Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 1)
Kyllikki Saaren murha on tietysti kiehtonut kautta aikojen. Ajelinkin pari viikkoa sitten Pohjanmalla, kävin Isojoella sekä Kyllikki Saaren suohaudalla sekä kirkkomaalla jonne hänet on haudattu. Tuntui jotenkin hurjalta käydä erityisesti tuolla suohaudalla niin, että nyt konkretisoitui jossain määrin ympäristö, missä tuo tapahtui. Mutta se mikä ihmetytti, niin tuo seutuhan oli etupäässä kuivaa kangasta. Miksi puhutaan suohaudasta? Suoperäistä sammaleista seutuahan se oli, mutta kuivaa ja tänä päivänä tuskin kukaan päättäisi kätkeä ruumista tuollaiseen maahan johon tuskin lapio kunnolla uppoaakaan. Onkohan maasto siis kuivunut näiden kuluneiden yli 50 vuoden jälkeen?
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
Kuinka ollakaan, tuli käytyä juuri eilen Kyllikin "suohaudalla" ja ihmettelin kovin, että joku on yleensä sellaisen paikan löytänyt keskeltä ei mitään.
Kyllikille on paikalle laitettu oikein muistokivi, joten ei paikka niin karmaiseva ole.
Toista oli silloin löytöaikaan, mitä olen valokuvista nähnyt.
Ihmettelin paikalla ollessani myös sitä, kuinka hautaaja oli osannut kaivaa haudan juuri kuivan kangasmaan ja sitten kostean suomaan rajalle, johon se oli varmasti helpompi kaivaa, kuin pelkkään kangasmaastoon.
Sitä suoplänttiä ei varmasti ulkopaikkakuntalainen ole tiennyt, joten murhaajan on täytynyt olla paikkakuntalainen ja vieläpä sellainen, joka tiesi Kyllikin saapuvan kirkonkylältä ilta, tai oikeammin yömyöhällä.
Tietojen mukaan Kyllikki olisi raiskattu ja hänen kasvonsa olisivat murskattu tunnistamattomiksi.
Siitä en ole varma, odottiko hän lasta, mutta huhuja sellaisestakin olen kuullut.
Löytöpaikan lähellä oli kesällä metsän istutukset ja kuivatusojien kaivuita, joten olisi ruumiin jo silloin luullut löytyvän.
Kuitenkin, kun ajattelee paikkaa, minne hänet piilotettiin, tulee mieleen väkisinkin sellainen käsitys, että paikka ei ollut ensimmäinen, johon Kyllikki olisi surman jälkeen viety, vaan hauta on kaivettu kaikessa rauhassa, sillä saattaahan olla, että suo on ollut toukokuussa vielä roudan vallassa, joten hautaa ei olisi edes pystynyt kaivamaan.
En otanut trippimittarilla mittaa siitä, kuinka pitkä matka paikalta oli Isojoelle, mutta asumatonta korpea oli tien molemmin puolin hyvänkin matkaa vielä nykyäänkin, joten miten synkkää korpea se on aikoinaan ollutkaan.
Tieltäkin "suohaudalle" on puolen kilometriä, tai ainakin se minusta tuntui siltä, joten ei tuo murhatoimi, jos se on ollut esimerkiksi yliajo ja sen jälkeen raiskaus (se on todistettavasti tapahtunut), olisi ollut kovinkaan helppo jobi.
Tietty epäily minulla on, jos Kyllikki oli raskaana ja epäily on silti olemassa, vaikka hän ei raskaana olisikaan ollut.
Surmaaja on ollut mielestäni yksin, mutta sitten hautaajia on täytynyt olla vähintään kaksi, sillä tienvarressa on täytynyt olla varmistaja, että hautauksen on voinut tehdä yölläkin huomaamatta.
Maastossa on hautaushommissa voinut ihan hyvin käyttää jonkinlaista lyhtyä, sillä hauta on notkossa ja aika tiuha metsä peittää näkyvyyden tielle.
Silti kuljetuksessa on täytynt käyttää jotain muuta laitetta, kuin autoa, sillä auto olisi hyvinkin voinut jäädä jonkun satunnaisen ohikulkijan mieleen, joten mieleen tulee kuljetuspelinä ensiksi maitokärryt, joilla uhri on jostain tuotu haudattavaksi.
Sellaiset kärryt saa vaikka kuusen taakse piiloon, sillä maastoon nekään eivät olisi mahtuneet, joten kovinkaan kaukaa Kyllikkiä ei ole paikalle raijattu.
Kyllikki on kaiketi kannettu selässä vyötä apuna käyttäen, joka oli vedetty kainaloiden alta ja sitten "reppuselän" lailla kuljetettu suon laitaan.
Yleensä tällaiset tapot tapahtuvat lähipiirissä, joten eiköhän niin ole tässäkin asiassa kyse, eli kylässä tekijä kyllä tiedetään, mutta kylä vaikenee.
Kyllä poliisikin tietää tekijän, mutta hän on varmaan kuollut, tai sitten melkoisen vanha, joten eiköhän huono omatunto ole ajan kanssa tehnyt tehtävänsä tämän jutun kohdalla, niin pahalta, kuin se kuulostaakin.
Kyllikille on paikalle laitettu oikein muistokivi, joten ei paikka niin karmaiseva ole.
Toista oli silloin löytöaikaan, mitä olen valokuvista nähnyt.
Ihmettelin paikalla ollessani myös sitä, kuinka hautaaja oli osannut kaivaa haudan juuri kuivan kangasmaan ja sitten kostean suomaan rajalle, johon se oli varmasti helpompi kaivaa, kuin pelkkään kangasmaastoon.
Sitä suoplänttiä ei varmasti ulkopaikkakuntalainen ole tiennyt, joten murhaajan on täytynyt olla paikkakuntalainen ja vieläpä sellainen, joka tiesi Kyllikin saapuvan kirkonkylältä ilta, tai oikeammin yömyöhällä.
Tietojen mukaan Kyllikki olisi raiskattu ja hänen kasvonsa olisivat murskattu tunnistamattomiksi.
Siitä en ole varma, odottiko hän lasta, mutta huhuja sellaisestakin olen kuullut.
Löytöpaikan lähellä oli kesällä metsän istutukset ja kuivatusojien kaivuita, joten olisi ruumiin jo silloin luullut löytyvän.
Kuitenkin, kun ajattelee paikkaa, minne hänet piilotettiin, tulee mieleen väkisinkin sellainen käsitys, että paikka ei ollut ensimmäinen, johon Kyllikki olisi surman jälkeen viety, vaan hauta on kaivettu kaikessa rauhassa, sillä saattaahan olla, että suo on ollut toukokuussa vielä roudan vallassa, joten hautaa ei olisi edes pystynyt kaivamaan.
En otanut trippimittarilla mittaa siitä, kuinka pitkä matka paikalta oli Isojoelle, mutta asumatonta korpea oli tien molemmin puolin hyvänkin matkaa vielä nykyäänkin, joten miten synkkää korpea se on aikoinaan ollutkaan.
Tieltäkin "suohaudalle" on puolen kilometriä, tai ainakin se minusta tuntui siltä, joten ei tuo murhatoimi, jos se on ollut esimerkiksi yliajo ja sen jälkeen raiskaus (se on todistettavasti tapahtunut), olisi ollut kovinkaan helppo jobi.
Tietty epäily minulla on, jos Kyllikki oli raskaana ja epäily on silti olemassa, vaikka hän ei raskaana olisikaan ollut.
Surmaaja on ollut mielestäni yksin, mutta sitten hautaajia on täytynyt olla vähintään kaksi, sillä tienvarressa on täytynyt olla varmistaja, että hautauksen on voinut tehdä yölläkin huomaamatta.
Maastossa on hautaushommissa voinut ihan hyvin käyttää jonkinlaista lyhtyä, sillä hauta on notkossa ja aika tiuha metsä peittää näkyvyyden tielle.
Silti kuljetuksessa on täytynt käyttää jotain muuta laitetta, kuin autoa, sillä auto olisi hyvinkin voinut jäädä jonkun satunnaisen ohikulkijan mieleen, joten mieleen tulee kuljetuspelinä ensiksi maitokärryt, joilla uhri on jostain tuotu haudattavaksi.
Sellaiset kärryt saa vaikka kuusen taakse piiloon, sillä maastoon nekään eivät olisi mahtuneet, joten kovinkaan kaukaa Kyllikkiä ei ole paikalle raijattu.
Kyllikki on kaiketi kannettu selässä vyötä apuna käyttäen, joka oli vedetty kainaloiden alta ja sitten "reppuselän" lailla kuljetettu suon laitaan.
Yleensä tällaiset tapot tapahtuvat lähipiirissä, joten eiköhän niin ole tässäkin asiassa kyse, eli kylässä tekijä kyllä tiedetään, mutta kylä vaikenee.
Kyllä poliisikin tietää tekijän, mutta hän on varmaan kuollut, tai sitten melkoisen vanha, joten eiköhän huono omatunto ole ajan kanssa tehnyt tehtävänsä tämän jutun kohdalla, niin pahalta, kuin se kuulostaakin.
-
Urho
Kyllikin ruumis oli liian mädäntynyt raiskauksen tai raiskaamattomuuden arvioimiseksi. Raskaana hän ei virallisen tiedonannon mukaan ollut.
Useamman poliisimiehen mukaan syylliseksi tiedetty ojankaivaja V.L. ei ollut Kyllikin lähipiiristä. Hän tunsi maaston, koska hänen ojatyömaansa oli vain 50 metrin päässä löytöpaikasta.
Useamman poliisimiehen mukaan syylliseksi tiedetty ojankaivaja V.L. ei ollut Kyllikin lähipiiristä. Hän tunsi maaston, koska hänen ojatyömaansa oli vain 50 metrin päässä löytöpaikasta.
Jostain papereista sen olen lukenut, että spermaa olisi löytynyt, mutta koska ruumis oli jo niin huonossa kunnossa, siitä spermsta ei saatu sen enempää selvää.
Tämä kirjoitus, josta luin, oli jonkun tutkijaprofessorin jutussa, jossa oli myös tehty surmaajasta "profilointi".
En tähän hätään sitä löydä, mutta katsellaan, josko se teksti jostain tulee esiin.
Tämä kirjoitus, josta luin, oli jonkun tutkijaprofessorin jutussa, jossa oli myös tehty surmaajasta "profilointi".
En tähän hätään sitä löydä, mutta katsellaan, josko se teksti jostain tulee esiin.
Vanhassa Alibin jutussa (lähde kotona, sorry) isä kertoo aavistelleensa, kuka teon takana on, muttei lähtenyt mainitsemaan nimiä. Miten mahtaa olla sisarusten kanssa, siis sisarusten aavistusten? En tiedä, kuinka suuret olivat ikäerot, mutta luultavasti tunsivat mm. samoja kirkonmiehiä jne. kuin sisarensa. Kyllikillähän oli viisi sisarusta, mahtavatko olla elossa?
Yö ja aamu jokainen, jollekin on viimeinen. Joka ilta, joka yö, jonkun sydän riemuin lyö. Jonkun sydän riemuin lyö, jonkun osa ikiyö...
Ainakin Karvialla asustava Kyllikin isoveli Esko Saari on elossa, hänestä on ollut juttua jopa Kauppalehdessä maaliskuussa 2006, jossa sivuaa myös edesmennyttä pikkusiskoaan.
http://www.kauppalehti.fi/4/i/yrittaja/ ... 27/1833336
Onko teillä Enska Salmen (ja jonkun toisen hemmon) kirjoittama pokkari "Kyllikki Saaren arvoitus"? Onnistuin sen löytämään yhdestä divarista hiljattain ja kyllä on tosi mielenkiintoista tekstiä. Kirja valmistunut v. 1981.
http://www.kauppalehti.fi/4/i/yrittaja/ ... 27/1833336
Onko teillä Enska Salmen (ja jonkun toisen hemmon) kirjoittama pokkari "Kyllikki Saaren arvoitus"? Onnistuin sen löytämään yhdestä divarista hiljattain ja kyllä on tosi mielenkiintoista tekstiä. Kirja valmistunut v. 1981.
"Jos tahtoo jotain sydämestään, sen voi saavuttaa"
-
Urho
Alibi 2/2002:ssa on aikanaan ollut mielenkiintoinen artikkeli, jonka pohjalla on asiasta tietävän poliisin ajatuksia.
Itselleni oli jonkinlainen yllätys tuo pääepäillyn lankomiehen merkittävä rooli.¨
_______________________________________
Ex-poliisi tutki jutun läpikotaisin
Hän tietää Kyllikki Saaren murhaajan
Isojoella poliisina toiminut Pentti Kankaanpää on tutkinut Kyllikki Saaren murhatapauksen suurennuslasiakin tarkemmin. Kankaanpään mukaan Kyllikin murhassa oli mukana kaksi paikkakuntalaista miestä. Päätekijällä oli seksuaalirikostausta!
Teksti: Mika Lahtonen
Kauhavalla asuva Pentti Kankaanpää toimi 1970-luvun alussa poliisina Isojoella, joka tunnetaan erityisesti murhatun Kyllikki Saaren kotipaikkakuntana.
- Toimin paikallispoliisina, jonka tehtäviin kuului niin rikos, haaste-, ulosotto kuin järjestysasiatkin. Isojoki oli jaettu kolmeen alueeseen ja minun kyliäni olivat Möykky-Heikkilänjoki-Villamo-Vanhakylä-Leppikylä, eli juuri se alue, jossa Kyllikki Saaren koti sijaitsi. Työkaverini alueeseen taas kuului muun muassa Pettukylä, jossa Kyllikki Saari murhattiin.
Kyllikki Saaren murha on jäänyt suomalaiseen rikoshistoriaan. Kyllikki oli 17-vuotias, uskovainen tyttö. Hän katosi 17. toukokuuta 1953 ja hänet löydettiin surmattuna 11. lokakuuta suohaudasta, vain puolen metrin syvyydestä.
- Tutkin Kyllikki Saaren murhaa oman työni ohella. Sovin nimismiehen kanssa, että voin ottaa mapin kerrallaan kotiini ja käydä aineistoa läpi. Kun olin yhden mapin läpi käynyt, toimitin sen takaisin ja otin seuraavan, Kankaanpää toteaa.
Kankaanpää huomasi Kyllikin jutussa heti joitakin kummallisia asioita.
- Mapit olivat pölyttyneet eikä niitä ollut pitkään aikaan kukaan käynyt läpi. Aivan kuin poliisit eivät olisi olleet jutusta edes kiinnostuneita.
Kankaanpää osasi löytää massiivisista pöytäkirjoista ne "oikeat palat", jotka osuivat kohdalleen. Pian Kankaanpäälle selvisi myös, ketä ensisijaisesti tulee epäillä Kyllikin murhasta.
- Poliisi oli kuulustellut paljon ihmisiä. Niistä yhden miehen kohdalla löytyi seksuaalirikostaustaa.
Massiivinen tutkinta-aineisto
Kankaanpäällä on sellainen käsitys, että siihen aikaan Isojoen maineesta yritettiin pitää tiukasti kiinni.
- Ei yksinkertaisesti haluttu, että tekijä on isojokinen henkilö. Aivan kuin paikalliset ihmiset olisivat yhteisesti sopineet, että syyllisyys vieritetään jonnekin muualle.
Kankaanpää liikkui paikallisten ihmisten keskuudessa ja kuuli kahdenkeskisissä keskusteluissa paljon sellaista, jota ei kyläkaupassa uskallettu kertoa. Kankaanpää piti pitkään sisällään, kunnes hän törmäsi sattumalta Vaasan keskusrikospoliisin mainekkaaseen ex-päälikköön Raimo Latvalaan.
- Tapasimme yllättäen junassa. Kerroin näistä tutkimuksistani Latvalalle ja hän kysyi miksi en ole aiemmin näistä puhunut. Vastasin siihen, että luulin poliisin tietävän tekijät, mutta ajattelin asian jääneen todisteiden puutteessa sillensä, Kankaanpää kertoo.
Kankaanpää alkoi tutkia Kyllikki Saaren murhaa vuonna 1972.
- Joka talossahan Pohjanmaalla ihmiset leikkasivat Kyllikin kuvan ja laittoivat Raamatun väliin.
Kankaanpää tutustui esitutkinta-aineistoon, kuunteli paikkakunnalla asuvia ihmisiä ja teki omia johtopäätöksiään. Kerran hän sai talon isännän lämmittämään saunankin, jossa voitiin muun perheen läsnäolematta puhua asioista aivan suoraan.
- Sitten Vaasan keskusrikospoliisin Latvala soitti ja selvitin hänelle kaksi ja puoli tuntia mitä tutkimuksissani oli selvinnyt.
Poliisilla on Kyllikki Saaren murhaan liittyen vino pino esitutkinta-aineistoa. Niitä säilytetään Vaasan keskusrikospoliisissa.
- Olen haastatellut myös sen aikaisia poliiseja, jotka olivat Kyllikin löytöhetkellä mukana.
Oksa
Pentti Kankaanpää on entisenä poliisina pitänyt Kyllikki Saareen liittyvät asiat omina tietoinaan. Raimo Latvalan jäätyä keskusrikospoliisista eläkkeelle Kankaanpää katsoo voivansa antaa tämän haastattelun.
- Olen ollut Latvalalle lojaali enkä ole Kyllikki Saaresta hiiskunut kenellekään mitään. Mutta nyt on jo aika, Kankaanpää toteaa.
Hän kävi myös läpi Kyllikin kuolemansyytutkimuksen. Julkisuudessa on väitetty, että Kyllikin kasvot olisi murjottu kivellä. Tämä ei kuulemma pidä paikkaansa.
- Kuolinsyy ei ollut sellainen. Vammat eivät täsmää. Kieltämättä kuolemansyytutkinnan teksti on aika pöyristyttävää. Mädäntynyt ruumis oli avattu ja se oli myös valokuvattu. Vammat olivat niin rajuja, etteivät ne olleet tulleet kivestä vaan pikemminkin jostain rautaesineestä.
Kyllikin ruumis löytyi suohaudalta, mutta maata ei ollut päällä juuri nimeksikään.
- Ruumiin alta mitattuna se oli noin puolen metrin syvyydessä. Oksa oli lyöty niin, että se oli mennyt vatsanpeitteistä läpi. Anatomian laitoksella tehtiin koe, jossa otettiin tuoreita ruumiita ja niitä lyötiin männynoksilla. Kokeissa ne eivät menneet tuoreesta ruumiista läpi. Tästä on pääteltävissä se, että oksa on tuotu Kyllikin suohaudalle vasta myöhemmin, jopa joskus syksyllä, ex-poliisi Kankaanpää sanoo.
Julkisuudessa on väitetty, että Kyllikki Saaren murhasta olisi ollut epäiltynä vuosien aikana jopa useita tuhansia ihmisiä. Tämä on Kankaanpään mukaan räikeästi liioiteltu luku.
- Ei todellisia epäiltyjä ollut kuin muutama kymmenen.
"He ovat jo kuolleet"
Pentti Kankaanpäälle Kyllikki Saaren murhaaja selvisi.
- Sanoinkin kerran krp:n Latvalalle, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, tällä tarkoittaen tietysti tutkintani tuloksia. Jutussa oli noin kymmenen sellaista seikkaa, jotka tukivat epäilyksiäni.
Katoamispäivä oli sunnuntai ja silloin Kyllikki kävi tapansa mukaan kirkossa. Hänen matkansa kotoa kirkonkylälle oli 10 kilometrin pituinen. Kun päivän Jumalanpalvelus oli vietetty, Kyllikki palasi kotiinsa lepäämään. Illalla hän nousi jälleen pyöränsä päälle ja lähti Kortteenkylän kansakoululla pidettyyn hengelliseen nuorisokokoukseen. Noin kymmeneltä illalla Kyllikki ja hänen ystävänsä Maiju Yli-Hietala polkivat meijerin tienhaaraan, jossa tytöt erkanivat toisistaan.
- Tämän jälkeen vielä yksi henkilö, jota kutsuttiin Tie-Jaskaksi, on nähnyt Kyllikin elossa meijerin tienhaaran jälkeen. He olivat polkupyörillä kohdanneet toisensa. Mutta tämä mies ei ollut murhaaja.
Kankaanpää tietää oikean murhaajan.
- Tekijöitä on kaksi. Heistä toinen toimi avustajana. Kysymys on isojokisista miehistä, ex-poliisi paljastaa.
Tällä hetkellä molemmat miehet ovat jo kuolleita.
- Heistä kumpikaan ei ollut elossa enää vuonna 1972.
Tähän asti julkisuudessa on puhuttu vain yhdestä tekijästä, mutta Kankaanpää on tutkimuksistaan vuoren varma: niitä oli kaksi.
- Avustaja oli tekijän siskon mies.
Meijerin risteyksestä Kyllikillä oli vielä noin kuuden kilometrin matka kotiinsa.
Tekijä oli psykopaatti
Kyllikin vanhemmat eivät aluksi ihmetelleet tyttärensä katoamista ollenkaan. Olihan Kyllikki ennenkin mennyt yöksi ystävättärensä Maiju Yli-Hietalan kotiin.
Kyllikki oli töissä kirkkoherranvirastossa. Sieltä soitettiin tiistaina Kyllikin kotiin ja ihmeteltiin, miksei tyttö tule töihin. Samantien Kyllikin isä Eino Saari teki poliisille katoamisilmoituksen.
Tutkinnan ollessa täydessä vauhdissa syntyi myös täysin perättömiä ja valheellisia huhuja. Yhtenä murhaajaehdokkaana pidettiin jopa erään nykyisen kansanedustajan isää.
- Jälkeenpäin tämä kansanedustaja on luvannut vielä puhdistaa isänsä maineen.
Entinen poliisi, Pentti Kankaanpää kuvailee Kyllikin murhaajaa varovasti, jotta henkilöä ei pystytä tarkasti tunnistamaan. Hän sanoo nimen minulle, mutta emme luonnollisesti julkaise sitä.
- Tämä itse päätekijä asui eräällä Isojoen kylällä. Hän oli sellainen vanhapoika. Mies oli 30-40-vuotias. Hän oli psykopaatti, joka oli aiemmin 1940-luvulla syyllistynyt seksuaalirikokseen. Tämä kyseinen tekijä oli muun muassa eräitä tyttöjä tiiraillut saunan ikkunasta.
Kankaanpää paljastaa myös osoitteen, jossa tekijä asui. Kysymys on kuulemma maalaistalosta.
Avustajasta Kankaanpää toteaa, että hän oli täydellinen rikollinen.
- Tällä avustajalla oli lasisilmä. Mutta hänkin on jo kuollut aikoja sitten.
Outoja juoruja
Päätekijällä ja avustajalla olo yhteinen ojatyömaa, joka sijaitsi 50 metrin päässä Kyllikin haudalta.
- Ojatyömaalla oli lapio, jota käytettiin haudan kaivamiseen.
Kyllikin pyörä löytyi suonsilmäkkeestä 22. heinäkuuta. Sen löysivät Hilma Haapala ja hänen lapsenlapsensa Eila Laksola, jotka olivat poimimassa lakkoja.
- Jo aiemmin Kyllikin haudan lähettyviltä löytyi sukka.
Myös täysin järjettömät huhut levisivät kulovalkean tavoin pitkin Pohjanmaata.
- Liikkeelle laitettiin sellainenkin huhu, että Merikarvialla oli nähty joku vauhkoontunut nainen, joka metsässä aina näyttäytyy jostakin puun takaa. Väitettiin, että nainen olisi Kyllikki Saari. Tämän juorun takana oli todennäköisesti murhassa avustanut mies. Hänellä ei ollut aiemmin tapana avustaa poliisia millään tavalla, mutta yhtäkkiä hän hääri vähän siellä sun täällä ja oli kovasti aktiivinen. Mies järjesti jopa kansalaiskokouksia ja oli ensimmäisenä ohjaamassa ihmisten mielipiteitä sanoen, että tekijä ei saa olla isojokinen.
- Huhuilla oli se vaikutus, että esimerkiksi Kuortaneen Kaarankajärveä naarattiin monta päivää, mutta muuta ei löytynyt kuin mutaa ja sammakoita.
Tekijän motiivina oli seksuualirikos.
- Vainaja oli vedetty hautaan niin, ettei yllä ollut muuta kuin päällystakki. Kaikki alusvaatteet ovat tänä päivänäkin kadoksissa. Samoin katosi rannekello, punertava lompakko ja virsikirja. Olen aivan varma, että joku on nähnyt näitä tavaroita. Mistä sitä tietää, vaikka mainitut esineet olisivat vieläkin jonkun talon vintillä.
"Miestä ei voitu kuulustella"
Kun tekijää kuulusteltiin, tämä lausui, ettei Kyllikki ole enää elossa, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetä. Sittemmin mies perui puheensa ja väitti, että hänet on ymmärretty väärin.
- Mies oli vahvasti epäiltynä. Hän joutui Mustasaaren sairaalaan hoitoon, ja silloisen läänin rikospoliisin etsivät kävivät miestä siellä kuulustelemassa. Kun tähän Kyllikki Saaren tapaukseen tultiin, kuulustelu oli pakko keskeyttää, koska miehen käyttäytyminen muuttui sekavaksi.
- Hoitajat tulivat ja lääkäri määräsi, ettei miestä voida siinä tilassa kuulustella, ex-poliisi Kankaanpää toteaa.
Komisario Axel Skogmanin kuulustellessa tekijää juttu oli ratketa lopullisesti.
- Se oli hiuskarvan varassa, ettei tekijä avautunut ja tunnustanut. Mutta mies meni jälleen takalukkoon eikä hänestä saatu mitään irti, Kankaanpää kertoo.
Erää toisenkin kerran päätekijä oli tunnustaa murhan.
- Kun mies oli selvinnyt Skogmanin kuulusteluista, hän otti yhteyttä työtoveriini sanoen, että hän haluaa tunnustaa jotain. Mutta kun tosipaikka tuli, mies meni taas takalukkoon.
Avustajaakin kuulusteltiin, mutta hänen tarinastaan ei oikein saatu kättä pidempää.
- Päätekijää ja avustajaa kuulusteltiin syksyllä 1953. Pian tämän tapauksen jälkeen avustaja muutti ensin Keski-Pohjanmaalle ja sen jälkeen Ruotsiin.
"Kyllikki oli nöyrä likka"
Pentti Kankaanpää uskoo, että Kyllikki Saaren kotiväki on tiennyt murhaajan.
- Kun Kyllikin veli kävi luonani vuonna 1972, hän sanoi, että tekijää ei saada enää vastuuseen ja että tekijä on ehkä jo kuollut.
Mainittakoon, että Kyllikin isä Eino antoi 1990-luvulla allekirjoittaneelle haastattelun, jossa hän kertoi tietävänsä tyttärensä murhaajan. Nimeä Eino Saari ei silloin suostunut sanomaan.
- Kyllikki oli nöyrä likka, joka kasvoi uskonnollisessa kodissa. Häntä kasvatettiin rakasten ja kurittaen. Kyllikin lapsuus oli samanlainen kuin kaikilla muillakin sota-ajan lapsilla, Eino Saari totesi tyttärestään Kyllikistä.
Kankaanpäällä on tarkka teoria, kuinka surmatyö ja ruumiin piilottaminen tapahtui. Kyllikki siis murhattiin todennäköisesti jollain rautaesineellä.
- Murhaaja piilotti uhrin sen verran, ettei tämä jäänyt ihan maantielle. Sen jälkeen murhaaja haki apuun siskonsa miehen.
Eli teon tapahtuessa paikalla ei ollut muita kuin murhaaja ja Kyllikki?
- Näin on. Avustaja ei ole ollut vielä siinä vaiheessa paikalla, Kankaanpää vastaa.
Ex-poliisin mukaan avustaja oli murhan jälkeen koko tapauksen "aivot".
- Avustaja hoiti kätkemisen ja hän otti sen kannan, ettei rikos selviä ikinä. Jos avustaja ei olisi ollut mukana, rikos olisi selvinnyt todennäköisesti melko pian.
Mainittakoon, että Kyllikki Saaren etsinnöissä olivat mukana myös murhaaja ja avustaja.
- Oikean murhaajan ja tämän avustajan tietää 5-7 ihmistä, hyvin pieni sisäpiiri. Sitten on ehkä kymmenkunta ihmistä, jotka epäilevät jotain.
Pentti Kankaanpäällä on vielä toiveita, että Kyllikki Saaren murha ratkeaisi myös virallisella tasolla. Henkirikos ei vanhene koskaan, joten Kyllikin juttu on periaatteessa yhä krp:n tutkinnan alla, vaikka siihen ei juuri aikaa enää uhratakaan.
Itselleni oli jonkinlainen yllätys tuo pääepäillyn lankomiehen merkittävä rooli.¨
_______________________________________
Ex-poliisi tutki jutun läpikotaisin
Hän tietää Kyllikki Saaren murhaajan
Isojoella poliisina toiminut Pentti Kankaanpää on tutkinut Kyllikki Saaren murhatapauksen suurennuslasiakin tarkemmin. Kankaanpään mukaan Kyllikin murhassa oli mukana kaksi paikkakuntalaista miestä. Päätekijällä oli seksuaalirikostausta!
Teksti: Mika Lahtonen
Kauhavalla asuva Pentti Kankaanpää toimi 1970-luvun alussa poliisina Isojoella, joka tunnetaan erityisesti murhatun Kyllikki Saaren kotipaikkakuntana.
- Toimin paikallispoliisina, jonka tehtäviin kuului niin rikos, haaste-, ulosotto kuin järjestysasiatkin. Isojoki oli jaettu kolmeen alueeseen ja minun kyliäni olivat Möykky-Heikkilänjoki-Villamo-Vanhakylä-Leppikylä, eli juuri se alue, jossa Kyllikki Saaren koti sijaitsi. Työkaverini alueeseen taas kuului muun muassa Pettukylä, jossa Kyllikki Saari murhattiin.
Kyllikki Saaren murha on jäänyt suomalaiseen rikoshistoriaan. Kyllikki oli 17-vuotias, uskovainen tyttö. Hän katosi 17. toukokuuta 1953 ja hänet löydettiin surmattuna 11. lokakuuta suohaudasta, vain puolen metrin syvyydestä.
- Tutkin Kyllikki Saaren murhaa oman työni ohella. Sovin nimismiehen kanssa, että voin ottaa mapin kerrallaan kotiini ja käydä aineistoa läpi. Kun olin yhden mapin läpi käynyt, toimitin sen takaisin ja otin seuraavan, Kankaanpää toteaa.
Kankaanpää huomasi Kyllikin jutussa heti joitakin kummallisia asioita.
- Mapit olivat pölyttyneet eikä niitä ollut pitkään aikaan kukaan käynyt läpi. Aivan kuin poliisit eivät olisi olleet jutusta edes kiinnostuneita.
Kankaanpää osasi löytää massiivisista pöytäkirjoista ne "oikeat palat", jotka osuivat kohdalleen. Pian Kankaanpäälle selvisi myös, ketä ensisijaisesti tulee epäillä Kyllikin murhasta.
- Poliisi oli kuulustellut paljon ihmisiä. Niistä yhden miehen kohdalla löytyi seksuaalirikostaustaa.
Massiivinen tutkinta-aineisto
Kankaanpäällä on sellainen käsitys, että siihen aikaan Isojoen maineesta yritettiin pitää tiukasti kiinni.
- Ei yksinkertaisesti haluttu, että tekijä on isojokinen henkilö. Aivan kuin paikalliset ihmiset olisivat yhteisesti sopineet, että syyllisyys vieritetään jonnekin muualle.
Kankaanpää liikkui paikallisten ihmisten keskuudessa ja kuuli kahdenkeskisissä keskusteluissa paljon sellaista, jota ei kyläkaupassa uskallettu kertoa. Kankaanpää piti pitkään sisällään, kunnes hän törmäsi sattumalta Vaasan keskusrikospoliisin mainekkaaseen ex-päälikköön Raimo Latvalaan.
- Tapasimme yllättäen junassa. Kerroin näistä tutkimuksistani Latvalalle ja hän kysyi miksi en ole aiemmin näistä puhunut. Vastasin siihen, että luulin poliisin tietävän tekijät, mutta ajattelin asian jääneen todisteiden puutteessa sillensä, Kankaanpää kertoo.
Kankaanpää alkoi tutkia Kyllikki Saaren murhaa vuonna 1972.
- Joka talossahan Pohjanmaalla ihmiset leikkasivat Kyllikin kuvan ja laittoivat Raamatun väliin.
Kankaanpää tutustui esitutkinta-aineistoon, kuunteli paikkakunnalla asuvia ihmisiä ja teki omia johtopäätöksiään. Kerran hän sai talon isännän lämmittämään saunankin, jossa voitiin muun perheen läsnäolematta puhua asioista aivan suoraan.
- Sitten Vaasan keskusrikospoliisin Latvala soitti ja selvitin hänelle kaksi ja puoli tuntia mitä tutkimuksissani oli selvinnyt.
Poliisilla on Kyllikki Saaren murhaan liittyen vino pino esitutkinta-aineistoa. Niitä säilytetään Vaasan keskusrikospoliisissa.
- Olen haastatellut myös sen aikaisia poliiseja, jotka olivat Kyllikin löytöhetkellä mukana.
Oksa
Pentti Kankaanpää on entisenä poliisina pitänyt Kyllikki Saareen liittyvät asiat omina tietoinaan. Raimo Latvalan jäätyä keskusrikospoliisista eläkkeelle Kankaanpää katsoo voivansa antaa tämän haastattelun.
- Olen ollut Latvalalle lojaali enkä ole Kyllikki Saaresta hiiskunut kenellekään mitään. Mutta nyt on jo aika, Kankaanpää toteaa.
Hän kävi myös läpi Kyllikin kuolemansyytutkimuksen. Julkisuudessa on väitetty, että Kyllikin kasvot olisi murjottu kivellä. Tämä ei kuulemma pidä paikkaansa.
- Kuolinsyy ei ollut sellainen. Vammat eivät täsmää. Kieltämättä kuolemansyytutkinnan teksti on aika pöyristyttävää. Mädäntynyt ruumis oli avattu ja se oli myös valokuvattu. Vammat olivat niin rajuja, etteivät ne olleet tulleet kivestä vaan pikemminkin jostain rautaesineestä.
Kyllikin ruumis löytyi suohaudalta, mutta maata ei ollut päällä juuri nimeksikään.
- Ruumiin alta mitattuna se oli noin puolen metrin syvyydessä. Oksa oli lyöty niin, että se oli mennyt vatsanpeitteistä läpi. Anatomian laitoksella tehtiin koe, jossa otettiin tuoreita ruumiita ja niitä lyötiin männynoksilla. Kokeissa ne eivät menneet tuoreesta ruumiista läpi. Tästä on pääteltävissä se, että oksa on tuotu Kyllikin suohaudalle vasta myöhemmin, jopa joskus syksyllä, ex-poliisi Kankaanpää sanoo.
Julkisuudessa on väitetty, että Kyllikki Saaren murhasta olisi ollut epäiltynä vuosien aikana jopa useita tuhansia ihmisiä. Tämä on Kankaanpään mukaan räikeästi liioiteltu luku.
- Ei todellisia epäiltyjä ollut kuin muutama kymmenen.
"He ovat jo kuolleet"
Pentti Kankaanpäälle Kyllikki Saaren murhaaja selvisi.
- Sanoinkin kerran krp:n Latvalalle, että tämä on liian hyvää ollakseen totta, tällä tarkoittaen tietysti tutkintani tuloksia. Jutussa oli noin kymmenen sellaista seikkaa, jotka tukivat epäilyksiäni.
Katoamispäivä oli sunnuntai ja silloin Kyllikki kävi tapansa mukaan kirkossa. Hänen matkansa kotoa kirkonkylälle oli 10 kilometrin pituinen. Kun päivän Jumalanpalvelus oli vietetty, Kyllikki palasi kotiinsa lepäämään. Illalla hän nousi jälleen pyöränsä päälle ja lähti Kortteenkylän kansakoululla pidettyyn hengelliseen nuorisokokoukseen. Noin kymmeneltä illalla Kyllikki ja hänen ystävänsä Maiju Yli-Hietala polkivat meijerin tienhaaraan, jossa tytöt erkanivat toisistaan.
- Tämän jälkeen vielä yksi henkilö, jota kutsuttiin Tie-Jaskaksi, on nähnyt Kyllikin elossa meijerin tienhaaran jälkeen. He olivat polkupyörillä kohdanneet toisensa. Mutta tämä mies ei ollut murhaaja.
Kankaanpää tietää oikean murhaajan.
- Tekijöitä on kaksi. Heistä toinen toimi avustajana. Kysymys on isojokisista miehistä, ex-poliisi paljastaa.
Tällä hetkellä molemmat miehet ovat jo kuolleita.
- Heistä kumpikaan ei ollut elossa enää vuonna 1972.
Tähän asti julkisuudessa on puhuttu vain yhdestä tekijästä, mutta Kankaanpää on tutkimuksistaan vuoren varma: niitä oli kaksi.
- Avustaja oli tekijän siskon mies.
Meijerin risteyksestä Kyllikillä oli vielä noin kuuden kilometrin matka kotiinsa.
Tekijä oli psykopaatti
Kyllikin vanhemmat eivät aluksi ihmetelleet tyttärensä katoamista ollenkaan. Olihan Kyllikki ennenkin mennyt yöksi ystävättärensä Maiju Yli-Hietalan kotiin.
Kyllikki oli töissä kirkkoherranvirastossa. Sieltä soitettiin tiistaina Kyllikin kotiin ja ihmeteltiin, miksei tyttö tule töihin. Samantien Kyllikin isä Eino Saari teki poliisille katoamisilmoituksen.
Tutkinnan ollessa täydessä vauhdissa syntyi myös täysin perättömiä ja valheellisia huhuja. Yhtenä murhaajaehdokkaana pidettiin jopa erään nykyisen kansanedustajan isää.
- Jälkeenpäin tämä kansanedustaja on luvannut vielä puhdistaa isänsä maineen.
Entinen poliisi, Pentti Kankaanpää kuvailee Kyllikin murhaajaa varovasti, jotta henkilöä ei pystytä tarkasti tunnistamaan. Hän sanoo nimen minulle, mutta emme luonnollisesti julkaise sitä.
- Tämä itse päätekijä asui eräällä Isojoen kylällä. Hän oli sellainen vanhapoika. Mies oli 30-40-vuotias. Hän oli psykopaatti, joka oli aiemmin 1940-luvulla syyllistynyt seksuaalirikokseen. Tämä kyseinen tekijä oli muun muassa eräitä tyttöjä tiiraillut saunan ikkunasta.
Kankaanpää paljastaa myös osoitteen, jossa tekijä asui. Kysymys on kuulemma maalaistalosta.
Avustajasta Kankaanpää toteaa, että hän oli täydellinen rikollinen.
- Tällä avustajalla oli lasisilmä. Mutta hänkin on jo kuollut aikoja sitten.
Outoja juoruja
Päätekijällä ja avustajalla olo yhteinen ojatyömaa, joka sijaitsi 50 metrin päässä Kyllikin haudalta.
- Ojatyömaalla oli lapio, jota käytettiin haudan kaivamiseen.
Kyllikin pyörä löytyi suonsilmäkkeestä 22. heinäkuuta. Sen löysivät Hilma Haapala ja hänen lapsenlapsensa Eila Laksola, jotka olivat poimimassa lakkoja.
- Jo aiemmin Kyllikin haudan lähettyviltä löytyi sukka.
Myös täysin järjettömät huhut levisivät kulovalkean tavoin pitkin Pohjanmaata.
- Liikkeelle laitettiin sellainenkin huhu, että Merikarvialla oli nähty joku vauhkoontunut nainen, joka metsässä aina näyttäytyy jostakin puun takaa. Väitettiin, että nainen olisi Kyllikki Saari. Tämän juorun takana oli todennäköisesti murhassa avustanut mies. Hänellä ei ollut aiemmin tapana avustaa poliisia millään tavalla, mutta yhtäkkiä hän hääri vähän siellä sun täällä ja oli kovasti aktiivinen. Mies järjesti jopa kansalaiskokouksia ja oli ensimmäisenä ohjaamassa ihmisten mielipiteitä sanoen, että tekijä ei saa olla isojokinen.
- Huhuilla oli se vaikutus, että esimerkiksi Kuortaneen Kaarankajärveä naarattiin monta päivää, mutta muuta ei löytynyt kuin mutaa ja sammakoita.
Tekijän motiivina oli seksuualirikos.
- Vainaja oli vedetty hautaan niin, ettei yllä ollut muuta kuin päällystakki. Kaikki alusvaatteet ovat tänä päivänäkin kadoksissa. Samoin katosi rannekello, punertava lompakko ja virsikirja. Olen aivan varma, että joku on nähnyt näitä tavaroita. Mistä sitä tietää, vaikka mainitut esineet olisivat vieläkin jonkun talon vintillä.
"Miestä ei voitu kuulustella"
Kun tekijää kuulusteltiin, tämä lausui, ettei Kyllikki ole enää elossa, eikä hänen ruumistaan koskaan löydetä. Sittemmin mies perui puheensa ja väitti, että hänet on ymmärretty väärin.
- Mies oli vahvasti epäiltynä. Hän joutui Mustasaaren sairaalaan hoitoon, ja silloisen läänin rikospoliisin etsivät kävivät miestä siellä kuulustelemassa. Kun tähän Kyllikki Saaren tapaukseen tultiin, kuulustelu oli pakko keskeyttää, koska miehen käyttäytyminen muuttui sekavaksi.
- Hoitajat tulivat ja lääkäri määräsi, ettei miestä voida siinä tilassa kuulustella, ex-poliisi Kankaanpää toteaa.
Komisario Axel Skogmanin kuulustellessa tekijää juttu oli ratketa lopullisesti.
- Se oli hiuskarvan varassa, ettei tekijä avautunut ja tunnustanut. Mutta mies meni jälleen takalukkoon eikä hänestä saatu mitään irti, Kankaanpää kertoo.
Erää toisenkin kerran päätekijä oli tunnustaa murhan.
- Kun mies oli selvinnyt Skogmanin kuulusteluista, hän otti yhteyttä työtoveriini sanoen, että hän haluaa tunnustaa jotain. Mutta kun tosipaikka tuli, mies meni taas takalukkoon.
Avustajaakin kuulusteltiin, mutta hänen tarinastaan ei oikein saatu kättä pidempää.
- Päätekijää ja avustajaa kuulusteltiin syksyllä 1953. Pian tämän tapauksen jälkeen avustaja muutti ensin Keski-Pohjanmaalle ja sen jälkeen Ruotsiin.
"Kyllikki oli nöyrä likka"
Pentti Kankaanpää uskoo, että Kyllikki Saaren kotiväki on tiennyt murhaajan.
- Kun Kyllikin veli kävi luonani vuonna 1972, hän sanoi, että tekijää ei saada enää vastuuseen ja että tekijä on ehkä jo kuollut.
Mainittakoon, että Kyllikin isä Eino antoi 1990-luvulla allekirjoittaneelle haastattelun, jossa hän kertoi tietävänsä tyttärensä murhaajan. Nimeä Eino Saari ei silloin suostunut sanomaan.
- Kyllikki oli nöyrä likka, joka kasvoi uskonnollisessa kodissa. Häntä kasvatettiin rakasten ja kurittaen. Kyllikin lapsuus oli samanlainen kuin kaikilla muillakin sota-ajan lapsilla, Eino Saari totesi tyttärestään Kyllikistä.
Kankaanpäällä on tarkka teoria, kuinka surmatyö ja ruumiin piilottaminen tapahtui. Kyllikki siis murhattiin todennäköisesti jollain rautaesineellä.
- Murhaaja piilotti uhrin sen verran, ettei tämä jäänyt ihan maantielle. Sen jälkeen murhaaja haki apuun siskonsa miehen.
Eli teon tapahtuessa paikalla ei ollut muita kuin murhaaja ja Kyllikki?
- Näin on. Avustaja ei ole ollut vielä siinä vaiheessa paikalla, Kankaanpää vastaa.
Ex-poliisin mukaan avustaja oli murhan jälkeen koko tapauksen "aivot".
- Avustaja hoiti kätkemisen ja hän otti sen kannan, ettei rikos selviä ikinä. Jos avustaja ei olisi ollut mukana, rikos olisi selvinnyt todennäköisesti melko pian.
Mainittakoon, että Kyllikki Saaren etsinnöissä olivat mukana myös murhaaja ja avustaja.
- Oikean murhaajan ja tämän avustajan tietää 5-7 ihmistä, hyvin pieni sisäpiiri. Sitten on ehkä kymmenkunta ihmistä, jotka epäilevät jotain.
Pentti Kankaanpäällä on vielä toiveita, että Kyllikki Saaren murha ratkeaisi myös virallisella tasolla. Henkirikos ei vanhene koskaan, joten Kyllikin juttu on periaatteessa yhä krp:n tutkinnan alla, vaikka siihen ei juuri aikaa enää uhratakaan.
-
Merivuokko
- Jane Marple
- Viestit: 1004
- Liittynyt: La Heinä 07, 2007 7:26 pm
Jos tämä poliisi olisi murhan selvittänyt, niin miksi asiaa ei ole julkistettu, vaikka tekijät ovatkin kuiolleet.
Luulisi tämän suuruusluokan verityön ratkaisun paljastettavan heti, kun on tarpeeksi näyttöä ja sitähän tämän poliisimiehen mukaan on ja hän oli sen huomannut lähes heti.
Tuolla suuruusluokalla tarkoitan lähinnä julkisuutta, vaikka kaikki surmatyöt ovat onnettomia tapahumia.
Isän sanotaan tunteneen tekijän, mutta ei paljastanut tekijän nimeä?
Mkä voi olla niin kova syy, jotta OMA ISÄ ei paljasta tekijää?
Isäähän myös huhujen mukaan kaiketi jossain vaiheessa epäiltiin tekijäksi, sillä hän taisi olla melko ankara kasvattaja, mutta minkälaiset kasvatusmetodit hänellä sitten oli olleetkaan ja sovellettiiko samanlaisia muihin sisaruksiin.
Kyllikin velipoikakin myöntää tietävänsä surmaajan, mutta hänkään ei sitä kerro.
Omituisia lähisukulaisia totta vieköön, en muuta voi sanoa.
Luulisi tämän suuruusluokan verityön ratkaisun paljastettavan heti, kun on tarpeeksi näyttöä ja sitähän tämän poliisimiehen mukaan on ja hän oli sen huomannut lähes heti.
Tuolla suuruusluokalla tarkoitan lähinnä julkisuutta, vaikka kaikki surmatyöt ovat onnettomia tapahumia.
Isän sanotaan tunteneen tekijän, mutta ei paljastanut tekijän nimeä?
Mkä voi olla niin kova syy, jotta OMA ISÄ ei paljasta tekijää?
Isäähän myös huhujen mukaan kaiketi jossain vaiheessa epäiltiin tekijäksi, sillä hän taisi olla melko ankara kasvattaja, mutta minkälaiset kasvatusmetodit hänellä sitten oli olleetkaan ja sovellettiiko samanlaisia muihin sisaruksiin.
Kyllikin velipoikakin myöntää tietävänsä surmaajan, mutta hänkään ei sitä kerro.
Omituisia lähisukulaisia totta vieköön, en muuta voi sanoa.
En ole tästä varma, mutta eikö Suomessa mene asiat niin, ettei tekijää saa paljastaa jos hän on kuollut ja jos kyseessä on vain epäilty, sillä eihän esim. tässä Kyllikin tapauksessa ketään ole tuomittu lain edessä murhasta. Samoin Kyllikin lähiomaiset saattavat ehkä tietää tekijän, mutta jos he sen laittaisivat lehteen niin siitä voisi tulla esim. kunnianloukkaussyyte.
Jo silloiset poliisit ymmärsivät epäillä, että katoamisella voisi olla jotain tekemistä läheisen ojatyömaan kanssa ja että kun ruumiskin kaivettiin esiin ojittajan lapiolla, niin ei ole ollut vaikea päätellä, että samalla se ehkä maahan pantiinkin. Kun tunnustusta vaan ei saatu ja siskokin antoi alibin, niin näyttö ei silloin riittänyt.Hessu52 kirjoitti:Luulisi tämän suuruusluokan verityön ratkaisun paljastettavan heti, kun on tarpeeksi näyttöä ja sitähän tämän poliisimiehen mukaan on ja hän oli sen huomannut lähes heti.
20 vuotta ei muuttanut asiaa mitenkään vaan uusi poliisi päätyi samaan käsitykseen kuin ilmeisesti asiaa aiemminkin tutkineet. Uutta oli vaan se, että tekijä ja apuri olivat molemmat kuolleet. Näyttöä ei ollut yhtään enempää ja kun epäiltyjäkään ei voitu saattaa edesvastuuseen, niin ei tiedottamiseenkaan ollut mitään perusteita. Esitutkinnan tarkoitus on selvittää rikos, mutta jos epäilty on kuollut eikä ole saatettavissa vastuuseen, niin mitään syytä julkistamiseen tai tutkinnan jatkamiseen ei ole.
Olisiko sama syy kuin poliisillakin. Kun ei näyttö riitä, niin turha arvelujaan huudella. Kuolluttahan se ei takaisin tuo. Koti oli uskonnollinen. Ajattelutapaan kuuluu, että toimitaan itse oikein ja ehkä tuonpuoleisessa sitten kukin vastaa tekemisistään.Hessu52 kirjoitti: Mkä voi olla niin kova syy, jotta OMA ISÄ ei paljasta tekijää?
Sanottiin, että sellaiset kuin ne sodanjälkeisessä Suomessa olivat. Nykynäkökulmasta sodan käyneiden miesten isä-lapsisuhteet voivat näyttää ankarilta ja empatiattomilta mutta ei asiassa mitään poikkeuksellista ole. Eikä se asiaan varsinaisesti liity.Hessu52 kirjoitti:minkälaiset kasvatusmetodit hänellä sitten oli olleetkaan ja sovellettiiko samanlaisia muihin sisaruksiin.
Miksi hänen pitäisi hölistä asiasta? Se on ihan terve asenne julkisuuteen. Fiksu ihminen tajuaa, että seiskalehdissä ja sensaatiojutuissa kekkuloinnista ei mitään hyvää seuraa.Hessu52 kirjoitti:Kyllikin velipoikakin myöntää tietävänsä surmaajan, mutta hänkään ei sitä kerro.