Parturikampaajan surma Lahdessa 1981
Lähetetty: La Marras 10, 2007 1:45 am
Lahtelaisen parturikampaajan, 33-vuotiaan Eila Kanervikon pitkälle mätänemistilassa ollut ruumis löydettiin 24.7.1981 parturinliikkeen takahuoneesta Kymintiellä Lahden keskustassa.
"Päähän jakoavaimella hakatusta reiästä olivat madot ja toukat päässeet jopa surmatun aivoihin", hehkutti lehdistö julmaa surmaa.
Kanervikon ruumiin löysi talonmies, joka ihmetteli outoa hajua ja suuria kärpäslaumoja. Ruumis makasi lukitussa liikehuoneistossaan lattialla kasvot alaspäin. Pää oli pahoin ruhjottu ja huoneisto yltäpäältä veriroiskeissa. Ruumiinavauksessa todettiin, että uhrin päästä puuttui noin tulitikkuaskin kokoinen pala pääluuta.
Uhri tunnettiin hyvin lahtelaisissa ravintoloissa, siksi hänen kulkemisistaan saatiin hyvin yleisövihjeitä. Näistä 200 saadusta erilaisesta vihjeestä kolme antoi henkilö nimeltä Aimo Sippola. Hän ei suinkaan kertonut mitä tiesi, mutta ilmoitti poliisille Kanervikon ex-aviomiehen käynnistä uhrin liikkeessä surmapäivänä. Tämän vihjeen perusteella ex-aviomies joutui tiukkaan kuulusteluun. Hän kuitenkin pystyi osoittamaan syyttömyyrtensä tapahtuneeseen.
Poliisi kuulusteli vihjeen antaja Aimo Sippolaa ensimmäisen kerran pari päivää ruumiin löytymisen jälkeen. Poliisin hallussa oli tuolloin Sippolan kannalta ikävä todiste. Parturinliikkeen lattialta oli löytynyt Aimo Sippolan nimellä oleva pankin lähettämä ilmoitus vekselin erääntymisestä. Sippola selitti, että lappu oli pudonnut sinne silloin kun hän oli käynyt leikkauttamassa hiuksensa surmapäivän aamuna. Tuolloin 8.7. Aimo Sippola oli näet valmistautunut parin päivän päästä oleviin 30-vuotis syntymäpäiväjuhliinsa.
Viimein Sippola tunnusti teon. Hän oli tuon aamuna ennen parturissa käyntiä aikonut ryöstää pankin rahahuoliensa voittamiseksi. Aamulla Sippola oli mennyt pankkiin aseenaan suurikokoinen jakoavain, jolla piti vaimentaa virkailijan mahdollinen huuto. Ryöstö jäi kuitenkin tekemättä ja Sippola suunnisti "aseen" kanssa tutun parturin, Kanervikon luokse. Hiustenleikkuun jälkeen Sippola haki lohtua alkkoholista muutaman viinilasillisen verran ja iltapäivällä hän meni uudestaan parturinliikkeeseen.
Sippola kertoi suuttuneensa Kanervikon ilkeisiin ja loukkaaviin puheisiin tämän isästä ja hän päätti hakata parturin. Surmaan päättynyt tappelu oli alkanut liikehuoneistossa sulkemisajan tienoilla. Sippola hakkasi jakoavaimella uhria päähän, niin että tämä kuoli vammoihinsa.
Myöhemmin illalla Sippola palasi liikkeeseen uudelleen pyyhkien sieltä sormenjälkiään pois. Samalla käynnillä hän kirjoitti parturiliikkeen oveen lapun: "olen lomalla. Tulen 31.7". Lattialle uhrin viereen surmaaja kirjoitti toteamuksen: Huorille käy aina näin. Liikkeestä Sippola otti Kanervikon rahat, noin 400 markkaa, avaimet ja kaasusumuttimen.
Sippola pidätettiin 12.8. ja pari päivää pidättämisen jälkeen hän yritti sellissä itsemurhaa viiltäen ranteitaan auki. Niistä tirskuneella verellä hän kirjoitti putkan seinään traagisen viestin: olen syytön.
Surmaa ensimmäistä kertaa käsiteltäessä elokuun lopulla Lahden raastuvanoikeudessa oli paikalla sankka joukko uteliaita. Moni paikalla olleista voivotteli miksi noin nuori mies meni pilaamaan loppuelämänsä. Sitä vastoin monikaan ei surrut uhria, jonka elämä päättyi väkivaltaisesti ja varhain.
Aimo Sippolalle vaadittiin rangaistusta murhasta ja ryöstöstä. Syyttäjän mukaan Sippola toimi harkitusti ja ennalta suunnitellusti. Sippola passitettiin mielentilatutkimukseen.
Lähdeaineisto Ratto 10/81, Alibi 10/81
Tuomiota ei lähdeaineistoon ehditty saada tuon mielentilan vuoksi. Kuka muistaa oikeuden päätöksen?
Yleisö voivotteli jo tuolloin tekijän kohtaloa. Sama ilmiö toistuu nykyisin lähes poikkeuksetta olkoot surmaaja millainen tahansa ja uhri kuka hyvänsä.
Joukkomurhaajiakin jo sympatisoidaan, mutta se kenen tietokoneella on alastoman 15-vuotiaan kuva saa kiljupöhnäisten vankienkin tuomion...
"Päähän jakoavaimella hakatusta reiästä olivat madot ja toukat päässeet jopa surmatun aivoihin", hehkutti lehdistö julmaa surmaa.
Kanervikon ruumiin löysi talonmies, joka ihmetteli outoa hajua ja suuria kärpäslaumoja. Ruumis makasi lukitussa liikehuoneistossaan lattialla kasvot alaspäin. Pää oli pahoin ruhjottu ja huoneisto yltäpäältä veriroiskeissa. Ruumiinavauksessa todettiin, että uhrin päästä puuttui noin tulitikkuaskin kokoinen pala pääluuta.
Uhri tunnettiin hyvin lahtelaisissa ravintoloissa, siksi hänen kulkemisistaan saatiin hyvin yleisövihjeitä. Näistä 200 saadusta erilaisesta vihjeestä kolme antoi henkilö nimeltä Aimo Sippola. Hän ei suinkaan kertonut mitä tiesi, mutta ilmoitti poliisille Kanervikon ex-aviomiehen käynnistä uhrin liikkeessä surmapäivänä. Tämän vihjeen perusteella ex-aviomies joutui tiukkaan kuulusteluun. Hän kuitenkin pystyi osoittamaan syyttömyyrtensä tapahtuneeseen.
Poliisi kuulusteli vihjeen antaja Aimo Sippolaa ensimmäisen kerran pari päivää ruumiin löytymisen jälkeen. Poliisin hallussa oli tuolloin Sippolan kannalta ikävä todiste. Parturinliikkeen lattialta oli löytynyt Aimo Sippolan nimellä oleva pankin lähettämä ilmoitus vekselin erääntymisestä. Sippola selitti, että lappu oli pudonnut sinne silloin kun hän oli käynyt leikkauttamassa hiuksensa surmapäivän aamuna. Tuolloin 8.7. Aimo Sippola oli näet valmistautunut parin päivän päästä oleviin 30-vuotis syntymäpäiväjuhliinsa.
Viimein Sippola tunnusti teon. Hän oli tuon aamuna ennen parturissa käyntiä aikonut ryöstää pankin rahahuoliensa voittamiseksi. Aamulla Sippola oli mennyt pankkiin aseenaan suurikokoinen jakoavain, jolla piti vaimentaa virkailijan mahdollinen huuto. Ryöstö jäi kuitenkin tekemättä ja Sippola suunnisti "aseen" kanssa tutun parturin, Kanervikon luokse. Hiustenleikkuun jälkeen Sippola haki lohtua alkkoholista muutaman viinilasillisen verran ja iltapäivällä hän meni uudestaan parturinliikkeeseen.
Sippola kertoi suuttuneensa Kanervikon ilkeisiin ja loukkaaviin puheisiin tämän isästä ja hän päätti hakata parturin. Surmaan päättynyt tappelu oli alkanut liikehuoneistossa sulkemisajan tienoilla. Sippola hakkasi jakoavaimella uhria päähän, niin että tämä kuoli vammoihinsa.
Myöhemmin illalla Sippola palasi liikkeeseen uudelleen pyyhkien sieltä sormenjälkiään pois. Samalla käynnillä hän kirjoitti parturiliikkeen oveen lapun: "olen lomalla. Tulen 31.7". Lattialle uhrin viereen surmaaja kirjoitti toteamuksen: Huorille käy aina näin. Liikkeestä Sippola otti Kanervikon rahat, noin 400 markkaa, avaimet ja kaasusumuttimen.
Sippola pidätettiin 12.8. ja pari päivää pidättämisen jälkeen hän yritti sellissä itsemurhaa viiltäen ranteitaan auki. Niistä tirskuneella verellä hän kirjoitti putkan seinään traagisen viestin: olen syytön.
Surmaa ensimmäistä kertaa käsiteltäessä elokuun lopulla Lahden raastuvanoikeudessa oli paikalla sankka joukko uteliaita. Moni paikalla olleista voivotteli miksi noin nuori mies meni pilaamaan loppuelämänsä. Sitä vastoin monikaan ei surrut uhria, jonka elämä päättyi väkivaltaisesti ja varhain.
Aimo Sippolalle vaadittiin rangaistusta murhasta ja ryöstöstä. Syyttäjän mukaan Sippola toimi harkitusti ja ennalta suunnitellusti. Sippola passitettiin mielentilatutkimukseen.
Lähdeaineisto Ratto 10/81, Alibi 10/81
Tuomiota ei lähdeaineistoon ehditty saada tuon mielentilan vuoksi. Kuka muistaa oikeuden päätöksen?
Yleisö voivotteli jo tuolloin tekijän kohtaloa. Sama ilmiö toistuu nykyisin lähes poikkeuksetta olkoot surmaaja millainen tahansa ja uhri kuka hyvänsä.
Joukkomurhaajiakin jo sympatisoidaan, mutta se kenen tietokoneella on alastoman 15-vuotiaan kuva saa kiljupöhnäisten vankienkin tuomion...