June ja Jennifer Gibbons

[murhaliini]

Terppa! Voiskp joku joka tietaa Junesta ja Jenniferistä niin kertoa sen tänne? Itseäni tapaus kiinnostaa mutta en osaa kieliä enkä löydä suomenkielistä tietoa näistä tytöistä!

[VoDKa]

Pikainen Wikisuomennos. Tästähän ei käy ilmi juuri mitään minfolaisia kiinnostavaa, mutta asiaa lienee voivat kiinnostuneet kaivella enemmänkin mikäli itse en kerkeä sitä tekemään.

-----

June ja Jennifer Gibbons (syntyneet 11.4.1963) olivat identtiset kaksoset jotka kasvoivat Walesissa (Englanti). Heidät tunnetaan nimellä "The Silent Twins" (Hiljaiset kaksoset) sillä he kommunikoivat ainoastaan toistensa kanssa. He alkoivat kirjoittamaan fiktiota mutta päätyivät rikoksen tielle. Molemmat naiset tuomittiin Broadmoorin sairaalaan missä heitä pidettiin 14 vuotta.

Varhainen elämä

Juna ja Jennifer olivat karibialaisen maahanmuuttajaparin Glora ja Aubrey Gibbonsin tyttäriä. Gloria oli kotivaimo ja Aubrey työskenteli teknikkona kuninkaallisilla ilmavoimilla. Pian tyttöjen syntymän jälkeen Barbadoksella perhe muutti sieltä Haverfordwestiin, Walesiin. Kaksostyttäret olivat erottamattomia ja heidän erityinen nopeatempoinen puhetapansa vaikeutti muiden kuin lähiomaisten kykyä ymmärtää heitä.

Ainoina yhteisön mustina lapsina he olivat koulun häpeäpaalu. Tämä aiheutti kaksosille traumoja, aiheuttaen sen että koulun hallinto päästi heidät pois joka päivä aiemmin välttääkseen kiusaamisen. Heidän puhetapansa muuttui vieläkin omalaatuisemmaksi näihin aikoihin. Pian se oli käsittämätöntä muille. Lopulta he eivät puhuneet enää muille kuin toisilleen ja heidän nuoremmalla siskolleen, Roselle.

Kun kaksoset täyttivät 14, lauma terapeutteja yritti saada heidät kommunikoimaan muidenkin kanssa. Heidät lähetettiin eri kouluihin jotta rikottaisiin heidän eristäytymisensä, mutta molemmat muuttuivat katatonisiksi ja täysin vetäytyneiksi kun heidät erotettiin.

Luova ilmaisu

Kun heidät tuotiin taas toistensa luokse, he viettivät muutaman vuoden eristäytyen makuuhuoneeseeensa, leikkien monimutkaisia leikkejä nukeillaan. He loivat monia näytelmiä ja tarinoita saippuaoopperatyyliin, lukien joitakin niistä nauhalle lahjana siskolleen. Jouluna 1979 he saivat lahjaksi päiväkirjat ja aloittivat kirjoitusuransa. He kirjoittivat postimyyntikurssin avustuksella useita novelleja. Tarinat sijoittuivat usein Malibuun, Kaliforniaan, ja kertoivat eksoottisista tytöistä jotka olivat vankeina uneliaassa Walesilaiskaupungissa, tarinoissa ollen nuoria miehiä ja naisia jotka osoittivat outoa ja rikollista käyttäytymistä.

Junan Pepsi-Cola Addictissa opettaja viettelee lukio-oppilaan, joka sittemmin lähetetään koulukotiin jossa homoseksuaalinen vartija leikkii hänellä. Jenniferin The Pugilistissa fyysikkö on niin halukas pelastamaan lapsensa elämän että hän tappaa perheen koiran saadakseen sen sydämen. Koiran henki elää lapsessa ja lopulta saa kostonsa perheen isää kohtaan. Jennifer kirjoitti myös Discomanian, tarinan nuoresta naisesta joka huomaa että paikallisen discon ilmapiiri yllyttää mesenaatit järjettömään väkivaltaan. Hän kirjoitti myös The Taxi-Driver's sonin, radiokuunnelman nimeltään Postman and Postwoman, sekä useita lyhyttarinoita. He kirjoittivat uniikilla ja persoonallisella tyylillä, usein huomaamattaan käyttäen huvittavia sanavalintoja.

Rikos ja sairaala

Heidän novelleitaan julkaistiin omakustannuslehdessä nimeltä New Horizons ja he tekivät useita yritelmiä kirjoittaa lyhyttarinoita lehtiin, mutta eivät onnistuneet siinä. Lyhyet yritelmät joidenkin yhdysvaltalaisten poikien kanssa (he olivat Yhdysvaltojen laivaston jäsenten poikia) eivät johtaneet mihinkään. Tytöt suorittivat useita rikoksia mukaanlukien myrkytys, mikä johti siihen että heidät tuomittiin Broadmoorin sairaalaan korkean turvallisuuden mielisairaalaan. Siellä he viettivät 14 vuotta. Heidän lääkitykseensä kuuluivat korkeat annokset psykoosilääkkeitä, mikä aiheutti ongelmia keskittymisessä. Jenniferille kehittyi neuroottinen sairaus joka aiheutti tahatonta liikehdintää. Lääkitystä säädettiin ja he pystyivät palaamaan päiväkirjojensa pariin 1980, liittyen silloin jopa sairaalan kuoroon, jolloin he menettivät suurimman osan kiinnostuksestaan luovaan kirjoittamiseen.

Tapaus aiheutti jonkun verran kiinnostusta The Sunday Times-lehdessä, jossa journalisti Marjorie Wallace kirjoitti heistä. Tabloid-lehti The Sun kirjoitti myös lyhyen jutun heidän tarinastaan, otsikoiden sen "Nerokkaat kaksoset eivät puhu" (perustuen ilmeisesti siihen että heidät oli testattu keskiarvoa korkeammalle kun he tulivat Broadmoorin sairaalaan).

Jenniferin kuolema

Wallacen mukaan tytöillä oli sopimus, että mikäli toinen kuolisi, toisen pitäisi alkaa puhumaan ja elämään normaalia elämää. Sairaalassaolonsa aikana he alkoivat uskomaan että toisen olisi pakko kuolla ja pitkän keskustelun jälkeen Jennifer päätti uhrautua. Maaliskuussa 1993 kaksoset kuljetettiin Broadmoorista avoimemmalle Caswellin klinikalle Bridgendiin, Walesiin. Saapuessaan Jenniferiä ei saatu hereille. Hänet vietiin sairaalaan missä hän kuoli pian akuuttiin sydänlihastulehdukseen. Hänen ruumiistaan ei löytynyt jälkiä lääkkeistä tai myrkystä, ja hänen kuolemansa pysyy mysteerinä. Pari päivää myöhemmin vierailun aikana Wallace muisteli Junen olleen "oudolla tuulella". Hän oli sanonut "Olen viimeinkin vapaa, vapautettu, ja viimeinkin Jennifer on antanut elämänsä vuokseni."

Jenniferin kuoleman jälkeen June antoi haastatteluja Harper's Bazaarille ja The Guardianill. 2008 hän eli hiljaisesti ja itsenäisesti, lähellä vanhempiaan Länsi-Walesissa. Hän ei ole enää psykiatrisessa seurannassa. Hänet on hyväksytty yhteisössään ja hän näyttäisi pitävänsä menneisyyden takanaan.

[Bias]

En ollutkaan kuullut heistä aiemmin. Mielenkiintoinen tarina! Jäin heti koukkuun, joten suomennan tähän jotain

June ja Jennifer Gibbons (ei siis Giddons)

Tässä wikipediasta suomennettuna:

June ja Jennifer syntyivät identtisinä kaksosina 11.4.1963. He syntyivät Barbadoksella ja kasvoivat Walesissa. Heidät tunnettiin nimellä "The Silent Twins" eli "Hiljaiset Kaksoset", koska he kommunikoivat vain toistensa kanssa. He aloittivat fiktiokirjailijoina, mutta siirtyivät sitten tunnustuksen toivossa Molemmat naiset joutuivat Broadmoorin sairaalaan, jossa heitä pidettiin 14 vuotta.


Kaksosten vanhemmat olivat karibialaiset maahanmuuttajat Gloria ja Aubrey Gibbons.
Gloria oli kotiäiti ja Aubrey työskenteli teknikkona kuninkaallisissa ilmavoimissa. Tytöt olivat erottamattomia ja heidän nopeatempoinen puheensa (tässä käytetään sanaa patois joka voi viitata Jamaican paitois-kreoli kieleen tai ihan yleisesti kieleen, joka ei noudata normaalin kielen standardeja) oli vaikeaa ymmärtää perheen ulkopuolisista.

Yhteisön ainoina mustina lapsina heitä syrjittiin koulussa, joka traumatisoi kaksoset. Kaksoset jouduttiin päästämään koulusta päivittäin etuajassa, jotta voitiin välttää heidän kiusaamisensa. Näinä aikoina heidän puheensa muuttui yhä omalaatuisemmaksi, ja pian muut eivät enää ymmärtäneet heitä.

Heidän idioglossia eli kryptofasia (kaksosten kehittämä kieli, jota vain he ymmärtävät) oli terästetty kaksosten yhdenaikaisilla liikkeillä, jotka he usein tekivät peilikuvina. Lopulta kaksoset eivät puhuneet kenellekään muulle kuin pikkusiskolleen Roselle.

Tyttöjen ollessa 14 terapeutti yritti turhaan saada heitä kommunikoimaan muiden kanssa. Heidät lähetettiin erillisiin sisäoppilaitoksiin, että heidän eristäytyminen muusta maailmasta saataisiin loppumaan, mutta tytöistä tuli täysin katatonisia kun he joutuivat erilleen toisistaan. Kun he jälleen pääsivät yhteen, he viettivät pari vuotta eristäytyneinä makuuhuoneeseensa ja keskittyneinä hyvin yksityiskohtaisiin nukkeleikkeihin. He kehittelivät monia tarinoita kuin saippuaoopperoiden tapaan, lukien joitakin niistä ääneen nauhalle lahjana siskolleen.


Jouluna 79 tytöt saivat lahjaksi päiväkirjat, jotka inspiroivat heidät aloittamaan kirjailijan uran. He osallistuivat luovan kirjoittamisen kirjekursseille ja molemmat heistä kirjoittivat lukuisia romaaneja. Useimmat niistä keskittyivät Yhdysvaltoihin, etenkin Kalifornian Malibuun. Tarinoissa esiintyi nuoria naisia ja miehiä oudoissa, usein rikollisissa puuhissa.

Junen kirjoittamassa romaanissa "Pepsi-Cola Addikti" high-schoolin sankari joutui opettajansa viettelemäksi, sitten hänet lähetettiin kasvatuslaitokseen, jossa homoseksuaalit vartijat viettelevät tämän. Jenniferin romaanissa "Pugilisti" (nyrkkeilijä) lääkäri on niin innokas pelastamaan lapsensa hengen, että hän tappaa perheen koiran saadakseen sen sydämen lapselleen siirrännäiseksi. Koiran henki elää lapsessa ja lopulta kostaa isälle. Jennifer kirjoitti myös kirjan nimeltä Discomania, tarinan nuoresta naisesta joka saa selville, että paikallisen diskon ilmapiiri yllyttää asiakkaat järjettömään väkivaltaan.

Heidän romaanejaan julkaistiin omajulkaisuina ja he yrittivät useita kertoja myydä novellejaan lehdille, mutta tuloksetta.


Tytöt alkoivat tehdä lukuisia rikoksia, kuten tuhopolton, joka johti heidän päätymisensä Broadmoorin sairaalaan. Broadmoor oli tarkasti vartioitu mielisairaala, jossa kaksosia pidettiin 14 vuoden ajan. Kaksosille määrättiin suuria määriä antipsykoottisia lääkkeitä, mutta tytöt kokivat etteivät voineet keskittyä niiden takia. Jenniferille ilmestyi tardiivi dyskinesia (sivuoire antipsykooteille). Heidän lääkitystään säädettiin ilmeisen myönteisin tuloksin, koska he jatkoivat päiväkirjojen kirjoittamista ja pystyivät liittymään sairaalan kuoroon. He kuitenkin menettivät kiinnostuksensa luovaan kirjoittamiseen.

Kaksoset testattiin Broadmoorissa ja todettiin keskivertoa älykkäämmiksi.

Tytöillä oli ilmeisesti sopimus, että jos toinen kuolee, toisen täytyy puhua ja elää normaalia elämää. Heidän sairaalassa ollessaan he alkoivat uskoa, että toisen heistä olisi kuoltava. Pitkällisten keskustelujen jälkeen Jennifer suostui uhrautumaan. Maaliskuussa 1993 siskot siirrettiin Broadmooresta avoimempaan Caswell Clinic nimiseen sairaalaan Walesissa. Heidän saapuessaan Jenniferiä ei saatu hereille. Hänet kiidätettiin sairaalaan, jossa hän kuoli pian akuuttiin sydänlihastulehdukseen. Todisteita lääkkeistä tai myrkytyksestä ei ollut, ja hänen kuolemansa on pysynyt mysteerinä. Muutaman päivän jälkeen Junen kerrottiin olleen ”oudolla tuulella”. Hän oli sanonut: ”Olen viimein vapaa, vapautettu, ja viimein Jennifer on antanut elämänsä minulle (tai minun puolestani).”

Jenniferin kuoleman jälkeen June antoi haastattelut Harper’s Bazaar ja The Guardian lehdille. 2008 hän eli hiljaista, itsenäistä elämää vanhempiensa lähellä Länsi- Walesissa. Hän ei ole enää psykiatristen palvelujen piirissä. Yhteisönsä hyväksymänä hän haluaa jättää menneisyyden taakseen.

Tapauksesta löytyy lisää mielenkiintoisia artikkeleita, suomentelen niitäkin tänne.

EDIT jaa, Vodka oli vähän nopeampi

[Bias]

junejennifer.jpg (27.74 KiB) Katsottu 13586 kertaa

Kaksoset pieninä

Wikipediasta oli jätetty kaikki mielenkiintoinen pois...

Kaksoset matkivat toistensa jokaista liikettä. Terapeutti Cathy Arthur oli haltioitunut heidän matkimisestaan. Hän vei heidät ratsastamaan rohkaistakseen yksilölliseen liikkumiseen, mutta kun toinen putosi hevosen selästä, toinen seurasi heti perässä.

Molemmat tytöt kirjoittivat lukuisia päiväkirjoja kuvaillen tunteitaan, että he kiduttavat toisiaan. Molemmat ilmaisivat toistuvasti halunsa saavuttaa itsenäisyys tappamalla kaksosensa.
Jos toinen olisi elossa, hän varastaisi aina toisen tarvitseman auringonvalon. He olivat tästä vakuuttuneita.

Samaan aikaan kun tytöt aloittivat ikävystymistä syyttäen varastelun ja tuhopoltot he alkoivat hyökkäillä toistensa kimppuun. Jennifer kuristi Junea puhelimen johdolla. June yritti hukuttaa Jenniferin jokeen. He kuitenkin pysyivät erottamattomina, ilmeisesti antaen toisilleen nämä murjayritykset anteeksi. He jäivät kiinni rikoksistaan 1982 ja oikeudessa heidät diagnosoitiin psykopaateiksi ja ähetettiin Broadmoorin. Tytöt olivat silloin 18-vuotiaita.

Heitä pidettiin sairaalassa pääasiassa erillään, mutta sekään ei estänyt heitä hyökkäilemästä toistensa kimppuun. He yrittivät itsemurhaa lukuisia kertoja. June kirjoitti tuolloin Jenniferistä: Pyrin todella pääsemään yksinäisyyteen. Kuitenkin, petän itseäni... Sydämeni ei lyö nyt niin nopeasti. Se lyö nopeasti vain kuin J on lähellä."

Kaksosten ollessa 29 he tekivät sopimuksen, että toisen heistä on kuoltava. Jennifer kertoi heidän toimittaja-ystävälleen Marjorie Wallacelle "Marjorie, minä aion kuolla. Me olemme päättäneet".

http://modernnotion.com/gibbons-twins-d ... ng-murder/

June ja Jennifer Marjorie Wallacen kanssa

Gibbons.jpg (38.09 KiB) Katsottu 13586 kertaa

[VoDKa]

Heh, jos olisin tiennyt että joku muu suomentaa myös parhaillaan niin olisin jättänyt jutun sikseen. No, voipahan verrata suomennoksia vaikka keskenään jos ei muuta hupia illaksi keksi.

Wikin perusteella tosiaan tapaus oli melkoisen tylsä ja tavanomainenkin, mutta tuossa toisessa setissä ilmenikin sitten jo piirteitä minkä vuoksi oli jo paljon mielenkiintoisempi. Hämärästi suomennosta tehdessä muistelin kuulleeni tästä tapauksesta, mutta siitä on kyllä jo vuosia. Erikoinen parivaljakko kerrassaan.

[Destiny]

Youtubessa olevan dokkarin mukaan, tytöillä diagnosoitin skisofrenia, heidät lähetettäessä Broadmoorin, jossa viettivät 14 vuotta.

https://www.youtube.com/watch?v=AY9VOD2hxVM

[Bias]

Ihan dokumentiksi en tuota pätkää mieltäisi, mutta tuossa pätkässä on tosiaan eroavaisuuksia tuohon artikkeliin, jota käytin lähteenä. Tässä videossa puhutaan mm. kuristamisesta radiojohdolla. Antipsykoottien käyttö lääkkeenä viittaa kyllä skitsofreniaan, ja on helppo ajatella tyttöjen kärsineen siitä. Olisi mielenkiintoista lukea tuo Wallacen aiheesta kirjoittama kirja.


Psychology Today lehden mukaan tyttöjen väkivaltainen käytös toisiaan kohtaan puhkesi, kun he viikon sisällä menettivät neitsyytensä samalle pojalle. Lehden mukaan tytöt kieltäytyivät 11-vuoden iässä kommunikoimasta muun perheen kanssa. Äiti vei heille ruuan tarjottimella ja toimitti postin oven alitse.