Älyllinen poliisi oli havainnut jo alkumetreillä Sahakankaan kertomuksen sellaiseksi, ettei kuulemista olisi tarvinnut jatkaa korjatuilla kertomusversioilla
tai tutkija on mahdollisesti kansaa hauskuuttaakseen antanut rouvan puhua omiaan ja tehnyt muutaman version jälkeen sellaisen tekeleen kuulemisesta, joka on tyydyttänyt tutkintaa epäiltävästi NG:n syyllistämistä johtanutta tahoa tai tämän taustavaikuttajia riittävästi päästäkseen todistemateriaalina aina oikeuskäsittelyyn saakka, jossa Sahakankaan kertomuksen ankat ammuttiin yksi kerrallaan alas pitkin Bodomin piikkilangoitettuja mutarantoja sonnin murkinaksi aina jopa kanaalin yli Dahlbyn rannalle saakka iltalehdistön dobermannitoimittajien kaluttaviksi.
Mahdollisesti tuo Sahakankaan kuuleminen ja aivan päättömien väitteiden oikaisu alkumetreillä oli todistajan koulutusta siihen, mitä asiassa tulisi todistajana oikeudessa lausua, vaikka poliisilla lienee ollut vaikeuksia pitää pokkaa päällä antamalla Sahakankaan ymmärtää oikaistun kertomuksensa olevan totta ja arvokasta todistusaineistoa. Syyttäjäparka ei ehkä osannut lukea rivien välistä tai mahdollisesti hänellä ei ollut riittävästi taustatietoa Bodomin paikallisista olosuhteista 1960, kun meni nimeämään Sahakankaan todistajaksi. Poliisilla toisaalta oli hallussaan Dahlbyn rannalta murha-aamuna otettuja valokuvia, joissa ei tietääkseni näy mitään seuruetta, vain kuvia järveltä ja järvellä kalastelevista.
Jotain Sahakankaan kuuleminen kertoo poliisin ja syyttäjälaitoksen tasosta tai paremminkin tasottomuudesta, aivan erityisesti Espoossa.
Wer hebt, er lebt.