Päivän poliittista keskustelua

[Mman]

Keskusta Vanhanen,Kokoomus Kanerva,Perusuomalaiset Kankaaniemi
Näillä heteroilla "oksa" vain kovenee vanhetessaan

[URSA]

Skandaalissa on epäilemättä herkullisinta Kankaanniemen tausta Kristillisessä Liitossa. Yle on kaivanut arkistoistaan päivään sopivan videon;
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/05/18 ... -clintonia

Vuonna 1998 Suomen Kristillisen Liiton kansanedustaja Toimi Kankaanniemi kävi Iltalypsyn imitaatiokoulussa Jukka Puotilan opissa opettelemassa Yhdysvaltojen presidentin Bill Clintonin elkeitä. “I did not have sexual relations with that woman."

[Tackleberry]

Maailmassa tapellaan rahasta, vallasta ja seksistä. Seksi antaa valtaa naiselle, sillä mitä nainen olisi jos hänellä ei olisi tissejä eikä pillua? Ei yhtään mitään. Jokainen mies osaa itsekin pestä ja viikata pyykit, valmistaa ruoan ja siivota. Ei siihen naista tarvita kitisemään. Nainen käyttää valtaansa seksin avulla, kiristää antamisella, lupaa ummet lammet ja ikään kuin palkkioksi päästää miehen lohkaisemaan kannikkaa.
- Aivan kuin kyseessä olisi elämää suurempi, ainutlaatuinen asia.

Ei. ei ole maailma ajanut ohi. Eikä saanut vielä edes kiinni.

Mitä mies olisi jos hänellä ei olisi kullia? Ei yhtään mitään. Jokainen nainen osaa itsekin pestä ja viikata pyykit, valmistaa ruoan ja siivota. Ei siihen miestä tarvita kitisemään.

Et oo tainnu itse paljon tuota pillua saada, kun noin katkeraa tilitystä tulee.

En tiedä kuinka olisi käynyt, koska ennakkotapausta en muista olevan. Sinä kait tiedät, koska kerrot kuinka se olisi mennyt. Itse voin vain olettaa, että asia olisi ns lievempi, sillä nainen on aina uhri. Toisaalta, naisten ei tarvitse turvautua näin alhaisiin temppuihin julkisesti.

Siinähän oletat, hahhah.

[Rescuer]

Naiset käyttävät seksiä ja erityisesti väitteitä seksuaalisesta häirinnästä vallankappaleena.
Kuten nyt vaikka Anna Kontula "herkkuliha"-väitteineen. Ensin vihjaillaan asialla olleen kepulaisten:

Nyt on eletty kaksi viikkoa kepujytkystä, ja meno on kuin elokuvasta "kalapuikkoviiksimiesten paluu".

Sitten piti vähän muutella lausuntoja:

Myöhemmin Kontula täsmensi Iltalehden haastattelussa, että hän ei liittänyt kokemaansa epäasiallista käytöstä vaalivoittajaan keskustaan. Hänen tuntemansa keskustalaiset eivät sellaiseen ole syyllistyneet. Sen sijaan syypäät löytyvät Arkadianmäen uusien tulokkaiden joukosta.

Uusi tulokas... No miespuolisia tulokkaita on 44. No eikä niistä läheskään kaikki ole "uusia". No jos rajataan kuitenkin vain kepuli pois, niin jäljelle jää 31 miespuolista tulokasta. No ihan sama montako vaihtoehtoa, mutta ei luulisi edes Kontulan järjellä varustetulle olla liian suuri työ avata tuo pidätyskuvagalleria ja etsiä sieltä sopiva syyllinen:
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedust ... at2015.zip

Mutta ei, se on paljon mukavampaa vain vihjailla niin ei tarvitse todisteita esittää.

ps. Kuka hlvetti oikeasti sitä herkkulihaksi kutsuisi? Ei ainakaan kukaan, kuka on kuullut sen puhuvan tai lukenut kirjoituksia...

[fantom]

Seksiviestikohun keskellä oleva perussuomalaisten kansanedustaja Toimi Kankaanniemi korosti vaalilupauksessaan ennen kaikkea olevansa rehellinen.


Tänään Keskisuomalaisessa useammat naiset kertoivat, että Toimi Kankaanniemi on lähetellyt heille viestejä, joissa ehdotetaan suoraan seksin harrastamista. Kankaanniemi myöntää lehdelle seksiehdotukset.

Kankaanniemi tuli valituksi huhtikuussa eduskuntaan Perussuomalaisten listoilta Keski-Suomen vaalipiiristä. Seksiviestikohu asettuu erikoiseen valoon, kun katsoo miehen vaalilupauksia kevään eduskuntavaaleihin.

Kankaanniemen ensimmäinen ja kaikkein tärkein vaalilupaus kaudelle 2015–2019 oli, että hän lupaa olla ”kaikessa avoin ja rehellinen, ihan niin kuin ennenkin”.

Täysin rehellinen hän ei ole pystynyt olemaan kuitenkaan kaikkein lähimmilleen.

– Olen ollut tavattoman tyhmä ja harkitsematon. Olen kertonut viesteistä vaimolleni, ja hän tietää ja ymmärtää. Tämä on raskas asia äänestäjille, jotka ovat minuun luottaneet. Pyydän anteeksi tekojani ja menettelyjäni. Ei ole muuta tehtävissä kuin katua ja pyytää anteeksi. Olen epätäydellinen ja virheitä tekevä ihminen. Nämä ovat tosi pahoja virheitä, Kankaanniemi sanoi Keskisuomalaiselle.

Piti pettämistä jokaisen henkilökohtaisena asiana

IS:n 2015 eduskuntavaalien vaalikoneessa esitettiin väite: aina kannattaa tunnustaa, jos pettää. Kankaanniemi vastasi ”en osaa sanoa”. Perusteluiksi hän kirjoitti, että kyseessä on ”jokaisen henkilökohtainen asia”.

Kankaanniemi on toiminut aiemmin kristillisten puheenjohtajana. Hän erosi hieman yllättäen puolueen riveistä 2011.

[fantom]

Veret seisauttavan uutisen paxcow postannut persuja ei pidä päästää hallituksen kun tällästä
tapahtuu mutta ketä tilalle ?

Persuja, persuja, noita elämäm_koulun maistereita, jotka ovat REHELLISIÄ.

Jos sanani syön niin mörökölli minut vieköön sanoi tämä mies ennen vaaleja:

[Tracker]

"Sen pituinen se"

[fantom]

Hienosti on pientä kansaa sumutettu ideologisista syistä tässä valtion velka asiassa, Suomen velkaantumisaste BKT;stä on n. 50%

Tässä hyvä juttu viime vuoden elokuulta Taloussanomista asian tiimioilta:

Suomella on liikaa velkaa, valtiolla ei
Tea Tauriainen
Suomella on liikaa velkaa, valtiolla ei
ANALYYSI Budjettiriihen jälkipuheet ovat korostaneet huolta valtion velkaantumisesta kuin hypnoottista loitsua. Puheiden mukaan valtiolla on jo liikaa velkaa ja siksi velan kasvu on pakko pysäyttää. Tämä perustuu kuitenkin harhaan.


Budjettiriihen saavutuksia selostaneet ministerit ja iso joukko valtakunnan eturivin ekonomisteja on jo vuosien ajan tuonut julki huoltaan valtion liian suuresta velkamäärästä.

ANALYYSI

Toki valtionvelkaa kuvaavat euromäärät ovat huikeita, sitä on kenenkään vaikea kiistää. Noin sata miljardia euroa on suuri määrä velkaa, se on selvä.

Lue myös nämä:
Ilman tätä turvaverkkoa olisi käynyt kalpaten
Nyt sen sanoo ministeriö: EKP ja euro ovat kriisin syypäitä
Tästäkö alkaa talouden syväsukellus?
Valtionvelan absoluuttiseen euromäärään tuijottaminen on silti parhaimmillaankin hyödytöntä ja pahimmillaan se synnyttää juuri sellaisia harha-aistimuksia, jollaisten vallassa talouspolitiikkaa paraikaa Suomessa näytetään harjoitettavan.

Valtiontalous osa
kansantaloutta

Ongelmallista on velkatarkastelujen rajaaminen pelkän valtionvelan tunnuslukuihin, niin kuin julkinen talous olisi irrallaan Suomen kansantalouden kokonaisuudesta. Valtio ja muu julkinen talous ovat kuitenkin kiinteä osa sitä.

Suomen asema EU- ja euromaana muistuttaa, ettei velkamäärien ja velkaisuuden tarkastelua ole perusteltua rajata pelkästään Suomen kansantalouteen.

Silmien sulkeminen muiden EU- ja euromaiden velkakehitykseltä – ja Suomen asemalta ison velkaisen kokonaisuuden osana – voi synnyttää suorastaan kohtalokkaita virhearvioita.

Velkaharhoja on kuitenkin mahdollista hälventää tarkastelemalla valtion ja koko Suomen kansantalouden velkataakkaa yhtenä kokonaisuutena ja euroalueen osana.

Yksi epätavallinen johtopäätös on, että Suomen valtiolla ei ole liikaa velkaa mutta Suomella on. Ja yksi epäsovinnainen johtopäätös on, että euroalueen mitoissa Suomen valtiolla on ennemmin liian vähän kuin liian paljon velkaa.

Markkinoilla ei näy
merkkejä velkahuolista

Pääministeri Alexander Stubb korosti keskiviikkona budjettiriihen "isoa kuvaa" maalatessaan, että "valtion velkaantumisen tahti hidastuu".

Hänen toistamansa perushokeman mukaan valtion velkaantuminen on pakko pysäyttää, sillä velkaa on jo liikaa.

Stubb tuskaili valtion liian suurta velkamäärää sattumoisin samaan aikaan, kun valtion rahoitushuollosta vastaava Valtiokonttori hankki valtiolle uutta pitkäaikaista lainarahaa taas edullisemmin ehdoin kuin milloinkaan ennen.

Uuden kuusivuotisen velkakirjalainan liikkeeseenlasku sujui keskiviikkona vailla pienimpiäkään merkkejä rahoittajien kaikkoamisesta tai muistakaan vaikeuksista.

Valtiokonttori haki markkinoilta neljän miljardin euron lainaerää. Kansainväliset sijoittajat tarjosivat tuplaten suurempaa rahamäärää.

Valtion kymmenvuotisen velkakirjan markkinakorko oli budjettiriihen tuskaisten velkalausuntojen aikaan suurin piirtein yksi prosentti ja vain hiuksenhienosti korkeampi kuin Saksan vastaava korko.

Historiallisen matala korkotaso merkitsee esimerkiksi sitä, että valtion budjettitalouden korkomenot ovat nykyiselläkin velkamäärällä keveimmillään yli 20 vuoteen.

Kansainvälisten velkakirjamarkkinoiden suursijoittajat eivät toisin sanoen näe Suomen valtion velkamäärässä ja velkaantumisen tahdissa pienintäkään syytä huoleen.

Liian suuri velkamäärä
jarruttaa talouskasvua

Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Strategic Analysis Corporation on vuosikymmenten ajan tutkinut velan vaikutuksia kansantalouksien suorituskykyyn.

Sen mukaan kansantalouden kokonaisvelkataakalla on enemmän merkitystä kuin esimerkiksi pelkän valtion velkaisuudella. Lopulta korkoihin ja lyhennyksiin on löydyttävä rahaa joka tapauksessa saman kansantalouden tuloista, olipa velka julkisen tai yksityisen talouden nimissä.

Analyysiyhtiön mukaan kansantalouden ihanteellinen velkasuhde on 150 prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta. Yhtiö laskee luvun ynnäämällä yhteen julkisen talouden, kotitalouksien, yritysten ja rahoitusalan bruttovelat ja suhteuttamalla summan kansantalouden vuotuisen kokonaistuotannon arvoon.

Tuota pienempi velkamäärä ei avita talouskasvua niin paljon kuin ihanteellinen velkarahoituksen määrä tekee, mutta raskaampi velkataakka alkaa jo rasittaa talouden kasvuvoimia.

Yhtiön tutkimusten perusteella velkataakasta tulee talousjarru, kun velkaisuusaste kipuaa 200 prosenttiin, ja raskas jarru, kun suhdeluku karkaa yli 350 prosentin.

Suomessa valtio tai edes koko julkinen talous ei pääse yksin lähellekään huolestuttavia velkaisuuden raja-arvoja. Mutta Suomen koko kansantalous on kaukana niiden tuolla puolen.

Koko Suomi on jo
velkaloukussa

Suomen valtion ja muun julkisen talouden yhteenlaskettu suhteellinen velkaisuusaste on alle 60 prosenttia, mikä täyttää yhtenä harvoista euromaista Euroopan unionin (EU) velkarajat.

Analyysiyhtiön tapaan laskettu Suomen kansantalouden bruttovelka on yli 500 prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta. Jos rahoitusalan velat jätetään pois laskuista, on Suomen kokonaisvelka-aste melkein 250 prosenttia.

Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin tuoreimpien velkatilastojen mukaan Suomen julkisella taloudella (valtio, kunnat ja muut julkisyhteisöt) on velkaa noin 110 miljardia, kotitalouksilla 140 miljardia, yrityksillä 200 miljardia ja rahoitusalalla 600 miljardia euroa.

Velkaa on kaikkiaan vähän yli tuhat miljardia euroa eli kymmenen kertaa niin paljon kuin valtiolla yksistään. Ilman rahoitusalan velkoja Suomen piikissä on 450 miljardin euron velat.

Tuon velkamäärän hoitaminen alkaa syödä talouskasvun eväitä samalla hetkellä, kun korot kääntyvät nousuun. Valtion velka ei ole Suomen velkahuolista suurin, vaan pienin.

Mutta miten käy
velanmaksukyvyn?

Valtion velkataakan taittaminen laskuun on talouspolitiikan tavoitteena suorastaan masokistinen, jos siitä koituu kansantalouden kokonaisuudelle enemmän haittaa kuin hyötyä, niin kuin Suomessa näyttää koituvan.

Näin käy, jos kesken talouskriisin toteen pannut veronkorotukset ja menoleikkaukset heikentävät enemmän kansantaloutta ja sen velanmaksukykyä kuin pienentävät velkamäärää. Valtion suhteellinen velkaisuus paisuu eikä pienene.

Vastaavasti likimain taikauskoisesta velkahuolesta hellittäminen ja talouskasvun rohkaiseminen voi nopeammin johtaa myös velkaisuuden kevenemiseen. Näin käy, jos talous toipuu nopeammin kuin nimellinen velkamäärä kasvaa.

Tällaiset absoluuttisen velkamäärän ja suhteellisen velkaisuuden keskinäiset eroavuudet ja yhteydet kansantalouden kokonaisuuteen ovat esimerkiksi velkakirjamarkkinoiden toimijoille tuiki tuttu ilmiö.

Sen sijaan talouspolitiikan päättäjille ne tuntuvat olevan liian vaikea pala purtavaksi EU:n komissiota myöten.

Onko valtiolla sittenkin
liian vähän velkaa?

Talouspolitiikan keskittyminen valtion ja muun julkisen talouden velkaisuuteen on osin perua EU:n taloussäännöistä, jotka määrittelevät julkisen talouden velkamäärälle kattorajan mutta sulkevat silmänsä koko kansantalouden velkaisuudelta.

EU:n velkarajan mukaan jäsenvaltion julkisella taloudella saa olla velkaa korkeintaan 60 prosenttia vuotuisen kokonaistuotannon arvosta.

Vanhoista euromaista vain Suomi täyttää ... maan niitä.

Eurovaltioiden velkaisuusasteet ovat keskimäärin sadan prosentin tuntumassa ja kaikki suuret jäsenvaltiot ovat Saksaa myöten tuntuvasti Suomea velkaisempia. Italian valtion velkaisuusaste on pian 130 prosenttia.

Radikaalisti muita eurovaltioita kevyempi julkisen talouden velkataakka voi toki olla suomalaispäättäjien ylpeyden aihe.

Selvästi muita keveämpi velkataakka on Suomelle myös sitä suurempi riski mitä pidemmälle toinen toistaan raskaammin ylivelkaisten euromaiden erilaiset yhteisvastuujärjestelyt soljuvat.

Tällaisessa ylivelkaisessa seurassa Suomen valtiolla on ennemmin liian vähän kuin liian paljon velkaa. Ellei tarkoitus ole ensin keventää omaa velkataakkaa alta pois ennen kuin koittaa aika maksaa muidenkin velkoja.

Niinpä SSS hallitus valmistautuu siihen että taas on pelastettava pankkirien ja pankkien osakkeenomistajien saatavat, taakkaahan on jaettava, veronmaksajien pussista tietenkin. Ainahan on velat sosialisoitava, eikös juu...riippuu toki kenellä on saamiset

[Doctor Lecter]

Nimimerkki fantom ei halua/osaa ymmärtää, että vain hallituksessa voi vaikuttaa, siksi sinne on parempi mennä ja vaikka tinkiä vaatimuksistaan, kuin esittää vaatimuksia oppositiosta, koska sieltä käsin ei voi vaikuttaa.

Kun hallitusohjelmaa ja perussuomalaisten neuvottelijoiden suoriutumista arvioidaan, kannattaa hyväksyä realiteetit. Perussuomalaiset eivät muodosta hallitusta yksin, eivätkä edes ole koalition suurin puolue. Me emme voi sanella hallitusohjelman sisältöä sen enempää kuin keskusta tai kokoomuskaan. On työstettävä sellainen ohjelma, johon kaikki voivat sitoutua.

On myös syytä olla pragmaattinen. Enemmistöhallitus muodostetaan joka tapauksessa. Jos perussuomalaiset eivät suostu sellaiseen kompromissiin, joka on myös keskustan ja kokoomuksen hyväksyttävissä, olemme ulkona hallituksesta. Jos olemme ulkona hallituksesta, siellä on meidän tilallamme joku muu. Käytännössä tämä joku muu on rkp ja vihreät. Demareita ja vasemmistoa ei hallitukseen oteta, koska silloin suuret taloudelliset kysymykset jäisivät ratkaisematta, ja vaikka otettaisiin, se ei maahanmuuttopolitiikan näkökulmasta juuri tilannetta kohentaisi.

Kannattaa siis kysyä itseltään, kumpi on seuraavien neljän vuoden aikana harjoitettavan politiikan kannalta parempi vaihtoehto:

a) Perussuomalaiset tinkivät joistakin vaatimuksistaan ja vastineeksi saavat jotakin hallitusohjelmaan; vai ...

b) Perussuomalaiset eivät tingi mistään, jäävät oppositioon, eivät saa mitään hallitusohjelmaan, ja tilalla on rkp:ltä ja vihreiltä näyttävä maahanmuuttopoliittinen ohjelma.

Scripta

Taiten sanottu ja näinhän asia on. Ellei PS ole mukana päättämässä, siellä päättää heidän puolestaan joku muu. Parempi kun voi olla itse mukana.

Ilmeisesti tuo alleviivattu kohta olisi fantom:n ja monen muun mielestä se houkuttelevampi vaihtoehto.

Kuten Hornet-hävittäjien hankintaa aikoinaan perusteltiin: "Suomen ilmatilassa lentää sotilaskoneita joka tapauksessa. Parempi, että ne ovat omia".

Tuplanikki HarrisonFord kirjoitti:

On aivan häkellyttävää huomata, että on todellakin niin typeriä ihmisiä olemassa, jotka eivät ole vieläkään tajunneet, että Persuissa on kyse Timo Soinista ja hänen haluistaan saavuttaa jotain itselleen. Ei ole kysymys siitä, että Timo Soini on olemassa puolueen ja äänestäjiä varten, vaan, että puolue ja äänestäjät ovat Timo Soinia varten, täyttämässä hänen henkilökohtaisia etuja ja unelmia. Hänen perustamansa puolue on hallituksessa ja hän on ministeri. Näiden henkilökohtaisten etujen ajamiseksi voidaan järjestää kaikkien aikojen vaalikusetus, sillä ei ole väliä, sillä Timo Soini on saavuttanut itselleen sen mitä on haaveillut räntäsateessa mopolla ajellessaan.

Otitkin sopivasti esille tuo mopon - kuten bannatun mopoterroristi-nimimerkin tulee toki tehdäkin

Lähes jokaisen poliitikon haave on päästä ministeriksi. Nyt kun Soini on pääsemässä alkaa itku, että haluaa ministeriksi, se oli lapsuuden haave kun mopolla ajoi, syö sanansa, ajaa vain omaa etuaan... Jos taasen ei ryhdy ministeriksi, niin alkaa itku, että pakoilee vastuuta, räksyttää eikä uskalla... ja blaa blaa blaa...

Outoa, että samaista itkua ei kohdisteta muiden puolueiden edustajiin; ei täällä kukaan ole voihkimassa RKP:n edustajien loputonta vallanhimoa tai Vihreiden pääsyä hallitukseen toteuttamaan omia ministerifantaasioitaan.

[PaxCow]

Kyllähän sitä helposti lähtee moittimaan poliittisesti epämiellyttäviä puolueita "takinkäännöstä", "perseennuolemisesta" ym., jos ne sitoutuvat sellaisiin hallituksen päätöksiin, jotka eivät ole täysin puolueen linjan mukaisia. Sitten kun oma lempipuolue tekee samaa, kyse onkin pragmaattisuudesta ja realismista.

Mikään puolue ei voi saada 100-prosenttisesti ajamiaan asioita läpi ja mä ymmärrän hyvin persujen pragmaattisuuden.

[PaxCow]

Jatketaan velkajuttua ja jatketaan Jan Hurrin kolumnilla... (värjäykset tein mä):

Tästäkö alkaa talouden syväsukellus?

Hallitustunnustelija Juha Sipilä korotti arviotaan julkisen talouden leikkaustarpeesta kymmeneen miljardiin euroon. Kasvu on talouden happea, ja noin suurten leikkausten yrittäminen ilman kasvua on kuin uhkarohkean syvyysennätyksen sukeltamista ilman happilaitteita.

Kaikki "vastuulliset" puoluejohtajat esittivät eduskuntavaalien edellä toinen toistaan korkeampia arvioita Suomen julkisen talouden välttämättömistä "sopeutustarpeista".

Keskustan puheenjohtaja ja hallitustunnustelija Juha Sipilä esitti tarjouskisan jaetun korkeimman arvion, jonka mukaan julkisen talouden tasapainoa on kohennettava kuuden miljardin euron toimenpitein, ja tarkemmin sanottuna lähinnä menoleikkauksin.

Saman kuuden miljardin euron arvion esitti kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb, joten nokituskisan voiton jakoivat maan väistyvä ja todennäköinen seuraava pääministeri. Eikä ihme, sillä kummankin arviot perustuvat samoihin valtiovarainministeriön (VM) laskelmiin julkisen talouden kestävyysvajeesta ja sopeutustarpeesta.

Vaaleista oli jo toista viikkoa aikaa ja hallitustunnustelut loppusuoralla, kun Sipilä yllättäen viime viikolla vielä nokitti omaa aiempaa leikkausarviotaan. Hän korotti välttämättöminä pitämiensä vyönkiristysten euromäärän kymmeneen miljardiin.

Sipilän mukaan arviota oli tarpeen korottaa sen jälkeen, kun työmarkkinajärjestöjen neuvottelut "yhteiskuntasopimuksesta" keskeytyivät tuloksettomina ja toivo "viiden prosentin tuottavuusloikasta" haihtui ilmaan.

Tuon tuottavuusloikan loikkaamatta jäämisestä seurasi Sipilän mukaan neljän miljardin euron lisätarve vyönkiristyksiin. Ja sen osaa diplomi-insinööri laskea ilman prosessikaavioitakin, että kuusi plus neljä on yhtä kuin kymmenen.

Paha vain, että Sipilän laskutoimitus vaikuttaa liian yksinkertaiselta ja selkeältä ollakseen tästä maailmasta.

Leikkausten aikataulu avoin

Sipilä perustelee koko kymmenen miljardin euron sopeutustarvetta VM:n laskelmilla. Ne lienevät tavoitteena mukana myös hallitusneuvotteluissa, joita keskusta, perussuomalaiset ja kokoomus käyvät Sipilän johdolla.

VM on suositellut sopeutustoimien toteuttamista niin etupainotteisesti eli nopeasti kuin suinkin, jotta kestävyysvajeen umpeen kurominen alkaisi mahdollisimman pian ennen kuin umpeen kurottavaa vajetta kertyy aina vain lisää.

Sipilä ei ole toistaiseksi ilmoittanut aikataulusta muuta kuin keskustan vaaliohjelma linjauksen, jonka mukaan alkavan vaalikauden leikkaustavoite on kaksi miljardia euroa, ja loput jäävät seuraavalle vaalikaudelle tai seuraaville vaalikausille.

Hän ei ole toisin sanoen ilmoittanut aloittavansa kymmenen miljardin euron leikkauksia saman tien pääministeriksi päästyään tai edes alkavan vaalikauden aikana.

Noin suuren leikkaustavoitteen kuuluttaminen on silti riskipitoinen siirto.

VM ja EU-komissio ovat vastikään varoittaneet Suomea luultuakin heikommasta talouskehityksestä, joten omia talouspäätöksiään suunnittelevat kansalaiset ja yrittäjät voivat säikähtää entistäkin suurempia vyönkiristysilmoituksia ja omaakin vyötään kireämmälle.

Mittavien vyönkiristysten alulle paneminen tai edes niiden julki kuuluttaminen ennestään aneemisissa talousoloissa voikin lamauttaa ennestään heiveröisiä tulevaisuuden odotuksia ja sysätä talouden taas uuteen sukellukseen.

Suomen talous on kuuden viime vuoden aikana kärsinyt kaksi erillistä mutta toki toisiinsa liittyvää taantumaa, joiden aikana romahtivat ensin vienti ja heti perään yksityiset investoinnit. Sen sijaan yksityinen kulutuskysyntä on joten kuten pitänyt pintansa. Jos julkisen talouden leikkaukset tai niihin varautuminen painavat kulutuksen laskuun, on vaarana kolmas taantuma.

Silloin eivät suju sopeutukset, vaan vaarana on alijäämä- ja velkatavoitteiden karkaaminen entistäkin kauemmas – tai entistäkin syvemmälle, jos syväsukellukseen suistutaan.

Arvostelu jatkunut kiristysten alusta asti

Kasvava joukko kansainvälisiä taloustieteilijöitä on kriisivuosien aikana ryhtynyt yhä äänekkäämmin arvostelemaan kesken vuosikymmeniin ankarimman velka- ja talouskriisin alulle pantuja julkisen talouden vyönkiristyksiä.

Arvostelijoiden joukkoon kuuluvat esimerkiksi Paul Krugmanin ja Joseph Stiglitzin kaltaiset talousnobelistit, jotka ovat erityisen kärkevästi arvostelleet Euroopan unionin (EU) jäsenmailtaan vaatimaa niin sanottua talouskuri- eli austerity-politiikkaa.

Nobelisti-professoreiden mukaan EU on vaatinut jäsenmailta ja erityisesti euromailta julkisen talouden vyönkiristyksiä liian aikaisin ja liian kovalla voimalla ennen kuin euro- ja talouskriisi on kunnolla hellittänyt ja kasvu päässyt uuteen alkuun.

Heidän mukaansa ennenaikaiset ja liian voimakkaat vyönkiristykset eivät ole supistaneet julkisen talouden alijäämiä eivätkä hidastaneet valtioiden velkaantumista, vaan ne ovat päinvastoin kasvattaneet alijäämiä ja kiihdyttäneet velkaantumista.

Tällaisen arvostelun mukaan eurovaltioiden velkaantuminen ei johdu talouskurin puutteesta vaan kurin ennenaikaisesta ja liian voimakkaasta kiristämisestä. Kuri on kääntynyt tarkoitustaan vastaan.

Näin on Krugmanin ja Stiglitzin ja muiden austerity-arvostelijoiden mukaan käynyt, kun vyönkiristykset ovat heikentäneet taloutta suuremmalla voimalla kuin ne ovat pienentäneet alijäämiä.

Kesken taantuman alkaneet yritykset supistaa julkisen talouden alijäämiä ovat heikentäneet kansantalouden muutoinkin aneemista kokonaiskysyntää. Se taas on kutistanut julkisen talouden verotuloja ja kasvattanut tulonsiirtomenoja enemmän kuin olisi pelkkien julkisen talouden automaattisten suhdannejoustojen vaikutuksesta käynyt toteen.

Niinpä alijäämät ja velkamäärät ovat kasvaneet eivätkä supistuneet, joten myös alijäämäisyyden ja velkaisuuden suhdeluvut ovat heikentyneet eivätkä kohentuneet.

Vyönkiristykset kiristävät vyötä

Talousnobelistit ja muut tutkijankammioistaan talouspolitiikkaa kommentoivat professorit eivät ole enää ainoita vyönkiristysten vaikutuksia kyseenalaistaneita kriitikoita. Kritiikkiin on yhtynyt alun perin vyönkiristyksiä itsekin vaatinut Kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Eurokriisin alkuvuosina IMF oli EU-komissiosta seuraavaksi ankarin vyönkiristysten vaatija, mutta sittemmin se on hyvin selväsanaisesti myöntänyt olleensa väärässä. Näin se teki jo pari vuotta sitten julkaisemalla pääekonomistinsa Olivier Blanchardin ja ekonomisti Daniel Leighin seikkaperäisen raportin ennustevirheistä ja talouspoliittisten toimien kerroinvaikutuksista.

Käänteen tekevä tutkimuspaperi osoitti, että kesken talouskriisin toteen pannut julkisen talouden vyönkiristykset heikensivät talouskasvua eivätkä suinkaan vahvistaneet sitä niin kuin virheellisiksi osoittautuneiden ennusteiden mukaan piti käydä.

Tutkimuspaperi tarjosi selkeästi kiusaantuneen ja anteeksipyytävän selityksen, miksi Kreikan ja muiden kriisimaiden taloudet lähtivät pian vyönkiristysten alettua syväsukellukseen eivätkä nopeaan kasvuun niin kuin ennusteiden mukaan piti.

IMF:n taloustutkijat tunnustivat, että julkisen talouden kiristäminen taantuman oloissa heikentää koko kansantaloutta ja sitä kautta myös julkista taloutta. He tunnustivat, että talouden vyönkiristykset eivät tervehdytä taloutta vaan ne vain kiristävät vyötä – ja heikentävät taloutta.

Toistaiseksi esimerkiksi EU:n komissio tai samanlaisia vyönkiristyksiä vaatinut euroalueen keskuspankki EKP eivät ole julkisesti tunnustaneet liian tiukkojen talouslinjausten vahingollisuutta.

Sen sijaan EKP:n vastikään julkaisema tutkimusraportti näyttää varovaisesti hakevan kriittistä tulokulmaa vaikeaan ja etenkin euroalueella poliittisesti arkaluontoiseen aiheeseen.

Raportin laatineet EKP:n taloustutkijat kääntävät vyönkiristysten oletetut luottamusvaikutukset päälaelleen ja varoittavat, että talouspolitiikan kiristäminen – tai kiristysaikeiden julistaminen – taantuman oloissa on omiaan heikentämään kotitalouksien ja yritysten talousluottamusta.

Jos suomalaiset käyttäytyvät niin kuin EKP:n tutkijat tulkitsevat yleisön muuallakin käyttäytyvän, on hallitustunnustelija Sipilän suurilla leikkaustavoitteilla suuri vaara jäädä toteutumatta.

Näin käy, jos suorat puheet ja suuret leikkausluvut ensin heikentävät talouden tunnelmaa ja heti perään painavat talouden taas sukellukseen.

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2 ... 0155897/12

[waude]

Nimimerkki fantom ei halua/osaa ymmärtää, että vain hallituksessa voi vaikuttaa, siksi sinne on parempi mennä ja vaikka tinkiä vaatimuksistaan, kuin esittää vaatimuksia oppositiosta, koska sieltä käsin ei voi vaikuttaa.

Ja tämän vuoksi voi äänestäjille syöttää vaikka minkälaista pajunköyttä vaalilupauksina.


Ai jaa, miksihän viime vaalien jälkeen ei hallitukseen ollut haluja asioihin vaikuttamaan? Ai niin, kun silloin ei ollut hyvää tiedossa, mennään hallitukseen vain silloin kun se on itselle edullista. Nyt ne samat kriisimaiden rahoitukset Soinin mukaan on OK, viimeksi ei Kreikan rahoittaminen ollut Ok.


Muutoin viestisi oli aika harhaista henkilöspekulaatiota, mutta sinun, eli ylläpidon palstahan tämä on, voitte bannailla hiekkalaatikoltanne ketä lystää ja olla bannaamatta itseänne

[waude]

Kyllähän sitä helposti lähtee moittimaan poliittisesti epämiellyttäviä puolueita "takinkäännöstä", "perseennuolemisesta" ym., jos ne sitoutuvat sellaisiin hallituksen päätöksiin, jotka eivät ole täysin puolueen linjan mukaisia. Sitten kun oma lempipuolue tekee samaa, kyse onkin pragmaattisuudesta ja realismista.

Mikään puolue ei voi saada 100-prosenttisesti ajamiaan asioita läpi ja mä ymmärrän hyvin persujen pragmaattisuuden.

Meni ainakin omalla kohdallani väärin, sillä äänestin persuja, toki populistinen äänestämisessä on aina suurempi riski hävitä. Jos se näyttää sirkuspelleltä, puhuu kuin sirkuspelle ja kävelee kuin sirkuspelle, se on sirkuspelle.

Mutta tosiaan tämä palsta on ehkä hieman väärä paikka käydä järkevää keskustelua politiikasta tai taloudesta, vähän kuin pelaisi sian tai Teuvo Hakkaraisen kanssa shakkia

Morjens

[Rescuer]

Ensin ammattiliitot aloittivat uhkailemaan työtaistelutoimilla, jos maahan tulee porvarihallitus. Nyt sitten ympäristöjärjestöt vihjailevat ekoterrorismilla, jos ympärisöministeriö lakkautetaan.

Jos vetoomuksesta huolimatta ympäristöministeriö lopetetaan, Sulkavan mukaan järjestöjen toiminta muuttuu.

- Radikalisoitumista tapahtuu varmasti. Me olemme olleet rauhallinen yhteistyön rakentaja, mutta jos virallinen koneisto toimii näin, ei se jätä vaihtoehtoja. Meidän on ryhdyttävä toimiin, miettii Sulkava.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015052 ... 6_uu.shtml

Ja noista ympäristöjärjestöistä tuo Sulkavan luonnonsuojeluliitto on ollut rauhallisimpia...

[Mman]

Pääasia et hallitus on "vapautettu" visvoista