Pieni liekki kirjoitti:Aloin nyt lukea "Keisari Aarnio"-kirjaa toiseen kertaan, kun tämäkin Jari Aarnion juttu vaikuttaa yhtä hämärältä kuin Anneli Auerin tapaus. Voisiko joku viisaampi valistaa minua niistä rikoksista, joista Jari Aarniota syytetään? Toivoisin myös tietoa siitä, mistä rikoksista Jari Aarnio sai lainvoimaisen tuomion Trevoc-haarassa.
Tämän Trevocin tarinan luulen ymmärtäneeni.
Trevoc on myynyt ja/tai kehittänyt seurantalaitteita mm. poliisin käyttöön. Sinällään sivulla 173 kerrotaan, ettei laitteiden toiminnan luotettavuutta ole vaarannettu, mutta ongelma olikin oikeuden mukaan muualla.
Instia sijoitti vuosina 2008/2009 Trevociin 200 000 euroa. Kyseessä oli vaihtovelkakirjalaina., jossa ideana on se, että jos lainaa ei saada takaisin, on lainanantajalla oikeus vaihtaa jopa koko lainamäärä yhtiön osakkeisiin. Tämä Instia voisi siis saada Trevocin osakkeita omistukseensa, jos haluaisi.
Nyt väitetään tapahtuneen niin, että sijoituksen/lainan alkuperäinen arvo 200 000 euroa olisi osittain kadonnut, koska Trevociin sijoitettu raha oli käsittääkseni syöty esim. kehityskuluihin ja takaisinmaksu ei olisikaan mahdollista. Joten tässä vaiheessa Instia luopuisi näistä käytännössä optioista (mahdollisuudesta ostaa osakkeita) vain 50 000 eurolla, jos joku sen vain maksaisi. Todennäköisesti patentin hakemisessa laitteelle tuli ongelmia ja Trevocin osakkeet eivät olleet enää arvokkaita. Toisaalta tällaisessa tapauksessa voi olla myös muita syitä luopua optio-oikeudesta esim. käteisen tarve tai tarve tehdä alaskirjaus omissa taseissa, jolloin tappiota voi hyödyntää esim. verotuksellisessa mielessä. Tämä on aika tyypillistä esim. näissä startup-yrityksissä. Vain harvat niistä menestyvät ja osassa tulee suuriakin tappioita.
Nyt Aarniolla tai jollain muulla oli mahdollisuus siis lunastaa vain 50 000 eurolla nämä optiot, joista joku oli aiemmin maksanut 200 000 euroa. Tämän 50 000 euroa Aarnio siirsi lakimiehen tilille. Mukana oli toinen henkilö, hän ei siis ollut tässä hankkeessa yksin. Yhteensä laskujeni mukaan Aarnion sijoituksena olisi ollut 17 000 euroa omaa rahaa. Tämä toinen henkilö oli siirtänyt Aarnion tilille 25 000 euroa. Asianajaja palautti 8 000 euroa Aarnion tilille ja tämä toinen henkilö oli rahallisesti neutraali, jolla ei ole tähän Aarnion rahoittamaan summaan mitään merkitystä sijoitusmielessä. Se, mistä toisen henkilön sijoitus oli peräisin, on toisen tarkastelun aihe.
Tähän saakka ei tässä olisi mielestäni mitään sen suurempaa ongelmaa, mutta Instiaan sijoittanut henkilö paljastui Keijo Vilhusen sisareksi. Tätä ei siis olisi tiennyt myöskään KRP eikä Helsingin huumpoliisikaan. Nainen todettiin varakkaaksi ja nuhteettomaksi kansalaiseksi kirjan mukaan. Myöskään asianaja ei näytä tietäneen kuka nainen oli.
Nyt ensimmäinen väite oli se, että Aarnio tiesi naisen olevan Keijo Vilhusen sisar. Mikä tietenkin herättää kysymyksiä mutta ei ole ongelmallista Aarnion itsensä kannalta katsottuna niin kauan aikaa kuin Aarniolla ei ole mitään tekemistä tämän alkuperäisen sijoituksen kanssa. Sen takia tuomiosta kerrotaan kirjassa, että käräjäoikeus katsoi, että kyseinen 200 000 euroa ei ollut ainakaan kokonaisuudessaan tämän naisen varoja vaan ne olivat Aarnion käytettävissä ja määräysvallassa. Jolloin siis syntyi tilanne, jossa oikean Trevocin omistajan väitetään olleen Aarnio itse.
Väitettä tukee oikeuden mukaan mm. se, että joku Aarnion ystäväpiiriin kuulunut nainen olisi vuonna 2009 tai 2010 kertonut, että Aarnio oli ostanut yritykselle pakettiauton ja puhunut yrityksen perustamisesta. Tämän kerrotaan olleen Aarniolle varsin piinallista. Nainen toteaa kirjassa, että ”keväällä 2015 oli jo niin ahdistava olo, että pitäisikö mun jonkun kanssa jutella, että saan mielenrauhan. Sitten päätin, että kerron rehellisesti, että vastaan kysymyksiin.” Sinällään kertomus, joka on esitetty useita vuosia myöhemmin saattaisi herättää kysymyksiä esim. sen suhteen, että kuinka merkityksellistä tieto olisi ollut ystävälle, muistaisiko hän tällaisen keskustelun vuosia myöhemmin siinä Aarnion vieressä näppäillessä puhelinta? Ihmisillä on yllättävän hyvä muisti, kun he alkavat aktiivisesti muistella asioita.
Lakimies oli ostanut Instian pari vuotta tämän sijoituksen tekemisen jälkeen eli ilmeisesti sitten vuonna 2011. Kaiken järjen mukaan tämä 200 000 euroa on pakko olla yhtiön taseessa varallisuutena. Se miksi lakimies ostaisi yhtiön osakkeita, jonka saatavista hän ei tiedä keneltä ne ovat tai ei tiedä myöskään ovatko ne ylipäätään kurantteja, on minulle epäselvää. Joka tapauksessa näin on väitetty ja myös tuomioistuimessa uskottu olevan totuus.
Seuraavaksi kerrotaan tämän Vilhusen sisaren väittäneen, että hän ei tunne Aarniota eikä tiennyt Trevocista mitään. Kuitenkin hänen tiedetään antaneen tämän vaihtovelkakirjalainan Trevocille lakimiehen kautta. Itselleni olisi erittäin merkillinen tilanne, jos minulla olisi yhtiö, jonka varat annan ulkopuoliselle lakimiehelle hoidettaviksi, joka sijoittaisi 200 000 euroa yhtiöön, josta tulisi lopputuloksena 150 000 euron tappio vain hetkeä myöhemmin ostohetkestä. Näin voi kuitenkin käydä toteaa siis käräjäoikeus.
Seuraavaksi suuttui sitten Vilhunen, jonka sisarelle tuotettiin hänen mielestänsä (siis Vilhusen itsensä mielestä) 150 000 tappio. Näin ei ollut kuitenkaan käräjäoikeuden mielestä, kuten kirjassa sivulla 173 lukee niin ”Tuomion mukaan lukuisat seikat viittasivat siihen, ettei Trevociin sijoittanut yhtiö ollut naisen määräysvallassa.” Tässä vaiheessa käräjäoikeuden mielestä Vilhusen suuttumus ei liene ollut oikeutettua, mutta tässä suuttumuksen tilassa kerrotut asiat ovat olivat kuitenkin oikeuden käsityksen mukaan totta.
Tämä lakimies olisi omien sanojensa mukaan ”hoitanut yhtiön asioita nimenomaan Aarnion hyvän ystävän puolesta.” Nyt suuttui lakimies kuullessaan, ettei tätä hyvää ystävää ollutkaan vaan se oli Aarnio itse. Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksei Aarnio olisi voinut tälle lakimiehelle kertoa rehellisesti, että hän on tämä sijoittaja itse? Tuomioistuin on uskonut siis molempia sekä lakimiestä siinä, että Aarnio valehteli siitä, että kuka omistaa Instian ja samalla tätä Instian omistanutta naista, joka kertoo, ettei hän tunne Aarniota.
Trevocin alkuperäiset perustajat Jouni Viitanen ja Pasi Patama eivät jostain syystä olleet selvillä mistä sijoitus heidän omistamaansa yhtiöön tuli. Sinällään kaikkia sijoittajia ei välttämättä esim.start-up –yrityksissä tiedetäkään, joten tilanne ei ole aivan mahdoton. Instian perustaja oli siis tämä Keijo Vilhusen sisko, jonka sukunimi oli toinen. Seuraavaksi sitten suuttui Patama, jonka mielestä Aarnio yritti tulla Trevocin omistajaksi. ”Aarnio oli käyttänyt Instiaa saadakseen osuuden Trevocista. Pataman mielestä häntä kusetettiin kuviossa.” Tilanne, jossa pienyrittäjää ”kusetetaan” ei kuitenkaan välttämättä ole sellainen, että yritykselle tullut laina jätetään maksamatta ja sijoittaja sitten myy sijoituksensa jollekin toiselle. Tapahtuma lienee tätä päivää.
Jos laina olisi maksettu pois, ei olisi mitään optio-oikeutta ostaa Trevocin osakkeita. Muistakaamme, että optio-oikeus astuu voimaan vain, jos vaihtovelkakirjalainaa ei makseta määräajassa takaisin. Aivan samalla tavalla esim. perintäyhtiöt ostavat lainoja rahoituslaitoksilta johonkin tiettyyn hintaan ja pyytävät sitten velalliselta koko lainaa kuluineen ja korkoineen takaisin. Se, miksi tällainen sallitaan, ei ole tämän teeman keskeinen kysymys. Sen lisäksi voisi olla myös niin, että jos sijoitusta/lainaa ei myy eteenpäin saattaa koko sijoituksen arvo mennä nollille. Tämän oli käsittänyt myös Vilhunen. ”Siskon firma laitettiin myyntiin eniten tarjoavalle.”
Pataman suuttumuksen voi tietenkin ymmärtää, toisaalta on merkillistä, että oikeus ei velvoittanut Patamaa itseään selvittämään kuka hänen yritykseensä on sijoittanut rahaa? Kysymys oli kuitenkin rahoittajasta, joka ei esim. tullut ulkolaiselta sijoitusyhtiöltä
Kuten todettu sivulla 173 ”Oikeus katsoi, että kyse oli ainakin osaksi Aarnion käytettävissä ja määräysvallassa olleista varoista.” Eli tuomion mukaan Aarnio olisi sijoittanut Instiaan vuonna 2008/2009 ja sitten myöhemmin, kun sijoitus oli osoittautumassa todella huonoksi, Aarnio pyrkisi sijoittamaan yhtiöön uudelleen rahaa. Siis siihen samaan yhtiöön, jossa hän olisi lähes menettänyt alkuperäisen sijoituksensa.
On olemassa myös toinen vaihtoehto, Aarnio tajusi saavansa jotain toiselle kuulunutta halvalla, ja hän pyrki myös hankkimaan sen itselleen. Rikoksen sijasta nimitys saattaisi tässä tapauksessa olla lähempänä kapitalismin isäksikin mainittua Adamsin teoriaa näkymättömästä kädestä.
Tämä tarkoittaa terminä sitä, ettei myönnä olevansa syyllinen. Kertoo siis asian menneen ihan eri tavalla kuin syyttäjä kertoo. Näin ollen tietysti todistaa samalla olevansa syyllinen. Tämä selvä.