Helena Mäntylä 1981
Lähetetty: Ma Touko 26, 2008 6:58 pm
Heinäkuun 6. päivä 1981 lähti 18-vuotias Helena Mäntylä kotoaan Pitäjänmäeltä tapaamaan ystäväänsä Helsingin keskustaan. Hän ei ollut saapunut kotiin puoleen yöhön mennessä, jolloin Helenan äiti meni nukkumaan. Koska Helenalla ei ollut tapana jäädä ystäviensä luo ilmoittamatta, oli äiti hieman huolissaan, mutta myöhäisen ajankohdan vuoksi ei ottanut yhteyttä Helenan ystävään, jonka luokse arveli tytön jääneen.
Huoli kasvoi seuraavana päivänä, kun ilmeni, ettei Helena ollut saapunut työpaikalleen. Soitto ystävättärelle paljasti, että Helena oli lähtenyt kyläpaikasta edellisenä iltana klo 22.30. Iltapäivällä, Helenan isän saavuttua kotiin, vahemmat lähtivät tekemään tyttärestään katoamisilmoitusta.
Samana iltana vanhemmat sekä perheen nuorempi poika lähtivät etsimään Helenaa tälle tutun kotimatkareitin varrelta.
Jonkun matkan päässä Helenan käyttämästä kävelypolusta löytyi makuupussi, jonka tiedettiin olleen Helenan ystävällä lainassa. Löytö järkytti perhettä niin, että he palasivat kotiin sekavassa mielentilassa. He eivät pystyneet edes kertomaan löydöstä poliisille, vaan pyysivät naapuria tekemään ilmoituksen löydöstä.
Pian poliisi löysi läheiseltä kumpareelta Helenan raa´asti pahoinpideltynä ja surmattuna. Vainaja makasi selällään, ja hänen alaruumiinsa oli riisuttu (peittona farmarit). Hänen suustaan ja nenästään oli valunut verta. Kaulalla oli ulkoisen väkivallan merkkejä.
Tapahtumapaikan ympäristö tutkittiin tarkkaan, ja pian löytyi Helenan olkalaukku, josta lompakko oli kateissa. Bussilippu siitä kuitenkin löydettiin. Sen mukaan sillä oli ajettu 6.7.1981 klo 23.10 bussilla numero 32. Helenan matkareitti rekonstruoitiin ja todettin hänen todennäköisesti saapuneen surmapaikalle klo 23.38.
Helenan löytöpaikalta ei löydetty näyttöä, joka siinä vaiheessa olisi edistänyt rikoksen selviämistä. Onneksi kuitenkin saatiin todistusaineistoa, jota voitaisiin hyödyntää mahdollisen tekijän löydyttyä.
Helenan kuolema pysyi arvoituksena seuraavaan tammikuuhun saakka, vaikka tekijä joutuikin poliisin jututtamaksi aiemman seksuaalirikostaustansa vuoksi. Näyttö kuitenkin puuttui.
Seuraavan vuoden tammikuussa raiskattiin Vihdissä 13-vuotias koulutyttö. Röyhkeästi tekijä ehdotti teon jälkeen tytölle treffejä, joille mennessään tapasi sovitulta paikalta poliisin.
Paikallinen nimismies osasi epäillä epäillyn osuutta Helena Mäntylän surmaan. Muutaman päivän ajan epäilty kiisti tekonsa, mutta murtui lopulta itkien ja tunnusti tekonsa.
Jalo Eetu Seppänen tuomittiin raastuvanoikeudessa useammasta rikoksesta (murha, väkisinmakaaminenx2, varkaus, rattijuopumus, jatkettu pahoinpitely, laiton vangitseminenx2, , törkeä lapseen kohdistuva haureus) yhteensä 13 vuoden vankeusrangaisukseen. (tuomion pituudesta esiintyy joissakin lähteissä tästä eriävä tieto 15 vuotta). Koska raastuvanoikeus katsoi hänet täyttä ymmärrystä vailla olevaksi, sai hän murhasta määräaikaisen tuomion.
Muutosta haki hovioikeudesta niin syyttäjä, Helenan omaiset kuin Jalo itsekin.
Hovioikeus katsoi, ettei Helenan surma osoittanut erityistä raakuutta ja julmuutta ja tuomitsi Jalon taposta ja väkisinmakuusta. Tuomion kokonaispituus nousi kuitenkin 13 vuodeksi viideksi kuukaudeksi.
Tapahtumakuvaus
tekopäivän iltana Jalo oli ollut pelaamassa minigolfia Patolassa n. klo 23 asti. Ajellessaan polkupyörällään länteen päin hän naukkaili mukanaan olevasta Koskenkorvapullosta. Helenan hän tapasi kertomansa mukaan sattumalta. Hän ajeli Helenan perässä lähellä surmapaikkaa olevalle alikulkutunnelille saakka. Tuolloin hän heitti pyöränsä sivuun käyden Helenan kimppuun. Lyötyään Helenan tajuttomaksi hän raahasi tämän pensaikkoon ja ryhtyi tekemään tytölle seksuaalista väkivaltaa. Jossain vaiheessa Helena oli herännyt tajuttomuudestaan ja pyytänyt Jaloa säästämään henkensä. Helena oli myös yrittänyt huutaa apua läheltä kulkeneelta lenkkeilijältä, mutta Jalo esti tämän kuristamalla Helenaa. Sen lopetettuaan Helena oli vaikuttanut elottomalta.
Jalo väitti koettaneensa virvoitella Helenaa, mutta huomattuaan sen turhaksi peitteli tämän maalla, ruohoilla ja oksilla.Lompakon hän otti mukaansa viskaten muut tavarat pois.
Tapahtuneesta kulunut aika ei ole vähentänyt teon järkyttävyyttä. Jalo Eetun nimi on usein yhdistetty selvittämättömiin seksuaalirikoksiin, mutta näyttöä syyllisyydestä ei ole saatu. Osanottoni Helenan omaisille.
Lähteet: PPK 1984, apu 6/1982.
Huoli kasvoi seuraavana päivänä, kun ilmeni, ettei Helena ollut saapunut työpaikalleen. Soitto ystävättärelle paljasti, että Helena oli lähtenyt kyläpaikasta edellisenä iltana klo 22.30. Iltapäivällä, Helenan isän saavuttua kotiin, vahemmat lähtivät tekemään tyttärestään katoamisilmoitusta.
Samana iltana vanhemmat sekä perheen nuorempi poika lähtivät etsimään Helenaa tälle tutun kotimatkareitin varrelta.
Jonkun matkan päässä Helenan käyttämästä kävelypolusta löytyi makuupussi, jonka tiedettiin olleen Helenan ystävällä lainassa. Löytö järkytti perhettä niin, että he palasivat kotiin sekavassa mielentilassa. He eivät pystyneet edes kertomaan löydöstä poliisille, vaan pyysivät naapuria tekemään ilmoituksen löydöstä.
Pian poliisi löysi läheiseltä kumpareelta Helenan raa´asti pahoinpideltynä ja surmattuna. Vainaja makasi selällään, ja hänen alaruumiinsa oli riisuttu (peittona farmarit). Hänen suustaan ja nenästään oli valunut verta. Kaulalla oli ulkoisen väkivallan merkkejä.
Tapahtumapaikan ympäristö tutkittiin tarkkaan, ja pian löytyi Helenan olkalaukku, josta lompakko oli kateissa. Bussilippu siitä kuitenkin löydettiin. Sen mukaan sillä oli ajettu 6.7.1981 klo 23.10 bussilla numero 32. Helenan matkareitti rekonstruoitiin ja todettin hänen todennäköisesti saapuneen surmapaikalle klo 23.38.
Helenan löytöpaikalta ei löydetty näyttöä, joka siinä vaiheessa olisi edistänyt rikoksen selviämistä. Onneksi kuitenkin saatiin todistusaineistoa, jota voitaisiin hyödyntää mahdollisen tekijän löydyttyä.
Helenan kuolema pysyi arvoituksena seuraavaan tammikuuhun saakka, vaikka tekijä joutuikin poliisin jututtamaksi aiemman seksuaalirikostaustansa vuoksi. Näyttö kuitenkin puuttui.
Seuraavan vuoden tammikuussa raiskattiin Vihdissä 13-vuotias koulutyttö. Röyhkeästi tekijä ehdotti teon jälkeen tytölle treffejä, joille mennessään tapasi sovitulta paikalta poliisin.
Paikallinen nimismies osasi epäillä epäillyn osuutta Helena Mäntylän surmaan. Muutaman päivän ajan epäilty kiisti tekonsa, mutta murtui lopulta itkien ja tunnusti tekonsa.
Jalo Eetu Seppänen tuomittiin raastuvanoikeudessa useammasta rikoksesta (murha, väkisinmakaaminenx2, varkaus, rattijuopumus, jatkettu pahoinpitely, laiton vangitseminenx2, , törkeä lapseen kohdistuva haureus) yhteensä 13 vuoden vankeusrangaisukseen. (tuomion pituudesta esiintyy joissakin lähteissä tästä eriävä tieto 15 vuotta). Koska raastuvanoikeus katsoi hänet täyttä ymmärrystä vailla olevaksi, sai hän murhasta määräaikaisen tuomion.
Muutosta haki hovioikeudesta niin syyttäjä, Helenan omaiset kuin Jalo itsekin.
Hovioikeus katsoi, ettei Helenan surma osoittanut erityistä raakuutta ja julmuutta ja tuomitsi Jalon taposta ja väkisinmakuusta. Tuomion kokonaispituus nousi kuitenkin 13 vuodeksi viideksi kuukaudeksi.
Tapahtumakuvaus
tekopäivän iltana Jalo oli ollut pelaamassa minigolfia Patolassa n. klo 23 asti. Ajellessaan polkupyörällään länteen päin hän naukkaili mukanaan olevasta Koskenkorvapullosta. Helenan hän tapasi kertomansa mukaan sattumalta. Hän ajeli Helenan perässä lähellä surmapaikkaa olevalle alikulkutunnelille saakka. Tuolloin hän heitti pyöränsä sivuun käyden Helenan kimppuun. Lyötyään Helenan tajuttomaksi hän raahasi tämän pensaikkoon ja ryhtyi tekemään tytölle seksuaalista väkivaltaa. Jossain vaiheessa Helena oli herännyt tajuttomuudestaan ja pyytänyt Jaloa säästämään henkensä. Helena oli myös yrittänyt huutaa apua läheltä kulkeneelta lenkkeilijältä, mutta Jalo esti tämän kuristamalla Helenaa. Sen lopetettuaan Helena oli vaikuttanut elottomalta.
Jalo väitti koettaneensa virvoitella Helenaa, mutta huomattuaan sen turhaksi peitteli tämän maalla, ruohoilla ja oksilla.Lompakon hän otti mukaansa viskaten muut tavarat pois.
Tapahtuneesta kulunut aika ei ole vähentänyt teon järkyttävyyttä. Jalo Eetun nimi on usein yhdistetty selvittämättömiin seksuaalirikoksiin, mutta näyttöä syyllisyydestä ei ole saatu. Osanottoni Helenan omaisille.
Lähteet: PPK 1984, apu 6/1982.