Pahoinpitely ei lannistanut Joonasta
19.6.2009 05:02 (Päivitetty 19.6.2009 19:47)
Vielä hyppään laskuvarjolla, joskus. Se on varmaa, vaasalainen Joonas Turunen, 23, sanoi, kun kaksi vuotta sitten tapasimme ensimmäisen kerran Kuopiossa.
Silloin oli kulunut seitsemän kuukautta kohtalokkaasta lokakuun yöstä, joka murskasi Joonaksen tulevaisuuden. Piti tulla lääkäri, mutta haave hautautui raakaan pahoinpitelyyn Kuopiossa.
Lokakuussa 2006 entuudestaan tuntematon mies hakkasi ja potki Joonaksen pään muodottomaksi. Joonas oli juuri ennättänyt aloittaa farmasian opinnot Kuopion yliopistossa.
Toukokuussa 2007 Joonas oli toipunut jaloilleen. Välissä oli kaksi suurta kalloleikkausta. Ne olivat säästäneet kuin ihmeen kaupalla hengen.
Lähes kaikki piti aloittaa alusta. Arkisten asioiden ja esineiden nimet piti opetella uudestaan. Jalkaa ei erottanut kädestä eikä tiennyt nimeä kahvikupin vieressä olevalle värilliselle paperille, lautasliinalle.
Jo silloin oli selvä, että Joonaksesta ei ole jatkamaan opintoja Kuopion yliopistossa. Kaksi kuukautta niitä oli vasta takanakin ennen kohtalokasta yötä. Tavoitteena oli valmistua proviisoriksi tai lääkäriksi.
Vajavaisin taidoin ja heikoin eväin Joonas aloitti kuitenkin syksyllä 2007 opinnot Vaasan ammattiopistossa. Suurella sitkeydellä opinnot ovat juuri päättyneet, kun tapaamme nyt Joonaksen kanssa toisen kerran. Ei tullut proviisoria eikä lääkäriä, tuli laborantti.
– Matematiikka, fysiikka ja kemia sujuivat. Monessa muussa aineessa oli vaikeuksia, kun asiat eivät tartu lukemalla muistiin, Joonas kertoo.
– Lukeminen on hidasta. Erityisesti englanti tuotti vaikeuksia, vaikka sain siitä ylioppilaskirjoituksissa eximian.
Ylimääräistä tuskaa opintoihin toivat vielä kalloleikkausten jälkimainingit.
Ensimmäisessä leikkauksessa heti pahoinpitelyn jälkeen ohimosta oli poistettu kämmenen kokoinen pala luuta paineiden tasaamiseksi. Muutaman kuukauden jälkeen pakasteessa säilytetty pala kiinnitettiin takaisin.
Elimistö alkoi kuitenkin hylkiä palaa, joka alkoi vetäytyä kallon sisään. Kovien päänsärkyjen vuoksi Joonas joutui olemaan ajoittain poissa koulusta. Edessä oli kolmas leikkaus keväällä 2008.
Yhdysvalloista tilattiin kalloon titaani-muovisekoitteinen pala, proteesi. Sitäkin piti odottaa kuukausia luvatun parin viikon sijasta.
Tuskainen odotus palkittiin lopulta, ja kivut häipyivät proteesin myötä. Muistona leikkauksista kulkee pitkä arpi kuin elämänviiva pään yli takaraivolle.
Joonaksen pahoinpitelijä tuomittiin kaikissa oikeusasteissa törkeästä pahoinpitelystä kuudeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen.
– Rangaistus on riittävä – Suomen käytännön mukaan. Mielestäni hän olisi saanut olla loppuelämänsä vankilassa, Joonas sanoo.
– Olisi voitu tuomita USA:n tyyliin. Parisataa vuotta vankeutta olisi ollut riittävä.
Kuopiosta piti tulla pohjalaisnuorukaiselle opiskelu- ja kotikaupunki. Muuten mukavasta kaupungista jäivät kolkot muistot, joita eivät imagokampanjat kirkasta.
– Jos muuttaisin Kuopioon, miettisin ulkona kävellessäni, tuleeko pahoinpitelijäni vastaan. En uskaltaisi liikkua yksin yöllä kaupungilla, Joonas arvelee.
Kuopio ja öinen kohtaaminen pahoinpitelijän kanssa eivät jätä silti rauhaan. Viime viikolla Joonas saapui päiväksi vahingonkorvausoikeudenkäynnin valmistelun vuoksi.
Joonas vaatii pahoinpitelijältään korvausta elämänsä tuhoamisesta. Vaatimus elinikäisestä ansionmenetyksestä nostaa korvauspotin yli 2,5 miljoonaan euroon. Sitäkin ovat jotkut ennättäneet jo kadehtia.
– Minulle tultiin sanomaan, että kyllä Joonaksen asiat ovat nyt hyvin, kun hän saa noin suuret korvaukset, tuohtuu Arja Turunen, Joonaksen äiti.
– Sanoin, että sinne vain menet asemalle potkittavaksi, niin rikastut sinäkin. Jutusta on mennyt yli kaksi vuotta, eikä senttiäkään ole saatu.
Pahoinpitelijä on myöntänyt korvauksista murto-osan. Joonas on muun muassa vaatinut 3 000 euron kärsimyskorvausta, koska hänen ruumiillista koskemattomuuttaan loukattiin ihmisarvoa alentavalla tavalla.
Pahoinpitelijän asiamiehen mielestä maahan lyödyn pään murskaaminen potkimalla ei alenna ihmisarvoa. Asiamies katsoi kärsimystä syntyneen 500 euron verran.
Oikeus ratkaisee lähiviikkoina, mikä on kohtuullinen korvaus. Viime kädessä korvaukset maksaa Valtiokonttori, koska pahoinpitelijä on varaton.
Valtiokonttorilla on taas omat taksansa oikeuden päätöksestä riippumatta. Kertakorvaukset voivat olla enintään yhteensä 51 000 euroa ja ansionmenetyskorvaus enintään 140 euroa työpäivältä eli noin 3 000 euroa kuukaudessa.
Joonas vaatii kertakorvauksia yhteensä 100 000 euroa ja ansionmenetyksestä 5 000 euroa kuukaudessa.
– Raha ei korvaa menetyksiäni, vaikka saisin kaiken vaatimani. On ihan eri asia, saanko rahana vai olisinko saanut elää, kuten olin halunnut ja olin elämäni suunnitellut, Joonas sanoo.
Suurella työllä ja sinnikkyydellä hankittu laborantin tutkinto ei vielä kerro, selviytyykö Joonas työssä. Lääkärin lausunnon mukaan Joonas on työkyvytön.
– Joonas joutuu opettelemaan elämistä vammautuneena ja luopumaan ammattisuunnitelmistaan, lääkäri arvioi hiljattain.
Tällä viikolla Joonas aloitti kuitenkin työt Vaasan kaupungin ympäristökeskuksen laboratoriossa, viime kesäisessä harjoittelupaikassaan. Vain kesäksi on luvassa työtä nytkin. Sen jälkeen kaikki on auki.
– En ole sulkenut pois jatkokoulutustakaan. Ensin haluaisin kuitenkin olla töissä jonkun vuoden, jos vain pystyn, Joonas pohtii.
Lujimmille on tähän mennessä ottanut näkökyvyn osittainen menetys. Aivovaurion vuoksi Joonas ei näe oikealle puolelle lainkaan. Se estää autolla ajon pysyvästi.
– Joku helsinkiläinen silmälääkäri kirjoitti ajokiellon papereiden perusteella, minua näkemättä. En tykännyt siitä yhtään, Joonas manaa vieläkin.
Ajo-oikeuden menetys himmentää silti vain vähän riemua kaksi vuotta eläneen yhden haaveen toteutumisesta. Toukokuun lopulla ilmailulääkäri antoi hyppymestari Joonas Turuselle luvan taas hypätä laskuvarjolla.
– Olihan se mahtavaa pitkästä aikaa, vaikka jännitys kasvoikin koneen noustessa ylemmäksi.
Ensimmäinen hyppy ei ollut mikä tahansa loikka. Kone nousi 3,5 kilometrin korkeuteen, mistä Joonas liiteli kaverinsa kanssa alas tandem-hyppynä.
– Kaveri oli varmistamassa, jos satun pyörtymään alas tullessa.
Joonas ei pyörtynyt, eikä ole pyörtynyt sen jälkeenkään. Yhteensä hyppyjä on kertynyt jo 480 siitä, kun Joonas aloitti harrastuksensa 15-vuotiaana.
Harrastuksen hohtoa lisää, että sieltä löytyi myös tyttöystävä vähän ennen pahoinpitelyä. Silloinen tyttöystävä on ollut kohta kaksi vuotta Joonaksen kihlattu morsian.
Mikä on elämässä nyt parasta?
– Olen terve eikä tarvitse asua yksin.
