Pauli Kuusirannan kirja Ulvilan murha. Kadonneen tekijän jäljillä sai kiittävän vastaanoton ainakin Satakunnan Kansan Harri Aallolta. Kirja palaa kuitenkin jo eri oikeusasteissa torjuttuihin syyttäjätahon väitteisiin. Kirja pyrkii osaltaan luomaan otollista ilmapiiriä sen suhteen, että korkein oikeus päätyisi seri-rikosten osalta pitämään tuomiot voimassa.
Ohessa vähän analyysiä Kuusirannan väitteistä. Kuusirannan teksti normaalikoolla, vastaukset vahvennettuina.
Vaikka ihminen olisi kuinka väsynyt tahansa, hän herää ensimmäiseen astalon lyöntiin, kun ikkunaa rikotaan ja lasinpalasia lentää sisään. Heräämiseen kuluisi korkeintaan muutama sekunti, ja nukkumassa olevat henkilöt olisivat saman tien virkeinä ja ylhäällä. Alitajuisesti syntyy käsitys, että joku on tunkeutumassa sisään asuntoon. Silloin ihmisen luonnollinen puolustuvaisto aktivoituu ja adrenaliini nostaa vireystilan nopeasti. (s. 48)
Näinhän tietysti kävi, kuka kiistää? Syntyy myös suojelureaktio – Auer veti peitettä kasvojensa eteen suojautuakseen mahdollisilta lasinpaloilta (vrt. uhkaavassa tilanteessa ihminen nostaa kädet kasvoilleen).
Tekovälineenä oli myös käytetty kahta kuusiklapia (asiakirjoissa käytetään virheellisesti sanaa halko), joissa etenkin toisessa oli runsaasti Jukka Lahden verta ja hius. Toinen klapi oli sängyssä tyynyjen välissä. On vaikea kuvitella, missä vaiheessa murhaaja olisi tarvinnut myös klapia, jos hänellä oli mukanaan veitsi ja sorkkarauta/vasara. Kun molempia välineitä oli käytetty vammojen tuottamiseen, klapin käytölle ei löydy loogista selitystä. Kuusiklapi ja veitsi olivat jääneet asuntoon. Mihin murhaajan muut tekovälineet olivat joutuneet, kun Amanda-tytär ei havainnut tunkeutujan kädessä mitään tämän poistuessa asunnosta? Kun murhaaja jätti kaksi tekovälinettä, veitsen ja kJapin, asuntoon, miksi hän vei mukanaan sorkkaraudan/vasaran, joka on ollut hankala kuljettaa ikkunasta poistuttaessa? Jälkien peittämisestä tuskin enää oli kyse. (s. 48)
Lienee yleinen käsitys, että kuusiklapia käytti Jukka Lahti puolustautumiseen, ei hyökkääjä. Klapin vereytyminen johtunee siitä, että se on pudonnut lattian verilammikkoon sängyn päädyssä silloin, kun Jukka on ollut vatsallaan sängyllä kyvyttömänä puolustautumaan.
Mihin murhaajan muut tekovälineet olivat joutuneet, kun Amanda-tytär ei havainnut tunkeutujan kädessä mitään tämän poistuessa asunnosta? Kun murhaaja jätti kaksi tekovälinettä, veitsen ja kJapin, asuntoon, miksi hän vei mukanaan sorkkaraudan/vasaran, joka on ollut hankala kuljettaa ikkunasta poistuttaessa? Jälkien peittämisestä tuskin enää oli kyse. (s. 48)
Amandan havainnoissa ei mainittu tekiovälinettä (sorkkarautaa), mutta tämä lienee ollut tekijän vasemmassa kädessä, joka oli havaintoa tehdessä puoliksi ulkona ikkunasta. Lisäksi vereentynyttä tekovälinettä lienee vaikea havaita pimeässä, se ei erotu tummasta vaatetuksesta.
Klapista löytynyt DNA ja Amandan havaitsema tekijän poistuminen puhuivat ulkopuolisen tekijän puolesta. Siitä huolimatta monet yksityiskohdat olivat ristiriidassa kertomusten kanssa ja viittasivat siihen, ettei ulkopuolista tekijää voinut olla. (s. 49)
DNA oli alkuvaiheessa suurin syy epäiltyjen karsimiseen, kun näyte ei täsmännyt näiden DNA:han. Se, että näyte osoittautui myöhemmin – kuten Kuusiranta mainitsee – laboratoriotyöntekijäön kontaminoimaksi, asettaa tietysti kaikki DNA:n perusteella poissuljetut uudelleen epäilyksen alaisiksi. Porin poliisi ei kuitenkaan ole ottanut näitä uudelleen tutkinnan kohteiksi – miksiköhän?
Kuulustelukertomuksia ja tutkinnassa kertynyttä muuta aineistoa ja tiedossa olevia tosiasioita analysoitiin uudestaan ja tultiin johtopäätökseen, että ulkopuolisen tekijän olemassaolo oli käytännössä mahdotonta. Tunkeutuminen taloon rikotun ovilasin läpi ei vaikuttanut uskottavalta. Akrobaattinen suoritus olisi ollut kookkaalle ihmiselle käytännössä mahdoton. Lisäksi oli erittäin kummallista, että murhaaja ei avannut ovea ovenkahvasta edes poistuessaan vaan pujotteli uudelleen ulos ikkunasta lasinkappaleiden välistä. (s. 49)
Akrobaattinen suoritus tietysti kaventaa epäiltyjen joukkoa – epäiltyjen joukossa on ainakin Facebook-sivustonsa perusteella yksi akrobaattisiin suorituksiin kykenevä henkilö.
3) Anneli ja Jukka jäivät vuoteeseen odottamaan, kun terassin ovcnlasia rikoltiin (noin 40 sekuntia), mikä ei kuulosta uskottavalta.(s. 51)
Jos Jukka oli kohdannut aggressiota ja uhkailuja jo Turun-matkan aikana, häntä ei ehkä yllättänyt yöllinen tunkeutuminen – oli ehkä saanut varoituksen?
6) Ulkopuolisen tekijän (suurikoinen mies) sisääntulo kuvatun ketterästi ei vaikuttanut uskottavalta. (s. 51)
Viittaan edellisiin – kyseessä saattoi olla poikkeuksellisen ketterä ja voimakas mies, jonka sekä jalat ja kädet että myös selkä olivat treenaantuneet tietyn urheilulajin puitteissa.
Sisään tunkeutunut mies ei missään vaiheessa puhunut mitään. (s. 51)
Tämä ei pidä paikaansa. Hätäkeskustallenteella kuullaan ajassa 1:06 – 1:20 tekijän ja uhrin välinen vuoropuhelu: ”Elä lyö! – Sää alotit – Jauuuhhh!!!”, sekä myöhemmin huuto ”Ylös!”. Kyseinen ääniänyte korreloi läheisesti akrobaattisen epäillyn ääninäytteeseen, mikä on saatavilla tämän Facebook-sivustolla laulamasta balladista.
Se, että Tuija Niemi ei ole litteroinut kyseistä vuoropuhelua, ei ”deletoi” sitä itse talleneteelta. Litteroimatta jättäminen kertoo vain sen, että tallenteen käsittelijä ja litteroija ovat olleet hyvinkin tietoisia siitä, että paikalla on ulkopuolinen. Tämän ääniä ei kuitenkaan saa litterointiin merkitä, että syyte Aueria kohtaan voidaan nostaa.
Äänitutkija on ei tässä ole ollut puolueeton – rikostutkijan kanssa yhteistyötä tehdessään hän on suostunut poistamaan syyttömyyden puolesta puhuvia seikkoja. KRP:n tutkijan arvovallalla esiityneen Niemen litteraatiota on tietenkin pidetty oikeusasteissa ainoana pätevänä todistuskappaleena asiasta. Syytä Niemen menettelyyn voi vain arvailla – raha, maineen hakeminen, alistuminen paineen edessä?
Tekijän ja uhrin ”vuoropuhelu” kertoo, että riita on alkanut aiemmin (mahdollisesti samana päivänä), ja tekijä katsoo Lahden ärsyttäneen häntä. Nimimerkki Kuolemannaakka on selvitellyt Lahden toimia päivän aikana: tämä on kohdannut tietyn henkilön Turussa, joka oli siellä hammaslääkärikäynnillä.
14) Terassilta löytyneistä runsaista ja pitkälle lcntäneistä lasinpaloista päätellen päätellen lasia oli rikottu myös sisältäpäin.
Tuskin todistaa asiaa. Ikkunaa ”työstettäessä” kolmikerroksista lasia on pitänyt raivata ulospäin, että touhua on voitu jatkaa.
Näin Auer kertoo soitostaan hätäkeskukseen: "Minua pyydettiin seisomaan linjoilla, jolloin kuulin tappelun ääniä eli hakkaamisen ääniä niin kuin lyötäisiin veitsellä ja Jukan valitusta." (etptk. s.136) Amanda, joka oli Annelin vierellä tämän soittaessa hätäkeskukseen, oli omasta huoneesta kolmannen kerran tullessaan havainnut lattialla lojuvan veitsen ja isänsä makaavan lattialla. Anneli oli hetken kuluttua mennyt puhelimeen soittamaan hätäkeskuksccn. Amanda ei tuolloin nähnyt ketään ulkopuolista henkilöä asunnossa. Silti Anneli sanoo kuulleensa puhelimessa ollessaan 'hakkaamiscn ääniä niin kuin lyötäisiin veitsellä'. Minkälainen ääni veitsellä lyömisestä kuuluu? Seikka, jonka yleensä vain tekijä voi tietää.(Kuusiranta, s. 52)
Jos Auer on itse saanut veitsestä, ei liene vaikea arvata, mistä keittiön puhelimen luo kuuluvat ”mäiskimisen” äänet johtuvat (näitä kuullaan myös tallenteella).
Ja Amanda oli havainnut veitsen tullessaan huoneestaan toisen kerran. Tällöin Auer oli jo puhelimessa. Kun tyttö tuli takkahuoneen suunnasta, Auer pyysi tyttöä puhelimeen mennäkseen ”ite kattomaan”. (Tätä seurasi huuto ”Mitäkö? Veitsetkö” sekä pakeneminen eteiseen ja ulko-ovelle). Näyttää, että Kuusiranta ei ole hahmottanut tapahtumien kokonaisuutta, vaikka hän ottaa niitä esiin syyllistävässä mielessä.
Mitä näistä saattoi päätellä? Todennäköisesti hätäpuhelun aikana Jukka Lahtea ei ollut puukotettu, sillä hätäkeskusnauhalta ei kuulunut tappeluun eikä ulkopuoliseen tappajaan viittaavia ääniä. (s. 53)
Tämä ei pidä paikkaansa. Kuusiranta ei liene kuunnellut itse hätäpuhelua, ehkä hän on vain antanut määräyksen poistaa ulkopuoliseen viittaavat äänet ja tappelun äänet. Tai sitten hän on nimenomaan kuullut kyseiset äänet ja tutkinnanjohtajana kehottanut deletoimaan ne niin, että syyte Aueria vastaan voitaisiin nostaa.
Toinen esimerkki samasta asianomistajakuulustelusta. Näin Anneli kertoo: "Sen muistan, että silloin oli vielä näitä hakkaamisen ääniä, kun puhuin poliisin kanssa." (etptk. s. 137). (s. 53)
Todennäköisesti väärinkäsitys Auerin taholta: hän tarkoittanee ”poliisin kanssa puhumisella” puhumista hätäkeskusvirkailijalle (joka ei välttämättä ole poliisi). Viranomainen joka tapauksessa.
Mitään poistumisen ääniä nauhalla ei kuulu, vaikka oletettavasti tässä vaiheessa lasinpaloja olisi vielä rikottu tai niitä olisi pudonnut terassi-ikkunan karmeista, jos aukosta olisi kiireellä
kuljettu.(s. 54)
Tallenteella kuullaan monenlaisia taustaääniä, mm. voimakas rasahdus sekä tömähdyksiä, Nämä saattavat viitata terassille laskeutumiseen sekä sorkkaraudan heilahtamiseen seinää vasten.
Hätäpuhelunauhoitteelta ei kuulu mitään hakkaamisen ääniä eikä mitään muutakaan ulkopuoliseen tekijään viittaavaa. Jukka Lahden ääntelyssäkään ei ole mitään ulkopuoliseen tekijään viittaavaa. Siihen viittaavat hätäpuhelussa vain Annelin ja Amandan lausunnot. (s. 54)
Ei pidä paikkaansa. Kuusirannan hätäpuhelua koskevat väitteet perustuvat Tuija Niemen litterointiin, mistä on systemaattisesti ”deletoitu” ulkopuoliseen viittaavat äänet. Näin ei tulisi KRP:n tutkijan eikä ylipäätään murhatapausta tutkivan poliisin tehdä. Nyt tallenteen litteraatio on valitettavasti manipuloitu vahvistamaan käsitystä, että ”siellä ketään ulkopuolista ollut”.
Kuusirannan kirjan tiedot perustuvat paljolti hätäekekuspuhelun virheelliseen tulkintaan – eikä Kuusiranta tuo esiin lainkaan litteroinnin syntyprosessia, mistä kuitenkin Tuija Niemi ja muut todistajat ovat antaneet joitakin tietoja.
Surullisenkuuluisa litteraatio tuotettiin yhdessä Tapio Santaojan kanssa, joka osoitti Niemelle esimerkiksi sanan ”uole”, mikä ”jokaisen olisi pitänyt kuulla”.
Ilman manipuloitua litteraatiota syytettä ei oltaisi voitu nostaa. Kun litteraatiota kuitenkin on työstetty paikoin jopa naurettavalla tavalla, ei oli kaukana ajatus, että myös tallennetta on manipuloitu ainakin huudon ”uole” osalta, mikä ei tunnu lainkaan soveltuvan kokonaisuuteen. Miksi Auer huutaisi sisääntullessaan ”uole” tekijälle sen paremmin kuin miehelleenkään? Tytär ei ole huudosta kertonut, vaikka hän on kuitenkin ollut lähietäisyydeltä huudon todistaja.
