http://www.theseus.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1
Joki-Erkkilä:
Taulukko 2. Objektiivisen löydöksen puuttumisen arviointi somaattisen lääkärinlausunnon johtopäätöksissä
Fyysisen löydöksen puuttumisen vaihtoehtoiset syyt
1. Tekotapa ei ole omiaan aiheuttamaan vammoja.
2. Epäilty seksuaalirikos on tehty siten, ettei vauriota ole syntynyt.
3. Vammat ovat parantuneet täydellisesti ennen somaattista tutkimusta.
4. Mitään ei ole tapahtunut
SEXUAL ABUSE IN PREPUBERTAL CHILDREN AND ADOLESCENTS
http://www.kindesmisshandlung.de/mediap ... G-2004.pdf
(Artikkelin on kirjoittanut: B. Herrmann, Pediatric Department, Klinikum Kassel, F. Navratil, University of Zürich Children’s Hospital) –englanninkieliset lainaukset tästä tekstistä
Mikä on penetraatio lääketieteellisessä ja oikeudellisessa mielessä:
“Medically penetration” is defined as the introduction of an object beyond the hymenal membrane into the vagina. In a jurisdictional view however even slight penetration between the labia majora constitutes the legal term „penetration“. Finally, the outcome and traumatizing nature of child sexual abuse is not primarily affected by the fact if penetration has occurred or if medical signs of trauma are evident (Finkel 2001, 2002).”
Lääketieteellisessä mielessä penetraatio tarkoittaa sitä, että objekti työnnetään immenkalvon lävitse vaginaan. Sen sijaan oikeudellisessa mielessä penetraatio voi tarkoittaa myös käytännössä seksuaalisia toimintoja ilman lääketieteellisessä mielessä penetraatiota.
Onko siis lääkäri tekemässä lausuntoaan oikeudelle tämän oikeudellisen kriteerin perusteella vai lääketieteellisessä mielessä?
“A significant difference exists between CSA and rape and contributes to the diagnostic difficulties.”
Raiskauksella ja lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä on merkittävä ero, minkä toteaa myös Joki-Erkkilä sanomalla ”fyysinen löydös on näyttö kudokseen kohdistuneesta voimasta.”
Mikä tarkoittaa mielestäni sitä, että hän on samaa mieltä kuin muutkin, ilman kudokseen kohdistuvaa voimaa ei voi syntyä fyysistä löydöstä.
Tietenkin sitten voi syntyä jotain pienempiä ongelmia (esim. petekkiat ja abraasiot), jos toteutetaan tätä nk. coitus vulvaa, eli jotain ulkopuolella olevaa, joka kohdistuu esim. häpyhuuliin mutta ei immenkalvoon.
Minna Joki-Erkkilä toteaa löydöksien todennäköisyyksistä seuraavaa:
”Johtopäätöksissä seksuaalirikoksen aiheuttaman löydöksen todennäköisyyksien arvioinnissa ei voida käyttää populaatiotutkimuksiin pohjautuvaa frekvenssiä (Berkoff ym. 2008). Selkeyttääkseni tätä tulkintaa esitän esimerkin lapsettomuudesta kärsivästä potilaasta, joka koeputkihedelmöityshoidolla tulee 33 prosentin todennäköisyydellä raskaaksi. Alkionsiirron jälkeen raskauden todennäköisyys on nolla tai 100 prosenttia. Vastaavasti seksuaalirikoksen jälkeen, uhri joko saa tapahtuman yhteydessä fyysisen vamman tai ei saa vammaa, mutta löydöksen puuttuminen ei tee tapahtunutta tekoa epätodennäköisemmäksi, jos lapsi kertoo epäillystä teosta selkeästi tai jos teolle on jotain muuta objektiivista näyttöä.
Jos tekotapa kuten taulukossa 2 kohta 1 ei ole ”omiaan aiheuttamaan vammoja” silloin ei kudokseen ole kohdistunut riittävää voimaa, jolloin kohdan 2 mukaan ”epäilty seksuaalirikos on tehty siten, ettei vauriota ole syntynyt.” Ja silloin ei voi myöskään olla olemassa lääketieteellistä näyttöä seksuaalirikoksesta.
Myytti:
”Seksuaalinen hyväksikäyttö aiheuttaa aina vamman”
Lääketieteelliset tutkimukset osoittavat:
”Valtaosalla seksuaalirikoksen uhreista ei todeta objektiivisia löydöksiä. Todetuista vammoista suurin osa on lieviä.”
Silloin myytti seksuaalisesta hyväksikäytöstä sisältää ajatuksen penetraatiosta, jos sen täytyisi aiheuttaa aina vamman. Valtaosalla ei voida todeta objektiivista löydöstä, koska lääketieteellisessä mielessä kohdan 4 mukaan ”mitään ei ole tapahtunut” tai sitten kohdan 3 mukaan ”vammat ovat parantuneet täydellisesti ennen somaattista tutkimusta.”
Nyt jos palataan tähän Kukka/Auer –syytteeseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, voimassa on siis väite lääketieteellisestä penetraatiosta, joka on kohdan 3 mukaisesti täydellisesti parantunut immenkalvon osalta (väite kolme tyttöä ovat neitsyitä immenkalvon mukaan) ja sitten muuten löytyvät samat arpi- ja vammalöydökset genitaali- ja anogenitaalialueella kuten muuallakin kehossa.
Tästä voidaan päätellä, että Minna Joki-Erkkilän mukaan seksuaalirikos on tapahtunut myös lääketieteellisessä mielessä.
Tällöin kysymyksen asettelu on se, että onko tapahtumassa käytetty riittävää määrää voimaa, joka on siis edellytys sen vamman synnylle vai onko seksuaalirikos lääketieteellisessä mielessä ylipäätään tapahtunut?
Tähän sanoo englanninkielinen artikkeli:
“Children are seldom forcibly raped and in the majority of cases force and restraint are not used.”
Lapsia raiskataan harvoin ja suurimmassa osassa lasten hyväksikäyttötapauksissa ei käytetä voimaa.
Tämän ei siis tarvitse merkitä sitä, että yksittäisessä tapauksessa raiskausta ei olisi tapahtunut.
Teksti jatkaa:
“When an object forcefully penetrates into the vagina residual signs are obvious when examined acutely. The extent of injury increases with lower age. “
Siis, jos objekti työnnetään voimaa käyttäen vaginaan, jäljet ovat ilmeiset, jos tutkimus suoritetaan akuutisti. Vammojen määrä kasvaa mitä pienempi lapsen ikä on.
Mikä on todennäköisyys vai onko sitä, että vammoja syntyy, jos yllä kuvailtu voimankäyttö on totta?
”Somaattisella tutkimuksella ei voida sulkea pois lapseen kohdistunutta seksuaalista hyväksikäyttöepäilyä (taulukko 2), eikä negatiivisilla seksuaalirikosnäytteillä voida kumota seksuaalisen väkivallan mahdollisuutta, vaikka epäilty väkivalta olisi tapahtunut 72 tunnin sisällä. Löydösten erinomainen paranemistaipumus tulisi huomioida rikosoikeudellisessa tulkinnassa väärinymmärrysten välttämiseksi.”
Nyt alkaa kuitenkin mennä ongelmalliseksi, eli vaikka epäilty teko olisi tapahtunut 72 tunnin sisällä, sittenkään ei somaattisella tutkimuksella voida poissulkea lapseen kohdistunut hyväksikäyttöepäilyä. Ehkä ei voidakaan kokonaan poissulkea juridisessa mielessä mutta voidaanko lääketieteellisessä mielessä voiman käyttö ja sen johdosta tapahtuva penetraatio sulkea pois, jos jälkiä ei ole?
Kohdan 3 mukaan vammat ovat parantuneet täydellisesti ennen somaattista tutkimusta.
Tämähän on se väite, että seksuaalirikos on tapahtunut lääketieteellisessä mielessä tai sitten se on tapahtunut joka tapauksessa ainakin juridisessa mielessä. Lasten kertomusten perusteella se on tapahtunut molemmissa vaihtoehdoissa.
Nyt jos somaattinen tutkimus olisi suoritettu 72 tunnin sisällä, englannin kielisen artikkelin mukaan ”signs are obvious.” Löydösten paranemistaipumus ei tapahdu ainakaan sen 72 tunnin aikana. Voidaanko siis tästä vetää johtopäätös, että jos lääketieteellisessä mielessä penetraatio on tapahtunut, se täytyisi voida todeta 72 tunnin sisällä? Minna Joki-Erkkilän väitöskirjan mukaan näin tulisi olla. Hän tutki UV-valoa ja valkoista valoa suhteessa akuuttien ja nopeasti paranevien vammojen määrään normaalissa sukupuoliyhteydessä sen 72 tunnin aikana tapahtuman jälkeen.
” Alkionsiirron jälkeen raskauden todennäköisyys on nolla tai 100 prosenttia. Vastaavasti seksuaalirikoksen jälkeen, uhri joko saa tapahtuman yhteydessä fyysisen vamman tai ei saa vammaa”
On varmaankin niin, että todennäköisyys on nolla tai se on 100 % tuleeko joku raskaaksi vai ei. Eli toisin sanoen joku on raskaana tai ei ole raskaana, hän ei voi olla puolittain raskaana. Sen sijaan uhri voi olla saamatta vammaa tai saada vamman, mutta sen todennäköisyys ei riipu alkionsiirrosta (joka on todennäköisesti kaikille sama menetelmä) vaan voimankäytöstä, jonka käyttöaste vaihtelee sisältäen siis myös tekotavan.
Vamman saaminen ei siis riipu jostain tekijöistä, joita ei todennäköisyyksillä pystyisi hahmottamaan, mikäli sellainen tutkimus olisi eettisesti mahdollista. Toki siis todennäköisyyksiin vaikuttaa todella moni muukin tekijä kuin vain voimankäyttö. Mutta ilman voimankäyttöä ei ole vammaakaan vaikka jättäisi kaikki muut asiaan vaikuttavat seikat huomioimatta.