Potilaita surmaavat miessairaanhoitajat

[Valoviikate]

Armoa vai valtaa?


Charles Cullen

Charles Cullen, 43-vuotias miessairaanhoitaja, on yksi niistä terveydenhoidon ammattilaisista, jotka päättivät, että tiettyjen potilaiden pitäsi kuolla. Star Ledger-lehden mukaan, kun häntä syytettiin kahdesta eri tapauksesta joulukuussa -03, hän myönsi, että viimeisen 16 vuoden ajan hän oli työskennellyt 10:ssä eri terveydenhuoltolaitoksessa, joissa hän oli surmannu 30:sta 40:n potilasta. Hän oli armollinen, hän väiti, mutta uhrien tapaukset ja hänen tekonsa osoittivat muuta.

Vaikka hän ei ole vielä tämän kertomuksen kirjoitushetkellä täsmentänyt uhriensa nimiä, viimeisen vuoden ajan hän on surmannut yhden potilaan melkein joka kuukausi - kova tahti, joka herättää kysymyksiä hänen motiiveistaan. Hän myös myönsi tekonsa tavalla, joka viittaa murhien olleen hänelle vallan tunteen lähde. Hänen ei olisi tarvinnut tunnustaa, joten miksi hän päätti tehdä niin? Yrittikö hän kertoa kaikille, joiden kanssa oli työskennellyt, "Katsokaa tein kaiken aikaa nenänne edessä"?


Pastori Florian Gall

Cullenia syytettiin myös pastori Florian Gallin murhaamisesta Somersetin lääketieteellisessä keskuksessa Somervillessa, New Jerseyssa ja syöpäpotilas Jin Kyung Hanin murhayrityksestä - Han oli selvinnyt yliannostuksestaan vastamyrkyn avulla, mutta kuoli kuukausia myöhemmin tuntemattomasta syystä. Kummassakin tapauksessa Cullenin epäillään käyttäneen tappavaa annosta digoxinia, sydänlääkettä, jota hän oli hankkinut petollisella tietokonemanipulaatiolla sairaalan varastoista. Kun hän oli saanut potkut, selvisi, että hänellä oli jotain tekemistä kuuden epänormaalit testituloksen saaneen potilaan kanssa.

Itseasiassa Steven Marcus, toksikologi ja New Jerseyn Myrkkytietoisuuden ja Koulutusjärjestelmän toiminnanjohtaja, oli varoittanut Somersetin lääketieteellistä keskusta heinäkuussa -03, että heidän henkilökunnassaan oli myrkyttäjä. Hän oli huomannut ainakin neljä myrkytystapausta. Sairaalan virkailijat erottivat hänet, sanoo Newark Star Ledger ja valittivat Marcuksesta jopa osavaltion terveysministeriöön, sanoen, että hän oli kiirehtinyt antamaan potilaille tuomioita ja painosti heitä liiaksi.

Kuten 2002, hoitajat Pyhän Luken sairaalassa Betlehemissä, Pennsylvaniassa, olivat varoittaneet osavaltion hoitajalautakuntaa, viranomaisia, piirikunnan kuolinsyytutkijaa ja jopa Cullenin seuraavaa työnantajaa, että hän saattaisi olla tappaja. He olivat nähneet nastan Sinisissä koodeissa*, raportoi Morning Call ja yrittäneet saada läpikotaisen tutkinnan.
//They had seen a spike in Code Blues - en nyt ymmärrä, mikä virka tällä nastalla tai piikillä on. Ehkä Cullen oli turmellut niitä koodeja nastalla... tai sitten ei. Blue codes tarkoittaa koodeja, joita sairaalassa annetaan potilaille, jotka saattavat tarvita kiirellistä apua esim. sydänhalvausriskin takia.//
Hoitajat kahdessa läheisessä laitoksessa olivat myös vaatineet, että Cullen erotettaisiin ja tutkittaisiin. Tosin, ikävä kyllä, sairaalan hallintovirkamiehet olivat rajoittaneet sananvapautta siinä, mitä sai puhua muista negatiivisessa Yksi hoitaja jopa erotettiin osallisuudestaan ilmiantoon.

Kolme päivää pidätyksensä jälkeen Cullenia alettiin epäillä myös kahden muun potilaan odottamattomista kuolemista Pennsylvanian sairaaloissa, ja yksi nainen kaivettiin ylös haudastaan osana tutkintaa. Toinen myrkkytieteen raportti kertoi eräällä potilaalla olevan digoxiinia veressä, vaikka Cullen ei ollut määrännyt digoxiini-lääkitystä. Tulokset molemmista tapauksista ovat vireillä.

Oikeudessa Cullen kielsi syyllistyneensä rikoksiin ja sanoi, ettei hän halunnut tapella. Hän ei halunnut edes asianajajaa, mutta sitten hyväksyi julkisen puolustajan, joka sittemmin sanoi Cullenin ehkä voivan kertoa uhriensa nimiä siten välttääkseen kuolemantuomion.

Pennsylvanian Betlehemin asukki Cullenilla on yhdeksän siskon ja veljen sisarusparven nuorin. New York Times raportoi, että heidän isänsä oli bussikuski ja äiti kotiemäntä. Cullen kasvoi työläisluokkaisessa naapurustossa New Jerseyssä, hyvin uskonnollisessa katolisessa perheessä. Hänen isänsä kuoli, kun hän oli vauva ja äitinsä, kun hän oli lukiossa. Kaksi hänen sisaruksistaan on myös kuollut, ja Cullen huolehti heistä toisesta "kuolinprosessin" aikana.

Vuonna 1979 hän valmistui erinomaisin arvosanoin ja meni hoitajakouluun. 1988 hän työskenteli aluksi monissa sairaaloissa, joissa saattoi pysyä vain lyhyen aikaa. Hän meni naimisiin ja sai kaksi tytärtä, mutta erosi pian. Vuonna 1998, sanoo Morning Call hän joutui konkurssiin ja hän oli veloissa ja hänellä oli elatustukea maksettavana yli 66 000 dollaria. Eläinsuojeluviranomaiset veivät hänen koiransa ja vaikka hän vaikutti välinpitämättömältä, hän sanoi, että hänestä tuntui, että häntä kiusattiin ja ahdisteltiin.

1997 näkyi merkkejä mielenterveyden häiriintymisestä. Cullen otettiin sairaalaan New Jerseyhyn, koska hän kärsi masennuksesta. Hän kieltäytyi antamasta verinäytettä ja jälkeenpäin teki poliisiraportin lääkäriä vastaan. Vain kaksi vuotta myöhemmin hän sytytteli hiiltä palaamaan kylpyammeessa ja tiivisti asuntonsa yrittäessään itsemurhaa. Naapurit soittivat poliisit ja kun he hakivat hänet, he saivat tietää, ettei tämä ollut hänen ensimmäinen yrityksensä. A&E-lähetys antoi ymmärtää 2004, että hän oli uhkaillut entistä tyttöystäväänsä, sanomalla murtautuvansa tämän kotiin, jotta tämä saisi tietää, kuinka haavoittuvainen hän oli. Hän oli selvästi ongelmainen tyyppi.

Velkataakan kasvaessa hän vaihtoi sairaalasta toiseen ja hän lähti Pyhän Luken sairaalasta Betlehemistä välttäen 69 potilaan kuoleman ja jäteastiasta löytyneen salaperäisen sydänlääkitys-laatikon tutkinnan. Siihen aikaan kuolinsyytutkija totesi, että mikään kuolemista ei viitannut rikolliseen toimintaan, mutta myöhemmin monet kuolemista käytiin läpi uudestaan Cullenin tunnustuksen valossa. Noista potilaista ei ollut tehty myrkkytieteen raportteja ja vain yhdelle oli tehty ruumiinavaus. Se oli pintapuolinen tutkinta, jossa ei määritelty ruumiissa olleita lääke-esiintymiä. Seuraava askel olisi, jos epäilykset sitä edellyttivät, että ruumiita kaivettaisiin haudoistaan.

Huolimatta tiheään vaihtelevasta ansioluettelostaan, Cullenilla ei ollut koskaan ollut vaikeuksia saada toista työtä, todennäköisesti hoitajapulan vuoksi. Mutta hänet erotettiin lopullisesti lokakuussa 2003 Reverend Gallin kuolemaa koskevien kysymysten vallitessa. Nyt häntä tutkitaan seitsemässä piirikunnassa pitkin kahta osavaltiota.

Somersetin lääketieteellisen keskuksen edustajat sanoivat, etteivät tiennet Cullenia tutkittaneen missään ennen. Kun he tarkistivat hänen suosituksensa, USA Todayn raportin mukaan, he eivät löytäneet mitään vihjeitä mistään pelottavasta. He saivat tiedot ainoastaan siitä, mihin aikaan hän oli ollut töissä missäkin. Tässä laitoksessa Cullen teki kuolettavimmat työnsä, myöntäen tappaneensa 12-15 potilasta vain 13 kuukaudessa. Jos joku olisi esittänyt heille epäilynsä Cullenista, asiat olisivat menneet eri lailla, ja se teki sairaalan virkailijat surullisiksi. Nyt he joutuivat käymään läpi massiivisen tutkinnan ja maineensa kolhiintumisen. Jonkun, he uskoivat, olisi pitänyt varoittaa heitä.

Terveydenhuollon sarjamurhaajat


Shipman, Harvey & Angelo

Cullenin teoille ilmotettu motiivi - armoa vakavasti sairaille potilaille - voi näyttää hyväsydämiseltä ja muut tappajiksi tuomitut terveydenhuollon ammattilaiset ovat vedonneet samaan syyhyn, mutta tarkempi tutkiskelu antaa ymmärtää muuta. Brittiläinen lääkäri, Harold Shipman, joka teki ystävällisesti kotikäyntejä, ruokki ylemmyyden tunnetta tappaessaan 15 vanhaa naista, ehkä jopa yli 200. Väärennetty testamentti löytyi häneen kotoaan. Sairaanhoitajan apulainen Donald Harvey, joka hiljattain myönsi 80 "armotappoa", näytti nauttivan myöntäessään tappamiset. Richard Angelo, mieshoitaja Long Islandilta, joka tuomittiin neljästä kuolemasta, sanoi halunneensa vain lisää itsevarmuutta.

Hoitajat, jotka tappavat nähdääkseen kuinka hyötyä luottamuksen ilmapiiristä terveydenhuoltoyhteisössä ja miten nopeuttaa kuolemia, voivat toimia huomaamattomina. Viimeisen 30 vuoden aikana, Philadelphia Inquirerin mukaan, sellaisia tapauksia on ollut vähintään kolme tusinaa sivistyneissä yhteiskunnissa, ja epäillään olleen vielä enemmän. Jotkut heistä saapuvat ammattiin "kuoleman enkeleinä" (kuulostaapa urpolta, toim. huom.), toiset päättävät tulla tappajiksi vasta töissä oltuaan.

Ymmärettävästi potentiaaliset potilaat haluaisivat tietää, kuinka huomata vaaralliset hoitajat ennen kuin vahinko ehtii tapahtua, mutta usein nämä hoitajat vaikuttavat ihan samalta kuin kuka tahansa muukin. Heidän pimeä puolensa ei näy ulospäin. Cullenin naapurit vain ajattelivat, että hän oli "hiljainen". Potilaat ihailivat tohtori Shipmania, jopa kun hän ystävällisesti tappoi heidät.


Ystävällinen mies

Kun argumentteja siitä, kuka lopulta oli vastuussa Cullenin tapauksesta, heitellään suuntaan ja toiseen, on selvää, että potilaiden täytyy luottaa sairaalaan ja klinikoihin huomatakseen varoitusmerkit ja tehdä jotain asialle. Liian usein näiden tappajien on annettu kulkea sairaalasta toiseen, potkittu epäilysten herätessä, mutta harvoin tuotu oikeuden eteen ennen kuin syylliseksi osoittava todistusaineisto on saavuttanut shokkeeravan tason.

Sairaalat väittävät, että jos he kertovat epäilynsä eteenpäin tavalla, joka voi estää jotakuta saamasta töitä, heidät voidaan haastaa oikeuteen. Mutta sairaalat, joissa Cullen työskenteli ovat saamassa selville, sanoo The Morning Call, että heidät voidaan haastaa oikeuteen siitä, etteivät he tehneet niin, eikä vakuutus suojaa heitä. Tarkoitukselliset murhateot eivät ole ammatin harjoittamista, ne yhtiöt sanovat. Sairaalat, joissa Cullen työskenteli, ovat nyt aivan omillaan ja niiden tilanne näyttää kurjalta. Jos perheet toteuttavat uhkauksensa haastaa oikeuteen laitokset, jotka pitivät epäilynsä omana tietonaan, eivätkä varoittaneet Cullenin muita potentiaalisia työnantajia, tämä tapaus voi todella saada ihmiset avaamaan silmänsä.

Artikkelissaan Forensic Nurselle Kelly Pyrek viittaa, että 70-luvun puolivälin jälkeen, hoitajien ja muiden terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa USA:ssa on ollut 36 sarjamurhaajatapausta. Tutkimus osoittaa, että ne yleistyvät, 90-luvulla niitä oli 14, ja vuoden 2000 jälkeen niitä on ollut jo viisi. (Artikkeli kirjoitettiin ennen kuin Cullenin teot tulivat päivänvaloon, joten se tekee ainakin kuusi.)

"Monet asiantuntijat spekuloivat", sanoo Pyrkek, "että terveydenhuolto on myötävaikuttanut useampiin sarjamurhaajiin kuin muut alat yhteensä ja että ala viehättää negatiivisessa mielessä monia ihmisiä, joilla on patologinen kiinnostus elämään ja kuolemaan."

Tämä on osittain seurausta kieltämisestä - monet ihmiset kieltäytyvät uskomasta, että joku voisi tulla terveydenhoitoalalle muista kuin mitä puhtaimmista motiiveista. Kaikken herkimpiä potilaita ovat pienet lapset, jotka eivät voi raportoida epäilyttävästä käytöksestä, sekä vanhukset ja hyvin sairaat, joiden odotetaan kuolevan kuitenkin.

Yksi ensimmäisistä mieshoitajista, jotka tulivat kansan tietoon, oli Donald Harvey.

Herätys


Donald Harvey oikeudessa

Kun Donald Harvey oli 18-vuotias, hän työskenteli lääketieteen alalla sairaala-apulaisena. Toukokuusta -70 seuraavan vuoden maaliskuuhun hän työskenteli Marymountin sairaalassa London Kentuckyssa. Hän huomasi ihmisiä, jotka näyttivät kärsivän, joten, hänen haastattelujensa mukaan, hän päätti tehdä jotain asialle. Hänen metodinsa oli tukehduttaa. Hän saattoi käyttää tyynyä tai lähes tyhjää happitankkia. Oppijaksonsa aikana hän tappoi ainakin tusinan ihmistä.
Nauhassa, joka kuultiin A&E:n erikoisraportissa 2004, "Kuoleman enkeli", hän kuvailee jäätävän välinpitämättömästi, mitä teki.

Sitten Harvey pidätettiin murtovarkaudesta, josta häntä sakotettiin ja hän meni töihin Air Forcelle. Vuoden jälkeen hänet erotettiin ja hän itse joutui sairaalaan ja hänet laitettiin siteisiin. Hän sai lukuisia elektroshokkihoitoja ja lopulta yritti päästä taas työelämään.


Cincinnatin sotaveteraanien lääketieteen keskus

Hänestä tuli sairaanhoitajan avustaja Cardinal Hill-sairaalassa Lexingtonissa, Kentuckyssa ja Good Samaritanin sairaalassa. Sitten hän siirtyi Cincinnatin sotaveteraanien lääketieteen keskukseen Ohioon. Sen työn hän sai pitää lähes 10 vuotta, työskennelleen vaihtelevasti hoitajan avustajana, siivoojana ja ruumiinavaajan avustajana. (Yksi hänen entisistä rakastajistaan oli ollut ruumishuoneapulainen, jonka lempiharrastus oli harrastaa seksiä ruumiiden kanssa tuntikausia.)

Välillä Harvey pölli harsokangasnäytteitä ja vei ne kotiinsa. Jotkut sanovat, että hän harjoitti okkultisia rituaaleja ihmislihan kanssa. Mitä hän sitten ikinä tekikin, hän todella vahvisti viettiään tappaa, ottaen hengen noin 15 potilaalta, lisäten tappamismetodikseen myrkytämisen. Hän jopa vitsaili aiheesta.

Sitten -85 hän jäi kiinni siitä, että hänellä oli ase työpaikalla ja hänet pakotettiin irtisanoutumaan. Siihen aikaan hän lueskeli pokkaria toisen sarjamurhaajan Charles Sobhrajin vaiheista, ehkä saadakseen ideoita. Hän lähti oikopäätä hoitajan avustajaksi Drake Memorial-sairaalaan. Siellä hän tappoi vielä vähintään 23 potilasta piikittämällä heitä erilaisilla tappavilla aineilla, kuten arsenikilla, syanidilla ja raakaöljy-pohjaisella puhdistusaineilla ennen pidätystään huhtikuussa -87.

Crimelibrarystä siis, jatkuupi.

[Marokon Kauhu]

Mielenkiintoinen topikki.

Meillä Soumessa on vissiin tähän mennessä kaikki kiinni jääneet olleet naisia?

[CHG]

//They had seen a spike in Code Blues - en nyt ymmärrä, mikä virka tällä nastalla tai piikillä on. Ehkä Cullen oli turmellut niitä koodeja nastalla... tai sitten ei. Blue codes tarkoittaa koodeja, joita sairaalassa annetaan potilaille, jotka saattavat tarvita kiirellistä apua esim. sydänhalvausriskin takia.//

Tarkoittaa tässä tapauksessa varmaankin tilastopiikkiä, eli siis noita koodeja oli ollut huomattavasti tavanoimasta enemmän.

[Valoviikate]

Kyl maar.
Käsittääkseni kaikki Suomessa kiinni jääneet ovat naisia. Varmaan tämä on yleensäkin tyypillisempää naisille, kun tässä on erikseen mainittu, että juuri mieshoitajat.

Jotkut uhrit valittiin okkultistisissa tarkoitusperissä; Harvey rukoili sormenkynsien tai hiusten edessä, jotka hän laittoi kotitekoiselle alttarille.


Charles Sobhraj

Harvey myrkytteli ihmisiä myös sairaalan ulkopuolella. Riita naapurin kanssa innosti häntä terästämään tämän juoman myrkyllä, ja naapurin nainen melkein kuoli. Harvey myrkytti rakastajan, jonka hän hoiti sitten taas kuntoon - mutta tämän vanhemmat eivät olleet yhtä onnekkaita. Miehen äiti kuoli Harveyn käsissä ja isä sairastui vakavasti.

John Powell-nimisen potilaan kuolema lopulta pysäytti Harveyn. Ruuminavauksessa lääkäri löysi suuren määrän syanidia ja kuolema tulkittiin henkirikokseksi. Harvey pidätettiin, mutta hän väitti, ettei ollut syyllinen, koska oli hullu. Sitten hän myönsi tappaneensa 33 ihmistä. Sitten 52 ja sitten 80. Hän väitti, että useimmat niistä olivat armotappoja.

Psykiatri, joka tutki hänet, sanoi, että hän oli paitsi järkevä oikeudellisessä mielessä, myös tappoi pakonomaisesti, murhasi päästäkseen jännittyneisyydestään.

18. elokuuta -87, Cincinnatin oikeudessa, Donald Hurvey myönsi syyllisyytensä syytteeseen 24 murhasta ja neljästä murhan yrityksestä. Hän kertoi olevansa syyllinen vielä yhteen murhaan, ja hän sai valtavat sakot ja neljä peräkkäistä elinkautista.

Sitten Kentuckyssa hän myönsi vielä 12 murhaa, mutta tunnusti syyllisyytensä vain yhdeksään niistä. Siellä hän sai 8 elinkautista, ja vielä kaksitoista vuotta päälle.

Eikä siinä kaikki. Vielä Cincinnatissa, hän myönsi kolme tappoa lisää ja kolme murhan yritystä. Niin virallisten murhien määrä nousi yhteensä 37:n, mikä teki (ja tekee ellei Cullen osoittaudu vielä pahemmaksi murhaajaksi) hänestä Amerikan eniten murhailleen terveydenhuollon ihmisen.

Ei kestänyt kauaa ennen kuin jälleen yksi murhaava miessairaanhoitaja tuli esiin.

Harveyta puolustamassa

Outo juttu William Whalenin uudessa kirjassa, joka kuvaa hänen suhdettaan murhaajahoitaja Donald Harveyhyn on, että kun hän on ristiriitainen tavasta, jolla Harvey on pitkään ruokkinut median kiinnostusta, hän myös antaa tälle mahdollisuuden "kertoa tarinansa". Itseasiassa, Defending Donald Harvey (Puolustamassa Donald Harveyta) (julkaissut pieni kustantamo Emmis Books, joka on nyttemmin lopettanut toimintansa) on enimmääksen Whalenin tarina. Hän oli Harveyn puolustusasianajaja, ja on helppo kyseenalaistaa joitain hänen päätöksiään.

Esimerkiksi, kun ensimmäinen murha tuli päivän valoon, hän kehotti epäilevää toimittajaa "jatkamaan [tietojen] kaivamista" ja päätti, että koska Harvey oli todistanut hänelle sairaalanmurhien määrän, hänen täytyi suojella yhteiskuntaa ennemmin kuin yrittää saada Harveylle lyhyempi tuomio. Hän oikeuttaa sen, toivoen saavansa lukijoiden sympatian hankalalla tilanteellaan, ja sillä, että monet tahtoivat sitä. Oli miten oli, on useita tilanteita, tämän tapauksen läpi, jossa Whalen näyttää vähemmän huolestuneelta oikeusjärjestelmän vaatimuksista kuin henkilökohtaisista ongelmistaan. Ja yllättäen, hän ja Harvey pysyivät ystävinä senkin jälkeen, kun hänen osuutensa oikeustoimissa oli ohi. On vaikea tietää, kun kaikki on sanottu ja tehty, mitä hän todella ajatteli Harveysta: joskus tämä sarjamurhaaja on hirviö, joskus vain pateettinen ihminen.
Tarina on tuttu kaikille, jotka tietävät terveydenhoidon sarjamurhaajista, joten tässä ei ole paljon uutta. Jopa toimittaja Pat Minarcin, joka teki uutisen tarinasta ja lisää "epilogin", vain toistaa melkein kaikkea, mitä Whalen sanoi.
Koska Harveysta ei ole muita kirjoja, tämä näyttää hyvältä lisäykseltä edelleen tallella kirjallisuuteen sarjamurhaajista, muuta muuten ei tunnu olevan kovin perusteltua kertoa Harveyn tarinaa tällä hetkellä.

Harvey jäi kiinni, kun ruuminavauksessa löytyi toksiinia miespotilas John Powellin ruumista, ja kaikki arvasivat, että hän oli sitten aiheuttanut muutkin kuolemat. Harvey aivan itse tunnusti tekonsa julkiselle puolustajalleen, joka sitten kehotti Minrcinia miettimään, miten saisi haalittua todisteita kasaan. Harvey kertoi Whalenille menneensä jo sekaisin laskuissa, kuinka paljon ihmisiä oli tappanut, mutta ei enempää kuin 70. Lopussa, sanoo Whalen, hänet tuomittiin 36 ihmisen murhasta, yhdestä taposta, vaikka oli selvää, että uhreja oli paljon enemmän.

Ei armotappaja

Harvey pysyy yhä väitteessään, että hän oli armotappaja, mutta faktat osoittavat muuta. Yli 18 vuoden jakson ajan useissa erilaisissa laitoksissa, hän tappoi yhtä lailla mitättömistä syistä kuin armon vuoksi. Jostakusta hän ei pitänyt; toisen hän tappoi kostoksi. Ja sitten hän myrkytti arsenikilla tuttujaan, jotka olivat vain sattuneet jollain tavalla ärsyttämään häntä. On vähän epäilty, että hänellä oli okkultiset harjoitteet mielessään, kun hän valitsi osaa uhreistaan, ja aivan Whalenin kirjan alussa kerrotaan, kuinka Harvey sytyttelee kynttilöitä, jotka "edustavat" tiettyjä ihmisiä ja päättää kynttilän liekin lepatuksesta, että ihmisen, jota kynttilä symboloi, pitää kuolla. Hän oletettavasti uskoi saavansa käskyjä joltain hengeltä nimeltä Duncan. Siitä huolimatta Whalen haluaa hyväksyä ajatuksen, että Harveyn teot olivat jollain tavalla seurausta oman masennuksensa heijastamisesta potilaisiin (vaikka hän joskus myös kieltää tämän selityksen).

Whalen yrittää saada Harveyn näyttämään erityislaatuiselta vertailemalla häntä erään kirjan kuvaukseen, joka stereotypisoi sarjamurhaajia, mutta hän unohtaa vertailla tätä terveydenhuollon sarjamurhaajiin, eikä mainitse ollenkaan Charles Cullenia (jonka kanssa Harveyn jopa uskotaan olleen kirjeevaihdossa lyhyen aikaa). Whalen tekee selväksi, että kuten monet sarjamurhaajat, Harvey oli kylmäverinen tekojensa suhteen, mutta täysi pelkuri mitä tuli hänen omaan kuolemaansa. Hän myös rakastaa huomiota, liioitteli uhrimääräkseen 87, kun ei saanut sitä tarpeeksi, ja vaikuttaa olevan paatunut narsisti. Toisin sanoen, hän ei ole niin uniikki sarjamurhaajien joukossa.

Mutta meillä on käsissämme vakavampikin ongelma. On selvää, etä Harveyn ei olisi koskaan pitänyt päästä töihin, joihin hän pääsi, ja kun Cullenin tarina on surullisen samanlainen, huomaamme, että tilanne ei ole paljon muuttunut vuodesta -87, jolloin Harvey pidätettiin. Sen sijaan sairaalan virkamiehet yhä puolustavat laitoksiaan ja epäilyttävistä työntekijöistä ei lähetetä varoittavia kirjeitä. Lisäksi ajatus, siitä, että sairaalan virkamiehet - jotka eivät korvaansa lotkauta epäilyttävistä hoitajista kanteleville - tekisivät "sisäistä tutkintaa" työpaikoillaan, on yhtä turha toivo kuten silloin aikaisemmin.

Joskin Harvey tarjoaa ratkaisua. Hän "auttaa" mielellään kuvailemalla metodejaan ja kertomalla sairaaloille, mtitä ne tekivät väärin suomalla olosuhteet, joissa hän saattoi tappaa ihmisiä esteettä. Toisin sanoen hän paljastaa tekonsa, syyttää muita ja siirtää vastuun pois itseltään. Joten mikä nyt on uutta? Aina tulee löytymään tapoja, joilla potilaita voidaan tappaa, vaikka paikalle raahattaisiin lauma turvallisuusmiehiä.
He päättävät käyttää hyväkseen terveydenhoitoyhteisöissä syntynyttä luottamusta tappaakseen herkkiä ihmisiä. Ei ole järin paljon syytä tuntea sympatiaa Harveyta kohtaan.

Murhia itsearvostuksen vuoksi

Samaan aikaan Good Samaritan (Laupias Samarialainen)-sairaalassa Long Islandilla New Yorkissa, toimi tappaja nimeltä Richard Angelo. Hän oli 26-vuotias ja tuli Lindenhurstista. Hän oli entinen Eagle Scout (Amerikan poikapartion korkein titteli) ja vapaaehtoispalokuntalainen. Toisin kuin Harvey, hän kertoi häntä motivoivan ennemmin ajatus ihmisten pelastamisesta kuin tappamisesta. Hän ei vain ollut kovin hyvä sinä.


Mies, joka halusi pelastaa, pidätyskuva

Hän laittoi itsensä tilanteisiin, joissa hän voisi olla sankari. Siitä asti kun hän työskenteli kiireellisten tapausten lääketieteen teknikkona ja vastuuhoitajana (Charge Nurse, hoitaja, joka on määrätty hoitamaan potilaan hoitotoimia, saattaa hoitaa sitä, kuka otetaan sairaalaan, että kaikki saavat asianmukaista hoitoa jne.), hän näki lukuiisia tilaisuuksia, joten hän päätti tarttua toimeen. Angelo teki hätätilanteen pistämällä jotain John Fisher-nimisen potilaan infuusioletkuun. Mies oli pian kriittisessä tilassa, mutta ennen kuin Angelo sai pelastettua hänet, Fisher kuoli. Tämä yksi kerta epäonnistui, mutta Angelo päätti yrittää uudestaan.

"Halusin luoda olosuhteet", hän sanoi myöhemmin nauhoitetussa tunnustuksessa, "jossa voisin aiheuttaa potilaalle hengitysvaikeuksia tai jonkin ongelman, ja tulla väliin tai minun käskettäisiin tulla väliin tai miten tahansa, ja tulisin sinne katsomaan ihan kuin tietäisin, mitä olen tekemässä. Minulla ei ollut itsevarmuutta. Tunsin itseni todella riittämättömäksi."

Osa hänen potilaistaan selvisi, osa kuoli. On arvioitu, että hänen onnistui tappaa kymmenen ihmistä aikomuksessaan olla jotain tärkeää.

Sitten yksi potilaista, Gerolamo Kucich sai hänet kiikkiin. Kucich näki partaisan miehen laittavan jotain hänen tiputuslaitteeseensa ja hänen onnistui painaa hälytysnappia ennen kuin menehtyi. Napin painallus pelasti hänen henkensä. Hän kertoi sitten jollekin hoitajille miehestä ja he yhdistivät kuvauksen Angeloon. Kucichin hoitaja otti virtsanäytteen ja vei sen analysoitavaksi. Näytteestä paljastui halvaannuttavia lääkkeitä, Pavulonia ja Anectinea, joita ei ollut määrätty tälle potilaalle.

Angelon asunto tutkittiin ja sieltä löytyi pieniä pulloja molempia mainittuja aineita, joten hänet pidätettiin. Hän tunnusti murhanneensa muutamia potilaita. Kymmenen ruumista avattiin ja niiden elimistöstä löytyi halvaannuttavaa huumetta. Angelo nimettiin pian Long Islanin "Kuoleman enkeliksi".


Angelo oikeudessa

Angelo sai useita syytteitä toisen asteen murhista, mikä tarkoitti
piittamattomuudella turmeltua murhaa. Angelo kertoi oikeudenkäynnissä 1989 kärsivänsä mielisairaudesta, joka esti häntä ymmärtämästä rikkomustensa luontoa. Hän ilmoitti kärsineensä tilapäisestä hulluudesta kunkin kuoleman aikaan.
Kaksi psykologia todisti hänen kärsivät persoonallisuushäiriötä nimeltä dissosiatiivinen identiteettihäiriö, joka tunnettiin ennen sivupersoonahäiriönä. He sanoivat, ettei hän tajunnut potilaille aiheutuvia riskejä ja kun hän oli ruiskuttanut näille myrkkyä, hän oli vajonnut dissosiatiiviseen tilaan, jolloin hän ei tiennyt, mitä oli juuri tehnyt. Hän tunsi itsensä riittämättömäksi ja halusi luoda olosuhteet, joissa voisi tuntea itsensä voimakkaaksi ja sankariksi. Psykologi totesi, että Angelo oli laitettu valheenpaljastuskoneeseen ja se oli osoittanut todeksi, että Angelo oli ollut murhien aikana siinä mielen tilassa. Tuomari ei kuitenkaan antanut psykologin puhua siitä aiheesta oikeudessa.

Osavaltion kaksi mielenterveyden asiantuntijaa totesivat Angelon todella kärsivän persoonallisuushäiriöstä, mutta ei sen sorttisesta, että se estäisi häntä ymmärtämästä, ovatko hänen tekonsa oikein vai väärin, tai edes niiden vaarallisuutta. Hän tiesi, mitä oli tekemässä, kun teki sen.
Tuomaristo tuomitsi Angelon kahdesta toisen asteen murhasta, yhdestä toisen asteen taposta ja yhdestä rikollisen huolimattomuuden aiheuttamasta henkirikoksesta sekä kuudesta hyökkäyksestä. Hän sai linnaa 61:stä vuodesta elinkautiseen.
___________
Minulle tuli Angelosta mieleen välillinen münchhausenin oireyhtymä. Siitä kärsivä saattaa esimeriksi sytyttää tulipalon pelastaakseen sinne joutuneet. Mutta siinä voi olla vähän erilaiset motiivit kuin Angelon tapauksessa.
__________
Ongelmainen hoitaja


Orville Lynn Majors

Jotkut ihmiset eivät opi muiden esimerkistä. Ennen kuin Orville Lynn Majors, lisensoitu käytännönhoitaja, liittyi Indianan Clintonissa Vermillionin piirikunna sairaalan henkilökuntaan 1993, vain noin 26 ihmistä kuoli siellä vuosittain sen tehokkaassa hoidossa. Se oli pieni, vain 56 sänkypaikan laitos.

Pian suurempi joukko ihmisiä alkoi kuolla. Suurin osa heistä oli kyllä vanhuksia, mutta on silti hämmästyttävää, että 1994 kuolemien määrä kasvoi 101:n, joista 67 edeltävän puolen vuoden sisällä (ja 63 niistä Majorsin työvuorojen aikana). Vain 22:ssa kuukaudessa, jotka Majors oli siellä töissä, 147 ihmistä kuoli, suurin osa kun hän oli töissä. Majorsille ei tuntunut juolahtavan mieleen, että joku voisi alkaa epäillä häntä. Hoitajien valvoja alkoi udella häneltä kaikenlaista.
Majorsin toimilupa asetettiin epäilyksenalaiseksi vuonna 1995 ja kuolemien määrä palautui normaaliksi. Jotain oli selvästikin pielessä, ja 1.5 miljoonan dollarin tutkinta, joka kattoi 160 kuolemaa vuoden -93 toukokuun ja vuoden -95 helmikuun välillä, paljasti Majorsin ottaneen omiin käsiinsä potilaiden "hoidon", mihin hänellä ei ollut valtaa. Tutkijat avasivat 15 ruumista tutkiakseen kudokset, saaden selville ainakin kuuteen kuolemaan liittyvän epinefriiniä ja kaliumkloridia. Monien verenpaine oli kohonnut ennen kuin heidän sydämensä oli pysähtynyt. Poliisi tonki Majorsin kämpän, josta he löysivät epäilyttäviä ruiskuja ja neuloja ja kahta eri lääkettä. He löysivät myös kaliumkloridia pienissä pulloissa pakettiautosta, jonka omistivat Majorsin vanhemmat ja jolla mies itse ajeli.

[Valoviikate]

Eipä aikaakaan, kun Majorsia epäiltiin yli 130 kuolemasta. Joulukuussa -97 hänet pidätettiin ja häntä syytettiin 6:sta murhasta. Itsenäinen tilastollinen raportti kaikista kuolemista osoitti potilaista 43 %:n kuolleen sairaalassa todennäköisesti silloin kun Majors oli työskentelemässä.


Orville Lynn Majors matkalla oikeuteen

Tässä oikeudenkäynnissä ramppasi 77 todistajaa, joista osa oli todistanut hänen piikittävän potilaita, jotka myöhemmin kuolivat (ja hänen asemassaan, hänellä ei ollut valtuuksia piikittää mitään). Toiset väittivät hänen olevan tunteeton potilaita kohtaan, sanovan sellaisia asioita kuin "Antaa heidän kuolla". Yksi todistaja, entinen kämppäkaveri, siteerasi Majorsin sanoneen, että vanhukset pitäisi kaasuttaa. Majors väitti olevansa syytön ja katsoi kuolinlukujen nousseen hänen työvuoroillaan hänen pitkien työtuntiensa ja ylitöidensä vuoksi. Se oli puolustusta heikoimmillaan.

17. lokakuuta 1999 Majors tuomittiin kuudesta murhasta, joista hän sai elinkautisen.

On muitakin, kuten Robert Diaz, joka tuomittiin 1984 Kaliforniassa 12 vanhan potilaan tappamisesta tappavalla sydänlääkityksellä, ja Brian Rosenfeld, joka saattoi tappaa jopa 23 henkeä. Ja joissain paikoissa, miessairaanhoitajia on epäilty murhista, eikä niitä ole koskaan selvitetty.

Punaiset liput

Paula Lampe Alankomaista, Äiti Terse Syndrooma-kirjan kirjoittaja, on kerännyt vuosien ajan tietoa terveydenhuoltoalan sarjamurhaajista, niin miehistä kuin naisistakin. Hän laskee vuodesta 1970 lähtien Alankomaissa olleen yhdeksän sellaista sarjamurhaajaa: neljä miestä ja viisi naista, ja muualla maailmassa 81 tapausta, joista 31 on ollut miehiä. Tähän ei lasketa lääkäreitä, jotka tappavan, vaan vain hoitajat.

Hänen omat löydöksensä osoittavat, että se, mikä motivoi näistä ihmisistä monia, on se, mitä hän kutsuu "läpinäkyvyyden tunteeksi", millä hän tarkoittaa itsearvostuksen puutetta ja arvottomuuden tunteita. Nämä ihmiset tappavat kohentaakseen omanarvontuntoaan ja saadakseen vallantunteen. Naiset tekevät yksityiskohtaisinta "työtä", mutta joskus miehet ovat yhtä huolellisia.

Lukuisat asiantuntijat maailman ympäri ovat yrittäneet kehittää tavan, millä voisi huomata nämä tappajat ennen kuin he pääsevät uransa alkuun saadakseen sairaaloiden ja hoitokotien hallintovirkamiehet ottamaan valitukset vakavammin. Lucy ja Aitken Skotlannissa ovat kirjoittaneet tilastollisista todisteista, Karl Beine Saksassa on kerännyt huomiota ongelmalle ja Beatrice Crofts Yorker, George Staten yliopiston psykiatrisen mielenterveyden varaprofessori USA:sta, on ollut varsin suorapuheinen varoitusmerkeistä, jotka olisi voitu ottaa huomioon.

Mieshoitajat edustavat suhteettomasti hoitajia, jotka vahingoittavat hoidettaviaan. Kun on paljon lisää tapauksia naisista, jotka ovat tehneet niin, Beatrice Yorker Hoitajakoulun ohjaaja San Franciscon yliopistosta siteeraa järkyttäviä tilastoja: 146 000 rekisteröityä mieshoitajaa edustavat 5-7 prosenttia kaikista hoitajista, jotka ovat vastuussa yli 1-3* jotka ovat tappaneet potilaita USA:ssa vuoden 1975 jälkeen.
*nurses represent 5 to 7 percent of all nurses yet are responsible for more than one-third who have killed patients - en nyt täysin ymmärrä, mikä tuo one-third on tässä lauseessa
The New York Timesin artikkeli siteeraa Jerry Lucaksen sanoneen, että valtavan monet ihmiset ovat onnettomia, kohtaavat hillitöntä seksismiä, sterotypisointia ja vähättelyä. Jotkut jättävät alan, kun toiset, harvinaiset hoitajat, jotka tappavat, saattavat tavoitella voimantunnetta, kuten myös tapaa purkaa vihaansa.


Utahin osavaltion vankila

Al Carlisle, psykologi, joka on työskennellyt vankien kanssa Utahin osavaltion vankilassa, kuvailee sarjamurhaajilla olevan jakautuneet sielut, tai jaoteltu minä. He tarjoavat julkisuuteen persoonaa, joka näyttää olevan "hyvä", kun vaalivat pimeämpää puolta, joka sallii heidän murhanhimoisten fantasioiden vapaasti vallitsevan. Koska heillä on tuskallisia muistoja, he ovat oppineet käyttämään fantasiaa paetakseen. Sellaiset fantasiat voivat käydä väkivaltaisiksi ja vaatia päästä toteutumaan käytönnössä. Tilanteet, jotka muistuttavat jotenkin näitä fantasioita, kuten myös vallantunteet vuoteenomia kohtaan, voivat laukaista heidät toteuttamaan fantasiansa. Kun murhaaja sitten saa himonsa tyydytetyksi, hänestä tuntuu, että on pakko tehdä se uudestaan.

Toisin sanoen, ei-hyväksyttävien impulssien ja himojen ilmaiseminen lopulta käy yksiin "hyvän" persoonan kanssa, ja sitten niistä tulee dominoiva osa. Harjoituksen ja mahdollisuuksien kautta henkilö ruokkii fantasioitaan, kunnes niistä tulee kyseenalaistamaton tapa.

Punaisia lippuja, jotka helpottavat terveydenhuollon sarjamurhaajien tunnistusta ovat:

- henkilö, joka mielellään "ennustaa" milloin joku tulee kuolemaan
- henkilö, jonka työvuoroilla sattuu enemmän kuolemantapauksia ja potilaille annetaan tavallista enemmän sinisiä koodeja (koodeja, joita annetaan potilaille, jotka saattavat tarvita kiirellistä apua, esim. hengityksen pysähdyksen tai sydänhalvausriskin takia)
- henkilö, joka näyttää kohtuuttomasti syttyvän kyvyistään, ja tulee töihin mielellään ajoissa tai jää vielä työvuoronsa päätyttyä
- henkilö, jonka muut ovat nähneet potilaan huoneessa vähän ennnen kuin tämän tila heikkenee odottamattomasti
- henkilö, joka haluaa puhua kuolemasta kollegoiden kanssa tai jolla on outoa kuolemaan liittyvää käyttäytymistä (mielenliikutusta, kiihtymistä, kohtuutonta uteliaisuutta kuolemaa kohtaan)
- yksin oleileva henkilö, joka suosii työvuoroja, jolloin vähemmän kollegoja on paikalla
- muut henkilökunnasta antavat henkilölle makaabereja lempinimiä
- on useita onnettomuuksia tähän henkilöön liittyen eri laitoksisssa
- jotain epäilyttäviä aineita on löydetty henkilön kotoa
- henkilön lausunnoissa on epäjohdonmukaisuuksia ja ristiriitaisuuksia kysyttäessä onnettomuuksista
- henkilö, joka on tehnyt muita rikoksia
- henkilö, joka käyttäytyy salamyhkäisesti
- henkilö, joka tekee kollegansa ahdistuneiksi ja epäileväiseksi
- henkilö, joka himoitsee huomiota
- henkilö, joka yrittää estää muita käymästä tarkistamasta potilaita
- henkilö, joka hengailee lähistöllä äkillisen kuoleman tutkimuksen aikana

Mikään näistä piirteistä ei yksin riitä epäilemään ketään, mutta kun niistä useampi täyttyy jonkun kohdalla, on syytä suhtautua asiaan vakavasti.

Vaan tarkastellaanpa muita tapauksia. Ei kaikkia asiaan liittyviä ihmisiä ole todistettu sarjamurhaajiksi, eikä kaikkia ole tuomittu. Edes niitä, joita on epäilty monista muista kuolemista. Muutamat heistä ovat tappaneet ihmisiä muualla kuin työssään.

Sinisten koodien narkomaani

Hoitaja Joseph Dewey Akin, 35, joka työskenteli Cooper Greenin sairaalassa Birminghamissa, Alabamassa, tuomittiin syyskuussa -92 neliraajahalvaantuneen Robert J. Pricen, 32, tappamisesta kuolettavalla annoksella lidokaiinia. Tutkijat epäilivät Akinia yli tuhannen kuoleman aiheuttamisesta alueella viimeisen 10 vuoden ajalta 20:ssä eri laitoksessa, joissa hän oli työskennellyt. Monet noista laitoksista kuitenkin estivät tutkinnat.

Akinin oli pitkään epäilty aiheuttaneen hätätiloja monille potilaille, sekä Alabamassa että sairaaloissa ympäri maanalaisen Atlantan aluetta. Sellaisten hätätilojen määrä yhdessä sairaalassa Georgiassa oli epätavallisen korkea, kun Akin oli töissä siellä, ja kollegat huomasivat ainakin neljää erilaista sydänlääkettä varastettaneen.

Onnettomuudessa, jossa Akin pidätettiin, Pricen ruumiista löydetty määrä lidokaiinia vastasi kahdesti tappavaa annosta ja neljä kertaa terapeuttista annosta. Kun puolustuksen asiantuntijat yrittivät selittää sen joksikin muuksi kuin murhaksi, syyttäjien asiantuntijoilla oli siihen jo vastaväitteensä.

Akinin oikeudenkäynnissä Marion Albright, Pricelle määrätty hoitaja, todisti, että kun hän tuli takaisin lounastauolta, hän näki Atkinsin kävelevän ulos Pricen huoneesta. Hän yritti mennä sisään tarkistamaan potilasta, mutta Akin yritti estää häntä tekemästä niin.

Akinsin puolustusasianajajat sanoivat varhaisen sydämenpysähdyksen aiheutti tukkeutunut ilmanvaihtoputki, ja että lidokaiiniannoksen antoi Pricelle hätäpelastustiimi, joka yritti säästää hänen henkensä. Puolustus toi myös esiin epäjohdonmukaisuudet hoitajien kertomuksissa ja sairaalan asiakirjoissa, kuten senkin, että sairaala oli alkujaan laskuttanut Pricen perhettä lidokaiinista, mikä viittasi siihen, että lidokaiinia oli määrätty hänelle (ja jos ei oltu, sairaala oli laskuttanut huijaten).

Päätteeksi, vain tunnin harkinnan ja kahden äänestyksen jälkeen, tuomaristo päätti vangita Akinin. Kun oikeuden päätös lausuttiin, mies painoi kätensä kasvoilleen.

Yksi lautamies, kun häntä haastateltiin Atlanta Journal and Constitutioniin, sanoi, "Liian monet ihmiset näkivät hänet rikospaikalla ja missään, mitä hän sanoi, ei ollut järkeä."

Yhdessä valituksessa Akinin tuomio kumottiin, mutta kun hänet tuomittiin uudelleen, tuomaristo ei päässyt oikeuden päätöksen.
Toinen uusi oikeudenkäynti oli määrä pitää -98, mutta kaksi kuukautta ennen kuin sen piti alkaa, Akin myönsi syyllisyytensä tappoon. Hän sai 15 vuotta vankeutta.

Opetusohjelmaan kuulumaton murha

Jotkut hoitajat tappavat ollessaan töissä; toiset malttavat odottaa vapaa-aikaansa. The New York Post, Daily News ja Newark Star Ledger jatkoivat tarinoitaan tällä epäilyllä, kuten myös monet New Yorkin homolehdet ja www-sivustot.

Pitkin maalaista East Coastia 90-luvun alkupuolella, viiden keski-ikäisen miehen jäänteet löytyivät dumpattuna jonnekin pitkin ajorataa. Pennsylvaniasta, New Jerseystä ja New Yorkista löydetyt miehet olivat murhattu, silvottu ja kääritty tiukasti lukuisiin muovikassin riekaleisiin. Uhreja oli leikelty veitsellä ja sahalla, paketoitu tuohon muoviin ja ruumiista hankkiuduttu eroon... näytti siltä, että nämä olivat yksittäisen hullun tekosia ja tätä alettiin pian kutsumaan "Viimeisen kutsun tappajaksi". Tavassa, jolla uhriparat oli sidottu ja ranteiden sitomismerkeissä oli useita samankaltaisuuksia. Monia vihjeitä seurattiin, mutta mikään niistä ei johtanut murhaajan jäljille.

Sitten uusi tekniikka saada sormenjäljet muovikasseista oli kehitetty. Imuroivaksi metalli huurtamiseksi kutsuttu (englanniksi vacuum metal deposition - VMD - suomeksi lyhennettynä IMH) menetelmä käyttää kallista huipputeknologian konetta, joka pinnoittaa todisteet kullalla ja sinkillä kehittääkseen piileviä vedoksia. Vedosten öljy imee kullan ja sinkki tarttuu siihen paljastaakseen kaikki paikat, joihin kulta on jumittunut, paitsi sen, missä kulta imettiin. Vedokset nousevat esiin kuin kehittyvä valokuva, muodostaen niistä peilikuvan.

Kun New Jerseyn tutkijat saivat tietää IMH-menetelmästä, he lähettivät ruumiilta löydetyt hanskat, joiden uskoivat kuuluneet Viimeisen kutsun tappajalle, ja kaksi tusinaa muovikasseja, joita he olivat keränneet ruumiilta analyysia varten. Toronton tutkijat hoitivat* joitain vedoksia, jotka New Jerseyn poliisi vei kiiren vilkkaa läpi AFIKSEN (AFIS=Automated fingerprint identification, automaattinen sormenjälkien tunnistaminen) kaikissa yli viidessäkymmenessä osavaltiossa. Jäljet sopivat Mainessa mieheen nimeltä Richard Rogers. 16 vedosta yhdeksästä sormesta tunnistettiin. Hän oli 50-vuotias rekisteröity hoitaja Staten Islandilta, joka oli työskennellyt viimeiset 20 vuotta Mount Sinai sairaalassa Manhattanilla.

*managed to lift - en osaa suomentaa

Rogersin historia lähti avautumaan. Hän oli hakannut tuttunsa kuoliaaksi, kääninnyt ruumiin telttaan ja heivannut ruumiin tien toiselle puolelle. Kun hänet pidätettiin ja hän sai syytteet tapoista, hän väitti sen olleen itsepuolustusta ja hänet vapautettiin syytteistä.

27. toukokuuta 2001 Rogers pidätettiin kahden ihmisen murhasta ja silpomisesta New Jerseyssa: heinäkuussa -92 Sudburysta, Massachusettsista kotoisin olevan bisnesjohtaja Thomas Mulcahyn, 57, murhasta, ja toukokuussa -93 alamaailman ihmisen Anthony Marreron, 44, tappamisesta Port Authority bussiterminaalissa Manhattanilla. Poliisi otti sormenjäljet laukuista, matosta ja kuiduista, jotka olivat samanlaisia kuin Rogersin kotoa löydetyt, ja pisti merkin todisteisiin Mulcahyn tapauksesta. Mulcahy oli se, jonka luota olleista hansikoista löydettiin Rogersin sormenjäljet, ja ne hanskat oli ostettu Staten Islandilta. Niissä oli kaksi sormenjälkeä ja kämmenenjälki, joka sopi Rogersiin muovikasseista, joihin oli paketoitu Marreron osia.

Häntä epäiltiin kolmen muun murhasta, todisteiden varjossa, joita oli saatu tammikuussa -04 kahdesta ihmisestä: sijoituspankkiiri Peter S. Andersonista, 54, joka löydettiin -91 Pennsylvania Turnpikesta - kasseissa, joihin hänet oli kääritty, oli 18 Rogersin sormenjälkeä - ja New Yorkin lakijournalisti latoja Michael Sakarasta, 55, joka löydettiin -93 maalaiselta valtatieltä, ja joka nähtiin viimeiseksi homobaarissa ja Rogersin seurassa.

[Valoviikate]

Lisäksi yhdellä miehellä, Matthew Pierrolla, joka nähtiin viimeiseksi -82 baarissa Orlandossa, Floridassa ja löydettiin murhattuna, oli rintakehässään puremajälkiä, jotka näyttivät sopivan Rogersiin (joka kävi collegea Floridassa ja hänet oli kuulemma nähty Floridassa siihen aikaan kun uhri katosi). Toisen murhan, jossa oli samanlainen tekotapa, uhriksi päätyi Guillermo Mendez, 50, kuubalainen pakolainen, jonka ei tiedetty olleen homo, mutta joka löydettiin -92 silvottuna, veret ulos valutettuna, jäänteensä leviteltynä pitkin Schenectadya, New Yorkia.

21. tammikuuta 2003 grand jury (tuomaristo, joka päättää otetaanko rikossyyte käsittelyyn) syytti Rogersia kahdesta murhasta ja kahdesta pidätyksen vaikeuttamisesta.
Yksi murhista sattui Ocean piirikunnassa ja toinen Burlingtonissa. Thomas Mulcahyn osat löysi kaupungin työntekijät, jotka olivat tyhjentämässä jäteastioita. Molempia uhreja, joiden löytymisen välissä oli vuosi, oli puukotettu useita kertoja. Ilmeisesti Rogers oli tuntenut heidät etäisellä tavalla, tavannut heidät vain vähän ennen tappamisia.

Rogersin oikeudenkäynti on vireillä, samoin kuin muut syyteet. Ongelmia tulee olemaan sormenjälkimetodissa, kuten myös New Jerseyn syyttäjän toimivallassa, sillä murhat eivät ehkä sattunneet New Jerseyssä.
Jos asiantuntija vahvistaa sen luotettavuuden, Rogersilla tulee olemaan hankaluuksia. Hän kuitenkin kiistää osallisuutensa kaikkiin syytekohtiin.

Yhdysvallat ei ole ainoa, joka ei halua myöntää tarjoavansa tällaiset tappamismahdollisuudet hoitajille.

Universaalit hoitajat

Ympäri maailmaa löytyy esimerkkejä, joissa kuolemaa kylväneistä mieshoitajista.


Kevin Cobb

Kevin Cobb, 38-vuotias hoitaja, joka työskenteli haavoittuneiden jaostosa St. Petersin sairaalassa Chertseyssa, Surreyssa, Englannissa, tuomittiin toukokuussa 2000 yhdestä taposta, kahdesta raiskauksesta ja neljästä naisen huumauksesta aikomuksenaan raiskata. Cobb piikitti potilaitaan midazolamilla, voimakkaalla rauhoittavalla, joka aiheuttaa lyhyt-aikaista muistinmenetystä. Se aiheutti myös toisen hoitajan, Susan Annisin kuoleman. Cobb oli laittanut huumetta hänen siideriinsä, kun he olivat syömässä, aikomukseen raiskata nainen, kun huume vaikuttaisi. Sensijaan neiti Annis, jolla oli pieniä sydän ongelmia, menetti tajunsa ja menehtyi. Cobb maalasi itsestään kuvaa sankarina, väittäen, että oli yrittänyt elvyttää tätä, ja hänet nähtiin itkemässä tämän hautajaisissa. Hän ehkä pääsi tästä kuin koira veräjästä, mutta sitten potilas, Janine Cuddington, valitti menettäneensä tajunsa sairaalan pyörällisillä paareilla ja herättyään hän huomasi, että hänet oli raiskattu. Hän meni välittömästi poliisille, joka teki testit ja löysi jälkiä midazolamista naisen veressä. Cuddington oli onnekas kun tajusi toimia nopeasti, sillä midazolamia ei voi havaita enää 8 tunnin jälkeen. Kun poliisille oli ilmoitettu tästä, kaksi uutta uhria tuli esiin. Cobb sai seitsemän elinkautista, mutta häntä epäillään vielä puolestatusinasta muusta sellaisesta raiskauksesta.

14. tammikuuta -04 sveitsiläinen mies nimeltä Roger Andermatt pidätettiin 24 potilaan murhasta. Häntä syytettiin myös kolmen potilaan murhayrityksestä ja kolme muuta kuolemaa tulkittiin itsemurhan avustamiseksi. Hän myönsi syyllisyytensä kaikkiin noihin tekohiin. Murhat tapahtuivat syyskuun -95 ja kesäkuun -01 välillä, ja niitä tapahtui hoitokodeissa niin Sveitsin Lucernessa kuin sen ulkopuolellakin. Uhrit, 66-95-vuotiaat, kärsivät Alzheimerin taudista tai tarvitsivat paljon hoitoa. Yhdeksän heistä tapettiin kuolettavilla lääkeannoksilla, kahdeksan tukehdutettiin muovikassilla tai vaatteilla, ja 10 potilasta tapettiin käyttämättä lääkkeiden ja tukehduttamisen yhdistelmää. Andermatt väitti tappaneensa heidät säälistä, vaikka myönsi, että hän ja hänen hoitotiiminsä kokivat olevansa totaalisen ylityöllistettyjä. Rikostekninen ekspertti Rudolph Hauri kuvaili rikossarjaa suurimmaksi eutanasiatapaukseksi, joka on Sveitsissä nähty. Oikeudenkäynti aloitettiin vuoden -04 lopussa tai -05 alussa. Jos Andermatt todettiin syylliseksi, hän voi saada 10 vuoden rangaistuksen. (Nämä kaksi viimeistä lausetta lukevat alkuperäistekstissä futuurissa, eli artikkeli on varmaan kirjoitettu ennen oikeudenkäynnin alkua, toim. huom.)


Ted Maher

Ranskassa amerikkalainen mieshoitaja Ted Maher, joka oli vankilassa multimiljonääripankkiirin taposta, pakeni 2003, mutta hänet saatiin taas kiinni.

Kauemmas itään


Daisuke Mori

2001 Japanissa, Daisuke Mori, 32, pidätettiin ja häntä syytettiin Yukiko Shimoyaman, 89, murhasta. Häntä syytettiin myös 1-vuotiaan tytön, 11-vuotiaan tytön, 4-vuotiaan pojan ja 45-vuotiaan miehen murhayrityksistä. Mori oli hoitaja Hokuryo-klinikalla Izumissa, Wardissa, Sendaissa, ja uhrit olivat hänen potilaitaan. Syyttäjät sanovat, että hän antoi uhreille suonensisäisesti lihasrelaksentteja antaen ymmärtää, että hän täytti muiden hoitajien laittamat lääkelaukun, joista yhdessä oli kuolettavia annoksia. ( replaced a bag that was prepared by other nurses with one that contained the lethal doses) Syytetyt väkivallanteot sattuivat helmikuun ja lokakuun välillä 2000, joskin Mori kiisti syyllisyytensä syytteisiin. Teoilla ei ole todistajia.

Klinikka kävi epäluuloiseksi, kun joidenkin Moriksen potilaiden kunto yhtäkkiä romahti. Kaksi päivää sen jälkeen kun poliisi aloitti tutkinnat, Mori erotettiin. Kun hän yritti tappaa potilaitaan, hän myös ottaa tyhjiä ampulleja klinikoita (eräänlaisia pieniä pulloja). Nämä ampullit testattiin, ja niistä havaittiin jälkiä vecuroniumista, joka on lihasrelaksanttien keskeinen ainesosa.

Syyttäjät sanovat, että Mori halusi huomiota tuomalla uhrinsa lähelle kuolemaa ja voiden siten näyttää pelastavansa heitä. He sanoivat myös hänen valittaneen työoloistaan ja klinikan lääkäreistä.

Alunperin Mori tunnusti rikokset, mutta sitten veti sanansa takaisin, sanoen, että hänet oli pakotettu tunnustamaan. Hän myös intti, että klinikka keksi syytteet peittääkseen möhläykset potilaiden hoidossa. Hänen lakimiehensä väittivät, että mitä ikinä potilaille tapahtui, oli seurausta lääkkeiden sivuoireista.

Syyttäjiltä meni ennenkuulumattomat kolme päivää tehdä lopulliset argumenttinsa. He vaativat elinkautista. Tämän tekstin kirjoitushetkellä tapauksen luonetta ei ole vielä päätetty.


Piirros Daisuke Morista oikeudessa

Valelääkäri idästä päin

Hu Wanlin on kotoisin Kiinan Sichuansta. Hän kävi vain peruskoulun, ja joutui sitten todella huonoille teille. Kun hän istui tuomiotaan tahallisesta henkirikoksesta, petoksesta ja naisten sieppauksesta ja kauppaamisesta, hän päätti kokeilla jotain erilaista. 1993, kun hän oli vielä vankilassa, hän ryhtyä kokeilemaan lääketiedettä.
Neljä vuotta myöhemmin Hu pääsi vankilasta, ja vaikka hänellä ei ollut laillista lupaa, hän jatkoi lääkärin tointa Shaanxin ja Henan provinsseissa.

Hu kutsui itseään ihmeiden tekijäksi, joka saattoi diagnosoida potilaansa pintapuolisella tutkimuksella, joka saattoi kestää vain viisi sekuntia. Hän harjoitti perinteistä qigongia, jossa parantajan pitää lähettää ki-energiaa ruumistaan. Ki-energialla on parantavia voimia, jotka eivät edellytä fyysistä kontaktia. Sellaisen harjoittajia oli Kiinassa tuhansia ja heillä oli innokkaat seuraajansa. Husta tuli julkisuuden olento, jonka lääkärin tointa ja lääketieteellisiä ihmeitä hyvin tunnettu kiinalainen kirjailija, Ke Yunlu, kuvaili. Joskin tieteilijät soimasivat häntä.

Ja ongelmia oli. Hu myi kotitekoisia yrttilääkkeitä, joihin oli sekoitettu mineraalisuola mirabilitea. Näissä lääkkeissä oli kuolettavia annokksia natriumsulfaattia. Hän ei pelastanut potilaitaan; itseasiassa osa heistä kuoli. Kuolemat johtuivat selvästi hänen laittomista ja vaarallisista lääketieteellä sähläilystä.

Hu pidätettiin tammikuussa 1999, 50-vuotiaana, epäiltynä lähes 150 ihmisen kuoleman aiheuttamisesta. Hän sai syytteet lääketieteen laittomasta harjoittamisesta, hänet todettiin syylliseksi ja laitettiin vankilaan 15 vuodeksi. Osana rangaistusta hän ei saanut äänestää 5 vuoteen ja hän sai 150 000 Yuanin laskun.

Xinhua uutistoimiston mukaan tämä tapaus auttoi saamaan huomiota ongelmaan, joka rehotti Kiinassa; luvattomaan lääketieteen harjoittamiseen, ja Kiina on nyt laittanut pystyyn lääketieteen lisenssisysteemin, joten vain koulutetut lääkärit saavat hoitaa potilaita. 1999, 300 000 kiinalaista kävi läpi kansallisen lääketieteen koulutuksen ja heistä tuli Kiinan ensimmäinen joukko rekisteröityjä lääkäreitä.

Tappaja Shamaani

Ahmad Suraji oli indonesialainen shamaani, tai velho, jota paikkakuntalaiset kunnioittivat hänen kykynsä toteuttaa ihmisten toiveet ja yliluonnollisten parantamisvoimiensa vuoksi. 1997, 45-vuotias shamaani pidätettiin, kun hänen sokeriruokoviljelmiltään löytyi ihmisten ruumiita. Poliisit löysivät 26 naisen ruumiista, joiden he uskoivat olevan Surajin uhrien jäänteet.

Uhrit olivat prostituoituja, jotka tulivat shamaani toivoen, että tämä tekisi heidät kauniimmiksi. Vaikka he eivät olleet olleet potilaita, he olivat olleet alttiita hänen hyväksikäytölleen uskomuksessa, että Surajilla oli parantamisvoimia. Itseasiassa Surajin kolmesta vaimosta vanhin, Tumimi, tuomittiin myös rikoskumppanuudesta.

Suraji tunnusti 42 murhaa, sanoen, että hän oli oikeastaan aikonut tappaa vielä enemmän - yhteensä 72 ihmistä. Hän väitti -86, että hänen isävainajansa, jolta hän uskoi perineensä yliluonnolliset voimat, oli ottanut häneen yhteyttä unessa, ja määrännyt hänet tekemään niin osana mustan magian rituaaleja. Hän myönsi, että naiset kuristettuaan hän joi näiden sylkeä kehittääkseen shamaanivoimiaan.

Oikeudenkäynnissä hän ei ilmaissut katumusta. 28. huhtikuuta -98 tuomaristo totesi Surajin syylliseksi kaikkii murhiin ja määräsi hänet kuolemaan. Myös hänen vaimonsa määrättiin kuolemaan, ampumalla.

Ahmad Suraji teloitettiin Djakartassa 9. heinäkuuta 2008.

Muut teknikot

Ei ole aivan selvää, milloin epäilyttävät kuolemat alkoivat Glendalen adventisti lääketieteen keskuksessa lähellä Venturan moottoritietä etelä-Kaliforniassa, koska vanhukset kuolevat usein luonnollista syistä. Jos he ovat köyhiä tai heillä ei juuri ole sukulaisia, he jäävät huomiotta.

Toimittaja Paul Lieberman The Los Angeles Timesista kuvaili 75-vuotiaan naisen hengitysvaikeuksia 1996. Hänen nimensä oli Salbi Asatryan ja hän oli armenialainen maahanmuuttaja. Hänet otettiin sairaalaan äärimmäisissä hengitysvaikeuksissa, joten hänet vietiin välittömästi kriittiseen hoitoon, huolestuneiden tyttäriensä seurassa ja hänen tilansa vakautettiin. Useat hengitysterapeutit työskentelivät hänen kansnssaan ja olivat varmoja, että hän toipuisi. He ajattelivat, että nainen pääsisi pian kotiin. Hän hengitti jo hyvin ja sai laitettua itselleen ruokaa. Siksi kaikki yllättyivät, kun kolme päivää myöhemmin, kun hän vaikutti voivan jo paremmin, hänet löydettiin kuolleena sängystään.

Ympäri sairaalaa puhuttiin yövuorosta ja "taikaruiskusta". Muutamat työntekijät epäilivät yhtä tiettyä hengitysterapeuttia, joka leikki Jumalaa. Efren Saldivar ryhtyi sairaalaterapeutiksi, Lieberman tuo esiin, koska hän "piti univormusta". Terveydenhuollon ala oli vain jotain mitä tehdä ja kun se kävi raskaaksi, hän etsi keinon keventää taakkaa.
Saldivarilla ei juuri ollut tavoitteita elämässään. Hän saattoi mennä collegeen tai värväytyä armeijaan. Hänen suunnitelmansa olivat epämääräisiä, vailla mitään todellista suuntaa. Hän ei halunnut perustaa yritystä tai työskennellä itselleen, eikä hän halunnut työskennellä muiden ihmisten keskellä. Siitä asti kun hän sai työn, joka oli supermarketissa, hän käyttäytyi vastuuttomasti. Se oli vähäpätöinen työ vailla tulevaisuudennäkymiä, mutta hän varasteli kaupasta tavaraa muille kavereille.


Efren Saldivar, 1998

Tapauksia on tutkittu helmikuusta -98 asti. Maaliskuussa Salvidar myönsi appaneensa 50 potilasta humanitaarisista syistä. Hän väitti, että aloitti tappamisen -89, mutta lopetti -97, koska kollega huomasi morfiinia hänen lokerossaan. Aluksi hän sanoi tappaneensa vain potilaita, jotka näyttivät olevan valmiita kuolemaan, mutta hänen tarinansa lopulta muuttui. Koska raskauttavia todisteita ei löytynyt, hänet vapautettiin. Sitten hän perui sanansa, sanoen, ettei hän ollut murhaaja, vain valehtelija.


Efren Saldivar

Tutkinnan aikaana kahdellekymmenelle ruumiille tehtiin ruumiinavaus ja Los Angelesin piirikunnan kuolinsyytutkijat ottivat kudosnäytteitä. Myrkkyopin testit tehtiin ja jäänteistä löydettiin Pavulon-ainetta. 6:sta henkilöstä viidelle ei ollut määrätty Pavulonia.

Kun Saldivar pidätettiin muutama vuosi myöhemmin -01, hän tunnusti toisen kerran. Hän myönsi, Liebermanin mukaan, että hän tappoi potilaita helpottaakseen työtaakka vuoroilla, jolloin henkilökunnasta oli pulaa. Kun häneltä oli voimat ja keinot lopussa, hän katsoi taulua, jossa oli listattuna potilaiden nimet, ja mietti, "kenestä meidän täytyy päästä eroon?"

Hän myönsi, että oli tappanut potilaita muissakin sairaaloissa, joissa oli työskennellyt osa-aikaisena. Kun 60 uhrin raja meni rikki, hän meni sekaisin laskuissa. Hän tuumi tappaneensa yli tuhat ihmistä. Se oli vain pikkujuttu, asia, joka vaivasi häntä aluksi vähäsen, mutta ei sitten enää senkään vertaa.
"Ei sitä [tappoja] suunnittele", hän sanoi tutkijoille. "Ei sitä ajattele sen jälkeen koko päivää, tai koskaan".

Hän myönsi syyllisyytensä kuuteen murhaan ja istuu elinkautista.

Yhä ratkaisematta

Joissain rikosjutuissa on päästy niin pitkälle, että on tehty pidätys, nostettu syyteet ja jopa pidetty oikeudenkäynti, mutta tapausta ei ole selvitetty. Columbiassa, Missourissa, Associated Pressin mukaan Richard Williamsia syytettiin 2002 10 ihmisen tappamisesta kymmenen vuotta aiemmin. Hän on entinen veteraanien sairaalan hoitaja ja häntä syytettiin halvaannuttavan lääkkeen, succinlycholinen, antamisesta, kuraren (eräs kasvi tai siitä saatava yhdiste) derivaattia, tappaen 9 miestä ja yhden naisen, jotka olivat hänellä hoidossa. He olivat 58-85-vuotiaita. Syytteet olivat mahdollisia, kiitos uuden teknologian, joka huomaa huumeet ihmisen kudoksessa tavalla, joka oli ennen mahdotonta. Syyttäjillä on myös yli tuhat todistajaa.


Richard Williams

Mutta sitten syytteet kumottiin, kun ilmeni ongelmia testien kanssa. Williams, joka oli vakuuttanut syyttömyyttään huolimatta siitä, että hänen työvuoroillaan oli sattunut lähes kaksi tusinaa kuolemaa epäilyttävissä oloissa, oli yllättynyt, mutta mielissään. Hänen vapautensa koko loppuelämän ajalta oli ollut uhattuna, ja nyt hän oli yhtäkkiä vapaa mies.

Samalla tavalla otettiin kiinni John Bardgett, 25-vuotias hoitaja, joka työskenteli Harborside-Northwoodin hoitokodissa, Bedfordissa, New Hampshiressa. Hänet pidätettiin syyskuussa -01 toisen asteen hyökkäyksestä. Huhtikuussa 2002 nuo syytteen vaihtuivat kahteen syytteesen toisen asen murhasta ja neljän syytteeseen ensimmäisen asteen hyökkäyksestä antamalla asiattomasti kahdelle vanhalle naiselle kuolettavia annoksia morfiinia. Oikeudenkäynti, joka alkoi tammikuussa -03, päättyi vapauttavaan tuomioon kahdeksassa syytteessä, joihin lukeutui toisen asteen murha, laiminlyönnistä aiheutuva henkirikos, ensimmäisen asteen hyökkäys, ja tappo. Tuomaristo oli umpisolmissa laiminlyönnistä aiheutuvan henkirikoksen ja kolmen 1. asteen hyökkäyssyytteiden kanssa. Osavaltion täytyi nyt päättää, yrittävätkö he saada uudelleen nuo neljä syytettä Bardgettin niskaan.

Osavaltio otaksuu, että Bardgett suonensisäisesti ruiskutti kahta potilastaan, Dorothy Kochia, 91, ja Clara Hammia, 92, kuolettavilla annoksilla morfiinia. Molemma olivat turmiollisen sairaita, Koch kärsi maksasyövästä ja Hamm vietti vanhuudenpäiviään saattohoidossa. Molemmat kuolivat 9. syyskuuta -01 tunnin sisällä saatuaan akuutin opiaattimyrkytyksen injektiot ja molemmat kuolivat 7 tunnin erolla toisiinsa.

[gettiz]

Akinsin puolustusasianajajat sanoivat varhaisen sydämenpysähdyksen aiheutti tukkeutunut ilmanvaihtoputki, ja että lidokaiiniannoksen antoi Pricelle hätäpelastustiimi, joka yritti säästää hänen henkensä.

Lieneekö kyseessä ollut henkitorvi ("windpipe") vai jokin hengitystä avustanut putki ("ventilation pipe" tai vastaava)?

[TiiaStiina]

Akinsin puolustusasianajajat sanoivat varhaisen sydämenpysähdyksen aiheutti tukkeutunut ilmanvaihtoputki, ja että lidokaiiniannoksen antoi Pricelle hätäpelastustiimi, joka yritti säästää hänen henkensä.

Lieneekö kyseessä ollut henkitorvi ("windpipe") vai jokin hengitystä avustanut putki ("ventilation pipe" tai vastaava)?

"Blocked ventilation tube" tämän mukaan:
http://www.crimelibrary.com/notorious_m ... ses/7.html

[Rocket]

Kyl maar.
Käsittääkseni kaikki Suomessa kiinni jääneet ovat naisia. Varmaan tämä on yleensäkin tyypillisempää naisille, kun tässä on erikseen mainittu, että juuri mieshoitajat.

No näyttäähän noita miestapauksiakin olevan ihan jonkin verran. Liekö jopa suhteessa enemmän kiinni jääneitä mieshoitajia kuin mieshoitajia ylipäätään, kuitenkin melko naisvaltainen ammatti.

[TiiaStiina]

Akinsin puolustusasianajajat sanoivat varhaisen sydämenpysähdyksen aiheutti tukkeutunut ilmanvaihtoputki, ja että lidokaiiniannoksen antoi Pricelle hätäpelastustiimi, joka yritti säästää hänen henkensä.

Lieneekö kyseessä ollut henkitorvi ("windpipe") vai jokin hengitystä avustanut putki ("ventilation pipe" tai vastaava)?

"Blocked ventilation tube" tämän mukaan:
http://www.crimelibrary.com/notorious_m ... ses/7.html

Olisikohan se suomeksi tukkeutunut ventilaattorin putki.

[Bias]

Hengityskoneen letku on kyseessä.

[Aizerbaidzan]

Donald Harvey hakattiin Toledon vankilassa viime tiistaina. Seuranneet vammat olivat niin vakavat, että Harvey menehtyi tänään.

Lähde: http://iltalehti.fi/ulkomaat/2017033022 ... 8_ul.shtml