrin kuolema on varsinaisesti tarkoitetun toiminnan ”sivutuote”.

Useimmiten murhaajan livistäminen on kuitenkin enemmän sattumaa kuin huolellisen suunnittelun tulosta. Sitä paitsi usea surmatyö tapahtuu suunnittelematta, äkillisessä raivonpuuskassa, ekspressiivisenä aggressiona, jonka tarkoitus on nimenomaan vahingoittaa uhria. Tajunnan taas kirkastuttua surmaaja tajuaa olevansa rikospaikalla kädet ja vaatteet veressä, tekoväline kädessä ja ilman alibia. Yleensä tekijä pakenee sokissa jättäen rikospaikan täydelliseen epäjärjestykseen uhreineen päivineen. Tällöin profiloija tulkitsee voimakkaan tunnesiteen uhrin ja tekijän välille ja suuntaa poliisitutkimukset uhrin lähimpiin henkilöihin. Tällaisissa tapauksissa kiinni jäämisen riski Suomen kokoisessa maassa lähenee nykyisin sataa prosenttia.

Jos tekijä ei pysty peittämään jälkiään, hän saattaa yrittää lavastaa jonkun toisen syylliseksi. Eräälle rikospaikalle oli naispuolinen tekijä jättänyt tahallaan XL-kokoisen miesten hansikkaan ohjatakseen tutkijoiden mielenkiinnon paikkakunnan mopomiehiin. Hansikkaassa oli kuitenkin vähäisiä muruja naisen käyttämää kynsilakkaa. Sen koostumus ja tyyppi pystyttiin määrittämään Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa pyyhkäisyelektronimikroskooppiin kytketyllä analysaattorilla.


Mänty olisi yksilöinyt veistovälineen

Entä Kyllikin suohaudan päälle lyöty männynrisu? Se on edelleen tallella; murhahan ei vanhene koskaan, ja siksi todistusaineistoa ei voi hävittää.

Kyllikki Saaren murhan nykyinen päätutkija on rikosylikonstaapeli Tapani Tikkala Keskusrikospoliisin Vaasan yksiköstä. Hän kertoo, että juttu voidaan avata uudelleen koska tahansa, jos uutta todistusaineistoa tulee esiin. (Sellaiseksi ei lueta selvänäkijöiden mielikuvia, joita joskus tarjotaan.)

Tikkala on hyvin perehtynyt Kyllikki Saaren tapauksen valtavaan asiakirjamäärään. Hänen mukaansa poliisi kyllä selvitti murhaajan todennäköisen henkilöllisyyden, mutta koska tekninen näyttö puuttui, juttua ei voitu viedä käräjille.

Tikkala huomauttaa, että nykyisin haudan mänty voitaisiin tutkia valo- ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, jotka paljastaisivat vuolemisessa käytetyn välineen ”sormenjäljet”. Nykytapauksissa näitä voidaan verrata epäiltyjen hallusta mahdollisesti löytyvien puukkojen ja kirveiden mikroskooppisiin piirteisiin; niiden terässä on nimittäin yksilöllisiä uurteita ja koloja.

Kyllikki Saaren tapauksessa tekoase lienee kuitenkin jo ajautunut omistajansa hallusta unohduksiin.

[Sariola]

Tuossa edellä on katkelma Tiede-lehden artikkelista. Tämä senvuoksi, että profilointi on ehkä se paras tapa edetä, jos koettaa löytää tähän rikoseen sopivaa tekijää.

Siis ei sukulainen. Tunsi kyllä uhrinsa. Taustalla omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Asui lähettyvillä. Oli hieman omituinen tai erikoinen luonteeltaan. Oli väkivaltainen ja äkkipikainen. Oli mahdollisesti ollut jo vankilassa.

Siis tarkastelemaan löytyykö tällaisia tyyppejä epäillyistä. Taitaapa löytyä. Eri asia on, voiko löytää todisteita heitä vastaan. Pelkkä sopivuus ei riitä.

[strangelove]

Profilointi on tehokas keino, mutta Kyllikin tapauksessa se on pelkkää historiankirjoittamista. Se vahvistaa yleisiä käsityksiä, mutta ei sen enempää. Tulilahden ja Bodomin tekijöiden profilointikin voisi olla paikallaan. Niissähän ratkeaminen on ainakin jossain määrin mahdollista vielä.

Kyllikki Saaren tapauksessa profilointi viimeistään poistaa kaikki siivet järjettömiltä huhuilta, joiden mukaan lähiomainen tai joku jutun tutkijoista olisi ollut tekijä. Oli naurettavaa, että esimerkiksi nimismies Eino Sipilästä ja jutun toisesta päätutkijasta Jorma Koskelasta tehtiin ilmianto ja hekin joutuivat hankkimaan alibin itselleen. Niin, ja ilmiannettinhan Sipilän poikakin - vaikka Sipilällä ei sellaista ollutkaan.

[strangelove]

Tuolta voi muuten kuunnella Kyllikin surma-kirjan koonneen Anneli Karhusaaren radiohaastattelun:
http://www.jarviradio.fi/info_audio_karhusaari.php

Vaikka kirjan anti hyvin, hyvin vähäinen onkin...

[rosamarine]

Professori David Canter analysoi 45 lontoolaisen raiskaajan yhteensä 251 tekoa, joissa yhteisenä piirteenä oli se, että uhri ja raiskaaja olivat toisilleen vieraita. Analyysissä kävi ilmi hämmästyttävä seikka, johon oli viitattu jo aikaisemmissakin tutkimuksissa muun muassa Yhdysvalloissa. Raiskaajista 43 (91 %) suoritti tekonsa muutaman kilometrin läpimittaisella alueella, jonka sisällä useimmiten oli raiskaajan asuinpaikka. Raiskaaja piti kuitenkin keskimäärin kilometrin läpimittaisen ”turvavyöhykkeen” kotinsa ympärillä. Vain muutama asui ympyrän ulkopuolella, matkusti tutulle alueelle bussilla, junalla tai autolla ja palasi tekonsa tehtyään suojavyöhykkeelleen.

Kyllikin tapauksessahan ei saatu varmuutta seksuaalisesta kanssakäymisestä?

Kasvojen runtelu viittaa tuttuuteen

Kyllikki Saaren kasvojen vammat ovat poikkeuksellisia. Muistissamme ei ole toista ainakaan naiseen kohdistunutta henkirikosta, jossa kasvot olisi murskattu. Siinä on jotakin omituista, mikä ei sovi kuvaan. Raiskaaja ei toimi tyypillisesti näin, vaan kyse on jostakin poikkeavasta asiasta tai onnettomuudesta.

Eli tämän perusteella tutkimus tukisi ajatusta, että Kyllikkiä ei olisi raiskattu?

Kyllikki Saaren murhan nykyinen päätutkija on rikosylikonstaapeli Tapani Tikkala Keskusrikospoliisin Vaasan yksiköstä. Hän kertoo, että juttu voidaan avata uudelleen koska tahansa, jos uutta todistusaineistoa tulee esiin. (Sellaiseksi ei lueta selvänäkijöiden mielikuvia, joita joskus tarjotaan.)

Riittäisiköhän siihen jonkin esineen löytäminen ratkaisevasta paikasta, esimerkiksi Kyllikin kello?

Tikkala huomauttaa, että nykyisin haudan mänty voitaisiin tutkia valo- ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, jotka paljastaisivat vuolemisessa käytetyn välineen ”sormenjäljet”. Nykytapauksissa näitä voidaan verrata epäiltyjen hallusta mahdollisesti löytyvien puukkojen ja kirveiden mikroskooppisiin piirteisiin; niiden terässä on nimittäin yksilöllisiä uurteita ja koloja.

Kyllikki Saaren tapauksessa tekoase lienee kuitenkin jo ajautunut omistajansa hallusta unohduksiin.

Niin, otettiinkohan epäillyiltä tuohon aikaan sormenjälkiä kuulustelujen yhteydessä? Olisihan siinäkin vertaamista?

[strangelove]

Vastaan rosamarinen pointteihin:

Julkisestihan puhutaan, että varmuutta raiskauksesta ei saatu. Myöhemmin kuitenkin lääninlääkäri A.O. Hokkasta ruumiinavauksessa avustanut Armas Pajuluoma kertoi toimittajalegenda Enska Kalliolle, että Kyllikki todella oli raiskattu. Ilmeisesti tämä siis pystyttiin selvittämään. Kyllikin omaisia kuitenkin haluttiin suojella ja siksi julkisuuteen ei tätä tietoa kerrottu. Pelkässä surmassakin oli jo tarpeeksi kestämistä.

Kasvojen runteluun en sen kummemmin ota kantaa, mutta ilmeisesti noilla iskuilla haluttiin varmistua tytön kuolemasta. Auton töytäisyssä ei kuitenkaan voi moisia vammoja syntyä.

Tavaroiden löytyminen ei johtaisi mihinkään, ellei niiden yhteydessä tule jotain tunnusta joltakin henkilöltä. Riippu tietenkin mistä tavarat löydettäisiin. On kuitenkin mielestäni varmaa, että tekijä on kuollut.

Mitä sormenjälkiin tulee, niin eihän niillä ollut mitään vertailukohtaa. Pyörästä tai kengistä ei sormenjälkiä etsitty, eikä niitä niistä varmasti olisi edes löydetty. Ei ollut olemassa teknisiä todisteita, joihin olisi epäiltyjä voitu verrata.

[rosamarine]

Mitä sormenjälkiin tulee, niin eihän niillä ollut mitään vertailukohtaa. Pyörästä tai kengistä ei sormenjälkiä etsitty, eikä niitä niistä varmasti olisi edes löydetty. Ei ollut olemassa teknisiä todisteita, joihin olisi epäiltyjä voitu verrata.

Aivan. kiitos Strange vastauksista. En tajunnut oikein tuota Sariolan pätkää :

Tikkala huomauttaa, että nykyisin haudan mänty voitaisiin tutkia valo- ja pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, jotka paljastaisivat vuolemisessa käytetyn välineen ”sormenjäljet”. Nykytapauksissa näitä voidaan verrata epäiltyjen hallusta mahdollisesti löytyvien puukkojen ja kirveiden mikroskooppisiin piirteisiin; niiden terässä on nimittäin yksilöllisiä uurteita ja koloja.

Nyt valkeni minullekin.

[Crishelle]

Mulla on myös oma teoria tapahtuneesta.

Murhaaja on ollut sama henkilö kuin se, joka Kyllikkiä aikaisemmin ahdisteli (viittaan siihen tapaukseen kun hän oli poikennut ladulta hiihtäessään ja soittanut isälleen). Luultavasti Kyllikkiä oli uhkailtukin, ahdistelijan toimesta. Kyllikkiä sanottiin reippaaksi ja rohkeaksi. Teoriani on se, että Kyllikki kohtasi ahdistelijansa murhayönä ja hän todennäköisesti oli pysähtynyt pyörällään ja käskenyt ahdistelijaa jättämään tämän rauhaan. Ahdistelija ei siihen suostunut, vaan tilanne riistäytyi käsistä. Hän alkoi ahdistella Kyllikkiä taas ja kun Kyllikki oli hangoitellut vastaan, hän raahasi tytön johonkin suojaan katseilta ja teki hänelle seksuaalista väkivaltaa. Tajuttuaan sen, mitä on tullut tehtyä, murhaaja päätti murskata hädissään tämän kasvot, koska pelkäsi että Kyllikki kertoo kaikille. Ruumis on ehkä jätetty jonnekin ja tuotu hautaan vasta myöhemmin.

Jos en olisi tiennyt Kyllikkiä uskonnolliseksi, arvelisin myös että Kyllikki olisi vehdannut tämän ahdistelijan kanssa mutta jättänyt tämän sittemmin. Siihen aikaan avioliittokäsitykset olivat paljon tiukemmassa kuin nykyään eikä kotona varmasti olisi katsottu hyvällä suhteita (vertaan tapaukseen, jossa isoäitini kertoi, ettei hänen isänsä sallinut isoäidille avioliittoa ennen ammattiin valmistumista). Ehkä Kyllikki ei olisi uskaltanut kertoa siitä kenellekään että hänellä oli mahdollinen suhde koska pelkäsi vanhempiensa vihaa ja halveksuntaa. Jos hän olisi kertonut ahdistelusta, hän olisi joutunut myös selittämään sen, miksi juuri häntä ahdisteltiin. Jos tämä pitäisi paikkaansa, ehkä Kyllikki oli pelännyt olevansa raskaana ja hänen vanhempansa tiesivät asiasta. Siihen aikaan abortti oli niin suuri häpeä koko perheelle, etteivät vanhemmat olisi uskaltaneet paljastaa murhaajaa jotta vanha juttu ei tulisi ilmi. Kyllikin perhettähän kai pidettiin ihan kunniallisena perheenä?

Arvailua, pelkkää arvailua. Pohdimme miesystäväni kanssa, että on täytynyt olla valoisaa, ellei sitten ole ollut pilvinen sää. Olen lähettänyt kysymyksen isoisälleni (säätutkija) siitä millainen sää tuolloin oli ollut. Luultavasti aurinko on ollut laskemassa eikä pimeys vielä ole kunnolla tullut.

Joku sanoi täällä että 50-luvulla käytettiin sellaista tienpintaa joka olisi ollut sateella liukas. Jos on satanut, onkohan Kyllikki kaatunut pyörällään, jäänyt tutkimaan sitä, tuliko itselleen naarmuja ja ahdistelija on yllättänyt hänet? Kyllikki on silloin ehkä ajatellut että tilanteesta on saattanut selvitä puhumalla mutta murhaajalla petti hermot.

[matahari]

En pitäisi ollenkaan mahdottomana tuota vehtaus-teoriaa, hiljaisessa vedessä se kala kutee......

[Crishelle]

No juu, jotenkin mietin, että jos Kyllikki Saari olisi raiskattu, olisi siitä jotain merkkejä jäänyt. Samoin, jos ajatellaan, että Kyllikki S oli tunnollinen seurakuntanuori, joka ei taatusti tuohon aikaan harrastellut irtosuhteita, (kohta pääsen siihen pastoriin) niin hän olisi ollut jopa neitseellinen ja merkkejä sukupuolisesta kanssakäymisestä olisi jäänyt?

Mikä oli Kyllikin suhde pastori K.K:hon? Oliko se viaton kaukorakkaus, vai oliko sutina molemminpuolista? Onko pastorin alibi luotettava?

Hans Assman? Hän on itse tunnustanut olleensa tuolloin ajelemassa autonkuljettajansa kanssa kyseisellä seudulla ja onpa jopa ottanut kunnian itselleen sanomalla olevansa vastuussa Kyllikki Saaren kuolemasta. Assmanin vaimo on myös todistanut, että hänen miehellään ei ollut toista sukkaa jalassaan, kun palasi Isojoen reissuiltansa?
Hans Assmanilla oli vaaleanruskea Opel merkkinen auto. Kengät olivat märät, hänen tullessaan kotiin, vaimon mukaan. Muutaman päivän päästä tästä, Assman kuljettajineen palasi Isojoelle mukanaan lapio. Kuka oli tämä kuuluisa autonkuljettaja?
Mielestäni Kyllikkiä ei raiskattu, vaan seksuaalirikos lavastettiin, koska haluttiin piilotella jotain ihan muuta.

Mun teoria on se, että tämä pappi saattoi hyvinkin painostaa Kyllikkiä jollain tavalla seksiin tai muuhun uhkaamalla siten että hän kertoo Kyllikistä tietämänsä hirvittävän salaisuuden tai jollain muulla. Voi myös olla että Kyllikkiä uhattiin työpaikan menettämisellä. Ei ole lainkaan tavatonta nykyäänkään, että raiskaus tai kopelointi työpaikoilla tai muualla laitetaan tyystin naisen syyksi. Kyllikki ei olisi ehkä uskaltanut kertoa mahdollisesta uhkailusta tai kopeloinnista kenellekään, koska hän koki itsensä syylliseksi.

Mitä Assmaniin tulee, uskon että sekä hän että vaimonsa ovat olleet vain huomionkipeitä, koska:

1. Kuka vaimo lähtee todistamaan miestään vastaan, varsinkaan jutussa jossa epäillään murhasta? Jos Assmann murhasi Kyllikin, ei liene vaikeaa pistää vaimoakaan vilahtamaan pilviin.
2. Miksi Assmann olisi tunnustanut teon, jos hän näki noin paljon vaivaa ettei ruumista vahingossakaan löydettäisi? Ei paatuneet rikolliset noin vain lähde tunteilemaan kun "kovan jätkän" rooli on jo otettu.

Ainoa selitys joka minulle tulee mieleen, on se, että vaimo vihasi Assmannia eikä halunnut sietää häntä enää silmissään. Ehkä hän halusi Assmannin vankilaan ja kovat palkkiot lehtihaastatteluista.

[Sariola]

^Tuo edellisen kirjoituksen loppuosa vastaa minunkin arviotani.

Omituisin seikka tuohon Assmaniin liittyen on se tapaus, joka sattui siellä hänen ollessaan sairaalassa. Pakettiautossa sairaalan pihalla istuskeli yöllä mies ja samaan aikaan Assman oli mennyt parvekkeelle nukkumaan. Omituinen tapaus. Tuo mies oli myöhemmin valehdellut syyn miksi hän oli siellä sairaalan pihalla yöaikaan. Mikä oli todellinen syy? Jospa tapaus liittyi huumeisiin. Olihan Assman tunnettu huumeiden käyttäjä. On hyvin mahdollista, että Assmanilla oli huumevelkoja. Myös tuo agenttina oleminen on voinut aiheuttaa kummallisia tilanteita. En pidä todennäköisenä, että Assman olisi osallinen yhdessäkään noista kolmesta suuresta rikostapauksesta. Omassa mielessäni Kyllikki Saaren ja Tulilahden tapauksissa on tekijä todennäköisesti tiedossa, samoin poliisilla. Hämärimpänä pidän Bodomin tapausta. On vahvoja yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen suuntaan, että tekijä ei voi olla NG. Jos näin on, niin minun mielessäni paras ehdokas on juuri se kioskinpitäjä, jonka kerrotaan tunnustaneen tämän teon useammalle hankilölle yksityisesti. Rikostapauksessa sellainen tunnustus ei riitä. Poliisilla ei ole ollut riittäviä todisteita, niinkuin ei ollut myöskään Gustafssonia vastaan. Kyllä siinäkin rikoksessa tekijän on täytynyt olla hyvin ovela ja tavallaan taitava. Sellainen vaatimus ei oikein hyvin sovi edes kioskimiehelle, mutta pakon edessä yksilö voi käyttäytyä vähän eri tavoilla kuin yleensä. Gustafssonin kohdalla uskon, että hän ei olisi kyennyt selviytymään tilanteesta kiinni jäämättä, jos oli se oikea tekijä. Vaikea siihen on kuvitella myöskään sitä "sulhasmiestä" joka tuli armeijasta lomalle. Hänellä voisi kuvitella olevan motiivi, luonteesta riippuen hyvinkin vahva motiivi. Kioskimiehelläkin olisi ollut motiivi - hän vihasi sydämensä pohjasta siellä niemessä leiriytyjiä. Lisäksi hän oli äkkijyrkkä luonteeltaan. Todisteita ei ole ketään vastaan...

[rosamarine]

Mun teoria on se, että tämä pappi saattoi hyvinkin painostaa Kyllikkiä jollain tavalla seksiin tai muuhun uhkaamalla siten että hän kertoo Kyllikistä tietämänsä hirvittävän salaisuuden tai jollain muulla. Voi myös olla että Kyllikkiä uhattiin työpaikan menettämisellä. Ei ole lainkaan tavatonta nykyäänkään, että raiskaus tai kopelointi työpaikoilla tai muualla laitetaan tyystin naisen syyksi. Kyllikki ei olisi ehkä uskaltanut kertoa mahdollisesta uhkailusta tai kopeloinnista kenellekään, koska hän koki itsensä syylliseksi.

Niin, sillä pastorilla vaan tuntui olevan lähes vedenpitävä alibi, jos kaikki ajat ovat oikein laskettu.

Mitä Assmaniin tulee, uskon että sekä hän että vaimonsa ovat olleet vain huomionkipeitä, koska:

1. Kuka vaimo lähtee todistamaan miestään vastaan, varsinkaan jutussa jossa epäillään murhasta? Jos Assmann murhasi Kyllikin, ei liene vaikeaa pistää vaimoakaan vilahtamaan pilviin.
2. Miksi Assmann olisi tunnustanut teon, jos hän näki noin paljon vaivaa ettei ruumista vahingossakaan löydettäisi? Ei paatuneet rikolliset noin vain lähde tunteilemaan kun "kovan jätkän" rooli on jo otettu.

Ainoa selitys joka minulle tulee mieleen, on se, että vaimo vihasi Assmannia eikä halunnut sietää häntä enää silmissään. Ehkä hän halusi Assmannin vankilaan ja kovat palkkiot lehtihaastatteluista.

Totta, tosin Assmannin profiloinnissahan hänet on todettu psykopaatiksi, tiettävästi hän oli kuitenkin Kyllikin murhan aikoihin ihan muualla kuin Suomessa.

Olisihan se siltikin aika mielenkiintoinen ajatus, että Assmann olisi osallisena kaikkiin kolmeen mysteeriin...ehkä jopa Lammin tapaukseen ja muutamaan muuhun pikkutapaukseen, mitkä eivät ole saaneet suurta mediahuomiota.

[strangelove]

En pidä mahdottomana, etteikö Assmann olisi voinut olla osallinen S-L. Valjuksen surmaan - tai jopa Bodomiin. Mutta Kyllikkiä hän ei voinut tappaa Saksasta käsin.

Pastori KK:lla oli alibi. Hän oli ollut todistettavasti jossain seurakunnan tilaisuudessa Merikarvialla murhailtana ja oli poistunut näkyvistä vain 20 minuutiksi.