Kyllä ne minulla tuppaa herkästi vinoon menemään vaikka muka kouluttautunut ammattiin olenkin, haha. Ymmärrettävästi pimiössä on pimeää ja vaikka kuinka muka asettelee sen paperin mittojen mukaan niin aina joku juttu kusee sen verran että pikkaisen vinossa yleensä lopputulos aina. Yleensä ongelma lienee enimmäkseen negatiivin pidikkeessä, siinä on joitakin millejä varaa sillä mennä vinoon (mikä tietty suuremmin näkyy lopputuloksessa kuin pari milliä) ja sitten pimeässä vaikeampi nähdä se ero vaikka kuinka ilman paperia yrittäisi sihdata sen suoraan. Toki ongelma näkyy selkeämmin kun kuvat mitä itse teen on yleensä ollut jotain A3-kokoa, siinä on sitten sitä pintaakin enemmän mennä vinoon.Chikatilo kirjoitti:Ei kohtuu amatöörivehkeilläkään kuva vinoon tulostu. Kiinnihän se paperi on valotuksen aikana, aivan metallisessa jiirissä. Tuskin pikkukaupunkien valokuvaamoissakaan mitään automatiikkaa oli 60-luvulla, eikä musta-valkofilmejä välttämättä lähetetty keskitetympään kehitykseen. Värikuvia pystyttiin valmistamaan vain parissa labrassa koko maassa!
Mutta jotenkin kuvittelisi tosiaan että kuvan omistajakin voisi nähdä kuvasta sen tahran joka siihen (jälkikäteen) on syntynyt. Tosin tietenkin jos on halu nähdä siinä jotain mitä siinä ei oikeasti edes ole, voi moiset pikkuseikat tuntua merkityksettömiltä.
Olisi kiinnostavaa nähdä ko. kuva ja päästä hipeltämään sen pintaa ihan livenä.