Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[PelderH]

Tämä ketju on mennyt tähän:
puolustamme äidin kunniaa vs. puolustamme lapsen oikeuksia.

Minä kuulun jälkimmäiseen.

Kuulun varmaan tällä jaottelulla ensin mainittuun. En kuitenkaan puolusta äidin kunniaa eikä tämä ole mikään kunnia kysymys. Lisäksi puolustan ennen kaikkea muuta lapsen oikeuksia.

Täällä vain vedetään äidistä ja perheen dynamiikasta johtopäätöksiä oikeasti tuntematta henkilöä, joka on ihan älytöntä.

Tämäpä. Jaottelu taisi mennä jo heti kärkeen pieleen (tai sitten se on tehty ihan tarkoituksellisesti provoamisen takia), mutta kaiken lukemani perusteella tällä lapsella oli monessa mielessä asiat paremmin kuin suurimmalla osalla kaupunkilaislapsista, joiden parissa työskentelen itse joka päivä, kuten jo ensimmäisessä viestissäni kirjoitin. Puolustan ehdottomasti lasten oikeuksia, ja sydämeni pohjasta toivon, että kaikki täällä asiasta kirjoittavat todella tekevät kaikkensa lasten eteen ihan täällä arkiympäristössäkin, eivätkä vain käytä noita lasten oikeuksia lyömäaseena tätä yhtä naista kohtaan tässä yksittäistapauksessa.

Täällä on varmaan toistakymmentä eri viestiä, jossa on analysoitu esimerkiksi lapsen vakavaa ilmettä pyöräretkellä sateessa. Vaikuttaa jotenkin ihan naurettavalta ja ongelmien hakemalla hakemiselta, kun samaisesta pyöräretkestä ja useista hiihtoretkistä löytyy julkisestikin paljon enemmän hymynaamakuvia netistä. Tai sitten on vain omalle agendalle helpompi sivuuttaa kaikki vastakkainen todistusaineisto, vaikka sitä olisikin enemmän. Tämä oli vain yksittäinen esimerkki, mutta alleviivaa sitä, miten ohuella pohjalla osa ihmisistä täällä on mielensä pahoittanut.

[Sestoelemento]

Tämä ketju on mennyt tähän:
puolustamme äidin kunniaa vs. puolustamme lapsen oikeuksia.

Minä kuulun jälkimmäiseen.

Itse ajattelen vain niin, että lähteä yksin ensikertalaisena opettelemaan vaativaa vaellusta 12-v kanssa on yksinkertaisesti vitun tyhmä ja tietyllä tavalla itsekäs idea aikuiselta. Ajattelisin täsmälleen niin, vaikka mitään ei olisi sattunutkaan. Ja nyt kun kuolo korjasi tämän sanominenko on epäkunnioittavaa? Jep jep…

Kyllä sen pleikan pelaamisen ja tunturissa henkensä uhalla hiihtelyn välissä löytyy paljon mahdollisuuksia kohottaa kuntoa ja bondata jäkikasvun kanssa.

Tuo kaikki muu perheen profilointi yms. on turhaa, ja aika yliampuvaakin, siitä olen kyllä samaa mieltä. Itseasiassa eivätpähän ainakaan itke, että miksi näin pääsi käymään. Fatalistinen asenne, kukin tyylillään…

[sukka]

"Tunturiin tulimme ja tunturiin haluamme jäädä", no näin toive totetui. Halusiko lapsikin sitä todella. Enkeleitä matkaan.

Ei siellä lukenut noin, vaan:

"Tämän päivän yöjuna oli toki jo täynnä ja pohdintojen jälkeen totesimme että tunturiin tulimme ja tunturissa haluamme olla!"

No ihan sama, lopputulema oli että tunturiin jäivät. RIP.

Ei ole ihan sama. Ei ollut heidän toive JÄÄDÄ sinne. Mutta se toive toteutui, että saivat olla tunturimaisemissa ja siellä viimeisessä tuvassa kaksi yötä. Jos olisivat arvanneet miten käy, olisivat varmaan halunneet olla kolmannenkin yön.

Miksi jotkut ovat äidin puolesta vahingoniloisia ja lapsen puolesta pahoillaan? Molemmat joka tapauksessa halusivat tuonne vaeltamaan ja nauttivat matkastaan tuohon traagiseen viimeiseen päivään asti. Minä olen iloinen siitä, että saivat kokea sen vaeltamisen ilon. Moni ei koko elämänsä aikana saa. Murheellinen olen siitä, että loppu meni niin kuin meni.

[Sellaista]

Multa ei heru senttiäkään myötätuntoa tälle äidille, eikä tällä hetkellä myöskään julkisuutta kalastelevalle isälle.
Mua surettaa niin jumalattomasti tuon pojan kohtalo.

Aina sanotaan että lasten ehdoilla, ei tainnut tällä kertaa mennä 12-vuotiaan ehdoilla.
Olkoonkin urheilullinen ja hyväkuntoinen, mutta 12-vuotias silti, lapsi vielä.

Toivon totisesti että hän on menettänyt tajuntansa ennen lumen alle joutumista. Että ei olisi joutunut tukehtumaan lumen alla yksin peloissaan.

Täysin samaa mieltä. Miksi uhrata lapsi, voi aikuinen tehdä, mitä huvittaa. Tai no ei ihan noinkaan, koska on montalasta. Voi v... pösilöt.

[Sellaista]

↑↑

No siitä ei ole kyse. Miksi mennä noin vaikeisiin olosuhteisiin. Paikalliset voivat kertoa, miksi ei pitäisi.

[Korento]

Sitten taas muutamat muut kirjoittajat näyttävät diagnosoivan sairauteen verrattavaa adreanaalikoukkua tai lasten laiminlyöntiä yksittäisen asiayhteydestä irrotetun kuvan ja/tai lauseen perusteella. Jos jotain, niin omasta mielestäni noissa kommenteissa on aika paljon enemmän kärjistystä kuin yhdessäkään minun kirjoittamassani virkkeessä, mutta ehkä nekin näyttäytyvät eri valossa, jos on niiden kirjoittajien kanssa lähtökohtaisesti samaa mieltä.

Suomessa tapahtui viimeksi lumivyörykuolema 23 vuotta sitten, ja kaiken kaikkiaan näitä on tapahtunut historiassa 4. Näiden speksien perusteella en nyt ihan vielä menisi sanomaan, että kyse ei ole harvinaisuudesta. Hätäpelastukset ja maastohaut voivat olla yleistymään päin, mutta eipä tuostakaan nyt ihan suoralta kädeltä osaa sanoa, onko kyse hengenvaarallisista tilanteista vai enemmän siitä, että ihmiset ovat varsinkin koronan aikana ja jälkeen alkaneet liikkua ulkona enemmän.

Oletko käynyt tämän naisen somessa? Kauniita kuvia retkiluistelusta ja sitten vastaan tulee kuva jäälautoilla hengailusta. Wasalinekin oli kivasti mennyt ohi. Itse en harrasta mitään extreme-urheilua, mutta tällaisen kuvan postaus vain pistää vihaksi. Minut on lapsena opetettu, ettei heikoille jäille mennä, eikä vieraille paikoille, joiden virtauksista eikä sulapaikoista tiedetä. Nykyään nämä sisällöntuottajat ottavat järjettömiä riskejä kivojen kuvien takia, ja sitten rannikkovartiosto tai pelastustoimi käyttää rajallisia resursseja turhien riskien ottajiin. Ja kyllä seuraavaksi voidaan vetää keskusteluun lihavat ja juopot, jotka tulevat kalliimmaksi yhteiskunnalle. Mielestäni typerät riskit seuraajien tähden on yksi aikamme vastenmielisimmistä piirteistä. Nainen päätti viedä poikansa hiihtämään tuntureille yli 20 asteen pakkaseen kovaan tuuleen, kun muut jäivät tupaan odottamaan parempia olosuhteita. Tämä on fakta, josta ei mihinkään pääse. Toinen fakta on, ettei hänellä ilmeisesti ollut tarkkaa GPS- paikanninta mukana. On turha puhua mistään vaikutuksista mitä lapsille on, kun heitä ei kannusteta liikkumaan. Kyse ei ollut syksyn tai kevättalven vaelluksesta. Vastuu oli äidillä pitää lapsensa turvassa. Mielestäni ensimmäinen kaamosvaellus tulisi tehdä toisen aikuisen kanssa, ja kun kokemus karttuu 12-vuotiaan lapsen mukaan ottaminen on varmaan ok hyvissä olosuhteissa.

Täällä on keskusteltu paljon, myös suomenruotsalaisista. Mitä tulee suomenruotsalaisten rikkauteen. Kaikki tuntemani ovat perusduunareita ja osa vähän paremmin toimeentulevia. Sisäsiittoisuus on varsin yleistä pienillä paikkakunnilla ihan suomenkielisilläkin alueilla. Olen pieneltä suomenkieliseltä paikkakunnalta kotoisin ja varsin yleistä on naida joku omalta kylältä. Oma mieheni on suomenruotsalainen ja olisi huomattavasti helpompaa, jos meillä olisi sama äidinkieli. Eli ei ole kauhean suuri ihme, jos samankielisten kanssa hakeutuu parisuhteeseen varsinkin kun yleistä on tavata kumppani opiskellessa. Sattuu pääasiassa niin, että ruotsinkieliset ovat enemmistö ruotsinkielisissä kouluissa.

[ABC]

Olen pohtinut tätä juttua nyt pari päivää ja sitä mukaa kun tietoa on tihkunut, ovat alkaneet mahdolliset tapahtumakulut enemmän hahmottua. Nyt on tiedossa, että kiirettä ei ole ollut, vaan reissussa on edetty väljällä aikataululla, ehkä koska alkumatkasta sää oli hyvä ja edettiin laskettua nopeammin. Uuttavuottakin oli vietetty kaikessa rauhassa tuvalla.

Blogissa In The Woods, Dear, johon täällä oli linkki, blogisti kertoo talvivaelluksesta juuri tuolla alueella, ja siinä käy ilmi, miten Pyhäkurun kohdalla tunturissa, siis kesäreitillä, alkoi ahkio luistattaa kohti kurua Taivaskeron ja kurun välikohdassa, jossa maasto viettää kurulle päin (tämä näkyy helposti esimerkiksi laserkeilausdatasta tehdyssä korkeusmallissa Karttapaikka-sivustolla, valitse pinosymboli vasemmalta ja siitä Rinnevarjostus). Hänen reissunsa oli kevättalvivaellus, joten aurinko paistoi täydeltä terältä ja hankikantoa oli mukavasti eli ideaaliset talviolot. Silti tilanne oli vaaranpaikka ja blogisti kertoo pyrkineensä mahdollisimman nopeasti "satulan" tasaisemmalle alueelle. Eli voimme olettaa, että maasto pyrki viettämään kurulle päin myös nyt onnettomuuden tuottaneissa oloissa.

Äiti ja poika eivät kuitenkaan tässä vaiheessa olleet enää suksilla, vaan todennäköisesti lumikengillä. Pidän mahdollisena, että tuulen yllyttyä varusteet ovat voineet lähteä lentoon jo aiemmin päivällä, jolloin nämä sitkeät sissit ovat kenkäilleet tunturia ylös, mikä on vienyt oletettua enemmän aikaa, jolloin olosuhteet ehtivät pahentua hämärän saavuttua (kyseessä oli ns. porvarillisen ja nauttisen hämärän rajamaasto, ei vielä astronominen hämärä, saati yö). Soitto hätäkeskukseen on tehty mielestäni vielä ihan oikeaan aikaan, toki sen olisi voinut tehdä jo varusteiden kadottua, mutta epäilen, että ratkaiseva virhearvio tuli nimenomaan siinä kohtaa, kun ei ajoissa tajuttu sitä miten paljon enemmän aikaa lumikenkäily vie verrattuna hiihtämiseen.

Silti harhautuminen reitiltä hätäpuhelun jälkeen on jotenkin selitettävä. Lumikenkäillessä ahkio on voinut länsituulen vaikutuksesta vetää paljonkin itään päin, mutta toisaalta vaikutus ei ollut yhtä paha kuin hiihtäessä vähäisemmän liikemäärän takia. Epäilen, kuten joku aiemmin ketjussa huomautti, että alaspäin viettävä maasto on jostain syystä tulkittu siten, että nyt ollaan jo Taivaskeron eteläpuolella tai jopa Pyhäkeron eteläpuolella. Tällöin olisi varmuudella ajauduttu juuri kohden kurun pohjoisreunaa, jossa vyöry sitten on lähtenyt liikkeelle. En keksi tuollaiselle ajautumiselle mitään muuta syytä kuin väärin näyttävä GPS-tieto, eli GPS-häiriöstä on ollut kyse.

Pyhäkurun ja Taivaskeron välinen alue on kesäreitilläkin melko kuumottava paikka maaston nykyisen suuren kulumisen ja viettävyyden takia. Itse kuruun en todellakaan menisi edes kesällä kivivyöryvaaran takia. Sanoisin myös, että nyt käsillä olevan tapauksen vuoksi on syytä jokaisen tuonne menevän varmistaa huonon näkyvyyden oloissa vielä erikseen kompassista yleinen etenemissuunta ja verrata sitä GPS:n antamaan tietoon.

[Oppenheimer]

Ja tämä on niitä kommentteja missä kommentoija paljastaa oman yksinkertaisuutensa väittämällä, että pelkästään kolmen lauseen perusteella pystyy tekemään toisen ihmisen kyvyistä syvä analyysin.

No tuosta alkuperäisestä kommentista ei ole tarvetta tehdä mitään analyysia. Jos ei ymmärrä, että vaaroja voi välttääkin tai ainakin yrittää, ei niihin tarvitse ehdointahdoin rynnätä. Ja näinhän tässä tapauksessa oli, halusi tai ei.

Kaiken perusteella reissu on ollut kaikin puolin hyvä ja onnistunut ennen viimeiselle etapille lähtöä. Siinä on tapahtunut virhearvio josta kaikkien vastaavaa suunnittelevien on hyvä ottaa opiksi. Kaiken lyttäämällä heittää lapsenkin pesuveden mukana pois.

Minkä kaiken perusteella voidaan päätellä, että reissu on ollut kaikin puolin hyvä ja onnistunut ennen viimeistä etappia? Reissusta ei taida olla julkisuudessa muuta tietoa kuin äidin kirjoittama kuvaus autiotuvan vieraskirjaan. Kuvauksen perusteella reissu onkin todella onnistunut, mutta mikä muu tukee reissun onnistumista? Ja miten luotettavana äidin kuvausta voidaan pitää? Lienee selvää, ettei "someammattilainen" kuvaa reissun varjopuolia, joita luulisi kuitenkin olevan, kun kaksi ensikertalaista lähtee tunturiin vaeltamaan. Ja miksiköhän perheen isä katsoi tarpeelliseksi saattaa vieraskirjan merkinnät lehtien sivuille? Oliko tarkoituksena osoittaa, että tapahtunut oli pelkästään onnettomien sattumusten summa, joille eräoppaan koulutuksen saanut vaimokaan ei voinut mitään.

[Pasi Kuljusta]

Onko perheen isä olympialaisiinkin tähdännyt entinen maajoukkuehiihtäjä ja brittien hiihtomaajoukkueen välinehuoltaja? Tuli vaan mieleen.

[Babooni]

Onko perheen isä olympialaisiinkin tähdännyt entinen maajoukkuehiihtäjä ja brittien hiihtomaajoukkueen välinehuoltaja? Tuli vaan mieleen.

Sama mies

[Sellaista]

Onko perheen isä olympialaisiinkin tähdännyt entinen maajoukkuehiihtäjä ja brittien hiihtomaajoukkueen välinehuoltaja? Tuli vaan mieleen.

No kuka siitä välittää.

[brainstormy]

Kirjoitin aiemmin että pojalla varmasti oli kokemusrikas elämä. Hyvä niin.
Se on upeata että lapset otetaan mukaan jne. mutta raja pitää vanhempien osata vetää oikeaan kohtaan.
Tunnen monia vanhempia jotka tekevät kaikkia hienoja seikkailuretkiä lasten kanssa, mutta se tehdään turvallisuus ensin periaatteella ja turhia riskejä ei vaan oteta. Nämä extraviba-reissut tehdään sitten aikuisten kesken.
Mun näkemys tästä on juurikin se, että tässä kokemusjanossa on sokaistunut tämä raja.

Mä vielä ehkä jotenkin ymmärtäisin tämän pojan mukanaolon tällä reissulla, jos siellä olisi ollut vaikka paikallinen opas mukana. Joku jolla on oikeasti kokemusta, tuntee sen luonnonoikut ja ympäristön, ja joka olisi osannut tuossa kohtaa varmasti sanoa että eteenpäin ei ole asiaa, käännytään takaisin. Tai että tuonne säähän ei ole asiaa lainkaan, päivä on uus huomennakin.

Ihminen on niin pieni ja voimaton luonnon edessä.
Se taisi tältä äidiltä unohtua.

[ginganagareboshigin]

No tuosta alkuperäisestä kommentista ei ole tarvetta tehdä mitään analyysia. Jos ei ymmärrä, että vaaroja voi välttääkin tai ainakin yrittää, ei niihin tarvitse ehdointahdoin rynnätä. Ja näinhän tässä tapauksessa oli, halusi tai ei.

Kaiken perusteella reissu on ollut kaikin puolin hyvä ja onnistunut ennen viimeiselle etapille lähtöä. Siinä on tapahtunut virhearvio josta kaikkien vastaavaa suunnittelevien on hyvä ottaa opiksi. Kaiken lyttäämällä heittää lapsenkin pesuveden mukana pois.

Minkä kaiken perusteella voidaan päätellä, että reissu on ollut kaikin puolin hyvä ja onnistunut ennen viimeistä etappia? Reissusta ei taida olla julkisuudessa muuta tietoa kuin äidin kirjoittama kuvaus autiotuvan vieraskirjaan. Kuvauksen perusteella reissu onkin todella onnistunut, mutta mikä muu tukee reissun onnistumista? Ja miten luotettavana äidin kuvausta voidaan pitää? Lienee selvää, ettei "someammattilainen" kuvaa reissun varjopuolia, joita luulisi kuitenkin olevan, kun kaksi ensikertalaista lähtee tunturiin vaeltamaan. Ja miksiköhän perheen isä katsoi tarpeelliseksi saattaa vieraskirjan merkinnät lehtien sivuille? Oliko tarkoituksena osoittaa, että tapahtunut oli pelkästään onnettomien sattumusten summa, joille eräoppaan koulutuksen saanut vaimokaan ei voinut mitään.

Tuohon päiväkirjaan enimmäkseen perustan tämän päättelyn. Päätelmän puolesta puhuu se, että muut nammalassa majoittaneet eivät ole raportoineet mistään ongelmista (oletan, että tämä olisi mainittu kun julkisuudessa mainittiin muiden matkailijoiden kertomus lähdöstä viimeiselle etapille) ja lopuksi se, että hätäpuhelussa ei viitteitä suuremmasta hädästä.

[Jasonnn]

Kirjoitin aiemmin että pojalla varmasti oli kokemusrikas elämä. Hyvä niin.
Se on upeata että lapset otetaan mukaan jne. mutta raja pitää vanhempien osata vetää oikeaan kohtaan.
Tunnen monia vanhempia jotka tekevät kaikkia hienoja seikkailuretkiä lasten kanssa, mutta se tehdään turvallisuus ensin periaatteella ja turhia riskejä ei vaan oteta. Nämä extraviba-reissut tehdään sitten aikuisten kesken.
Mun näkemys tästä on juurikin se, että tässä kokemusjanossa on sokaistunut tämä raja.

Mä vielä ehkä jotenkin ymmärtäisin tämän pojan mukanaolon tällä reissulla, jos siellä olisi ollut vaikka paikallinen opas mukana. Joku jolla on oikeasti kokemusta, tuntee sen luonnonoikut ja ympäristön, ja joka olisi osannut tuossa kohtaa varmasti sanoa että eteenpäin ei ole asiaa, käännytään takaisin. Tai että tuonne säähän ei ole asiaa lainkaan, päivä on uus huomennakin.

Ihminen on niin pieni ja voimaton luonnon edessä.
Se taisi tältä äidiltä unohtua.

Ymmärtäisin jos 12v olisi omasta halustaan ja kesällä mukana ko. retkellä osana kokeneempaa retkikuntaa jossa päiväetenemiset olisi jaksotettu asiallisesti.

Talviolosuhteet ovat aivan liian rankkoja tuolla ja voivat eskaloitua hyvin pahasti, josta kokeneemmatkaan eivät välttämättä selviä.

[Sellaista]

Ei siellä lukenut noin, vaan:

"Tämän päivän yöjuna oli toki jo täynnä ja pohdintojen jälkeen totesimme että tunturiin tulimme ja tunturissa haluamme olla!"

No ihan sama, lopputulema oli että tunturiin jäivät. RIP.

Ei ole ihan sama. Ei ollut heidän toive JÄÄDÄ sinne. Mutta se toive toteutui, että saivat olla tunturimaisemissa ja siellä viimeisessä tuvassa kaksi yötä. Jos olisivat arvanneet miten käy, olisivat varmaan halunneet olla kolmannenkin yön.

Miksi jotkut ovat äidin puolesta vahingoniloisia ja lapsen puolesta pahoillaan? Molemmat joka tapauksessa halusivat tuonne vaeltamaan ja nauttivat matkastaan tuohon traagiseen viimeiseen päivään asti. Minä olen iloinen siitä, että saivat kokea sen vaeltamisen ilon. Moni ei koko elämänsä aikana saa. Murheellinen olen siitä, että loppu meni niin kuin meni.

En ole äidin puolesta tai vastaan, mutta pitää tunnustaa, mikä pösilö hän oli ja lapsikin kuoli. Halusivat vaeltamaan, olisko jokin helpompi rasti ollut vaihtoehto, se oli äidin ja ehkä isänkin arvioitavissa, ei lapsen.