Åke Lindman totesi Inga Myllärin tapauksesta kertoneessa Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa, että myöhempi elämä ei syyllisiä armahtanut: he menettivät työnsä, perheensä ja maineensa koko loppuiäkseen...Harriet Makepeace kirjoitti:Tuomio olisi pitänyt tulla vähintään kuolemantuottamuksesta. Lisäksi raiskauksesta tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Aika lievilla tuomioilla pääsivät nämä tekijät.
Inga Myllärin surma - joulukuu 1957
Näin on ollut. Sen huomaa kun haastattelee 50-luvulla ns. aktiivi-iässä olleita ihmisiä. Tällainen "hän sai ansionsa mukaan" -ajattelu oli suorastaan yleistä tuolloin, varsinkin jos naishenkilö käytti alkoa ja joutui hankaluuksiin tai tapetuksi.Mietinkin, että oliko Suomessa 50-luvulla ja vielä 60-luvullakin tapana ajatella humalaisesta kuin he olisivat lähes alempia ihmisiä ja ikään kuin itse syyllisiä suuriinkin vaikeuksiin. Nimittäin tämä Myllärin tapaus vaikuttaa juuri siltä, että "tyhmä ihminen joka ei hillinnyt himojaan vaan veti viinaa" katsottiinkin jopa osittain oikeutetusti tulla kohdelluksi hyvin pahasti. "Mitäs oli niin tyhmä".
Nothing is quite what it seems
Bussi ei todellakaan ollut täynnä porukkaa vaan tyhjänä!
Asiassa ei ole mitään lieventävää asianhaaraa senkään suhteen. Bussikuski muistaakseni lähti ajamaan sivumpaan, jotta saisi rauhassa pökkiä sammunutta naista. Nainen virkosi ja halusi nousta bussista. Mies pysäytti keskelle ei mitään ja nainen nousi lumisateeseen ja pakkaseen alusvaatteillaan. Jälkikäteen väitti, että luuli Ingan asuvan siinä lähellä, mutta aika ontuva selitys, koska nainen nukkui ja todennäköisyys, että asuu juuri siinä satunnaisella metsätaipaleella on pieni. Bussikuski oli täysin piittaamaton ja jätti alusvaatteillaan olevan naisen heitteille. Siitä se nainen löytyi sitten jäätyneenä pellolta.
Muistan siitä Lindmanin ohjelmasta vielä senkin kohdan, jossa kerrottiin isän pitäneen koskettavan puheen oikeudessa. Isä oli sotainvalidi ja jalat amputoitu. Sanoi, että hänellä on kuitenkin ihmisarvo, joka hänen tyttäreltään riistettiin.
Muistan siitä Lindmanin ohjelmasta vielä senkin kohdan, jossa kerrottiin isän pitäneen koskettavan puheen oikeudessa. Isä oli sotainvalidi ja jalat amputoitu. Sanoi, että hänellä on kuitenkin ihmisarvo, joka hänen tyttäreltään riistettiin.
-
synkempi hautajaisvieras
- Martin Beck
- Viestit: 798
- Liittynyt: Su Tammi 13, 2008 4:08 am
dupondt kirjoitti:Muistan tarinan hyvin TV-sarjasta, todella hyytävä.
Mietinkin, että oliko Suomessa 50-luvulla ja vielä 60-luvullakin tapana ajatella humalaisesta kuin he olisivat lähes alempia ihmisiä ja ikään kuin itse syyllisiä suuriinkin vaikeuksiin.
[Sori, OT:Tämä ajattelu on vallalla vielä nykyäänkin ja kukoistaa myös täällä MInfossa. Listaan toki täytyy lisätä ainakin työttömät. Sanotaan:"Itse ne työttömät juopot paskat ovat ongelmansa aiheuttaneet, pärjätköön 370 eurolla kuukaudessa. Ei yhteiskunnan tule niitä hyysätä." Uskomatonta, mutta jotkut työssäkäyvät ovat vielä salaa kateellisia näille kelkasta pudonneille kun itse raatavat sen ikeen alla mistä nämä toiset ovat päässeet pois. Ei voi kuin ihmetellä ihmisten tyhmyyttä. Melkoista hyysäämistä tuo peruspäiväraha 370 euroa. Ei siinä paljon harrasteta jos mielii ruokaakin ostaa. Niin ja yhteiskunta ei tietenkään ole MITENKÄÄN syyllinen työttömien ahdinkoon. Ei ainakaan (näennäis)demokraattinen ihanneyhteiskunta jossa tehtaat sanovat työntekijänsä irti ja siirtävät tuotantonsa halpatyömaihin.]
Takaisin itse aiheeseen: Inga Myllärin tapaus kiinnostaa suuresti. Miten muuten tämä tapaus lähti ratkeamaan? Tuliko joku tekijöistä tunnonvaivoihin, ratkesiko yleisövihjeen vai kovan poliisityön perusteella?
Ilmeisesti Inga Myllärin elämässä oli ollut omat vastoinkäymisensä ja joutui sitten vielä näiden linja-autonkuljettajien uhriksi. Tässä taas nähtiin, miten ihmiset voivat olla täydellisen piittaamattomia toisen ihmisen hyvinvoinnista ja hengestä. Juotettuaan ensin Myllärin avuttomaan tilaan, ovat nämä linja-auton kuljettajat maanneet Myllärin ja jätettäneet hänet sitten täysin oman onnensa nojaan kuin rikkinäisen lapasen, kun paineet on purettu. Empatia ja välittäminen loisti poissaollaan? Tämän jälkeen herraseurue on ehkä hetken aikaa joukolla paukutellut henkseleitä omalla erinomaisuudellaan eikä Myllärille tai hänen myöhemmille vaiheilleen ole enää ollut ajatuksissa tilaa (sillä erää, sitten myöhemmin ehkä kyllä kun alkoi näyttää siltä, että joutuvat teostaan vastuuseen). Ja ulkona yli kahdenkymmenen asteen pakkanen. Ikävä tapaus. Mitä siis oikein tapahtui? Joukolla ensin tarkoituksella juotettiin, sitten maattiin sammunut tai puolustuskyvytön nainen. Tämän jälkeen hänet hylättiin kylmään ja pakkaseen. Ei kuullosta nyt miltään normi-meiningiltä kuitenkaan... Aivan liian pienet tuomiot tuli tässä tapauksessa, kuten muutama kirjoittaja sanoikin. Lohdullista kuitenkin kuulla, että näiden kyseisten herrasmiesten loppuelämä oli kivikkoista. Tämä on yksi niitä kaikken hyytävimpiä rikoksia Suomen oloissa Uunisurman ja muutaman muun ohella. Tässä osittain myös siksi, että kohteena ja tekijöinä olivat ilmeisesti kohtuullisen tavalliset työssäkäyvät, yhteiskuntaa omalta kohdaltaan pyörittävät ihmiset... "Minkälaiset ihmiset tekevät tällaista"... Tapauksen kaikki vaiheet surullisia alusta loppuun.
Hämärästi muistaisin myös tuosta kauan sitten näkemästäni "Murha ei vanhene koskaan"-dokumentista, että siinä vaiheessa kun Inga Myllär nousi linja-autosta, siinä ei ollut muita hänen ja kuljettajan lisäksi. Mitenkään ei ole puolusteltavissa jättää joku keskelle ei mitään vähissä vaatteissa ja kovassa pakkasessa. "Tunsiko kuljettaja kenties kalman henkäyksen Inga Myllärin kävellessä hänen ohitseen ulos pakkaseen ja kohti kuolemaansa?"
.
.
kaukana poissa
.
kaukana poissa
.
Tarkennuksia....
Mistä löytyy tieto, että linja-auto oli typötyhjä Myllerin jäädessä pois siitä?
Ihan alusvaatteisillaanhan Myller ei ollut, vaan häneltä ne osin puuttuivat kuten myös päällystakki, joka sitten olikin kohtalokasta.
Poistumispaikalla ei ollut taloja, vaan peltoaukeata molemmin puolin, mutta Helsingin suuntaan lähimmät talot eivät olleet kaukana (satoja metrejä). Sen sijaan Lohjan suuntaan (Kiloon) lähimpiin taloihin taisi olla puolisen kilometriä. Kyseessä oli silloinen päätie.
Ihan alusvaatteisillaanhan Myller ei ollut, vaan häneltä ne osin puuttuivat kuten myös päällystakki, joka sitten olikin kohtalokasta.
Poistumispaikalla ei ollut taloja, vaan peltoaukeata molemmin puolin, mutta Helsingin suuntaan lähimmät talot eivät olleet kaukana (satoja metrejä). Sen sijaan Lohjan suuntaan (Kiloon) lähimpiin taloihin taisi olla puolisen kilometriä. Kyseessä oli silloinen päätie.
"Jumala näkee kaiken"
Ihmettelin minäkin tuota, mihin synkkis sitten tarttuikin: kyllä nykyäänkin vielä syytetään juoppoja omista onnettomuuksistaan. Niin syytän minäkin, sillä juopot sattuvat usein aiheuttamaan onnettomuuksia myös täysin viattomille sivullisille. Tässä nimenomaisessa tapauksessa syytä ei tietystikään löydy Ingasta itsestään tippaakaan. Tyytyväisenä myhäillen minäkin luin tuon, että tekijät joutuivat kärsimään teoistaan lopun elämänsä. Onneksi muut ihmiset sentään rankaisevat silloin, kun oikeuslaitokselta se jää tekemättä.
Onko tietoa siitä, onko Inga yrittänyt tarpoa lähitaloja kohti, vai jäänyt vain paikoilleen heti bussista astuttuaan?
Mietin, että mitenköhän nämä arvon herrasmiehet kuvittelivat, etteivät jäisi tekosistaan kiinni. Mieleeni tulee väkisinkin, että tämän viimeisen, Ingan lopulta kyydistään päästäneen, on täytynyt tajuta että Inga tulee menehtymään. Joukkoraiskauksen kyllä muistaa humalasta huolimatta vielä aamulla ja kun nuo vaatteetkin olivat suurimmalta osin jääneet bussiin (tai mihin lie matkan varrelle), miehillä olisi ollut selitettävää oikein olan takaa joka tapauksessa.
Onko tietoa siitä, onko Inga yrittänyt tarpoa lähitaloja kohti, vai jäänyt vain paikoilleen heti bussista astuttuaan?
Mietin, että mitenköhän nämä arvon herrasmiehet kuvittelivat, etteivät jäisi tekosistaan kiinni. Mieleeni tulee väkisinkin, että tämän viimeisen, Ingan lopulta kyydistään päästäneen, on täytynyt tajuta että Inga tulee menehtymään. Joukkoraiskauksen kyllä muistaa humalasta huolimatta vielä aamulla ja kun nuo vaatteetkin olivat suurimmalta osin jääneet bussiin (tai mihin lie matkan varrelle), miehillä olisi ollut selitettävää oikein olan takaa joka tapauksessa.
joey:
Tekijät osoittivat täydellistä välinpitämättömyyttä uhria kohtaan eikä kukaan voi olla niin järjetön että luulisi tytön selviävän mustassa yössä kovassa pakkasessa vähissä vaatteissa vieraalla seudulla siinä kunnossa ihmisten ilmoille. Mihinkähän laittoivat uhrin bussiin jääneet vaatteet?
Miten tekijät joutuivat "tilille" teostaan elämänsä aikana? En ole kuullut tästä tarkempaa, mutta myhäilen kyllä minäkin, sen tunnustan, jos näin tapahtui.Tyytyväisenä myhäillen minäkin luin tuon, että tekijät joutuivat kärsimään teoistaan lopun elämänsä. Onneksi muut ihmiset sentään rankaisevat silloin, kun oikeuslaitokselta se jää tekemättä.
Tekijät osoittivat täydellistä välinpitämättömyyttä uhria kohtaan eikä kukaan voi olla niin järjetön että luulisi tytön selviävän mustassa yössä kovassa pakkasessa vähissä vaatteissa vieraalla seudulla siinä kunnossa ihmisten ilmoille. Mihinkähän laittoivat uhrin bussiin jääneet vaatteet?
Nothing is quite what it seems
Maybrick, ei minullakaan ole asiasta tämän kummempaa tietoa:
Ovatko tekijät muuten edelleen elävien kirjoissa? Ja missä vaikuttavat nykyään?
Ja tietysti toivon, että tuo pitää paikkansa.Jansku kirjoitti: Åke Lindman totesi Inga Myllärin tapauksesta kertoneessa Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa, että myöhempi elämä ei syyllisiä armahtanut: he menettivät työnsä, perheensä ja maineensa koko loppuiäkseen...
Ovatko tekijät muuten edelleen elävien kirjoissa? Ja missä vaikuttavat nykyään?
Katsoin tänään uudelleen videolta Ei vanhene koskaan -sarjan jakson, jossa aiheena oli Inga Myllärin tapaus. Tässä vielä joitakin tapaukseen liittyviä yksityiskohtia.
Inga Mylläri oli 29.12.1957 klo 20 lähtenyt ystävättärensä kanssa tanssimaan helsinkiläiseen ravintola Polarikseen. Siellä he tapasivat kaksi linja-autonkuljettajaa. Klo 0.30 Mylläri oli ilmoittanut haluavansa lähteä kotiin ja hänelle tilattiin taksi. Taksiin tulivat myös Myllärin ystävätär ja linja-autonkuljettajat. Ingan kotiin ei koskaan ajettu, vaan seurue kävi noutamassa Vallilasta pullon spriitä, jonka jälkeen suunnattiin Kampin linja-autoasemalle. Siellä seurue alkoi eräässä linja-autossa nauttia spriitä, kunnes kello kahden aikaan yöllä Ingan ystävätär ilmoitti lähtevänsä kotiin ja hänen seurassaan iltaa viettänyt mies lähti mukaan. Inga sammui noin puolen tunnin kuluttua, jonka jälkeen hänen kanssaan iltaa viettänyt mies raiskasi hänet. Kello kolmen aikaan yöllä linja-autoasemalle palasi pettyneenä Ingan ystävättären mukaan lähtenyt mies, joka oli joutunut torjutuksi. Hän sai kuulla linja-autossa sammuneena maanneesta Ingasta ja päätti lähteä katsomaan. Myöhemmin hän antoi oikeudelle seuraavanlaisen kirjallisen lausunnon yön tapahtumista:
"Nähdessäni hänet puolialastomana oli tietysti luonnollista, että äsken mainittu kiihotus vielä vaikutti ja samalla sai lisäystä. Pimeässä autossa ei sinä pienenä hetkenä, missä ajassa kaikki tapahtui, voinut mitenkään havaita, että tämä nainen olisi ollut mitenkään tunnoton. Luulin, että hän nukkuu. Puhkeaa hetken huuma, jossa ihmisen synnynnäinen yhtymishimo saa vallan. Tapahtuu hetken reaktio, syntyy rikos. Tässä mielessä ihminen joutuu vastoin tahtoaan tekemään itsensä rikolliseksi."
Tämän jälkeen linja-autoasemalle saapui vielä kaksi kuljettajaa, jotka saivat kuulla linja-autossa makaavasta naisesta. He siirsivät sammuneen Ingan toiseen linja-autoon ja myös he käyttivät naista seksuaalisesti hyväkseen. Kello neljä paikalle saapui yön viides mies, jonka ajovuoro oli pian alkamassa. Hän kuuli tiedottomassa tilassa olleesta naisesta ja suostui ottamaan hänet kyytiinsä; hän oli lähdössä ajamaan Lohjalle, josta aamun ensimmäinen vuoro Helsinkiin lähtisi klo 5.15. Linja-auto ei siis vielä ollut julkisessa liikenteessä, jonka vuoksi kyydissä ei ollut muita. Auto lähti liikkeelle ja Myllärin päällysvaatteet jäivät linja-autoasemalle, jonka löytötavaratoimistoon paikalle jääneet kuljettajat ne aamulla veivät.
Lohjan suuntaan ajamaan lähtenyt kuljettaja palasi myöhemmin linja-autoasemalle ja sanoi muille yön tapahtumissa mukana olleille miehille jättäneensä Ingan rekkakuskeille Helsingin Munkkiniemeen. Inga Mylläri ei kuitenkaan ollut Munkkiniemessä, vaan hän makasi kuoliaaksi jäätyneenä Espoon Leppävaarassa. Minkähän takia mies puhui rekkakuskeista Helsingin Munkkiniemessä? Hän kertoi myöhemmin kahden rekka-auton tulleen matkan aikana vastaan, mutta autoja tai niiden kuljettajia ei koskaan löydetty, eikä Ingan löytöpaikan läheisyydessä mikään viitannut paikan ohi ajaneisiin tai paikalle pysähtyneisiin rekka-autoihin.
Inga Myllärillä oli matkan alkaessa ollut yllään repeytynyt sininen mekko, mutta se ei ollut hänen päällään löytöhetkellä. Mekko ja rintaliivit löydettiin pellolta, mutta ei ruumiin välittömästä läheisyydestä. Tämäkin seikka on todella outo: ei kai Inga itse riisunut mekkoaan yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa? Tuskin hän olisi sekavan tilansa takia edes kyennyt siihen. Eräs tv-sarjan jaksossa esitetty teoria on, että pettynyt kuljettaja olisi heittänyt ne Ingan perään tämän paettua ulos linja-autosta. Monta Ingan kohtaloon liittyvää kysymystä on jäänyt vaille vastausta.
Inga Mylläri oli 29.12.1957 klo 20 lähtenyt ystävättärensä kanssa tanssimaan helsinkiläiseen ravintola Polarikseen. Siellä he tapasivat kaksi linja-autonkuljettajaa. Klo 0.30 Mylläri oli ilmoittanut haluavansa lähteä kotiin ja hänelle tilattiin taksi. Taksiin tulivat myös Myllärin ystävätär ja linja-autonkuljettajat. Ingan kotiin ei koskaan ajettu, vaan seurue kävi noutamassa Vallilasta pullon spriitä, jonka jälkeen suunnattiin Kampin linja-autoasemalle. Siellä seurue alkoi eräässä linja-autossa nauttia spriitä, kunnes kello kahden aikaan yöllä Ingan ystävätär ilmoitti lähtevänsä kotiin ja hänen seurassaan iltaa viettänyt mies lähti mukaan. Inga sammui noin puolen tunnin kuluttua, jonka jälkeen hänen kanssaan iltaa viettänyt mies raiskasi hänet. Kello kolmen aikaan yöllä linja-autoasemalle palasi pettyneenä Ingan ystävättären mukaan lähtenyt mies, joka oli joutunut torjutuksi. Hän sai kuulla linja-autossa sammuneena maanneesta Ingasta ja päätti lähteä katsomaan. Myöhemmin hän antoi oikeudelle seuraavanlaisen kirjallisen lausunnon yön tapahtumista:
"Nähdessäni hänet puolialastomana oli tietysti luonnollista, että äsken mainittu kiihotus vielä vaikutti ja samalla sai lisäystä. Pimeässä autossa ei sinä pienenä hetkenä, missä ajassa kaikki tapahtui, voinut mitenkään havaita, että tämä nainen olisi ollut mitenkään tunnoton. Luulin, että hän nukkuu. Puhkeaa hetken huuma, jossa ihmisen synnynnäinen yhtymishimo saa vallan. Tapahtuu hetken reaktio, syntyy rikos. Tässä mielessä ihminen joutuu vastoin tahtoaan tekemään itsensä rikolliseksi."
Tämän jälkeen linja-autoasemalle saapui vielä kaksi kuljettajaa, jotka saivat kuulla linja-autossa makaavasta naisesta. He siirsivät sammuneen Ingan toiseen linja-autoon ja myös he käyttivät naista seksuaalisesti hyväkseen. Kello neljä paikalle saapui yön viides mies, jonka ajovuoro oli pian alkamassa. Hän kuuli tiedottomassa tilassa olleesta naisesta ja suostui ottamaan hänet kyytiinsä; hän oli lähdössä ajamaan Lohjalle, josta aamun ensimmäinen vuoro Helsinkiin lähtisi klo 5.15. Linja-auto ei siis vielä ollut julkisessa liikenteessä, jonka vuoksi kyydissä ei ollut muita. Auto lähti liikkeelle ja Myllärin päällysvaatteet jäivät linja-autoasemalle, jonka löytötavaratoimistoon paikalle jääneet kuljettajat ne aamulla veivät.
Lohjan suuntaan ajamaan lähtenyt kuljettaja palasi myöhemmin linja-autoasemalle ja sanoi muille yön tapahtumissa mukana olleille miehille jättäneensä Ingan rekkakuskeille Helsingin Munkkiniemeen. Inga Mylläri ei kuitenkaan ollut Munkkiniemessä, vaan hän makasi kuoliaaksi jäätyneenä Espoon Leppävaarassa. Minkähän takia mies puhui rekkakuskeista Helsingin Munkkiniemessä? Hän kertoi myöhemmin kahden rekka-auton tulleen matkan aikana vastaan, mutta autoja tai niiden kuljettajia ei koskaan löydetty, eikä Ingan löytöpaikan läheisyydessä mikään viitannut paikan ohi ajaneisiin tai paikalle pysähtyneisiin rekka-autoihin.
Inga Myllärillä oli matkan alkaessa ollut yllään repeytynyt sininen mekko, mutta se ei ollut hänen päällään löytöhetkellä. Mekko ja rintaliivit löydettiin pellolta, mutta ei ruumiin välittömästä läheisyydestä. Tämäkin seikka on todella outo: ei kai Inga itse riisunut mekkoaan yli kahdenkymmenen asteen pakkasessa? Tuskin hän olisi sekavan tilansa takia edes kyennyt siihen. Eräs tv-sarjan jaksossa esitetty teoria on, että pettynyt kuljettaja olisi heittänyt ne Ingan perään tämän paettua ulos linja-autosta. Monta Ingan kohtaloon liittyvää kysymystä on jäänyt vaille vastausta.
-
Tampereen Tyttö
- Alibin Kestotilaaja
- Viestit: 5188
- Liittynyt: Su Huhti 01, 2007 8:18 pm
Toisaalta muistaakseni spekuloitiin myös sillä, että kun ihminen joutuu hypotermiaan, hänen pintaverisuonensa laajenevat rajusti ja hänelle tulee kuuma. Silloin sekaisin oleva ihminen alkaa riisua vaatteitaan, vaikka on tosiasiassa paleltumassa kuoliaaksi.
(Vaikka Myllärillä olisi ollut vähäiset vaatteensa päälläkin, hän olisi noin syrjäisessä paikassa paleltunut kuoliaaksi kuitenkin.)
(Vaikka Myllärillä olisi ollut vähäiset vaatteensa päälläkin, hän olisi noin syrjäisessä paikassa paleltunut kuoliaaksi kuitenkin.)
-Takuulla, sano Tampereenlikka!
Tuo hypotermian aiheuttama reaktio on tietenkin täysin mahdollinen vaihtoehto. Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa se ei ollut mukana.
Oikeudenkäynti alkoi 10.2.1958. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin raportti, jossa mukana olivat syytettyjen kuvat. Heistä 37-vuotias Leevi Tuomas Dufva, 29-vuotias Teuvo Ensio Kinnunen, 31-vuotias Esa Antero Ahola ja 27-vuotias Esko Evald Klami vastasivat vapaalta jalalta. Sen sijaan 24-vuotias Bror Åke Forsström oli paikalla vangittuna. Hänet päästettiin kuitenkin ensimmäisen istunnon jälkeen vapaalle jalalle. Ensimmäinen istunto kesti peräti 11 tuntia.
Syytetyistä Ahola ja Klami olivat tavanneet Inga Myllärin ja hänen ystävättärensä ravintola Polariksessa ja heidän poistuessaan änkesivät samaan taksiin, joka Ingan kodin asemesta ajoi Vallilaan, josta käytiin ostamassa spriitä ja siirryttiin "jatkoille" Kampin linja-autoasemalle. Myöhemmin paikalle saapuivat Dufva ja Kinnunen sekä Forsström, joka otti sammuneen Myllärin kyytiinsä lähtiessään ajamaan kohti Lohjaa.
Inga Mylläri siunattiin Krematorion kappelissa Helsingissä 22.1.1958. Krematorioon ja sen ympäristöön oli kerääntynyt 3000 ihmistä, joukossa paljon Ingan työtovereita sekä naisaktivisteja, joita oli kokoontunut paljon myös oikeudenkäyntiä seuraamaan. He esiintyivät äänekkäästi oikeussalin aulassa ja käyttäytyivät uhkaavasti syytettyjä kohtaan. Myös syytettyjen puolesta oltiin liikkeellä: Forsströmin kotiseudulla kerättiin vetoomus hänen kunniallisuutensa puolesta, jonka allekirjoitti 300 ihmistä.
Inga Myllärin tapauksesta kertoneessa Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa miesten nimet oli muutettu, koska he olivat kärsineet rangaistuksensa ja vapautettu. Aikakauden lehtijutuissa heidän nimensä ja kuvansa kuitenkin julkaistiin.
Oikeudenkäynti alkoi 10.2.1958. Seuraavana päivänä Helsingin Sanomissa julkaistiin raportti, jossa mukana olivat syytettyjen kuvat. Heistä 37-vuotias Leevi Tuomas Dufva, 29-vuotias Teuvo Ensio Kinnunen, 31-vuotias Esa Antero Ahola ja 27-vuotias Esko Evald Klami vastasivat vapaalta jalalta. Sen sijaan 24-vuotias Bror Åke Forsström oli paikalla vangittuna. Hänet päästettiin kuitenkin ensimmäisen istunnon jälkeen vapaalle jalalle. Ensimmäinen istunto kesti peräti 11 tuntia.
Syytetyistä Ahola ja Klami olivat tavanneet Inga Myllärin ja hänen ystävättärensä ravintola Polariksessa ja heidän poistuessaan änkesivät samaan taksiin, joka Ingan kodin asemesta ajoi Vallilaan, josta käytiin ostamassa spriitä ja siirryttiin "jatkoille" Kampin linja-autoasemalle. Myöhemmin paikalle saapuivat Dufva ja Kinnunen sekä Forsström, joka otti sammuneen Myllärin kyytiinsä lähtiessään ajamaan kohti Lohjaa.
Inga Mylläri siunattiin Krematorion kappelissa Helsingissä 22.1.1958. Krematorioon ja sen ympäristöön oli kerääntynyt 3000 ihmistä, joukossa paljon Ingan työtovereita sekä naisaktivisteja, joita oli kokoontunut paljon myös oikeudenkäyntiä seuraamaan. He esiintyivät äänekkäästi oikeussalin aulassa ja käyttäytyivät uhkaavasti syytettyjä kohtaan. Myös syytettyjen puolesta oltiin liikkeellä: Forsströmin kotiseudulla kerättiin vetoomus hänen kunniallisuutensa puolesta, jonka allekirjoitti 300 ihmistä.
Inga Myllärin tapauksesta kertoneessa Ei vanhene koskaan -sarjan jaksossa miesten nimet oli muutettu, koska he olivat kärsineet rangaistuksensa ja vapautettu. Aikakauden lehtijutuissa heidän nimensä ja kuvansa kuitenkin julkaistiin.
-
Peräkylän Maigret
- Javier Pena
- Viestit: 1846
- Liittynyt: Ke Heinä 04, 2007 11:17 pm
- Paikkakunta: Pariisi
Hyytävä tarina ja liian lievät tuomiot. Tekijät tavallisia ammattityöntekijöitä ja ainakin vanhin lienee osallistunut sotaan, jossa mottona oli "kaveria ei jätetä". Dramaattisuutta lisää uhrin sotainvalidi-isän (jalat amputoitu) esiintyminen oikeudessa .
Ravintola Polaris Rööperissä taisi joutua tämän medianäkyvyyttä saaneen rikoksen takia jopa vaihtamaan nimensä Falernoksi ja nykyisin se taitaa olla Old Anchor ellen täysin hakoteillä ole..
Ravintola Polaris Rööperissä taisi joutua tämän medianäkyvyyttä saaneen rikoksen takia jopa vaihtamaan nimensä Falernoksi ja nykyisin se taitaa olla Old Anchor ellen täysin hakoteillä ole..
...
Inga niitti sitä mitä hän itse kylvi. Inga itse osoitti täydellistä välinpitämättömyyttä puolustuskyvytöntä ihmisen alkua kohtaan ja teki abortin. Lopulta Inga itse sai kokea saman kohtalon olla täysin puolustuskyvyttömänä välinpitämättömien ihmisten armoilla.
...
Muistelisin, että Åke Lindmanin sarjassa asia mainittiin. Jos olen väärässä niin pahoittelen enkä myöskään puolustele miesten tekoa, mutta ikään kuin kohtalo antoi Ingalle takaisin.Maybrick kirjoitti:^ Mielenkiintoista, en tiennytkään tuosta abortista mitään, vai lienenkö lukenut läksyni huonosti.