Juha Manner: Ulvilan surma - juttu 2472

[Hermione]

Ihan järjettömän pöhköä verrata syyttäjän ja puolustusasianajajan näkemyksiä ja tekemisiä toisiinsa. Totta hitossa ne eroaa toisistaan, kun toinen syyttää ja toinen puolustaa. Mutta kummallakin taholla pitää olla kaikki merkityksellinen tieto käytettävissään. Ensimmäisellä käräjäkierroksella mentiin väärennetyillä rekoilla mikä on niin pöyristyttävä asia, ettei sellaista tilannetta yksinkertaisesti saa tapahtua.

Joka tapauksessa hatunnosto mysteerimiehelle tietovuodosta. Edes yksi poliisihenkilö uskalsi toimia oikeudenmukaisuudentuntonsa johdattelemana.

Taitaa Mannerin kirja olla melko korkealla vaihtoehtona kesälomalukemiseksi.

Kuinkahan nykyinen sisäministeri olisi suopea sille OTKES-tutkinnan avaamiselle. Mikäli tutkintaa ei tehdä ja järjestelmän valuvikoja ei löydetä ja korjata, on mahdollista että vastaavat oikeusmurhat toistuvat jatkossakin.

[Vareksenpoikanen]

.

Tiedän että kirjoitan väärään ketjuun, mutta voi tämän ympätä jotenkin siihen Mannerin kirjaan: Juttu 2472.
Tuo veitsi joka on tuossa Kissaihminen poistaamassa kuvassa jossa ensihoitajien heijastin vaatteet näkyvät ei voi ilmeisesti olla väärennöskään.

Onkohan Mannerin kirjassa tästä veitsen vääntymisestä mitään erityistä?

Tuo veitsen terän ulkokaari on hamarapuoli ja sisäkaarre on teräpuoli. Mitenkä se on voinut nuin taipua?
Ketjussa: Veitsi ja astalo, on tuon kahvan kuva. Ja etusormen paikka Fileerausveitsestä on tuo kuoppa.

Joku joskus ehdotti että iskut on mahdollisesti tehty tuikkaamalla alhaalta ylöspäin, mutta voisko terä kääntyä noin sitä taktiikkaa käyttäen.
Eikä tuosta kuvasta näin voi havaita että sen kärki on katkennut. Mutta jos on, niin katkennut terä ei helposti mene nahkan läpi.

[Pieni liekki]

Kiitokset Juha Mannerille ja Milla Ollikaiselle kirjasta, joka kestää useamman lukukerran. Tuli nimittäin luettua kirja jo toiseen kertaan. Kirja ei oikeastaan tuonut itselle yllätyksiä, mutta palautti mieleen monta yksityiskohtaa, jotka ovat alkaneet painua unholaan.

Jotenkin toivon, että kaikki, jotka ovat olleet edistämässä oikeuden toteutumista ja totuuden julkituloa, voisivat iloita siitä, että olemme menossa asioissa hyvään suuntaan. Jokaisen panos - edes pienikin - on tärkeä. Juha Mannerin osuus on tietysti omaa luokkaansa. On ollut mielenkiintoista seurata hänen työskentelyään tapauksen parissa, ja kirjan myötä oli kiva päästä kurkistamaan aiheeseen puolustusasianajajan näkökulmasta.

On aina hyvä lukea asioista eri puolilta.

Miten vertailisit Mannerin ja syyttäjän työskentelyä? Siis minkälainen vaikutelma jäi?

Mielestäni Manner oli aikoinaan mahdottoman tehtävän edessä, kun vastassa oli parhaimmillaan neljä syyttäjää. Onneksi muutkin huomasivat, että Aueria oltiin kirjoittamassa syylliseksi ja puolustuksen asiantuntijat lähtivät estämään oikeusmurhaamista. Valitettavasti se syyttäjä on edesmennyt, jolle varmasti moni olisi halunnut esittää kysymyksiä, miksi syyttäjät eivät luopuneet syytteistään tappajan haavoittaman perheenäidin osalta jo aikaisemmin.

[Kuolemannaakka]

.

Tiedän että kirjoitan väärään ketjuun, mutta voi tämän ympätä jotenkin siihen Mannerin kirjaan: Juttu 2472.
Tuo veitsi joka on tuossa Kissaihminen poistaamassa kuvassa jossa ensihoitajien heijastin vaatteet näkyvät ei voi ilmeisesti olla väärennöskään.

Onkohan Mannerin kirjassa tästä veitsen vääntymisestä mitään erityistä?

Tuo veitsen terän ulkokaari on hamarapuoli ja sisäkaarre on teräpuoli. Mitenkä se on voinut nuin taipua?
Ketjussa: Veitsi ja astalo, on tuon kahvan kuva. Ja etusormen paikka Fileerausveitsestä on tuo kuoppa.

Joku joskus ehdotti että iskut on mahdollisesti tehty tuikkaamalla alhaalta ylöspäin, mutta voisko terä kääntyä noin sitä taktiikkaa käyttäen.
Eikä tuosta kuvasta näin voi havaita että sen kärki on katkennut. Mutta jos on, niin katkennut terä ei helposti mene nahkan läpi.

Sori, tämäkin väärässä ketjussa, mutta vastaan vielä kun kysytään.

Kirjassani sivulla 75 on lähikuva veitsestä, näyttää ihan "järkevästi taipuneelta" ja terästä on pieni kärki pois. Ei siis "katkennut", vaan kärjestä puuttuu ehkä vajaan sentin siru.
Selkään lyödessä terä yleensä vääntyy ja niin tässäkin tapauksessa, minkä voi päätellä haavojen syntyjärjestyksen ja uhrin asennon perusteella. Lyöty siis yläviistosta alas, sängyn vieressä lattialla istuneen uhrin takana seisten, oikealla kädellä. Yksi näistä selkäiskuista lävisti uhrin oikean keuhkon, muut olivat pinnallisia, eli terä vääntyi tuon keuhkoiskun jälkeen. Iskuja selkään oli tuossa kymmenkunta.

ETPK:n veitsikuviin liittyy se, joskus suurtakin ihmetystä herättänyt asia, että ensimmäisissä kuvissa veitsi oli eri asennossa, kuin tämän jälkeen otetuissa kuvissa, joissa hoitajat olivat paikalla (eli tuo Kissaihmisen kuva). Toinen hoitajista "potkaisi" tms vahingossa veistä, joka kaatui hiukan eri asentoon. Kaukaa otettujen kuvien perusteella on vaikea nähdä vääntymistä tarkasti, ja terä näyttää ihan kummalliselta kippuralta. Mutta kyllä se ihan klassisen näköinen on läheltä nähtynä.

[lehtori]

Kuusiranta Facebookissa:

Kaiken aikaa oli ilmeistä, että poliisista vuodettiin tietoja puolustukselle. Tällainen toiminta on täysin käsittämätöntä eikä saa vähäisintäkään hyväksyntää. Kenen intressissä on tällainen menetty on ja mikä on tarkoitus?

[Pieni liekki]

Kuusiranta Facebookissa:

Kaiken aikaa oli ilmeistä, että poliisista vuodettiin tietoja puolustukselle. Tällainen toiminta on täysin käsittämätöntä eikä saa vähäisintäkään hyväksyntää. Kenen intressissä on tällainen menetty on ja mikä on tarkoitus?

Kuka mahtaisi selittää Kuusirannalle, että hänen olisi pitänyt oma-aloitteisesti toimittaa nämä kyseiset tiedot puolustukselle? Hän ei taida käsittää pimittäneensä itse tärkeitä ja oleellisia tietoja puolustukselta. Satakunnan Kansassa olleen Harri Aallon jutun olisi voinut nimetä mielestäni seuraavasti:

"Kirjan väite: Poliisi pimitti tietoja Anneli Auerin puolustukselta."

[Hermione]

^ Kuinkahan on päässyt käymään niin, että puolustukselle on joku oikeudenmukaisuudentuntoinen poliisimies on joutunut vuotamaan sellaisia tietoja, jotka puolustuksen olisi pitänyt saada pyytämättäkin?

Kuusirannan johdolla on lavastettu syytön ihminen murhaajaksi. Kyllä, rekonstruktioiden väärentäminen (niiden toteuttainen virheellisillä alkuasetelmilla) on lavastamista. Tässä on lähtökohta yhdelle Suomen historian kalleimmista ja eniten inhimillistä kärsimystä aiheuttaneelle oikeusmurhalle, ja se on ainoa asia, mistä Kuusiranta tullaan muistamaan vielä senkin jälkeen kun tämä roikkuu nahkurin orsilla. Pauli Kuusiranta on poliisin häpeäpilkku, ei mitään muuta.
m
Onkohan Porin seudulla Kuusirannan aikakaudella lavastettu montakin syytöntä syylliseksi rikoksiin? Onko tämä Auerin tapaus mahdollisesti vain jäävuoden huippu?

[Mirja11]

Kuusiranta Facebookissa:

Kaiken aikaa oli ilmeistä, että poliisista vuodettiin tietoja puolustukselle. Tällainen toiminta on täysin käsittämätöntä eikä saa vähäisintäkään hyväksyntää. Kenen intressissä on tällainen menetty on ja mikä on tarkoitus?

Kuka mahtaisi selittää Kuusirannalle, että hänen olisi pitänyt oma-aloitteisesti toimittaa nämä kyseiset tiedot puolustukselle? ....

Ja kukahan mahtaisi kertoa sinulle miten isosta asiasta tässä on kyse? "Joku" poliiisin sisältä on mennyt vuotamaan salassapidettäviä tietoja ulkopuoliselle henkilölle? Kyseessä on todella raju demokratian loukkaus. Puolustatko sinäkin nyt siis nimimerkki Hermionen kanssa DDR ja Neuvostoliittolaista toimintatapaa, jossa asiat vain "paljastuvat" vailla avoimuutta, kun "joku" on kertonut "totuuden"?
Puhun nyt yleisesti, eli en pelkästään tästä kyseisestä tapauksesta. Vai, onko mielestäsi niin, että DDR- menetelmiä on syytä käyttää vain tässä tapauksessa, ja kaikkiin muihin mahdollisiin tapauksiin sovelletaan normaalia länsimaista moraalikoodistoa?
P.S. Täytyy myöntää, että välillä järkytyn. Anneli Auer ei syyttömänä ihmisenä todellakaan kaipaa tämän kaltaista "puolustelua". Jos taas hän onkin syyllinen niin lisää epäluuloa tällainen valikoiva totuus vain tuottaa. Asia on todella tutkittava läpikotaisin, sillä Suomeen ei tarvita yhtään enempää salaliitto etc toimintaa. DDR- tyyliä Suomi, ja oikeuslaitos ei todellakaan kaipaa. Hyssyttelyä ja salailua kipeän asian edessä emme kaipaa, mutta ehdotonta puolueettomuutta ja avoimuutta senkin edestä.

[Pieni liekki]

...
Asia on todella tutkittava läpikotaisin, sillä Suomeen ei tarvita yhtään enempää salaliitto etc toimintaa. DDR- tyyliä Suomi, ja oikeuslaitos ei todellakaan kaipaa. Hyssyttelyä ja salailua kipeän asian edessä emme kaipaa, mutta ehdotonta puolueettomuutta ja avoimuutta senkin edestä.

Ihan puhtaasta mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta kysyn sinulta ja muilta, missä vaiheessa olet viimeksi nähnyt julkisuudessa mitään keskustelua esimerkiksi johtavien poliitikkojen kesken Anneli Auerin tapauksesta tai ylipäänsä Ulvilan murhatapaukseen liittyvistä asioista. Valtakunnansyyttäjä on kuitenkin todennut aivan viime aikoina julkisesti, että tämä tapaus on erittäin korkealla Syyttäjälaitoksessa hänen prioriteettilistallaan ja että Auerin tapauksella on yhteiskunnallista merkittävyyttä.

Pienenä loppuhuomautuksena totean, että en tiedä, kuinka moni tämän palstan keskustelijoista enää ymmärtää, mitä tarkoitat DDR-tyylillä. Olen aina ollut avoimuuden ja sananvapauden puolustaja. Lisäksi olen ymmärtänyt, että saadakseen vietyä asioita eteenpäin on tehtävä monialaista yhteistyötä, on oltava valmis laittamaan itsensä likoon ja annettava oma panoksensa asioihin sekä kunnioitettava yhteiskunnan yhteisesti tekemiä sopimuksia. Valitettavaa on tietysti se, että aika on rajallista ja kaikessa ei ehdi olemaan mukana, vaikka haluaisi.

[Päämiäs]

Manner voisi markkinoida paljon ponnekkaammin kirjaansa.
Keksikää hänelle räyhäköitä otsikoita ja paljastavia pointteja?
- Poliisi pimitti oikeudelta todisteet murhasta
jne.
https://advokaatti.fi/2024/05/13/anneli ... itettavaa/
ADVOKAATTI 2/2024
Juha Manner: ”Ulvilan surmassa riittäisi selvitettävää”
13.5.2024
Anneli Auerin asianajaja Juha Manner keräsi kokemuksensa yhdestä Suomen historian merkittävimmistä oikeustapauksista kirjaksi. Hänen toiveenaan on, että Onnettomuustutkintakeskus selvittäisi, tehtiinkö Ulvilan surman tutkinnassa tai oikeuskäsittelyssä virheitä.

Miksi näit tärkeäksi kirjoittaa Auerin tapauksesta kirjan?
Kuten edesmennyt rikostoimittaja Jarkko Sipilä totesi, paraskaan dekkarikirjailija ei osaisi keksiä sellaisia juonenkäänteitä kuin Auerin jutussa on ollut. Ajattelin, että asian­ajajan näkökulma tapahtumiin voisi kiinnostaa ihmisiä. Kirjassa keskitytään asianajajan työhön ja siihen, miten sen koin.

Halusin tehdä kirjan, joka ei ole kuivan juridinen, vaan pikemminkin sellainen, jota ei haluaisi päästää käsistään ennen viimeistä sivua. Siksi kirjan varsinaiseksi kirjoittajaksi valikoitui erinomainen dekkarikirjailija Milla Ollikainen.

Toivon, että tapaus tutkittaisiin perusteellisesti, jotta vastaavilta virheiltä, olivat ne sitten mitä tahansa, vältyttäisiin tulevaisuudessa. Onnettomuustutkintakeskus olisi paras taho suorittamaan tutkinnan. Olen tätä jo aikanaan esittänytkin, mutta silloinen oikeusministeri ei ehdotukseeni tarttunut.

Tutkinta olisi mahdollista tehdä vieläkin. Se vaatisi valtioneuvoston pyynnön Otkesille, minkä jälkeen he pääsevät käsiksi kaikkiin tapaukseen liittyviin asiakirjoihin.

Mikä oli keskeinen oppi, jonka itse olet saanut tapausta hoitaessasi?
Juridisesti tapauksessa ei ollut mitään kovin erityistä, mutta aineistoa oli valtavasti. Toimin Auerin ainoana avustajana vuodesta 2009 lähtien kaikissa syytekokonaisuuksissa ja oikeusasteissa. En kadu mitään, mutta jos olisin tiennyt, kuinka iso urakka on kyseessä, olisin saattanut harkita kahdesti, tai ainakin ottaa itselleni avustavan lakimiehen. Olihan syyttäjiäkin nimetty neljä hoitamaan juttua.

Oman lisänsä toi tapauksen saama julkisuus. Median kiinnostus Ulvilan surmaa kohtaan oli valtaisa, ja otin tietoisesti sen roolin, että vastaan toimittajien kysymyksiin niissä raameissa kuin pystyn. Opin toimimaan median kanssa avoimesti, luottamuksellisesti ja molemmin puolin toisen työtä kunnioittaen ja arvostaen.

Kollegoille sanoisin kuitenkin, että tällaiseen toimeksi­antoon ryhtyessä julkisuus voi viedä runsaasti aikaa, jota ei katsota laskutettavaksi työksi.

[Kuolemannaakka]

Kuusiranta Facebookissa:

Kaiken aikaa oli ilmeistä, että poliisista vuodettiin tietoja puolustukselle. Tällainen toiminta on täysin käsittämätöntä eikä saa vähäisintäkään hyväksyntää. Kenen intressissä on tällainen menetty on ja mikä on tarkoitus?

Kuka mahtaisi selittää Kuusirannalle, että hänen olisi pitänyt oma-aloitteisesti toimittaa nämä kyseiset tiedot puolustukselle? Hän ei taida käsittää pimittäneensä itse tärkeitä ja oleellisia tietoja puolustukselta. Satakunnan Kansassa olleen Harri Aallon jutun olisi voinut nimetä mielestäni seuraavasti:

"Kirjan väite: Poliisi pimitti tietoja Anneli Auerin puolustukselta."

Kuusiranta ei luovuttanut puolustukselle edes digitaalisia rikospaikkakuvia pyydettäessä. Tottakai puolustuksella tulee olla kaikki materiaali hallussaan, ihan kuin syyttäjälläkin. Mites sitä muuten puolustat. Senhän takia juttu meni läpi, kun kukaan ei tiennyt esim verijäljistä eikä poliisin tutkimuksista mitään. Nämä ovat selvinneet vasta viimeisiin oikeudenkäynteihin. Auer sai itse tutustua poliisin keräämään aineistoon vasta 2014!! Siis oman juttunsa aineistoon.
Ensimmäisistä etpk:ista oli piilotettu kaikki syyttömyyttä tukeva materiaali pois, ja Santaoja poisti sieltä mm. valokuvan, joka osoitti hänen tekemänsä rekonstruktion tuloksen vääräksi. Joka tulos siis oli yksi syyttäjän tärkeimmistä "todisteista" Aueria vastaan. Kyseessä on rikos, vaikka se tietysti katsottiin vain "virheeksi".

Joutsenlahden teettämä litterointikin hävitettiin kokonaan, ja rekonstruktioiden ja haastattelujen videointeja mystisesti "katosi".

Ulvilan jutussa nimenomaan puolustus on kaiken aikaa halunnut kaikkea aineistoa julkiseksi, ja syyttäjä/poliisi on sitä piilottanut. Oikeustoimittajathan myönsivät joulukuussa 2010 Vuoden Sumuverho –”palkinnon” Satakunnan poliisille. Perusteluina Ulvilan
esitutkinta-aineiston laaja salaaminen. Eli kyseessä oli erittäin poikkeuksellinen toiminta poliisilta, mikä vahvasti viittaa tietoiseen lavastamiseen.

Todellisuudessa tässä jutussa sekä Tapio Santaojalle, että Pauli Kuusirannalle hänen esimiehenään olisi kuulunut virkarikostuomio. Santaojan kohdalla ehkä enemmänkin, koska kyseessä oli elinkautisen vankeustuomion lavastaminen syytetylle. Verrataan nyt vaikka "Aarnion kollegojen" tuomioihin.

[Kuolemannaakka]

Manner voisi markkinoida paljon ponnekkaammin kirjaansa.
Keksikää hänelle räyhäköitä otsikoita ja paljastavia pointteja?
- Poliisi pimitti oikeudelta todisteet murhasta
jne.
https://advokaatti.fi/2024/05/13/anneli ... itettavaa/
ADVOKAATTI 2/2024
Juha Manner: ”Ulvilan surmassa riittäisi selvitettävää”
13.5.2024
Anneli Auerin asianajaja Juha Manner keräsi kokemuksensa yhdestä Suomen historian merkittävimmistä oikeustapauksista kirjaksi. Hänen toiveenaan on, että Onnettomuustutkintakeskus selvittäisi, tehtiinkö Ulvilan surman tutkinnassa tai oikeuskäsittelyssä virheitä.

Miksi näit tärkeäksi kirjoittaa Auerin tapauksesta kirjan?
Kuten edesmennyt rikostoimittaja Jarkko Sipilä totesi, paraskaan dekkarikirjailija ei osaisi keksiä sellaisia juonenkäänteitä kuin Auerin jutussa on ollut. Ajattelin, että asian­ajajan näkökulma tapahtumiin voisi kiinnostaa ihmisiä. Kirjassa keskitytään asianajajan työhön ja siihen, miten sen koin.

Halusin tehdä kirjan, joka ei ole kuivan juridinen, vaan pikemminkin sellainen, jota ei haluaisi päästää käsistään ennen viimeistä sivua. Siksi kirjan varsinaiseksi kirjoittajaksi valikoitui erinomainen dekkarikirjailija Milla Ollikainen.

Toivon, että tapaus tutkittaisiin perusteellisesti, jotta vastaavilta virheiltä, olivat ne sitten mitä tahansa, vältyttäisiin tulevaisuudessa. Onnettomuustutkintakeskus olisi paras taho suorittamaan tutkinnan. Olen tätä jo aikanaan esittänytkin, mutta silloinen oikeusministeri ei ehdotukseeni tarttunut.

Tutkinta olisi mahdollista tehdä vieläkin. Se vaatisi valtioneuvoston pyynnön Otkesille, minkä jälkeen he pääsevät käsiksi kaikkiin tapaukseen liittyviin asiakirjoihin.

Mikä oli keskeinen oppi, jonka itse olet saanut tapausta hoitaessasi?
Juridisesti tapauksessa ei ollut mitään kovin erityistä, mutta aineistoa oli valtavasti. Toimin Auerin ainoana avustajana vuodesta 2009 lähtien kaikissa syytekokonaisuuksissa ja oikeusasteissa. En kadu mitään, mutta jos olisin tiennyt, kuinka iso urakka on kyseessä, olisin saattanut harkita kahdesti, tai ainakin ottaa itselleni avustavan lakimiehen. Olihan syyttäjiäkin nimetty neljä hoitamaan juttua.

Oman lisänsä toi tapauksen saama julkisuus. Median kiinnostus Ulvilan surmaa kohtaan oli valtaisa, ja otin tietoisesti sen roolin, että vastaan toimittajien kysymyksiin niissä raameissa kuin pystyn. Opin toimimaan median kanssa avoimesti, luottamuksellisesti ja molemmin puolin toisen työtä kunnioittaen ja arvostaen.

Kollegoille sanoisin kuitenkin, että tällaiseen toimeksi­antoon ryhtyessä julkisuus voi viedä runsaasti aikaa, jota ei katsota laskutettavaksi työksi.

Manner on kaiken aikaa ollut aivan liian kiltti ja sivistynyt tähän juttuun. Hän ei oikeudenkäynneissä osannut tuoda asioita kärkevästi ja kärjistäen esiin, eikä haastanut kunnolla. Ei pystynyt taivuttamaan tuomareille rautalankaa eikä tekemään asioista helppotajuisia tiivistelmiä. Olen ollut tätä mieltä jo alusta asti, että Manner ei henkilönä pärjännyt Valkamalle, joka oli semmoinen itsevarma "kansanmies", joka tietää, että yleisölle on hyvä esittää "todisteeksi" vaikka syytetyn itkemättömyys, vaikka itse tietääkin, ettei tällaiset ole mitään todisteita eivätkä (oikeusoppineidenkaan mukaan) "kuulu suomalaiseen systeemiin". Hän tietää, että kansaan (=toimittajat, lukijat, tuomarit) tällainen populistinen linja puree, koska ihmiset eivät ymmärrä jutun kiemuroita, mutta jokainen ymmärtää, että murhaajahan ei koskaan itke.

Mannerin puolustukseksi toki se, että juttu on vaikea ja materiaalia paljon, eikä hän ole kaiketi mikään väkivaltarikosasianajaja muutenkaan, ja poliisi/syyttäjä yrittivät hänen työtään jatkuvasti haitata. Siitä huolimatta homma olisi pitänyt ottaa haltuun vuosia aikaisemmin jo. Ei sivistymättömien keskellä pärjää liian sivistyneellä tyylillä, eikä saa olla liian arka. Manner ei ymmärtänyt, että tällaiset jutut ratkotaan mediassa, ei oikeussalissa.

[Kuolemannaakka]

Ja tietysti siinä on sekin, että jos asianajaja alkaa lehtien otsikoissa huutelemaan, että "Poliisi ja syyttäjä lavastivat syytetyn syylliseksi ja tuomarit ovat laiskoja älykääpiöitä!", niin saattaa keikat aika merkittävästi vähentyä tämän jälkeen. Yleensä paljastuksia uskalletaan tehdä vasta virkauran jälkeen.
Ja tiedä vaikka nuo vapaamuurarikuviotkin vähän laittaisivat sordiinoa ilmaisuun. Sitä joutuu pian kerhoissa epäsuosioon, jos veljiä arvostelee.

[Joosua]

Mannerin kirjassaan kertoma tietojen vuotaminen on varmastikin tosiasia. Hänen mainitsemansa vuotaminen on jatkumoa jo tutkinnan aikana tapahtuneelle vuotamiselle, jossa tutkinnassa saatuja lain mukaan salassapidettäviä tietoja vuodettiin asianosaiselle.

Onkin erittäin hyvä että tämä juttu on päätynyt kouluesimerkiksi poliisien koulutukseen siitä kuinka läheiset eivät saa välit olla poliisin ja asianosaisten kesken. Tämän seikan korostaminen koulutuksessa on erittäin tärkeää koska sellaisten tietojen vuotaminen, jotka kuuluvat vain poliisille, vaarantaa tutkinnan ja varsinkin sen puolueettomuuden.
Menneille ei voi mitään mutta tulevaisuudessa kaikki poliisit varmasti osaavat paremmin pitää tietyn etäisyyden asianosaisiin. Tämän seikan ymmärtäminen on tärkeää kaikessa viranomaistoiminnassa.

[Hermione]

Manner on kaiken aikaa ollut aivan liian kiltti ja sivistynyt tähän juttuun. Hän ei oikeudenkäynneissä osannut tuoda asioita kärkevästi ja kärjistäen esiin, eikä haastanut kunnolla. Ei pystynyt taivuttamaan tuomareille rautalankaa eikä tekemään asioista helppotajuisia tiivistelmiä. Olen ollut tätä mieltä jo alusta asti, että Manner ei henkilönä pärjännyt Valkamalle, joka oli semmoinen itsevarma "kansanmies", joka tietää, että yleisölle on hyvä esittää "todisteeksi" vaikka syytetyn itkemättömyys, vaikka itse tietääkin, ettei tällaiset ole mitään todisteita eivätkä (oikeusoppineidenkaan mukaan) "kuulu suomalaiseen systeemiin". Hän tietää, että kansaan (=toimittajat, lukijat, tuomarit) tällainen populistinen linja puree, koska ihmiset eivät ymmärrä jutun kiemuroita, mutta jokainen ymmärtää, että murhaajahan ei koskaan itke.

Mannerin puolustukseksi toki se, että juttu on vaikea ja materiaalia paljon, eikä hän ole kaiketi mikään väkivaltarikosasianajaja muutenkaan, ja poliisi/syyttäjä yrittivät hänen työtään jatkuvasti haitata. Siitä huolimatta homma olisi pitänyt ottaa haltuun vuosia aikaisemmin jo. Ei sivistymättömien keskellä pärjää liian sivistyneellä tyylillä, eikä saa olla liian arka. Manner ei ymmärtänyt, että tällaiset jutut ratkotaan mediassa, ei oikeussalissa.

Minulle on myös tullut se kuva, että Manner on kuten toteat, ja ettei hän ihan alussa ehkä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta (kun jättäytyi pois kuulusteluistakin alussa, vaikka päämies oli murhasta epäilty). Voi olla niinkin, että tämä oli hänen urallaan ensimmäinen tapaus jossa poliisi on toiminut todella häikäilemättömästi. Joka tapauksessa Mannerin päämies on luottanut tähän joten hän on saanut hoitaa puolustamisen johdonmukaisesti alusta loppuun saakka. Ja olisiko joku muu suoriutunut paremmin, kun vastavoimana oli äärimmäisen pahantahtoiset voimat, joilla oli vahva tahtotila tehdä Auerista syyllinen keinoja kaihtamatta. Aika tekemätön paikka kenelle tahansa. Sentään murhasyyte meni nurin. Toivottavasti nyt on otollinen aika saada myös SERI kumottua.

Mutta sitä kyllä hämmästelen, miten Pauli Kuusiranta on kirjaan reagoinut. Hänestä pahempi juttu on se, että joku "vuoti" sellaisia tietoja puolustukselle, jotka olisi pitänyt lähtökohtaisesti olla saatavilla, kuin se, että tietoja pimitettiin niin puolustukselta, syyttäjältä kuin tuomioistuimeltakin. Henkilökohtaisesti en kyllä saisi nukuttua öitäni, jos olisin virkavastuullisena lavastanut syyttömän vankilaan. Mutta meitä on moneen junaan.

Kuusiranta on joko läpeensä paha tai auttamattoman typerä pölvästi. Kumpikin on todella huono ominaisuus poliisi-instituution edustajalle. Mutta taitaa vaakakuppi kallistua tuohon jälkimmäiseen.