Lasten kertomukset

[zem]

Jemma kopioi itseään ja toistelee samoja käsityksiään, minkä eri meiltä olevien kanssa
"keskustelultaan" kerkiää.

Esim. toistuu tämä kohta pojan kertomusta, eli ote Hovin viimeisestä päätöksestä.



Kohta 11 yllä perustuu pojan kertomukseen syksyllä 2011:

A: Se kuulu sitten ku se oli ekan kerran huutanu se Jukka, nii sitten se ikkuna alko rätistä.
H: Joo.
A: Ja sitten ku, sitten ku se loppus niin sitte se takaovi avautus ja sitten sielt tuli joku sisällä
ja sitten Jukka alko kahta kauheemmin huutaa. Ja se rätinä loppus ennen ku se ovi avattiin.
H: Joo.
A: Sitten ei kuulunu ollenkaan et se ovi ois menny kiinni. Sit välil kuulus semmosta ku Amanda sipsuttaa siellä. Et se kuulosti et se ois menny keittiöön ja sitte tullu takas sinne ja, sitten välil kuulus ku, semmosta "tömps, tömps, tömps" ku Anneli menee sinne ja.
H: Nii.
A: Sit ku sitä kesti aika kauan ku Jukka huus sitä ku, ja (epäselvä 18:37) tätä ääntä (huitaisee jälleen farkkujaan).
H: Joo
A: Nii sitten, tota, sitten ku se hiljeni, ku se ei enää huutanu, niin sit kuulus se, sitte kuulus et, semmonen ääni et sit takaovi meni kiinni ja sitten jääkaappi avattiin ja laitettiin kiinni ja siit kuulu semmonen ääni ku niinku nauhurist kuuluu semmonen ku painaa nappia niinku "naks, naks, naks".(Allun kertomuksesta 2011)

Jemmakin esittää niin ajattelevaista ja muistuttaa kilvestä ja kaikkea, mutta miten on tämän
kohtauksen laita - tyttö on siis jo puukottamassa isäänsä, kun äiti tulee terassinovesta sisään.

Herää kysymys: onko mainittu kilpi a) tytöllä jo hänen tehdessään osuuttaan vai b) tuleeko
äiti ikkunasta kilven kanssa? Poika nimittäin ei mainitse kilvestä ja sen noutamisesta mitään,
joten asia jää auki.

Olisi luullut pojan kuulevan, mikäli tyttö tai äiti olisi noutanut kyseisen suurehkon kilven
siitä keittiökomerosta, mihin se oli jemmattu. Mutta luulen, että kilpi olisi tytön
noudettavaksi liian iso, kun se nyt kuitenkin oli peittänyt suurehkon terassinoven ikkunan. Mistä syystä äidilläkään ei ole voinut olla kilpeä mukanaan, kun hän on ängennyt sisälle veitsi kädessä. Eikä poika toisaalta kerro, että äiti olisi noutanut sisälle tungettuaan kilven missä se nyt lienee sijainnutkaan.

Eli mistä ja milloin kilpi ilmestyy näyttämölle? Ja miksi vuoteessa ei ole veritahroja
tytön tainnutusiskun kohdalla? Ja missä vaiheessa ja kumpi käynnisti nauhoituksen siinä
kilvenkin kanssa häärätessä? Kysymyksiä kysymyksiä kysymyksiä... Jemma latelee murhasyytöksiä, mutta ei ole tähänkään asti löytänyt vastauksia ristiriitaisuuksiin, joten
on aika toivotonta odottaa tolkkua tarinoihin.

Toiseksi Jemma kuulee kuiskauksia tytön ja äidin kohtaamisessa, missä tyttö tunnustaisi
osuutensa murhaan.

No, itsekin olen kuullut J:n mainitsemat kuiskaukset, joiden osalta olen postannut aikanaan
(siis ennen kuin Jemma kiinnitti huomiota kohtaan) audiotiedoston tulkintoineen - tiedosto ohessa:

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/call1 ... mukaan.wav

Siinä missä Jemma kuulee "teinhän mäki(n) - niil saksil", itse kuulin ja kuulen
oletettavasti lapsen kuiskauksen "Mennään, tule mukaan" - eikä tämä kuiskaaja ole vanhin
tyttö.

Ja missä J kuulee ”Kumpi sitä piti sit välii/välil?” itse kuuulen "Kumpi siit lähti nii sit
ku pääsi", mikä sopii Auerin lauseen merkitysyhteyteen, mitä Jemman kuulema ei tee
(merkitysyhteyden ananlyysistä olen postannut aiemmin). Lisäksi sanan "pääsi" kirjain
p on selkeästi kuultavissa, ei siis ole soinnillinen v.

[zem]

Jemma korjaa Hejacissa erehdykseni tai siis sen mitä J pitää valheenani:

ylläolevassa viestissäni Hovin päätöksen kohta 11 ei perustukaan mainitsemaani kohtaan siitä,
mitä poika kertoo yöstä, vaan vanhimman tyttären myöhempään "tunnustukseen" pojalle:



Olisi pitänyt tehdä search sille "keskivaiheessa"... mutta joskus virhe voi osoittautua hedelmälliseksi, niinkuin tässä.

Poika on nimittäin kertonut 2011 tarkkaan, kuinka hän on kuullut Amandan ottavan veitsen
keittiön pöydältä.

Sit sielt keit, keittiöst kuulus semmonen ääni ku ottaa veitsen pöydältä. Et ku Anneli tai Jukka otti sen siitä pöydältä niin ne otti näin (nostaa oikeaa kättä ylös) et siit ei kuulunu mitään ääntä. Sitte muut otti sen sellatti että se ihan kolisi ja sit An, Amanda oli ainoo ketä otti sen sellattis, et siit kuulu se, se otti niinku sellatti niinku näin niinku ja sitten se niinku raahas sit siihen pöydälle. (vetää kättä sivulle).
H: Raahas pöydälle, tai?
A: Niinku, niinku, et se on täs niin sit näin. (laittaa käden pöydälle ja vetäsee
pois). Tollattis.

Nyt sitten käy ilmi, että tytön käyttämä murha-ase olikin vasara:

"(M)ä löin sitä vasaralla päähän niin alussa ja sitten Annu löi keskivaiheessa ja lopussa.

Ehkä tytöllä oli ase molemmissa käsissä, mikä oli tietysti kaikin puolin viisasta. Mutta viimeistään tämä vahvistaa edellisen viestini pointin, mikä kuului, että tytöllä ei voinut olla kilpeä. Tytön on ensin täytynyt ottaa vasara (mitä poika ei kuullut) ja sitten liipaista
veitsi keittiönpöydältä.

Eli kilven on täytynyt olla Annulla tämän rymistellessä sisään, tai sitten kilpi on (mihin pojan kertomuksessa ei kuitenkaan ole viitteitä) noudettu myöhemmin. Mikä olisi kuitenkin outoa, koska vaivalla pykätty suoja ei olisi estänyt teon alkuvaiheen roiskeita hiuksiin & vaatteille.

Ja jos kilpi olikin, mikä selittää kylpyhuoneenoven pitkän vertikaalisen veriroiskeen?

Mutta siis poika kertoi kuulleensa veitsen, tyttö kertoo pojalle käyttäneensä vasaraa,
ja kilpikin on oma lukunsa, jonka historiaan ja rooliin Jemma on panostanut -

tässä on vähän kuin katselisi aloittelevaa jonglööriä, jonka kaikki pallot eivät pysy ilmassa...

[Susku London]

"Ehkä tytöllä oli ase molemmissa käsissä, mikä oli tietysti kaikin puolin viisasta. Mutta viimeistään tämä vahvistaa edellisen viestini pointin, mikä kuului, että tytöllä ei voinut olla kilpeä. Tytön on ensin täytynyt ottaa vasara (mitä poika ei kuullut) ja sitten liipaista
veitsi keittiönpöydältä."
...

Anteeksi mitä? Putoan totaalisesti kärryiltä. Miksi täällä käydään jonkinlaista haamukeskustelua nimimerkin kanssa, joka ei itse osallistu keskusteluun tässä ketjussa, tai edes tällä sivustolla?

Annelin tyttärellä ei ole ollut minkäänlaisia aseita kädessä, ainoastaan puhelimen luuri hänen yrittäessään saada apua isälleen.

12-vuotias poika keksi tarinan (hätävalheen) puisesta kilvestä, luultavasti sekoittaen mielikuvitukseensa kilven, jonka poliisi oli rakentanut suojaamaan rikottua ikkunaa. Mitään muuta kilpeä ei ole ollut olemassakaan. Sellaista ei ole tosiaankaan löydetty pakastimen pakastepussista, matkalaukuista, roskiksista tai Annelin käsilaukusta, minne niin useat eri mielikuvitustavaroista olisivat muka voineet kadota.

[zem]

Susku:

Anteeksi mitä? Putoan totaalisesti kärryiltä.

Ketjun nimi on Lasten kertomukset - ilmeisesti nyt on tarpeen selittää, että edellisessä
postauksessani oli kyse ristiriidan havaitsemisesta pojan syksyn 2011 kertomuksissa murhayön tapahtumista. Tämä ei edellytä "haamukeskustelua" muille palstoille kirjoittavien kanssa.

Eli poika siis toisaalta kertoo yksityiskohtaisesti siitä, kuinka tyttö murhayönä ottaa veitsen
pöydältä ennen surmatekoa. Toisaalta tyttö - pojan kertoman mukaan - on myöhemmin
kerskaillut käyttäneensäkin vasaraa.

Jos kuulustelijana olisi ollut poliisi, tämä olisi epäilemättä puuttunut epäjohdonmukaisuuksiin
ja ristiriitoihin. Miksi kuulijana ylipäätään oli psykologi? Ei ollut kyse pojan psyykkiseen
tilaan liittyvistä asioista. Tai sitten psykologin käyttäminen nimenomaan paljastaa, että kyse
oli pojan psyykestä ja sen murhayötä koskevista kuvitelmista.

Mainittakoon nyt vielä kuitenkin, että ehdotettuna tekovälineenä pojan kertomuksessa
oli tytön kädessä veitsi, tytön väitetyn oman kertoman mukaan vasara - lisäksi naapurin
Jemma on ollut kuulevinaan (tytön ja Auerin vankilakohtaamisessa Lehdon dokumentissa),
että tyttö "tunnustaa" tekovälineeksi "sakset": "teinhän mäki(n) - niil saksil". Tara mm. on
saksiteoriaa halunnut ylläpitää...

Siis "Lasten kertomukset" - tälle palstalle ne kuuluvat. Plus tietysti hämärryttäjien osuus, kun nämä hämärryttävät itseltäänkin väitetyt tekovälineet yhdeksi veitsen-vasaran- saksien sekasotkuksi.

[Päämiäs]

Ja missä J kuulee ”Kumpi sitä piti sit välii/välil?”
itse kuuulen "Kumpi siit lähti nii sitku pääsi", mikä sopii Auerin lauseen merkitysyhteyteen, mitä Jemman kuulema ei tee (merkitysyhteyden ananlyysistä olen postannut aiemmin).

Kaikenlaista voi kuulla. Tämä on käsitelty moneen kertaan.
Käännytysvideolla tytär väittää väärentäjärikollisten ryk Harjunpään ja Veikko Tapio Santaojan aivopesemän syyttömän Auerin "tunnustusarvailuihin" vastaan:
"Mut miks mä sit näkisi vääri?"
Samaa riimiä ei ole kahta kertaa. Muu on pelkkää itkemistä ja niiskutusta.

Jätetään avohoidon skitsoille vajaceille sairaiden harhojensa hokeminen kidutettujen papukaijojen tapaan.

[sisotalo]

Jos kuulustelijana olisi ollut poliisi, tämä olisi epäilemättä puuttunut epäjohdonmukaisuuksiin
ja ristiriitoihin. Miksi kuulijana ylipäätään oli psykologi? Ei ollut kyse pojan psyykkiseen
tilaan liittyvistä asioista. Tai sitten psykologin käyttäminen nimenomaan paljastaa, että kyse
oli pojan psyykestä ja sen murhayötä koskevista kuvitelmista.

Mainio havainto. Siis poliisin tekemät kuulustelut ovat ainoat joita voi oikeudessa käyttää. Tällä pohjalla Amandan todellinen kuulustelu syyskuussa 2009 on aino mahdollinen lähde Amandan todistuksena. Täällä monet keskustelijat ovat sotkeneet Amandan todistuksen käyttämällä Amandan sanomisia 2006-2007.Näin tekee myös syyttää, taktisista syistä.

[zem]

Päämies:

Kaikenlaista voi kuulla. Tämä on käsitelty moneen kertaan.
Käännytysvideolla tytär väittää väärentäjärikollisten ryk Harjunpään ja Veikko Tapio Santaojan aivopesemän syyttömän Auerin "tunnustusarvailuihin" vastaan:
"Mut miks mä sit näkisi vääri?"
Samaa riimiä ei ole kahta kertaa. Muu on pelkkää itkemistä ja niiskutusta.

Päämies on esittänyt käsityksensä aikaisemminkin ikään kuin korkeampaa tietoa omaavan auktoriteetilla - tämä ei kuitenkaan onnistu vakuutamaan sellaista, joka perehtyy
saatavilla olevaan empiiriseen aineistoon.

Eli tässä oleva repliikkissä on tosiasiassa mahdotonta kuulla Päämiehen esittämää
"Mut miks mä sit näkisi vääri":

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/annuaman.wav

Myöskään paikalla ollut Auer on tuskin kuullut tätä lausetta Päämiehen esittämässä muodossa.
Mutta hän on epäilemättä kuullut lauseen "Mut miks mä näkisi sit väärin" myöhemmin,
koska hän vastaa samoilla sanoilla:

"Tiedäksä Amanda, määki oon nähny väärin"

http://www.nbl.fi/~nbl3145/litter/annuama.gif

Tytön ensireaktio "Kumpi siit lähti nii sit ku pääsi" on tärkeä todistus siitä, että tyttö
on nähnyt jonkun lähtevän, eikä ole sattuma että kyseinen lause on jätetty Santaojan
johtaman kuulemisen litteraatiosta pois ja korvattu pelkällä "Amanda: itkee".

Päämiehen dogmaattinen asenne tässä on samalla tavalla haitallinen kuin Sisotalon
käsitys esim. tytön käynneistä takkahuoneen suunnalla - tosiasiat "mukautuvat", kun
oma teoria siitä, miten asioiden pitää olla, pyritään saamaan voitolle.

Asia selviäisi käymällä arkistossa kuuntelemassa työtn ja äidin keskustelu, mutta siihen
allekirjoittaneella ei ole mahdollisuutta. Ja tuskin Päämies vakuuttuisi sittenkään.

Mutta auttaisi, jos Päämies valottaisi, mihin hänen käytettävissä olevien todisteiden
vastainen käsityksensä perustuu.

[sisotalo]

Sisotalon käsitys esim. tytön käynneistä takkahuoneen suunnalla - tosiasiat "mukautuvat", kun
oma teoria siitä, miten asioiden pitää olla, pyritään saamaan voitolle.

Asia selviäisi käymällä arkistossa kuuntelemassa työtn ja äidin keskustelu, mutta siihen
allekirjoittaneella ei ole mahdollisuutta. Ja tuskin Päämies vakuuttuisi sittenkään.

Tässä tulee ero meidän välillemme kun olen kuunnellut Amandan ensimmäisen kuulemisen suoraan nauhalta ja sieltä selviää, että Amanda kävi kerran takkahuoneen ovella ennen kuin lasia oli lattialla ja toisen kerran kun lasia oli, mutta murhaaja ei vielä

Vielä tärkeämpi on katsoa video Amandan ja Annelin väittelystä. Amanda ihmettelee; onko hän nähnyt kaiken väärin ja Anneli replikoi, että hänkin on nähnyt väärin. Anneli usko Amandan nähneen murhaajaa vaan nähneen väärin.

Edistystä on saavutettu kun Zem toteaa poliisin oleva oikea kuulustelija rikosjutussa ja psykologin lasten hoidossa. Väitteet toisten dogmaattisuudesta eivät vie asiaa eteenpäin. Sensijaan on tärkeää, että jokainen havainto asetetaan loogiseen yhteyteen ja katsotaan mihin tullaa.

[sisotalo]

Kirjoitin väärin. Sana EI jäi pois
Vielä tärkeämpi on katsoa video Amandan ja Annelin väittelystä. Amanda ihmettelee; onko hän nähnyt kaiken väärin ja Anneli replikoi, että hänkin on nähnyt väärin. Anneli usko Amandan nähneen murhaajaa vaan nähneen väärin.

Siis
Anneli EI usko Amandan nähneen murhaajaa vaan nähneen väärin, kuten hän itse.

[Susku London]

Susku:

Anteeksi mitä? Putoan totaalisesti kärryiltä.

Ketjun nimi on Lasten kertomukset - ilmeisesti nyt on tarpeen selittää, että edellisessä
postauksessani oli kyse ristiriidan havaitsemisesta pojan syksyn 2011 kertomuksissa murhayön tapahtumista. Tämä ei edellytä "haamukeskustelua" muille palstoille kirjoittavien kanssa.

Eli poika siis toisaalta kertoo yksityiskohtaisesti siitä, kuinka tyttö murhayönä ottaa veitsen
pöydältä ennen surmatekoa. Toisaalta tyttö - pojan kertoman mukaan - on myöhemmin
kerskaillut käyttäneensäkin vasaraa.

Jos kuulustelijana olisi ollut poliisi, tämä olisi epäilemättä puuttunut epäjohdonmukaisuuksiin
ja ristiriitoihin. Miksi kuulijana ylipäätään oli psykologi? Ei ollut kyse pojan psyykkiseen
tilaan liittyvistä asioista. Tai sitten psykologin käyttäminen nimenomaan paljastaa, että kyse
oli pojan psyykestä ja sen murhayötä koskevista kuvitelmista.

Mainittakoon nyt vielä kuitenkin, että ehdotettuna tekovälineenä pojan kertomuksessa
oli tytön kädessä veitsi, tytön väitetyn oman kertoman mukaan vasara - lisäksi naapurin
Jemma on ollut kuulevinaan (tytön ja Auerin vankilakohtaamisessa Lehdon dokumentissa),
että tyttö "tunnustaa" tekovälineeksi "sakset": "teinhän mäki(n) - niil saksil". Tara mm. on
saksiteoriaa halunnut ylläpitää...

Siis "Lasten kertomukset" - tälle palstalle ne kuuluvat. Plus tietysti hämärryttäjien osuus, kun nämä hämärryttävät itseltäänkin väitetyt tekovälineet yhdeksi veitsen-vasaran- saksien sekasotkuksi.

...

Kiitän Zemiä selvennyksestä. Keskustelupalstojen ongelma on se, että lukijat saapuvat tänne keskeneräiseen keskusteluun lukemaan kommentteja, ja hyvin harvalla on aikaa selata sivukaupalla taaksepäin saadakseen oikean kuvan siitä mitä kantaa kukin kirjoittaja edustaa. Hyvin helposti voi tulla itse kukin väärinymmärretyksi, tai lainatuksi.

Ongelma näissä Annelin kolmen nuorimman lapsen kertomuksissa on juuri se, ettei niitä kukaan kuulijoista, tai paremminkin sanottuna kuulustelijoista, kyseenalaistanut millään tavalla. Aivan helpoilla kysymyksillä oltaisiin voitu varmistaa puhuvatko lapset totta, vaiko palturia?

Zem nostaa esille tärkeän kysymyksen siitä kenellä on ollut valtuudet kuulla/kuulustella lasta todistajana? Tiesivätkö Minna ja Ari Auer ennen merimatkaa kesällä 2011, että kuulustelut on tallennettava, jos kuulustelukertomuksia on tarkoitus käyttää todisteena oikeudenkäynnissä? Senkö takia videokamera otettiin mukaan merimatkalle?

Entä oliko lasten terapiaistunnoissa tullut jo ennen merimatkaa puheeksi omituisuuksia? Jos, niin miksi terapeutti ei tehnyt lastensuojeluilmoitusta, ja ohjannut lapsia heti viranomaisten kuultaviksi? Tai miksi Ari ja Minna Auer eivät toimineet samoin? Ohjeistiko joku heitä toimimaan siten, kuten he silloin toimivat? Stakesin ohjeet kieltävät maallikoita haastattelemasta lapsia, ettei lapsille syntyisi valemuistoja totuuden ja mielikuvituksen sekoittuessa toisiinsa. Ari ja Minna Auer eivät näistä ohjeista ole välttämättä tienneet, mutta psykologin olettaisi tietävän.

Myöskin tuomareiden olettaisi tietävän, että lasten kertomusten todistusarvo on heikentynyt, tai peräti nolla sen jälkeen, kun niille on annettu mahdollisuus kontaminoitua väärin suoritetuissa kuulusteluissa (eli sijaisvanhempien suorittamat kuulustelut!).

Kysyikö kukaan missään vaiheessa sijaisvanhemmilta onko kotona puhuttu lasten kanssa murhayön tapahtumista? Oliko sijaiskodissa pohdittu lasten kanssa yhdessä mitä tuona kohtalokkaana yönä oikein tapahtui? Se selittäisi hyvin pitkälle lasten kauhukertomusten synnyn.

Minna Auerin todistuksia kuunnellessa piirtyy selkeä kuva siitä, että sijaisäiti on alkanut pitää lasten biologista äitiä pelottavana murhaajana. Mistä Minna Auer on sellaista saanut päähänsä? Onko joku viranomainen manipuloinut sijaisvanhempia, vai ovatko he lukeneet esim. täällä minfossa käytyä keskustelua/spekulaatioita, ja alkaneet uskoa oman, ja muiden ihmisten mielikuvituksen tuotteisiin?

Pojan tarinoista näkyy se kuinka hän on omassa mielessään yhdistellyt asioita. Hänellä on ollut tieto, että tekovälineeksi epäiltiin vasaraa ja veistä. Veitsi löytyi tekopaikalta, vasaraa ei. Itseasiassa poliisi ei epäile tekovälineeksi vasaraa, mutta ymmärrän kuvan vainajasta nähtyäni miksi sellaista on alunperin epäilty. Sijaiskodissa ei tätä tietoa ole ollut, joten vasara meni tekovälineenä läpi.

Mielikuvitustarinan mukaan 9v. isosisko löi vasaralla ja äiti viimeisteli veitsellä. Näinhän se ei mennyt, vaan tekijä oli iso paha setä, joka tuli ikkunasta sisälle. Mielestäni on julmaa antaa lasten kuvitella heidän oman äitinsä ja sisarensa olevan mielipuolisia murhaajia. Se on lapsen hyväksikäyttöä, jos mikä!

Pojan psyykestä tiedämme sen, että hän oli oireillut sijaiskodissa. Oireilu alkoi vasta sen jälkeen, kun äidistä oli kirjoitettu murhaaja koko maan kattavassa mediassa. Kauhukertomusten tehtailu on ollut osa tätä oireilua. Toivon, että pojalla ei ole enää oireilua, ja että hän pystyy suht normaaliin elämään. Mikäli hän ikinä toivoo saavansa yhteyden menetettyyn siskoonsa, äitiinsä ja mummiinsa, niin se onnistuu vaikka minun, tai Annelin blogin kautta.

[Vespa velutina]

Kun pojan selostusta lukee, niin huomio kiinnittyy siihen, että hän puhuu murhan "alusta", "keskivaiheesta" ja "lopusta". Tai oikeammin väittää siskonsa kertoneen murhasta näillä kolmella aikamääreellä.

Tämähän on ihan huuhaata. Kukaan ei puhu murhasta kuin kolmiosaisesta näytelmästä.

Vai väittääkö puukko-Pena että Jaska löi alussa, ja mä löin keskivaiheessa ja lopussa? Mikä hemmetin keskivaihe ja loppu?

Murhan alku on pahoinpitely. Siinä vaiheessa kukaan ei vielä ole kuollut. Muuten ei puhuttaisi alusta.

Murhalla ei ole keskivaihetta. Pahoinpitely jatkuu tai on jatkumatta.

Murhan loppu on se, kun uhri kuolee. Silloin se vasta muuttuu murhaksi. Koko tapahtuma saa merkityksen vasta jälkikäteen.

Poika ikään kuin hahmottaa veriteon ääninauhan perusteella. Tai hänellä on mielessään joku omituinen aikajana, johon hän sovittaa kuulemiaan tai olevinaan kuulemiaan ääniä.

Syyttäjä Valkama puhui aikanaan paljonkin kaksiosaisesta murhasta. Ihan kuin ihminen voisi kuolla kahdesti. Osa yksi ja osa kaksi. Ensin se kuoli vähän, välissä sitten lavastettiin ja lopulta kuoltiin "oikeasti".

Jos lapsi kertoisi oikeita muistojaan, niin sanamuoto olisi jotakuinkin: ekaks löi sisko sitä vasaralla päähän ja sitten äiti ja sit iskä kuoli. Poika ei kertoisi, että äiti löi keskivaiheessa ja lopussa, koska mitään keskivaiheita ja loppuja ei ole olemassakaan.

Jos haastattelija sitten kysyisi, että missä järjestyksessä tapahtumat etenivät, niin poika ei tällöinkään puhuisi kolmesta erästä. Ei kukaan yksinkertaisesti puhu noin. Paitsi tässä nähdään, että haastattelija pitää termejä ihan normaaleina, kuten pitää pojan äidistään käyttämää tuttavallista "Annu"-nimeä normaalina. Annu löi keskivaiheessa ja sit lopussa, niinkö?

Jos itse olisin haastattelija, niin kysyisin, että kerrotko mitä ne alku, keskivaihe ja loppu oikein tarkalleen sisälsivät, miten pitkiä ne olivat ja miksä puhut sun äidistä lempinimellä ja sanot sun iskää Jukaksi?

[Tara]

Vespa, sehän olet nyt sinä joka esität ja tulkitset pojan kertomusta! LIsäksi esität millainen sen olisi pitänyt olla ja millä tavalla se olisi pitänyt kertoa!
Ei sul yhtää päätä pakota?

Tietenkin poika tuossa vaiheessa tietää, että se murha todella oli tapahtunut. Tietoisuus tästä värittää kaikkea sitä mistä hän kertoo. Sinä syytät poikaa jostain näytelmän kertomisesta. Ihan naurettavaa ja tarkoitushakuista.

Tottakai, kuka tahansa, joka alkaa kerrata mielessään tiettyä, rajallista tapahtumasarjaa alkaa jossain vaiheessa JÄSENTÄÄ tapahtumia johonkin järjestykseen. Siinä, että hän kertoo ensin sen mikä hänellä oli kuulemisen alkamishetkellä päällimmäisenä mielessään, siis juuri sillä hetkellä, siinä ei ole mitään merkillistä. Eiköhän poika ole saanut kertoa ihan vapaasti. Hän aloitti kertomuksen siitä, että he olivat menneet nukkumaan. Mitä outoa tässä??

Kuulija tekee sitten kysymyksiä, koska haluaa omasta puolestaan jäsentää tapahtumasarjan niin, että pysyy perässä ja että hänkin ymmärtää mitä tapahtui ensin ja mitä sen jälkeen, kuka teki mitäkin, jos se vain on mahdollisuta selvittää...

Jos poika myöhemmin kun tapahtumia kerrataan, tarkentaessaan kertomusta, jäsentääkseen sitä lisää, käyttää sanoja 'ensin' tai 'aluksi' tai 'alkuvaiheessa' , 'sitten', 'sen jälkeen' jne ja 'lopuksi tapahtui sitä ja tätä', niin siinä ei kyllä ole mitään ihmeellistä.

Ihmisen muisti ei todellakaan ole kuin filminauha, jonka voi laittaa pyörimään ja poimia siitä tapahtumia kuin nauriita rivistä, vaan ihminen todellakin muistaa tapahtumia
k a t k e l m i t t a i n, eivätkä katkelmat mitenkään välttämättä nouse mieleen kronologisessa järjestyksessä. Kun poika, tai kertoja, palaa kertoessaan johonkin jo mainittuun kohtaan, on ihan luonnollista selvittää kuuluuko jokin katkelma alku-, keski- vai loppukohtaan.

Pojan kertomuksen, sen koko konaisuuden ydin on juuri murha! Se on tapahtuma, joka liittyy pojan kertomuksessa joka asiaan kuin punainen lanka. Oli tapahtumia murhaa ennen, siis päivällä, illammalla, murhan tapahtuessa (kauanko se tappaminen kesti??) ja sen tapahduttua.

Eihän poika voi tietää murhan ja kuolemisen täsmällistä hetkeä! Lahtihan on voinut olla välillä myös tajuton. Mistä sen tietää vaikka olisi ollut tajuton tai tajunnan rajamailla useampaankin kertaan.

Kun poika kertoo ensin jotakin vain, jotakin mikä ensiksi tulee mieleen ''siitä yöstä'', niin mikä siinä on kummallista? Jossain vaiheessa häneltä kysytään mitä sinä päivänä tapahtui. Vastaus on asianmukainen. Poika oli kiinnittänyt huomiota johonkin poikkeavaan päivällä tapahtuneeseen.

Juttusi ovat ihan samalaista väkinäistä muka loogista selittelyä kuin naakallakin: aina jokin hatusta vedetty uuden uutukainen muka oivallus, teennäisesen asiallinen vastaväite, mukamas.

Poika kertoo tapahtumista niin kuin itse parhaaksi siinä tilanteessa koki, ja vastaili kysymyksiin.

Tuokin mitä selität Valkamasta on ihan helkkarin soopaa! Naurettava esitys. Aliarvioit kanssaihmisiäsi minkä ehdit (erityisesti sinua näyttää risovan ihmisten älyvapaus tjv, älykkyyden puute'?? Onko sinulla jokin kompleksi asiassa??). Pojan kertomus huuhaata, ?? Jaha. Koska se ei vastaa sinun logiikan mukaista lapsen kertomisen tapaa? - Jopa jälkikoira oli 'lahjaton' (naakkako tuon esitti)...

Sinäkö siis tiedät missä järjestyksessä ja millä tavalla lapsen tulisi kertoa tapahtumista, pienistäkin hänen huomionsa kiinnittäneistä seikoista, koko tuosta kammottavasta illasta ja yöstä, ajanjaksosta, ehkä tunneista tai minuuteista, joistakin lyhyistä tuokioista ennen murhaa, jos, siis jos poika puhuisi totta? Kertoessaanhan ihmisen muistaminen vasta lähtee ikään kuin virtaamaan. Saman voi kokea esim, kun alkaa kirjoitaa ja kuvata jotain tapahtumia. Kirjoittaessa alkaa muistaa lisää ja tarkemmin..

Kukaan ei voi muistaa 'kaikkea oleellista yhdellä kertaa', kuin valtavaa appelsiinia josta voi poimia siivuja hyvässä järjestyksessä yhden toisensa jälkeen.

Kertoessa muistikuvia palaa mieleen, sellaistakin mitä ei ensimmäiseksi tullut edes ajatelleeksi. Et ole moista koskaan kokenut??

Kuulehan, kaikki eivät ole saman lajin huijareita kuin annulisteista ahkerimmat, ne jotka aina ovat (olevinaan) niin helvetin loogisia ja johdonmukaisia kaikkein mielikuvituksellisimpiakin stooreja esittäessään. Se logiikka on pelkkää pintaa, pelkkää kuorta.

[Susku London]

Mielenkiintoinen huomio Vespa Velutinalta. Täytyypä kaivella arkistoista pojan kertomukset ja katsoa ihan itse. Minulla ei ole yhtä hyvä ulkomuisti, kuin Tara antaa ymmärtää itsellään olevan.

Taralta tuli kuin tykin suusta kovin agressiivinen palaute Vespalle, mutta samalla jotenkin tuttavalliseen tyyliin sanottuna "eiks sul yhtään päätä pakota?". Hmmm...

Tara sekoittaa kaksi asiaa toisiinsa, kertomuksen (=mielikuvituksen) ja muistin. Poika on alunperin kertonut sen minkä muisti. Viisi vuotta murhan jälkeen olevilla pojan kertomuksilla ei ole alkuperäisten muistikuvien kanssa enää mitään tekemistä. Ne ovat mielikuvituksen tuottamia kauhukertomuksia, joiden kertomiseen tarvittiin muistilappuja. Anneli Auer vapautettiin murhasyytteistä, sillä pojan kertomuksia ei pidetty luotettavina. Mikäli Tara jotakin muuta jankkaa, hän saattaa syyllistyä rikokseen.

[Tara]

Susku London, etpä taida tietää millaisen pelurin kanssa jaat näkemyksiäsi.

Minun on turha jatkaa kanssasi. Ja muutenkin. Henkilöllä, joka on kuulevinaan tallenteella sanottavan /siel pyydettii et/… me pysytään sen linjoil ei voi olla molemmat jalat maassa.

Se, mitä sanoin Vespalle, on mitätöntä sen rinnalla mitä itse olen saanut kohdalleni. Iljettävintä niistä en halua edes toistaa. Allekirjoituksessani näet osan lievimmästä päästä.

Auer muuten kertoi käräjillä 2013 (Valkaman tehdessä kysymyksiä), että psykologien mielestä lapsista toiseksi vanhin ei ollut terapian tarpeessa, että tälla lapsella ei ollut mitään hätää(Auerin sanoja). Oli puhetta siitä vaiheesta alkutalvesta 2007, kun Auer keskeytti lapsille tarjotun/t terapian/t maaliskuussa 2007. Päinvastainen oli tilanne lapsista vanhimmalla. Hänestä Auer oli psykologien kanssa samaa mieltä siitä, että hänen kohdallaan terapiaa olisi ollut syytä jatkaa.

Nähtävästi Susku Londonilla on näistä/kin asioista parempaa tietoa, kun kerran lausuu täällä julki, todella mielipuolisella keskustelufoorumilla, mitä on pojasta sanonut. Minä en näistä asioista lausu enempää. Piste.

[Kuolemannaakka]

Enpä nyt tästä muuta sano, kuin että täytyy olla jotenkin henkisesti vajaa, jos vieläkin uskoo Auerin syyllisyyteen. Puolen vuoden opettelulla jokainen normaaliälyinen pystyy perustelemaan vaikka oikeudessa, miksei Auer voi olla syyllinen.
Täällä jauhetaan asioista, jotka on jo 2010 käsitelty miljoonaan kertaan.

Susku, jos nyt haluat ymmärtää, mitkä on niitä tärkeitä asioita, niin lue minun ja Turumurren postaukset, tai vaikka puoletkin niistä. Kaikki pikkuisetkin yksityiskohdat on selvitetty aikoja sitten. Emme jaksa täällä enää niitä jauhaa tuhanteen kertaan. Turumurre on nyt taas "lomallakin", ja itsekin olen jo kaiken sanonut. Ei puutu kuin oikea syyllinen, eikä häntä voi keskustelupalstan avulla selville saada eikä pidättää. Tämä juttu ei ratkea koskaan, koska poliisi ei halua sitä selvittää.

Hyväksikäyttöjutut kumoutuvat sitten kun poika tulee tarpeeksi syyllisyydentuntoon. Sitä ennen ei mitään tapahdu. 10 vuotta pitää vielä odottaa.

Koska muuten Jens vapautuu?