CSI kirjoitti: ↑La Tammi 13, 2024 3:53 pm
- kummallakaan en nähnyt koskaan mitään naamamaskia, en edes 1.1. otetuissa kuvissa joissa olosuhteet sentään olivat niin kovat, että se pakotti heidät keskeyttämään suunnitelmansa eli jonkin läheisen keron huiputuksen
Tämä keskeytyspäätös on varmaan tehty enemmän mukavuussyistä kuin pakon edessä – puskivathan he seuraavana päivänä kahta kauheammassa kelissä neljä tuntia vastatuuleen. Toki se kertoo siitä, että jos samalla varustuksella on menty, ei varustus liene ollut olosuhteisiin läheskään optimaalinen.
poliisikoiran pentu kirjoitti: ↑La Tammi 13, 2024 11:45 pm
Tekikö sitten päätöksen liikkeelle lähtemisestä soittopaikasta (häkeen) tuuli vai äiti. Uskon, että äitI, koska hän itse ilmoitti häkeen aikomuksestaan lähteä liikkeelle. Se oli "harkittu" tai ainakin oma päätös. Hetkeä myöhemmin tuulikin on kyllä varmasti pyrkinyt puskemaan ties minne. Mutta en edelleenkään ymmärrä tätä äidin päätöstä, koska hän tiesi kertoa häkeen myös sen, että kännykän akkukin on loppumassa. Eli hän otti tietoisesti ison riskin, ettei häke enää saa tietää tarkkaa sijaintia paikan vaihtamisen jälkeen.
Ei välttämättä akku ole ollut akuutisti loppumassa. Eikö se mennyt jotenkin niin, että äiti ilmoitti laittavansa puhelimen taskuun "säästääkseen akkua" tmv sen sijaan, että olisi halunnut jäädä yhtään ylimääräistä jaarittelemaan häkepäivystäjän kanssa. Noissa oloissa täyteen ladatullakaan älypuhelimen akulla ei välttämättä montaa minuuttia puhuta, joten on loogista, ettei puhelinta haluta ottaa lämpimästä taskusta esiin pitkäksi aikaa kerrallaan, eikä haluta venyttää puhelua yhtään pidempään kuin on välttämätöntä.
kuusenalla kirjoitti: ↑La Tammi 13, 2024 4:20 pm
Tein itse myös vähän pidemmän analyysin, otin ajankohdaksi 1.11.2012-12.1.2024 eli reilut kymmenen vuotta. Havaintojen lataussivu löytyy muuten täältä:
https://www.ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
...
Tämä ei ollut mitenkään kattava analyysi, vaan pikemminkin kokoelma esimerkkejä. Mittauksista kuitenkin tulee selvästi ilmi, että vaarallisia olosuhteita esiintyy erityisesti joulu-helmikuussa aika usein, ehkä joka toinen talvi, ja ne voivat olla pitkäkestoisia (useita vuorokausia). Myös onnettomuuspäivän kaltaisia tuulioloja on ollut ennenkin eli on tuullut samasta suunnasta. Ei oikein voi sanoa, että mistään ei olisi voinut päätellä, millaista tunturissa mahtaa olla.
Miksi nämä olosuhteet ovat sitten poromiehille sellaisia, etteivät eläessään ole kohdanneet? Todennäköisesti vain siksi, ettei kenelläkään pitäisi olla asiaa tunturien satuloihin tai huipuille noin vaarallisina päivinä. He osaavat viisaasti pysyä poissa.
Tässä olikin hyvää analyysia. Kommentoin näitä sääoloja vielä vähän, koska tämä on aihe, josta itse tiedän jotain, toisin kuin vaeltamisesta. Tässä analyysissa oli nyt siis keskitytty pakkasen purevuuteen tuulen ja lämpötilan yhteisvaikutuksesta. Voidaan havaita, että olosuhteet olivat tässä suhteessa hyvin vaikeat, mutta eivät tuolle paikalle mitenkään poikkeukselliset. Sen sijaan, jos katsotaan pelkkää tuulen nopeutta, tuolloin onnettomuuspäivänä tuuli ei ollut mitenkään harvinaisen kova ja kovempiakin tuulia tuolla esiintyy usein. Viime talvena Laukukerolla esiintyi vähintään kerran jossain vaiheessa päivää yli 15 m/s keskituulta joulukuussa 15/31 päivänä, tammikuussa 26/31 päivänä ja helmikuussa 17/28 päivänä. Yhteensä siis joulu-helmikuussa esiintyi 58/90 päivänä yli 15 m/s keskituulta ja näistä 18/90 päivänä myös yli 20 m/s keskituulta. Nyt onnettomuuspäivänä tuulen nopeus oli siis iltapäivällä siinä 15 m/s hujakoilla ja iltayöstä päästiin niukasti 20 m/s lukemiin. Meneillään oleva talvi on ollut viime talvea heikkotuulisempi. Kuitenkin nytkin joulukuussa esiintyi yli 15 m/s keskituulta 7/31 päivänä ja tammikuussa tähän mennessä 10/13 päivänä. Toki osana noista päivistä on välillä ollut heikkotuulisiakin jaksoja. Toisaalta osana päivistä on esiintynyt paljon kovempiakin tuulia kuin tuolloin onnettomuuspäivänä. Huippuna jo täällä mainittukin 27.2.2023, jolloin kovin keskituuli oli 40,6 m/s. Tuona päivänä muuten Finnairin reittikoneet Helsingistä eivät päässeet Ivalon ja Kittilän kentille tuulen takia laskuun. Tarkistin myös, että kyseisenä päivänä alueella oli voimassa varoitus 20 m/s tuulen puuskista, mikä vastasikin aika hyvin havaittuja puuskia tuntureiden ulkopuolella, joskin varoitus 25 m/s puuskista olisi ehkä ollut kuitenkin osuvampi. Tunturien olosuhteisiin sääennusteissa ei juuri oteta kantaa, koska ne poikkeavat niin paljon niistä alueista, joilla ihmiset asuvat. Hiihtokeskusyrittäjät tästä ovat joskus näreissään, kun ennusteissa on kovaa pakkasta, vaikka tunturissa sää voi olla leuto. Esimerkiksi marraskuussa 2022 oli muuten hauska inversio juuri tuolla Pallastunturien alueella, kun jokilaaksoissa oli melkein 25 astetta pakkasta ja tunturissa melkein 10 astetta plussaa. Hieno pilvetön heikkotuulinen keli.
Kovin tuuli tuolla Laukukerolla on havaittu 31.1.1997, keskituuli 45,9 m/s ja puuska 61,6 m/s. Pakkasta oli silloin hiukan vajaat 10 astetta. Periaatteessa siis pakkasen purevuudella mitattuna miedompi keli kuin 2.1.2024, mutta käytännössä sellainen keli, että lähellekään tunturin huippua kukaan ei olisi päässyt etenemään millään välineellä, kun moottorikelkankin tuuli olisi heittänyt jo paljon aiemmin huit halvattuun. Kyseisenä päivänä tuuli tuiskutti Pohjois-Lapissa kaikki isot maantietkin umpeen ja liikennekelvottomiksi, vaikka lunta ei satanut. Myrskyn aikaan ei pahimmissa paikoissa valtateillä päässyt edes aura-autolla ajamaan.
Kova pakkanen oli nyt toki lisähaaste, mutta yhtä onnettomasti olisi voinut käydä pelkän tuulen takia, vaikka pakkasta olisi ollut vaikkapa vain 5-10 astetta. Samalla tavalla tuuli olisi silloinkin vienyt sauvat ja sukset mennessään ja tuiskuava lumi olisi yhtä lailla heikentänyt näkyvyyttä. Sitä paitsi näkyvyys olisi voinut olla paljon huonompikin. Nythän oli melko lailla selkeä sää ja vain pintalumituiskua. Etsijöiden mukaan Raattaman kylän valot näkyivät melkein kymmenen kilometrin päästä. Usein nuo tunturien huiput ovat talvella pilven sisällä, jolloin näkyvyyttä ei oikeasti ole yhtään, on paljon pimeämpää ja tuuli silloinkin tuiskuttaa lunta samalla tavalla, ellei sitä satu taivaalta vielä lisääkin satamaan.
En muuten ihan usko poromiehen arvioihin 5-10 metrin näkyvyydestä, melkein 40 asteen pakkasesta ja 30 m/s tuulen nopeudesta. Havaintojen mukaan kun alueella oli etsintöjen aikaan pakkasta se noin 25 astetta ja tunturissa hieman vähemmän. Etelämpänä, missä oli tyyntä, oli laaksoissa yli 30 astetta. Jos kylän valot näkyvät kymmenen kilometrin päästä, näkyvyys ei ole 5-10 metriä, vaikka ymmärrän kyllä, että sitä valkoista lähiympäristöä on silti erittäin vaikea hahmottaa, varsinkaan hämärässä ja varsinkaan, jos keli on sellainen, ettei silmiä oikein pysty pitämään auki. Boforiasteikon kuvauksessa sanotaan 30 m/s tuulen nopeudesta, että "rakennukset siirtyilevät" ja 25-28 m/s tuulesta "puita kaatuu juurineen", joten jos tuuli on ollut vain vähällä kaataa moottorikelkan, kuten kuvailtiin, viittaa se ennemmin mittausten mukaisiin enintään noin 20 m/s tuulen nopeuksiin, jolloin myös "ulkona liikkuminen ylipäätään on hankalaa", mikä vastaa kuvausta siitä, että vastatuuleen pääsi illalla vain konttaamalla. Kategoriassa 14-17 m/s, eli iltapäivän olosuhteissa, pitäisi vasta "tuulta vasten kulkemisen" olla hankalaa.
No, pointtina tässä se, että tuuli itsessään, joka aiheutti akuuteimmat ongelmat viemällä sukset ja sauvat sekä pöllyttämällä lunta, ei ollut mitenkään harvinainen, vaan jopa joka toisena päivänä alueella esiintyy talvella vastaavaa tuulta kuin vaelluksen aikaan. Toki tässä oli nyt myös tuulen suunta vaikea, ja pakkanen lisäharmina. Toisaalta usein vastaavalla tuulella on sitten muita lisää vaikeuskerrointa aiheuttavia tekijöitä, kuten pilven sisään jääminen tai lumisade. Pakkanenhan tässä ei ole välttämättä myötävaikuttanut onnettomuuteen. Onhan se lisärasite ollut ja tehnyt kaikesta vaikeampaa. Jos äidillä on ollut lieviä hypotermian oireita, silloin alentunut harkinta- ja toimintakyky on todennäköisesti ollut myötävaikuttamassa harhautumiseen, riskien tunnistamiseen ja huonoksi osoittautuneiden päätösten tekemiseen. Väsymyshän tuossa kohtaa vaellusta on rankkojen olosuhteiden takia ollut kova joka tapauksessa, millä on varmaan ollut samansuuntaisia vaikutuksia kuin mahdollisella lievällä hypotermialla.
Tarkistin myös, että yleissääennusteessa luki tosiaan sekä edellisenä päivänä että onnetomuuspäivän aamuna "Pohjois-Suomessa enimmäkseen heikkoa tuulta", jota oli iltapäivällä täsmennetty muotoon "Pohjois-Lapissa heikkoa tai kohtalaista tuulta" – Kittilän korkeudelta etelään oli edelleen illalla laaksoissa käytännössä tyyntä. Nämä nyt ovat toki aivan liian karkeita ennusteita tuon vaelluksen tarpeisiin, mutta koska tuuli itsessään ei ollut edes Pallastunturin alueella paikan olosuhteisiin nähden mitenkään harvinaisen kova, on ymmärrettävää, ettei sitä ole ollut lainkaan helppoa havaita ennusteista, että tuuli voisi muodostua ongelmaksi, jos säätilaan perehtyminen ei ole ihan omia vahvuuksia, eikä alueen olosuhteista ole aiempaa kokemusta. Siinä vaiheessa, kun tuulesta alkaa näkyä sääennusteessa varoituksia, on keli jo sellainen, ettei tuolla oikein ole fyysisesti mahdollista päästä tunturiin.
Onnettomuuden lopullisena syynähän on ollut harhautuminen reitiltä, yhdistettynä siihen, että todennäköisesti ei ole ymmärretty, miten vaaralliseen paikkaan on harhauduttu. Harhautumista on vahvasti avittanut kova tuuli ja myötävaikuttavina tekijöinä siihen, miksi tilanteeseen on päädytty, ovat mahdollisesti olleet sinnikkyys, aikataulupaineet ja huoleton suhtautuminen riskeihin – sekä väsymyksen ja mahdollisesti lievän hypotermian vaikutukset päätöksentekokykyyn.
Vähän vielä omaa pohdintaa siitä, miksi ei ole käännytty takaisin viimeistään Taivaskeron ja Lehmäkeron välisestä satulasta, josta oletettavasti on harhauduttu kohti Pyhäkurua. Tässä kohtaa on tultu pitkä ja raskas nousu jäätävään sivuvastaiseen tuuleen. Keli lienee kuitenkin ollut samalla lailla viattoman näköinen kuin edellisenä päivänä, selkeä sää, matalaa lumituiskua ja pirun jäätävä tuuli kyllä, mutta keliä ei ole tunnistettu mitenkään mahdottomaksi etenemiseen. Kun on jo päästy tuohon satulaan asti, on voitu ajatella, että suurin osa matkasta on jo takana ja kun vielä vähän rutistetaan niin koko loppumatka on alamäkeä. Tässä on myös maastonmuotojen ja tuulen kanavoitumisen takia saatu tuuli hetkeksi selän taakse, joten olisi ollut korkea kynnys kaiken vaivan jälkeen lähteä enää vetäytymään esimerkiksi kohti Paratiisikurua, mikä olisi tarkoittanut paljon pidempää loppumatkaa ja turhaan tehtyä nousua satulaan. Lisäksi olisi pitänyt tunnistaa, että suunnitellulla reitillä on vetäytymiseen verrattuna joku suurempi riski, jota tulisi välttää, jotta vetäytymispäätös olisi ollut mahdollista tehdä. Enkä usko, että riski ajautua lumivyöryn mukana Pyhäkuruun on välttämättä tullut mieleenkään. Todennäköisemmin uskon mielessä olleen vain, että sinnikkäästi vielä rutistetaan loppumatka niin ehditään bussiin ja kohta helpottaa, kun päästään alamäkeen. Väsymys ja mahdollisesti lievä hypotermia ovat vaikeuttaneet järkevien päätösten tekemistä ja oikeassa suunnassa pysymistä, mutta lumivyöryriskiä ei ehkä olisi ymmärretty täysissä voimissakaan. Mitä tuossa satulassa on myös tapahtunut niin keli on muuttunut paljon hämärämmäksi (sekä kellonajan että maastonmuotojen takia), lumituisku korkeammaksi (maastonmuotojen takia) ja suuret maisemaa hallitsevat tunturit ovat olleet lähempänä --> näkyvyys on heikentynyt ja oman sijainnin hahmottaminen suhteessa ympäröivään maastoon on vaikeutunut --> huono yhdistelmä kasvavan väsymyksen ja rasituksen kanssa, jos aiemminkin on ehkä jo edetty omien voimien äärirajoilla. Tuuli on myös ylöspäin tullessa tietysti koko ajan voimistunut ja satulassa se on kanavoitumisen takia ollut erityisen kova. Varsinaista tuulen suojaa Taivaskeron huippu on tuskin juuri tarjonnut, mutta turbulenttisempi eli puuskaisempi tuuli on tuolla voinut maastonmuotojen takia olla kuin aiemmin nousun aikana.
Suksien menettäminen tuuleen edellyttänee sitä, että sukset on otettu jalasta pois, ja varmaan pitkän nousun jälkeen jonkinlainen pienen tauon pitäminen on ollutkin loogista, kun on päästy edes vähän Taivaskeron suojaan ja lisäksi saatu hetkeksi tuuli selän taakse.
Suksien menettämisen uskon katkaisseen kamelinselän ja olleen triggeri soittaa häkeen. Kuitenkin on koettu, että tunturimaastossa pystytään etenemään kohti määränpäätä myös jalkapatikassa – tässä kohtaa tuuli ei siis vielä ole ollut niin kova, että vastatuuleen olisi pitänyt kontata, mutta ylämäkeen on tietysti ollut hyvin hankala päästä. Tuolla tuulen suojan puolella rinnettä on sopivissa maastonkohdissa varmaan ollut myös upottavia irtolumikasaumia, ja ei kai sieltä muuten olisi saanut lumivyöryäkään laukaistua.
