"Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

[Aizerbaidzan]

Kuva ja teksti Alibi 11/2004 s.34

Tässä Kolivaaran kuva Helsingin Sanomissa 2.12.1995:

[Doctor Lecter]

[Indrid Cold]

Ahlqvistin ampuja Kolivaarasta on juttua uudessa Alibissa, kuvan kanssa. United Brotherhoodin tiloissa Pähkinärinteessä tapahtuneesta raiskauksesta napsahti lähes kuuden vuoden kakku. Kirjoittanut Alibille pitkän kirjeen, jossa kiistää seksuaalirikoksen.


Jari Kolivaara

[Lukijana]

Toihan on eri näköinen joka kuvassa. Onko se kirje siis luettavissa Alibissa?

[DollariExpress]

toi kuva on 80-90 luvulta.

[Indrid Cold]

Onko se kirje siis luettavissa Alibissa?

"Kirjeen sisältö on julkaistu pääkohdittain uusimmassa Alibi-lehdessä." http://www.alibi.fi/uutiset/joukkoraisk ... -paatekija

[Näytöt]

Kuka vielä muistaa Vaasassa tehdyn hyökkäysyrityksen vankilaan tarkoituksena vapauttaa vanki?

Kiväärimies oli vapauttamassa vehkalahtelaista

Rynnäkkökivääri aseenaan Vaasan lääninvankilaan 16. lokakuuta yrittänyt helsikiläinen sekatyömies Osmo Allan Laukkanen, 30, tuomittiin tiistaina Vaasan raastuvanoikeudessa 1 vuodeksi 2 kuukaudeksi vankeuteen. Tuomiosta vähennetään tutkintovankeusaika eli 1 kuukausi 16 päivää. Laukkanen passitettiin Vaasan lääninvankilaan kärsimään tuomiotaan.

Laukkanen yritti tunkeutua Vaasan lääninvankilaan ja vapauttaa sieltä tutkintovankeudessa olevan Osmo Olavi Ahlqvistin, 34. Laukkanen pelästyi kuitenkin vartijaa päästyään muurin harjale ja pakeni paikalta.

Vapautusyrityksen kohteena ollut vanki Osmo Olavi Ahlqvist tuomittiin yllytyksestä vangin vapauttamisyritykseen 1 vuodeksi vankeuteen. Lisäksi tuomittiin eteläsuomalainen 30-vuotias mies avustuksesta sekä moottoriajoneuvon kuljettamisesta ilman kulkulupaa 4 kuukaudeksi vankeuteen.

Lähde: Sanomalehti Etelä-Suomi 5.12.1979

Tuo vapautusyritys tehtiin lokakuun puolivälissä -79. Mutta mites tämä Laukkanen heitti leikin tavallaan kesken. Pääsi jo muurille rynkky mukana, mutta vartijan näkeminen pelästytti. Eikö hän ollut varautunut siihen, että vankilassa on vartijoita, vai oliko vartijan näkeminen siinä kohdin yllätys, johon ei osannut varautua?

Vastaavia tekoja taitaa olla Suomen rikoshistoriassa melko vähän.

Aika vanhojen muistojen varassa mennään nyt, mutta eikö tässä ollut kyse siitä että Ahlqvist oli tutkintavankeudessa epäiltynä Alkon myymälään tehdystä murrosta? Lopulta tuo murtokeikka sitten olisi päättynyt epäonnisesti pakomatkalla ajettuun kolariin, jonka seurauksena viinapullot menivät sirpaleiksi pitkin tietä ja poliisit pääsivät asioiden jyvälle?

Tuon viinavarkauden oikeudenkäynti olikin sitten oma lukunsa, kun uuden vapauttamisyrityksen pelossa turvatoimet oikeussalissa ja sen lähiympäristössä kiristettiin äärimmilleen.

[Siru83]

Lusun surmasta on siis kaksi teoriaa. Toisen eräs mukaan kotkalaismies oli tilannut surman. Hän peri Lusun liiketoiminnan. Toisen teorian mukaan surman takana olisi helsinkiläinen huumeliiga. Itse pidän kotkalaismiestä todennäköisenä syyllisenä. Hän hyötyi teosta selvästi eniten mutta toisaalta ei päässyt samanlaisiin ansioihin kuin Ahlqvist koska Ahlqvistin liigan toiminnan laajuuden paljastuttua liiga ei voinut toimia enää samalla tavalla salassa ja poliisi keskitti resurssejaan siihen.

Osmo Ahlqvistia ja Jari Kolivaaraa koskevia uutisointeja vuosilta 1995-2002. Myös em. kotkalaismies esiintyy niissä.

HS - Kaupunki - 9.4.1995
Kaksi poliisia loukkaantui hurjassa takaa-ajossa
Pakenija oli juovuksissa

Kaksi poliisia loukkaantui ja viisi poliisiautoa vaurioitui myöhään perjantaina hurjassa takaa-ajossa Sipoosta Helsinkiin. Poliisiautoista kaksi tai kolme autoa romuttui käyttökelvottomiksi.
Poliisi alkoi seurata Porvoon moottoritiellä Sipoon Söderkullassa ylinopeutta ajanutta henkilöautoa. Havaittuaan takaa-ajajat 1964 syntynyt helsinkiläismies pakeni 160 kilometrin tuntivauhtia kohti Helsinkiä Kehä III:n ja Lahden moottoritien kautta.
Hurjastelija yritettiin pysäyttää Jakomäessä piikkimatolla, mutta renkaiden rikkoutumisesta huolimatta hän jatkoi matkaa Koskelantielle, jossa hän kolhi poliisiautoja.
Koskelantien ja Käpyläntien risteyksessä mies ajoi siviilipoliisiauton perään noin sadan kilometrin tuntivauhtia, jolloin kaksi poliisia loukkaantui. Toinen poliiseista leikattiin yöllä. Hänen tilansa ei ole hengenvaarallinen. Toinen poliiseista sai murtumia käteensä.
Kello 22.35 poliisi onnistui pysäyttää mies Ratapihantien kohdalla. Samalla mies kolaroi vielä kahta poliisiautoa. Poliisi yritti hillitä pakenijaa ampumalla varoituslaukauksia.
Mieheltä mitattiin pidätyksen jälkeen kahden promillen humalatila. Hänet oli vapautettu päivää aiemmin huumepidätyksestä.

HS - Kotimaa - 9.4.1995
Poliisi pitää Kotkan surmaa alamaailman teloituksena
Haavoittuneella lapsella ei hengenvaaraa

Muun muassa useista omaisuusrikoksista tuomitun kotkalaisen 49-vuotiaan liikemiehen perjantaista murhaa Kotkassa pidetään alamaailman teloituksena. Miehen kolmivuotias poika loukkaantui vakavasti surman yhteydessä, mutta lapsella ei enää ole hengenvaaraa.
Liikemies surmattiin ampumalla omakotitalossaan Kotkan Tavastilassa perjantai-iltana hieman ennen yhdeksää. Surmatun ja hänen lastensa lisäksi asunnossa oli hänen tyttöystävänsä, joka hälytti poliisin paikalle.
Kolmivuotias sai käsiaseesta kaksi osumaa ja hänet toimitettiin hoitoon Helsinkiin. Toistaiseksi ei ole varmuutta, loukkaantuiko lapsi isälleen tarkoitetuista luodeista, sillä isä saattoi pitää lasta sylissään ampumishetkellä.
Poliisi pidätti lauantaina Lahdessa lahtelaisen miehen ampumisesta epäiltynä, mutta hänet laskettiin kuulustelujen ja tarkistusten jälkeen vapaaksi sunnuntaina.
Liikemies oli erityisesti Kotkan ja Kouvolan sekä viime vuosina myös Lahden seudun poliisin hyvin tuntema. Kotiseudullaan häntä pidettiin alamaailman kuninkaana. Hän on toiminut liikemiehenä, ja hän omisti Lahdessa voimailusalin, mutta myi sen noin vuosi sitten. Viime vuosina mies on tehnyt poliisin tietojen mukaan myös metallikauppaa Itä- ja Keski-Eurooppaan.
Liikemies oli tuomittu lähinnä omaisuusrikoksista, muun muassa varastetun tavaran kätkemisestä, mutta hänen epäillään olleen mukana myös huume- ja hormonibisneksessä. Poliisi pitääkin mahdollisena, että surma liittyy huumeriitoihin. Liikemiehen ampuminen lapsensa läsnäollessa viittaa siihen, että ampuja on ollut huumeen vaikutuksen alainen.
Väkivaltaisena pidettyä liikemiestä epäiltiin osallisuudesta kesällä 1992 Kotkassa sattuneeseen alamaailman surmaan. Kotkalainen 30-vuotias mies löydettiin ampumalla surmattuna satama-altaasta Hallan saaresta. Ruumiiseen oli sidottu painoja, jottei se nousisi pintaan.
Kotkan poliisi tutkii liikemiehen tapausta keskusrikospoliisin Kouvolan aluetoimiston avustamana.
HARRI NYKÄNEN
Helsingin Sanomat

HS - Kotimaa - 12.4.1995
Kotkassa surmatun miehen avovaimo näki ampujan

Kotkassa perjantaina surmatun, useista rikoksista tuomitun liikemiehen avovaimo näki surmaajan, mutta ei tunnistanut tätä. Keskusrikospoliisin ja Kotkan rikospoliisin yhteistyöstä huolimatta surmaajaa ei ole tavoitettu.
Surma tapahtui miehen omakotitalossa Tavastilassa perjantai-iltana. Surmattu 49-vuotias mies oli talossa avovaimonsa ja kolmen lapsen kanssa. Surmatun 3-vuotias poika loukkaantui ammuskelussa vakavasti, mutta lapsella ei ole enää hengenvaaraa. Lapsen haavoittuminen oli todennäköisesti vahinko.
Useita laukauksia ampunut surmaaja oli ilmeisesti suomalainen. Surmatun avovaimo näki ampujan, mutta miehestä saadut tuntomerkit ovat niin ylimalkaiset ja moneen sopivat, ettei niistä ole toistaiseksi ollut hyötyä.
Liikemies oli tuomittu useita kertoja omaisuusrikoksista, mutta hänen uskottiin sotkeutuneen myös huumebisnekseen. Lisäksi mies on tehnyt metallikauppaa sekä Venäjälle että Keski-Eurooppaan. Toistaiseksi pidetään todennäköisimpänä, että surma liittyy huumekauppaan.
HARRI NYKÄNEN
Helsingin Sanomat

HS - Kotimaa - 26.4.1995
Kotkalaisen liikemiehen surmasta epäilty vangittu
Uhrin taloudenhoitaja tunnisti epäillyn

KOTKA / HELSINKI - Useista omaisuusrikoksista tuomitun kotkalaisen 49-vuotiaan liikemiehen Osmo "Lusu" Ahlqvistin surmasta epäilty mies on vangittu. Asiaa käsiteltiin tiistaina Kotkan käräjäoikeudessa, jossa kuultiin ainoastaan tapauksen silminnäkijää.
Surmatun filippiiniläinen taloudenhoitaja näki ampumisen ja tunnisti surmatyön tekijäksi käräjäoikeuteen vangittuna tuodun miehen. Syytetty helsinkiläinen 30-vuotias mies oli vangittu myöhemmin surmailtana tapahtuneen hurjan takaa-ajon vuoksi.
Epäillylle luettiin syytteet murhasta ja murhan yrityksestä. Surman yhteydessä loukkaantui surmansa saaneen 3-vuotias poika. Lapseen osui luoti mm. päähän. Hän on toipumassa, eikä hänellä ole välitöntä hengenvaaraa.
Veriteko tapahtui 7. huhtikuuta uhrin omakotitalossa Kotkan Tavastilassa.
Syytteessä todetaan, että surmaaminen on tehty vakaasta harkinnasta, koska surma-aseessa oli äänenvaimennin. Vakaata harkintaa osoittaa syyttäjän mielestä myös se, että epäilty on matkustanut Helsingistä uhrin kotiin Kotkaan ilmeisesti vain surmatakseen hänet.
Todistajan mukaan miehet ryntäsivät ulos asunnosta ja surmaaminen tapahtui eteisessä. Lapsi seurasi isäänsä eteiseen. Taloudenhoitaja kertoi, ettei hän ollut aiemmin nähnyt miestä. Surmaaja ehti viipyä asunnossa parikymmentä minuuttia.
Jutun käsittely jatkuu perjantaina, jolloin puolustukselle on varattu tilaisuus esittää kysymyksiä todistajalle. STT-HS

HS - Kotimaa - 26.4.1995
Ampujaksi epäilty pakeni poliiseja Porvoon moottoritiellä

Kotkalaisen Osmo "Lusu" Ahlqvistin murhasta syytetty 30-vuotias jäi kiinni hurjan takaa-ajon jälkeen jo ampumisiltana. Pitkän rikosrekisterin omaavalla miehellä on Helsingin käräjäoikeudessa vireillä rikosjuttu, jossa on erikoisia piirteitä.
Helsinkiläismiestä syytetään amfetamiinin piikittämisestä 12-vuotiaaseen poikaan, pedofiiliksi epäillyn miehen tavaroiden viemisestä sekä tapon yrityksestä liikenneriidan takia.
Torstaina Helsingin käräjäoikeudessa on määrä käsitellä näitä juttuja sekä takaa-ajoa, jossa kaksi poliisia loukkaantui ja viisi poliisiautoa vaurioitui.
30-vuotias oli vangittuna vielä maaliskuussa, mutta oikeus päästi hänet vastaamaan rikosjutussa vapaalta.
Jo luettujen syytteiden mukaan 30-vuotias oli viime kesänä valmistanut amfetamiiniliuoksen ja pistänyt sitä itseensä. Hän oli sitten yrittänyt opastaa 12-vuotiasta poikaa piikittämään itse itseään, mutta se ei ollut onnistunut, ja mies oli pistänyt huumeannoksen poikaan.
Joulukuussa 30-vuotias ja poika olivat kolmesta pakottamisesta luetun syytteen mukaan parina perättäisenä päivänä uhkailleet vanhempaa miestä ja vieneet tältä mm. rahaa, stereot ja television.
Syynä tavaroiden hakemiselle oli se, että nuoren pojan mukaan vanhempi mies oli luvannut tavarat pojalle käytettyään tätä seksuaalisesti hyväksi. Vanhempaa miestä epäilläänkin lapsiin kohdistuneista haureuksista.
30-vuotiaalle on luettu syyte myös tapon yrityksestä. Tammikuussa mies ja kaksi marokkolaisveljestä riitaantuivat Erottajalla. 30-vuotias oli ollut liikkeellä jalan ja marokkolaiset autolla. Jompi kumpi oli mennyt päin punaisia, mikä oli johtanut kansainvälisten sormimerkkien käyttöön ja konepellin naputtamiseen.
Marokkolaiset olivat hermostuneet sen verran, että he olivat nousseet autosta ulos. 30-vuotias oli vetänyt kainalokotelosta Makarov-pistoolin ja uhannut sillä veljeksiä. Marokkolaiset olivat perääntyneet ja toinen oli soittanut poliisille. Soiton jälkeen marokkolaiset olivat lähteneet seuraamaan 30-vuotiasta.
Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa 30-vuotias oli huomannut seuraajat ja ampunut. Luoti osui toista marokkolaista reiteen.
Ampumista ja muita rikoksia käsiteltiin viimeksi Helsingin käräjäoikeudessa maaliskuun lopussa. Tuolloin oikeus päästi 30-vuotiaan vastaamaan vapaalta jalalta.
Muutamia päiviä myöhemmin 7. huhtikuuta 30-vuotias oli lähtenyt pakoon poliisia, joka halusi pysäyttää 160 kilometrin tuntinopeutta Porvoon moottoritietä kiitäneen auton.
Kolme kertaa 30-vuotias yritti kiilata varastetulla autollaan eteen tulleen poliisiauton tieltä. Lahden moottoritiellä 30-vuotias ajoi piikkimaton yli. Myöhemmin eteen tuli siviilipoliisiauto, jonka 30-vuotias töytäisi tieltä. Auto törmäsi valaisinpylvääseen ja kaksi poliisia loukkaantui.
Takaa-ajo päättyi Koskelantiellä, kun 30-vuotias menetti kiilaustilanteessa auton hallinnan ja törmäsi poliisiautoon. Vammoitta selvinnyt kuljettaja puhalsi alkometriin 2,1 promillea.
JARKKO SIPILÄ Helsingin Sanomat
　
HS - Kotimaa - 29.4.1995 - 2563 merkkiä - 1. painos
Hurjastelusta pidätetty helsinkiläinen tunnusti ampuneensa kotkalaismiehen
Liikemiehen surman syy on yhä epäselvä

KOTKA - Helsinkiläinen 30-vuotias mies on esitutkinnassa tunnustanut ampuneensa kotkalaisen liikemiehen ja haavoittaneensa tämän kolmivuotiasta poikaa. Ampuminen tapahtui huhtikuun seitsemännen päivän iltana liikemiehen omakotitalossa Kotkan Tavastilassa. Helsinkiläismies sai perjantaina Kotkan käräjäoikeudessa syytteet murhasta ja murhan yrityksestä. Jutun käsittely jatkuu kahden viikon päästä.
Syytetty jäi hurjan takaa-ajon jälkeen surmailtana kiinni Helsingissä. Hän sai poliisit peräänsä ajettuaan Porvoon moottoritiellä 160 kilometrin nopeutta. Takaa-ajossa loukkaantui kaksi poliisia, viisi poliisiautoa vaurioitui ja miehen Kotkan-matkaansa varten varastama auto ruhjoutui korjauskelvottomaksi. Kuljettaja puhalsi alkometriin 2,1 promillea.
Kotkan verityöhön syytetty yhdistettiin vasta myöhemmin surmatun liikemiehen taloudenhoitajan tunnistettua hänet valokuvista.
Helsingissä miestä syytetään ajoneuvon törkeästä luvattomasta käytöstä, kortitta ajosta, törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta, poliisin antaman liikennemerkin noudattamatta jättämisestä, virkamiehen väkivaltaisesta vastustamisesta sekä kahdesta törkeästä pahoinpitelystä. Syytteiden käsittely jatkuu torstaina 11. toukokuuta.
Kotkan käräjäoikeus lykkäsi jutun käsittelyä syyttäjän pyynnöstä. Syyttäjän mukaan jutun esitutkinta on vielä kesken. Syyttäjä kertoi kuitenkin, että mies on tunnustanut ampuneensa laukaukset, jotka surmasivat kotkalaisen ja haavoittivat hänen kolmivuotiasta poikaansa. Pojalla ei ole hengenvaaraa ja hän on toipumassa.
Esitutkinnassa kiinnostavinta lienee ampumisen syy. Erään arvion mukaan syytetty oli palkattu tappamaan. Tiettävästi miehet tunsivat yhteisten vankilavuosiensa perusteella toisensa ainakin jotenkin. Yhteisiä liiketoimia heillä ei tiedetä olleen.
Kotkan käräjäoikeudessa esitetyt murha- ja murhayrityssyytteet perustuvat näkemykseen, että syytetty on mennyt Helsingistä Kotkaan varta vasten tappamaan kotkalaismiehen. Aseensa hän oli varustanut äänenvaimentimella.
Kotkan verityöhön liittyvien oikeusjuttujen lisäksi miestä syytetään erillisissä jutuissa muun muassa amfetamiinin piikittämisestä 12-vuotiaaseen poikaan ja tapon yrityksestä liikenteessä syntyneen riidan jälkeen.
SVEN WIKSTRÖM Helsingin Sanomat
　
HS - Kotimaa - 13.5.1995
Kotkalaismiehen ampuja kiisti palkkamurhaväitteen
Ampujan mukaan surmattu oli tiukannut vanhaa velkaa

KOTKA - Huhtikuussa kotkalaisen liikemiehen ampunut ja hänen kolmevuotiasta poikaansa haavoittanut 30-vuotias helsinkiläismies kiistää toimineensa palkattuna ja suunnitelleensa tekoa jo matkalle lähtiessään.
Pitkän ja kovan rikoslistan omaava helsinkiläinen sanoo ajaneensa Kotkaan liikemiehen luo ostaakseen tältä viisi kiloa hasista. Ainetta ei ollut. Syytetty sanoo vetäneensä "tykin" esiin kotkalaisen tiukattua vanhaa 15000 markan velkaa ja syytettyä häntä "vasikoinnista".
Syyttäjä Christian Lunqvist uudisti perjantaina Kotkan käräjäoikeudessa syytteen murhasta ja murhayrityksestä. Myös surmatun omaiset pitävät syytetyn kertomusta peitetarinana.
Liikemies ammuttiin huhtikuussa Kotkan Tavastilassa. Syytetty oli samana aamuna vapautunut Pasilan poliisivankilasta, jossa hän oli ollut pidätettynä huumerikoskesta epäiltynä.
Päästyään vankilasta hän nouti erääseen kellariin talvella piilottamansa pistoolin ja äänenvaimentimen. Myöhemmin hän päätyi Itäkeskukseen, mistä otti luvatta käyttöönsä jonkun toisen jo kertaalleen varastaman henkilöauton ja ajanut Kotkaan.
Kotkan matkaansa syytetty perustelee rahapulalla, jota hän aikoi parantaa huumekaupoilla.
Syytetty sanoo tarjoutuneensa ostamaan viisi kiloa hashista 40 markan grammahintaan. Syytetyn mukaan hashista ei talossa ollut, eikä hänellä ollut rahaa. Hashiserä olisi maksanut 200000 markkaa. Syytetty sanoo vakuuttaneensa, että hänellä on sponsori, joka rahoittaa häntä 500000 markkaan saakka.
Esitutkintapöytäkirjojen mukaan surmattu oli muistuttanut syytettyä vanhasta 15000 markan velasta, jonka syytetty sanoo maksaneensa välikäsien kautta. Syytetty sanoo raivostuneensa ja vetäneensä "tykin" esiin, kun kotkalainen oli syyttänyt helsinkiläistä poliisille "vasikoinnista".
Syytetty jäi kiinni Helsingissä hurjan takaa-ajon jälkeen yöllä muutama tunti ampumisen jälkeen. Hän ajoi moottoritietä 160 kilometrin tuntinopeudella. Takaa-ajossa loukkantui kaksi poliisia ja viisi poliisiautoa vaurioitui pahoin.
Mies puhalsi alkometriin 2,1 promillea.
Oikeudenkäynti Kotkassa jatkuu kahden viikon päästä.
SVEN WIKSTRÖM Helsingin Sanomat

HS - Kotimaa - 17.10.1995
Ahlqvistin liiga toi yli 300 kiloa huumeita kalastusaluksella, rekoilla ja Nesteen tankkerilla

SUSANNA REINBOTH Helsingin Sanomat
Keväällä murhatun rikollispomon Osmo "Lusu" Ahlqvistin johtama huumeliiga toi Suomeen yli 300 kiloa hasista, muutaman kilon amfetamiinia sekä kilon heroiinia. Huumeita tuotiin Suomeen muun muassa Nesteen öljytankkerissa, kalastajalaivassa sekä rekoilla.
Helsingin huumepoliisin mukaan Ahlqvist hankki huumekuriireita uhkailemalla, kiristämällä ja jopa kiduttamalla. Eräs haluton kuriiri joutui Ahlqvistin ja erään toisen miehen käsittelyyn Ahlqvistin Kotkan-kotiin rakennetussa "vankilassa". Miestä uhkailtiin aseella, pidettiin käsiraudoissa ja kuristettiin kuristusvaijerilla.
"Tämä oli niin tehokas käsittely, että sen jälkeen mies oli valmis salakuljettamaan vaikka sata kiloa heroiinia", kuvailee huumejutun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Jari Aarnio Helsingin huumetoimistosta.
Huumeita toi Suomeen pääasiassa neljä miestä. Yksi heistä oli konemestarina Nesteen öljytankkeri Viklalla, ja hän toi huumeet Suomeen hytissään.
Rekoilla ruvettiin salakuljettamaan huumeita heti, kun Suomi oli liittynyt Euroopan unioniin ja rajavalvonta loppui. Ensimmäinen 75 kilon hasislasti tuotiin Hollannista Suomeen rekan rakenteissa heti 1. tammikuuta 1995. Rekan varsinaisena lastina oli hedelmiä ja vihanneksia.
Osan huumeista toi maahan porvoolainen kalastaja omalla kalastusaluksellaan. Huumeet käytiin hakemassa Tanskasta normaalin kalastuksen ohessa.
Huumeiden salakuljetus jatkui Ahlqvistin kuoleman jälkeen. Rikoskomisario Aarnion mukaan liigan turmaksi koitui ahneus: huumeita tuotiin niin paljon, että markkinoinnissa alkoi olla ongelmia. Huumeita levitettiin pääkaupunkiseudulle.
Poliisi on saanut takavarikkoon 15 kiloa hasista. Loput aineet ehdittiin levittää markkinoille. Poliisi on lisäksi takavarikoinut 500000 markkaa käteistä rahaa.
Yhden kuriirin avovaimoa epäillään rahanpesusta. Nainen oli kierrättänyt omistamansa kahvilan kautta huumerahoja niin, että ne saatiin näyttämään laillisesti hankituilta. Poliisin mukaan kotkalaisen kahvilan kautta kulki kymmeniä tuhansia markkoja.
　
HS - Kotimaa - 15.11.1995
Ahlqvistin huumeliigan jutussa isälle ja pojalle syytteet rahanpesusta

SUSANNA NIINIVAARA
Helsingin Sanomat
Helsingin käräjäoikeudessa luettiin tiistaina syytteet isälle ja pojalle törkeästä kätkemisrikoksesta niin sanotussa Osmo "Lusu" Ahlqvistin huumeliigan jutussa. Kotkalaismiehet olivat kätkeneet kolme kassalipasta, jotka kuuluivat salakuljetusliigan keskeiselle miehelle.
Useista törkeistä huumerikoksista syytetty mies seurusteli nyt rahanpesusta syytetyn isän tyttären kanssa. Mies oli säilyttänyt alkuvuodesta 1994 lippaita tyttöystävänsä isän taloon kuuluvassa varastossa. Lippaat oli kätketty kansiokoteloihin. Kun lippaiden omistaja pidätettiin elokuussa 1995, isä vei lippaat pojalleen ja käski poikaa piilottamaan ne poliisin kotietsintöjen varalta.

Lippaissa rahaa, ase ja huumeita

Lippaat sisälsivät yhteensä 231600 markkaa huumeilla hankittua käteistä rahaa, 186 grammaa hasista, Haenal Suhl -merkkisen pistoolin ja viisi siihen sopivaa patruunaa. Lippaat löytyivät pojan asunnosta elokuussa.
Isä oli lisäksi lainannut tyttärensä miesystävältä 60000 markkaa. Hän oli maksanut lainalla vakuutusyhtiölleen lakisääteisiä tapaturmamaksuja 55000 markkaa.
Syyttäjän mukaan isä ja poika olivat ottaneet vastaan huumerikoksilla saatuja varoja peittääkseen niiden laittoman alkuperän ja avustaakseen rahojen omistajaa välttämään rikoksien oikeudelliset seuraukset.
Isä ja poika kiistivät syytteet törkeästä kätkemisrikoksesta, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa rahanpesua. Isä myönsi lainanneensa 60000 markkaa tyttärensä miesystävältä, mutta hän kiisti tienneensä rahojen laittoman alkuperän. Isä ja poika myönsivät kätkeneensä kolme lipasta, mutta he kiistävät tienneensä lippaiden sisällön. Omien sanojensa mukaan heidän motiivina oli ainoastaan tyttärensä ja sisarensa avustaminen.
Keväällä murhatun rikollispomon Osmo "Lusu" Ahlqvistin johtaman huumeliigan epäillään tuoneen Suomeen yli 300 kiloa hasista, muutaman kilon amfetamiinia sekä kilon heroiinia.
　
　
HS - Kotimaa - 28.11.1995
Huumepomoksi paljastuneen kotkalaismiehen ampuja tuomittiin elinkautiseen

SVEN WIKSTRÖM Helsingin Sanomat
KOTKA - Laajan huumeliigan kotkalaisen johtajan Osmo "Lusu" Ahlqvistin huhtikuussa ampunut helsinkiläinen Jari Kolivaara, 30, tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta ja murhan yrityksestä.
Kotkan käräjäoikeuden mukaan Kolivaara oli ajanut Helsingistä aseistautuneena tapaamaan Ahlqvistia tämän kotona ja ampunut hänet täysin harkitusti piittamatta Ahlqvistin 3-vuotiaan pojan läsnäolosta. Yksi laukauksista osui poikaa päähän, ja pojan oikeasta korvasta meni kuulo.
Vankeusrangaistuksen lisäksi oikeus määräsi Kolivaaran maksamaan elatusmaksua kullekin Ahlqvistin neljälle lapselle 945 markkaa kuukaudessa 18 ikävuoteen saakka ja korvauksia yhteensä noin puoli miljoonaa markkaa korkoineen.
Puolen miljoonan korvauksista oikeus määräsi vammautuneelle pojalle yli 280000 markkaa ja muille kolmelle lapselle yhteensä hieman yli 100000 markkaa korkoineen. Loput summasta menee hautaus- ja oikeudenkäyntikuluihin. Asiantuntijalausuntojen mukaan isän ampumisesta on aiheutunut tapahtuman aikana kotona olleille lapsille psyykkisiä seurauksia, jotka vaativat hoitoa.
Kolivaara kuunteli tuomiotaan korvalappustereot korvillaan disco-musiikin soidessa.
Oikeus ei ottanut kantaa palkkamurhateoriaan
Käräjäoikeuden päätös noudattaa syyttäjänä toimineen Christian Lunqvistin vaatimusta. Oikeus jätti omaan arvoonsa syytetyn väitteen, että kyse olisi ollut huumeiden ostoneuvotteluissa syntyneen riidan seurauksena pikaistuksissa tehdystä taposta.
Kotkan käräjäoikeuden mukaan kyseessä oli harkittu murha ja kolmivuotiaaseen poikaan kohdistunut murhayritys. Oikeus ei näytön puutteessa ottanut kantaa siihen, toimiko Kolivaara jonkun toisen tai toisten palkkaamana tappajana. Murhansa jälkeen Osmo Ahlqvist paljastui suuren huumeliigan johtajaksi, jolla oli alalla vihamiehiä.
Kolivaara ampui Ahlqvistin huhtikuussa vain muutamia päiviä sen jälkeen, kun Helsingin käräjäoikeudessa oli käsitelty hänen edellistä ammuskeluaan.
Kolivaara oli ampunut Helsingissä Yrjönkadun ja Bulevardin kulmassa marokkolaista miestä reiteen. Helsingin käräjäoikeus lykkäsi maaliskuun lopussa ampumisjutun käsittelyä ja päästi Kolivaaran vapaaksi odottamaan jatkokäsittelyä.
　
HS - Kotimaa - 29.11.1995
Huumekuriireille 11 vuotta vankeutta Osmo Ahlqvistin salakuljetusliigan jäseniä tuomittiin isoihin korvauksiin

SUSANNA NIINIVAARA
Helsingin Sanomat
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi eilen pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin viisi Osmo "Lusu" Ahlqvistin huumeita salakuljettaneen liigan jäsentä. Liigan viisi keskeistä miestä saivat 5-11 vuoden vankeustuomiot ja heidät tuomittiin satojen tuhansien markkojen korvauksiin.
Huhtikuussa murhatun Lusu Ahlqvistin liiga toi maahan vuosina 1992-1995 noin 300 kiloa hasista ja pienempiä määriä amfetamiinia, heroiinia ja kokaiinia. Liigan toiminta oli suunnitelmallista, ammattimaista ja Suomessa rahallisesti harvinaisen kannattavaa. Liiga myi huumetta suurissa erissä tukkukauppiaille.
Ankarimman rangaistuksen sai vehkalahtelainen verhoilija Teijo Tapio Ylätalo, joka tuomittiin törkeistä huumausainerikoksista 11 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.
Ylätalo oli mukana huumesalakuljetuksessa Hollannista Tanskan kautta Suomeen vuosina 1993-1995. Ylätalo määrättiin maksamaan valtiolle huumekaupoilla ansaitsemansa 600000 markkaa, sekä kahden henkilöauton arvon eli 145000 markkaa.

Hasiksen lisäksi Thaimaasta heroiinia

Ylätalon ohella toinen päätekijä on lahtelainen yksityisyrittäjä Pasi Tapani Vanhanen, joka tuomittiin myös törkeistä huumausainerikoksista yhteensä 11 vuodeksi vankeuteen.
Hollannin huumereitin lisäksi Vanhanen toi 1993 Thaimaasta Suomeen lähes 400 grammaa heroiinia ulkomaalaisen kuriirin välityksellä.
Vanhanen joutuu maksamaan valtiolle huumerikoksilla ansaitsemansa lähes 1,3 miljoonaa markkaa. Käräjäoikeus määräsi puolestaan valtion luovuttamaan Vanhaselle yhden gsm-puhelimen, joka takavarikoitiin tutkinnan yhteydessä.
Esa Pekka Toikka syyllistyi kolmeen törkeään huumausainerikokseen ja hänet tuomittiin vankeuteen 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi. Lisäksi Toikka määrättiin maksamaan valtiolle 30000 markkaa huumekaupoilla ansaitsemaansa rahaa.
Toikka tuli mukaan huumekauppaan vasta tänä vuonna. Hän toi yhdessä Vanhasen ja Ylätalon kanssa toukokuussa 1995 Hollannista Suomeen 60 kiloa hasista.

Hasis kätketty aluksen mastoon

Porvoolainen kalastaja Heikki Olavi Niemi tuomittiin törkeistä huumausainerikoksesta 5 vuodeksi ja 9 kuukaudeksi vankeuteen.
Jo 1992 Niemi toi Suomeen 10 kiloa hasista, jonka hän kätki kalastusaluksensa mastoon. Niemi osallistui huumeiden salakuljetukseen aina vuoteen 1994 saakka.
Liigan jäsen Aarno Sauli Niemi tuomittiin huumeiden salakuljetuksesta 6 vuodeksi ja 3 kuukaudeksi vankilaan. Hän ansaitsi huumeilla 196000 markkaa, joka määrättiin menetettäväksi valtiolle.

Kaikkiaan 14 syytettyä

Pienimmän tuomion sai tiistaina Tero Kauko Ketola, joka sai 4 vuotta 6 kuukautta huumeiden salakuljetuksesta. Rangaistukseen oli yhdistetty ennemmin Lahden raastuvanoikeudesta saatu yli 3 vuoden tuomio.
Ketolan avustaja, varatuomari Vesa Laukkanen, toi oikeuteen kuultavaksi vankilapastori Markku Yli-Mäyryn, joka kertoi Ketolan tulleen uskoon. "Tutustuin Ketolaan Hämeenlinnan lääninvankilassa. Ketola on tehnyt elämässään selkeän suunnan muutoksen, hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta", Yli-Mäyry sanoi.
Ketolan uskoon tulo ei vaikuttanut tuomion pituuteen.
Helsingin käräjäoikeus jatkaa Ahlqvistin liigan tekemisten käsittelyä kahden viikon kuluttua. Silloin on vuorossa huumerahojen pesuun osallistuneiden ja pienempien huumekauppiaiden syytteiden käsittely. Kaikkiaan jutussa on 14 syytettyä.
Helsingin käräjäoikeuden eilen lukemat tuomiota eivät pituuksista huolimatta olleet ankarimmat Suomessa luetut huumetuomiot. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kesäkuussa kiduttaja-Pullisena tunnetun Jari Erik Fleischerin ja hänen kollegansa Jan Anton Raittilan 12 vuoden vankeusrangaistuksiin huumeiden salakuljetuksesta.

HS - Kotimaa - 15.12.1995
Kolivaaralle vankeutta tapon yrityksestä ja pahoinpitelyistä Tuomio ei pidennä elinkautisrangaistusta

JARKKO SIPILÄ
Helsingin Sanomat
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Jari Kolivaaran, 31, vajaaksi viideksi vuodeksi vankeuteen torstaina paristakymmenestä eri rikoksesta, esimerkiksi tapon yrityksestä, törkeistä pahoinpitelyistä ja törkeästä huumerikoksesta.
Uusi tuomio ei pidennä Kolivaaran tuomiota, koska runsas kaksi viikkoa sitten Kotkan käräjäoikeus langetti Kolivaaralle elinkautisen tuomion huhtikuisesta huumepomo Osmo "Lusu" Ahlqvistin murhasta. Elinkautisesta voi vapautua vain presidentin armahduksella.
"Paljos meinaat antaa elinkautiseen lisää? Hä-hä-hää", Kolivaara lausahtikin tuomarille kesken tuomion lukemisen.
Neljän vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeustuomio nivoutui osittain myös Kotkan tapahtumiin. Kolivaara tuomittiin mm. kahdesta törkeästä pahoinpitelystä, koska hän törmäsi murhamatkalta palatessaan tahallaan poliisiautoon Helsingissä. Takaa-ajajien auto iskeytyi pylvääseen ja kaksi poliisia loukkaantui.
Porvoon moottoritiellä Sipoossa alkaneessa takaa-ajossa vaurioitui viisi poliisiautoa.

Ampui marokkolaista Bulevardilla

Tammikuussa suojatiellä katua ylittämässä olleelle Kolivaaralle syntyi kiistaa kahden autossa olleen marokkolaisen kanssa. Bulevardilla oli ensin käytetty kansainvälisiä sormimerkkejä, mutta toisen marokkolaisveljeksen noustua autosta Kolivaara veti kainalokotelosta pistoolin.
Kolivaara lähti paikalta, mutta marokkolaisen seurattua hän ampui. Toisen onnistui väistää, mutta luoti halkaisi toisen ulkomaalaisen kiveksen. Kolivaara tuomittiin tapon yrityksestä.
Törkeästä huumerikoksesta Kolivaara sai tuomion, koska hän piikitti amfetamiinia 12-vuotiaan pojan käsivarteen kahdesti. Muissa jutuissa oli kyse lähinnä huume- ja ampuma-aserikoksista sekä autojen luvattomista käytöistä.
Erilaisia korvauksia Kolivaara määrättiin maksamaan yli 150000 markkaa.

HS - Kotimaa - 24.12.1999

Kotkalainen liiga toi ainakin kolme tonnia huumeita

Jutun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Thomas Elfgren keskusrikospoliisista pitää selvänä, että huumepomo jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.
Toisaalta kiinniottoa vaikeuttaa, ettei EU-maiden välillä ole käytännössä rajakontrollia. Miehen tuntomerkit on kuitenkin toimitettu useiden maiden viranomaisille.
Kotkalaismies toimi 1995 murhatun, tunnetun huumerikollisen Osmo "Lusu" Ahlqvistin henkivartijana. Ahlqvistin kuolemasta huolimatta huumetuonti jatkui ja entisestään vain kasvoi. Elfgrenin mukaan poliisilla on "satakymmenprosenttista tietoa", että liiga on tuonut joka vuosi useita äskettäin takavarikoidun suuruisia tai jopa suurempia huume-eriä.
Elfgrenin mukaan tämän perusteella voi laskea, että pelkästään hasista on tuotu yli 500 kiloa vuodessa. "Puhumattakaan siitä, että on tuotu, ei pelkästään pilveä, vaan amfetamiinia, heroiinia ja kokaiinia."
"Kysymys on siitä, että esitutkinnassa löytyy sellainen näyttö, jolla tekijät saavat koko tuonnista tuomion."
Kotkalaismies tuomittiin pari vuotta sitten osallisuudesta tähänastisista suurimpaan, yli 300 kilon huume-erän salakuljetukseen. Jutun päätekijät saivat siitä yhdentoista sekä yhdentoista ja puolen vuoden vankeustuomiot.
Kotkalaismiehen todettiin silloin osallistuneen 60 hasiskilon sekä marihuanasta ja hasiksesta koostuneen 18 kilon erän salakuljettamiseen. Mies tuomittiin 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta hän vapautui noin vuosi sitten.
Vuonna 1995 salakuljetusrikoksesta puhuttiin vielä Lusu Ahlqvistin liigan juttuna, sillä mittava huumetuonti oli alkanut jo Ahlqvistin aikana. Tuontia jatkettiin sellaista tahtia, että huumemarkkinat alkoivat tukkeutua.
Elfgrenin mukaan mies pyöritti huumekauppaa istuessaan vankilassa tuomiotaan kärsimässä.

Henkivartija ja oppipoika

Nyrkkeilyä SM-tasolla harrastanutta kotkalaismiestä pidetään myös Ahlqvistin oppipoikana ja toiminnan jatkajana.
Ahlqvist surmattiin mafiatyyliin ampumalla muutama vuosi sitten kotiovellaan Kotkassa. Ampujalla oli äänenvaimentimella varustettu pistooli ja ammuskelussa haavoittui myös Ahlqvistin 3-vuotias poika.
Tilaustyöksi arvioidusta surmasta jäi pian kiinni tunnettu helsinkiläisrikollinen [bJari Kolivaara[/b], joka tuomittiin murhasta elinkautiseen. Murhan uskotaan liittyvät huumeliigojen välisiin erimielisyyksiin.
Ahlqvistin murhan motiiveista liikkuu kaksi teoriaa. Toisen mukaan nyt etsitty kotkalaismies olisi sotkeutunut siihen, sillä hän peri Ahlqvistin huumebisnekset. Toisaalta Ahlqvistilla oli hankauksia myös helsinkiläisen huumeliigan kanssa, ja murha saattaa liittyä myös siihen.
Kotkan satama-altaasta kesällä 1992 löytyneen helsinkiläisen Pauli Saastamoisen tapauksen uskotaan myös liittyvän huumesotaan, jossa Ahlqvist oli toisena osapuolena. Saastamoinen oli surmattu ampumalla, ja myös Ahlqvist oli jutun tutkinnan yhteydessä vangittuna.
Huumetakavarikko 12. ja 13. joulukuuta on kaikkien aikojen suurin Suomessa. Pääosa huumeesta, runsaat 160 kiloa, löytyi Vantaalta rekasta, joka oli tullut Ruotsista Naantalin kautta.
Samalla takavarikoitiin aseita ja satoja tuhansia markkoja rahaa.
　
HS - Kotimaa - 1.2.2000
Ison huumejutun päätekijä kiinni Hollannissa

Joulukuussa paljastuneen ennätyssuuren huumejutun päätekijänä etsintäkuulutettu Esa-Pekka Toikka, 27, on saatu kiinni Hollannissa. Saman tien jäi kiinni samasta rikoksesta etsintäkuulutettu Toikan kaveri, Toni Hoikka, 30.
Toikka kumppaneineen jäi kiinni Reuver-nimisellä paikkakunnalla Limburgin maakunnassa itäisessä Hollannissa viime viikonvaihteessa.
Kiinni otettaessa Toikan hallusta löytyi 200000 Hollannin guldenia rahaa. Summa vastaa noin 540000:tä Suomen markkaa. Tiettävästi kaksikolta ei pidätettäessä löytynyt rahan lisäksi sen enempää huumeita kuin muutakaan poliisia kiinnostavaa.
Toikan liigan jäljiltä tehtiin Suomen kaikkien aikojen suurin huumetakavarikko, yhteensä noin 200 kiloa hasista ja amfetamiinia. Liigan epäillään tuoneen maahan jopa useita tuhansia kiloja hasista.
Huumetakavarikon yhteydessä löytyi myös runsaasti aseita ja satoja tuhansia markkoja rahaa.
Huume tuli Suomeen rekka-autolla Keski-Euroopasta. Takavarikko tehtiin Vantaalla.
Toikan liigan ennätystakavarikot tehtiin joulukuun puolivälissä. Toistakymmentä henkilöä vangittiin, mutta Toikka ja Hoikka ehtivät karata Saksaan. Etsintäkuulutetut miehet ehtivät pakoilla useita viikkoja.
Poliisi epäilee Kotkan seudulta johdetun liigan toimineen aktiivisesti vuosia. Sen toiminta ja yhteydet ulottuivat moneen maahan. Siksi tutkintakin oli poikkeuksellisen kansainvälistä ja perustui merkittäviltä osin eri maiden viranomaisten yhteistyöhön. Työtä koordinoi Haagissa toimiva Europol.
Huumeiden salakuljetuksen lisäksi liigaa epäillään rahanpesusta. Asiaa tutkii keskusrikospoliisin rahanpesuyksikkö, joka pyrkii selvittämään, onko huumekaupasta saatuja kymmeniä miljoonia markkoja kierrätetty laittomasti yritystoiminnan kautta. Tiettävästi ainakin useita miljoonia markkoja on pesty yritystoiminnan avulla.
Toikka tuomittiin 1995 yli kuudeksi vuodeksi vankeuteen kotkalaisen huumerikollisen "Lusu" Ahlqvistin käynnistämässä suuressa huumejutussa.
Nyrkkeilyä SM-tasolla harrastanut Toikka toimi myös Ahlqvistin henkivartijana. Ahlqvist murhattiin 1994, ilmeisesti huumeliigojen erimielisyyksien takia. Toikan seurasta Hollannissa pidätetty Toni Hoikka on myös jäänyt aiemminkin kiinni huumerikoksista.
Hoikka tuomittiin 1994 peräti 11 vuodeksi vankeuteen. Tuomio tuli yhdestä kaikkien aikojen suurimmista huumejutuista. Hoikka osallistui itse suurien huume-erien salakuljetukseen. Pääkaupunkiseudulla toimineen liigan katsottiin tuoneen maahan ainakin 360 kiloa hasista. Kaksi päätekijää saivat molemmat 12 vuoden vankeustuomiot.
　
HS - Kotimaa - 28.6.2001
Hasis- ja rahanpesujengin päätekijä sai vankeutta kymmenen vuotta

Ennätykselliset 47 päivää kestänyt huume- ja rahanpesuoikeudenkäynti päättyi keskiviikkona, kun Vantaan käräjäoikeus tuomitsi huumeliigan pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Kotkalaisliiga toi vuonna 1999 Hollannista Suomeen noin 475 kiloa hasista ja marihuanaa sekä pienen määrän amfetamiinia. Liigan päätekijä, kotkalainen teollisuussähköasentaja ja kauppatieteen ylioppilas Esa Pekka Olavi Toikka, 29, sai kymmenen vuotta vankeutta törkeistä huumausainerikoksista ja menetti ehdonalaisen vapautensa.
Liigan kuriiri, hollantilainen rekkakuski Jeffery Kemper, 43, sai seitsemän vuotta vankeutta. Suomessa varastointia ja viestien välitystä hoidellut kotkalainen Petri Olavi Lahti, 35, sai kuusi ja puoli vuotta vankeutta. Lisäksi tuomittiin yhdeksän henkilöä huumerikoksista ja rahanpesusta.
Jutun neljä syyttäjää olivat vaatineet Pekka Toikalle 13 vuoden enimmäisrangaistusta. Oikeus otti rangaistusta mitatessaan kuitenkin huomioon, että kannabis on mietoa huumetta.
Liigan voitot olivat huomattavan suuria.
Päätekijä Toikka määrättiin menettämään valtiolle lähes 3,7 miljoonaa markkaa. Myös jutussa takavarikoidut 1,4 miljoonaa markkaa käteistä määrättiin valtiolle. Viestimies Lahden on puolestaan korvattava 186500 markkaa ja kuriiri Kemperin 160000 markkaa.
Rahanpesun liiga hoiti niin, että huumevoitoilla ostettiin kiinteistöjä, jotka vuokrattiin edelleen kuriirien kuljettaessa käteistä ulkomaille. Kuusi apuria tuomittiin törkeistä kätkemisrikoksista, kolmen syytteet hylättiin. Yksi kiinteistö ja osa kahden muun kiinteistön arvosta määrättiin valtiolle.
Tienaamaan valtio ei korvauksilla kuitenkaan päässyt. Sen varoista maksettiin syytettyjen avustajille palkkioita yhteensä 1,8 miljoonaa markkaa.
Operaatio Bravo -nimellä kulkenut esitutkinta sai vauhtia joulukuussa 1999, kun poliisi ja tulli löysivät Kemperin rekasta parisataa kiloa huumeita.
Myöhemmin Toikan apureiden kätköistä löytyi aseita ja rahaa. Poikkeuksellinen kahdeksan maan viranomaisyhteistyö tuotti viimein tulosta, kun Hollannin poliisi iski tammikuussa 2000 Toikan piilopaikkaan maaseudulla.
Pekka Toikka oli ehdonalaisessa vapaudessa aiemmasta huumerikostuomiostaan. SM-tason nyrkkeilijä toimi 1990-luvun alussa sittemmin murhatun kotkalaisen huumerikollisen "Lusu" Ahlqvistin henkivartijana ja osallistui Ahlqvistin liigan huumetuontiin.
Poliisi on epäillyt Toikan liigan ehtineen toimia pitkään ja tuoneen Suomeen jopa useita tonneja huumeita. Toikka kiisti koko ajan kaikki syytteet ja väitti käyneensä vain puukauppaa Euroopassa.
　
HS - Kotimaa - 12.7.2002
Suomen suurimman hasisjutun päätekijän tuomio nousi HO:ssa

Helsingin hovioikeus on korottanut Suomen suurimman hasisjutun päätekijän rangaistusta. Kotkalaista liigaa johtanut Esa Pekka Olavi Toikka, 30, sai viime kesänä Vantaan käräjäoikeudessa kymmenen vuotta vankeutta, mutta hovioikeus korotti tuomiota vuodella.
Suomeen tuotiin Toikan johdolla vuonna 1999 yhteensä 475 kiloa kannabista - hasista ja marihuanaa - sekä 20 kiloa amfetamiinia.
Liigan kuriiri, Helsingissä asuva hollantilainen Jeffery Raymond Kemper, 44, tuomittiin seitsemäksi vuodeksi vankeuteen. Hänen tuomiostaan ei valitettu hovioikeuteen. Kemper toi huumeet Hollannista Suomeen rekka-autolla viidessä eri erässä.
Suomessa varastointia sekä Toikan ja Kemperin välisiä viestiyhteyksiä hoitanut Petri Olavi Lahti, 36, sai kuuden ja puolen vankeusrangaistuksen. Hänen rangaistuksensa ei muuttunut hovioikeudessa.
Toikka on koko ajan kiistänyt olleensa missään tekemisissä salakuljetuksen kanssa.
Esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa Kemper ja Lahti kertoivat Toikan osuudesta, mutta hovioikeuden suullisessa käsittelyssä molemmat pyörsivät kertomuksensa ja väittivät, ettei Toikka osallistunut rikosten tekemiseen. Hovioikeudessa miehet kertoivat, että huumeiden tuonnista ja rahoituksesta vastasi Lahti, ei Toikka.
Hovioikeus ei uskonut
muutettuihin kertomuksiin muun muassa sen takia, että sekä Lahtea että Kemperiä uhkailtiin käräjäoikeuden tuomion jälkeen.
Lahti joutui esimerkiksi pahoinpidellyksi Riihimäen vankilan vessassa. Hän sai päähänsä useita ruhjeita.
Lahti kertoi ensin kaatuneensa vessassa, mutta hovioikeudessa hän myönsi, että hän saattoi joutua pahoinpitelyn kohteeksi.
Hän kuitenkin painotti, että väkivalta liittyi vankilaan sisäiseen hierarkiaan eikä tähän juttuun.
Kemperin vaimoa pyydettiin useita kertoja välittämään miehelleen viesti, että tämän täytyy kertoa hovioikeudessa samalla tavalla kuin Lahti, muuten mies ammutaan.
Eräässä puhelinkeskustelussa vaimolle kerrottiin, että Lahti aikoo ottaa syyt niskoilleen. Keskustelu nauhoitettiin, sillä puhelin oli poliisin kuuntelussa.
Lahti ottikin hovioikeudessa kontolleen myös sellaisia rikoksia, joissa hän ei hovioikeuden mielestä ollut mukana. Kaikkiaan hovioikeus katsoi Lahden olleen osallisena noin 250 kannabiskilon tuonnissa.
Hovioikeus toteaa päätöksessään, että Lahden ja Kemperin kertomukset ovat keskenään ristiriitaisia.
Ainoa uusi, yhdistävä tekijä niiden välillä on väite, ettei Pekka Toikka liity salakuljetuksiin millään tavalla. Hovioikeus ei pitänyt uusia kertomuksia uskottavina.
Toikan tuomio ei perustunut pelkästään Lahden ja Kemperin aiempiin kertomuksiin, vaan näyttöä oli hankittu muun muassa puhelinkuuntelun avulla. Hovioikeuden pääkäsittelyssä kuunneltiin yli sadan puhelun nauhoitukset.
Toikka oli aloittanut huumeiden salakuljetuksen heti vankilasta vapauduttuaan. Hän oli vankilassa 1995-1998 suorittamassa tuomiotaan aiemmista törkeistä huumerikoksista.
Jutussa tuomittiin lisäksi kaikkiaan kahdeksan henkeä rahanpesusta, sillä he olivat yrittäneet sijoittaa Toikan huumerahoja laillisiin kohteisiin tai viedä niitä maasta.
Pekka Toikan isä Tuomo Toikka sai rahanpesusta kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Käräjäoikeudessa hänen rangaistuksensa oli ehdollinen. Muiden kätkijöiden rangaistukset pysyivät ehdollisina.
Hovioikeuden mukaan huumekeikat tuottivat Pekka Toikalle voittoa yhteensä noin 923000 euroa.
Osa rahoista on saatu takavarikoitua, joten hovioikeus määräsi Toikan korvaamaan valtiolle rikoksella saatua hyötyä 564000 euroa.

Lähde: HS arkisto

--------

Oliko Alibissa juttua tosta Toikan huumeliigasta? Jos oli, joku vois laittaa sen kuvineen tänne.

[taneliii]

Mielenkiintoinen tapaus. Ei vähiten siksi, että tajusin juuri pyörineeni nuorempana tuon luodeista kärsineen pikkupojan kanssa samoissa piireissä. Muistaakseni pojalla jonkinlainen arpi näkyvällä paikalla, josta kysyttäessä kivahti aikalailla.

Vähän rajummissa piireissä tuo poikakin pyörinyt nyttemmin. Ei kuitenkaan tietääkseni mitään oikeasti "vakavaa". Aggressiivinen luonne jne.

[Siru83]

Poika, jota Kolivaara piikitti amfetamiinilla on ilmeisesti sama jonka kanssa hän kävi varastamassa tätä poikaa hyväksikäyttäneeltä mieheltä tavaroita.

[Siru83]

Alibin jutut Ahlqvistista v. 1979 ja Kolivaarasta v. 1990. Muuten lähes muokkaamattomia, mutta Kolivaaran ryöstöistä kertovaa juttua vähän lyhennelty.

Alibi 1979


Ahlqvist 1979

Alibi 1979

Vuosisadan humalan tarpeet

3000 PULLOA VIINAA VIETIIN ALAVUDEN ALKOSTA Tekijänä Tapani Kansan autokuski

Viisi vuotta yhtä mittaa humalassa olisivat olleet Alavuden Alkoon 5.9. murtautuneet kaksi miestä, jos keikka olisi onnistunut täydellisesti. Takaisku kävi Mäntässä, jossa 600 pulloa viinaa putosi kuljetusautosta tielle. Murron tekijät tuomittiin Alavuden käräjillä lokakuun 19. päivänä, jolloin kävi ilmi että toinen tekijöistä oli ollut kesän Tapani Kansan autonkuljettajana.

Viina on viisasten juoma, sanotaan. Sitä juovat myös vähemmän viisaat, joten murtokohteena alkoholi on hyvin suosittu artikkeli. Tämän totesivat Alavuden Alkon työntekijät 6.9.1979 katsellessaan upouudelle työpaikalleen tehdyn murron jälkiä. Viinaa oli viety autolastillinen ja tarkka inventaario osoitti että kateissa oli 3304 pulloa väkeviä. Vain paras oli ollut varkaille kyllin hyvää. Viineihin ja viinakkeisiin ei oltu koskettu, mutta viskit konjakit ja kirkkaista viinoista parempilaatuiset olivat kelvanneet.

Keskellä kylää pönköttävän viinakaupanlastaussillan viereen oli ajettu auto ja tavarat lastattu kaikessa rauhassa yön pimeydessä siihen. Mitään muita jälkiä ei sitten vieraista ollutkaan. Sen sijaan Alkon vieressä oleviin työmaakoppeihin oli murtauduttu samana yönä ja niistä oli viety juuri sellaisia työkaluja, joilla murtoja yleensä tehdään.

Alavuden poliisiviranomaiset olivat tietysti ymmällään, samoin ilmoituksen saaneet Keskusrikospoliisin miehet, mutta kauan aikaa heidän ei tarvinnut pohtia toimenpiteitä ja viinojen jäljitystä, sillä Mäntän kaupungista alkoi kuulua kummia. Raja-ahon kaupunginosassa Laurinkadulla oli aamulla nähty sininen umpikuorma-auto, jonka ympärillä vallitsi olosuhteisiin nähden melkoinen vilske. Auton ympärillä oli liehunut kaksi miestä ja nainen, jotka olivat kantaneet tavaroita pusikkoon kovalla kiireellä. Silminnäkijät eivät kuitenkaan olleet kiinnittäneet huomiota, minkä laatuisissa töissä aamuvarhaisella puuhanneet henkilöt olivat.

Outo viinavarasto tien vieressä

Alavuden Alko murrettiin siis 5.9. vastaisena yönä. Aamulla Mänttään ajaneet varkaat kokivat kuorman särkymisen kuuden ja seitsemän välillä. Trukinkuljettaja Reino Salminen asuu Laurinkadulla noin 70 metrin päässä viinalastin särkymispaikasta. Hän näki ällistyksekseen klo 16 maissa iltapäivällä että tien viereen oli heiniin ja pusikkoon piilotettu kymmeniä Alkon pullokoreja, joissa oli viinaa. Salminen riensi heti tekemään näkemästään ilmoitusta poliisille ja näki mennessään, kuinka tapahtumapaikan ohi ajoi sininen umpikuorma-auto.
Aamulla lastinsa tielle pudottaneet vorot olivat saapuneet hakemaan viinojaan takaisin! Salmisen ilmoitus tuotti haaviin yllätystuloksen. Paitsi viinoja – joita olikin 600 pulloa ojassa – löytyi paikalta myös kaksi miestä, joiden läsnäolo viittasi selvästi pusikossa olleitten viinojen yhteyteen. Kuorma-autosta löytyivät loputkin Alavuden viinat sekä auton kuljettaja Osmo Ahlqvist.

Vanhempi konstaapeli Raimo Mäki kertoo todistajalausunnossaan seuraavasti:

- … tapahtumien jälkeen juttelin poliisiasemalla Ahlqvistin kanssa ja totesimme tuntevamme toisemme siltä ajalta, kun olen toiminut vanginvartijana. Siinä yhteydessä sanoin Ahlqvistille että heiltä meni iso lasti pilalle. Tähän Ahlqvist vastasi ”tämän tietysti vituttavan”, mutta lisäksi vielä saaneensa jo osansa. Käsitin puheesta hänen tarkoittavan, että hän oli saanut tavallaan käsirahan kuormasta ja keikan teon olevan tehtynä toisille ja/tai jonkun toimeksiannosta…

Radiopuhelimet löytyivät autosta

Murrossa oli käytetty apuna Helsingin läheltä lainattua Saabia, jonka sisätiloista löytyi kaksi radiopuhelinta sekä poliisiradion kuuntelulaite. Lisäksi samaisesta Saabista löytyi venäläisvalmisteinen Tähti-merkkinen pistooli, johon sopivia patruunoita oli mukana 7 kappaletta.

Kuulusteluissa tuli esille että viinojen kuljettamiseen käytetty kuorma-auto oli varastettu Seinäjoelta samana yönä. Osmo Ahlqvist oli käynyt sen hakemassa sillä välin, kun rikoskumppani Risto Kekäläinen siirteli Alavudella viinakoreja asemiin lastaussillan lähelle. Aamulla Ahlqvist oli ajanut Mäntästä Seinäjoelle hakemaan sinne jäänyttä Saabia. Häntä kuljettanut taksiautoilija muisti hyvin asiakkaansa, joka oli käyttäytynyt miellyttävästi ja kertonut hänellä olevan kiire Helsinkiin Pukevan muotishow´hun. Taksimiehen kuulustelusta otamme tähän poiminnan:

-… kiirettään hän perusteli sillä että hän on Tapani Kansan kuorma-auton kuljettaja ja teknillinen valojenkäyttäjä ja että hänen pitäisi olla klo 12.00 jossain Helsingin Pukevan muotinäytöksessä avustajana…

Samaan nippuun muitakin keikkoja

Poliisikuulusteluissa Kekäläinen oli kertonut murtautuneensa elokuussa Kuopiossa Gustaf Raninin pikatukkuun yhdessä Ahlqvistin kanssa. Sieltä oli viety tupakkaa yli 30 000 markan arvosta. Sitä ennen oli käyty Keskolta hakemassa työkaluja ja kaasupulloja, jotta Raninin murtoon olisi saatu hyvät aseet.

Osmo Ahlqvist kielsi tietävänsä mitään Kuopiossa tapahtuneista, ja oikeudenkäynnissä Kekäläinenkin murtui tunnustamaan että hän oli valehdellut kaiken Ahlqvistin päälle saadakseen lievemmän tuomion murtosarjasta.

-Mie en ole saanut unta kun on ollut niin paha mieli siitä valehtelemisesta, sanoi Kekäläinen Alavuden kihlakunnanoikeudessa.

Kumpikaan ei halunnut kertoa mitään myöskään Mäntässä kuorma-auton ympärillä nähdyistä miehestä ja naisesta, jotka olivat mukana viinakeikalla. Ahlqvist totesi, ettei hän tiedä mitään muuta kuin että se oli ”joku Kekäläisen kavereista”. Kekäläinen puolestaan ei halunnut puhua miehestä mitään, mutta halusi kylläkin puolustaa Ahlqvistia, jolloin kihlakunnantuomari totesi, että ”tämähän vaikuttaa kummalliselta, kun Ahlqvistilla on peräti kaksi puolustajaa täällä oikeudessa”.

Vaasan kaappausyritys liittyy juttuun.

Oikeudenkäyntiviikon alussa tehtiin Vaasan lääninvankilaan rynnäkkökiväärillä kaappausyritys, jossa mies oli jo ylittämässä muuria, kun vartija havaitsi liikettä. Miehellä oli mukanaan rynnäkkökivääri ja riittoisa ammusvarasto. Heti seuraavan aamuna alettiin arvailla, kuka olisi ollut vapautusyrityksen kohteena. Varma selvyys vaiteliailta viranomaisilta saatiin oikeudenkäyntipäivän aamuna Alavudelta. Osmo Ahlqvist oli ollut tutkintovankeudessa juuri Vaasan lääninvankilassa ja kun Alavuden Virastotalon ympärillä hääri koiravartio jo tuntia ennen oikeudenkäyntiä ja oviaukkoa vartioi kaksi raavasta poliisimiestä, ei enää ollut epäilyäkään, kenen asialla rynnäkkökiväärimiehet olivat. Ensin saapui paikalle Risto Kekäläinen vahvan poliisivartion saattelemana ja viittä minuuttia myöhemmin tuotiin Osmo Ahlqvist samanlaisessa vartioinnissa.

- Toi Ahlqvist on siitä mukava mies että se ottaa asiat asioina, sanoi eräs poliisimies ennen oikeudenkäynnin alkua. Ja ryhdikkäästi Ahlqvist kuuntelikin, kun oikeuden puheenjohtaja Matti Peltola luki hänelle seitsemästä eri rikoksesta neljä vuotta vankeutta. Kekäläiselle annettiin kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta neljästä eri rötöksestä.

Selvittämättä jäi lastaushommissa mukana olleitten ”Penan” ja tytön henkilöllisyys sekä viinojen määränpää. Viranomaisten vakaa käsitys kuitenkin on, ettei Ahlqvist raittiina henkilön itselleen suinkaan käyttölimsaa ollut hankkimassa, vaan takapiruna toimi joku janoinen tuntematon henkilö.


Alibin 3/90 juttu Kolivaaran 2.11.1989 ja 12.1.1990 tekemistä pankkiryöstöistä

Paljastava negatiivi



Tämä kuva paljasti Jari Kolivaaran Maunulan KOP:n Metsäpurontien konttorin ryöstäjäksi. Hän sai yli 114 000 markkaa, jotka jäivät saamatta takaisin. Mies ehti tuhlata jonkun verran ja käväistä äitinsä luona Ruotsissa ennen kuin palasi vankilomaltaan Helsingin keskusvankilaan. Seuraavan lomansa hän sai kahden kuukauden kuluttua. Miten lie käynyt rahojen, kun tälläkin lomalla piti mennä aseen kanssa pankkiin?

Onnistuneen SYP:n keikan jälkeen hän ei malttanut olla vilauttamatta ravintolassa rahanippuaan. Poliisi nappasi Jarin taksista, joka oli viemässä miestä lentoasemalle. Mitkään selitykset eivät auttaneet, sillä useiden ryöstettyjen rahojen numerot olivat tiedossa. Samalla poliisi sai työvoiton myös marraskuisesta ryöstöstä, vaikka Kolivaara oli hävittänyt Poliisi-TVssä näytetyn todistusaineiston.

Jari Henrik Kolivaara oli suorittamassa Helsingin keskusvankilassa entisistä rikoksista annettuja tuomioitaan. Täytettyään vankilaviranomaisten asettamat lomavangin kelpoisuusehdot, alkoivat lomat pyöriä myös Jarin kohdalla. Hän oli joutunut kiinni maaliskuussa 1987 ja istunut siitä lähtien yhtäjaksoisesti vankilassa.

- Olen käynyt vain muutaman kerran lomalla. Viimeksi sain loman 10.1.90 kello 12.20. Se olisi päättynyt 12.1. kello 12.

- Rikoksiin en ole syyllistynyt, selitti kuulusteltava sen jälkeen kun hänet oli napattu lentoasemalle menevästä taksista hallussaan noin 34.000 markkaa seteleitä. Muuan ravintolan vahtimestari oli ilmoittanut hetkeä aikaisemmin Helsingin rikospoliisiin, että paikallisradiossa kerrottuihin Lauttasaaren SYP:n pankkiryöstöjään sopivin tuntomerkein varustettu nuorukainen käsittelee paksuja setelinippuja.

- Se tilasi valkoisen Mercedes Benz-taksin lentoasemalle ja sanoi menevänsä Ruotsiin, tiesi vahtimestari. Poliisi selvitti nopeasti taksin rekisterinumeron ja järjesti lentoasemalle meneville teille väijytyksen. Tässä vaiheessa Jari Kolivaaran peli oli pelattu. Pankki oli pystynyt selvittämään useiden ryöstettyjen rahojen joukossa olevien seteleiden numerot, joten Kolivaaran hallussa olevien rahojen alkuperä olisi helposti selvitettävissä.

- Ei pidä paikkaansa. Kiistän jyrkästi syyllistyneeni mihinkään rikokseen.
- Hallussani olevat rahatko? Niitä on kai noin 34.000. Olen hankkinut ne vuosia 1986 ja 1987 tekemällä ahkerasti työtä – tai oikeastaan olen hankkinut ne siten että olen hoidellut seksuaalisesti vanhempia naisia ja saanut siitä hyvästä rahaa, hän selitti.

Rahojen hän sanoi olleen piilossa mummonsa asuintalon rappukäytävässä, mutta ei halua neuvoa tuota erinomaista piilopaikkaa kenellekään.

- Ei ainakaan poliisille. Perkele.

Eivät auttaneet Kolivaaran selitykset. Ravintolan kassasta ja taksimiehen taskusta löytyi muutama 50 markan seteli, joiden numerot täsmäsivät anastetuksi ilmoitettuihin rahoihin. Lisäksi pidätetyn rahakasasta tällaisia seteleitä löytyi vielä huomattavasti lisää.

- Se tietää syytettä törkeästä ryöstöstä, ilmoitti rikoskomisario Seppo Sillanpää Jarille.
- Jos syytetään, kerron oikeudenkäynnin yhteydessä sen mitä pidän tarpeellisena. Nyt en ole halukas kommentoimaan lomanaikaisia menemisiäni ja tulemisiani, kuittasi kuulusteltava poliisin ilmoituksen.

”Tämä on ryöstö, rahat tähän”

Pankkiryöstöjen suhteen Kolivaara oli nuoresta iästään huolimatta vanha tekijä. Astuessaan mustaan, polvien alapuolelle ulottuvaan ulsteriin ja mustaan kommandopipoon sonnustautuneena Lauttasaarentie 28 - 30:ssä sijaitsevaan SYP:n konttoriin hän ojensi julman näköisen revonverin molemmin käsin virkailijoita kohti ja huusi hätäisesti:

”Tämä on ryöstö, rahat tähän!”

Ryöstäjä ojensi punaisen Valintatalon mainoskassin ja pakotti kaksi kassanhoitajaa survomaan setelit pussiin.

Pankkiin saapui muuan pahaa aavistamaton rouva.

”Sinä menet lattiaan!”, komensi naamioitunut ja tehosti käskyään heilauttamalla asettaan.

Rouva ajatteli olla hieman utelias ja kurkisti toisella silmällään saadakseen selville mitä pankissa tapahtuu, mutta silloin huusi Kolivaara:

”Perkele ei kurkita!”

Saatuaan rahat kassiin ryöstäjä juoksi ulos, kääntyi sisäpihalle, jatkoi sieltä portaita alas ostoskeskuksen alla olevaan pysäköintihalliin. Poliisi sai myöhemmin selville, että pari vanhaa kaveria oli avustanut ryöstössä siten että toinen hankki hänelle aseen ja toinen antoi autonkyydin.

Marraskuinen ryöstö Maunulan KOP:ssa?

Metsäpurontie 20:ssa, kaupunkilaisittain katsoen rauhallisella paikalla, Maunulassa, sijaitsee KOP:n kuusi kassaa käsittävä konttori, jossa elämänmeno kävi totuttuun turvalliseen tyyliin. Torstaina 2. marraskuuta 1989 kello 12.51 tasainen meno muuttui sekunnissa paniikiksi.




”Tämä on ryöstö. Ei saa hälyttää. Se joka hälyttää lähtee mukaan tai lentää aivot pellolle!”.

Pankkiin oli vaivihkaa ilmestynyt vaaleaan Luhdan ulkoilupukuun sonnustautunut hoikkavartaloinen mies, jonka päätä suojasi musta kommandopipo. Vain silmien kohdalle oli leikattu kaksi epämääräistä reikää. Uhmakkaat silmät kääntyilivät pipon mukana levottomasti kassalta toiselle ja asiakkaasta toiseen. Hänen onnistui komentaa kahdeksan ihmistä kasvot kohti lattiaa. Kuusi heistä kuului pankin henkilökuntaan ja kaksi asiakkaisiin. Kierreltyään kassalla ja vaadittuaan myös holvin oven auki, sai pipopäinen kerätyksi muovikassiinsa 114.220 markkaa. Ryöstön ollessa meneillään pääsi eräs asiakas livahtamaan ulos. Hän juoksi kadun toisella puolella olevaan pankkiin ja pyysi hälyttämään poliisit.

- Tuntui kuin he eivät olisi edes tajunneet miten hälytys tehdään. Sen verran kauan mun piti selittää, että naapurissa on meneillään ryöstö, kertoi rouva poliisille.

Tultuaan takaisin kadulle, hän huomasi KOP:sta tulevan ryöstäjän, joka kiskaisi pipon päästään ja lähti juosten metsikköön. Rouva lähti poliisien mukaan etsimään näkemäänsä ryöstäjää. Se ei tuottanut kuitenkaan tulosta.

Kotietsintä vankilassa

Selvittäessään Lauttasaarentien ryöstöä tutkijat saivat nopeasti selville, että Jari Kolivaara oli ollut lomalla vankilasta myös Maunulan ryöstön aikaan. Poliisia alkoi kiinnostaa myös tuo loma, sillä yleisolemukseltaan hän olisi sopinut erittäin hyvin myös tähän ryöstöön. Kolivaaran selli tutkittiin.

Jari Kolivaaran sellistä numero 63 takavarikoitiin kaksi loma-anomusta, kaksi kirjettä, kirjekuori, liikennevakuutuksen maksamaton maksukuitti ja Hämeenheikki-nimisen kodinkoneliikkeen lähete. Sen mukaan Kolivaaran selliin oli toimitettu 6.11.89 väritelevisio, CD-laserlevysoitin ja Stereoradiokasettinauhuri, jotka oli ostettu 3.11.89 ja maksettu 6555 markan lasku käteisellä.

Kun Jari Kolivaaran varusteet tarkastettiin vankilan vastaanotossa, löytyi erään kantokassin sivulokerosta 18 värivalokuvien negatiivia jotka poliisi valmistutti kuviksi.

Pankin valvontakamera oli ottanut ryöstäjästä noin 130 mustavalkoista valokuvaa. Kolivaaran negatiiveista kehitetyistä kuvista näkyi, että Kolivaaralla oli päällä samanlainen pusero ja housut kuin ryöstäjällä valvontakameran kuvissa. Jari Kolivaaran papereista ilmeni, että hän oli ottanut lomalle mukaansa muun muassa tuulipuseron, urheilukengät, Seiko-merkkisen kellon ja salkun. Myös palatessaan Kolivaaralla oli mukanaan etsitty tuulipusero.

Poliisi-TV:n kuvat

Kotietsinnän yhteydessä Kolivaaran sellistä eikä muistakaan varusteista löydetty vaaleaa tuulipuseroa. Myös lenkkitossut puuttuivat.
- Yhtenä päivänä huomasin, että pusero oli varastettu vankilan sellistä. Lenkkikengätkö? Joo, ne katosi loman aikana multa johonkin. Ostin uudet, Kolivaara selitti tammikuussa Pasilassa.

Poliisitutkinnassa selvisi, että ryöstäjällä oli valvontakameran kuvissa aivan samanlainen Seiko-kello, kuin Kolivaaran sellistä takavarikoitu. Kolivaara oli luultavasti hävittänyt Poliisi-tv-ohjelman nähtyään valvontakamerassa näkyvät puseron ja housut.

”Mitä puuhasit lomasi aikana?”

Poliisi alkoi olla vähitellen varma, että Kolivaaralla oli tekemistä myös Maunulan ryöstön kanssa. Luhta Oy:n muotitaiteilija Riitta Kuparinen sanoi, että valvontakameran kuvissa esiintyvät pusero ja housut on suunniteltu vuonna 1986, ja ne myytiin loppuun saman vuoden aikana eikä uutta sarjaa ollut tehty sen jälkeen. Koska housut ja pusero olivat myynnissä erikseen ja vain vuonna 1986, jolloin Kolivaara oli ollut viimeksi vapaana ja hänen hallussa oli samanlainen kello, mikä näkyi pankin valvontakameran kuvissa, pidettiin todistusaineistoa riittävänä syytteen nostamiseksi myös KOP:n Maunulan konttorin ryöstöstä.

Jari Kolivaaraa patistettiin kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä hän oli puuhaillut marraskuisen lomansa aikana. Suurimman osan tapahtumista hän kertoi rehellisesti ja aivan oikein. Vain pankkiryöstön ajankohdassa ja siihen liittyvissä asioissa esiintyi ylimalkaisuutta.

- Kävin silloin Vanhan Kellarissa ja parissa muussa ravintolassa. Iltapäivällä vierailin isoäitini luona Lauttasaaressa.

Poliisi sai selville, että Kolivaara oli viettänyt sitten yön herroiksi Hotelli Vaakunassa, tilannut seuraavana päivänä Hämeenheikistä 6555 markan edestä viihde-elektroniikkaa ja käväissyt ennen loman päättymistä tyttöystävänsä kanssa Ruotsissa tapaamassa äitiään. Hän yritti sepittää epäuskottavalta tuntuvia tarinoita siitä, miten oli saanut ne rahat, joita hänen todistettiin käyttäneen lomansa aikana, sillä virallisten asiakirjojen mukaan vankilasta hänelle oli annettu mukaan vain 430 markkaa.

- Hain ensin 21.000 isoäitini asuintalon rappukäytävässä olevasta kätköstäni, sitten menin keskustaan ja perin saataviani Vanhan Kellarissa noin 7.500 markan edestä, hän selitti.

Kun poliisit saivat vielä selville, että 2.1.89 heti puolen päivän jälkeen Puistolassa Auto Heikura Oy:n pihasta auton anastanut nuori mies tunnistettiin valokuvasta varmasti Jari Kolivaaraksi, alkoivat selittelyt olla hänen kohdaltaan selitelty. Edelleen ilmeni, että Kolivaara oli asunut vuosina 1978 - 1982 Maunulan nuorisokodissa, joka on lähellä ryöstön kohteeksi joutunutta pankkia. Vaikka Jari Henrik Kolivaara (ent. Huuki) kiisti loppuun saakka molemmat ryöstöt, sai hän vankeusrangaistukseensa muutaman vuoden lisää istuttavaa.

[Siru83]

Alibi 6/1995





- Ampuivat "Lusun" kuin koiran! Noin sanoo uhrin pitkäaikainen kaveri Jussi Huuhka. Ensin lehdissä oli vain tavallinen yhden palstan uutinen tapetusta miehestä. Nuoret uutistoimittajat eivät ymmärtäneet asiaan liittyviä erityispiirteitä. Tällä kertaa ei ollut kyse mistään humalaisten ryyppyriidoista tai naapurikärhämästä. Ammuttu ei ollut mikä tahansa "muuan mies". Jo seuraavana päivänä lehdet revittivät suuria otsikoita. Kotkan Tavastilassa olikin ammuttu luksustaloonsa "alamaailman pomo". Gangsterisota oli puhjennut Suomessakin...

-Minulle hän oli yli kolmen vuosikymmenen ajan vain Osmo. Melkomoisen kelvollinen ihminen. -Paras kaveri... -Joutui vaan lähtemään turhan aikaisin. Jäivät 50-vuotispäivätkin pitämättä, Jussi huokaa. Myös poika haavoittui.

Kotkan poliisille tuli perjantaina 7.4.1995 kello 20.52 hätääntynyt soitto. Se vei poliisit ja ambulanssin Osmo Ahlqvistin talolle, joka lehtijuttujenkin ansiosta tunnettiin yli läänin rajojen. Jälki oli pahaa. Isäntä oli hengetön. Hänen 3-vuotias poikansa oli loukkaantunut vakavasti kaulan lävistäneestä luodista. Kaksi muuta lasta ja paikalla ollut thaimaalainen taloudenhoitaja olivat shokissa.

Ampuja oli kadonnut yöhön. -Lapsille se on hirmuinen paikka. Paha tuli pimeästä. Otti isän hengiltä ja hävisi pois. Sellainen jättää elinikäiset traumat. Vanhempi poikakin oli vasta 13-vuotias. -Olen yhden Osmon pojan kummi, Jussi kertoo.

-Tämä nuorimmainen, Tomppa, oli isän silmäterä. lapsi kiidätettiin Helsinkiin leikattavaksi. Onneksi hän on toipumassa ja pystyy puhumaankin. Hänen äitinsä on ollut yötäpäivää pojan vierellä. -Kotinsa kynnykselle jäi Osmo... -Siihen loppuivat kiireet kerralla. Loppuivat... - Tapasin käydä viikoittain Osmon luona. Menin silloin sunnuntaina sinne talolle ja näin ne poliisin sinetit. Luulin Osmon jotenkin pelleilevän, mutta naapurissa asuva lasten täti kertoi tapahtuneesta.

-Ei sitä osannut uskoa, että paras kaveri oli mennyt. Lähtenyt viimeisen kerran pihaltaan. Siihen jäi työ ja kiire. Yhdessä oltiin paljon talolla rakennettu. Yksi minun kaivinkoneeni oli tontilla yli puoli vuotta. -Olkoon ampuja tahansa ja syyt mitkä tahansa, minulta meni siinä paras kaveri.

-Osmo eli omalla tavallaan. Kyllä hän riskejä otti. Näköjään liian koviakin. Vaikka hän oli rakentanut talonsa ympärille tarkan hälytysjärjestelmän ja sisällä oli dobermanni, hän ei näyttänyt mitenkään varautuvan jonkun vihamiehen kohtaamiseen. Mielestäni hän ei ymmärtänyt varoa mitään kostoa. Enkä nähnyt hänen itsensä mitään asetta kantavan, vaikka talon pihalla onkin iso tykki koristeena.

Minun koneellani sinne taloon kaivettiin ne tunnelit, joita poliisit aikoinaan lehdistölle esittelivät pakotunneleina. Niitä pitkin pääsi sisältä viereiselle joelle, jossa oli vene valmiina. -Tuokin oli enemmän sellaista huumoria. Rakensihan Osmo taloonsa sellinkin, kun arveli, että kaikki kaverit eivät osaa tavallisessa sängyssä enää nukkua. Olivat muka niin tottuneet jo selleihin.

Raitis mies

-Minä en ymmärtänyt Osmoa miksikään "alamaailman pomoksi", Jussi toistelee monta kertaa. Tunsin hänet jopa 1960-luvulta lähtien. -Paljon alle kaksikymppisenä Osmo käytti titteliä liikemies. Hän oli ikänsä täysin raitis mies. Harrasti urheilua kuolemaansa asti. Niiden voimailulajien kanssa hän paljon puuhasteli.

Hänhän piti lahdessa jonkin aikaa suurta kuntosaliakin. - Niin piti, mutta sen hän myi, kun lähti sinne Thaimaan suuntaan. -Kai ne leipoivat Osmon sen vuoksi pomoksi, kun hän oli tavallista puuhakkaampi mies. Hänen aivojaan eivät viina ja pillerit sotkeneet, joten hänelle tahtoi kertyä rahaa ja tavaraa oli hän missä tahansa.

Lusu joutui joskus joihin tiilitaloihin...- Vahinkojahan ihmiselle sattuu. Ihminen on erehtyväinen. Taloissa Osmo tuli aina hyvin toimeen henkilökunnan ja muiden vankien kanssa. Kauppaa hän touhusi sielläkin; se oli hänellä veressä.

Ylioppilaaksi

Osmo Ahlqvistin vaiherikkaaseen elämään mahtui monenlaisia tapahtumia, joista lehdet ovat aikoinaan kirjoittaneet. Täysin raitis mies tavattiin useamman kerran viinakauppojen tyhjentämisestä. - Särkihän ne poliisit Osmon tehtaan siellä Tavastilassa. Se oli siinä nykyisen talon paikalla olleessa vanhassa talossa. Se mäski meni nin lattiatäytteisiin, että talo piti purkaa.

- Sillä tuomiolla Osmo luki itsensä ylioppilaaksi. Sillä miehellä olisi ollut älyä ja tarmoa mihin asti tahansa. Jos se olisi suuntautunut toisella tavalla, hän olisi voinut olla iso viskaali tässä maassa, Jussi pohdiskelee. Osmosta ja hänen silloisesta rikoskumppanistaan kirjoitettiin isoilla kirjaimilla, kun miehet ottivat parikymmentä vuotta sitten Lappeenrannan suunnassa poliisilta auton.

- Taisi niiltä lähteä aseetkin... - Sitoiko ne poliisit pylvääseen, vai miten se nyt oli...siitä on jo niin kauan. Isolla joukolla ne poikia silloin jahtasivat.

Mistä se lempinimi "Lusu" on peräisin?

- Tietääkseni se vääntyi vähitellen siitä, kun Osmoa nuorempana sanottiin "Lissuksi". Hänellä oli pitkä kiharainen vaalea tukka ja pojat piruuttaan väänsivät hänelle tytön nimen. Luulisin sen siitä sitten kääntyneen "Lusuksi".

Osmoa epäiltiin aina, kun jotain täällä päin sattui?

- Niin se oli. aina ne olivat kyselemässä, mutta viime vuosina Osmo sai paremmin olla rauhassa. Eivät niin enää kuuman tavaran ostoistakaan vaivanneet.

Kun poliisit ruohoa kylvivät...

- Sattui niitä joskus hauskojakin tapauksia. tuo Loviisan rikoskomisario Hindsberg oli saanut päähänsä, että Osmolla on muka kaivettuna puutarhaansa iso määrä kultaa tai hopeaa. Niinpä hän määräsi poliisit lapioineen tonkimaan Osmon nurmikkoja. - Mitään ei kuitenkaan löytynyt, joten poliisien piti istuttaa paikalle uusi ruoho. - En malttanut olla kysymättä komisariolta, paljonki Ahlqvist oli tälle maksanut, jotta sai poliisit tekemään itselleen nurmikkoa valtion laskuun. - Tuollaista hevosenleikkiä se Osmokin lasketteli usein virkavallan kanssa.

Urheilun lisäksi "Lusu" harrasti musiikkia. Hän oli kohtalainen kitaristi ja hänellä taisi olla joskus oma orkesterikin, ainakin tiilitalossa. "Lusu" oli jonkin aikaa lapsuusystävänsä Tapani Kansan roudarina. Myös Kimmo Elomaa kuului hänen kaveripiiriinsä, kunnes Kimmon taloon tehty murto sotki suhteita, ainakin niin sanottiin.

- Ei niistä niin tiedä, Jussi myhäilee.

- Minä puhuin Osmon kanssa aina tavallisia asioita. Hän touhusi niitä rakennushommia. Se talo oli hänelle kaikki kaikessa. Nyt hän oli juuri aloittanut rakennuksen, josta hänen entiselle vaimolleen piti tulla kunnon asunto. Näin he olisivat erossakin asuneet samassa pihapiirissä. - Lapsia Osmo ajatteli. Ne olivat hänelle kaikki kaikessa. Heitä minun käy sääliksi, niin paljon he pitivät isästään.

- Osmo oli sellainen vanhan liiton mies, että vastaavaa tuskin nousee milloinkaan. Hän hankki maineensa ja asemansa omalla puuhakkuudellaan. Jos sovit Osmon kanssa, että vuoden kuluttua tavataan Kittilän Essolla kello 12.15, hän taatusti oli paikalla. - Meillä ei ollut hänen kanssaan milloinkaan poikkipuolista sanaa, Jussi kehuu kaveriaan.

Joku muu oli eri mieltä. Se maksoi Osmon hengen.

[Siru83]

Kolivaaran vankilapaoista Helsingin Sanomien ja Alibin juttuja.

Helsingin Sanomat tiistaina 7. tammikuuta 1992

Kolme vankia karkasi junasta Helsingin asemalla

Kolme vankia karkasi vankienkuljetusvaunusta loppiaismaanantaina kello 13.25 Helsingin rautatieasemalla. Vangit olivat ilmeisesti vääntäneet ruuvimeisselillä vaunun ikkunan irti ja kömpineet aukosta ulos.
Vaunu oli Seinäjoelta saapuneen junan viimeinen. Kahta vangeista oltiin siirtämässä Riihimäen keskusvankilasta Helsingin keskusvankilaan, yhtä tuotiin oikeuden istuntoon.
Yksi miehistä saattaa olla vaarallinen, hän kärsi ennen pakoaan 13 vuoden tuomiota muun muassa ryöstöistä. Kahta muuta, vähäisemmistä rikoksista tuomittua ei pidetä vaarallisina.
Miehistä kaksi on 20-vuotiaita ja kolmas 27-vuotias. Miehet olivat siviiliasuissa, mutta poliisilla ei ollut maanantaina antaa heistä enempää tuntomerkkejä.

Helsingin Sanomat keskiviikkona 8. tammikuuta 1992

Vankivaunusta paennut kolmikko yhä karkuteillä

Helsingin rautatieasemalla vankivaunusta paenneet kolme vankia olivat vielä tiistaina karkuteillä.
Kahta miehistä oltiin siirtämässä Riihimäen keskusvankilasta Helsingin keskusvankilaan. Kolmatta kuljetettiin oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäyntiin vietävä oli siviiliasussa, kaksi muuta olivat vanginvaatteissa.
Seinäjoki-Helsinki-reittiä maanantaisin kulkeva vankivaunu saapui pääteasemalleen kello 13.25. Ikkunassa ollut hälytysjärjestelmä oli tehty toimintakyvyttömäksi ennen ikkunan irrottamista ruuvimeisselillä. Pako havaittiin, kun vankeja saavuttiin noutamaan. Vankivaunussa oli kaksi vartijaa, mutta he eivät olleet huomanneet mitään poikkeuksellista. Vartijat oleskelivat kuljetuksen ajan omassa kopissaan vaunun keskiosassa.

Pakenijat on aiemmin tuomittu omaisuusrikoksista. Yhtä heistä pidetään vaarallisena. Vanhin vangeista on 26-vuotias, 184-senttinen ja ruumiinrakenteeltaan normaali. Hän oli pukeutunut ruskeaan nahkatakkiin, sinisiin farmareihin ja valkoisiin lenkkitossuihin. Toinen on 173 sentin pituinen ja normaalivartaloinen, kolmas 180-senttinen ja hoikka.
Vankien kuljetuksesta ja vartioinnista vastasi vankeinhoitolaitos. Vankeinhoitolaitos on ollut yhteydessä Valtionrautateihin ikkunoiden hälytysjärjestelmien uusimiseksi.

Helsingin Sanomat tiistaina 4. helmikuuta 1992

Vankivaunusta karannut kiinni Helsingissä

Kolmas Helsingin rautatieasemalla vankivaunusta karannut vanki on saatu kiinni. Poliisi otti vankivaunusta 6.tammikuuta karanneen Jari Henrik Kolivaaran kiinni perjantaina illalla Helsingissä yksityisasunnossa muun poliisitehtävän yhteydessä.
Yhdessä Kolivaaran kanssa karanneet kaksimuuta vankia saatiin kiinni Espoossa tammikuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä.
Vankeja oltiin siirtämässä Riihimäen keskusvankilasta Helsinkiin, kun he Helsingin rautatieasemalla pakenivat vankivaunun sellin ikkunasta.
　
Helsingin Sanomat, maanantaina 10. helmikuuta 1992

Vaarallinen vanki karkuteillä

Kaksi vankia karkasi Riihimäen keskusvankilasta lauantai-iltana. Miehet kiipesivät muurin yli ja pakenivat heitä odottaneella autolla Helsinkiin, jossa toinen vankikarkureista ja pakomatkaa avustanut lomavanki jäivät kiinni.
Toinen vankikarkuri, helsinkiläinen 27-vuotias Jari Kolivaara jatkoi pakoaan autolla, eikä häntä vielä sunnuntaihin mennessä ollut tavoitettu. Miestä pidetään vaarallisena, ja hänen uskotaan liikkuvan pääkaupunkiseudulla.
Poliisipartio kiinnitti huomion vankikarkureiden pakoautoon lauantaina noin kello 22 Helsingin Itäkeskuksessa. Auto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä, vaan siitä hyppäsi ulos kaksi miestä, jotka otettiin kiinni.
Toinen miehistä paljastui vangiksi, joka oli karannut Riihimäen keskusvankilasta kolme tuntia aikaisemmin, ja toinen oli lomalla samasta vankilasta.

Alibin v. 1992 juttu Riihimäen vankilapaosta reippaasti lyhenneltynä

Kolivaara liukui 8-metrisen muurin yli

Ryhmä Kolivaara asialla

Vankivaunusta viime tammikuussa karannut ja sittemmin pidätetty, 13 vuoden tuomiotaan jatkamaan passitettu 27-vuotias Jari Henrik Kolivaara, Jorma Nevalainen ja Veli-Pekka Järvinen asustivat samalla Riihimäen päiväselliosaston toiselle kerroksella. Helsinkiläisen Pekka Leinon loma-ajan lähestyessä edellä mainitut kolme miestä tiedustelivat Leinolta, auttaisiko hän heitä paossa. Leino lupasi auttaa. Hän ilmoitti, että karkausapu ja kuljetuskin järjestyisi. Kolmikko hankki vankilan kuivaushuoneesta sormenvahvuista pyykkinarua. Narun saatuaan he näpräsivät uuden version vankikarkurien jo paljon aiemmin keksimästä kaulimentapaisesta vekottimesta, jossa on pyörivä tela keskellä ja tukevat tapit telan molemmissa päissä.

Jännittävä odotus

-Vakiintuneen tavan mukaisesti 2-kerroksen vangit päästettiin myös lauantaina käytävälle ilta-askareilleen. Tavanomaiseen tapaansa myös kaikki osaston vartijat työntyivät pitkän kerroksen keskivaiheilla olevaan koppiinsa heittämään huulta ja tupakoimaan, kyseisellä osastolla tuolloin majaillut kertojamme mainitsee.

-Luultavasti noin kello 18 paikkeilla karkaamista suunnitellut kolmikko kiipesi avo-osastona toimivalle neljännelle kerrokselle tähyämään, näkyisikö avustajaksi lupautuneen Pekka Leinon valomerkkiä muurintakaisesta synkeästi kuusikosta. Pimeään kuusikkoon katsoessaan kolmikko arvioi mahdollisuuksiaan: Noin 9 metrin päässä 8 metrin korkuinen pihamuuri, jonka kupeessa valvontakameroita 6-7 metrin välein.

-Onnistumisen mahdollisuudet eivät enää vaikuttaneet lähimainkaan yhtä hyviltä kuin asuinkerrokseltamme arvioiden.. Mutta eipä enää tuossa vaiheessa voitu muuttaa suunnitelmaa, Nevalaisen tiedetään karkumatkaltaan palattuaan sanoneen. Syy, miksi karkurit valitsivat lähtöpaikakseen nimenomaan asuinosastonsa ylimmän kerroksen, on varmankin se, että neljännen kerroksen ikkunoissa ei ole kaltereita, kuten alimmilla kerroksilla on.

Lähtö

Helmikuun 8. päivänä kello 18.28 taskulampun valokeila häilähti muurintakaisen kuusikon oksistossa. Karkurit lennättivät köyden muurin yli. Painoksi ripustettu raudan pala helähti muurin peltikattoon niin kovin, että se kuului selleihin saakka. Lupauksensa mukaisesti avustamaan saapunut lomalainen solmi köyden lähinnä muuria olevaan puuhun. Karkurikolmikko puolestaan kiristi köyden tiukalle ja solmi vankisellin ikkunan karmiin.

Kovakuntoinen ja peloton Jari Henrik Kolivaara asetteli rissaksi kutsutun kaulimensa köydelle, tarttui kädensijoihin ja hurautti hetkessä muurille. Monessa mukana ollut Nevalainen tarrasi köyteen ja risti jalkansa köyden yli. Hän eteni hitaasti mutta varmasti muurinharjalle, josta pudottautui pimentoon. Yksinomaan käsivoimiinsa luottava Veli-Pekka Järvinen ehti vain köyden puoliväliin, kun ikkunan karmiin sidotun köyden solmu aukesi. Veli-Pekka läsähti pihajäätikölle takapuolelleen ja loukkasi kätensä, mutta pystyi kuitenkin konttaamaan tuulensuojaan. Vankilan pihaa kiertävä vartija löysi kohmeisen Veli-Pekan kuusen juurelta puolen tunnin kuluttua.

Kolivaara jäi kiinni Turun satamassa 18.2.1992.

Lähteet: HS mikrofilmit ja Alibi

[Siru83]

Alibi 7/1995

Kotkan käräjäoikeudessa seisoi 25. huhtikuuta hiljainen mies. samassa salissa oli pelokkaan näköinen filippiiniläisnainen, jolla oli rankka tehtävä edessään. hänen piti tunnistaa mies, jonka hän näki ampuneen työnantajansa Osmo Ahlqvistin kolmisen viikkoa aikaisemmin.

- Hän se on!

Sanat valuivat hiljaa naisen huulilta. Murteellista englantia puhuvan 20-vuotiaan Melinda Ibanezin siihenastisen elämän pahin vaihe oli ohi. Hän oli tunnistanut Jari Kolivaaran mieheksi, joka tappoi "Lusun".

Kotkan käräjäoikeus vangitsi syylliseksi epäillyn, vaikka tutkinta oli vielä pahasti kesken. Kolivaaralla itsellään ei ollut "hätää". Hän oli jo valmiiksi vangittuna Helsingissä. Kun Osmo Ahlqvist sai surmansa noin kello 21 perjantai-iltana, Kolivaara lasketteli kahden promillen humalassa Porvoon moottoritiellä ja pääsi liikennettä valvovien poliisien "syyniin".

Kaksikin poliisiautoa yritti litistää miehen ohjaaman Mitsubishin väliinsä, mutta kännissä kaahaillut Kolivaara pääsi välistä pois Massbyn vaiheilla ruohokaistan kautta. Siinä yhteydessä auton ikkunasta lensi ulos jotain kiiltävää! Se oli Kotkassa käytetty murha-ase... Välähdyksen näkivät myös poliisit ja pistooli löytyi. Myöhempi ballistinen tutkimus osoitti tarkalleen, mistä aseesta Ahlqvistin surmanluodit olivat lähtöisin. Mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon.

Kiinniottovaiheessa loukkaantui poliisi, joka ei koskaan enää palaa virkaansa. Hän loukkaantui takaa-ajon kolarissa niin pahasti.

Itsepäinen mies

Jari Henrik Kolivaara on Pasilan poliisitalolla tuttu mies. Joulukuussa vankilasta vapautuneena hänellä oli jo uusia ehdotteita paluuta varten. Tapon yritys syytteistä karkein. Mutta jostain kumman syystä Kolivaara laskettiin vapaalle vastaamaan.
Huhtikuun 11. päivänä Kolivaaraa alettiin kuulustella myös Kotkan murhasta. Siihen oli olemassa painavia perusteita. Mutta Kolivaara oli järkähtämätön. Hän kertoi vain sen, minkä tiesi poliisinkin jo tietävän.

- Olen ollut perjantaina 7.4..1995 kello 18.00 alkaen liikkeellä luvattomasti käyttöönotetulla harmaalla Mitsubshi Galant henkilöautolla CBH-338 siihen saakka, kun jäin poliisin kiinniottamaksi takaa-ajon jälkeen.

- Tuon illan aikana kävin myös kotkan suunnalla ilmeisesti Leikari-nimisen hotellirakennuksen luona, missä tein 500:n markan pankkinoston.

Tätä rataa kulkivat kuulustelut aina Kotkan käräjäoikeuden ensimmäiseen istuntoon asti. Kolivaara kielsi tuntevansa Osmo Ahlqvistia eikä edes tiennyt, missä tämä asui.

- Olin Kotkassa liikeasioissa, hän totesi kuivasti poliisin kysymykseen matkan tarkoituksesta.

Vieras auto kävi Kesoilin pihassa

Aivan Ahlqvistin kodin lähistöllä on vuosikausia ollut Kesoilin huoltoasema. Polttoainetta siinä ei ole myyty vuosiin, mutta baari on jäljellä. "Lusu" tapasi siellä kavereitaan usein. Hän oli istunut siellä myös tapahtumapäivän illansuussa.
Baarin pihaan oli ajanut harmaa Mitsubishi!

- Ne taitaakin etsiä minua, oli Ahlqvist tiettävästi sanonut.

Ne! Ketkä ne?

Rikospoliisi kysyi asiaa hiukan huolitellummin:
- On olemassa henkilö, joka on nähnyt vieraan Mitsubishin liikkuvan paikkakunnalla.

Kolivaaran vastauksesta olisi voinut lyödä vetoa:
- Samanlaisia autoja on liikenteessä tuhansia...

Eikä Jari Kolivaara "tuntenut" ampumaansa miestä edes valokuvasta, vaikka oli viisi vuotta sitten syönyt samasta pöydästä vankilassa.

- Enpä muistele vanhoja kakkujani... olen lusinut vain omiani.

Silmukka kiristyi kaiken aikaa. Kolivaaran "jäämistöstä" löytyi kohtalainen määrä muistilappuja. Niissä oli mielenkiintoisia puhelinnumeroita, muun muassa Ahlqvistin lapsen kummin nimi ja numero. Hotelli Leikarin automaatista tehty pankkikorttinosto oli hyvä viite, samoin kuin Mansbyn takaa-ajon jälkeen moottoritien ruohokaistalta löytynyt pistooli. Filippiiniläisen neitosen tunnistuksen jälkeen sanainen arkku aukesi. Kolivaara tunnusti.

Huumekauppoja?

Hän kertoi noutaneensa aseen Helsingin Maunulasta "eräästä kellarista". Pistoolissa oli äänenvaimennin. Ostettuaan viinakaupasta kaksi pulloa viiniä hän "huomasi" Itäkeskuksessa varastetun Mitsubishin ja istui ratin taakse.

- Soitin Porvoosta yleisöpuhelimesta Lusun kännykkään ja kysyin, voinko tulla vierailulle. Kerroin että minulla olisi asiaa. - Lusu ilmoitti minulle että hänelle sopii kyllä tulla.

Nyt Kolivaara jo kertoi käyneensä Lusun luona vuonna 1991. Seikka jota sopii vahvasti epäillä. Kirjavien vaiheitten jälkeen Kolivaara saapui hotelli Leikariin ja istui ruokapöytään. Hän tilasi härkää ja lasillisen punaviiniä. Ruokailun jälkeen hän kertoi soittaneensa Lusun kännykkään ja kysyneensä ajo-ohjeita.

- Ajoin autolla Lusun pihaan ja kolkutin kolkuttimesta ovea. Joku pieni tyttö avasi ja siihen tuli myös musta koira, joka murahteli minulle. Taputtelin koiraa tämän murahtelusta huolimatta. Lusu huusi keittiöstä että sisään vaan. Istuimme keittiön pöydän ääressä ja juttelimme liikeasioista, jotka koskivat hasiskauppaa. Minä olin nimittäin valmis ostamaan Lusun kautta 5 kiloa hasista. Olisin saanut tarvittavan rahaerän järjestymään. Rahat olivat eräältä sponsorilta. Mitään tarkkoja määriä keskustelussa ei ehkä mainittu... Lopullinen kilomäärä ja grammahinta jäi neuvottelematta, sillä Lusu ilmoitti, että minä olisin hänelle 15 000 markkaa velkaa. Se olisi jäänyt kesältä 1991 hoitamatta.

Surmanluodit

Jari Kolivaara väitti että laina oli hoidettu pois erään toisen kaverin kautta, mutta Osmo Ahlqvist ei tätä ollut uskonut.

- Tuosta velasta tuli sanaharkkaa ja Lusu alkoi vängätä myös eräistä tuntemistani kaksosveljeksistä, joiden tekemisiin hänellä oli omia epäilyjä. Lusu liitti minut ja myös jotkut tuttavansa asiaan.

Tämä keskustelu oli Kolivaaran näkemykseen mukaan hedelmätön:
- Asian sisältö ja hänen "ylitsevuotava" esittämistapansa lapsi sylissään sai minut polttamaan päreeni.

- Otin housunkauluksen alla olleen aseeni esiin ja samantein ammuin Lusua kohti. Ensimmäinen laukaus osui siis lähietäisyydeltä... lusu lähti juoksemaan sisätiloja kohti ja lähdin hänenperäänsä ja ammuin. Näin hänen menevän jotain ovea kohti. Pysähdyin ja ammuin kahdella kädellä aseesta kiinni pitäen useita laukauksia perään.

- Minulla ei ollut lapsesta mitään havaintoja pakenmisvaiheen yhteydessä ja oletan että lapsi on ollut Lusulla sylissään ja siksi en ole häntä nähnyt.

- Kun olin ampunut lippaan tyhjäksi, poistuin talosta siitä ovesta, mistä olin tullut ja kävelin eteiskäytävää pois kääntymällä vasemmalle ja sen jälkeen vielä vasemmalle. Keittiöön en enää palannut.

Jostain syystä Kolivaara lähti pakoon Kouvolan kautta. Moni onkin kysynyt, oliko Kolivaaralla joku kyydissään, kun hän vieraili Kotkassa 7. huhtikuuta. Miksi Lusu olisi älynnyt sanoa illansuussa, että "ne taitavat hakea minua"? Kolivaaran kertomukset muuttuivat sitä mukaa kuin viikkojen numerot. Tutkinta oli kesken. Mutta niistä huolimatta käräjät oli pidettävä.

Uutta tietoa

Oikeudenkäynnin aikana ilmeni että Kolivaara olikin mielestään valehdellut soittaneensa etukäteen uhrilleen. Poliisi oli sanut selville, että lähtö Helsingistä oli tapahtunut paljon aikaisemmin. Kolivaara oli ollut murhapaikkakunnala jo ennen kello kuutta illalla!

Tekninen tutkinta osoitti perättömäksi julkisuudessa esitetyt väitteet, että ampumista olisi tapahtunut myös ulkona. Näin ei tapahtunut. Kolivaara ampui jokaisen laukauksen sisätiloissa. Osmo Ahlqvistilla ei ollut mahdollisuutta suojautua mihinkään. Ei myöskään lapsella, jolla kävi vain hyvä tuuri, jos aistien vammautumista voidaan hyvänä onnena pitää! Pienen pojan kuulo ei ole vieläkään palautunut...

Taloudenhoitajan havainnon perusteella rikospoliisi lavasti tilanteen uudelleen. Siitä voi päätellä, että Kolivaaran on ollut pakko nähdä Tomi-poika ampuessaan! Jutun käsittelyn aikana kaupunginviskaali Christian Lundqvist lausui, että Kolivaaran kertomus ei "kaikilta osin ole uskottava, vaan siihen liittyy liian paljon sattumia". Tähän käsitykseen ovat tulleet myös muut viranomaiset.

Noita sattumia ovat aseen hakeminen Maunulasta, "valmiiksi varastetun" auton löytäminen Itäkeskuksesta ja neljän vuoden tauon jälkeinen yllätysvierailu Osmo Ahlqvistin luo. Melkoinen sattuma on myös se, että vainaja oli murhapäivänä etsinyt käsiinsä lasimestaria, koska halusi taloonsa tilaamansa luodinkestävät lasit.

Tutkinta jatkuu

Toukokuun 26. päivänä käräjiä istuttiin jälleen. Kolivaaran asianajajalla, Jarkko Jaatelalla, oli tärkeä ehdotus. Hän pyysi asiakastaan mielentilan tutkimukseen, koska Kolivaaralle ei koskaan ollut sellaista tehty. Nyt mies oli halukas itsekin siihen. Tässä oikeudenkäynnissä selvisi lopullisesti ettei Tomi-poika ollut ampumishetkellä isänsä sylissä. Hän oli ollut tulilinjalla.

Ahlqvistin omaisten asianajaja Kari Korhonen laukaisi oikeudessa käsityksenään: - Osmo Ahlqvistin lapsen surmaamisella on ollut Kolivaaralle vain symbolinen merkitys. Matkan ainoa tarkoitus on ollut Ahlqvistin surmaaminen. Asianajajan käsityksen mukaan kylään ei tulla ase housunkauluksessa. Syytetty itse sanoi kuulleensa uhrin kuolemasta vasta Helsingin poliisilaitoksella, kun häntä ryhdyttiin kuulustelemaan. Myöskään lapsen vahingoittumisesta hän ei ollut tiennyt mitään. Tämän kohua herättäneen henkirikoksen yhteydessä on heti alusta alkaen puhuttu palkkamurhan mahdollisuudesta. Tuo mahdollisuus ei ole poissuljettu, sillä Alibi sai vihjeen heti huhtikuun alussa. Tuon viestin mukaan Ahlqvistilla tulisi olemaan vaikeuksia!

Kolivaaran viesti tähän ongelmaan on yksiselitteinen:
- Ei varmasti ole palkkamurha!

Hän pysyy kertomuksessaan. Viranomaiset sen sijaan ovat nyt huolissaan Kolivaarasta. Mikkelin lääninvankilasta oli ilmiotettu, ettei heillä ole "riittäviä edellytyksiä" Kolivaaran eristämiseen eikä turvallisuuden takaamiseen. Koska rikos oli tapahtunut Kotkassa, olisi Mikkeli ollut oikea sijoituspaikka. Syyttäjä halusi myös takeet siitä, että tapaisi Kolivaaran jatkossakin ja vaati terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausuntoa syytetyn eristämistarpeesta. Niinpä Jari Henrik Kolivaaran säilytyspaikaksi valittiin Kylmäkosken uutuuttaan kiiltelevä vankila.

-----------------------------

Teknisen tutkinnan mukaan lapsi ei siis ollut Ahlqvistin sylissä, kun hänet ammuttiin, ja Kolivaaran on täytynyt nähdä lapsi, kun hän on ampunut. En silti usko, että hän on tahallaan lasta ampunut.

Kolivaara tavallaan paljastaa tuossa totuuden surmasta. Lehtijuttujen perusteella hän on kuulusteluissa yleensä ollut aika vaitelias eikä ole yleensä myöntänyt syyllisyyttään silloinkaan, kun se on ollut aivan ilmeistä. Tässä tapauksessa Kolivaaran jäljille oli päästy, ja kun todistaja oli tunnistanut Kolivaaran ampujaksi, tämä tunnusti tekonsa hyvin nopeasti. Jotta huomio kohdistuisi Kolivaaraan eikä itse tilaajaan, hän kertoi yksityiskohtaisesti rikoksesta ja sepitti jutun huumevelasta. Lisäksi hän hyvin painokkaasti oikeudessa sanoi, ettei kyseessä ole palkkamurha. Käytännössä se tarkoittaa, että kyseessä varmasti on palkkamurha. Muuten hän asiaa tuskin olisi noin kovasti painottanut, kun on aiemmin ollut kuulusteluissa ja kaiketi myös oikeudenkäynneissä vaitelias mies.

Mitä tekijäehdokkaisiin tulee, niin poliisilla on kaksi tutkintalinjaa tämän suhteen. Toisen mukaan surman tilasi Lusun oma oppipoika ja suojatti Esa Pekka Toikka, joka Lusun kuoltua peri tämän bisnekset. Toisen tutkintalinjan mukaan surman tilasi Lusun kanssa kilpaileva helsinkiläinen huumeliiga. Tämä selviää näistä vanhoista uutisista:

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi eilen pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin viisi Osmo "Lusu" Ahlqvistin huumeita salakuljettaneen liigan jäsentä. Liigan viisi keskeistä miestä saivat 5-11 vuoden vankeustuomiot ja heidät tuomittiin satojen tuhansien markkojen korvauksiin......

Ankarimman rangaistuksen sai vehkalahtelainen verhoilija Teijo Tapio Ylätalo, joka tuomittiin törkeistä huumausainerikoksista 11 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.....

Ylätalon ohella toinen päätekijä on lahtelainen yksityisyrittäjä Pasi Tapani Vanhanen, joka tuomittiin myös törkeistä huumausainerikoksista yhteensä 11 vuodeksi vankeuteen....

Esa Pekka Toikka syyllistyi kolmeen törkeään huumausainerikokseen ja hänet tuomittiin vankeuteen 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi. Lisäksi Toikka määrättiin maksamaan valtiolle 30000 markkaa huumekaupoilla ansaitsemaansa rahaa.

Kotkalainen liiga toi ainakin kolme tonnia huumeita

Jutun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Thomas Elfgren keskusrikospoliisista pitää selvänä, että huumepomo jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.

Toisaalta kiinniottoa vaikeuttaa, ettei EU-maiden välillä ole käytännössä rajakontrollia. Miehen tuntomerkit on kuitenkin toimitettu useiden maiden viranomaisille.

Kotkalaismies toimi 1995 murhatun, tunnetun huumerikollisen Osmo "Lusu" Ahlqvistin henkivartijana. Ahlqvistin kuolemasta huolimatta huumetuonti jatkui ja entisestään vain kasvoi. Elfgrenin mukaan poliisilla on "satakymmenprosenttista tietoa", että liiga on tuonut joka vuosi useita äskettäin takavarikoidun suuruisia tai jopa suurempia huume-eriä.

Kotkalaismiehen todettiin silloin osallistuneen 60 hasiskilon sekä marihuanasta ja hasiksesta koostuneen 18 kilon erän salakuljettamiseen. Mies tuomittiin 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta hän vapautui noin vuosi sitten.

Ahlqvistin murhan motiiveista liikkuu kaksi teoriaa. Toisen mukaan nyt etsitty kotkalaismies olisi sotkeutunut siihen, sillä hän peri Ahlqvistin huumebisnekset. Toisaalta Ahlqvistilla oli hankauksia myös helsinkiläisen huumeliigan kanssa, ja murha saattaa liittyä myös siihen.

Lähde: HS digilehden arkisto

Vertaamalla Lusun jengin jäsenten saamia tuomioita myöhemmin julkaistun uutisen kotkalaismiehen tuomioon näkee, että ko. kotkalaismies on Esa Pekka Toikka ja että hän on toisen teorian mukaan surman tilaaja. Tällaiset merkittävien huumepomojen surmat ovat Suomessa harvinaisia. Huumeliigat ovat lähinnä surmanneet Saastamoisen kaltaisia pikkutekijöitä. Siksi uskonkin itse, että surman takana on Lusun bisnekset perinyt Toikka.

[Rappa]

Luulen et poliisit kyllä tietää kuka Ahlqvistin murhan takana on ollut, mut itse en uskalla arvailla, koska ei ole mitään perusteita siihen.
Helsingin hummepoliisi varotti aikanaan Ahlqvistia et sen pään menoksi on suunnitelmia. Et luulen poliisien tietävän aika pitkälti tekijän, mut todisteita ei ole ja kun on oikeita rikollisia mukana niin suut pysyy kiinni.