Vankilassa oloa ja kulttuuria

[Oikeus ennen kaikkea]

Suosittelen kuuntelemaan Ex-Criminals ohjelman jaksoja:

https://deiplus.fi/ohjelmasarja/3

[Rundi]

Kyselee taas tyhmiä...
Jos posti (kortti/kirje/paketti) ei tavoita vankia, syystä tai toisesta, esim. siirtynyt toiseen taloon, eteneekö se posti sieltä ensimmäisestä paikasta? Esim. kotiin tai vangin perässä toiseen taloon?

Vankilat ovat, ainakin olivat ennen vanhaan rehellinen paikka siitä, että posteja ei kadonnut eikä niitä varastettu.
Vaho tiesi aina missä päin Suomea vanki on ja postit ja rahat liikkuivat perässä, kunnes tavoittivat vangin.
Vangilla saattoi olla käräjiä ja kihlakunnanoikeuksia eri puolilla ja olla tutkintavanki samaan aikaan. Mutta jossain kohti hän pysähtyi ja alkoi lusia.
Tosin vapaalta vastaamaankin saattoi päästä, mutta silloin lähetykset palautettiin lähettäjälle tai vangin kotiosoitteeseen, jos se oli tiedossa.
Aiemminkin on tullut mainittua, että kun vankia vapautettiin tuomion täytyttyä, piti olla olemassa joku osoite mihin hän menee ja mielellään työpaikka tai lupaus sellaisesta.
Mutta jos vanki vapautui tutkintavankeudesta käräjillä, se palautettiin tutkintavankilaan hetkeksi ja potkaistiin ulos saman tien, vaikka kadulle. Ei puhettakaan, että olisi tarvinnut olla asunto saati mitään työpaikkaa. 90% vangeista ei kiinnostanut töihin meno pätkääkään. Koko sana oli silmänlume sirkus.
Nykyisinhän jos vanki / vangittu vapautuu käräjiltä, hän saa lähteä lampsimaan ulos saman tien, ei enää vangittu miuuttiakaan, joten ei tarvitse palata tutkinntavankilaan. Toki voi vapaana miehenä / naisena mennä hakemaan vankilaan jääneet tavaransa portinnvartijalta.

[Rundi]

Uutisissa kerrottiin, että Ruotsin vankiloissa on täyttä. Yhden hengen sellissä kaksikin. 70- luvun puolivälissä Suomen vankiloissa ja varsinkin lääninvankiloissa oli todella täyttä. Paljuselleissä saattoi olla kolmekin, yleensä vähintään kaksi. Se nyt on selvää, että palju tuli täyteen aika nopeasti. Jokainen tyhjensi sen vuorollaan eikä asiassa ollut kitinää. Pikilattiat ja sähköttömät sellit olivat arkea. Helppo uskoa, että ihminen kenellä on vaikeuksia sopeutua siviilielämään, joutui vankilassa ahtaalle kun vastenmielinen tyyppi tuli sellikaveriksi. Joskus tapahtuikin, että ensin lensi sellistä ukko, sen jälkeen patja. Tämä ei ollut yleistä, mutta ei harvinaistakaan.

Pamppu sanoi; viedään nämä laatikot tuonne ja niitä lähdettiin viemään sinne. Aurinko paistoi vastaan enkä nähnyt ketä oli tulossa taloon, yksi joukosta kuitenkin tunnisti heti minut. Kuului huuto: Clarence, et kai sä ole töihin mennyt. Tunnistin samalla tutun ja hän kysyi missä sellissä asun. Sanoin numeron ja Jyvä- Jani tuli samaan selliin. Jani meni yläpunkalle ja kohta tuli mies kolmanneksi ja joutui lintsille. Joskus kun ovet oli auki, muuan rääväsuu totesi: Poikako se parhaalla paikalla on. Niin oli ja jatkoin oloa. Lintsillä ollut pääsi rosiksesta vapaalle ja lintsille tuli uusi asukas. Näillä eväillä mentiin kunnes jokainen lähti oikeudesta siviliin tai sijoitusavankilaan.

No nythän suomalaiset vankilat lienevät palaamassa siihen vanhaan ongelmaan, että täyttä on.
Ihmettelen kyllä, että mihin on kadonnut noin 2000 vanki paikkaa, jos ollaan huolissaan nyt, kun päivittäinen vankien määrä on noin 3200 yksilöä?
Hurjina 70-luvun vuosina oli täyttä, kaikki isot talt, kun päivittäinen vankiluku oli 5000 - 5500 pahimmiillaan. Silloinhan niitä tuomioita tulikin, pienestäkin ja siksi rikoslakia rukkasivat myöhemmin.
Tänään muuten Yle A-studiossa on keskusteluja aiheesta klo 21.00 Löytynee sittemmin Yle Areenasta
https://yle.fi/a/74-20087184

[Rundi]

Pelso.jpg (76.36 KiB) Katsottu 1704 kertaa

Pelsokin näyttäisi loppuvan vai joko on lopetettu?

[McCall]

Pelsokin näyttäisi loppuvan vai joko on lopetettu?

Ilmeisesti ei ole vielä suljettu. Alla olevan artikkelin mukaan Jaalan uusi vankila valmistuu tulevana syksynä:

Rakennustaito.fi 6.11.2023 / https://rakennustaito.fi/pohjois-suomi- ... -vankilaa/
.
.
Lujatalon urakoima Vaalan vankila valmis­tuu syksyllä 2024. Töitä tehdään nyt enimmäkseen sisätiloissa ja lisäksi muurataan julkisivuja. Rakentamisalue on seitsemän hehtaarin suuruinen.

Suljettava Pelson vankila rakennettiin 1930-luvulla soiden keskelle. Vankilassa harjoitettiin laajasti maataloutta, ja se tuli tunnetuksi maatiaisrotujen hoidosta.
.
.

[Clarence]

Aina joskus vankilassa sattui näkemään kun vartija vei läpinäkyvässä pussissa diabeetikolle välipalaa. Pussin sisältö näkyi ja siellä oli ruisleipää, voinappi, juustoa, 2 dl maitoa ja hedelmä. Asia jäi mieleen kun sen vuosien aikana useammin näki. Nuorena ei niin ajatellut, että kyse oli tälle eväiden saajalle vakavasta asiasta. Tuttu jäi tekosistaan Ruotsissa kiinni ja joutui istumaan tuomiota Kumlaan. Syy siirrolle tähän betonikolossiin oli vaikea diabetes, ei niinkään paha mies vai miten sen siististi ilmaisisi.

Vankilassa missä oli raskaan sarjan karjuja, oli tippaiita auki ruokatunnilla. Vaikka olin vankeusvanki, en ollut tuolloin duunissa, ja tällainen karju tuli tippaiitan vastaanotolle. Vihaisena hän lateli tippaiitalle: Miksi sellaiset jotka eivät ole duunissa, pääsevät käymään ruokatunnilla vastaanotolla. Hän ei katsonut ollenkaan minua, puhui vaan tibikselle. Vaikka mies ei minulle puhunut mitään, ymmärsin kuitenkin yskän, ja sen jälkeen valitsin eri ajankohdan jos tuli tippaiitan luo tarvetta.

Ennen myös omaisuusrikoksia tekevälle tehtiin mielentilatutkimuksia. Oikeus yleensä lääkärin todistuksella ja muulla pätevällä syyllä päätti passittaa henkilön mielentilatutkimukseen. Ajan ennen tutkimusta sai odottaa halutessa Anneksessa. Annes oli itselle vieras paikka. Jos Annekseen meni hoitoon eikä ottanut lääkitystä, joutui seuraavalla kuljetuksella sinne mistä oli tullut. Vaikka olo Anneksessa ei ollut häpeä, oli henkilö ketä kutsuttiin Anneksen kamaa häpeäasia, tietynlainen leima.

[Varvikello]

Juttua Kumlasta: viewtopic.php?p=1627586#p1627586

[Clarence]

Omana aikana ja sitä ennen 70- ja 80- luvulla ei oman tiedon mukaan kukaan ole karannut vankivaunun sisältä. Kuljetuskopit olivat makuuvaunun hytin kokoisia, mutta niissä saattoi olla yli 10 miestä ja tupakansavua kattoon asti. Koppeja oli monta rivissä. Oli myös karkureille yhden hengen koppeja, jossa oli istumatila ja vieressä wc- pytty. Jo ensimmäisella matkalla vankivaunussa mietittiin muutaman miehen kanssa miten voisi karata. Kaikki oli jo tuolloin kokeiltu, ja moni kokeillut, eikä onnistunut. Täysin eri asia karata siirrettäessä autosta vaunuun tai päinvastoin, noin on lähtenyt monikin. Uuden tiedon valossa joskus liki 90- luvun alkua tai 80- luvun loppua Jari Kolivaara on karannut hytin sisältä.

Itse tietämiäni vankivaunureittejä oli kolme. Länsirata Helsinki - Vaasa - Oulu. Itärata Helsinki - Kuopio - Oulu. Lisäksi Helsinki - Turku. Oli myös vankilan autoilla monia säännöllisiä eri reittejä. Nykyään on vankivaunun vartijat kaikki Oulun vankilan vartijoita. Tuossa tuomiokirkon edessä katselin tällä viikolla maailman menoa ja nautin kauniista ilmasta. Mieleen tuli kun 70- luvulla vietiin ensimmäisen kerran vangittuna Nokalle. Silloin oli myös toukokuu. Eikä tuollainen tilanne tietenkään ole mitenkään mukava, mutta se on historiaa.

[Clarence]

Naarajärven varavankilassa oli vielä -82 kalterit joka ikkunassa, vaikka yli puolitaloa oli avovankilana. Vaikka oli kalterit, olivat sellien ovet auki jatkuvasti. Naaralla oli erillinen siipi jossa oli päiväsellit. Nämä olivat haluttuja yhden hengen sellejä, joihin oli jono. Muualla päiväselleissä ovat ovet aina kiinni, mutta Naarajärvellä päinvastoin. Itsekin jonotin pääsyä päiväselliin, mutta talo oli tupaten täynnä. Päiväselliin pääsyyn oli oltava vähintään kuukausi jäljellä, mutta itseltä se meni ohi.

[Doctor Lecter]

Omana aikana ja sitä ennen 70- ja 80- luvulla ei oman tiedon mukaan kukaan ole karannut vankivaunun sisältä. Kuljetuskopit olivat makuuvaunun hytin kokoisia, mutta niissä saattoi olla yli 10 miestä ja tupakansavua kattoon asti. Koppeja oli monta rivissä. Oli myös karkureille yhden hengen koppeja, jossa oli istumatila ja vieressä wc- pytty. Jo ensimmäisella matkalla vankivaunussa mietittiin muutaman miehen kanssa miten voisi karata. Kaikki oli jo tuolloin kokeiltu, ja moni kokeillut, eikä onnistunut. Täysin eri asia karata siirrettäessä autosta vaunuun tai päinvastoin, noin on lähtenyt monikin. Uuden tiedon valossa joskus liki 90- luvun alkua tai 80- luvun loppua Jari Kolivaara on karannut hytin sisältä.

Itse tietämiäni vankivaunureittejä oli kolme. Länsirata Helsinki - Vaasa - Oulu. Itärata Helsinki - Kuopio - Oulu. Lisäksi Helsinki - Turku. Oli myös vankilan autoilla monia säännöllisiä eri reittejä. Nykyään on vankivaunun vartijat kaikki Oulun vankilan vartijoita. Tuossa tuomiokirkon edessä katselin tällä viikolla maailman menoa ja nautin kauniista ilmasta. Mieleen tuli kun 70- luvulla vietiin ensimmäisen kerran vangittuna Nokalle. Silloin oli myös toukokuu. Eikä tuollainen tilanne tietenkään ole mitenkään mukava, mutta se on historiaa.

Sopivasti clarencen tekstin luettuani selasin YLE:n sivuja, ja kuinka ollakaan:

Tätä kuljetusta sinun ei haluta huomaavan – sadat vangit matkustavat junaselleissä joka päivä

Kuljetuksia vankilan ja tuomioistuinten välillä tehdään poliisin arvion mukaan 6 000 vuodessa.

Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) pääjohtajan Anna Arola-Järven mukaan vankeusrangaistuksista vastaava Rise on iso kuljetusfirma.

Entinen vanginkuljetuksesta vastaava erityisasiantuntija Perttu Laakso vahvistaa, että jokaisena päivänä Suomen maanteillä ja junissa kulkee useita kymmeniä, jopa satoja vankeja.

Vankeja kuljetetaan Rikosseuraamuslaitoksen operoimilla autoilla ja bussikuljetuksilla. Ratakuljetuksia varten Risellä on sopimus VR:n kanssa. Vankeja kuljetetaan raiteita pitkin Oulun ja Helsingin välillä. Junalla kulkee viikoittain keskimäärin 53 vankia.

VR veloittaa kuljetuksista Riseltä vuodessa noin 700 000 euroa. Kokonaisuudessa Rise käyttää vanginkuljetuksiin useita miljoonia euroja vuodessa.
– Meillä on oma vaunu, joka saattaa olla aivan tavallisen junan perässä, Arola-Järvi sanoo.

Kuljetus pyritään hoitamaan mahdollisimman huomaamattomasti, jotta vankien yksityisyys ei rikkoonnu. Tavoite on, etteivät ulkopuoliset edes huomaa vanginkuljetuksia.

Karkaamisia vuosittain
Vankien kuljettaminen on Riselle kallista ja riskialtista.

Vangit yrittävät karata yleisimmin esimerkiksi hautajaissaattojen ja sairaaloihin kuljettamisten yhteydessä. Vuonna 2023 vanki onnistui pakenemaan sairaalasaaton yhteydessä.

Vuosituhannen vakavin häiriötilanne tapahtui vuonna 2003, kun kolme miestä hyökkäsi Oulun vankilan vanginkuljetuslinja-auton kimppuun. Miehet epäonnistuivat yrityksessään vapauttaa kuljetuksessa ollut vanki.

Yleistä häiriökäyttäytymistä ja kuljetuskaluston sabotointia tapahtuu Laakson mukaan vuosittain.

Yksi vanki vaatii kaksi saattajaa, mutta saa usein vähemmän
Vankien kuljettaminen sitoo paljon henkilöresursseja.

Yksi vartija ja erityisohjaaja voivat järjestää ohjelmaa 20 vangille. Kuljetuksissa yhtä vankia saattaa yhdestä neljään vartijaa. Lähtökohtana on, että kuljetuksissa vangilla olisi aina vähintään kaksi vartijaa. Vankiloiden resurssitilanteen vuoksi tähän ei aina kuitenkaan päästä.

Kuljetuksia vankilan ja tuomioistuinten välillä tehdään poliisin arvion mukaan 6 000 vuodessa. Arola-Järvi pitää ihanteellisena Oulun vankilaa, jossa vankilan kanssa samalla tontilla on sekä poliisiasema että käräjäistuntosali.

Oikeuden istuntojen lisäksi vankeja kuljetetaan esimerkiksi sairaalaan, kauppa-asioille ja pankkiin. Ulkomaille asti kuljetuksia tehdään joitain kymmeniä vuodessa.

Sijainti kaupungissa on hyödyllinen myös omaisille.
– Keskustassa sijaitsevaan vankilaan on helpompi tulla vierailemaan esimerkiksi julkisilla kulkuvälineillä kuin jonnekin korpivankilaan, Arola-Järvi toteaa.

Risen mukaan palvelut vankilan lähellä helpottavat vankien integroitumista yhteiskuntaan tuomion jälkeen.
...

Vankeja siirretään myös heidän pyynnöstään – esimerkiksi lähemmäksi omaisia.
Jos rangaistuksen suorittaminen sujuu hyvin, vanki siirretään avoimempaan vankilaan. Jos rangaistuksen suorittaminen avovankilassa ei suju, vanki siirretään takaisin suljettuun vankilaan.

Enemmän täällä: YLE
28.5.2024 14:42

Jutun lopussa linkki vuonna 2012 kuvattuun vankikuljetusdokumenttiin, joissa muutama kyytiläinen haastattelussa. Yhdestä heistä on ainakin ketju olemassa.

Ehkä joku tuntee ja tietää lisää.

[Kattivaara]

Vankivaunuja eri aikakausilta Vaunut.org -sivustolla.

[Clarence]

Vankilassa ei pääse matkaselliosastolle helposti. Itsellä oli lähtö eri taloon ja matkaselliosastolla oli paljon mustalaisia. Hiukan ihmettelin, mutta olivathan mustalaiset tuolloin hyvin edustettuna lähes kaikissa vankiloissa. Syy asiaan selvisi, yhdellä nuorella miehellä oli ollut hautajaiset ja kaikki tässä talossa olleet mustalaiset olivat lohduttamassa nuorta vankia. Henkilökunnalta arvostettava teko päästää katsomaan surevaa. Juna lähtisi illalla ja siihen menevä sakki koottiin selleihin. Tämä sureva mies laitettiin eri koppiin junassa missä itse olin. Tuolloin ei ollut vankivaunuissa patjoja yhdessäkään kopissa. Elettiin 70- lukua.

Tuolloin 70- luvun puolivälissä Helsingistä Ouluun menevä juna seisahtui Seinäjoella, ja vangit vietiin vankilan linja- autolla Vaasan lääninvankilaan yöksi. Aamulla Seinäjoelle ja vangit kyytiin ja matka jatkui. Tämä käytäntö myös loppui 70- luvun puolivälissä. Sen jälkeen vankivaunu oli Seinäjoen asemalla neljä tuntia. Ei ollut mukava kun junia siirreltiin ja aina kolahti ja hiukan nytkähti, sain kuitenkin nukuttua. Matka Helsingistä Ouluun kesti 16 tuntia, päinvastoin sama aika.

Samalla 70- luvulla nuori vanki pääsi vankikuljetuksella tapaamaan vankilasta veljeään, kuka istui pitkää tuomiota Kakolassa. Tapaamismatka oli viikon mittainen. Tämä oli aika harvinaista. Tietenkin oli lupa anottu VAHO,sta. Eri vuosikymmellä pikkuveli tuli taloon. Asui eri osastolla mutta sukulaissuhteiden vuoksi henkilökunta päästi minua käymään hänen osastollaan ja päinvastoin. Kuitenkin kertalaisuuden vuoksi hänet siirrettiin eri vankilaan.