Kristittyjen kokemat väkivaltaisuudet Lähi-idässä ja muualla musulmanien hallitsemissa rauhan tyyssijoissa eivät kiinnosta eurooppalaisia - etenkään suomalaisia. Egyptin tapauksessa piti useaan otteeseen korostaa, että uhrit olivat
KOPTIkristittyjä. Kopti sana mainittiin ikään kuin pelastuksena sille, että huh huh, onneksi musulmaanit eivät harrasta vastaavaa terroria "tavallisiin" kristittyihin.
KOPTISMI antoi tuolle teolle ikään kuin hyväksynnän; "juu, he ovat varmaan itse kiusanneet musuja satoja vuosia" tms.
Kristityt joutuivat yhä pahempaan pulaan Lähi-idässä − osa yhteisöistä vaarassa jopa kadota
Kristittyjen olot ovat yhä tukalammat Lähi-idässä. Kuohunnan ja epävakauden keskellä vähemmistöt joutuvat usein maalitauluksi.
Kristittyjen asema on käynyt vuosi vuodelta yhä ahtaammaksi Lähi-idässä. Osa kristityistä yhteisöistä on jopa vaarassa hävitä alueelta. Näin sanoo saksalainen professori Martin Tamcke, joka on tutkinut jo vuosikymmenten ajan kristittyjä Lähi-idässä.
− Ihmisenä, joka on matkustanut alueella jo yli 40 vuotta, opiskellut kieliä ja jolla on ystäviä alueella, koen että minulle hyvin tärkeä asia on katoamassa, Tamcke sanoo.
Kun Göttingenin yliopistoa edustava Tamcke osallistui toukokuussa Suomen Lähi-idän instituutin seminaariin Joensuussa, oli Egyptistä saatu jälleen surullisia uutisia. Joukko asemiehiä oli hyökännyt koptikristittyjen bussia vastaan. Lähes 30 ihmistä kuoli.
– Joukossa oli lapsiakin. Se taisi olla tarkoituksenakin, Tamcke päivittelee.
Myös Syyrian julman sodan keskellä kristityt ovat olleet yksi ääriryhmien kohteeksi joutuneista ryhmistä. Kristittyihin on kohdistunut Syyriassa hyökkäyksiä ja sieppauksia.
Monet ovat paenneet maasta, eikä Tamcke usko kaikkien palaavan takaisin. Se voi jättää ison aukon syyrialaiseen väestömosaikkiin.
− Osan näistä ryhmistä kohdalla kysymys on, onko niitä enää Syyriassa sodan jälkeen, Tamcke sanoo.
Lähi-idän kristityt
-Libanonissa kristittyjä arvioidaan olevan noin 30 prosenttia väestöstä. Väestölaskentaa ei tosin ole tehty vuosikymmeniin.
-Egyptissä kristittyjen osuus väestöstä on noin kymmenen prosenttia.
-Israelissa kristittyjen osuus on kahden prosentin paikkeilla. Palestiinalaisalueella osuus on myös parin prosentin luokkaa.
-Syyriassa arvio kristittyjen osuudesta on noin kymmenen prosenttia. Määrä on sodan aikana laskenut.
-Kristittyjä on myös muun muassa Turkissa, Jordaniassa, Irakissa ja Iranissa.
-Kristittyjen paineet Lähi-idässä eivät ole uusi asia. Kristittyjen muutto pois alueelta on jatkunut pitkään. Mutta viime vuosien epävakauden keskellä paineet ovat kasvaneet entisestään.
-Kristittyjen määrä on vähentynyt niin Syyriassa, Turkissa, Irakissa kuin Egyptissä. [/b][/size]
Egyptiläinen yhteiskunta on pahoilla arvilla viime vuosien poliittisten myllerrysten jäljiltä. Noin kymmentä prosenttia väestöstä edustavan koptikristittyjen aseman hankaloituminen on yksi seuraus levottomista ajoista.
Koptien johto tuki armeijan päätöstä syrjäyttää islamistinen Muslimiveljeskunta vallasta. Valtaan nousi kovaotteinen Abdel Fattah al-Sisi, jonka johdolla Muslimiveljeskunta julistettiin terroristijärjestöksi.
Iso egyptiläinen liike suljettiin täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä on syventänyt jännitteitä Egyptissä. Koptien tuki al-Sisille on altistanut heidät entistä enemmän vihalle.
− Tämä on riskialtista peliä. Jos olet mukana muuttamassa poliittista suuntaa, jotta olisit paremmassa turvassa, joku kääntyy sinua vastaan, Tamcke sanoo.
Terroristijärjestö Isis käyttää herkkää tilannetta lietsoakseen vihaa väestöryhmien välille. Juuri Isis on ilmoittanut tehneensä suurimman osan isoista iskuista, joita kopteihin on kohdistunut viime kuukausina. Se pyrkii aiheuttamaan epävakautta lietsomalla ihmiset toisiaan vastaan.
Toimintatapa on tuttu muistakin alueen maista. Ääriryhmät pakottavat vähemmistöt turvautumaan itsevaltaisiin hallintoihin tekemällä heidän elämästään turvatonta.
Al-Sisi on vastannut tekemällä vastaiskuja aseryhmiä vastaan sekä Egyptissä että naapurimaassa Libyassa. Koptien joukossa on silti kasvavaa turhautumista siihen, ettei heitä suojella riittävästi.
Professori Tamcke ei usko, että ongelma ratkeaa voimalla, vaan sovittelulla yhteiskunnassa. Egyptin painekattilaa pitää purkaa, jotta viha vähenisi.
Iskun jälkitutkinta
Syyriassa kristittyjen tilanne on vielä hälyttävämpi. Egyptissä suurin osa kristityistä on kopteja. Ryhmä on niin suuri, ettei se hevillä lähde Egyptistä. Mutta Syyrian kristityt ovat kirjava joukko eri kirkkokuntia, joiden tilanne vaihtelee.
Syyrialaisortodokseilla on vankka asema, sillä se on yhteisöistä suurin. Tamcke nostaa esille kaksi ryhmää, joiden puolesta hän pelkää.
Ensin ovat armenialaiset. Armenialaisvähemmistö syntyi oikeastaan suhteellisen myöhään, sillä he pakenivat Syyriaan turkkilaisten osmanihallintoa. Nyt he ovat joutuneet pakenemaan jälleen. Tamcken mukaan lähtemiseen on matalampi kynnys, kun yhteisö on aiemminkin joutunut pakenemaan.
− Yhteisö ei varmastikaan palaa enää sellaiseksi kuin se oli ennen sotaa. En usko, että kovin moni heistä palaa Syyriaan, koska he ovat asettuneet Armeniaan tai muihin maihin.
Myös itäsyyrialaiset kristityt ovat vaarassa.
− Iso kysymys on, miten heidät houkuttelee palaamaan. Miten rohkaista ihmisiä palaamaan kaupunkeihin ja kyliin, joissa heitä tapettiin? Tamcke pohtii.
Suhtautuminen Syyrian sotaan on ollut kristityille haastavaa. Suurin osa on asettunut hallinnon puolelle tai yrittänyt pysytellä erossa koko sopasta. Syyrian kristittyjä on ollut mukana Syyrian oppositiossa, mutta kyse on vähemmistöstä.
Joidenkin mukaan kristittyihin kohdistuu vihaa, koska heidän katsotaan olleen etuoikeutetussa asemassa al-Assadien Syyriassa. Osa Syyrian kristityistä on ollut täysin al-Assadien hallinnon takana ja vieläpä hyvissä asemissa.
Tamcke muistuttaa, että kristityt ovat usein tehneet yhteistyötä alueen hallintojen kanssa. Siten he ovat pyrkineet turvaamaan olemassaolonsa. Ei ole ihme, että se on yhteisölle luontevaksi koettu ratkaisu myös sodan keskellä.
Kaikki ryhmät ovat kärsineet Syyriassa sodasta. Maassa on paljon katkeruutta, jota pitäisi ratkoa, jotta väkivallan määrä vähenisi.
Syyrialaisten kristittyjen tulevaisuuteen vaikuttaa tietenkin se, millaiseen ratkaisuun sota joskus hamassa tulevaisuudessa päättyy. Johtavatko Syyriaa sellaiset voimat, jotka huolehtivat vähemmistöistä.
− Me tarvitsemme Syyriaan ratkaisun, joka ei pohjaudu uskonnollisiin jakoihin, vaan monikulttuurisuuteen, Tamcke sanoo.
Lista ei pääty Syyriaan tai Egyptiin. Myös Turkissa kristittyjen asema on käynyt vaikeammaksi sunni-islamia korostavan itsevaltaisen hallinnon alla.
Itä-Turkissa on Tamcken mukaan enää pieni 2 000−3 000 ihmisen yhteisö, jonka tulevaisuus on vaakalaudalla. Istanbulissa on enemmän kristittyjä, mutta myös näiden yhteisöjen liikkumatila on kaventunut.
Irakissa suurin osa kristityistä on lähtenyt jo 2000-luvun sodan seurauksena. Isisin nousu pakotti jälleen uudet yhteisöt pakoon. Jäljellä on enää murto-osa entisestä kristitystä yhteisöstä. Tamcke uskoo, että vain harva palaa.
Kristittyihin kohdistuvat paineet Lähi-idässä ovat monisyinen vyyhti. Kuohunnan ja taloudellisten vaikeuksien keskellä yhteiskunnissa aletaan usein etsiä syntipukkeja. Epävakaus on antanut tilaa ääriliikkeille, jotka käyttävät vihaa hyväkseen.
Tamcken mukaan olisi tärkeää, että puolustuspuheenvuorot kristittyjen puolesta tulisivat alueelta, muslimeilta. Puolustajia toki on jo, mutta lisää tarvittaisiin.
Myös jo siirtomaa-aikoihin juurensa juontavalla historialla on oma roolinsa sopassa. Lähi-idässä koetaan usein, että länsi käyttää mielivaltaisesti valtaa ja puuttuu alueen asioihin.
Tämä vaikea suhde heijastuu osaltaan myös tapaan, jolla kristittyihin suhtaudutaan. Jos lännessä osoitetaan sympatiaa erityisesti kristityille, se saattaa jopa pahentaa paikallisten kristittyjen asemaa.
Tamcke huomauttaa, että kristittyjen vähemmistöjen kutistuminen on huono asia myös muslimeille. Jos vähemmistöt kutistuvat, tarve ymmärtää erilaisia uskontoja ja kulttuureja vähenee. Työstä avoimemman yhteiskunnan puolesta tulee yhä vaikeampaa koko yhteiskunnassa.
YLE
21.6.2017 klo 08:02 päivitetty 21.6.2017 klo 08:12
Tamcke ei ymmärrä:
"...kristittyjen vähemmistöjen kutistuminen on huono asia myös muslimeille. Jos vähemmistöt kutistuvat, tarve ymmärtää erilaisia uskontoja ja kulttuureja vähenee".
Tätähän musulmaanit juuri haluavat; islamia ja vain islamia. Krisittyjen määrä vähenee myös Euroopasssa hallitsemattoman maahanmuuton ja musujen holtittoman sikiämisen vuoksi. Mutta onneksi Suomessa on valtava tarve musulmaaniyhteisöille koska suunnaton rikkaus, koska värikkäät vaattet ja iloinen puheensorina.
- Mutta mites sitten käy näille "uskoaan vaihtaneille" partalapsille?
"Tämä vaikea suhde heijastuu osaltaan myös tapaan, jolla kristittyihin suhtaudutaan. Jos lännessä osoitetaan sympatiaa erityisesti kristityille, se saattaa jopa pahentaa paikallisten kristittyjen asemaa".
Siksi Suomessakin kristittyjen kokemasta vainosta niin lähi-idässä kuin Suomessakin vaietaan; tulee vaikeuksia jos ymmärrämme heitä. Meidän - ja näiden ateistiksi* itseään kutsuvien - tulee aivan erityisesti ymmärtää muslimien vaikeuksia, heihin kohdistuvaa sortoa sekä vainoa.
*ateisti = uskonnoton henkilö, joka on hyvillään sitä kun juoppo kirjailija heittää Raamatun lattialle, mutta on erityisen huolissaan kun muslimeja kohdellaan huonosti toisten muslimien toimesta. Kristittyjen kokema vaino muslimimaassa on ateistille yks hailee.
--------------------------------------------
Iltalehden blogissa
Pauli Vahtera kirjoittaa Libanonista. Tuosta ennen niin rauhallisesta ja vauraasta valtiosta, josta tuli musulmaanienemmistön myötä yksi maailman perslävistä:
Muuttuuko Suomi uudeksi Libanoniksi
Libanon on konkreettinen esimerkki maasta, jonka muuttuminen muslimienemmistöiseksi on muutamassa vuosikymmenessä tuhonnut ennen niin vauraan ja rauhallisen yhteiskunnan.
Haluavatko Suomen hallitus ja ministerit Sipilä, Orpo ja Soini todella muuttaa Suomen samanlaiseksi ongelmavaltioksi. Vai mitä ihmettä nämä miehet oikein miettivät? Vai tulevatko kaikki määräykset Euroopan Unionista ja olemme jo tahdoton osa liittovaltiota? Mitä EU:n johtajat ajattelevat? Miksi he haluavat tuhota Euroopan ja eurooppalaisen elämäntavan?
Maassa asuvista noin kolmannes on kristittyjä ja 5 % ortodokseja. Šiialaisia muslimeja on 30–40 % väestöstä ja sunnimuslimeja noin 25 %. Muita muslimisuuntauksia on vajaa kymmenesosa maassa asuvista. Lisäksi maassa asuu vajaa puoli miljoonaa pakolaista Palestiinasta. Muslimien määrä nousee edelleen nopeasti.
Onko kyseessä Suomi vuonna 2100? Todennäköisesti? Maa on vuoden 2017 Libanon, joka omassa nuoruudessani oli kristitty maa. Muutos on ollut nopea maahanmuuton ja suuren syntyvyyden takia. Vuonna 1967, 50 vuotta sitten Libanonissa oli 2,2 miljoonaa asukasta – nyt 5,9 miljoonaa.
DX-kuuntelin 1960-luvulla Radio Lebanonia. Maan pääkaupunkia Beirutia pidettiin silloin Lähi-Idän Pariisina. Toivoin silloin pääseväni joskus sekä Pariisiin että Lähi-Idän Pariisiin. Pariisissa olen käynyt. Lähi-Idän Pariisia ei enää ole. Beirut on tuhottu.
Libanonilaissyntyinen Brigitte Gabriel kertoo, kuinka islam tuhosi Libanonin
Käännös: (blogissa olevan, dl huom!) videon kohdasta 2:12: ”Olen kotoisin Libanonista, joka oli aikoinaan Lähi-Idän ainoa maa, jonka väestön enemmistö oli kristittyjä. Olimme avoimia, oikeudenmukaisia, suvaitsevaisia ja monikulttuurisia. Olimme ylpeitä monikulttuurisuudestamme. Politiikkamme oli pitää rajat auki. Toivotimme tervetulleeksi jokaisen, koska halusimme jakaa kaikkien kanssa keskelle arabimaailmaa luomamme länsimaisen yhteiskuntamme.
Muslimit lähettivät lapsiaan opiskelemaan yliopistoihimme, koska yliopistomme olivat arabimaailman parhaat. Valmistumisen jälkeen opiskelijat jäivät työskentelemään maahamme, koska olimme luoneet Lähi-Idän parhaiten toimivan talouden, vaikka meillä ei ollut edes öljyä.
Beirutista tuli Lähi-Idän Pariisi.
Libanonin muutos
Valitettavasti tämä alkoi vuosien mittaan muuttua. Libanon itsenäistyi 40-luvun alussa, mutta jo 60- ja 70-luvuille tultaessa kristityistä oli tullut omassa maassaan vähemmistö ja muslimeista enemmistö.
Islamilaisen väestön kasvaessa suvaitsevaisuus alkoi kadota, koska muslimit alkoivat vaatia yhä enemmän oikeuksia, jotka eivät olleet yhteensopivia juutalais-kristillisen arvojärjestelmämme kanssa. Tämä johti ongelmiin. Tilanne pysyi hallinnassa vuoteen 1970 saakka, jolloin Libanoniin alkoi virrata pakolaisia Jordaniasta. Heidät päästettiin maahan, koska meillä oli jo ennestään pakolaisleirejä. Libanon olikin tuohon aikaan ainoa Lähi-Idän maa, joka otti vastaan palestiinalaisia. Enemmistö tulijoista oli muslimeja. Tulijat liittoutuivat libanonilaisten muslimien kanssa ja julistivat kristityille jihadin. Tavoitteena oli luoda tukikohta, josta käsin taistella Israelia vastaan ja tappaa juutalaiset. Tätä he olivat yrittäneet jo Jordaniassa, mutta olivat epäonnistuneet diktaattorimaisen kuninkaan takia. Nyt he olivat onnistuneet pääsemään Libanoniin, ja käyttäen hyväkseen avoimuuttamme, oikeudenmukaisuuttamme, monikulttuurisuuttamme ja demokratiaamme he pyrkivät kumoamaan demokratiamme.
”Allahu akbar”
Oma 9/11-katastrofini tapahtui vuonna 1975, jolloin radikaalimuslimit räjäyttivät kotimme raunioiksi allahu akbaria huutaen. Ainoa rikokseni oli, että olin kristitty ja asuin kristittyjen kaupungissa. Kysyin vanhemmiltani, miksi he hyökkäsivät kimppuumme, ja isäni selitti minulle, että koska olimme kristittyjä, muslimit pitivät meitä vääräuskoisina ja halusivat tappaa meidät.
Kristittyjä vainottiin. Libanonin sisällissota käynnistyi täysimittaisena sotana sen jälkeen, kun neljä muslimia oli tunkeutunut erääseen kirkkoon jumalanpalveluksen aikana ja alkanut ampua ihmisiä.
Palestiinalaiset ja Libanonin muslimit olivat yhdistäneet voimansa ja muodostaneet arabi-libanonilaisen armeijan. Kristittyjä oli alettu surmata joukoittain ja heidän kaupunkejaan vallattiin. Näistä joukkosurmista kerrottiin harvoin läntisissä tiedotusvälineissä, koska valtaosa läntisestä mediasta sijaitsi Länsi-Beirutisssa, joka oli Jasser Arafatin valvonnassa.
Vasemmistolaiset kristityt sanoivat heitä tappamaan tulleille muslimeille: ”Te ette voi tappaa meitä. Me olemme marssineet teidän kanssanne, me olemme edustaneet teitä oikeudenkäynneissä, me olemme vaatineet teille oikeuksia. Me olemme teidän puolellanne.” Johon muslimit vastasivat: ”Te ette ole muuta kuin hyödyllisiä idiootteja. Te ette ole yhtään sen kummempia kuin muut kristityt vääräuskoiset.”
IL blogi
Tämä tummennettu kohta aivan erityisesti palstan ateisteille, suvaitsevaisille ja muille vasemmistolaisen elämänkatsomuksen omaaville "hyville" ihmisille.
Nämä ns hyvät ihmiset ovat kuin keskitysleirien kapoja; luulevat kaveeraamalla pääsevänsä suosioon, säästäen näin henkensä.
