Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Juu,tämä tapauksen muistan hyvin. Naapurien riitaa ja lopulta oli Sinikka jauhettu osittain myllyllä minkeille. Muistelen miehen valittaneen,että nainen kävi hänelle napisemassa harva se päivä.
Eihän kai kaikkea ollut jauhanut kun ei ollut luut oikein murskautuneet(voin kuvitella). Sitten olikin kuljetellut kohti pohjoista tavaroita yms. Niitä löytyi vähän niinkuin olisi reittiä merkitty,ei ihme että jäi kiinni
(Pikku huomautus tapahtui Juuassa ei Juukassa vaikka Juuka onkin )
EuroJR kirjoitti:Perskutarallaa. Tääkin on unohtunu kirjoittaa. Koitan nyt parin päivän sisällä laittaa "alustuksen tähän perään".
Hyvä,että on meitä jotka nostaa näitä esille,että muistasit
Joo. Kun muutaman päivän on poissa, niin viestejä on niin helvatusti. Sinne sitten aina unohtuu näitä luvattuja juttua jonkun viestiketjun perälle ja sitä tulee keskityttyä vain uusien viestien lukemiseen. Pankaas yv:llä toivomuksia tai muistutuksia, jos ja kun taas unohtuu jonkun jutun postaus.
Tulossa tänään illalla! On ollut fudismatsia, hummittelua jne. sen verti ettei ole ehtinyt. Nyt on sitten siitä seurauksena alkava flunssan poikanen, joten ei muuta kuin rikoskirjat käsittelyyn...
"Tiistaina, kesäkuun 17. 1980 ilmoitti turkistarhaaja Kalevi Turunen henkilökohtaisesti nimismiespiiriin, että hänen vaimonsa Pirkko Turunen (nimet muutettu) oli edellisenä päivänä ollut Juuan Navettakankaalla juottamassa eläimiä klo 12 - 12:10, mistä hänen olisi pitänyt mennä perheen omakotirakennustyömaalle. Eräät muut turkistarhaajat olivat nähneet hänen lähtevän polkupyörällään kotimatkalle. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut saapunut perille.
Tämän jutun tapahtumat olivat saaneet alkunsa jo 1960-luvulla, jolloin Jori Petäjä olessaan Australiassa tutustui Hilkka ja Olavi Solaan. Nämä olivat kuitenkin vuonna 1972 muuttaneet Suomeen Kirkkonummelle ja Jori Petäjä jo vuotta aikaisemmin kotiinsa Rovaniemelle. Vuosina 1973-79 Petäjä oli palvellut YK-joukoissa ja lomilla ollessaan käynyt Suomessa ja silloin aina tapaamassa Hilkka ja Olavi Solaa. Näinä vuosina Jori ja Hilkka olivat alkaneet tuntea kiintymistä toisiinsa. Vuoden vaihteessa Solat olivat muuttaneet Juuan kunnan Timovaaran kylään.
Samaan aikaan Juukaan olivat muuttaneet Pirkko ja Kalevi Turunen. Pirkko ja Hilkka olivat jo Kirkkonummella asuessaan tutustuneet ja yhdessä lähteneet Juukaan turkistarhaajakurssille. Samaan aikaan he olivat sitten perustaneet turkistarhat ja ne sijaisivat aivan vierekkäin. Samalla alueella oli useiden muiden tarhaajien (n. 80) turkistarhoja.
Kesällä 1979 Hilkka ja Jori rakastuivat toisiinsa ja kun Hilkka ilmoitti miehelleen ottavansa tästä eron elokuussa 1979, Olavi Sola teki itsemurhan. Tämän jälkeen Jori tuli Hilkka Solan pyynnöstä Juukaan hoitamaan Solan turkistarhaa. Avioliittoakin jo suunniteltiin.
Kuitenkin Hilkka Solan elämään astui toinen mies syksyllä 1979, joka suhde loppui joulukuun alkupuolella. Sen jälkeen Jori ja Hilkka olivat yhdessä aina kevättalveen 1980 saakka, jolloin Hilkan elämään tuli jälleen uusi mies. Kohta sen jälkeen Hilkka Sola oli sopinut Jori Petäjän kanssa, että Petäjä on työssä palkallisena kesäkuun loppuun 1980 saakka, ja lopettaa silloin työt. Petäjän oli tähän tyytyminen ja hän oli päättänyt matkustaa kesäkuun lopussa kotiinsa Rovaniemelle."
Hilkka Solan ja Pirkko Turusen perheiden välillä oli vallinnut läheinen ystävyys aina syksyn 1979 eli Hilkka Solan miehen kuolemaan saakka. Tämän jälkeen välit alkoivat viiletä ja ennen vuoden loppua ne olivat poikki totaalisesti. Syynä tähän oli se, että Jori ja Hilkka olivat alkaneet epäillä, että heidän turkistarhaltaan oli varastettu supeja ja että varkaat olivat Pirkko ja Kalevi Turunen. He epäilivät myös mm. terveitten eläinten vaihtoa kapisiin. Minkäänlaista näyttöä ei kuitenkaan näihin epäilyksiin ollut ja vaikka asiasta oli tehty rikosilmoituskin, se vedettiin takaisin.
Jori jatkoi kuitenkin syyttelyä ja vihanpitoa. Hän useaan otteeseen mainitsi toisille tarhaajille "nokkivansa" Turuset hengiltä. Hän oli myös monasti sanonut panevansa heidät rehumyllyyn ja syöttävänsä supeille. Hilkka oli puheissaan varovaisempi ja yritti hillitä Jorea.
Jori Petäjä jatkoi intiimiä suhdettaan Hilkan kanssa asuen tämän turkistarhalla kiitolinja-auton korin kopissa (toisena miehenä? jr-huom). Hänellä oli omassa käytössään oranssinvärinen BMW.
Jatkuu......
(pieni välilisäys tarinaan, elkää huoliko, jatkoa seuraa tuota pikaa)
"Kesäkuun 16. oli kaunis aurinkoinen päivä. Pirkko oli sopinut Kalevin kanssa juottavansa supit puoleltapäivin. Noin klo 11:40 hänet oli nähty pyöräilevän 5 km päässä sijaitsevaan turkistarhaan. Noin klo 12:15-12:20 hänet nähtiin pyöräilevän takaisin kotiansa kohti. Pirkko Turunen ei kuitenkaan koskaan päässyt tarhalta johtavalta tieltä päätielle. Kalevi teki hänestä katoamisilmoituksen seuraavana aamuna.
Alustavissa poliisin tutkimuksissa ilmeni, että Pirkon viimeiseksi nähnyt henkilö oli Jori Petäjä, joka oli tuolloin aamupäivällä työskennellyt viereisellä tarhalla. Pirkko oli hänen mukaansa klo 12:25 ajanut takaisin supitarhalle päin, kertoen syyksi kääntymiseensä, että epäili supien juottolaitteen menneen epäkuntoon. Hän oli halunnut vielä tarkastaa asian.
Torstaina 19. paikallinen poliisi pyysi krp:n lääninosaston apua tutkimuksiinsa. Krp:n tutkijat aloittivat selvityksen asiasta ja ensi töikseen halusivat Jorin uudelleen kuultavaksi. Kävi ilmi, että Jorin oli nähty pesevän autonsa takakonttia 18. päivänä ja kertoen tehneensä muuttokuormia Rovaniemelle. Tutkijat pyysivät Rovaniemen poliisin tekemään kotietsinnän Jorin vanhemien luona. Päivän aikana saatiin myös tieto, että Jorin auto oli nähty 16. päivänä klo 19:00 seisovan turkistarhan tiellä, vaikka hän oli väittänyt olleensa aivan toisaalla tuohon aikaan. Ristiriitaisuuksien takia Jori Petäjä katsottiin aiheelliseksi julistaa pidätetyksi."
"Kuulusteluissa selvisi aikaisemmat uhkaukset mm. rehumyllystä. Tämän johdosta päätettiin purkaa tuo mylly. Siitä ei kuitenkaan tutkimuksissa löytynyt merkkiäkään ihmisruumiista, sen sijaan Jorilta takavarikoiduissa vaatteista löytyi ihmisen verta.
Kesäkuun 25. Jori päätti tunnustaa. Hän kertoi, kuinka lähti tuona päivänä Pirkon perään tarkoituksenaan sanoa hälle "suorat sanat". Saavutettuan Pirkon, hän ravisteli pyörää, jonka johdosta Pirkko kaatui ojaan, lyöden päänsä kuolettavasti. Jori oli laittanut ruumiin autonsa takakonttiin. Pyörän hän pilkkoi osiin ja ajoi 9 km päähän lammelle, jonne hän ne upotti. Tämän jälkeen hän päätti hankkiutua eroon ruumiista. Ensiksi hän riisui ruumiin, sitten hän oli suurta vaivaa nähden jauhanut sen rehumyllyssä ja välittömästi syöttänyt seoksen supeille. Teon jälkeen hän pesi ruoka-astiat ja rehumyllyn. Vielä reissu Rovaniemelle vaatteiden vaihtoon ja kaiken piti olla "putsattu".
Poliisi löysi pyörän osat etsinnöissään. Samoin löydettiin Pirkon koruja ja muuta henkilökohtaista omaisuutta paikoista, mihin Jori kertoi ne hävittäneensä. Sen sijaan muuhun osaan tunnustuksesta ei poliisi ollut tyytyväinen, vaan jatkoi kärsivällisesti kuulusteluja...."
Heh,aloinpa lukemaan kahta Pohjolan Poliisi kertoo kirjaa (jotka siis ovat viimesten vuosien aikaan olleet enemmän pinnasängyn kohokkeena) niin sieltähän löytyi tämä juttu. Mutta jatka vain kirjoittamista,oli kyllä mielenkiintoista luettavaa,kylmäpäistä touhua.
Älä häpäise PPK-kirjoja! Niiden on oltava juhlapaikalla kirjahyllyssä. Eikä siinä vielä kaikki. Jokaisen velvollisuus on koota koko sarja. Itseltäni uupuu enää muutama.
Mutta nyt asiaan.
---------------------- "Tutkimuksissa löydettiin väitetyn onnettomuuspaikan luota kiviä, jotka olivat vereentyneet tavalla, joka ei sopinut onnettomuusväitteeseen. Pikemminkin siihen, että näillä kivillä olisi isketty uhria päähän. Rehumyllystä ja seinistä otetuissa näytteissä ei löytynyt ihmisen valkuaista. Jori pysyi kuitenkin kertomuksessaan, jonka mukaan tapahtunut oli vahinko ja ruumis oli hävitetty rehumyllyn avulla.
Helmikuun 26. 1981 Jori Petäjä tuomittiin murhasta elinkaudeksi vankilaan.
Jorin lusittua jo jonkin aikaa, alkoi tutkijoiden korviin kuulua kummia. Jori oli tarinoinut vankitovereilleen, kuinka rehumyllyn sijaan olikin paloitellut ruumiin ja piilottanut sen napapiirin hujakoille. Joitain osia hän tosin oli supeillekin syöttänyt. Jori haettiin taas kuulusteluihin.
Jori pysyi vahinkoväitteessään, mutta muutti muuten kertomustaan. Hän oli ensin piilottanut ruumiin viereiseen siltarumpuun, heittänyt vahingosta vereentyneet kivet kuolleen vierelle. Illemmalla hän paloitteli ruumiin asuntovaunullaan kirveen ja veitsen kanssa. Osan irtopaloista hän syötti supeille. Rehumyllyä hän kiisti käyttäneensä ja sanoi, ettei sellaista osaisi edes käynnistää. Vainajan osat hän kuljetti autollaan Rovaniemen lähellä sijaitsevan Napapiirin Majan soiselle alueelle. Täältä ne sitten pääpiirteittäin löydettiin. Vainajan päästä löydettiin useita veitseniskun jälkiä, mutta ei kyetty osoittamaan, olivatko ne tulleet ennen vai jälkeen kuoleman. Mätänemisen takia pää oli jo sen verran huonossa kunnossa."
LOPPU
----------------------------------------
Muutamia huomioita:
- eli mitään rehumyllysurmaa ei siis ole ollutkaan? Lehdistö taas innostui liikaa.
- miksi Jori ei tunnustanut heti tuota ruumiin paloittelua ja jemmaamista? Tiesikö hän, että saattaisi löytyä merkkejä henkirikoksesta, väitetyn onnettomuuden sijaan?
)
