"Vuosisadan murhamysteeri" Evans vai Christie?

[EuroJR]

Kirjasta

A Plague of Murder - Colin Wilson - yhteenveto


Osa 2

Syyskuussa 1939 Christie sai pestin sota-ajan reservin poliisiksi ja tuli surullisenkuuluisaksi otteistaan. Hän mm. rakasti tehdä ratisoita taloihin, mistä löytyi pieninkin rikkomus pimentämispykäliä vastaan.

Näinä vuosina Ethel usein vieraili perheensä luona Sheffieldissä ja vuonna 1943 Christie alkoi suhteeseen nuoren Harrow Roadin poliisiaseman työntekijättären kanssa. Tytön sulhanen, sotilas, kuuli asiasta ja yllätti heidät yhdessä Rillington Placesta. Hän pahoinpiteli Christien kunnolla ja myöhemmin erosi vaimostaan, syyttäen Christietä osasyylliseksi avioliiton rikkoutumiseen.

Vaikuttaisi siltä, kuin tämä nöyryytys olisi ajanut Christien ensimmäiseen murhaansa. Hieman tuon avioeroskandaalin jälkeen hän poimi mukaansa nuoren itävaltalaisen prostituoidun Ruth Fuerstin, joka oli jäänyt sodan eristämäksi Englantiin. Pari meni Rillington Placeen, kun samaan aikaan Ethel oli taas sukuloimassa Sheffieldissä.

Seksiaktin jälkeen tyttö kuristettiin narunpätkällä. Tämä viittaa ennalta suunniteltuun tekoon. Todennäköisesti päätös surmaamisesta tehtiin tytön riisuutuessa; mutta miksi? Tohtori Francis Campsin mukaan yksi oudoista seikoista, joita ei koskaan tuotu julki oikeusistunnossa, oli kuivuneen sperman löytyminen Christien kengistä. Tämä viittaisi siihen masturbointiin seisten ruumiin äärellä. Edelleenkin tämä myös viittaisi siihen, että seksuaalisen kiihoituksen huipun saamiseksi Christien täytyi saada nähdä kuollut ruumis. Lyhyesti sanottuna: hän oli nekrofili. Itseasiassa Christie itse myönsi tunteneensa suurimman mahdollisen kokemuksen elämässään, nähdessään kuolleen isoisänsä ruumiin 8-vuotiaana.

Christie mitä suurimmalla todennäköisyydellä valehteli kertoessaan Ruth Fuerstin kanssa harrastetusta normaalista seksiaktista. Mies oli yleisen naurun aihe nuorten parissa impotenssinsa takia. Erään paikallisen tytön kanssa käyneen epäonnistuneen yrityksen jälkeen häntä kutsuttiin pilkkanimillä "Reggie No-Dick" ja "Can't do-it Christie".

Hiljaisten ja kilttien tyttöjen, kuten Ethelin kanssa, hän kykeni yhdyntään, vaikkakin hän itse kertoi heidän olleen yhdessä kaksi vuotta ennen seksin harrastamista. Hän tuskin harrasti seksiä tuon sotilaan vaimonkaan kanssa. Useimpien naisten kanssa Christien oli impotentti kunnes he olivat tajuttomia tai kuolleita.

Todennäköisesti Ruthin tapauksessa Christie piilotti tyynyn tms. alle narunpätkän solmuineen. Hän sitten odotti Ethelin riisuutumista kylpyhuoneessa ja päätti surmata hänet. Ruumiin kanssa hänellä oli sitten aikaa leikkiä Ethelin tuloon saakka.

Hänet kuitenkin tavallaan keskeytettiin. Pian murhan jälkeen saapui sähke, jossa Ethel ilmoitti olevansa kotimatkalla. Christielle tuli kiire. Hän kätki ruumiin ensin lattialautojen alle, mutta hautasi sen sitten puutarhaan. Hän oli nyt suorittanut ensimmäisen murhansa ja omassa arvomaailmassaan antanut takaisin selkäsaunasta, jonka sotilas hänelle langetti.

Jatkuu....

[EuroJR]

Kirjasta

A Plague of Murder - Colin Wilson - yhteenveto

Osa 3

Joulukuussa -43 kiusaus kävi taas liian suureksi. Poliisiviran sijaan hän työskenteli nyt yhtiössä nimeltä Ultra Radio, tavaten siellä viehettävän naisen nimeltä Muriel Eady. Tämä kertoi Christielle katarrin vaivaavan ja siihenkös "lääkäri" keinon keksi. Apu vaivaan olisi helposti saatavilla osoitteessa Rillington Place.

Christie odotti kunnes Ethel lähti sukulaistensa luo. Potilas saapuikin ja aloitti "hoidon", missä piti hengittää parantavia kaasuja höyryävästä kulhosta. Pää kumartuneena kulhon yllä ja pyyhe koko hoitoa peittämässä pään yllä.

Christie laittoin nopeasti tuon liinan alle kumiputken pään, joka johti kaasua. Pian Muriel Eady vajosikin tajuttomuuden tilaan. Kiihkosta täristen siirsi puoskari uhrinsa sängylle, riisui hänen vaatteensa ja raiskasi hänet. Tämän jälkeen hän varmisti uhrinsa kuolleen.

"Mitään katumusta en tuntenut", kertoi Christie myöhemmin. "Tunsin suurta rauhallisuutta katsoessani ruumista ja haudatessani sen puutarhaan."

Nyt kului 6 vuotta ennen seuraavaa murhaa. On mahdollista, että tämä tapaus ei ollut ennalta suunniteltu. Yläkertaan oli muuttanut Timothy ja Beryl Evans. He riitelivät vähän väliä. Yksi keskeisimmistä riitelyn aiheista oli eräs vaalea tyttö, joka oli muuttanut heidän mukanaan; hänen täytyi lähteä.

Eräässä tunnustuksessaan Christie kertoo kuristaneensa rouva Evansin tämän omasta pyynnöstä. Kenties tässä olisi jotain totuuden siementäkin, mutta hän unohti mainita, että Beryl Evans oli raskaana ja halusi abortin. Christie oli kertonut Timothylle, kuinka hän oli opiskellut lääkäriksi ja tämän jälkeen Evans oli pyytänyt häntä suorittamaan vaimolleen raskauden keskeytyksen.

On arvailujen varassa mitä sitten tapahtui; mutta tästä on hyvä yhteenveto ja näkemys Ludovic Kennedyn kirjassa "Ten Rillington Place". Christie saapui huoneeseen, jossa Beryl jo odotti. Potilas riisui alushousunsa ja asettui hajareisin valmiina tutkittavaksi. Christie "tutki" sormella tai vaikkapa lusikalla, mutta joutui pian seksuaalisen kiihkon valtaan ja yritti kivuta potilaansa päälle. Beryl vastusteli; Christie kuristi hänet ja tämän jälkeen suoritti raiskauksen. Kun Timothy palasi kotiinsa, Christie kertoi hänelle, kuinka hänen vaimonsa kuoli aborttia suorittaessa komplikaatioihin ja muisti myös mainita, kuinka syytteeseen tästä joutuisi mitä varmimmin hänen miehensä.

Evans - joka ei ollut tunnettu älykkyydestään - joutui paniikin valtaan. Hän antoi Christien tehdä ajatustyön puolestaan. Mitä ilmeisemmin Christie neuvoi Evansia antamaan lapsen sukulaisten huostaan ja lähtemään livohkaan. Evans lähtikin karkumatkalle ja vietti kymmenen päivää tätinsä luona, jonka jälkeen päätti palata Lontooseen antamaan itsensä ilmi. Seuraukset tiedämme.

Tässä kohtaamme kuitenkin varsinaisen mysteerin. Evans tunnusti murhanneensa vaimonsa ja lapsensa kuristamalla. Itse asiassa tämä oli hänen toinen versionsa tunnustuksesta. Ensimäisessähän hän kertoi Berylin kuolleen Christien suorittamassa abortissa.

Vaikka Evans myöhemmin kielsi tuon toisen tunnustuksensa, ei poliisilla ollut tuolloin syytä uskoa Christien olleen surmaaja. Oikeudessa Christie esiintyikin sitten todistajana ja Evans päätyi hirsipuuhun maaliskuun 9. 1950.

jatkuu....

[EuroJR]

Kirjasta

A Plague of Murder - Colin Wilson - yhteenveto

Osa 4

Ethel Christiellä oli vankka aavistus, että hänen miehellään oli jotain tekemistä murhien kanssa. Hän oli huomannut puolisonsa olevan erittäin hermostunut tuohon aikaan. Ethel kertoi ajatuksistaan naapurille ja Christie sai raivokohtauksen, kun kuuli tästä. Tämä voisi selittää, miksi uhriksi joutui myös Ethel joulukuun 14. 1952. Toisena vaihtoehtona voidaan myös pitää hänen olleen esteenä, jos Christie oli nyt päässyt murhaamisen "makuun". Ethelin sukulaisille hän kertoi vaimonsa reumatismin päässeen niin pahaksi, ettei hänestä ole kirjoittajaksi.

Tammikuun puolivälissä -53 Christie poimi mukaansa prostituoidun, Katheen Maloneyn, ja vei hänet kämpillensä. Tyttö istui rantatuoliin, eikä kovan humalatilansa vuoksi huomannut ollenkaan alla olevaa kaasuletkun päätä. Pian hän meni tajuttomaksi ja joutui raiskatuksi ja surmatuksi päätyen keittiökomeroon.

Seuraava uhri oli kuudennella kuukaudella raskaana oleva Rita Nelson. Hänelle Christie arvatenkin tarjosi mahdollisuutta aborttiin. Rita päätyi Kathleenin seuraksi keittiökomeroon.

Noin kuukautta myöhemmin Christie tapasi Hectorina Maclennanin, asuntoa etsivän tytön. Tämä päätyikin poikaystävänsä kanssa muutamaksi yöksi Christien majoitukseen. Tilaakin oli, sillä Christie oli myynyt lähes kaikki huonekalunsa.

Maaliskuun 5. Hectorina teki virheen ja meni kämpille yksin ilman poikaystäväänsä. Hän hermostui nähdessään Christien leikkivän kaasuletkulla ja yritti paeta. Yritys epäonnistui ja hänelle kävi kuten muillekin. Poikaystävä saapui ja kyseli tytöstään. Christie keitti hänelle teetä ja kertoi ettei ole nähnytkään tyttöä. He istuivat kaikessa rauhassa teetä nauttien keittiössä, vain muutaman askeleen päässä Hectorinan ruumiista. Jossain vaiheessa poikaystävä oli pannut merkille "omituisen hajun" keittiössä...

Tämä oli Christien viimeinen murha. Kaksi viikkoa myöhemmin hän jätti Rillington Placen ja haahuili päämäärättömästi ympäriinsä aina kiinnijäämiseensä saakka. Hän tunnusti sitten murhanneensa nämä kaikki naiset, mutta kertoi heidän yleensä olleen aloitteentekijöitä. Christie teki seuraa Timothylle 15. heinäkuuta 1953.

Päämysteeri jäi silti ilmaan - oliko Timothy Evans syytön? Kauan teloituksensa jälkeen hänen maineensa virallisesti puhdistettiin, mutta ilmaan jää silti kysymyksiä, joihin ei ole vastattu. Esimerkiksi miksi hän tunnusti murhat?

Ludovic Kennedy kirjassaan "Ten Rillington Place"näkee Evansin olleen molempiin murhiin syytön. Tunnustus olisi hänen mukaansa seurausta mielentilan järkkymisestä. Tämä on kuitenkin mahdotonta, sillä Evansilla oli ollut aikaa 10 päivää miettiä asiaa Walesissa. Ei ole minkään valtakunnan syytä tunnustaa tämän jälkeen tappaneensa riidan jälkeen Beryl ja sitten vielä Geraldine.

Rupert Furneaux kirjassaan "Two Stranglers of Rillington Place" valitsee toisen näkemyksen. Hänen osoittaa kuinka Beryl ja Timothy usein riitelivät väkivaltaisesti. Olisi todennäköistä, että Evans olisi yhden näiden riitojen aikana raivopäissään surmannut puolisonsa. Furneaux paneutuu tarkasti pikkuseikkoihin ja rakentaa Kennedyä uskottavamman verkon tapahtumista. Furneaux on myös sitä mieltä, että lapsen tappoi taas Christie. Tämä kuitenkin jättää yhä päämysteerin leijumaan ilmaan. Miksi Evans tunnusti surmanneensa Geraldinen?

Vastaus löytynee sangen erikoisesta todisteesta toiselta murhaajalta, Donald Humelta. Tämä vietti aikaa Evansin kanssa samassa vankilassa. (Donald Hume oli syytteessä Stanley Settyn murhasta ja ruumiinosien hävityksestä lentokoneesta ulos heittäen.)

Evans kyseli Humen neuvoja ja jutellessaan Hume kysyi takaisi: "Murhasitko sinä sitten vaimosi?" Evans vastasi: "En murhannut, sen teki Christie."

Evans olisi aivan hyvin voinut nyt valehdella, sillä hänen puolustuksensakin syytti Christietä tuosta surmasta. Kuitenkin Hume oli tämän jälkeen kysynyt Geraldinesta ja Evans oli kertonut yllättävän tunnustuksen, kuinka Christie oli kuristanut lapsen samalla kun hän oli katsellut vierestä. Hän kertoi kuinka lapsen itku oli käynyt hänen hermoilleen.

Tämä kuulostaa todennäköiseltä. Evans oli hädissään ja vauhkona. Tyynempi Christie olisi ottanut ohjat ja tappanut lapsen Evansin katsellessa vieressä. Tämä tekee Evansista murhaajan itsestäkin. Hänen tunnustuksensa murhista ei näinollen ollut totuuden vastainen. Luultavasti myös syyllisyys lisäsi taakkaa tunnustamiseen.

Uskon tämän olevan mitä varmimmin ratkaisu arvoitukseen. Rillington Placella oli kaksi kuristajaa ja lapsi Geraldine tuli oikeastaan kuristetuksi yhtaikaa molempien tahoilta.

LOPPU
....................


Päätän urakan Colin Wilsonin sangen tyhjentävään yhteenvetoon. Oma mielipiteeni on samoilla linjoilla. Myös tuon hirttäjän muistelmissa kerrotaan, kuinka kaukana "syyttömästä" Evans tuntui olevan.

Täyttä varmuutta ei saada koskaan.

[MEG]

TV JIM LA. 20.30 Sarjamurhaaja John Christie

[MEG]

Monimutkaiset aiheet sullotaan nykyisissä TV-dokumenteissä usein liian lyhyeiksi,mainoksineen. Suurelle yleisölle tehtyjä, mutta teemaan ennestään perehtyneelle ovat informatiivisesti aika köyhiä.

Tuosta k.o. dokumentistä ymmärsin että Ewans olisi syyllistynyt laittomaan aborttiin, aiheuttaen vaimonsa kuoleman. Mutta tyttären murha-josta E. takautuneesti vapautettiin- jää mysteeriöksi.

[synkempi hautajaisvieras]

.



Kaikesta huolimatta on vaikea uskoa että Evans olisi tappanut oman tyttärensä. Mikä siinä olisi ollut edes motiivina? Ehkä Christie raivasi tieltä kiusallisen silminnäkijän? Juuri siksi tyttö ilmeiseti tappettiin myös koska tämä oli nähnyt tai kuullut mitä äidilleen tapahtui (siis Christien toimesta, en alkuunkaan usko tuohon teoriaan kahdesta tappajasta samaan aikaan samassa talossa, voin olla väärässäkin)... Monimutkainen tapaus tosiaan.


Kiitokset EuroJR:lle taas hienosta ja perusteellisesta artikkelista! Mainiota työtä! Näitä aiheita joissa valotetaan myös tapaukseen liittyviä henkilöitä ja taustoja toivoisi jokaisesta merkittävämmästä tapauksesta.



.

[Fiona]

Katsoin juuri tuon elokuvan 10 Rillington place ja täytyy sanoa että Christie oli varsin limaisena äijänä kuvattu. Elokuva keskittyi lähinnä perheeseen tutustumiseen ja Berylin murhaan. Muut murhat olivatkin sitten vähän vähemmän esillä.

Olin täällä jo etukäteen lukenut, että Evans olisi "hieman yksinkertainen", mutta elokuvassa hän ei osannut kirjoittaa ja lukea. Oppimisvaikeuksia?

Kokonaisuudessaan kuitenkin elokuvasta taisi löytyä kaikki (tai ainakin ruumiit). Onkohan tämä liian spoilausta, vaikka kyllä kaikki jotka tämän topicin ovat lukeneet tietävät mitä tulee tapahtumaan..

Suosittelen katsomaan.

Satuin itsekin tuon elokuvan katsomaan ihan puolivahingossa, kun en tiennyt sen liittyvän tähän tapaukseen. Ihan katsomisen arvoinen leffa oli ja Christie oli erittäin lipevässä roolissa Kävi hieman sääliksi tuota Evansia kun oli raukkaparka tosiaan hieman yksinkertainen mutta yritteliäs kaveri.

[John Doe]

Aiheesta löytyy kuviakin suht hyvin. Tässä muutamia:


Elokuvamainos.


Tapahtumapaikka.


Christie itse.

Tapauksesta löytyy erittäin paljon materiaalia, esim. sanomalehtitekstejä netistä, joten ei kun kaivelemaan tätä vaiherikasta tapahtumaketjua.

[Penkkimurheilija]

Sangen eeppinen ponnistus EuroJR:ltä, siittä ilman muuta kehut ja kiitokset.

Olen myös taipuvainen uskomaan, että Evans ei ollut tässä mikään syyton sivustakatsoja. Se, että Evans päätyi asumaan sarjamurhaajan kanssa samaan pytinkiin toisaan vaikuttaa oudolta. On aivan totta, että yhteensattumat ovat harvinaisia, mutta tosielämässähän niitä kyllä tapahtuu ja aina niistä nousee salaliittoteorioita puoleen ja toiseen.

Ludovic Kennedyllä näyttää olleen päämääränä kuolemanrangaistuksen vastustaminen, mitä taustaa vasten on helppo ymmärtää hänen kirjansa väite että Christie ja vain Christie oli syyllinen. Toisaalta Kennedy kirjassaan ja myöhemmissä haastatteluissaan on huomauttanut, aika uskottavasti, että luku- ja kirjoitustaidoton ja muutenkin heikkolahjainen Evans on voinut hyvinkin joutua psykopaatti-Christien johdattelemaksi murhan jälkeen ja myöhemmin poliisien johdattelemaksi kuulusteluissa. Mene ja tiedä.

[Tuomion Pasuuna]

Maikkarin pitkä juttu aiheesta: http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/arti ... ja/6363796

John Reginald Christie eleli näennäisen normaalia elämää Lontoossa vaimonsa Ethelin kanssa, mutta hänellä oli pimeä puolensa. Seitsemän naista ja sylivauva murhattiin ja syytön mies hirtettiin, ennen kuin Christie viimein paljastui.

MTV Uutiset julkaisee artikkelin yhteistyössä Tieteen Kuvalehden kanssa.

Ernest Christie kohotti kätensä iskuun kerta toisensa jälkeen, ja lyönnit satelivat pienen pojan päälle. Hän oli isä, joka ei todellakaan suhtautunut kevyesti kasvatustehtäväänsä: hän oli päättänyt karaista säälittävää nahjuspoikaansa niin, että tästä kasvaisi aikuinen ja kunnon mies.

Ernest Christien kasvatusmenetelmät valuivat kuitenkin hukkaan, sillä hänen pojastaan John Reginald Christiestä ei kasvanut sellaista miestä kuin isä oli toivonut.

Mitä enemmän isä läksytti ja löi, sitä enemmän äiti poikaa lelli ja paapoi.

Lisäksi pojan kolme vanhempaa sisarta kohtelivat häntä kuin vauvaa. He leikkivät hänellä kuin elävällä nukella ja pakottivat hänet nukkumaan öisin vieressään.

”Reg”, kuten poikaa kutsuttiin, ei halunnut osallistua sisartensa leikkeihin vaan vastusteli kiivaasti, mutta turhaan.

Hän ei voinut siskoilleen mitään, eivätkä vanhemmat puuttuneet tilanteeseen. Reg vihasi sisariaan.

Kun Reg oli kahdeksan, hänen äidinisänsä kuoli. Reg oli pelännyt isoisäänsä suunnattomasti, ja tämän näkeminen kuolleena herätti hänessä valtavaa mielihyvää.
Nöyryyttävät teinitreffit

Regin ollessa 15-vuotias eräs hänen ystävänsä oli Regin tietämättä sopinut tuplatreffit kahden tytön kanssa, eikä Reg ehtinyt millään kieltäytyä.

Monkey Runiksi kutsutulla paikallisella ”lemmenpolulla” Regin ystävä tyttöineen liukeni taholleen ja Reg jäi kahdestaan toisen tytön kanssa.

Kokenut tyttö kävi suoraan asiaan, kiskoi Regin pusikkoon, avasi tämän housunnapit ja tunki kätensä housujen sisään.

Moni 15-vuotias poika olisi tuntenut itsensä onnekkaaksi tuossa tilanteessa, mutta ei John Reginald Christie.

Hän suorastaan lamaantui kauhusta. Tyttö ei ollut tottunut moiseen reaktioon ja loukkaantui. Hän riensi raivoissaan paikalta ja vannoi kertovansa kaikille, mitä oli tapahtunut.

Nöyryytyksellä oli kohtalokkaat seuraukset: se – ainakin osaltaan – loi yhden historian hirvittävimmistä sarjamurhaajista.
Pilkkaa ja häpeää

Huhut Regin nolosta epäonnistumisesta levisivät nopeasti, ja pian kaikki hänen koulunsa ja lähiseudun nuoret tiesivät tapahtumasta.

Reg Christie tunnettiin siitä lähtien nuorten keskuudessa nimellä ”Reggie-No-Dick” (munaton Reggie).

Pikkupojat huutelivat häpeällistä pilkkanimeä Regin perään koulun pihalla ja kadulla. Pahinta oli kuitenkin tyttöjen suhtautuminen. Regin lähestyessä tyttöryhmää alkoi välitön supina ja kuiskailu.

Reg vihasi tyttöjä, mutta ennen kaikkea hän pelkäsi näitä.

Seuraavien neljän vuoden aikana John Reginald Christie ei ollut missään tekemisissä naisten kanssa, ja ensimmäisen seksuaalisen kokemuksensa hän sai 19-vuotiaana prostituoidun kanssa.

Christie ei pitänyt prostituoituja yhtä pelottavina kuin muita naisia, sillä he eivät vaatineet asiakasta suoriutumaan.

Maksullisten naisten kanssa Christie pystyi rentoutumaan ja unohtamaan nöyryytyksensä.

Prostituoiduista tuli Christielle säännöllinen ja kallis tapa.

Hän kaihtoi kuitenkin kaikkein kauneimpien ja itsevarmimpien naisten seuraa ja tunsi olonsa mukavaksi homssuisempien ja epävarmempien ilotyttöjen kanssa.
Avioliittoon ja lähes heti vankilaan

Vuonna 1920 Christie avioitui Ethel Simpson Waddingtonin kanssa. Tämä oli vaatimattoman näköinen ja nöyräkäytöksinen nainen.

Ensimmäiset puoli vuotta avioliittoa oli seksitöntä, sillä Christien oli lähes mahdoton kiihottua vaimonsa seurassa – häntä kiihottivat vain prostituoidut, joiden luona hän edelleen jatkuvasti kävi.

Ethel sopeutui tilanteeseen eikä esittänyt vaatimuksia. Hänelle riitti, että hänen miehensä välitti hänestä, kuten hän uskoi.

Christie työskenteli pienipalkkaisena konttoristina ja eli koko ajan yli varojensa. Niinpä hän hankki uuden työpaikan postilaitokselta.

Palkka ei ollut juuri entistä suurempi, mutta hän alkoi varastella postilähetyksiä ja myydä ihmisten postimyynnistä tilaamia tuotteita eteenpäin pimeillä markkinoilla.

Christie onnistui jatkamaan kepulikonstejaan jonkin aikaa, mutta ennen pitkää hän paljastui.

Hän oli ollut Ethelin kanssa naimisissa vain kolme kuukautta, kun hänet tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi vankilaan.

Vuonna 1924 Christie jätti vaimonsa ja heidän kotinsa Sheffieldissä ja muutti Lontooseen. Hänen oleskelustaan siellä ei tiedetä paljon, mutta vuonna 1929 hänet tuomittiin erään prostituoidun pahoinpitelystä kuudeksi kuukaudeksi pakkotyöhön.

Hän oli asunut naisen luona jonkin aikaa, mutta kun nainen oli pyytänyt häntä lähtemään, Christie oli raivoissaan tarttunut krikettimailaan ja iskenyt naisen päähän 15 sentin pituisen haavan.

Tämä selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla.
Taparikollisesta tuli poliisi

Vuonna 1933 Christie istui vankilassa autovarkaudesta, ja kärsittyään tuomionsa hän kirjoitti Ethelille.

Ethel ei ollut nähnyt miestään yhdeksään vuoteen, mutta hän suostui kyselemättä muuttamaan taas yhteen tämän kanssa – ja allekirjoitti siten oman kuolemantuomionsa.

Pari asettui asumaan Notting Hillin kaupunginosaan Lontooseen, ja vuonna 1938 he muuttivat pohjakerroksen asuntoon osoitteeseen 10 Rillington Place.

Christien elämä näytti muuttuvan. Toisen maailmansodan sytyttyä Britannian poliisi haki miehiä sodanaikaisiin vapaaehtoisiin poliisijoukkoihin, niin sanottuun War Reserve Policeen.

Valinta edellytti moitteettomuutta, joten rikoksista tuomitulla Christiellä ei näyttänyt olevan mahdollisuuksia – lisäksi hän oli luulosairas ja heiveröinen.

Hän kuitenkin lähetti hakemuksen. Muutaman viikon päästä Christie sai kirjeen, jossa hänelle ilmoitettiin, että hän voisi heti aloittaa Notting Hillin poliisiasemalla.

Selitys oli yksinkertainen: vapaaehtoisten tarve oli suuri, eikä poliisilla ollut aikaa tarkistaa kaikkien hakijoiden rikosrekisteriä.

Poliisin huolimattomuuden ansiosta Christie sai virkapuvun, joka toi hänelle uskottavuutta ja sai ihmiset luottamaan häneen.
"Moitteetonta työtä"

Christie oli poliisina neljä vuotta ja toimi tehtävässään moitteettomasti. Hän oli uuttera ja tarkka ja sai kahdesti kunniamaininnan työstään.

Christielle tilanne oli ihanteellinen: poliisin tehtävät suojelivat häntä joutumasta rintamalle, ja lisäksi poliisina olo kohensi hänen rahatilannettaan merkittävästi.

Aiemmin Christie oli joutunut maksamaan prostituoiduille kalliisti näiden palveluksista, mutta nyt hän sai kaiken ilmaiseksi. Ilotytöt tiesivät, että hän voisi pidättää heidät ja aiheuttaa heille monia ongelmia, jolleivät he suostuneet toteuttamaan hänen toiveitaan.

Vaikka monet prostituoiduista tiesivät hänen rikollisesta taustastaan, he eivät kielineet, sillä oli selvää, että poliisin sana painoi aina enemmän kuin tavallisen katutytön.

Poliisivuodet olivat Christien elämän onnellisinta aikaa. Pieni, pelokas ja kyvytön nahjus oli äkkiä saanut jotain, mistä ei ollut ennen osannut uneksiakaan: valtaa.
Nöyryytys kostettiin murhalla

Ruth Fürst oli kaunis 21-vuotias itävaltalaistyttö, joka oli tullut ennen sotaa Englantiin opiskelemaan ja oli päättänyt jäädä.

Hän osallistui aktiivisesti uuden kotimaansa sotaponnistuksiin työskentelemällä ammustehtaassa pitkiä päiviä.

Palkka työstä ei kuitenkaan ollut kummoinen, ja koska Fürstilla ei ollut sukulaisia eikä perhettä tukenaan, hän oli usein rahapulassa. Niinpä hän oli ajautunut ansaitsemaan lisätienestejä myymällä itseään silloin tällöin.

Kesällä 1943 Fürstin asiakkaaksi tuli John Reginald Christie.

Tämä vaimo Ethel oli vierailulla veljensä luona Sheffieldissä, joten Christie ehdotti, että he menisivät hänen luokseen Rillington Place 10:een. Fürst suostui.

Christie katseli nuorta naista tämän riisuutuessa. Nainen oli hänelle epätavallinen valinta, sillä tämä oli niin kaunis.

Juuri sentyyppinen nainen, joka sai hänet yleensä tuntemaan alemmuudentunnetta ja riittämättömyyttä.

Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut, ja oli tullut hänen aikansa kostaa kokemansa nöyryytykset.

Christiellä oli taskussaan köydenpätkä, ja hän heittäytyi yhtäkkiä pahaa-aavistamattoman Fürstin kimppuun, kiersi köyden tämän kaulan ympärille ja raiskasi naisen kuristaen tätä samalla köydellä.

Fürst taisteli vastaan, mutta turhaan, ja Christie kuristi hänet hengiltä. Tunnustuksessaan Christie kirjoitti murhasta: ”Tunsin ihanaa, levollista tyydytystä.”

Sekavassa mielessään Christie ei suinkaan surmannut sattumanvaraista itävaltalaistyttöä vaan häntä Monkey Runilla nöyryyttäneen tytön. Ruumiin Christie kaivoi puutarhaansa.
Karmea kaasutus

Muutamaa kuukautta myöhemmin Christie anoi vapautusta poliisin tehtävistään terveysongelmien vuoksi.

Hänen oma poliisiasemansa Notting Hillissä tutki Ruth Fürstin katoamista, eivätkä Christien hermot kestäneet työskentelyä tutkintaan osallistuvien kanssa.

Christie sai töitä radiotehtaasta, jossa hän tapasi Muriel Eadyn. Hän päätti, että tämä olisi hänen seuraava uhrinsa.

Eadylla oli miesystävä, joten hän ei ollut kiinnostunut Christiestä romanttisesti.

Christie sai kuitenkin hänet houkuteltua luokseen valehtelemalla, että hänellä oli kotonaan hengityslaite, josta voisi olla apua Eadyä välillä vaivaavaan hengenahdistukseen.

Christie oli itse asiassa rakentanut hengityslaitteen, mutta toiseen tarkoitukseen kuin Eady luuli.

Ensimmäisen uhrin ankara vastarinta oli pelästyttänyt Christien, joten hän oli päättänyt rauhoittaa seuraavan uhrinsa. Yksinkertainen laite koostui lasisesta hillopurkista, jossa oli rauhoittavaa balsamia.

Purkin kanteen Christie oli porannut kaksi reikää, joista toiseen hän oli työntänyt kumiletkun pään. Hän neuvoi Eadyä hengittämään balsamihöyryä tästä letkusta.

Eady ei kuitenkaan tiennyt, että Christie oli liittänyt toisen letkun keittiön kaasuhanaan.

Kun Eady istui hengittämässä letkusta selin Christieen, tämä työnsi kaasuletkun purkin kannen toisesta reiästä ja avasi kaasuhanan.

Kun Eady menetti tajuntansa, Christie raiskasi ja kuristi hänet.

Christie tunsi samaa pakahduttavaa hurmiota kuin ensimmäisen murhansa yhteydessä.

”Tunsin taas hiljaista, rauhanomaista iloa. Ei tippaakaan vihaa”, hän kirjoitti myöhemmin.

Christiestä oli tullut sarjamurhaaja. Hän tiesi, ettei pystyisi lopettamaan, vaan hänen piti murhata yhä uudelleen ja uudelleen.

Hän hautasi uhrinsa jälleen takapihalleen. Hän otti siinä suuren riskin, sillä vaikka mikään ei liittänyt häntä Ruth Fürstiin, Muriel Eadyyn hänet yhdisti työpaikka.

Lisäksi Eadyn miesystävä tiesi, että tämä oli ollut menossa Christien luo, ja kun Eadyä ei illalla kuulunut kotiin, miesystävä kävi Rillington Placessä kyselemässä häntä.

Christie kertoi, ettei Eady ollut tullutkaan, kuten oli sovittu. Katoamista tutkivat jälleen Christien vanhat työtoverit, joille ei tullut mieleenkään epäillä Christietä mistään.
Naapurin Beryl

Vuonna 1948 Rillington Place 10:n kolmannesta kerroksesta vapautui asunto. Siihen muuttivat Timothy Evans ja hänen 19-vuotias vaimonsa Beryl, joka synnytti pian tyttären, Geraldinen.

Pariskunta viihtyi talossa alusta asti, etenkin kun pohjakerroksessa asuivat Christiet, keski-ikäinen, mukava ja avulias aviopari.

Timothy oli yksinkertainen ja heikkolahjainen, joidenkin mielestä suorastaan jälkeenjäänyt.

Erään tutkimuksen mukaan hän oli täysi-ikäisenä älyllisesti 11–12-vuotiaan pojan tasolla. Hän ei osannut lukea, ja laskeakin hän osasi vain sataan.

Myös Beryl oli kouluja käymätön ja lapsellinen. Kuten noihin aikoihin oli tapana, Timothyn velvollisuus miehenä oli käydä töissä ja hankkia perheelle elanto ja Berylin tehtävä oli pitää huolta kodista.

Hän oli kuitenkin varttunut ilman äitiä, joka olisi opettanut hänelle taloudenpitoa, ja nuorenparin koti muistutti pian kaatopaikkaa.

Koska Timothy ei osannut laskea, Berylin tehtäväksi jäi huolehtia raha-asioista. Hän osti tavaraa luotolla kertomatta Timothylle, ja pian hänelle oli kertynyt velkaa 20 punnan edestä.

Se vastasi tehtaassa työskentelevän Timothyn kolmen viikon palkkaa.

Nuoripari oli kyllä toisiinsa rakastunut, mutta rahahuolet ja Berylin saamattomuus taloustöissä ja keittiössä johtivat yhteenottoihin.

Naapurit kuulivat heidän usein riitelevän äänekkäästi, ja vastapäinen asukas oli kerran nähnyt heidän jopa läimivän toisiaan.

Christiet auttoivat Evanseja aina kuin vain pystyivät – mutta herra Christiellä oli omat salaiset tarkoitusperänsä. Beryl oli viehättävä nuori nainen, eikä Christie hukannut yhtään tilaisuutta viettää hänen seurassaan.

Berylin naiivius tukahdutti pelon, jota Christie yleensä tunsi kauniita naisia kohtaan. Lähes 50-vuotiaan Christien oli kuitenkin vielä keksittävä keino päästä vieläkin lähemmäs Beryliä.
Abortti verukkeeksi

Geraldine oli vasta 10 kuukauden ikäinen, kun Beryl huomasi kauhukseen olevansa taas raskaana.

Yhdessä lapsessakin oli tarpeeksi, eikä hän halunnut toista vaivoikseen. Hän hankki laitonta lääkettä abortin tekemiseen, mutta se ei toiminut.

Sitten hän yritti aiheuttaa keskenmenon injektioruiskulla, mutta sekään ei auttanut.

Epätoivoissaan Beryl uskoutui murheineen Ethel Christielle, joka kertoi nuoren naapurin ongelmasta miehelleen.

Seuraavana päivänä Timothyn ollessa töissä Christie etsi Berylin käsiinsä. Hän valehteli tälle opiskelleensa lääketiedettä 1930-luvulla mutta joutuneensa keskeyttämään opintonsa sodan vuoksi.

Hän vakuutti tytölle tietävänsä riittävästi pystyäkseen tekemään tälle raskaudenkeskeytyksen – ja kertoi varmuuden vuoksi tehneensäkin niitä useita.

Raskaudenkeskeytys oli Christien veruke päästä murhaamaan Beryl.

Timothy Evans kertoi todistajanlausunnossaan, että Christie oli tarjonnut hänen vaimolleen apua ja jopa valmistellut Timothyä siihen, että Beryl saattaisi kuolla operaatioon.

Christie oli kertonut Timothylle, että raskaudenkeskeytys raskauden ollessa niin pitkällä koitui naisen kuolemaksi noin kymmenessä prosentissa tapauksissa.

”Useimmiten se kuitenkin onnistuu hyvin”, Christie oli rauhoitellut Timothyä.

Timothy ei kuitenkaan halunnut vaarantaa vaimonsa henkeä ja ilmoitti, että he eivät olleet kiinnostuneita. Kun hän kertoi asiasta Berylille, seurasi mahtava riita.

Beryl kielsi miestään sekaantumasta asiaan. Hän ilmoitti luottavansa Christieen ja tekevänsä abortin joka tapauksessa.

Timothy yritti viimeiseen asti saada vaimonsa muuttamaan mielensä, mutta turhaan.

Aborttiin ryhdyttiin Timothyn ollessa töissä. Myöhemmin poliisi päätteli Berylin ruumiin kasvoissa olleista jäljistä, että Christie oli yrittänyt saada Berylin hengittämään kaasua mutta kaikki ei ollut mennyt suunnitelmien mukaan vaan Beryl oli rimpuillut vastaan.

Christie oli lyönyt häntä lujaa kasvoihin saadakseen hänet makaamaan hiljaa, ennen kuin oli kuristanut hänet. Sitten hän oli raiskannut ruumiin.
Murhaaja asetti ansan

Äitinsä murhan aikaan Geraldine nukkui päiväunia viereisessä huoneessa. Christie hoiti lasta koko loppupäivän, jottei tämän itku herättäisi turhaan ihmisten huomiota.

Kun Timothy palasi töistä, vakavailmeinen Christie istui portailla häntä vastassa.

”Minulla on huonoja uutisia”, hän sanoi. ”Abortti epäonnistui. Vaimosi on kuollut.”

Timothy ei tajunnut mistään mitään. Kaikki tuntui epätodelliselta. Miehet menivät yläkertaan, jossa Berylin ruumis oli. Christie oli käärinyt hänet vihreään kankaaseen.

Timothyn ensimmäinen ajatus oli mennä ilmoittamaan asiasta poliisille, mutta Christie torjui ehdotuksen kauhistuneena.

”Oletko hullu?! Joudumme molemmat vankilaan! Minä olen tehnyt laittoman abortin, ja sinä tiesit siitä ja olet siten kanssarikollinen. Poliisi ei tunne armoa näissä asioissa.”

Yksinkertainen Timothy uskoi entistä poliisia. Christie sai hänet vakuuttuneeksi, että hänen oli parasta lähteä Lontoosta joksikin aikaa, kunnes tilanne rauhoittuisi.

Christie lupasi sillä välin hankkiutua eroon ruumiista. Mitä Geraldineen tuli, Christie kertoi tietävänsä nuorenparin, joka huolehtisi tytöstä mielellään Timothyn poissa ollessa.

Mitään nuortaparia ei tietenkään ollut, vaan Christie oli päättänyt tappaa lapsen. Christiellä oli onnea.

Timothy hankki itselleen potkut, eikä mikään pidätellyt häntä Lontoossa. Christien kehotuksesta hän päätti matkustaa synnyinseudulleen Walesiin, missä hän voisi asua setänsä ja tätinsä luona.

Timothy kertoi tädilleen ja sedälleen olleensa liikematkalla pomonsa kanssa, kun heidän autonsa oli hajonnut, ja odottelevansa heidän luonaan, että vika korjattaisiin.

Hän puhui heille lämpimästi tyttärestään Geraldinesta: ”Teidän pitäisi nähdä hänet. Hän on varsinainen sydäntenmurskaaja.”

Timothy käväisi välillä Lontoossa kyselemässä Christieltä Geraldinen vointia. Christie vakuutteli, että tyttärellä oli kaikki hyvin ja että Timothy näkisi hänet jälleen parin kolmen viikon kuluttua.

Vähitellen Timothyn sukulaiset alkoivat ihmetellä tämän vierailun pitkittymistä, ja lopulta he kirjoittivat hänen äidilleen.

Tämä vastasi välittömästi olleensa jo vähän huolissaan, koska ei ollut nähnyt Timothyä, Beryliä tai Geraldinea viikkokausiin.
Christie sai poliisit puolelleen

Kun Timothyn tilanne alkoi käydä tukalaksi, hän teki äkillisen ja kohtalokkaan ratkaisun. Hän meni paikalliselle poliisiasemalle ja kertoi vaimonsa kuolleen laittoman abortin jälkiseurauksiin.

Vaimonsa ruumiin hän ilmoitti piilottaneensa viemäriin.

Timothy ei kertonut mitään Christien osuudesta asiaan, sillä hän uskoi yhä tämän yrittäneen auttaa. Niinpä hän vain totesi, ettei tiennyt, missä raskaudenkeskeytys oli tehty ja kuka sen oli tehnyt.

Poliisi kirjoitti Timothyn kertomuksen ylös ja luki sen hänelle ääneen, minkä jälkeen Timothy allekirjoitti lausuntonsa.

Sitten poliisi soitti kollegoilleen Lontooseen ja pyysi heitä tutkimaan Timothyn kuvaileman viemärin Rillington Place 10:n edustalla. Poliisi löysikin viemärin, mutta ei ruumista. Lisäksi viemärin kansi oli niin painava, että sen nostamiseen tarvittiin kolme miestä, joten Timothy ei olisi mitenkään voinut nostaa sitä yksin.

Timothy joutui kuulusteluun: ”Tiedämme, että valehtelet. Missä vaimosi on? Mitä olet tehnyt hänelle?”

Timothy ei tiennyt, mitä sanoa. Christie oli sanonut piilottavansa ruumiin viemäriin. Jollei se ollut siellä, hän ei tiennyt, missä se oli.

Lontoon poliisi otti yhteyttä entiseen kollegaansa Christieen, jolla olikin mielenkiintoista kerrottavaa. Hän todisti muiden naapureiden tapaan, että Berylin ja Timothyn avioliitto oli ollut erittäin riitaisa ja että Timothy oli hakannut vaimoaan. Hänen mukaansa Beryl oli monta kertaa paennut turvaan hänen ja hänen vaimonsa luo.

Hän kertoi Berylin kerran sanoneen, että Timothy vielä tappaisi hänet jonakin päivänä. Poliisi nieli sumeilematta kaiken, mitä Christie sepitti Timothyn päänmenoksi.

Ethel tuki miehensä kertomusta, ja vaikka oli todennäköistä, että hän oli jossakin vaiheessa alkanut epäillä miestään, hän ei kertonut epäilyksistään poliisille.

Se oli tyhmää ja vaarallista, sillä Ethelistä tuli Christien seuraava uhri.

1. joulukuuta 1949 poliisi teki kammottavan löydön pienestä pesutuvasta 10 Rillington Placen takapihalta: Berylin ja pikku-Geraldinen ruumiit. Molemmat oli kuristettu.

Timothy oli luullut, että hänen tyttärensä oli hoidossa jonkun nuorenparin luona, ja hän kuuli tämän kuolemasta vasta, kun poliisi syytti häntä murhista. Tieto tyttären surmasta sai hänet täysin pois tolaltaan.

Timothylla ei ollut asianajajaa apunaan, ja pitkään yöhön jatkuneiden kuulustelujen jälkeen hän kertoi poliiseille, mitä nämä halusivatkin kuulla.

Hän tunnusti surmanneensa vaimonsa ja lapsensa epätoivoisen taloudellisen tilanteensa vuoksi. Tunnustus kirjattiin ylös, ja Timothy vahvisti sen allekirjoituksellaan.

Kun Timothy sai lopulta asianajajan, hänen kertomuksensa muuttui. Hän väitti olevansa syytön ja tunnustaneensa vain poliisin painostuksesta.

Hänen mukaansa Christie oli murhannut Berylin ja Geraldinen. Poliisi ja syyttäjä eivät kuitenkaan enää uskoneet häntä.

Britannian lain mukaan henkilöä voidaan syyttää vain yhdestä murhasta kerrallaan, ja syyttäjä valitsi tässä tapauksessa lapsenmurhan, koska siitä oli mitä todennäköisimmin luvassa kuolemantuomio.

Kun Evans olisi saanut kuolemantuomion, säästyttäisiin hänen vaimonsa murhan oikeudenkäynnin kalliilta kuluilta.
Syytön hirtettiin

Oikeudenkäynti Timothy Evansia vastaan alkoi 11. tammikuuta 1950. Timothyn puolustusasianajaja Malcolm Morris teki kaikkensa saadakseen päämiehensä vapaaksi ja osoittaakseen, että todellinen murhaaja oli syyttäjän päätodistaja, John Reginald Christie.

Taistelu oli turhaa, sillä Timothy oli tehnyt asialleen valtavasti hallaa. Hän ei ollut ilmoittanut poliisille vaimonsa kuolemasta heti, vaan oli lähtenyt Walesiin.

Sitten hän oli valehdellut poliisille ja lopulta allekirjoittanut tunnustuksen.

Jury oli yksimielinen ja ilmoitti päätöksensä 35 minuutin mietinnän jälkeen. Sen jälkeen tuomari Lewis luki tuomionsa:

”Timothy Evans, jury on todennyt teidät syylliseksi harkittuun murhaan, ja oikeus tuomitsee teidät vietäväksi täältä heti vankilaan ja sieltä teloituspaikalle, jossa teidät teloitetaan hirttämällä.

Ruumiinne haudataan sen vankilan muurien sisään, missä vietätte viimeiset päivänne. Olkoon Jumala sielullenne armollinen.”

Timothy Evans kuunteli tuomionlukua täysin tyynenä. Hänellä ei ollut enää mitään menetettävää.

Tuomio pantiin täytäntöön 9. maaliskuuta 1950. Timothy nukkui viimeisen yönsä sikeästi, ja vartijoiden piti herättää hänet auringon noustessa.

Timothy käveli hirsipuun luo vakavana ja tyynenä. Pyöveli veti mustan hupun hänen päänsä yli ja pujotti köyden hänen kaulaansa. Sitten luukku avattiin, ja hetken päästä Timothy Evans julistettiin kuolleeksi.
Mutta murhat jatkuivat

Timothy Evansin murhaoikeudenkäynnin jälkeen Christie eleli hissukseen kolme vuotta, mutta sen pidempään hän ei enää kyennyt hillitsemään murhanhimoaan.

Hirmutekojen tiellä oli vain yksi este: Christien vaimo Ethel. Aiemmin usein perheensä luona pohjoisessa vieraillut Ethel oli viime aikoina pysytellyt visusti kotona. 14. joulukuuta 1952 Christie kuristi vaimonsa ja kätki tämän ruumiin olohuoneen lattialautojen alle.

19. tammikuuta ja 6. maaliskuuta välisenä aikana Christie murhasi kolme naista, Kathleen Maloneyn, Rita Nelsonin ja Hectorina Maclennanin.

Kaikki murhat hän teki kotonaan ja aina samalla tavalla. Hän houkutteli naiset asuntoonsa ja antoi näille kaasua, kunnes nämä menettivät tajuntansa.

Sen jälkeen hän raiskasi naiset ja kuristi nämä samalla kuoliaaksi.

Ruumiit Christie kätki ruokakomeroon. Poliisi arveli myöhemmin, että hän kaivoi välillä ruumiit esiin harrastaakseen seksiä niiden kanssa.

Christie yritti hävittää ruumiiden hajua vahvalla desinfiointiaineella, mutta haju kävi lopulta niin voimakkaaksi, että hän tapetoi ruokakomeron oven umpeen. 20. maaliskuuta Christie vuokrasi asuntonsa alivuokralaiselle ja muutti hotelliin.

Kun uutiset ruumislöydöistä julkaistiin lehdissä neljä päivää myöhemmin, Christie lähti hotellista ja vaelteli päiväkausia Lontoon kaduilla.

Yhdeksän päivän kuluttua poliisi tunnisti Christien, ja tämä pidätettiin. Rillington Placen kauhut olivat ohi.
Rikkoutunut seinä paljasti

Kun Rillington Place 10:n uusi vuokralainen alkoi naulata hyllyä asunnon keittiön seinään, sekä naula että vasara menivät seinän läpi ja huoneeseen levisi hirveä lemu.

Vuokralainen etsi taskulampun ja kurkisti reiästä sisään nähdäkseen, mikä seinän toisella puolella haisi.

Seinän takaa paljastui karmea näky: komerossa oli kolme puolialastonta ja pahasti mädäntynyttä naisen ruumista.

Vuokralainen kutsui paikalle poliisin, joka tutki talon ja löysi vielä kolme ruumista lisää.

Poliisi julisti välittömästi etsintäkuulutuksen asunnon aiemmasta asukkaasta John Reginald Christiestä.

Muuan poliisi tunnistikin pian kadulla Christien, joka vaelteli pitkin Lontoota pesemättömänä ja parta ajamatta. Christie valehteli ensin nimensä, mutta seurasi kuitenkin vastustelematta poliisia asemalle.

Kuulusteluissa Christie myönsi katumusta osoittamatta seitsemän naisen murhat.

Hänen selityksensä murhista olivat sekavia: hän esimerkiksi väitti monta kertaa, että oli toiminut itsepuolustukseksi tai että oli vain auttanut uhrejaan tekemään itsemurhan.

Vain vauva Geraldinen murhan hän sinnikkäästi kielsi.

Kun poliisi kysyi Christieltä, miksi hän oli vuokrannut ruumiita täynnä olleen asunnon eteenpäin – sehän oli varma keino paljastua – hän vastasi: ”Enpä tullut ajatelleeksikaan.”

Koska Britannian lain mukaan henkilöä voidaan syyttää vain yhdestä murhasta kerralla, syyttäjä aloitti Christien vaimosta Ethelistä, jonka ruumis oli löytynyt lattialautojen alta.

Christie tuomittiin kuolemaan, ja hänet hirtettiin 15. heinäkuuta 1953. Kun pyöveli veti mustan hupun hänen päähänsä, Christie yritti vielä voittaa aikaa. ”Nenääni kutittaa”, hän sanoi.

”Älä huoli, se ei haittaa sinua enää kovin pitkään”, pyöveli vastasi.