Eric Harris & Dylan Klebold

[VoDKa]

Nooh, eipä taida mikään olla liian arka paikka siihen, etteikö tekijöitä voisi nimitellä ihan vapaasti mitä loukkaavimmilla nimillä. Näin ainakin olen itse huomannut. Eikös tuossa lallatuksessa ollut vähän samaa makua: "Observe the nerds who shot up Columbine. Never got laid..." Hyi teitä ihmiset.

Enemmän minua pistään silmään tuo tuollainen ihan älyttömien asioiden ylistäminen. Elämässä tärkeintä on (ainakin suomalaisen ja ilmeisesti jenkinkin) mittapuun mukaan seksi, ryyppääminen, oman etunsa ajaminen ja vielä lisää seksiä ja ryyppäämistä, mielellään niin, että sen avulla voi saavuttaa etuja itselleen. Tosin tähän uskoonhan Eric ja Dylankin oli aivopesty, ainakin molemmat tuntuivat kirjoittelevan ja harmittelevan sitä, etteivät ole päässeet sänkyyn tytön kanssa. Ja kumpikin harrasti juomista ja kai tuon iskunkin voi lopulta laskea oman etunsa ajamiseksi. Mutta eihän siinä, osa ihmisistä tykkää juosta oravanpyörässä ja mennä virran mukana kuin kuolleet kalat, se ilo heille suotakoon.

[Antoine]

Tosin tähän uskoonhan Eric ja Dylankin oli aivopesty, ainakin molemmat tuntuivat kirjoittelevan ja harmittelevan sitä, etteivät ole päässeet sänkyyn tytön kanssa. Ja kumpikin harrasti juomista ja kai tuon iskunkin voi lopulta laskea oman etunsa ajamiseksi. Mutta eihän siinä, osa ihmisistä tykkää juosta oravanpyörässä ja mennä virran mukana kuin kuolleet kalat, se ilo heille suotakoon.

Ei se maailma hyvin makaa, ei sitten koskaan. Mutta sentään ne, jotka eivät oravanpyörään mahdu tai kynnelle kykene voivat aina valita syrjäytymisen mahdollisuuden... Jees, kyllä minäkin vastustan vallallaan olevia arvoja ja arvostuksia. Varsinkin näitä, joihin törmää nuorten parissa. Ei sen elämän siihen pitäisi kaatua, ettei saa naista tai ryyppyseuraa. Vaan jos ympäristö sanoo toista, niin helpostihan se pieni ihminen kaiken nielee. Parempi olisi vaan oksentaa ulos se kura, än yy tee nyt!

[Norsula]

Nykyään tosiaan jo varmaan 12 vuotiaat alkavat panikoimaan siitä, että ovat kaveripiirinsä/koulunsa viimeisiä neitsyitä. Ei siis ihme, että siinä aikuisuuden kynnyksellä kyseinen asia voi alkaa jo hiukan kiristämään/löystämään ruuveja. Kyllä, uskon että puute voi olla yksi syy kouluiskuihin. Tai pikemminkin ympäristö, joka alleviivaa tätä asiaa ylitse kaiken muun. Kouluampujien seksielämättömyydelle naureskeleminen taas on typerää ja lisää osaltaan vettä myllyyn.

[VoDKa]

Joku oli näemmä väsännyt Columbine-aiheisen lyhytelokuvan YouTubeen (kaksiosainen, yhteensä n. 20 minuuttia kestää).

Ensimmäinen osa tuossa: http://www.youtube.com/watch?v=wd1TQ3IuPoY

Ja toinen osa: http://www.youtube.com/watch?v=KtodkwymFME

Henkilökohtaisesti elokuva vaikutti minusta melkein suoralta Zero day & Elephant-kloonilta, jopa kliseisyyteen asti. Melkein näin alkuperäiset näyttelijät rooleissa.

Itselleni ei toiminut tuo tyttö-poika -asetelma, joka elokuvassa oli. En tiedä johtuiko se tytön pyöreydestä vai siitä, etteivät näyttelijöiden kemiat tuntuneet kohtaavan (puhumattakaan tytön kohtuuhuonosta näyttelystä), vai eikö tälläistä elokuvaa vain voi toteuttaa tuollaisella näyttelijäkaartilla.

Columbine oli otettu mukaan suoraan rikostutkintakirjoista laittamalla Ericin ja Dylanin piirustuksia mukaan ja puhumalla tismalleen samoja sanoja kuin mitä pojat videoilla puhuivat ja koulussa olivat sanoneet.

Ei tuo kuitenkaan ihan susikaan ollut, oli siellä pari todella hyvin toimivaakin kohtaa ja omaa mielenkiintoa toki mukaan toi se tyttö siihen ja se, mitä hänelle tapahtui elokuvan aikana. Lisäksi lopun ammuskelukohtaus oli toteutettu erilaisella tavalla, mutta silti kylmäävän todentuntuisesti. Oikeastaan ehkä viimeiset viisi minuuttia olivat ainoa elokuvan ihan oma ja vapaa tulkinta aiheesta Columbine, ja samalla ehkä myös ne mielenkiintoisimmat hetket.

[Sajaki]

Ostin kirpparilta vuoden 1999 Tieteen Kuvalehtiä ja yhdestä artikkelista pisti pahasti silmään: "Esimerkkinä he mainitsevat tapauksen, jossa kaksi nuorta tappoi huhtikuussa 1999 koulunsa pihalla 12 koulutoveriaan ja yhden opettajansa."

Kun tästä pääsin yli, huomasin että kyseessä on aika jännä teoria: liian hyvä itsetunto aiheuttaa väkivaltaa. Tosin artikkeli tuntuu viittaavaan enemmänkin narsismiin, mikä ei ole "normaali" itsetunnon taso.

Samasta jutusta: "Bushman ja Baumeister arvelevat, että vastaaviin tekoihin syyllistyneet saattavat olla lapsia, jotka ovat koko elämänsä ajan saaneet ympäristöltään ainoastaan kehuja. Kun lapset aikuisuuden kynnyksellä huomaavat, että kaikki eivät ole samaa mieltä heidän erinomaisuudestaan, he kokevat itsensä uhatuiksi ja alkavat käyttäytyä väkivaltaisesti."

(Tieteen kuvalehti 12/99)

[VoDKa]

^Mielenkiintoinen teoria, jonka paikkaansapitävyydestä en osaa sanoa suuntaan, enkä toiseen. Onhan totta, että osa kouluammuskeluun päätyneistä on menestynyt todella hyvin tai hyvin koulussa (Auvinen, Kazmierczak, Harris (?)), saaden varmasti kehuja useinkin, mutta joukossa on myös paljon niitä, jotka ovat menestyneet heikosti tai keskinkertaisesti (Woodham, Kinkel, Coon). Kyllä nuo hyvin menestyneet taitaa kuitenkin olla ihan suurempi poikkeus siellä tekijäpuolella.

Tietenkin on otettava huomioon, että Columbine taisi olla ensimmäisiä ammuskeluja, jonka jälkeen ihan oikeasti alettiin kiinnittämään huomiota kouluväkivaltaan ja potentiaalisiin tekijöihin ja aihetta alettiin vasta sen jälkeen kunnolla tutkimaan. Jos lehti on kerran julkaistu jo '99, ei tutkimustuloksia varmasti ole paljon ollut käytettävissä ja tuo teoria on vain ihan yksittäisen ihmisen ajatus, eikä sille ole välttämättä minkäänlaista tutkimustulosta taustaksi.

[Nitro]

Pikkusen hiljasta ollut tässäkin ketjussa..

Mietin tässä sellaista juttua että miksi pojat päättivät lähteä ampumaan huomattuaan, etteivät ruokalan pommit räjähdäkään? Mikseivät he olisivat vain käyneet hakemassa pommit pois paikoiltaan ja katsoneet että missä vika, ja sitten vaikka seuraavana päivänä olisivat tehneet iskusta sitten "täydellisen"? Kyllähän he jonkinlaista keskustelua kävivät portaiden yllä ennenkun ryhtyivät ampumaan. Tai tiedä sitten, kuinka turhautuneita he tuossa vaiheessa olivat..

[Norsula]

Veikkaisin että tuossa vaiheessa on vähän hankala lähteä enää perääntymään niin henkisistä kuin käytännön syistäkin. Olenkin miettinyt että kuinkakohan moni kouluampuja on alkanut katua siinä vaiheessa, kun ei enää ole paluuta? Esimerkiksi ensimmäisen tai toiseksi viimeisen laukauksen jälkeen. Voi olla aika yksinäinen fiilis.

[Raatotanssi]

Mietin tässä sellaista juttua että miksi pojat päättivät lähteä ampumaan huomattuaan, etteivät ruokalan pommit räjähdäkään? Mikseivät he olisivat vain käyneet hakemassa pommit pois paikoiltaan ja katsoneet että missä vika, ja sitten vaikka seuraavana päivänä olisivat tehneet iskusta sitten "täydellisen"?

Kuten Norsula jo aikaisemmin sanoi, perääntymiseen tuossa vaiheessa oli varmasti todella korkea kynnys. Vaikea kuvitella että pojat olisivat lähteneet kouluun korjaamaan pommit takaisin huostaansa ja hipsineet sitten vähin äänin kotiin viilaamaan suunnitelmaa täydelliseksi. Kyllähän he yrittivät saada pommeja räjähtämään myöhemmin, mutta ei sekään sitten oikein onnistunut.

Itsekin olen usein miettinyt, että millainen on se tunne, kun tietää ettei paluuta enää ole. Ei sitä voi edes kuvitella, kun ei ole samanlaisessa tilanteessa koskaan ollut.

[Nitro]

Lähinnä mietin tota juttua siksi koska eihän pojilla ainakaan mitään alustavaa suunnitelmaa ollut sen varalle jos pommit eivät sitten räjähdäkkään (ainakaan todisteita siitä)? Joten siinä olisi voinut tulla vähän sormi suuhun fiilis, että mitäs nyt? Myös lopputulos voisi lopulta olla pienoinen pettymys, että vain 13 sai lopulta nistittyä, kun tavoite oli kumminkin satoja. Mutta ehkäpä sen kynnyksen tekee juuri se, että ollaan jo aseiden kanssa koululla, mitäpä siinä enää perääntymään?

Jos kouluampuja mahdollisesti alkaa katumaan kun paluuta ei enää ole, niin luulisin, että syy tähän on seurauksissa eikä itse teossa, seurauksena siis omien päiviensä päättäminen. Tuskinpa ampuja alkaa harmittelemaan niiden ammuttujen puolesta, jotka hänen mielestään todella ansaitsivat kuolla (tällaiset henkilöt luultavasti epäröivät viimeistään siinä vaiheessa kun ollaan aseiden kanssa koululla), mutta kun kyseessä on oma henki niin sitä luultavasti alkaa miettimään että oliko teko tosiaan kuolemisen arvoinen? Foorumilla oli kait joskus aikaisemmin puhetta, kuinka Dylanin askeleet näyttävät erittäin raskailta poikien poistuessa viimeistä kertaa ruokalasta, olisiko tuo sitten merkki pelosta kohdatessa oma, tuleva kuolema?

[Raatotanssi]

Ei pojilla minun käsittääkseni ollut mitään varsinaista varasuunnitelmaa, sen verran taisi olla luottoa omiin pomminrakennustaitoihin. Minusta tuo pieni uhrimäärä on osoitus siitä, ettei koko jutun perimmäinen tarkoitus ollut tappaa niin monta kuin mahdollista - äkkiäkös siellä koulussa olisi räiskinyt useammankin hengiltä. Kuten jossain aikaisemmin on puhuttu, kyse oli todennäköisesti ns. laajennetusta itsemurhasta, jossa oma kuolema oli se kaikkein tärkein asia.

Jos kouluampuja mahdollisesti alkaa katumaan kun paluuta ei enää ole, niin luulisin, että syy tähän on seurauksissa eikä itse teossa, seurauksena siis omien päiviensä päättäminen.

Voihan se olla mahdollista, että itsemurhapäätös alkaa kaduttaa, vaikka sitä olisi kuinka ajatellut ja suunnitellut. Varmasti liipaisimen painamista kuitenkin helpotti ajatus siitä, ettei tulevaisuutta enää ole - 13 ihmisen listimisestä ei kauhean kevyitä tuomioita jenkeissä anneta. Luulisi että pää on muutenkin tuollaisessa tilanteessa varsin sekaisin, adrenaliini virtaa, eivätkä ajatukset välttämättä ole niitä kaikkein selkeimpiä. Eric oli ehkä jotakuinkin heikossa hapessa tuolloin jo sen takia, että oli menettänyt jonkin verran verta nenän murtumisen seurauksena.

Dylanin askeleista (tai siitä olivatko ne normaalia raskaammat) en osaa sanoa mitään. Ehkäpä se vain näyttää siltä, koska videossa Eric hypähtelee portaa ylös varsin määrätietoisesti, joten hänen rinnallaan Dylan näyttää laahustavan. Ehkä hän vain koki, ettei enää ole kiire minnekään.

[VoDKa]

Pari päivää sitten ilmestyi Klass Fin-TV:lle katsottavaksi.

http://www.fin-tv.com/the-class/klass-v ... 013dc.html

Videon kannattaa antaa latautua vähän aikaa, voi muuten pätkiä. Niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet, tai jotka haluavat virkistää muistiaan tuon elokuvan tiimoilta. Yksi realistisimmista, raadollisimmista ja ajatuksia herättävimmistä koulusurmien kuvauksista ehkä koskaan.

Laitoin tähän ketjuun, koska ohjaaja/käsikirjoittaja kertoi saaneensa inspiraatiota tähän elokuvaan Columbinen koulusurmista.

[Norsula]

Niille, jotka eivät ole sitä vielä nähneet, tai jotka haluavat virkistää muistiaan tuon elokuvan tiimoilta. Yksi realistisimmista, raadollisimmista ja ajatuksia herättävimmistä koulusurmien kuvauksista ehkä koskaan.

Hirveää spoilausta kertoa, että kyseessä on kouluammuskeluleffa No ei vainaskaan. Mutta tuo kouluammuskeluhan ei ole tuossa ollenkaan keskeisin teema mielestäni, vaan kiusaaminen. Joka tapauksessa mielestäni paras kouluammukeluleffa minkä olen nähnyt,

Oli huvittavaa lukea taannoin imdb:stä kommentteja, miten oli kuulemma hyvä leffa, mutta loppu ei muka sopinut yhtään, koska elokuva sijoittu Viroon eikä jenkkeihin! Muistaakseni silloin oli kuitenkin jo Jokelat ja varmaankin Kauhajoetkin koettu täälläpäin.

[VoDKa]

Hirveää spoilausta kertoa, että kyseessä on kouluammuskeluleffa No ei vainaskaan. Mutta tuo kouluammuskeluhan ei ole tuossa ollenkaan keskeisin teema mielestäni, vaan kiusaaminen. Joka tapauksessa mielestäni paras kouluammukeluleffa minkä olen nähnyt,

Oli huvittavaa lukea taannoin imdb:stä kommentteja, miten oli kuulemma hyvä leffa, mutta loppu ei muka sopinut yhtään, koska elokuva sijoittu Viroon eikä jenkkeihin! Muistaakseni silloin oli kuitenkin jo Jokelat ja varmaankin Kauhajoetkin koettu täälläpäin.

No niin, nyt on kaikki pilalla.

Kiusaaminenhan siinä tosiaan on eniten pääosissa ja todellista kiusaamista onkin. Ikinä en ole nähnyt elokuvaa, jossa se kiusaus olisi osattu kuvata noin realistisesti, vaikka siitä olisikin haluttu nimenomaan kertoa. Klassin aikana melkein tuntuu, ettei katselisikaan enää elokuvaa, vaan jonkinlaista erittäin taidokkaasti toteutettua dokumenttia muutaman ihmisen elämästä. Liikaa en voi ylistää tätä elokuvaa, enkä haluakaan, ettei jollakulla ne odotukset mene sitten jo yli ja tule pettymyksenä katselun aikana sitten. Klassin ensimmäistä kertaa katsoessani aikanaan jouduin pysähtelemään vähän väliä vetääkseni vain henkeä tai raivotakseni pääni sisäisesti, niin eläväksi oli se kuvaus tässä onnistuttu saamaan.

Olikohan tuo imdb:n kommentoija itse jenkki vai joku muu? Kommentin perusteella voisi periaatteessa olla ihan kuka tahansa, jenkki, virolainen, vaikka turkkilainen. Jenkki ei tajua, että näitä tapahtuu muuallakin, virolainen ei usko, että se voisi tapahtua hänen omassa maassaan ja turkkilainen ei tiedä, että niitä on tapahtunut muuallakin. (Turkin vedin sattumanvaraisesti päähäni ensimmäisenä sattuneena maana mukaan, ihan yhtä hyvin se olisi voinut olla mikä tahansa muukin maa.) Yritin äkkiseltään selailla noita kommentteja tuosta elokuvasta, mutta näkyy olevan niin paljon postauksia, etten ala kaikkea käymään läpi. Mielenkiintoinen ketju silti tuo "Anyone else feel almost euphoric at the end?", tuntuu tosissaan herättäneen tunteita ja ajatuksia muuallakin, kansallisuudesta riippumatta.

[Norsula]

Muistaakseni henkilö oli Virolainen. Ainakin sellaisen käsityksen sain, että viestin pointtin oli se, että eihän nyt "täällä voi sellaista tapahtua".

Tuo kiusaus oli tosiaan kuvattu leffassa todella intensiivisesti ja itsekin kuplin vihaa sitä katsellessani. Koska tiesin mitä tuleman pitää, viimeistään puolesta välistä alkaen vain odotin, koska tulee se payback-time... Toki toinen puoli minusta vakuutteli, että poikien ratkaisu ei ole oikeasti se paras vaihtoehto ja tulihan sitäkin puolta tuossa leffassa vähän esille. Mutta ei nyt spoilata ihan kaikkia yksityiskohtia