Tämä tapaus mennyt kokonaan ohi, nyt iltalehti oli tehnyt jutun maksumuurin taakse joten pieni googlettelu aiheesta toikin runsaasti iltalukemista,toki englanninkielellä.
Summa summarun. Kaveri katoaa 1989,ruumis löytyy pahoin ruhjoutuneena laskettelurinteestä. 2003
Iltalehden juttu:
https://www.iltalehti.fi/nhl/a/05ad1f17 ... 23aa3d6e82
Englanninkielinen kattava selite kuvineen:
https://www.coldalongtime.com/pages/frontpage
Duncan Macpherson - katosi 1989, löytyi 2003
-
albiinomarsu
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 54
- Liittynyt: To Loka 03, 2019 9:11 pm
Re: Duncan Macpherson - katosi 1989, löytyi 2003
Tässä iltalehden juttu:
14 vuoden mysteeri
NHL:n porteille päässeen lahjakkuuden tapaus oli 14 vuotta täysi mysteeri.
Vuoden 1984 NHL-draftin ykkönen oli Pittsburgh-legenda Mario Lemieux. Saman vuoden draftissa esimerkiksi Brett Hull ja Luc Robitaille varattiin vasta kanadalaislupauksen jälkeen.
Duncan MacPherson oli kovaa peliä rakastanut puolustaja.
Hän pääsi aivan NHL:n porteille, kunnes kaikki muuttui. Tapaus pysyi mysteerinä 14 vuoden ajan ennen kuin hänen kohtalonsa paljastui.
MacPherson sai tililleen 157 ottelua AHL- ja IHL-farmiliigoissa. NHL:ään asti hänen kykynsä eivät kärkipään varausnumerosta huolimatta riittäneet.
Debyytti isossa liigassa tosin oli lähellä, kun Islanders kutsui hänet lievästi loukkaantuneen Gord Dineenin tuuraajaksi. MacPherson ehti pukea otteluun ja luistella joukkueen mukana lämmittelyssä, kunnes Dineen ilmoitti pystyvänsä sittenkin pelaamaan.
NHL-unelman kariutuessa MacPherson koki tulevaisuutensa epävarmaksi. Outo sivujuonne tarinaan tulee siitä, että hän kertoi perheelleen CIA:n ottaneen yhteyttä ja yrittäneen värvätä häntä vakoojaksi. Vahvistusta tälle tiedolle ei ole saatu.
Kuin tuhka tuuleen
MacPherson oli vasta 23-vuotias, ja jääkiekkoilu houkutti Saskatoonin kasvattia edelleen. Skotlantilaisen Dundee Tigersin tarjous pelaajavalmentajan toimesta tuli sopivaan saumaan.
Tarjous tosin hieman arvelutti MacPhersonia, sillä seuran omistaja, kanadalainen liikemies Ron Dixon herätti hänessä vääränlaisia väreitä. Hän päätti kuitenkin lähteä vielä viimeiselle jääkiekkoseikkailulleen ennen siirtymistä muiden haasteiden pariin.
Ennen muuttoaan Skotlantiin MacPherson ehti koukata pienelle lomalle Keski-Eurooppaan. Nürnbergissä hän majoittui Saksasta pelipaikan löytäneen ystävänsä George Pesutin luokse.
Kun Pesut 7. elokuuta 1989 lähti joukkueensa harjoitusleirille, hän heitti MacPhersonille punaisen Opel Corsansa avaimet.
MacPherson ajoi Füsseniin ja yöpyi entisen pelikaverinsa Roger Kortkon luona ennen kuin lähti seuraavana päivänä Itävaltaan. Innsbruckissa hän kirjautui retkeilymajaan ja astui aamulla 9. elokuuta takaisin auringonpaisteeseen.
Siitä hetkestä eteenpäin Duncan MacPhersonin tarina muuttui suureksi mysteeriksi.
Hän oli varannut paikan lennolle, joka saapui Skotlantiin 12. elokuuta – ilman häntä, tiedämme nyt.
Kun George Pesut 17. elokuuta palasi harjoitusleiriltä kotiinsa Nürnbergiin, hän ei löytänyt autoaan. Sen sijaan MacPhersonin pelikassi oli yhä
olohuoneessa.
Auto löytyi
MacPhersonin vanhemmat Bob ja Lynda ilmoittivat poikansa katoamisesta poliisille ja suuntasivat Eurooppaan mukanaan kaksituhatta kadonneesta Duncanista kertovaa julistetta saksaksi, italiaksi ja englanniksi.
Hotellirekisterin perusteella he löysivät innsbruckilaisen retkeilymajan, mutta siellä polku kylmeni. He ajoivat Alppien halki, valitsivat teitä satunnaisesti ja kiinnittivät julisteita. Ei mitään.
Kun myös poliisin tutkimukset olivat tuloksettomia, MacPhersonit pyysivät 19. syyskuuta apua Itävallan yleisradioyhtiön ORF:n välityksellä. He toivoivat katsojien ottavan yhteyttä, mikäli he olisivat nähneet tuntomerkkeihin sopivan auton.
Seuraavana päivänä Bob ja Lynda MacPherson saivat puhelun: punainen Opel Corsa oli seissyt 42 päivää hiihtokeskuksen parkkipaikalla Stubain Alppien jäätikön juurella.
Paikalle saavuttuaan MacPhersonit tapasivat sattumalta Walter-nimisen miehen, joka kertoi antaneensa Duncanille lumilautailusta oppitunnin. Duncan oli vuokrannut lumilaudan ja -kengät läheisestä lomakeskuksesta. Walter muisti myös hänen käyneen ostamassa lahjatavarakaupasta ylleen violetin collegepaidan.
Duncan oli kertonut Walterille aikovansa lautailun jälkeen vaeltaa jollakin jäätikköä ympäröivistä vuoristoteistä. Sitten he olivat kätelleet ja hyvästelleet toisensa.
Lomakeskuksen mukaan Duncan oli palauttanut lumilaudan ja -kengät. Se tarkoitti kenties sitä, että Duncan oli kadonnut vaelluksellaan vuoristossa. Teoriaa tuki anonyymi silminnäkijä, joka kertoi nähneensä yksinäisen miehen seisovan 9. elokuuta lähellä vesiputousta viereisellä vuorenrinteellä.
Lopulta MacPhersonit tekivät kymmenen etsintämatkaa Alpeille, vaikka he jo sydämessään tiesivät, ettei Duncan löydy enää elossa. He halusivat selvittää, mitä hänelle oli tapahtunut.
Jäätikkö suli
Duncanin mainitsema CIA:n yhteydenotto pyöri vanhempien mielessä.
– Se kuulostaa jännittävältä, äiti oli vastannut hänelle.
– Etkö ymmärrä, äiti? Minun pitäisi kadota. En saisi kertoa kenellekään, missä olin tai minne olin menossa. En sinulle, en isälle, en kenellekään. Et enää koskaan näkisi tai kuulisi minusta.
Eikä Duncanista todellakaan ollut kuultu mitään, kunnes MacPhersonien puhelin soi heinäkuussa vuonna 2003 – 14 vuotta Duncanin katoamisen jälkeen.
Kesän helleaalto oli sulattanut jäätikköä, ja sen alta oli pilkistänyt punainen hanska – keskeltä Neustiftin hiihtokeskuksen laskettelurinnettä.
Nuoren miehen jäätyneestä ruumiista ei voinut erehtyä. Hänellä oli edelleen yllään lahjatavarakaupasta ostettu violetti collegepaita, ja hänen vierellään oli palautetuksi väitetty lumilauta.
Myös hänen tummat hiuksensa olivat edelleen paksut, ja hänen sininen lompakkonsa oli yhä kirkkaankeltaisen takin taskussa. Sairausvakuutuskortti kertoi, että hänen syntymästään oli 37 vuotta, mutta hän näytti enemmän 23-vuotiaalta.
Yhteentörmäys?
Neljäntoista vuoden mysteeri ei kuitenkaan ollut vielä lopullisesti ratkennut. Loppunäytöstä todistettiin Strasbourgissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Viranomaisten mukaan Duncan MacPherson oli kuollut kaatuessaan rinteessä olleeseen railoon, mutta kanadalaisen oikeusantropologin Myriam Naften mukaan se ei selitä tapaa, jolla hänen luunsa olivat murtuneet. Hän arvioi vammojen syntyneen törmäyksessä suuren koneen kanssa.
Itävallan viranomaiset vakuuttivat tehneensä kaikkensa selvittääkseen tapahtuneen ja auttaakseen vanhempia erittäin vaikeassa tutkimuksessa, mutta he väittivät viranomaisten estäneen totuuden paljastumisen ja suojelleen syyllistä.
Siis mahdollisesti rinteenkunnostuskoneen kuljettajaa, joka olisi haudannut Duncanin ruumiin rinteeseen.
MacPhersonit valittivat viranomaisten toiminnasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Vanhemmat toivoivat tuomioistuimen päätyvän heidän kanssaan samaan johtopäätökseen: heidän poikansa kuolema oli onnettomuus, mutta ei hänen syytään.
– Ellei joku vaadi heitä tilille, ihmiset kuolevat siellä, Lynda MacPherson sanoi.
EIT kuitenkin katsoi viranomaisten toimineen oikein.
Lähteet: CBC, The Courier, esquire.com
14 vuoden mysteeri
NHL:n porteille päässeen lahjakkuuden tapaus oli 14 vuotta täysi mysteeri.
Vuoden 1984 NHL-draftin ykkönen oli Pittsburgh-legenda Mario Lemieux. Saman vuoden draftissa esimerkiksi Brett Hull ja Luc Robitaille varattiin vasta kanadalaislupauksen jälkeen.
Duncan MacPherson oli kovaa peliä rakastanut puolustaja.
Hän pääsi aivan NHL:n porteille, kunnes kaikki muuttui. Tapaus pysyi mysteerinä 14 vuoden ajan ennen kuin hänen kohtalonsa paljastui.
MacPherson sai tililleen 157 ottelua AHL- ja IHL-farmiliigoissa. NHL:ään asti hänen kykynsä eivät kärkipään varausnumerosta huolimatta riittäneet.
Debyytti isossa liigassa tosin oli lähellä, kun Islanders kutsui hänet lievästi loukkaantuneen Gord Dineenin tuuraajaksi. MacPherson ehti pukea otteluun ja luistella joukkueen mukana lämmittelyssä, kunnes Dineen ilmoitti pystyvänsä sittenkin pelaamaan.
NHL-unelman kariutuessa MacPherson koki tulevaisuutensa epävarmaksi. Outo sivujuonne tarinaan tulee siitä, että hän kertoi perheelleen CIA:n ottaneen yhteyttä ja yrittäneen värvätä häntä vakoojaksi. Vahvistusta tälle tiedolle ei ole saatu.
Kuin tuhka tuuleen
MacPherson oli vasta 23-vuotias, ja jääkiekkoilu houkutti Saskatoonin kasvattia edelleen. Skotlantilaisen Dundee Tigersin tarjous pelaajavalmentajan toimesta tuli sopivaan saumaan.
Tarjous tosin hieman arvelutti MacPhersonia, sillä seuran omistaja, kanadalainen liikemies Ron Dixon herätti hänessä vääränlaisia väreitä. Hän päätti kuitenkin lähteä vielä viimeiselle jääkiekkoseikkailulleen ennen siirtymistä muiden haasteiden pariin.
Ennen muuttoaan Skotlantiin MacPherson ehti koukata pienelle lomalle Keski-Eurooppaan. Nürnbergissä hän majoittui Saksasta pelipaikan löytäneen ystävänsä George Pesutin luokse.
Kun Pesut 7. elokuuta 1989 lähti joukkueensa harjoitusleirille, hän heitti MacPhersonille punaisen Opel Corsansa avaimet.
MacPherson ajoi Füsseniin ja yöpyi entisen pelikaverinsa Roger Kortkon luona ennen kuin lähti seuraavana päivänä Itävaltaan. Innsbruckissa hän kirjautui retkeilymajaan ja astui aamulla 9. elokuuta takaisin auringonpaisteeseen.
Siitä hetkestä eteenpäin Duncan MacPhersonin tarina muuttui suureksi mysteeriksi.
Hän oli varannut paikan lennolle, joka saapui Skotlantiin 12. elokuuta – ilman häntä, tiedämme nyt.
Kun George Pesut 17. elokuuta palasi harjoitusleiriltä kotiinsa Nürnbergiin, hän ei löytänyt autoaan. Sen sijaan MacPhersonin pelikassi oli yhä
olohuoneessa.
Auto löytyi
MacPhersonin vanhemmat Bob ja Lynda ilmoittivat poikansa katoamisesta poliisille ja suuntasivat Eurooppaan mukanaan kaksituhatta kadonneesta Duncanista kertovaa julistetta saksaksi, italiaksi ja englanniksi.
Hotellirekisterin perusteella he löysivät innsbruckilaisen retkeilymajan, mutta siellä polku kylmeni. He ajoivat Alppien halki, valitsivat teitä satunnaisesti ja kiinnittivät julisteita. Ei mitään.
Kun myös poliisin tutkimukset olivat tuloksettomia, MacPhersonit pyysivät 19. syyskuuta apua Itävallan yleisradioyhtiön ORF:n välityksellä. He toivoivat katsojien ottavan yhteyttä, mikäli he olisivat nähneet tuntomerkkeihin sopivan auton.
Seuraavana päivänä Bob ja Lynda MacPherson saivat puhelun: punainen Opel Corsa oli seissyt 42 päivää hiihtokeskuksen parkkipaikalla Stubain Alppien jäätikön juurella.
Paikalle saavuttuaan MacPhersonit tapasivat sattumalta Walter-nimisen miehen, joka kertoi antaneensa Duncanille lumilautailusta oppitunnin. Duncan oli vuokrannut lumilaudan ja -kengät läheisestä lomakeskuksesta. Walter muisti myös hänen käyneen ostamassa lahjatavarakaupasta ylleen violetin collegepaidan.
Duncan oli kertonut Walterille aikovansa lautailun jälkeen vaeltaa jollakin jäätikköä ympäröivistä vuoristoteistä. Sitten he olivat kätelleet ja hyvästelleet toisensa.
Lomakeskuksen mukaan Duncan oli palauttanut lumilaudan ja -kengät. Se tarkoitti kenties sitä, että Duncan oli kadonnut vaelluksellaan vuoristossa. Teoriaa tuki anonyymi silminnäkijä, joka kertoi nähneensä yksinäisen miehen seisovan 9. elokuuta lähellä vesiputousta viereisellä vuorenrinteellä.
Lopulta MacPhersonit tekivät kymmenen etsintämatkaa Alpeille, vaikka he jo sydämessään tiesivät, ettei Duncan löydy enää elossa. He halusivat selvittää, mitä hänelle oli tapahtunut.
Jäätikkö suli
Duncanin mainitsema CIA:n yhteydenotto pyöri vanhempien mielessä.
– Se kuulostaa jännittävältä, äiti oli vastannut hänelle.
– Etkö ymmärrä, äiti? Minun pitäisi kadota. En saisi kertoa kenellekään, missä olin tai minne olin menossa. En sinulle, en isälle, en kenellekään. Et enää koskaan näkisi tai kuulisi minusta.
Eikä Duncanista todellakaan ollut kuultu mitään, kunnes MacPhersonien puhelin soi heinäkuussa vuonna 2003 – 14 vuotta Duncanin katoamisen jälkeen.
Kesän helleaalto oli sulattanut jäätikköä, ja sen alta oli pilkistänyt punainen hanska – keskeltä Neustiftin hiihtokeskuksen laskettelurinnettä.
Nuoren miehen jäätyneestä ruumiista ei voinut erehtyä. Hänellä oli edelleen yllään lahjatavarakaupasta ostettu violetti collegepaita, ja hänen vierellään oli palautetuksi väitetty lumilauta.
Myös hänen tummat hiuksensa olivat edelleen paksut, ja hänen sininen lompakkonsa oli yhä kirkkaankeltaisen takin taskussa. Sairausvakuutuskortti kertoi, että hänen syntymästään oli 37 vuotta, mutta hän näytti enemmän 23-vuotiaalta.
Yhteentörmäys?
Neljäntoista vuoden mysteeri ei kuitenkaan ollut vielä lopullisesti ratkennut. Loppunäytöstä todistettiin Strasbourgissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa.
Viranomaisten mukaan Duncan MacPherson oli kuollut kaatuessaan rinteessä olleeseen railoon, mutta kanadalaisen oikeusantropologin Myriam Naften mukaan se ei selitä tapaa, jolla hänen luunsa olivat murtuneet. Hän arvioi vammojen syntyneen törmäyksessä suuren koneen kanssa.
Itävallan viranomaiset vakuuttivat tehneensä kaikkensa selvittääkseen tapahtuneen ja auttaakseen vanhempia erittäin vaikeassa tutkimuksessa, mutta he väittivät viranomaisten estäneen totuuden paljastumisen ja suojelleen syyllistä.
Siis mahdollisesti rinteenkunnostuskoneen kuljettajaa, joka olisi haudannut Duncanin ruumiin rinteeseen.
MacPhersonit valittivat viranomaisten toiminnasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Vanhemmat toivoivat tuomioistuimen päätyvän heidän kanssaan samaan johtopäätökseen: heidän poikansa kuolema oli onnettomuus, mutta ei hänen syytään.
– Ellei joku vaadi heitä tilille, ihmiset kuolevat siellä, Lynda MacPherson sanoi.
EIT kuitenkin katsoi viranomaisten toimineen oikein.
Lähteet: CBC, The Courier, esquire.com
-
albiinomarsu
- Alibin satunnaislukija
- Viestit: 54
- Liittynyt: To Loka 03, 2019 9:11 pm
Re: Duncan Macpherson - katosi 1989, löytyi 2003
Kiitos tosta il:än jutusta. Tästähän sais melkoisen salaliittoteorian. Välinelainaamon mukaan lauta palautettu mutta silti se löytyy sitten vainajan vierestä ja nuo vammat.