Obelux CR9 ja lapsille tehdyt tutkimukset

[Pieni liekki]

NS ja Zemi osoittavat, että tämä koko ala on roskatutkimuksen temmellyskenttä.

On valitettavaa, että Ulvilan murhan selvittäminen johti tällaiseen. Se olis kyllä voitu hoitaa kirkkaasti jos olisi saatu jossain vaiheessa kunnollinen puolustusasianajaja. Kun poliisin puolella vaihdettiin heikompaan väkeen olisi puolustukseen pitänyt vastata ottamalla maan kokenein murha tutkija. Silloin ei näihin Seri käräjiin ei olisi koskaan jouduttu. Aivan ihmeellistä on että puolustuksen valitsi Annelin veli, joka vei asiat siihen mihin ne ajautuivat.

Annelin veli sattui valitsemaan Annelille puolustusasianajajan, joka on osoittautunut yhdeksi Suomen parhaimmista puolustusasianajajista. Valitettavasti vaan Juha Manner joutui mahdottoman tehtävän eteen, koska hänellä oli vastassaan neljä syyttäjää ja Annelia syylliseksi kirjoittaneet tahot.

Jokainen voi miettiä, miten mahdotonta on rakentaa uskottava puolustus ilman huikeita rahasummia. Syytetyltä voidaan näin helposti torpata esimerkiksi pätevien asiantuntijoiden käyttömahdollisuudet. Asianajajan normaalitaksa lienee noin 200 euron luokkaa tunnilta. Vertailun vuoksi minäkin olen käyttänyt tämän tapauksen tutkimiseen vapaa-ajastani satoja tunteja.

[Kuolemannaakka]

Tässä lapsimissi JonBenettin tapauksen pohdintoja siitä, oliko tyttöä käytetty seksuaalisesti hyväksi.
En ole lukenut, enkä jaksa kääntää=)

http://jonbenetramsey.pbworks.com/w/pag ... al%20Abuse

Tässä pätkä immenkalvoa koskien (muitakin kantoja asiaan oli, eri asiantuntijoilla):

In August, the Boulder police department contacted Dr. John McCann, one of the nation’s leading experts on child sexual abuse. McCann had agreed to assist the police department in determining if JonBenet had been a victim of sexual abuse during or before her murder. McCann was sent the autopsy report and photos (Bonita Papers).

General Findings. "According to McCann, examination findings that indicate chronic sexual abuse include the thickness of the rim of the hymen, irregularity of the edge of the hymen, the width or narrowness of the wall of the hymen, and exposure of structures of the vagina normally covered by the hymen. His report stated that there was evidence of prior hymeneal trauma as all of these criteria were seen in the post mortem examination of JonBenet" (Bonita Papers).

Specific Evidence of Prior Abuse. "There was a three dimensional thickening from inside to outside on the inferior hymeneal rim with a bruise apparent on the external surface of the hymen and a narrowing of the hymeneal rim from the edge of the hymen to where it attaches to the muscular portion of the vaginal openings. At the narrowing area, there appeared to be very little if any hymen present. There was also exposure of the vaginal rugae, a structure of the vagina which is normally covered by an intact hymen. The hymeneal orifice measured one centimeter which is abnormal or unusual for this particular age group and is further evidence of prior sexual abuse with a more recent injury as shown by the bruised area on the inferior hymeneal rim. A generalized increase in redness of the tissues of the vestibule was apparent, and small red flecks of blood were visible around the perineum and the external surface of the genitalia" (Bonita Papers).

[zem]

Otan tässä vielä esiin NS:n alunperin linkittämän sivuston, missä on esitelty mm.
"Alte Klassifikation medizinischer Befunde nach Adams" vuodelta 2001, joka todetaan vanhentuneeksi, sekä sen päivitetty versio vuodelta 2005.

http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... 08-pdf.pdf

Ohessa kirjaamani erot luokittelussa, ensin versio 2001 ja sitten => versio 2005:

1) Normal, Normvarianten Normal findings or unrelated to abuse =>
Befunde bei Neugeborenen oder nicht missbrauchten Kindern

2) Unspezifisch Non-specific findings =>
Unbestimmte Befunde oder widersprüchliche Daten

3) Verdächtig Concerning for abuse =>
Diagnostische Befunde für Trauma bzw. sexuellen Kontakt

4) Beweisend Clear evidence of blunt force or penetrating
trauma

Eli uudessa luokituksessa luokkaan I kuuluvat vastasyntyneeltä tai ei-hyväksikäytetyltä
tehdyt immenkalvolöydökset, luokkaan II määrittelemättömät löydökset tai ristiriitainen
data, luokkaan III diagnosoitua vammaa tai diagnosoitua seksuaalista kanssakäymistä
osoittavat löydökset.

Adamsin vuoden 2001 luokan IV löydökset sisältyvät ilmeisesti vuoden 2005 luokkaan III.

Muutokset eivät ole suuria, ja luokan II löydökset voivat edelleen kieliä lsh:sta tai
sitten ei, eli löydökset ovat ei-spesifisiä. Missään tapauksessa myöskään Adamsin uusi
luokittelu ei oikeuta tulkintaa, että esim. Nancy Kelloggin 2004 tutkimuksessa ei oltaisi
tehty lainkaan luokkien I ja II löydöksiä, kun raskaina olleilta alaikäisiltä vain 5,6 %
löydettiin luokan III löydöksiä - näin kuitenkin Joki-Erkkilä toistuvasti esittää.

Joki-Erkkilän tulkinta tukee käsitystä, että immenkalvot paranevat lähes aina niin, että
ei jää minkäänlaisia jälkiä. Eri asteista paranemista tapahtuu ajan kuluessa,
tähän viittaa esim. artikkeli "Healing Patterns in Anogenital Injuries: A Longitudinal Study of Injuries Associated With Sexual Abuse, Accidental Injuries, or Genital Surgery in the Preadolescent Child"

Astrid Heppenstall-Heger, Gina McConnell, Lynne Ticson, Lisa Guerra, Julie Lister, Toni Zaragoza

Osoitteessa: http://pediatrics.aappublications.org/content/112/4/829

Valitettavasti tässäkin teksti on niin tiivistä ja huonosti jäsennettyä (samoin kuin
Joki-Erkkilän tutkimuksessa), että väärinkäsitysten mahdollisuus on hyvin suuri. Siksi en nyt ennätä laittamaan tähän käännettyä otetta - mutta jokainenhan osaa (tai on osaavinaan) englantia? Jos ja kun käännöksiä ei tehdä, käytännöksi tulee horjunta käsitteistössä, minkä J-E:nkin työ osoittaa.

Pannaan nyt kappale tähän alkukielellä:

The 13 boys and 81 girls were referred with injuries as a result of sexual assault or anogenital trauma. Hymenal injuries occurred in 37 cases; 2 transections healed after surgery, and 15 persisted unchanged. Partial tears, hymenal abrasions, or hematomas healed completely or with minor nonspecific changes. Of the 47 injuries to the posterior fourchette, 22 abrasions, hematomas, or tears healed completely; 12 tears healed with vascular changes; 2 developed labial fusions; 10 lacerations required surgery; and 6 scarred and 4 healed with vascular changes. Only 2 of 39 cases of perihymenal trauma healed with vascular changes. All 17 cases of labial trauma healed completely. Anal trauma healed completely in 29 of 31 with scarring occurring in only 2 cases that required surgery.

Parantuneiden transektioiden määrä vaikuttaa pienemmältä kuin Joki-Erkkilä antaa
ymmärtää - tämän mukaan immenkalvot parnevat ihan entiselleen käytönnössä aina,
esimerkiksi toistuvasti raiskattujen kolmen lapsen kohdalla Auer/Kukka -tapauksessa.

[Nicht schuldig]

http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1

Joki-Erkkilä:
Taulukko 2. Objektiivisen löydöksen puuttumisen arviointi somaattisen lääkärinlausunnon johtopäätöksissä

Fyysisen löydöksen puuttumisen vaihtoehtoiset syyt

1. Tekotapa ei ole omiaan aiheuttamaan vammoja.
2. Epäilty seksuaalirikos on tehty siten, ettei vauriota ole syntynyt.
3. Vammat ovat parantuneet täydellisesti ennen somaattista tutkimusta.
4. Mitään ei ole tapahtunut

SEXUAL ABUSE IN PREPUBERTAL CHILDREN AND ADOLESCENTS

http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... G-2004.pdf
(Artikkelin on kirjoittanut: B. Herrmann, Pediatric Department, Klinikum Kassel, F. Navratil, University of Zürich Children’s Hospital) –englanninkieliset lainaukset tästä tekstistä

Mikä on penetraatio lääketieteellisessä ja oikeudellisessa mielessä:

“Medically penetration” is defined as the introduction of an object beyond the hymenal membrane into the vagina. In a jurisdictional view however even slight penetration between the labia majora constitutes the legal term „penetration“. Finally, the outcome and traumatizing nature of child sexual abuse is not primarily affected by the fact if penetration has occurred or if medical signs of trauma are evident (Finkel 2001, 2002).”

Lääketieteellisessä mielessä penetraatio tarkoittaa sitä, että objekti työnnetään immenkalvon lävitse vaginaan. Sen sijaan oikeudellisessa mielessä penetraatio voi tarkoittaa myös käytännössä seksuaalisia toimintoja ilman lääketieteellisessä mielessä penetraatiota.

Onko siis lääkäri tekemässä lausuntoaan oikeudelle tämän oikeudellisen kriteerin perusteella vai lääketieteellisessä mielessä?

“A significant difference exists between CSA and rape and contributes to the diagnostic difficulties.”

Raiskauksella ja lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä on merkittävä ero, minkä toteaa myös Joki-Erkkilä sanomalla ”fyysinen löydös on näyttö kudokseen kohdistuneesta voimasta.”
Mikä tarkoittaa mielestäni sitä, että hän on samaa mieltä kuin muutkin, ilman kudokseen kohdistuvaa voimaa ei voi syntyä fyysistä löydöstä.

Tietenkin sitten voi syntyä jotain pienempiä ongelmia (esim. petekkiat ja abraasiot), jos toteutetaan tätä nk. coitus vulvaa, eli jotain ulkopuolella olevaa, joka kohdistuu esim. häpyhuuliin mutta ei immenkalvoon.

Minna Joki-Erkkilä toteaa löydöksien todennäköisyyksistä seuraavaa:

”Johtopäätöksissä seksuaalirikoksen aiheuttaman löydöksen todennäköisyyksien arvioinnissa ei voida käyttää populaatiotutkimuksiin pohjautuvaa frekvenssiä (Berkoff ym. 2008). Selkeyttääkseni tätä tulkintaa esitän esimerkin lapsettomuudesta kärsivästä potilaasta, joka koeputkihedelmöityshoidolla tulee 33 prosentin todennäköisyydellä raskaaksi. Alkionsiirron jälkeen raskauden todennäköisyys on nolla tai 100 prosenttia. Vastaavasti seksuaalirikoksen jälkeen, uhri joko saa tapahtuman yhteydessä fyysisen vamman tai ei saa vammaa, mutta löydöksen puuttuminen ei tee tapahtunutta tekoa epätodennäköisemmäksi, jos lapsi kertoo epäillystä teosta selkeästi tai jos teolle on jotain muuta objektiivista näyttöä.

Jos tekotapa kuten taulukossa 2 kohta 1 ei ole ”omiaan aiheuttamaan vammoja” silloin ei kudokseen ole kohdistunut riittävää voimaa, jolloin kohdan 2 mukaan ”epäilty seksuaalirikos on tehty siten, ettei vauriota ole syntynyt.” Ja silloin ei voi myöskään olla olemassa lääketieteellistä näyttöä seksuaalirikoksesta.

Myytti:
”Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa aina vamman”
Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat:
”Valtaosalla seksuaalirikoksen uhreista ei todeta objektiivisia löydöksiä. Todetuista vammoista suurin osa on lieviä.”

Silloin myytti seksuaalisesta hyväksikäytöstä sisältää ajatuksen penetraatiosta, jos sen täytyisi aiheuttaa aina vamman. Valtaosalla ei voida todeta objektiivista löydöstä, koska lääketieteellisessä mielessä kohdan 4 mukaan ”mitään ei ole tapahtunut” tai sitten kohdan 3 mukaan ”vammat ovat parantuneet täydellisesti ennen somaattista tutkimusta.”

Nyt jos palataan tähän Kukka/Auer –syytteeseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, voimassa on siis väite lääketieteellisestä penetraatiosta, joka on kohdan 3 mukaisesti täydellisesti parantunut immenkalvon osalta (väite kolme tyttöä ovat neitsyitä immenkalvon mukaan) ja sitten muuten löytyvät samat arpi- ja vammalöydökset genitaali- ja anogenitaalialueella kuten muuallakin kehossa.

Tästä voidaan päätellä, että Minna Joki-Erkkilän mukaan seksuaalirikos on tapahtunut myös lääketieteellisessä mielessä.

Tällöin kysymyksen asettelu on se, että onko tapahtumassa käytetty riittävää määrää voimaa, joka on siis edellytys sen vamman synnylle vai onko seksuaalirikos lääketieteellisessä mielessä ylipäätään tapahtunut?

Tähän sanoo englanninkielinen artikkeli:

“Children are seldom forcibly raped and in the majority of cases force and restraint are not used.”

Lapsia raiskataan harvoin ja suurimmassa osassa lasten hyväksikäyttötapauksissa ei käytetä voimaa.

Tämän ei siis tarvitse merkitä sitä, että yksittäisessä tapauksessa raiskausta ei olisi tapahtunut.

Teksti jatkaa:

“When an object forcefully penetrates into the vagina residual signs are obvious when examined acutely. The extent of injury increases with lower age. “
Siis, jos objekti työnnetään voimaa käyttäen vaginaan, jäljet ovat ilmeiset, jos tutkimus suoritetaan akuutisti. Vammojen määrä kasvaa mitä pienempi lapsen ikä on.
Mikä on todennäköisyys vai onko sitä, että vammoja syntyy, jos yllä kuvailtu voimankäyttö on totta?

”Somaattisella tutkimuksella ei voida sulkea pois lapseen kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä (taulukko 2), eikä negatiivisilla seksuaalirikosnäytteillä voida kumota seksuaalisen väkivallan mahdollisuutta, vaikka epäilty väkivalta olisi tapahtunut 72 tunnin sisällä. Löydösten erinomainen paranemistaipumus tulisi huomioida rikosoikeudellisessa tulkinnassa väärinymmärrysten välttämiseksi.”

Nyt alkaa kuitenkin mennä ongelmalliseksi, eli vaikka epäilty teko olisi tapahtunut 72 tunnin sisällä, sittenkään ei somaattisella tutkimuksella voida poissulkea lapseen kohdistunut hyväksikäyttöepäilyä. Ehkä ei voidakaan kokonaan poissulkea juridisessa mielessä mutta voidaanko lääketieteellisessä mielessä voiman käyttö ja sen johdosta tapahtuva penetraatio sulkea pois, jos jälkiä ei ole?

Kohdan 3 mukaan vammat ovat parantuneet täydellisesti ennen somaattista tutkimusta.

Tämähän on se väite, että seksuaalirikos on tapahtunut lääketieteellisessä mielessä tai sitten se on tapahtunut joka tapauksessa ainakin juridisessa mielessä. Lasten kertomusten perusteella se on tapahtunut molemmissa vaihtoehdoissa.

Nyt jos somaattinen tutkimus olisi suoritettu 72 tunnin sisällä, englannin kielisen artikkelin mukaan ”signs are obvious.” Löydösten paranemistaipumus ei tapahdu ainakaan sen 72 tunnin aikana. Voidaanko siis tästä vetää johtopäätös, että jos lääketieteellisessä mielessä penetraatio on tapahtunut, se täytyisi voida todeta 72 tunnin sisällä? Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan mukaan näin tulisi olla. Hän tutki UV-valoa ja valkoista valoa suhteessa akuuttien ja nopeasti paranevien vammojen määrään normaalissa sukupuoliyhteydessä sen 72 tunnin aikana tapahtuman jälkeen.

” Alkionsiirron jälkeen raskauden todennäköisyys on nolla tai 100 prosenttia. Vastaavasti seksuaalirikoksen jälkeen, uhri joko saa tapahtuman yhteydessä fyysisen vamman tai ei saa vammaa”

On varmaankin niin, että todennäköisyys on nolla tai se on 100 % tuleeko joku raskaaksi vai ei. Eli toisin sanoen joku on raskaana tai ei ole raskaana, hän ei voi olla puolittain raskaana. Sen sijaan uhri voi olla saamatta vammaa tai saada vamman, mutta sen todennäköisyys ei riipu alkionsiirrosta (joka on todennäköisesti kaikille sama menetelmä) vaan voimankäytöstä, jonka käyttöaste vaihtelee sisältäen siis myös tekotavan.

Vamman saaminen ei siis riipu jostain tekijöistä, joita ei todennäköisyyksillä pystyisi hahmottamaan, mikäli sellainen tutkimus olisi eettisesti mahdollista. Toki siis todennäköisyyksiin vaikuttaa todella moni muukin tekijä kuin vain voimankäyttö. Mutta ilman voimankäyttöä ei ole vammaakaan vaikka jättäisi kaikki muut asiaan vaikuttavat seikat huomioimatta.

[Nicht schuldig]

Tässä lapsimissi JonBenettin tapauksen pohdintoja siitä, oliko tyttöä käytetty seksuaalisesti hyväksi.
En ole lukenut, enkä jaksa kääntää=)

http://jonbenetramsey.pbworks.com/w/pag ... al%20Abuse

Tässä pätkä immenkalvoa koskien (muitakin kantoja asiaan oli, eri asiantuntijoilla):

In August, the Boulder police department contacted Dr. John McCann, one of the nation’s leading experts on child sexual abuse. McCann had agreed to assist the police department in determining if JonBenet had been a victim of sexual abuse during or before her murder. McCann was sent the autopsy report and photos (Bonita Papers).

General Findings. "According to McCann, examination findings that indicate chronic sexual abuse include the thickness of the rim of the hymen, irregularity of the edge of the hymen, the width or narrowness of the wall of the hymen, and exposure of structures of the vagina normally covered by the hymen. His report stated that there was evidence of prior hymeneal trauma as all of these criteria were seen in the post mortem examination of JonBenet" (Bonita Papers).

Specific Evidence of Prior Abuse. "There was a three dimensional thickening from inside to outside on the inferior hymeneal rim with a bruise apparent on the external surface of the hymen and a narrowing of the hymeneal rim from the edge of the hymen to where it attaches to the muscular portion of the vaginal openings. At the narrowing area, there appeared to be very little if any hymen present. There was also exposure of the vaginal rugae, a structure of the vagina which is normally covered by an intact hymen. The hymeneal orifice measured one centimeter which is abnormal or unusual for this particular age group and is further evidence of prior sexual abuse with a more recent injury as shown by the bruised area on the inferior hymeneal rim. A generalized increase in redness of the tissues of the vestibule was apparent, and small red flecks of blood were visible around the perineum and the external surface of the genitalia" (Bonita Papers).

Tämä lapsimissin tapaus kertoo jälleen sen, miten 90-luvulla ja vielä jopa 2000 luvun alussa muutamat nyt tutkimusta tehneet lasten hyväksikäytön asiantuntijana nykyään lähes guruna pidetty henkilö onkin yllättäen paljastunut traagisia virheitä tehneeksi ihmiseksi.

Valitettavasti tämä John Mc Cann näyttää olleen yksi näistä parhaiten tunnetuista tutkijoista, jonka menneisyydestä löytyy outoja asioita,jotka ajoittuvat sinne yllä mainitulle ajanjaksolle.

Tässähän Mc Cann kertoo sitä mitä hän myöhemmin sitten omien tutkimustensa loppupäätelminä on todennut vääräksi.
Esimerkkinä tästä yllä mainittu nk."the hymeneal orifice measured" eli immenkalvon "reiän" mittaamisesta on kysymys, "is further evidence of prior sexual abuse", joka nyt sitten olisi todiste hyväksikäytöstä.

Tieto on täytynyt olla jopa silloin jo vanhentunut, eikä edes vuonna 2001 sitä ollut Adams IV:n kriteereissä.

Tuntuisi erikoiselta, jos aivan muutama vuosi aiemmin (JonBenet vuosi 1996 ja ilmeisesti tutkimusajankohta on joskus vuosikymmenen lopuilla) tämä olisikin ollut jopa "todiste" hyväksikäytöstä.

"small red flecks of blood were visible around the perineum and the external surface of the genitalia" - samoin tuntuisi aika oudolta, jos sieltä pieniä punaisia läiskiä löytyisi, jos ajatellaan ihan tosissaan, että kuusivuotias olisi väkivalloin raiskattu.

Edellisessä viestissäni viittasin siihen voimankäyttöön, joka on varmaan aika tunnusomaista nimenomaan raiskaukselle. Ehkäpä silloin jotain muutakin olisi näkyvissä kuin pieniä punaisia läiskiä?

Samantyyppisiä ongelmia on siis ollut melko monella esim. Nancy Kelloggilla on ainakin kaksi julkisuuteen tullutta tapausta, joista toinen on San Antonio Four, jossa neljä lesbonaista tuomittiin lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tekijöinä, joissa tämä Nancy Kellogg oli löytävinään todisteita immenkalvolta raiskauksesta. "She said the girls had scars on their bodies “caused by the penetration of the victim's sexual organ by some object.”

Eli hän väitti nähneensä pahoja arpia lapsia, jotka johtuivat siitä, että heidän sukuelimiinsä oli tunkeuduttu jollain tekovälineellä (objektilla).

ja sitten toisena tapaus Navarijo:

http://www.sacurrent.com/the-daily/arch ... conviction#

"But Mulliner was most troubled by questions over Kellogg's court testimony that there was definitive evidence the girl was sexually assaulted. He even told the Current, “Certainly the defense community over time has come to form at least a general opinion that Nancy Kellogg is really an advocate as opposed to a scientist.”

Tässä artikkelissa taasen verrataan Nancy Kelloggia jopa tiedemiehen vastakohtaan.

Yleisesti ottaen jää sellainen mielikuva, että monet näistä lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä oikeudessa syyttäjän puolella olleista henkilöistä omaavat henkilöhistorian, joka osoittaa siihen suuntaan, että se totuuden esille tuleminen ei välttämättä ole tärkeintä vaan yksinkertaisesti saada kunnia toimia syyttäjän laitoksen luottoasiantuntijana ja saada sitä kautta sitten myöskin niitä meriittejä oman tutkimustyön tekemiseen.

[paccasucco]

Jos nyt ihan rehellisesti saan sanoa oman mielipiteeni, niin ei todellakaan pätkääkään kiinnosta tutkia tai lukea näitä Ulvilan uhrien "Immenkalvotutkimuksia".Eikö todellakaan elämässäsi löydy mitään tärkeämpää ajateltavaa tai tekemistä?

[Officer Crabtree]

Jos nyt ihan rehellisesti saan sanoa oman mielipiteeni, niin ei todellakaan pätkääkään kiinnosta tutkia tai lukea näitä Ulvilan uhrien "Immenkalvotutkimuksia".Eikö todellakaan elämässäsi löydy mitään tärkeämpää ajateltavaa tai tekemistä?

No, täällähän ei voi rehellisesti sanoa mielipidettään tulematta leimatuksi nimimerkki Pienen liekin leimakirveellä Ainoan Oikean Totuuden (tm) vastustajaksi.

[Nicht schuldig]

Jos nyt ihan rehellisesti saan sanoa oman mielipiteeni, niin ei todellakaan pätkääkään kiinnosta tutkia tai lukea näitä Ulvilan uhrien "Immenkalvotutkimuksia".Eikö todellakaan elämässäsi löydy mitään tärkeämpää ajateltavaa tai tekemistä?

No, täällähän ei voi rehellisesti sanoa mielipidettään tulematta leimatuksi nimimerkki Pienen liekin leimakirveellä Ainoan Oikean Totuuden (tm) vastustajaksi.

No sano se rehellinen mielipide sitten. Kyllä se minulle kelpaa.

Amerikkalaisia näyttävät kiinnostavat nämä "immenkalvotutkimukset" erittäin paljon. Esim. San Antonio Four on amerikkalainen tapaus, jota ovat seuranneet jopa miljoonat ihmiset. Peruste vankeustuomiolle (muistaakseni istuivat 13 vuotta), oli todellisuudessa Nancy Kelloggin tekemät löydökset, jotka hän oli oikeudessa nimennyt todisteiksi hyväksikäytöstä. Toisin sanoen näiden "immenkalvotutkimusten" perusteella oikeita ihmisiä on tuomittu vankeuteen vuosikausiksi, jopa vuosikymmeniksi.

Alue on mielenkiintoinen, koska se kytkeytyy myös oikeusjärjestelmään ja joissain tapauksissa tuo esille uskomattomia tapahtumia, joita ei normaalielämässä voi edes kuvitella.

Sitten kieltämättä minua myös kiinnostavat nämä henkilöhahmot näiden tapahtumien taustalla. Tutkin siis myös motiiveja antaa lausunto oikeudessa, joka tosiasiallisesti johtaa mahdollisesti väärään tuomioon. Taustalla voivat olla jopa uskonnolliset motiivit. Mikä siitä tekee mielenkiintoisen on se, että ainakin kristinuskon käsitys on se, että väärän todistuksen antaminen lähimmäisestä on syntiä. Usko liittyy osittain näiden ihmisten toimintaan, vaikkakin he tietenkin sinisilmäisesti varmasti muuta väittävätkin. On kysymys siis myös hyvien ihmisten taistelusta pahoja pitämiään ihmisiä vastaan ja avuttoman lapsen puolustaminen. Siinä ei ole mitään väärää. Mutta entä jos lapsi valehtelee? Entä jos se väitetty tekijä onkin hyvä ihminen? Entä jos se "hyvä ihminen" antaakin väärän todistuksen toisesta ihmisestä?

Yllättävän monella tällä alueella mainetta niittäneellä henkilöllä on taustallaan kummallisia tapahtumia, sekaantumisia julkkistapauksiin, outoja ja vanhentuneita väitteitä?

Lisäksi on mielenkiintoista seurata miten nämä vastakkaiset mielipiteet ovat kehittyneet ja miten polarisoitunut tämä alue todellisuudessa on. Toisten mielestä "mitään jälkiä ei jää" vaikka väite olisi miten mielikuvituksellinen tahansa.

Toiset sanovat suoraan kuten esim. Hermann ja Navratil (jälkimmäinen kuvannut näitä immenkalvoja paljon) ilman mitään kyllä, ehkä ei, mahdollisesti, tai muuta vähänkään asiaan lieventävästi:

"Eine penile Penetration verursacht eine Unterbrechung des hymenalen Randsaums wischen
der 3 und 9 Uhr"

Penetraatio miehen sukuelimellä aiheuttaa kello 3 ja kello 9 välissä immenkalvon katkon (Unterbrechung).

Mielenkiintoista tässä on myös Suomessa menossa oleva nk. lastentalohankekokeilu. Tähän liittyy politiikkaa, mikä on tietysti vähän kummallista, jos ajattelee aihepiiriä.

Tietenkin jos ajatellaan koko maailmanlaajuisesti niin yksi puhutuimpia teemoja on varmasti tämä islamilaisen maailman naiskäsitys, jota hallitsee ajatus immenkalvosta "suvun puhtauden vartijana."

[zem]

Minna Joki-Erkkilän osuus Auer/Kukka lsh-tuomiossa on ollut ratkaiseva.

Ensinnäkin hän on antanut käräjäoikeudelle lausunnon, joka korjattiin kun se todettiin
osittain asenteelliseksi. Englanniksi asenteellista vastaavat sanat ovat
"Prejudiced, discriminatory, biased eli ennakkoluuloinen, syrjivä, puolueellinen" (Nettisanakirja).

Voiko henkilö olla olla ”osittain asenteellinen, puolueellinen tai syrjivä"? Tuskin.
Eiköhän asenne näy koko lausunnossa. Lausunto ei näin ollen ollut puolueeton asiantuntijalausunto eikä siis asiantuntijalausunto lainkaan.

Näkyykö tämä asenteellisuus sitten Joki-Erkkilän kohdalla muualla – lausunnoissa,
väitöskirjassa, artikkeleissa? Katsotaan.

Ohessa sittaatti, joka Mikko Niskasaaren mukaan sisältyy Joki-Erkkilän lsh-lausuntoon:

[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %.

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/154

Sama viittaus Nancy Kelloggin tutkimukseen vuodelta 2004 sisältyy julkaisuun POLIISIN TOIMINTAYMPÄRISTÖ POLIISIAMMATTIKORKEAKOULUN KATSAUS 2016:

Myytti: Immenkalvo ei voi olla vahingoittumaton emättimeen tunkeutumisen jälkeen.

Teini-ikäisillä tytöillä raskauden yhteydessä todettiin 5,6 % objektiivinen penetraatioon viittaava löydös immenkalvolla. Kellogg ym. 2004; Anderst ym. 2009

Ja edelleen käsitys toistuu Joki-Erkkilän väitöksessä:

One of the myths is that “the hymen is not anymore intact after vaginal penetration”. After penetration has occurred the hymen often remains uninjured. Kellogg and colleagues (2004) found a definitive hymenal sign of penetration only in 5.6% (2/36) of pregnant or previously pregnant girls (Joki-Erkkilä 2015, s.22), alleviiv. & vahvennus Zem).

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ ... sequence=3

Saa vähintäänkin vaikutelman, että vain 5,6 % immenkalvoista saisi vaurioita penetraatiosta.

Nancy Kellogg teki vaikutusvaltaisen tutkimuksensa vuonna 2004 - sitä ennen hän oli
90-luvulla aiheuttanut pitkät tuomiot mm. neljälle naiselle lapsen immenkalvoilta löytämiensä pienien jälkien perusteella, joiden hän arvioi aiheutuneen hyväksikäytöstä. Vuonna 2006 Darrell Otto käynnisti artikkelillaan tuomioiden uudelleenkäsittelyn, mikä johti syyttettyjen vapauttamiseen.

Vuoden 2004 tutkimuksessa Kelloggin on siis tulkittu todistaneen, että lsh-rikos on voinut tapahtua, vaikka ei löydettäisi minkäänlaisia jälkiä, sen paremmin pieniä kuin
suuriakaan - näin esim. Joki-Erkkilä antaa ymmärtää.

Kellogg teki tutkimuksensa jälkikäteisesti, kirjallisten ja valokuvallisten dokumenttien perusteella – aineisto ilmeisesti aikaisemmilta vuosilta ja vuosikymmeniltä. Otos oli
suhteellisen pieni (36). Ja on tietysti selvää, että valokuvien – mahdollisesti
mustavalkoistenkin - perusteella ei kovin tarkkoja havaintoja tehdä – tässä mielessä myös Kelloggin tutkimus on digiaikakaudella vanhentunut. Ohessa vertailun vuoksi värivalokuva vs. kolposkooppikuva – kumman perusteella uskaltaisit langettaa kymmenien vuosien tuomioita?

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/fotovskolposkopia.jpg

Joki-Erkkilällä oli digikuvauksen lisäksi arsenaalissaan uv-valo jo Auer/Kukka -tapauksessa vuonna 2011 – silti kolmen tytön immenkalvolta ei tehty minkään maailman löydöksiä. Muita löydöksiä kyllä tehtiin, mikä on luku erikseen...

Mutta palataan Nancy Kelloggin tutkimukseen.

Joki-Erkkilä tulkitsee Kelloggia, että raskaina olleiden alaikäisten immenkalvolta oltaisiin tehty löydöksiä vain 5,6 % osalta tapauksista. Kellogg sanoo kuitenkin selkeästi tehneensä valokuvien perusteella definitiivisiä löydöksiä kahdessa (2) tapauksessa 36:n otoksesta. Definitiivinen löydös viittaa vain ja ainoastaan Adamsin luokan III löydöksiin, mitkä riittävät todistamaan lsh-rikoksen tapahtuneeksi.

Millainen on Admasin luokan III löydös?

Kuten aiemmin on kerrottu, kyseinen löydös tarkoittaa immenkalvon täydellistä repeämää takimmaisen fourchetten ja fossa navicularisin (PF/FN) alueelle. Ohessa kuva,
mistä nähdään erot Adamsin luokkien I, II ja III löydösten välillä.

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/adamsIIjaIII.jpg

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/adamsIjaIIjaIII.jpg

Nähdään heti, että ”definitiivisen löydöksen” puuttuminen mustavalkoisestakaan kuvasta ei tarkoita, että ”immenkalvo olisi vahingoittumaton” tai että vain 5,6 %:lla (2/36) tehtäisiin ”objektiivinen löydös immenkalvolla”, niin kuin Joki-Erkkilä selkeästi antaa ymmärtää, kun hän vetää mutkat suoriksi niin lausunnoissaan, artikkelissaan kuin väitöskirjassaankin.

Mikäli kolmella lapsella ei löydetty minkään asteisia objektiivisia löydöksiä immenkalvoilta,
on hyvin todennäköistä, että nämä eivät olleet joutuneet penetroivasti raiskatuiksi niillä tavoilla, joilla pojan kertomuksista annettu tieto (toistuva ryhmäseksi, dildon käyttö yms.)
antaa ymmärtää.

Joki-Erkkilä tosin löysi julkisen selosteen mukaan uv-laitteella arpia lasten ”anogenitaalialueilta”, mutta tuossa vaiheessa uv-valoa ei käytetty diagnosointilaitteena,
koska Joki-Erkkilän uraa-uurtavaksi sanottu tutkimus asiasta julkaistiin vasta 2015.

Ja päätellen siitä, että arpia löytyi myös naapuruston lapsilta, jotka kiistivät viiltelyorgiat,
on todennäköistä että kyseinen laite ei anna luotettavaa tietoa – olivathan
vanhimman lapsen olkapään ristiarvetkin myöhemmin parantuneet, vaikka arvet määritelmänomaisesti eivät parane.

Eli ennakkoluuloisuus, puolueellisuus ja syrjintä tutkinnassa ja diagnooseissa ovat ilmeisiä.

Ja kun näihin lisätään jopa väitöskirjaan siirtyneet karkeat ja kriittiset virheet (käsite ”defininiivinen löydös” sekoittuu käsitteeseen ”objektiivinen löydös”) sekä tutkimus- ja lähdeaineiston ilmeinen vanhentuneisuus, on pakko todeta että Auer/Kukka -tapauksen pitkille lsh-tuomiolle ei ole minkään maan perustetta.

Vaikka Jeesus antaisikin synnit anteeksi, eikö virheiden tekijöiden ole tunnustettava jo
tässä maallisessa elämässä virheensä eikä toimittava vastoin parempaa tietoaan?

[sisotalo]

Lasten todistuksessa voi olla rinna totta ja valhetta. Tuomio voidaan perustaa siihen totuuteen. Asiantuntija menettää asemansa jos hänet todetaan asenteelliseksi jossain kohdassa.

Tähän erittelyyn ei Zemi eivätkä muutkaan pääse käsiksi kun sensaatio haluiselle toimittajalle on annettu aineisto, jota hän mielivaltaisesti kommentoi

[zem]

Nähdäkseni Niskasaari on tuonut esiin kaiken tarpeellisen, minkä tuomion kumoaminen
edellyttää, esimerkiksi seuraavassa - eri asia miten tietoa käytetään:

Joki-Erkkilän kirjoittamat lääkärinlausunnot ovat häkellyttävän asenteellisia ja manipuloivia. Ne voi tiivistää näin: kaikki mikä löytyy, tukee rikosepäilyä ja kaikki mikä ei löydy, tukee rikosepäilyä. Yhdeltä tytöltä, jonka kanssa Kukan ei edes väitetä olleen emätinyhdynnässä, Joki-Erkkilä löysi immenkalvon vierestä noin 4 millimetrin pituisen arven. Hänen mukaan se tukee epäilyksiä seksuaalikoksista. Kahden muun tytön, joista toisen kanssa Kukan väitetään olleen yhdynnässä ainakin kahdesti ja toisen kanssa jatkuvasti, immenkalvot ovat aivan ehjät. Joki-Erkkilä katsoo ettei se todista mitään, koska hänen mukaansa yhdynnästä jää tytöille hyvin harvoin merkkejä. Pariin yhdysvaltalaiseen artikkeliin viitaten hän väittää lausunnoissaan: "mmenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". "[J]opa raskaana olevilla teini-ikäisillä on todettu immenkalvolla emättimeen työntymiseen viittaava objektiivinen löydös vain 5,6 %". Immenkalvo siis ikään kuin kasvaisi takaisin. Haastattelemani oikeuslääkärit tyrmäsivät näkemyksen. (Alleviiv.Zem.)

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162

Yhdellä lapsista on siis tehty löydös immenkalvon vierestä, mikä merkitsee että myös
tämän lapsen immenkalvo on ollut ehjä samoin kuin kahden muun lapsen.

Ja sitten Joki-Erkkilä vetoaa "raskaana oleviin teini-ikäisiin" kohdistuneeseen tutkimukseen
väittäsessään, että "yhdynnästä jää tytöille hyvin harvoin merkkejä" sekä "immenkalvon vauriot paranevat useimmiten täysin, ellei repeämä ole syvä". Auerin lapset eivät olleet
teini-ikäisiä, ja väite "immenkalvojen täydellisestä paranemisesta" todistetaan tutkimuksella,
minkä tuloksissa ei viitata "täydelliseen paranemiseen" vaan siihen, että ei-akuutissa
tutkimuksessa harvoin löydetään rikosoikeudellisesti pitävää näyttöä pernetraatiosta,
kun kyseessä ovat raskaana olevat teini-ikäiset.

Pienempien lasten immenkalvovaurioista Nicht Shculdich on siteerannut ja kääntänyt
tutkimusta, mikä ei puolla Joki-Erkkilän lausuntoa oikeudelle:

“ Der Hymen ist in der Ruheperiode verletzbar. Der Hymen weist einen hohen Saum auf, der Rand des Saumes ist glatt. Der Saum ist glänzend und durchscheinend. Der Hymen ist „verletzungsanfällig“. Eine Penetration mit dem Penis in diesem Stadium ist bei kindlicher Konfiguration des Genitales ohne Setzen von Verletzungen kaum vorstellbar. Kinder, die in diesem Alter bereits eine Östrogenisierung des Hymens oder einen weiten transhymenalen Durchmesser aufweisen, können bei sehr vorsichtigem Vorgehen oder Vordehnen unter Umständen eine Penetration mit einem Finger erleben, ohne dass es dabei zu erheblichen Verletzungen kommen muss.”

Immenkalvo on lepovaiheessa (alle 8-9 vuotias lapsi) herkkä vammoille, kalvo näyttää korkeaa immenkalvonkorkeutta ja on liukas. Immenkalvo loistaa ja on läpikuultava. Hyvin vamma-altis. Ilman vammojen syntymistä ei tässä vaiheessa voi kuvitella peniksellä suoritettua penetraatiota lapsen genitaalien rakenteiden kypsymättömyyden vuoksi. Lapset, joilla on varhaista estrogeenituotantoa tai joilla immenkalvon läpimitta on laajentunut, voivat joissain olosuhteissa selviytyä ilman vakavia vammoja sormipenetraatiosta.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... 50#p799201

Kyseessä on siis Joki-Erkkilän kanssa samoja lähteitä käyttävä saksalaisen lääkärilehden
artikkeli, joka kuitenkin on J-E:n kanssa eri mieltä.

http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... 08-pdf.pdf

Saksalainen artikkeli ottaa huomioon eron Adamsin luokittelun eri asteisten vammojen
välillä ja kääntää oikein Kelloggin tutkimuksen todetessaan, että oikeudellisesti sitovia
(beweisende Befunde) immenkalvolöydöksiä tehtiin vain 5,6 %:lla tutkituista.

Joki-Erkkilän on tehnyt asiassa käännös/tulkintavirheen, mikä on päätynyt julkiseen
selosteeseen asti:

Nämä seikat eivät kuitenkaan sulje pois rikosten mahdollisuutta, koska
syytteiden mukaan rikokset on tehty kotioloissa ja sisätiloissa.
Useimmista niistä ei jää jälkiä (Alleviiv. Zem.)

Sellaisista rikoksista, joita tuomiossa mainitaan, ylläolevan mukaan jää jälkiä, joskaan
ei välttämättä ei-akuutissa tutkimuksessa yksinomaiseina todisteina rikosoikeudelliseen
tuomioon riittäviä jälkiä eli "definitive findings".

Lapsen puheiden luonteestakin Niskasaaren teksti antaa riittävän selkeän käsityksen.

[sisotalo]

Mahdotonta jatkaa keskustelua tästä asiasta koska se kohde ei ole käytettävissä. Journalisti käyttää aineistoa, jonka perusteella ei olisi pitänyt tuomita, mutta ei tuo esiin aineistoa, joka tuomion aiheutti, kokonaisuutena ja sanan mukaisesti.

Niskasaari on itse avoimen asenteellinen poliisia ja viranomaisia vastaan.

[Nicht schuldig]

Astrid Heppenstall Heger on ollut tapaus Mc Martinissa lääketieteellisenä asiantuntijana mukana, joka oli USA:n ehkä suurin lapsen hyväksikäyttöoikeudenkäynti.

Astrid Heppenstall Heger on yksi näistä lapsen hyväksikäytön tutkijoita, joita Minna Joki-Erkkilä siteeraa useita kertoja.

Eli tässä vaiheessa on Arne Myhre sekaantunut Bjugn-tapaukseen, John Mc Cann tapaukseen Jon Benet, Nancy Kellogg oli tapauksissa San Antonio four ja Navarijo ja nyt Minna Joki-Erkkilä tapaus Case Ulvila ym. Tässä siis tähän mennessä.

Olisiko peräti niin, että tutkimus alueelta olisi nyt pyrkinyt selvittämään näitä "omia vanhoja tapauksia"? Selvittämään esimerkiksi sitä, että miksi ylipäätään on itse sekaantunut johonkin vuosia kestäneisiin oikeusprosesseihin syyttäjän todistajana, jotka eivät kuitenkaan päätyneet siihen toivottuun ratkaisuun eli suvereenisti syytetty on syyllinen?

[Vespa velutina]

Mahdotonta jatkaa keskustelua tästä asiasta koska se kohde ei ole käytettävissä. Journalisti käyttää aineistoa, jonka perusteella ei olisi pitänyt tuomita, mutta ei tuo esiin aineistoa, joka tuomion aiheutti, kokonaisuutena ja sanan mukaisesti.

Niskasaari on itse avoimen asenteellinen poliisia ja viranomaisia vastaan.

Mitä virkaa on julkisella selosteella sisotalon mielestä? Kummastakin tuomiosta (käräjät ja hovi) on laadittu julkinen seloste. Siinä kerrotaan tuomion perusteet.

Ei ne ole sen kummemmat.

Ei ole olemassakaan mitään salaisia perusteita, joita ei kansalle voi kertoa. Oikeudenkäynti oli salainen, mutta tuomion lopputulos perusteluineen ei ole. Maailmassa ei ole yhtään oikeudenkäyntiä, jossa ihminen tuomittaisiin salaisilla perusteilla. Googlaa, löytyvät kumpikin netistä.

Usko nyt, Niskasaari on ihan oikein kertonut, millä perusteilla tuomio annettiin. Täsmää julkisen selosteen niukkaan infoon just eikä melkein. Perusteet ovat olleet lasten kertomukset ja lääkärin tekemät löydökset. Ja Niskasaari kertoo, mitä lapset olivat kertoneet, (suurpiirteisesti, ei tietenkään yksityiskohtia) ja kertoo Joki-Erkkilästä, naapurin lapsista, uv-valosta ja siitä, millä seikoilla tuomarit katsoivat syytteet toteen näytetyiksi.

Sen takiahan täällä länkytetään, kun annetuilla perusteilla ei olisi pitänyt tuomita.

Mitä tietoa sinä kaipaat julkiseksi? Jotain alapääkuvia? Lasten terveystietoja? Olkapääristi-infoa?

Itse asiassa laittomasta uhkauksesta saadun tuomion perusteita ei julkinen seloste avannut. Eikä oikein Jens Kukan osuutta, hän kun sai kymmenen vuotta molemmissa oikeusasteissa.

[Nicht schuldig]

Mahdotonta jatkaa keskustelua tästä asiasta koska se kohde ei ole käytettävissä. Journalisti käyttää aineistoa, jonka perusteella ei olisi pitänyt tuomita, mutta ei tuo esiin aineistoa, joka tuomion aiheutti, kokonaisuutena ja sanan mukaisesti.

Niskasaari on itse avoimen asenteellinen poliisia ja viranomaisia vastaan.

Tässä ei mitään Niskasaaria tarvita. Hyvä, että hän on ilmeisesti osaltaan tuonut tätä esille, mutta tässähän on materiaalia niin paljon, ettei tässä ehdi enää enempää. Nyt tosiasiassa on niin, että tämä koko kenttä "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" on jollain tavalla suorastaan
uskomaton.

tässä yksi kappale artikkeleita, katsokaa ja ihmetelkää, tämä asiantuntija on palkittu tästä tämän jälkeen professuurilla ja itseasiassa paljon muulla:

http://articles.latimes.com/print/1990- ... ness-stand

Doctor Takes the Stand in McMartin Case
May 23, 1990|LOIS TIMNICK | TIMES STAFF WRITER

A pediatrician who examined the three child witnesses in the retrial of McMartin Pre-School defendant Ray Buckey testified this week that she found physical evidence of "blunt force penetrating trauma" consistent with sexual abuse in all three.

During two days on the witness stand, Dr. Astrid Heger testified that she found vaginal scarring in the three girls and anal scarring in two of them.

"I think there's significant trauma to this anus," she said of one child, referring to photographs taken at the time of the examinations six years ago.

Heger is director of County-USC Medical Center's child abuse and neglect program and an assistant professor at the University of Southern California. She is internationally known for her work in diagnosing sexual abuse in children.

Her testimony is considered key prosecution evidence that the alleged molestations are not a figment of the children's imaginations.

Under lengthy cross-examination by defense lawyer Danny Davis, Heger maintained that there are--and were in 1984 at the time of the examinations--medical standards for diagnosing past trauma indicative of sexual abuse, and that she followed them.

She explained her findings to the jury with diagrams, photographs and slides, and said that she not only examined the children's genitals but also conducted a complete physical examination and took a medical history from the child and a parent in each case before arriving at a diagnosis.

One of the child witnesses has testified in the retrial. The second of the alleged child victims is expected to take the stand late today.

Buckey is charged with eight counts of molestation involving the three girls, who are now approaching adolescence. They attended his family's Manhattan Beach nursery school in the late 1970s and early '80s.

Buckey, who has maintained his innocence since he was arrested seven years ago, was acquitted of most of the charges against him in January. The remaining charges are among those that left an earlier jury deadlocked.