Luupää kirjoitti:Mariacka hyvä:
Käsittääkseni valvonta tai ainakin seuranta on jo toteutunut, kuten uutisesta itsestäänkin jo ilmenee.
Minkä tahansa muunkin uuden asian käytännön toteutuksessa on AINA ongelmia, tai haasteita kuten nykyään hienosti sanotaan.
Jotain ilmiölle kuitenkin on tehtävä ja tämä olisi sitä "jotain".
Mikä siinä on että aina kun lopulta päätetään sitä "jotain" tehdä niin oikopäätä nämä pyrkimykset koitetaan ampua alas heti suunnitteluvaiheessa?
"Jos kerrran kieltäydytään terapiastakin", kirjoitat. No just niin! Nämä parantumattomat jotka kieltäytyvät terapiasta ovat nimenomaan niitä joihin tätä pakkohoitoa yleisen (lasten) turvallisuuden nimissä pitäisi soveltaa.
Tiedän että olet asiantuntemuksesi puolesta minuun verrattuna näissä asioissa mastodontti mutta eikö sinunkin mielestäsi tuossa ole järkeä?
Miksi näet tässä mahdollisuuksien sijaan vain ongelmia?
Tarkoitukseni ei ole missään tapauksessa torpedoida suunnitelmaa. Tiedossa on kuitenkin, että lääkkeestä (hormoneista) tulee epämiellyttäviä sivuoireita ja vain harva ottaa sitä vapaaehtoisesti. Jäljelle jää pakottaminen. Kun lainsäädäntö sen hyväksyy, ongelmaksi tulee ihan oikeasti valvonta, jota en usko vielä suunnitellun. Lääkettä kun pitää syödä jatkuvasti ja säännöllisesti. Keinoja pinnata on useita, mutta miten saadaan varmistettua se, että lääkkeet on syöty? Laboratoriokokein ehkä. Joka tapauksessa (ihan hyvä) lakimuutos vaatii myös käytännön toimia - jääkö valvonta vankeinhoidon vai terveydenhuollon viranomaisille on taas toinen asia.
Selitin tuon terapiassa käynnin vähän huonosti, ajatukseni oli, että myös terapia on hoitoon sitoutumista (ja hoidon tarpeen myöntämistä). Siihen sitoutumaton tuskin sitoutuu lääkitykseen ja sitä seuraaviin kontrollikäynteihin.
Tosin lukumääräisesti pakkolääkittävien joukko ei liene suuren suuri.
