Keisari Aarnio -lukupiiri

[Kuolemannaakka]

Ostin kirjan eilen heräteostoksena ja illan aikana tuli luettua koko teos kannesta kanteen. Erinomaista työtä toimittajilta! Lähes kokonaisuudessaan asiallista ja objektiivista tekstiä, ainoastaan muutamassa kohdassa omat mielipiteet paistoivat läpi tekstistä.

Tälläkin palstalla on keskustelu kirjasta mennyt jankkaamiseksi ja sen pääpointit on ohitettu. Tosin poliisiylijohtokin sortui samaan virheeseen: hyvillä lopputuloksilla annetaan anteeksi kaikki sääntöjen ja määräysten rikkomiset. Mielestäni erittäin vaarallinen ajattelutapa lainvalvonnasta vastaavilta virkamiehiltä.

Varmasti jokainen pidempään työelämässä ollut on törmännyt vastaaviin tapauksiin pienemmissä mittakaavoissa. Firman huipputyöntekijän annetaan toimia omalla tavallaan, kunnes uloste osuu tuulettimeen tai koko firman kulttuuri on pilalla. Jos yrityksellä ei ole muita arvoja kuin lopputulokset, päästään Uberin tapaiseen yrityskulttuuriin, jossa jopa sisäisesti pelataan rumaa peliä.

Kirjan kirjoittajat nostivat esiin myös sen, että jos poliisit ottavat käyttöön rikollisten keinot, hämärtyy raja, kummalla puolella toimitaan. Sama ilmiöhän on havaittu kymmeniä vuosia sitten esim. Stanfordin vankilakokeessa. Tässä tuli poliisijohdon kyvyttömyys ilmi: Helsingin huumepoliisi olisi pitänyt pakottaa noudattamaan samoja sääntöjä kuin muutkin, vaikka se olisi varmasti johtanut vuosien mittaiseen huonompaan tehokkuuteen.

Toinen johtamisen pääsääntö, johon poliisiylijohto ei tarttunut, on "no assholes" -sääntö. Kun nähtiin, että Helsingin huumepoliisi eristäytyy koko ajan eikä kykene yhteistyöhön, olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soida ja tilanteeseen pitänyt puuttua. Poliisijohto omalla toiminnallaan mahdollisti välien kiristymisen siihen pisteeseen, että RHU pystyi hiljentämään kaiken kritiikin vetoamalla kateuteen.

Loppuyhteenvetona voisi siis todeta, että hyvä johtajuus on erittäin harvinainen luonnonvara, ja silloin kun organisaatiossa on johtamistyhjiö, pystyvät organisaation arvoja vastaan toimivat tekijät nousemaan esiin.

Toki on noinkin, ja on hyvä, että toimintatavat yhtenäistetään ja tieto kulkee jnejne.

Mutta Aarnion kannaltahan on olennaisinta (ja mielestäni myös Suomen oikeuslaitoksen): Onko mies asshole, joka huseeraa omaan tyyliinsä koska dekkarirooli on noussut hattuun ja jonka työvuorolistat jää tekemättä ja joka tapaa Suomen tunnetuimpia rikollisia, vai onko hän Suomen johtavia huumekauppiaita.

Puoli vuotta ehdollista vai 13 vuotta linnaa? Siinä on vähän eroa. Missä ne huumeet tässä jutussa on? Miten voidaan tuomita 13 vuotta linnaa edes yksilöimättä rikosta. Sitä mä en ymmärrä. Ilmeisesti suurimmalle osalle kansaa asialla ei ole niin suurta merkitystä, jos voidaan kuitenkin osoittaa, että harmaalla vyöhykkeellä vahvasti oltiin? Minusta sillä pitäisi olla merkitystä, kun olen tämmöinen "syytön, kunnes toisin todistetaan"-ihminen, enkä tuomitse rikollistakaan, mikäli ei ole tarpeeksi todisteita. Aarnion tapauksessa on minkäänlaisen rikoksen osoittaminenkin aika vaikeaa.

[Tuomion Pasuuna]

Jos Aarnio on syytön, niin mistä sen rahat ovat peräisin?

[Nicht schuldig]

Tässä tuli poliisijohdon kyvyttömyys ilmi: Helsingin huumepoliisi olisi pitänyt pakottaa noudattamaan samoja sääntöjä kuin muutkin, vaikka se olisi varmasti johtanut vuosien mittaiseen huonompaan tehokkuuteen.

Mielenkiintoinen ajatus. Eli sääntöjen noudattaminen RHU:n puolelta vuosia sitten olisi johtanut huonompaan tehokkuuteen menneiden vuosien aikana. Jos mietitään, mitä sana tehokkuus voisi tarkoittaa, mieleeni tulee ainakin kaksi mitattavaa asiaa, eli huumevarikkojen määrä ja rikollisten kiinnisaaminen. Olisiko seurauksena siis tänä päivänä sääntöjen noudattamisesta ollut se, että huumerikollisia olisi nyt entistä enemmän, samoin kaduilla liikkuisi nyt enemmän huumeita kuin on tällä hetkellä?

Sinällään ei hassumpi ajatus, jos sitä kehittelee organisaation näkökulmasta. Tuloksena voisi olla läpinäkyvä organisaatio, jossa kaikki ovat samalla viivalla, jossa toteutetaan hyvää dokumentointitapaa, ”no assholes” periaatetta.

Nykyistä organisaatiomallia kirjoittaja kuvailee ilmaisuilla yrityskulttuuri, jossa pelataan rumaa peliä, joka käyttää rikollisia keinoja, jossa raja on hämärtynyt ja sääntöjä ei noudateta, jossa on "asshole" paikalla, joka eristäytyy, ei kykene yhteistyöhön, ja joka on vaarallinen.

Tämän kuvailtu organisaatiomalli on kuitenkin kirjoittajankin mielestä saanut enemmän tuloksia aikaan?

[pedoauer]

Jos Aarnio on syytön, niin mistä sen rahat ovat peräisin?

Aarnion oman kertoman mukaan on aarnio osallistunut törkeään paritukseen konsultoimalla suomalaista liikemiestä paritettavien turvallisuuteen liittyen. Tästä rikoshyötynä aarnio saanut siis 447000€.
Tämänhän luultavasti jo tiesitkin.

Tämä laittoman rahan ottaminen ja verojen maksamatta jättäminen ei tietenkään tee aarniosta rikollista, koska rikoshan on vanhentunut.
Eikä tämä rahan ottaminen tietenkään tee aarniosta korruptoitunutta.
Eikä varsinkaan kerro siitä, että aarniolla voisi olla riski syyllistyä muihinkin rikoksiin.

[gumbler]

Jos Aarnio on syytön, niin mistä sen rahat ovat peräisin?

Loogisempaa mielestäni olisi että on jonkun kassasta massit vienyt. Koska ja kenen, en tiedä. En miettinyt asiaa ennen sitä ILTV juttu ruuneperistä kujn kertoin 800k€ takavarikosta, sitä ei ole taidettu julkisesti puhua mitään. Saman asian heitin aarnio ketjuun ja joku vastasi että miksei sitten kertonut oikeudessa. No jos kärräisin +500k€ joltain alan mieheltä niin en minäkään sitä kertoisi

[Tuomion Pasuuna]

Jos Aarnio on syytön, niin mistä sen rahat ovat peräisin?

Aarnion oman kertoman mukaan on aarnio osallistunut törkeään paritukseen konsultoimalla suomalaista liikemiestä paritettavien turvallisuuteen liittyen. Tästä rikoshyötynä aarnio saanut siis 447000€.
Tämänhän luultavasti jo tiesitkin.

Tiedän hänen kertomuksensa, mutten sentään ole niin tyhmä, että uskoisin sitä, kun Aarnio ei osannut kysyttäessä kuvailla tämän liikemiehen ulkonäköä, vaikka väittää tavanneensa tämän usein.

[TuskaistaTietoa]

Jos Aarnio on syytön, niin mistä sen rahat ovat peräisin?

Aarnion oman kertoman mukaan on aarnio osallistunut törkeään paritukseen konsultoimalla suomalaista liikemiestä paritettavien turvallisuuteen liittyen. Tästä rikoshyötynä aarnio saanut siis 447000€.
Tämänhän luultavasti jo tiesitkin.

Tiedän hänen kertomuksensa, mutten sentään ole niin tyhmä, että uskoisin sitä, kun Aarnio ei osannut kysyttäessä kuvailla tämän liikemiehen ulkonäköä, vaikka väittää tavanneensa tämän usein.

20 vuotta sitten.

[pop]

Tuosta Runebergin mainitsemasta maastokätköstä:

Helsingin huumepoliisi on kaivanut esiin suuren summan käteistä maastokätköstä. Poliisin mukaan maastoetsintöjen yhteydessä alkuviikosta löytyi käteisenä 163 000 euroa.

Poliisi epäilee, että rahat ovat suomalaisveljesten johtaman liigan huumeidenmyynnistä saamia varoja. Rahat löytyivät pääkaupunkiseudulta samalta maastoalueelta, josta poliisi takavarikoi viime vuoden syksyllä useita kiloja hasista niin sanotun kolmen tonnin jutun yhteydessä.

Syyttäjien mukaan liiga rahtasi Hollannista Suomeen isoja hasislasteja tasaiseen tahtiin vuosina 2002-06. Poliisi selvitti esitutkinnassa, että huumeliiga oli tuottanut Suomeen vuosien aikana noin 3 000 kiloa hasista ja noin 20 kiloa kokaiinia.Poliisi on takavarikoinut jutun tutkinnan aikana käteistä rahaa noin 600 000 euroa.

http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000310 ... nomobile=2

..ei siellä mitään "800 000 € paaleja"ole edes kerralla löytynyt. ...Tiedä sitten paljon tosta on RHU vetänyt omaan taskuun.

[Zukuluku]

Kiitoksia hyvistä ja asiallisista vastauksista nimimerkeille Kuolemannaakka ja Nicht schuldig.

Mutta Aarnion kannaltahan on olennaisinta (ja mielestäni myös Suomen oikeuslaitoksen): Onko mies asshole, joka huseeraa omaan tyyliinsä koska dekkarirooli on noussut hattuun ja jonka työvuorolistat jää tekemättä ja joka tapaa Suomen tunnetuimpia rikollisia, vai onko hän Suomen johtavia huumekauppiaita.

Erinomainen kysymys ja noiden kahden ääripään väliin jää lukemattomia välimuotoja. Oikeuden tehtävä onkin sitten päättää, mihin kohtaan janaa Aarnio kuuluu. Palaan tähän myöhemmin, tällä hetkellä keskityn pohtimaan johtamista, eli olisiko koko kuvio voitu estää tai ainakin tehdä huomattavasti hankalammaksi, jos organisaation johto olisi toiminut täydellisesti.

Käännänkin kysymyksen toisin päin: ovatko nuo kaksi roolia täysin toisistaan riippumattomia vai voiko edellinen toiminta tehdä jälkimmäisen todennäköisemmäksi? "Tilaisuus tekee varkaan", sanoo jo vanha sananlasku. Jos Aarnio olisi ollut viimeisen päälle pykälien mukaan toimiva ja kaikkien kanssa saumatonta yhteistyötä tekevä, olisiko todennäköisyys rikolliseen toimintaan ollut eri?

Mielenkiintoinen ajatus. Eli sääntöjen noudattaminen RHU:n puolelta vuosia sitten olisi johtanut huonompaan tehokkuuteen menneiden vuosien aikana. Jos mietitään, mitä sana tehokkuus voisi tarkoittaa, mieleeni tulee ainakin kaksi mitattavaa asiaa, eli huumevarikkojen määrä ja rikollisten kiinnisaaminen. Olisiko seurauksena siis tänä päivänä sääntöjen noudattamisesta ollut se, että huumerikollisia olisi nyt entistä enemmän, samoin kaduilla liikkuisi nyt enemmän huumeita kuin on tällä hetkellä?

Juuri näin ja tästä syystä ymmärränkin, miksi poliisiylijohto ei puuttunut tilanteeseen. Johdolla ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja: uhratako kruununjalokiviyksikkö, joka tekee pienillä resursseilla loistavaa tulosta vai pitääkö kiinni organisaation arvoista ja säännöistä.

Tämähän voisi olla vaikka kauppakorkeakoulun johtamisen case: "Olet Helsingin poliisilaitoksen päällikkö. Huumeyksikkösi saa jatkuvaa myönteistä julkisuutta suurten takavarikkojensa takia ja sitä ihaillaan läpi maan. Pinnan alla kuitenkin kytee. Yksikkö ei kykene yhteistyöhön KRP:n kanssa, vaan syyttää KRP:n sabotoivan sen tutkimuksia kateuden takia. Lisäksi kentällä kiertävät juorut, joiden mukaan yksikön toimintatavat eivät kestä päivänvaloa, vaan tietolähteitä suojellaan ja heidän kanssaan käydään kauppaa tiedoista. Miten ratkaiset ongelman?"

Taustatietoa: "Joitain vuosia sitten yksikkösi johtoa ja työntekijöitä vastaan nostettiin syytteet, mutta ne kaatuivat lähes kokonaan oikeudessa. Tällöin kävi myös ilmi, että jos yksikön työntekijöiden toimintaa kyseenalaistetaan, he asettuvat poikkiteloin tehtailemalla tutkintapyyntöjä ja valituksia ja hakemalla sairaslomia. Tiedät siis, että jos vaadit yksikön toimintatapoihin muutosta tai vaihdat sen johtoa, yksikön toiminta lamautuu."

Lisäksi kirjassa vihjattiin aika suoraan, että hyvien tulosten taustalla oli epämääräisesti hoidettu tietolähdetoiminta. Poliisit olivat varmaankin ihan oikeassa väitteessään, että jos tietolähdetoiminta olisi hoidettu sääntöjen mukaan, olisi suurin osa tietolähteistä menetetty.

Tässä vaikuttaisikin olevan malliesimerkki siihen, miksi organisaatioilla on arvoja, joiden rikkomista ei sallita missään tilanteessa.

[Nicht schuldig]

Mielenkiintoinen ajatus. Eli sääntöjen noudattaminen RHU:n puolelta vuosia sitten olisi johtanut huonompaan tehokkuuteen menneiden vuosien aikana. Jos mietitään, mitä sana tehokkuus voisi tarkoittaa, mieleeni tulee ainakin kaksi mitattavaa asiaa, eli huumevarikkojen määrä ja rikollisten kiinnisaaminen. Olisiko seurauksena siis tänä päivänä sääntöjen noudattamisesta ollut se, että huumerikollisia olisi nyt entistä enemmän, samoin kaduilla liikkuisi nyt enemmän huumeita kuin on tällä hetkellä?

Juuri näin ja tästä syystä ymmärränkin, miksi poliisiylijohto ei puuttunut tilanteeseen. Johdolla ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja: uhratako kruununjalokiviyksikkö, joka tekee pienillä resursseilla loistavaa tulosta vai pitääkö kiinni organisaation arvoista ja säännöistä.

Tämähän voisi olla vaikka kauppakorkeakoulun johtamisen case: "Olet Helsingin poliisilaitoksen päällikkö. Huumeyksikkösi saa jatkuvaa myönteistä julkisuutta suurten takavarikkojensa takia ja sitä ihaillaan läpi maan. Pinnan alla kuitenkin kytee. Yksikkö ei kykene yhteistyöhön KRP:n kanssa, vaan syyttää KRP:n sabotoivan sen tutkimuksia kateuden takia. Lisäksi kentällä kiertävät juorut, joiden mukaan yksikön toimintatavat eivät kestä päivänvaloa, vaan tietolähteitä suojellaan ja heidän kanssaan käydään kauppaa tiedoista. Miten ratkaiset ongelman?"

Taustatietoa: "Joitain vuosia sitten yksikkösi johtoa ja työntekijöitä vastaan nostettiin syytteet, mutta ne kaatuivat lähes kokonaan oikeudessa. Tällöin kävi myös ilmi, että jos yksikön työntekijöiden toimintaa kyseenalaistetaan, he asettuvat poikkiteloin tehtailemalla tutkintapyyntöjä ja valituksia ja hakemalla sairaslomia. Tiedät siis, että jos vaadit yksikön toimintatapoihin muutosta tai vaihdat sen johtoa, yksikön toiminta lamautuu."

Lisäksi kirjassa vihjattiin aika suoraan, että hyvien tulosten taustalla oli epämääräisesti hoidettu tietolähdetoiminta. Poliisit olivat varmaankin ihan oikeassa väitteessään, että jos tietolähdetoiminta olisi hoidettu sääntöjen mukaan, olisi suurin osa tietolähteistä menetetty.

Tässä vaikuttaisikin olevan malliesimerkki siihen, miksi organisaatioilla on arvoja, joiden rikkomista ei sallita missään tilanteessa.

Eli, jos organisaatiolla olisi alun perin ollut arvot kohdallaan, olisivat esimiehet senkin uhalla, että tulokset heikkenevät estäneet tällaisen toiminnan. Keinoiksi mainitaan käytännössä se, että tietolähteet olisi rekisteröity tietyllä tavalla, jolloin suurin osa heistä olisi lopettanut toimintansa ja huumepoliisi ei olisi enää saanut tietoa takavarikkoja varten, jolloin sen tulokset ja tehokkuus olisivat laskeneet sitten muiden tekijöiden tasolle. Kuitenkin kommunikaatio organisaatioiden välillä olisi helpottunut, ja mahdolliset kateus ym. motiivit olisivat väistyneet syrjään ja yhteistyö olisi ollut hyvää ja antoisaa molemmin puolin.

Periaatteessa ajatuksen kannalta katsottuna näin voi asiaa hahmotella. Mutta muodostuuko organisaatio sitten itsetarkoitukseksi, jolla ei muuta päämäärää sitten olekaan?

Ajatukseen liittyy sellainen kokonaiskuvan hahmottaminen, jossa organisaatio olisi ikään kuin läpinäkyvä, jossa kaikki tieto koskettaa kaikkia organisaation osia, jossa saavutettavissa olisi tila, jossa ratkaisut tehtäisiin täydellisen tiedon vallitessa.

Kauppakorkeakoulu kysymykseen löytyisi helposti ratkaisu:

Kysymykseen mitä esimiehen olisi tullut tehdä, jotta tätä ei olisi tapahtunut, on vastaus se, että alaiselle olisi selvitetty, että mitään lainvastaista, eikä sääntöjen vastaista voi tehdä, työaikalainsäädäntöä on noudatettava hyvin poikkeuksellisia tilanteita huomioon ottamatta, johon pätevät taasen eri lait joiden perusteella työnantajaa ei voi myöskään vahingoittaa, dokumentointi on hoidettava siten, että sitä on voitava seurata vaikeuksitta, mikä edellyttää päivittäistä kirjausta. Sen lisäksi esimies voi velvoittaa alaisensa olemaan yhteydessä toiseen yksikköön tiedon jakamisen vuoksi ja hyvien suhteiden säilyttämisen vuoksi ja tarvittaessa ohjeistaa tiedonjakamista.

Ehkäpä tällä vastauksella olisi saanut pari pinnaa?

Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että olisi olemassa säännöskokoelma, josta voitaisiin tarkistaa kussakin tilanteessa miten tulisi toimia. Sen lisäksi säännöskokoelman täytyisi olla sitten järkevä ja sen täytyisi tuottaa tehokkuutta, käytännössä tuloksia. Muussa tapauksessahan jonkun ehkä toisen organisaation olisi täytynyt tehdä säännöskokoelma, joka ei tuota parasta mahdollista tulosta.

Sitten ongelmaksi voisi muodostua myöskin se, että osa säännöistä on kirjoittamattomia, näin vain on toimittu jopa vuosikymmeniä. Jos joku poikkeaisi näistä tavoista, häntä voitaisiin tosiasiassa alkaa syyttämään esim. sopeutumattomuudesta, jolla olisi sitten merkittäviä seurauksia henkilölle itselleen.

Sen lisäksi näitä sääntöjä täytyisi sitten voida noudattaa kaikissa tilanteissa ja kaikkien kohdalla. Siitä voisi seurata se, että eräitä sääntöjä noudatettaisiin pilkuntarkasti ja sitten kaikki muukin jää retuperälle, näin on muuten itse asiassa hyvinkin usein käynyt, kun luodaan jäykkiä rakenteita.

Sitten aikaa voisi kulua tuloa tuottamattomaan tekemiseen mitä yksityiskohtaisemmaksi säännöt sitten muuttuisivat.

Äärimmäisessä tapauksessa voisi kuvitella nosturinkuljettajaa, jonka työaika päättyy kello 16.00. Nosturin päästä killuu lekaharkkoja kuorma, alapuolella on ihmisiä. Pudottaako hän silloin lastinsa alas alapuolella olevien ihmisten päälle ja poistuu paikalta, vai miettiikö hän siellä ohjaimissa, että käytän nyt järkeäni ja odotan niin kauan, että tilanne alapuolella saadaan selville ja voin turvallisesti laskea lekaharkkoni alas? Lähteekö huumepoliisi kello 16 pois tarkkailemasta metsäkätköä, kun hän samaan aikaan näkee liikehdintää kätköllä?

[kapteeni]

"Keisari Aarnio"-kirjassa todetaan useammassa kohtaa Jari Aarniolla olleen luottotoimittajia, mikä on minusta varsin ymmärrettävää hänen asemassaan olleella virkamiehellä. Yhteistyötä tehdään mielellään sellaisten toimittajien kanssa, joiden kanssa yhteistyö sujuu yhteisesti sovittuja pelisääntöjä sekä Suomen lakeja ja määräyksiä noudattaen.

Ymmärrettävää Aarnion kannalta, mutta malli ei vastaa journalismin pelisääntöjä. Toimittaja on vastuussa ennen kaikkea yleisölleen ja tomittajalta odotetaan totuudenmukaisuutta sekä olennaisuuksien kertomista mitään salaamatta. Kun journalisti alistuu korkean virkamiehen ohjailuun eikä paljasta juttujen takana olevia salattuja motiiveja, niin kyse ei ole enää journalismista.

[Nicht schuldig]

Ostin kirjan eilen heräteostoksena ja illan aikana tuli luettua koko teos kannesta kanteen. Erinomaista työtä toimittajilta! Lähes kokonaisuudessaan asiallista ja objektiivista tekstiä, ainoastaan muutamassa kohdassa omat mielipiteet paistoivat läpi tekstistä.

Tälläkin palstalla on keskustelu kirjasta mennyt jankkaamiseksi ja sen pääpointit on ohitettu. Tosin poliisiylijohtokin sortui samaan virheeseen: hyvillä lopputuloksilla annetaan anteeksi kaikki sääntöjen ja määräysten rikkomiset. Mielestäni erittäin vaarallinen ajattelutapa lainvalvonnasta vastaavilta virkamiehiltä.

Varmasti jokainen pidempään työelämässä ollut on törmännyt vastaaviin tapauksiin pienemmissä mittakaavoissa. Firman huipputyöntekijän annetaan toimia omalla tavallaan, kunnes uloste osuu tuulettimeen tai koko firman kulttuuri on pilalla. Jos yrityksellä ei ole muita arvoja kuin lopputulokset, päästään Uberin tapaiseen yrityskulttuuriin, jossa jopa sisäisesti pelataan rumaa peliä.

Kirjan kirjoittajat nostivat esiin myös sen, että jos poliisit ottavat käyttöön rikollisten keinot, hämärtyy raja, kummalla puolella toimitaan. Sama ilmiöhän on havaittu kymmeniä vuosia sitten esim. Stanfordin vankilakokeessa. Tässä tuli poliisijohdon kyvyttömyys ilmi: Helsingin huumepoliisi olisi pitänyt pakottaa noudattamaan samoja sääntöjä kuin muutkin, vaikka se olisi varmasti johtanut vuosien mittaiseen huonompaan tehokkuuteen.

Toinen johtamisen pääsääntö, johon poliisiylijohto ei tarttunut, on "no assholes" -sääntö. Kun nähtiin, että Helsingin huumepoliisi eristäytyy koko ajan eikä kykene yhteistyöhön, olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soida ja tilanteeseen pitänyt puuttua. Poliisijohto omalla toiminnallaan mahdollisti välien kiristymisen siihen pisteeseen, että RHU pystyi hiljentämään kaiken kritiikin vetoamalla kateuteen.

Loppuyhteenvetona voisi siis todeta, että hyvä johtajuus on erittäin harvinainen luonnonvara, ja silloin kun organisaatiossa on johtamistyhjiö, pystyvät organisaation arvoja vastaan toimivat tekijät nousemaan esiin.

Toisaalta kirjan olisi täytynyt tuoda esille se, että miksi Aarniota syytettiin huumerikoksista. Tuomio tuli käsittääkseni vajaan 800 kilon huume-erään liittyvistä syytteistä. Siinä kirja epäonnistui kertomaan todelliset syyt. Lukijan täytyisi siis uskoa yhden seksityöläisen kertomukseen ja toisen naisen sepittämään juttuun, jota hän itse nimittää kirjassa myöhemmin saduksi, jossa ei ole päätä eikä häntää. Sen lisäksi lukijan täytyisi uskoa yhden jengipomon vaihteleviin kertomuksiin. Tiedetään, että tällaisissa tapauksissa on riski syntyä tarina.

Olisi ehkä ollut hyvä kertoa kirjassa vaikka muutamalla sanalla jossain sopivassa kohdassa, että varsinaisia todisteita, jotka sitovat syytetyn tähän tekoon ei ole, sen sijaan juttu on muodostettu useasta erilaisesta palasesta. Siihen olisi voinut sitten perusteluna lisätä sen, että näin on usein huumerikoksissa, näyttöä on vaikea saada. Kirjan uskottavuuden vuoksi olisi kannattanut ottaa tämä näkökanta vaikka edes maininnan arvoisesti huomioon.

Toisaalta kirja antaa ymmärtää ammattirikollisiin kohdistuneen tietolähdetoiminnan olleen tuloksien kannalta katsottuna aivan olennaista. Tällainen tietolähdetoiminta on varmasti osaltaan johtanut hyviin tuloksiin, mutta se ei voi olla ainoa lähde, josta tietoa on saatu.

Kirjassa on unohtunut kertoa, että huumeisiin sortuneen nuoren lähiympärillä olevat ihmiset muodostavat tietämättään tietolähdetoimintaa. He ovat väkisinkin tekemisissä poliisin kanssa. Jos ajatellaan tilannetta konkreettisesti, se yhteydenotto tapahtuu mitä todennäköisimmin Helsingin huumepoliisiin. Aika harva normaali kaduntallaaja edes tietää, että keskusrikospoliisi hoitaa huumeasioita, koko sanasta tulee mieleen kansainvälinen rikollisuus.

Yleensä lähiomaiset tai ystävät tietävät mitä jonkun nuoren lähellä tapahtuu, he tietävät kuka huumeita nuorelle välittää ja tuntuisi aika järkevältä silloin soittaa poliisille ja kertoa mitä tapahtuu. Huoli nuoresta on tietenkin suunnaton ja toivotaan, että poliisi auttaa ja samalla poliisi saa arvokkaita tietoja. Tällä tavalla Helsingin huumepoliisi on saanut ensikontakteja ja osannut sitten yhdistellä näitä tietoja ja tulokset ovat olleet hyvät.

Yksinään se, että tässä olisi ollut muutaman rikollisen tai rikollispiirejä lähellä olleiden henkilöiden antamista tiedoista ja hyvät tulokset olisivat sitten rakentuneet juuri näihin tietoihin, niin en usko sen olevan koko totuus.

[vimi]

Olisiko siinä mitään, että joku tilaisi ja linkittäisi tänne ne tuomiot n. 2000 sivua, niin voitaisiin niistä vatkata, eikä lehtitietojen tai kirjojen perusteella. Tietysti aivan hurjaa olisi, jos joku hommaisi sen 25 000 sivua esitutkintamateriaalia ja laittaisi sen nettiin ja linkittäisi tänne. Siinä olisi vatkaamista vuosikausiksi niin kuin tuolla Ulvilassa.

[Päämiäs]

YLLÄPITO eikös Aarnio ansaitse oman kansion, kun prosesseista keskustellaan vielä 10v?

Todistetusti syyttömien Rusin ja Auerin kohdalla erinomaisissa dokumenteissaan täysin oikeassa ollut mestariohjaaja Lehtokaan ei välttämättä 3.kertaa veikkaa oikein, sillä ottanee elokuvassaan Aarnion syyllisyyskannan, mikä varmasti paremmin ostetaankin - kuin huonosti aikaisemmin myyneet Totuudet.
Alkujaan dokumentin piti perustua Hyysärin juorulikkojen sydänystävän huumehuora Saaran tarinoihin. Mielisairaudet varmaan kariuttivat tutkintalinjan.

Tilalle päähenkilöksi on löytynyt rahanperso eestiläinen Veiko joka väitti tuoneensa Aarniolle rahaa. Hän pystyy kertomaan omasta rikostoiminnastaan. Jos eestiläinen ammattirikollinen paljastaa eestiläisten rikosliigojen oikeaa toimintaa, luulisi oman henkensä olevan vaarassa?
Suomalaisista poliiseista kannattaa riskittä tietysti kertoa tarinoita - etenkin syyttömistä.

Syytön - kunnes todisteet syyllisyydestä.
ELOKUVA SUOMEN POLIISIN KORRUPTIOSTA - ENSIMMÄINEN TRAILERI JULKI
http://www.iltalehti.fi/iltvleffat/2017 ... 1_a9.shtml
Perjantai 23.6.2017 klo 07.36
Pekka Lehdon ohjaama Paha poliisi -elokuva on ensimmäinen laatuaan, joka käsittelee Suomen Poliisin korruptiota.
Elokuvan tarina perustuu Suomea järisyttäneen Helsingin huumepoliisipäällikkö Jari Aarniota koskevasta tapauksesta. Elokuvassa päähenkilö Veiko paljastaa salaiset yhteytensä Aarnioon, joka rikosten selvittämisen sijaan on syyllistynyt niihin.
Paha poliisi on Lehdon kolmas elokuva, joka kysyy onko maamme oikeusvaltio.
"Elokuva kuvaa sitä mitä suomalaiselle oikeusvaltiolle on tapahtumassa. Aarnioon kohdistuva laaja rikosvyyhti ja sen käsittely avasi lainvastaiset toimintatavat, joista emme ole aikaisemmin tienneet. Kyseessä on korkeassa asemassa oleva poliisivirkamies, jonka toimivaltuudet ovat olleet laajat. Kuinka pitkään viranomaisten laiton toiminta on kestänyt ja kuka sen on siunannu", kysyy ohjaaja Pekka Lehto.
Elokuva saa Suomen ensi-iltansa 1.9.2017

[Pieni liekki]

Onko tämän Aarniolle rahaa lahjoittaneen mystisen liikemiehen liiketoiminnasta ja eliittiprostituoiduista, joita "Saarakin" ilmeisesti edusti, käyty täällä murhainfossa tarkempaa keskustelua?