Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Poika, jota Kolivaara piikitti amfetamiinilla on ilmeisesti sama jonka kanssa hän kävi varastamassa tätä poikaa hyväksikäyttäneeltä mieheltä tavaroita.

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Alibin jutut Ahlqvistista v. 1979 ja Kolivaarasta v. 1990. Muuten lähes muokkaamattomia, mutta Kolivaaran ryöstöistä kertovaa juttua vähän lyhennelty.

3000 PULLOA VIINAA VIETIIN ALAVUDEN ALKOSTA Tekijänä Tapani Kansan autokuski

Viisi vuotta yhtä mittaa humalassa olisivat olleet Alavuden Alkoon 5.9. murtautuneet kaksi miestä, jos keikka olisi onnistunut täydellisesti. Takaisku kävi Mäntässä, jossa 600 pulloa viinaa putosi kuljetusautosta tielle. Murron tekijät tuomittiin Alavuden käräjillä lokakuun 19. päivänä, jolloin kävi ilmi että toinen tekijöistä oli ollut kesän Tapani Kansan autonkuljettajana.

Viina on viisasten juoma, sanotaan. Sitä juovat myös vähemmän viisaat, joten murtokohteena alkoholi on hyvin suosittu artikkeli. Tämän totesivat Alavuden Alkon työntekijät 6.9.1979 katsellessaan upouudelle työpaikalleen tehdyn murron jälkiä. Viinaa oli viety autolastillinen ja tarkka inventaario osoitti että kateissa oli 3304 pulloa väkeviä. Vain paras oli ollut varkaille kyllin hyvää. Viineihin ja viinakkeisiin ei oltu koskettu, mutta viskit konjakit ja kirkkaista viinoista parempilaatuiset olivat kelvanneet.

Keskellä kylää pönköttävän viinakaupanlastaussillan viereen oli ajettu auto ja tavarat lastattu kaikessa rauhassa yön pimeydessä siihen. Mitään muita jälkiä ei sitten vieraista ollutkaan. Sen sijaan Alkon vieressä oleviin työmaakoppeihin oli murtauduttu samana yönä ja niistä oli viety juuri sellaisia työkaluja, joilla murtoja yleensä tehdään.

Alavuden poliisiviranomaiset olivat tietysti ymmällään, samoin ilmoituksen saaneet Keskusrikospoliisin miehet, mutta kauan aikaa heidän ei tarvinnut pohtia toimenpiteitä ja viinojen jäljitystä, sillä Mäntän kaupungista alkoi kuulua kummia. Raja-ahon kaupunginosassa Laurinkadulla oli aamulla nähty sininen umpikuorma-auto, jonka ympärillä vallitsi olosuhteisiin nähden melkoinen vilske. Auton ympärillä oli liehunut kaksi miestä ja nainen, jotka olivat kantaneet tavaroita pusikkoon kovalla kiireellä. Silminnäkijät eivät kuitenkaan olleet kiinnittäneet huomiota, minkä laatuisissa töissä aamuvarhaisella puuhanneet henkilöt olivat.

Outo viinavarasto tien vieressä

Alavuden Alko murrettiin siis 5.9. vastaisena yönä. Aamulla Mänttään ajaneet varkaat kokivat kuorman särkymisen kuuden ja seitsemän välillä. Trukinkuljettaja Reino Salminen asuu Laurinkadulla noin 70 metrin päässä viinalastin särkymispaikasta. Hän näki ällistyksekseen klo 16 maissa iltapäivällä että tien viereen oli heiniin ja pusikkoon piilotettu kymmeniä Alkon pullokoreja, joissa oli viinaa. Salminen riensi heti tekemään näkemästään ilmoitusta poliisille ja näki mennessään, kuinka tapahtumapaikan ohi ajoi sininen umpikuorma-auto.
Aamulla lastinsa tielle pudottaneet vorot olivat saapuneet hakemaan viinojaan takaisin! Salmisen ilmoitus tuotti haaviin yllätystuloksen. Paitsi viinoja – joita olikin 600 pulloa ojassa – löytyi paikalta myös kaksi miestä, joiden läsnäolo viittasi selvästi pusikossa olleitten viinojen yhteyteen. Kuorma-autosta löytyivät loputkin Alavuden viinat sekä auton kuljettaja Osmo Ahlqvist.

Vanhempi konstaapeli Raimo Mäki kertoo todistajalausunnossaan seuraavasti:

- … tapahtumien jälkeen juttelin poliisiasemalla Ahlqvistin kanssa ja totesimme tuntevamme toisemme siltä ajalta, kun olen toiminut vanginvartijana. Siinä yhteydessä sanoin Ahlqvistille että heiltä meni iso lasti pilalle. Tähän Ahlqvist vastasi ”tämän tietysti vituttavan”, mutta lisäksi vielä saaneensa jo osansa. Käsitin puheesta hänen tarkoittavan, että hän oli saanut tavallaan käsirahan kuormasta ja keikan teon olevan tehtynä toisille ja/tai jonkun toimeksiannosta…

Radiopuhelimet löytyivät autosta

Murrossa oli käytetty apuna Helsingin läheltä lainattua Saabia, jonka sisätiloista löytyi kaksi radiopuhelinta sekä poliisiradion kuuntelulaite. Lisäksi samaisesta Saabista löytyi venäläisvalmisteinen Tähti-merkkinen pistooli, johon sopivia patruunoita oli mukana 7 kappaletta.

Kuulusteluissa tuli esille että viinojen kuljettamiseen käytetty kuorma-auto oli varastettu Seinäjoelta samana yönä. Osmo Ahlqvist oli käynyt sen hakemassa sillä välin, kun rikoskumppani Risto Kekäläinen siirteli Alavudella viinakoreja asemiin lastaussillan lähelle. Aamulla Ahlqvist oli ajanut Mäntästä Seinäjoelle hakemaan sinne jäänyttä Saabia. Häntä kuljettanut taksiautoilija muisti hyvin asiakkaansa, joka oli käyttäytynyt miellyttävästi ja kertonut hänellä olevan kiire Helsinkiin Pukevan muotishow´hun. Taksimiehen kuulustelusta otamme tähän poiminnan:

-… kiirettään hän perusteli sillä että hän on Tapani Kansan kuorma-auton kuljettaja ja teknillinen valojenkäyttäjä ja että hänen pitäisi olla klo 12.00 jossain Helsingin Pukevan muotinäytöksessä avustajana…

Samaan nippuun muitakin keikkoja

Poliisikuulusteluissa Kekäläinen oli kertonut murtautuneensa elokuussa Kuopiossa Gustaf Raninin pikatukkuun yhdessä Ahlqvistin kanssa. Sieltä oli viety tupakkaa yli 30 000 markan arvosta. Sitä ennen oli käyty Keskolta hakemassa työkaluja ja kaasupulloja, jotta Raninin murtoon olisi saatu hyvät aseet.

Osmo Ahlqvist kielsi tietävänsä mitään Kuopiossa tapahtuneista, ja oikeudenkäynnissä Kekäläinenkin murtui tunnustamaan että hän oli valehdellut kaiken Ahlqvistin päälle saadakseen lievemmän tuomion murtosarjasta.

-Mie en ole saanut unta kun on ollut niin paha mieli siitä valehtelemisesta, sanoi Kekäläinen Alavuden kihlakunnanoikeudessa.

Kumpikaan ei halunnut kertoa mitään myöskään Mäntässä kuorma-auton ympärillä nähdyistä miehestä ja naisesta, jotka olivat mukana viinakeikalla. Ahlqvist totesi, ettei hän tiedä mitään muuta kuin että se oli ”joku Kekäläisen kavereista”. Kekäläinen puolestaan ei halunnut puhua miehestä mitään, mutta halusi kylläkin puolustaa Ahlqvistia, jolloin kihlakunnantuomari totesi, että ”tämähän vaikuttaa kummalliselta, kun Ahlqvistilla on peräti kaksi puolustajaa täällä oikeudessa”.

Vaasan kaappausyritys liittyy juttuun.

Oikeudenkäyntiviikon alussa tehtiin Vaasan lääninvankilaan rynnäkkökiväärillä kaappausyritys, jossa mies oli jo ylittämässä muuria, kun vartija havaitsi liikettä. Miehellä oli mukanaan rynnäkkökivääri ja riittoisa ammusvarasto. Heti seuraavan aamuna alettiin arvailla, kuka olisi ollut vapautusyrityksen kohteena. Varma selvyys vaiteliailta viranomaisilta saatiin oikeudenkäyntipäivän aamuna Alavudelta. Osmo Ahlqvist oli ollut tutkintovankeudessa juuri Vaasan lääninvankilassa ja kun Alavuden Virastotalon ympärillä hääri koiravartio jo tuntia ennen oikeudenkäyntiä ja oviaukkoa vartioi kaksi raavasta poliisimiestä, ei enää ollut epäilyäkään, kenen asialla rynnäkkökiväärimiehet olivat. Ensin saapui paikalle Risto Kekäläinen vahvan poliisivartion saattelemana ja viittä minuuttia myöhemmin tuotiin Osmo Ahlqvist samanlaisessa vartioinnissa.

- Toi Ahlqvist on siitä mukava mies että se ottaa asiat asioina, sanoi eräs poliisimies ennen oikeudenkäynnin alkua. Ja ryhdikkäästi Ahlqvist kuuntelikin, kun oikeuden puheenjohtaja Matti Peltola luki hänelle seitsemästä eri rikoksesta neljä vuotta vankeutta. Kekäläiselle annettiin kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta neljästä eri rötöksestä.

Selvittämättä jäi lastaushommissa mukana olleitten ”Penan” ja tytön henkilöllisyys sekä viinojen määränpää. Viranomaisten vakaa käsitys kuitenkin on, ettei Ahlqvist raittiina henkilön itselleen suinkaan käyttölimsaa ollut hankkimassa, vaan takapiruna toimi joku janoinen tuntematon henkilö.
---------------------------------------
Alibin 3/90 juttu Kolivaaran 2.11.1989 ja 12.1.1990 tekemistä pankkiryöstöistä

Paljastava negatiivi

Tämä kuva paljasti Jari Kolivaaran Maunulan KOP:n Metsäpurontien konttorin ryöstäjäksi. Hän sai yli 114 000 markkaa, jotka jäivät saamatta takaisin. Mies ehti tuhlata jonkun verran ja käväistä äitinsä luona Ruotsissa ennen kuin palasi vankilomaltaan Helsingin keskusvankilaan. Seuraavan lomansa hän sai kahden kuukauden kuluttua. Miten lie käynyt rahojen, kun tälläkin lomalla piti mennä aseen kanssa pankkiin?

Onnistuneen SYP:n keikan jälkeen hän ei malttanut olla vilauttamatta ravintolassa rahanippuaan. Poliisi nappasi Jarin taksista, joka oli viemässä miestä lentoasemalle. Mitkään selitykset eivät auttaneet, sillä useiden ryöstettyjen rahojen numerot olivat tiedossa. Samalla poliisi sai työvoiton myös marraskuisesta ryöstöstä, vaikka Kolivaara oli hävittänyt Poliisi-TVssä näytetyn todistusaineiston.

Jari Henrik Kolivaara oli suorittamassa Helsingin keskusvankilassa entisistä rikoksista annettuja tuomioitaan. Täytettyään vankilaviranomaisten asettamat lomavangin kelpoisuusehdot, alkoivat lomat pyöriä myös Jarin kohdalla. Hän oli joutunut kiinni maaliskuussa 1987 ja istunut siitä lähtien yhtäjaksoisesti vankilassa.

- Olen käynyt vain muutaman kerran lomalla. Viimeksi sain loman 10.1.90 kello 12.20. Se olisi päättynyt 12.1. kello 12.

- Rikoksiin en ole syyllistynyt, selitti kuulusteltava sen jälkeen kun hänet oli napattu lentoasemalle menevästä taksista hallussaan noin 34.000 markkaa seteleitä. Muuan ravintolan vahtimestari oli ilmoittanut hetkeä aikaisemmin Helsingin rikospoliisiin, että paikallisradiossa kerrottuihin Lauttasaaren SYP:n pankkiryöstöjään sopivin tuntomerkein varustettu nuorukainen käsittelee paksuja setelinippuja.

- Se tilasi valkoisen Mercedes Benz-taksin lentoasemalle ja sanoi menevänsä Ruotsiin, tiesi vahtimestari. Poliisi selvitti nopeasti taksin rekisterinumeron ja järjesti lentoasemalle meneville teille väijytyksen. Tässä vaiheessa Jari Kolivaaran peli oli pelattu. Pankki oli pystynyt selvittämään useiden ryöstettyjen rahojen joukossa olevien seteleiden numerot, joten Kolivaaran hallussa olevien rahojen alkuperä olisi helposti selvitettävissä.

- Ei pidä paikkaansa. Kiistän jyrkästi syyllistyneeni mihinkään rikokseen.
- Hallussani olevat rahatko? Niitä on kai noin 34.000. Olen hankkinut ne vuosia 1986 ja 1987 tekemällä ahkerasti työtä – tai oikeastaan olen hankkinut ne siten että olen hoidellut seksuaalisesti vanhempia naisia ja saanut siitä hyvästä rahaa, hän selitti.

Rahojen hän sanoi olleen piilossa mummonsa asuintalon rappukäytävässä, mutta ei halua neuvoa tuota erinomaista piilopaikkaa kenellekään.

- Ei ainakaan poliisille. Perkele.

Eivät auttaneet Kolivaaran selitykset. Ravintolan kassasta ja taksimiehen taskusta löytyi muutama 50 markan seteli, joiden numerot täsmäsivät anastetuksi ilmoitettuihin rahoihin. Lisäksi pidätetyn rahakasasta tällaisia seteleitä löytyi vielä huomattavasti lisää.

- Se tietää syytettä törkeästä ryöstöstä, ilmoitti rikoskomisario Seppo Sillanpää Jarille.
- Jos syytetään, kerron oikeudenkäynnin yhteydessä sen mitä pidän tarpeellisena. Nyt en ole halukas kommentoimaan lomanaikaisia menemisiäni ja tulemisiani, kuittasi kuulusteltava poliisin ilmoituksen.

”Tämä on ryöstö, rahat tähän”

Pankkiryöstöjen suhteen Kolivaara oli nuoresta iästään huolimatta vanha tekijä. Astuessaan mustaan, polvien alapuolelle ulottuvaan ulsteriin ja mustaan kommandopipoon sonnustautuneena Lauttasaarentie 28 - 30:ssä sijaitsevaan SYP:n konttoriin hän ojensi julman näköisen revonverin molemmin käsin virkailijoita kohti ja huusi hätäisesti:

”Tämä on ryöstö, rahat tähän!”

Ryöstäjä ojensi punaisen Valintatalon mainoskassin ja pakotti kaksi kassanhoitajaa survomaan setelit pussiin.

Pankkiin saapui muuan pahaa aavistamaton rouva.

”Sinä menet lattiaan!”, komensi naamioitunut ja tehosti käskyään heilauttamalla asettaan.

Rouva ajatteli olla hieman utelias ja kurkisti toisella silmällään saadakseen selville mitä pankissa tapahtuu, mutta silloin huusi Kolivaara:

”Perkele ei kurkita!”

Saatuaan rahat kassiin ryöstäjä juoksi ulos, kääntyi sisäpihalle, jatkoi sieltä portaita alas ostoskeskuksen alla olevaan pysäköintihalliin. Poliisi sai myöhemmin selville, että pari vanhaa kaveria oli avustanut ryöstössä siten että toinen hankki hänelle aseen ja toinen antoi autonkyydin.

Marraskuinen ryöstö Maunulan KOP:ssa?

Metsäpurontie 20:ssa, kaupunkilaisittain katsoen rauhallisella paikalla, Maunulassa, sijaitsee KOP:n kuusi kassaa käsittävä konttori, jossa elämänmeno kävi totuttuun turvalliseen tyyliin. Torstaina 2. marraskuuta 1989 kello 12.51 tasainen meno muuttui sekunnissa paniikiksi.

”Tämä on ryöstö. Ei saa hälyttää. Se joka hälyttää lähtee mukaan tai lentää aivot pellolle!”.

Pankkiin oli vaivihkaa ilmestynyt vaaleaan Luhdan ulkoilupukuun sonnustautunut hoikkavartaloinen mies, jonka päätä suojasi musta kommandopipo. Vain silmien kohdalle oli leikattu kaksi epämääräistä reikää. Uhmakkaat silmät kääntyilivät pipon mukana levottomasti kassalta toiselle ja asiakkaasta toiseen. Hänen onnistui komentaa kahdeksan ihmistä kasvot kohti lattiaa. Kuusi heistä kuului pankin henkilökuntaan ja kaksi asiakkaisiin. Kierreltyään kassalla ja vaadittuaan myös holvin oven auki, sai pipopäinen kerätyksi muovikassiinsa 114.220 markkaa. Ryöstön ollessa meneillään pääsi eräs asiakas livahtamaan ulos. Hän juoksi kadun toisella puolella olevaan pankkiin ja pyysi hälyttämään poliisit.

- Tuntui kuin he eivät olisi edes tajunneet miten hälytys tehdään. Sen verran kauan mun piti selittää, että naapurissa on meneillään ryöstö, kertoi rouva poliisille.

Tultuaan takaisin kadulle, hän huomasi KOP:sta tulevan ryöstäjän, joka kiskaisi pipon päästään ja lähti juosten metsikköön. Rouva lähti poliisien mukaan etsimään näkemäänsä ryöstäjää. Se ei tuottanut kuitenkaan tulosta.

Kotietsintä vankilassa

Selvittäessään Lauttasaarentien ryöstöä tutkijat saivat nopeasti selville, että Jari Kolivaara oli ollut lomalla vankilasta myös Maunulan ryöstön aikaan. Poliisia alkoi kiinnostaa myös tuo loma, sillä yleisolemukseltaan hän olisi sopinut erittäin hyvin myös tähän ryöstöön. Kolivaaran selli tutkittiin.

Jari Kolivaaran sellistä numero 63 takavarikoitiin kaksi loma-anomusta, kaksi kirjettä, kirjekuori, liikennevakuutuksen maksamaton maksukuitti ja Hämeenheikki-nimisen kodinkoneliikkeen lähete. Sen mukaan Kolivaaran selliin oli toimitettu 6.11.89 väritelevisio, CD-laserlevysoitin ja Stereoradiokasettinauhuri, jotka oli ostettu 3.11.89 ja maksettu 6555 markan lasku käteisellä.

Kun Jari Kolivaaran varusteet tarkastettiin vankilan vastaanotossa, löytyi erään kantokassin sivulokerosta 18 värivalokuvien negatiivia jotka poliisi valmistutti kuviksi.

Pankin valvontakamera oli ottanut ryöstäjästä noin 130 mustavalkoista valokuvaa. Kolivaaran negatiiveista kehitetyistä kuvista näkyi, että Kolivaaralla oli päällä samanlainen pusero ja housut kuin ryöstäjällä valvontakameran kuvissa. Jari Kolivaaran papereista ilmeni, että hän oli ottanut lomalle mukaansa muun muassa tuulipuseron, urheilukengät, Seiko-merkkisen kellon ja salkun. Myös palatessaan Kolivaaralla oli mukanaan etsitty tuulipusero.

Poliisi-TV:n kuvat

Kotietsinnän yhteydessä Kolivaaran sellistä eikä muistakaan varusteista löydetty vaaleaa tuulipuseroa. Myös lenkkitossut puuttuivat.
- Yhtenä päivänä huomasin, että pusero oli varastettu vankilan sellistä. Lenkkikengätkö? Joo, ne katosi loman aikana multa johonkin. Ostin uudet, Kolivaara selitti tammikuussa Pasilassa.

Poliisitutkinnassa selvisi, että ryöstäjällä oli valvontakameran kuvissa aivan samanlainen Seiko-kello, kuin Kolivaaran sellistä takavarikoitu. Kolivaara oli luultavasti hävittänyt Poliisi-tv-ohjelman nähtyään valvontakamerassa näkyvät puseron ja housut.

”Mitä puuhasit lomasi aikana?”

Poliisi alkoi olla vähitellen varma, että Kolivaaralla oli tekemistä myös Maunulan ryöstön kanssa. Luhta Oy:n muotitaiteilija Riitta Kuparinen sanoi, että valvontakameran kuvissa esiintyvät pusero ja housut on suunniteltu vuonna 1986, ja ne myytiin loppuun saman vuoden aikana eikä uutta sarjaa ollut tehty sen jälkeen. Koska housut ja pusero olivat myynnissä erikseen ja vain vuonna 1986, jolloin Kolivaara oli ollut viimeksi vapaana ja hänen hallussa oli samanlainen kello, mikä näkyi pankin valvontakameran kuvissa, pidettiin todistusaineistoa riittävänä syytteen nostamiseksi myös KOP:n Maunulan konttorin ryöstöstä.

Jari Kolivaaraa patistettiin kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä hän oli puuhaillut marraskuisen lomansa aikana. Suurimman osan tapahtumista hän kertoi rehellisesti ja aivan oikein. Vain pankkiryöstön ajankohdassa ja siihen liittyvissä asioissa esiintyi ylimalkaisuutta.

- Kävin silloin Vanhan Kellarissa ja parissa muussa ravintolassa. Iltapäivällä vierailin isoäitini luona Lauttasaaressa.

Poliisi sai selville, että Kolivaara oli viettänyt sitten yön herroiksi Hotelli Vaakunassa, tilannut seuraavana päivänä Hämeenheikistä 6555 markan edestä viihde-elektroniikkaa ja käväissyt ennen loman päättymistä tyttöystävänsä kanssa Ruotsissa tapaamassa äitiään. Hän yritti sepittää epäuskottavalta tuntuvia tarinoita siitä, miten oli saanut ne rahat, joita hänen todistettiin käyttäneen lomansa aikana, sillä virallisten asiakirjojen mukaan vankilasta hänelle oli annettu mukaan vain 430 markkaa.

- Hain ensin 21.000 isoäitini asuintalon rappukäytävässä olevasta kätköstäni, sitten menin keskustaan ja perin saataviani Vanhan Kellarissa noin 7.500 markan edestä, hän selitti.

Kun poliisit saivat vielä selville, että 2.1.89 heti puolen päivän jälkeen Puistolassa Auto Heikura Oy:n pihasta auton anastanut nuori mies tunnistettiin valokuvasta varmasti Jari Kolivaaraksi, alkoivat selittelyt olla hänen kohdaltaan selitelty. Edelleen ilmeni, että Kolivaara oli asunut vuosina 1978 - 1982 Maunulan nuorisokodissa, joka on lähellä ryöstön kohteeksi joutunutta pankkia. Vaikka Jari Henrik Kolivaara (ent. Huuki) kiisti loppuun saakka molemmat ryöstöt, sai hän vankeusrangaistukseensa muutaman vuoden lisää istuttavaa.

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Alibi 6/1995

- Ampuivat "Lusun" kuin koiran! Noin sanoo uhrin pitkäaikainen kaveri Jussi Huuhka. Ensin lehdissä oli vain tavallinen yhden palstan uutinen tapetusta miehestä. Nuoret uutistoimittajat eivät ymmärtäneet asiaan liittyviä erityispiirteitä. Tällä kertaa ei ollut kyse mistään humalaisten ryyppyriidoista tai naapurikärhämästä. Ammuttu ei ollut mikä tahansa "muuan mies". Jo seuraavana päivänä lehdet revittivät suuria otsikoita. Kotkan Tavastilassa olikin ammuttu luksustaloonsa "alamaailman pomo". Gangsterisota oli puhjennut Suomessakin...

-Minulle hän oli yli kolmen vuosikymmenen ajan vain Osmo. Melkomoisen kelvollinen ihminen. -Paras kaveri... -Joutui vaan lähtemään turhan aikaisin. Jäivät 50-vuotispäivätkin pitämättä, Jussi huokaa. Myös poika haavoittui.

Kotkan poliisille tuli perjantaina 7.4.1995 kello 20.52 hätääntynyt soitto. Se vei poliisit ja ambulanssin Osmo Ahlqvistin talolle, joka lehtijuttujenkin ansiosta tunnettiin yli läänin rajojen. Jälki oli pahaa. Isäntä oli hengetön. Hänen 3-vuotias poikansa oli loukkaantunut vakavasti kaulan lävistäneestä luodista. Kaksi muuta lasta ja paikalla ollut thaimaalainen taloudenhoitaja olivat shokissa.

Ampuja oli kadonnut yöhön. -Lapsille se on hirmuinen paikka. Paha tuli pimeästä. Otti isän hengiltä ja hävisi pois. Sellainen jättää elinikäiset traumat. Vanhempi poikakin oli vasta 13-vuotias. -Olen yhden Osmon pojan kummi, Jussi kertoo.

-Tämä nuorimmainen, Tomppa, oli isän silmäterä. lapsi kiidätettiin Helsinkiin leikattavaksi. Onneksi hän on toipumassa ja pystyy puhumaankin. Hänen äitinsä on ollut yötäpäivää pojan vierellä. -Kotinsa kynnykselle jäi Osmo... -Siihen loppuivat kiireet kerralla. Loppuivat... - Tapasin käydä viikoittain Osmon luona. Menin silloin sunnuntaina sinne talolle ja näin ne poliisin sinetit. Luulin Osmon jotenkin pelleilevän, mutta naapurissa asuva lasten täti kertoi tapahtuneesta.

-Ei sitä osannut uskoa, että paras kaveri oli mennyt. Lähtenyt viimeisen kerran pihaltaan. Siihen jäi työ ja kiire. Yhdessä oltiin paljon talolla rakennettu. Yksi minun kaivinkoneeni oli tontilla yli puoli vuotta. -Olkoon ampuja tahansa ja syyt mitkä tahansa, minulta meni siinä paras kaveri.

-Osmo eli omalla tavallaan. Kyllä hän riskejä otti. Näköjään liian koviakin. Vaikka hän oli rakentanut talonsa ympärille tarkan hälytysjärjestelmän ja sisällä oli dobermanni, hän ei näyttänyt mitenkään varautuvan jonkun vihamiehen kohtaamiseen. Mielestäni hän ei ymmärtänyt varoa mitään kostoa. Enkä nähnyt hänen itsensä mitään asetta kantavan, vaikka talon pihalla onkin iso tykki koristeena.

Minun koneellani sinne taloon kaivettiin ne tunnelit, joita poliisit aikoinaan lehdistölle esittelivät pakotunneleina. Niitä pitkin pääsi sisältä viereiselle joelle, jossa oli vene valmiina. -Tuokin oli enemmän sellaista huumoria. Rakensihan Osmo taloonsa sellinkin, kun arveli, että kaikki kaverit eivät osaa tavallisessa sängyssä enää nukkua. Olivat muka niin tottuneet jo selleihin.

Raitis mies

-Minä en ymmärtänyt Osmoa miksikään "alamaailman pomoksi", Jussi toistelee monta kertaa. Tunsin hänet jopa 1960-luvulta lähtien. -Paljon alle kaksikymppisenä Osmo käytti titteliä liikemies. Hän oli ikänsä täysin raitis mies. Harrasti urheilua kuolemaansa asti. Niiden voimailulajien kanssa hän paljon puuhasteli.

Hänhän piti lahdessa jonkin aikaa suurta kuntosaliakin. - Niin piti, mutta sen hän myi, kun lähti sinne Thaimaan suuntaan. -Kai ne leipoivat Osmon sen vuoksi pomoksi, kun hän oli tavallista puuhakkaampi mies. Hänen aivojaan eivät viina ja pillerit sotkeneet, joten hänelle tahtoi kertyä rahaa ja tavaraa oli hän missä tahansa.

Lusu joutui joskus joihin tiilitaloihin...- Vahinkojahan ihmiselle sattuu. Ihminen on erehtyväinen. Taloissa Osmo tuli aina hyvin toimeen henkilökunnan ja muiden vankien kanssa. Kauppaa hän touhusi sielläkin; se oli hänellä veressä.

Ylioppilaaksi

Osmo Ahlqvistin vaiherikkaaseen elämään mahtui monenlaisia tapahtumia, joista lehdet ovat aikoinaan kirjoittaneet. Täysin raitis mies tavattiin useamman kerran viinakauppojen tyhjentämisestä. - Särkihän ne poliisit Osmon tehtaan siellä Tavastilassa. Se oli siinä nykyisen talon paikalla olleessa vanhassa talossa. Se mäski meni nin lattiatäytteisiin, että talo piti purkaa.

- Sillä tuomiolla Osmo luki itsensä ylioppilaaksi. Sillä miehellä olisi ollut älyä ja tarmoa mihin asti tahansa. Jos se olisi suuntautunut toisella tavalla, hän olisi voinut olla iso viskaali tässä maassa, Jussi pohdiskelee. Osmosta ja hänen silloisesta rikoskumppanistaan kirjoitettiin isoilla kirjaimilla, kun miehet ottivat parikymmentä vuotta sitten Lappeenrannan suunnassa poliisilta auton.

- Taisi niiltä lähteä aseetkin... - Sitoiko ne poliisit pylvääseen, vai miten se nyt oli...siitä on jo niin kauan. Isolla joukolla ne poikia silloin jahtasivat.

Mistä se lempinimi "Lusu" on peräisin?

- Tietääkseni se vääntyi vähitellen siitä, kun Osmoa nuorempana sanottiin "Lissuksi". Hänellä oli pitkä kiharainen vaalea tukka ja pojat piruuttaan väänsivät hänelle tytön nimen. Luulisin sen siitä sitten kääntyneen "Lusuksi".

Osmoa epäiltiin aina, kun jotain täällä päin sattui?

- Niin se oli. aina ne olivat kyselemässä, mutta viime vuosina Osmo sai paremmin olla rauhassa. Eivät niin enää kuuman tavaran ostoistakaan vaivanneet.

Kun poliisit ruohoa kylvivät...

- Sattui niitä joskus hauskojakin tapauksia. tuo Loviisan rikoskomisario Hindsberg oli saanut päähänsä, että Osmolla on muka kaivettuna puutarhaansa iso määrä kultaa tai hopeaa. Niinpä hän määräsi poliisit lapioineen tonkimaan Osmon nurmikkoja. - Mitään ei kuitenkaan löytynyt, joten poliisien piti istuttaa paikalle uusi ruoho. - En malttanut olla kysymättä komisariolta, paljonki Ahlqvist oli tälle maksanut, jotta sai poliisit tekemään itselleen nurmikkoa valtion laskuun. - Tuollaista hevosenleikkiä se Osmokin lasketteli usein virkavallan kanssa.

Urheilun lisäksi "Lusu" harrasti musiikkia. Hän oli kohtalainen kitaristi ja hänellä taisi olla joskus oma orkesterikin, ainakin tiilitalossa. "Lusu" oli jonkin aikaa lapsuusystävänsä Tapani Kansan roudarina. Myös Kimmo Elomaa kuului hänen kaveripiiriinsä, kunnes Kimmon taloon tehty murto sotki suhteita, ainakin niin sanottiin.

- Ei niistä niin tiedä, Jussi myhäilee.

- Minä puhuin Osmon kanssa aina tavallisia asioita. Hän touhusi niitä rakennushommia. Se talo oli hänelle kaikki kaikessa. Nyt hän oli juuri aloittanut rakennuksen, josta hänen entiselle vaimolleen piti tulla kunnon asunto. Näin he olisivat erossakin asuneet samassa pihapiirissä. - Lapsia Osmo ajatteli. Ne olivat hänelle kaikki kaikessa. Heitä minun käy sääliksi, niin paljon he pitivät isästään.

- Osmo oli sellainen vanhan liiton mies, että vastaavaa tuskin nousee milloinkaan. Hän hankki maineensa ja asemansa omalla puuhakkuudellaan. Jos sovit Osmon kanssa, että vuoden kuluttua tavataan Kittilän Essolla kello 12.15, hän taatusti oli paikalla. - Meillä ei ollut hänen kanssaan milloinkaan poikkipuolista sanaa, Jussi kehuu kaveriaan.

Joku muu oli eri mieltä. Se maksoi Osmon hengen.

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Kolivaaran vankilapaoista Helsingin Sanomien ja Alibin juttuja.

Helsingin Sanomat tiistaina 7. tammikuuta 1992

Kolme vankia karkasi junasta Helsingin asemalla

Kolme vankia karkasi vankienkuljetusvaunusta loppiaismaanantaina kello 13.25 Helsingin rautatieasemalla. Vangit olivat ilmeisesti vääntäneet ruuvimeisselillä vaunun ikkunan irti ja kömpineet aukosta ulos.
Vaunu oli Seinäjoelta saapuneen junan viimeinen. Kahta vangeista oltiin siirtämässä Riihimäen keskusvankilasta Helsingin keskusvankilaan, yhtä tuotiin oikeuden istuntoon.
Yksi miehistä saattaa olla vaarallinen, hän kärsi ennen pakoaan 13 vuoden tuomiota muun muassa ryöstöistä. Kahta muuta, vähäisemmistä rikoksista tuomittua ei pidetä vaarallisina.
Miehistä kaksi on 20-vuotiaita ja kolmas 27-vuotias. Miehet olivat siviiliasuissa, mutta poliisilla ei ollut maanantaina antaa heistä enempää tuntomerkkejä.

Helsingin Sanomat keskiviikkona 8. tammikuuta 1992

Vankivaunusta paennut kolmikko yhä karkuteillä

Helsingin rautatieasemalla vankivaunusta paenneet kolme vankia olivat vielä tiistaina karkuteillä.
Kahta miehistä oltiin siirtämässä Riihimäen keskusvankilasta Helsingin keskusvankilaan. Kolmatta kuljetettiin oikeudenkäyntiin. Oikeudenkäyntiin vietävä oli siviiliasussa, kaksi muuta olivat vanginvaatteissa.
Seinäjoki-Helsinki-reittiä maanantaisin kulkeva vankivaunu saapui pääteasemalleen kello 13.25. Ikkunassa ollut hälytysjärjestelmä oli tehty toimintakyvyttömäksi ennen ikkunan irrottamista ruuvimeisselillä. Pako havaittiin, kun vankeja saavuttiin noutamaan. Vankivaunussa oli kaksi vartijaa, mutta he eivät olleet huomanneet mitään poikkeuksellista. Vartijat oleskelivat kuljetuksen ajan omassa kopissaan vaunun keskiosassa.

Pakenijat on aiemmin tuomittu omaisuusrikoksista. Yhtä heistä pidetään vaarallisena. Vanhin vangeista on 26-vuotias, 184-senttinen ja ruumiinrakenteeltaan normaali. Hän oli pukeutunut ruskeaan nahkatakkiin, sinisiin farmareihin ja valkoisiin lenkkitossuihin. Toinen on 173 sentin pituinen ja normaalivartaloinen, kolmas 180-senttinen ja hoikka.
Vankien kuljetuksesta ja vartioinnista vastasi vankeinhoitolaitos. Vankeinhoitolaitos on ollut yhteydessä Valtionrautateihin ikkunoiden hälytysjärjestelmien uusimiseksi.

-----------------------

Helsingin Sanomat tiistaina 4. helmikuuta 1992

Vankivaunusta karannut kiinni Helsingissä

Kolmas Helsingin rautatieasemalla vankivaunusta karannut vanki on saatu kiinni. Poliisi otti vankivaunusta 6.tammikuuta karanneen Jari Henrik Kolivaaran kiinni perjantaina illalla Helsingissä yksityisasunnossa muun poliisitehtävän yhteydessä.
Yhdessä Kolivaaran kanssa karanneet kaksimuuta vankia saatiin kiinni Espoossa tammikuun 8. ja 9. päivän välisenä yönä.
Vankeja oltiin siirtämässä Riihimäen keskusvankilasta Helsinkiin, kun he Helsingin rautatieasemalla pakenivat vankivaunun sellin ikkunasta.

--------------------------
 
Helsingin Sanomat, maanantaina 10. helmikuuta 1992

Vaarallinen vanki karkuteillä

Kaksi vankia karkasi Riihimäen keskusvankilasta lauantai-iltana. Miehet kiipesivät muurin yli ja pakenivat heitä odottaneella autolla Helsinkiin, jossa toinen vankikarkureista ja pakomatkaa avustanut lomavanki jäivät kiinni.
Toinen vankikarkuri, helsinkiläinen 27-vuotias Jari Kolivaara jatkoi pakoaan autolla, eikä häntä vielä sunnuntaihin mennessä ollut tavoitettu. Miestä pidetään vaarallisena, ja hänen uskotaan liikkuvan pääkaupunkiseudulla.
Poliisipartio kiinnitti huomion vankikarkureiden pakoautoon lauantaina noin kello 22 Helsingin Itäkeskuksessa. Auto ei noudattanut poliisin pysähtymismerkkiä, vaan siitä hyppäsi ulos kaksi miestä, jotka otettiin kiinni.
Toinen miehistä paljastui vangiksi, joka oli karannut Riihimäen keskusvankilasta kolme tuntia aikaisemmin, ja toinen oli lomalla samasta vankilasta.

Alibin v. 1992 juttu Riihimäen vankilapaosta reippaasti lyhenneltynä

Kolivaara liukui 8-metrisen muurin yli

Ryhmä Kolivaara asialla


Vankivaunusta viime tammikuussa karannut ja sittemmin pidätetty, 13 vuoden tuomiotaan jatkamaan passitettu 27-vuotias Jari Henrik Kolivaara, Jorma Nevalainen ja Veli-Pekka Järvinen asustivat samalla Riihimäen päiväselliosaston toiselle kerroksella. Helsinkiläisen Pekka Leinon loma-ajan lähestyessä edellä mainitut kolme miestä tiedustelivat Leinolta, auttaisiko hän heitä paossa. Leino lupasi auttaa. Hän ilmoitti, että karkausapu ja kuljetuskin järjestyisi. Kolmikko hankki vankilan kuivaushuoneesta sormenvahvuista pyykkinarua. Narun saatuaan he näpräsivät uuden version vankikarkurien jo paljon aiemmin keksimästä kaulimentapaisesta vekottimesta, jossa on pyörivä tela keskellä ja tukevat tapit telan molemmissa päissä.

Jännittävä odotus

-Vakiintuneen tavan mukaisesti 2-kerroksen vangit päästettiin myös lauantaina käytävälle ilta-askareilleen. Tavanomaiseen tapaansa myös kaikki osaston vartijat työntyivät pitkän kerroksen keskivaiheilla olevaan koppiinsa heittämään huulta ja tupakoimaan, kyseisellä osastolla tuolloin majaillut kertojamme mainitsee.

-Luultavasti noin kello 18 paikkeilla karkaamista suunnitellut kolmikko kiipesi avo-osastona toimivalle neljännelle kerrokselle tähyämään, näkyisikö avustajaksi lupautuneen Pekka Leinon valomerkkiä muurintakaisesta synkeästi kuusikosta. Pimeään kuusikkoon katsoessaan kolmikko arvioi mahdollisuuksiaan: Noin 9 metrin päässä 8 metrin korkuinen pihamuuri, jonka kupeessa valvontakameroita 6-7 metrin välein.

-Onnistumisen mahdollisuudet eivät enää vaikuttaneet lähimainkaan yhtä hyviltä kuin asuinkerrokseltamme arvioiden.. Mutta eipä enää tuossa vaiheessa voitu muuttaa suunnitelmaa, Nevalaisen tiedetään karkumatkaltaan palattuaan sanoneen. Syy, miksi karkurit valitsivat lähtöpaikakseen nimenomaan asuinosastonsa ylimmän kerroksen, on varmankin se, että neljännen kerroksen ikkunoissa ei ole kaltereita, kuten alimmilla kerroksilla on.

Lähtö

Helmikuun 8. päivänä kello 18.28 taskulampun valokeila häilähti muurintakaisen kuusikon oksistossa. Karkurit lennättivät köyden muurin yli. Painoksi ripustettu raudan pala helähti muurin peltikattoon niin kovin, että se kuului selleihin saakka. Lupauksensa mukaisesti avustamaan saapunut lomalainen solmi köyden lähinnä muuria olevaan puuhun. Karkurikolmikko puolestaan kiristi köyden tiukalle ja solmi vankisellin ikkunan karmiin.

Kovakuntoinen ja peloton Jari Henrik Kolivaara asetteli rissaksi kutsutun kaulimensa köydelle, tarttui kädensijoihin ja hurautti hetkessä muurille. Monessa mukana ollut Nevalainen tarrasi köyteen ja risti jalkansa köyden yli. Hän eteni hitaasti mutta varmasti muurinharjalle, josta pudottautui pimentoon. Yksinomaan käsivoimiinsa luottava Veli-Pekka Järvinen ehti vain köyden puoliväliin, kun ikkunan karmiin sidotun köyden solmu aukesi. Veli-Pekka läsähti pihajäätikölle takapuolelleen ja loukkasi kätensä, mutta pystyi kuitenkin konttaamaan tuulensuojaan. Vankilan pihaa kiertävä vartija löysi kohmeisen Veli-Pekan kuusen juurelta puolen tunnin kuluttua.


Kolivaara jäi kiinni Turun satamassa 18.2.1992.

Lähteet: HS mikrofilmit ja Alibi

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Alibi 7/1995

Kotkan käräjäoikeudessa seisoi 25. huhtikuuta hiljainen mies. samassa salissa oli pelokkaan näköinen filippiiniläisnainen, jolla oli rankka tehtävä edessään. hänen piti tunnistaa mies, jonka hän näki ampuneen työnantajansa Osmo Ahlqvistin kolmisen viikkoa aikaisemmin.

- Hän se on!

Sanat valuivat hiljaa naisen huulilta. Murteellista englantia puhuvan 20-vuotiaan Melinda Ibanezin siihenastisen elämän pahin vaihe oli ohi. Hän oli tunnistanut Jari Kolivaaran mieheksi, joka tappoi "Lusun".

Kotkan käräjäoikeus vangitsi syylliseksi epäillyn, vaikka tutkinta oli vielä pahasti kesken. Kolivaaralla itsellään ei ollut "hätää". Hän oli jo valmiiksi vangittuna Helsingissä. Kun Osmo Ahlqvist sai surmansa noin kello 21 perjantai-iltana, Kolivaara lasketteli kahden promillen humalassa Porvoon moottoritiellä ja pääsi liikennettä valvovien poliisien "syyniin".

Kaksikin poliisiautoa yritti litistää miehen ohjaaman Mitsubishin väliinsä, mutta kännissä kaahaillut Kolivaara pääsi välistä pois Massbyn vaiheilla ruohokaistan kautta. Siinä yhteydessä auton ikkunasta lensi ulos jotain kiiltävää! Se oli Kotkassa käytetty murha-ase... Välähdyksen näkivät myös poliisit ja pistooli löytyi. Myöhempi ballistinen tutkimus osoitti tarkalleen, mistä aseesta Ahlqvistin surmanluodit olivat lähtöisin. Mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon.

Kiinniottovaiheessa loukkaantui poliisi, joka ei koskaan enää palaa virkaansa. Hän loukkaantui takaa-ajon kolarissa niin pahasti.

Itsepäinen mies

Jari Henrik Kolivaara on Pasilan poliisitalolla tuttu mies. Joulukuussa vankilasta vapautuneena hänellä oli jo uusia ehdotteita paluuta varten. Tapon yritys syytteistä karkein. Mutta jostain kumman syystä Kolivaara laskettiin vapaalle vastaamaan.
Huhtikuun 11. päivänä Kolivaaraa alettiin kuulustella myös Kotkan murhasta. Siihen oli olemassa painavia perusteita. Mutta Kolivaara oli järkähtämätön. Hän kertoi vain sen, minkä tiesi poliisinkin jo tietävän.

- Olen ollut perjantaina 7.4..1995 kello 18.00 alkaen liikkeellä luvattomasti käyttöönotetulla harmaalla Mitsubshi Galant henkilöautolla CBH-338 siihen saakka, kun jäin poliisin kiinniottamaksi takaa-ajon jälkeen.

- Tuon illan aikana kävin myös kotkan suunnalla ilmeisesti Leikari-nimisen hotellirakennuksen luona, missä tein 500:n markan pankkinoston.

Tätä rataa kulkivat kuulustelut aina Kotkan käräjäoikeuden ensimmäiseen istuntoon asti. Kolivaara kielsi tuntevansa Osmo Ahlqvistia eikä edes tiennyt, missä tämä asui.

- Olin Kotkassa liikeasioissa, hän totesi kuivasti poliisin kysymykseen matkan tarkoituksesta.

Vieras auto kävi Kesoilin pihassa

Aivan Ahlqvistin kodin lähistöllä on vuosikausia ollut Kesoilin huoltoasema. Polttoainetta siinä ei ole myyty vuosiin, mutta baari on jäljellä. "Lusu" tapasi siellä kavereitaan usein. Hän oli istunut siellä myös tapahtumapäivän illansuussa.
Baarin pihaan oli ajanut harmaa Mitsubishi!

- Ne taitaakin etsiä minua, oli Ahlqvist tiettävästi sanonut.

Ne! Ketkä ne?

Rikospoliisi kysyi asiaa hiukan huolitellummin:
- On olemassa henkilö, joka on nähnyt vieraan Mitsubishin liikkuvan paikkakunnalla.

Kolivaaran vastauksesta olisi voinut lyödä vetoa:
- Samanlaisia autoja on liikenteessä tuhansia...

Eikä Jari Kolivaara "tuntenut" ampumaansa miestä edes valokuvasta, vaikka oli viisi vuotta sitten syönyt samasta pöydästä vankilassa.

- Enpä muistele vanhoja kakkujani... olen lusinut vain omiani.

Silmukka kiristyi kaiken aikaa. Kolivaaran "jäämistöstä" löytyi kohtalainen määrä muistilappuja. Niissä oli mielenkiintoisia puhelinnumeroita, muun muassa Ahlqvistin lapsen kummin nimi ja numero. Hotelli Leikarin automaatista tehty pankkikorttinosto oli hyvä viite, samoin kuin Mansbyn takaa-ajon jälkeen moottoritien ruohokaistalta löytynyt pistooli. Filippiiniläisen neitosen tunnistuksen jälkeen sanainen arkku aukesi. Kolivaara tunnusti.

Huumekauppoja?

Hän kertoi noutaneensa aseen Helsingin Maunulasta "eräästä kellarista". Pistoolissa oli äänenvaimennin. Ostettuaan viinakaupasta kaksi pulloa viiniä hän "huomasi" Itäkeskuksessa varastetun Mitsubishin ja istui ratin taakse.

- Soitin Porvoosta yleisöpuhelimesta Lusun kännykkään ja kysyin, voinko tulla vierailulle. Kerroin että minulla olisi asiaa. - Lusu ilmoitti minulle että hänelle sopii kyllä tulla.

Nyt Kolivaara jo kertoi käyneensä Lusun luona vuonna 1991. Seikka jota sopii vahvasti epäillä. Kirjavien vaiheitten jälkeen Kolivaara saapui hotelli Leikariin ja istui ruokapöytään. Hän tilasi härkää ja lasillisen punaviiniä. Ruokailun jälkeen hän kertoi soittaneensa Lusun kännykkään ja kysyneensä ajo-ohjeita.

- Ajoin autolla Lusun pihaan ja kolkutin kolkuttimesta ovea. Joku pieni tyttö avasi ja siihen tuli myös musta koira, joka murahteli minulle. Taputtelin koiraa tämän murahtelusta huolimatta. Lusu huusi keittiöstä että sisään vaan. Istuimme keittiön pöydän ääressä ja juttelimme liikeasioista, jotka koskivat hasiskauppaa. Minä olin nimittäin valmis ostamaan Lusun kautta 5 kiloa hasista. Olisin saanut tarvittavan rahaerän järjestymään. Rahat olivat eräältä sponsorilta. Mitään tarkkoja määriä keskustelussa ei ehkä mainittu... Lopullinen kilomäärä ja grammahinta jäi neuvottelematta, sillä Lusu ilmoitti, että minä olisin hänelle 15 000 markkaa velkaa. Se olisi jäänyt kesältä 1991 hoitamatta.

Surmanluodit

Jari Kolivaara väitti että laina oli hoidettu pois erään toisen kaverin kautta, mutta Osmo Ahlqvist ei tätä ollut uskonut.

- Tuosta velasta tuli sanaharkkaa ja Lusu alkoi vängätä myös eräistä tuntemistani kaksosveljeksistä, joiden tekemisiin hänellä oli omia epäilyjä. Lusu liitti minut ja myös jotkut tuttavansa asiaan.

Tämä keskustelu oli Kolivaaran näkemykseen mukaan hedelmätön:
- Asian sisältö ja hänen "ylitsevuotava" esittämistapansa lapsi sylissään sai minut polttamaan päreeni.

- Otin housunkauluksen alla olleen aseeni esiin ja samantein ammuin Lusua kohti. Ensimmäinen laukaus osui siis lähietäisyydeltä... lusu lähti juoksemaan sisätiloja kohti ja lähdin hänenperäänsä ja ammuin. Näin hänen menevän jotain ovea kohti. Pysähdyin ja ammuin kahdella kädellä aseesta kiinni pitäen useita laukauksia perään.

- Minulla ei ollut lapsesta mitään havaintoja pakenmisvaiheen yhteydessä ja oletan että lapsi on ollut Lusulla sylissään ja siksi en ole häntä nähnyt.

- Kun olin ampunut lippaan tyhjäksi, poistuin talosta siitä ovesta, mistä olin tullut ja kävelin eteiskäytävää pois kääntymällä vasemmalle ja sen jälkeen vielä vasemmalle. Keittiöön en enää palannut.

Jostain syystä Kolivaara lähti pakoon Kouvolan kautta. Moni onkin kysynyt, oliko Kolivaaralla joku kyydissään, kun hän vieraili Kotkassa 7. huhtikuuta. Miksi Lusu olisi älynnyt sanoa illansuussa, että "ne taitavat hakea minua"? Kolivaaran kertomukset muuttuivat sitä mukaa kuin viikkojen numerot. Tutkinta oli kesken. Mutta niistä huolimatta käräjät oli pidettävä.

Uutta tietoa

Oikeudenkäynnin aikana ilmeni että Kolivaara olikin mielestään valehdellut soittaneensa etukäteen uhrilleen. Poliisi oli sanut selville, että lähtö Helsingistä oli tapahtunut paljon aikaisemmin. Kolivaara oli ollut murhapaikkakunnala jo ennen kello kuutta illalla!

Tekninen tutkinta osoitti perättömäksi julkisuudessa esitetyt väitteet, että ampumista olisi tapahtunut myös ulkona. Näin ei tapahtunut. Kolivaara ampui jokaisen laukauksen sisätiloissa. Osmo Ahlqvistilla ei ollut mahdollisuutta suojautua mihinkään. Ei myöskään lapsella, jolla kävi vain hyvä tuuri, jos aistien vammautumista voidaan hyvänä onnena pitää! Pienen pojan kuulo ei ole vieläkään palautunut...

Taloudenhoitajan havainnon perusteella rikospoliisi lavasti tilanteen uudelleen. Siitä voi päätellä, että Kolivaaran on ollut pakko nähdä Tomi-poika ampuessaan! Jutun käsittelyn aikana kaupunginviskaali Christian Lundqvist lausui, että Kolivaaran kertomus ei "kaikilta osin ole uskottava, vaan siihen liittyy liian paljon sattumia". Tähän käsitykseen ovat tulleet myös muut viranomaiset.

Noita sattumia ovat aseen hakeminen Maunulasta, "valmiiksi varastetun" auton löytäminen Itäkeskuksesta ja neljän vuoden tauon jälkeinen yllätysvierailu Osmo Ahlqvistin luo. Melkoinen sattuma on myös se, että vainaja oli murhapäivänä etsinyt käsiinsä lasimestaria, koska halusi taloonsa tilaamansa luodinkestävät lasit.

Tutkinta jatkuu

Toukokuun 26. päivänä käräjiä istuttiin jälleen. Kolivaaran asianajajalla, Jarkko Jaatelalla, oli tärkeä ehdotus. Hän pyysi asiakastaan mielentilan tutkimukseen, koska Kolivaaralle ei koskaan ollut sellaista tehty. Nyt mies oli halukas itsekin siihen. Tässä oikeudenkäynnissä selvisi lopullisesti ettei Tomi-poika ollut ampumishetkellä isänsä sylissä. Hän oli ollut tulilinjalla.

Ahlqvistin omaisten asianajaja Kari Korhonen laukaisi oikeudessa käsityksenään: - Osmo Ahlqvistin lapsen surmaamisella on ollut Kolivaaralle vain symbolinen merkitys. Matkan ainoa tarkoitus on ollut Ahlqvistin surmaaminen. Asianajajan käsityksen mukaan kylään ei tulla ase housunkauluksessa. Syytetty itse sanoi kuulleensa uhrin kuolemasta vasta Helsingin poliisilaitoksella, kun häntä ryhdyttiin kuulustelemaan. Myöskään lapsen vahingoittumisesta hän ei ollut tiennyt mitään. Tämän kohua herättäneen henkirikoksen yhteydessä on heti alusta alkaen puhuttu palkkamurhan mahdollisuudesta. Tuo mahdollisuus ei ole poissuljettu, sillä Alibi sai vihjeen heti huhtikuun alussa. Tuon viestin mukaan Ahlqvistilla tulisi olemaan vaikeuksia!

Kolivaaran viesti tähän ongelmaan on yksiselitteinen:
- Ei varmasti ole palkkamurha!

Hän pysyy kertomuksessaan. Viranomaiset sen sijaan ovat nyt huolissaan Kolivaarasta. Mikkelin lääninvankilasta oli ilmiotettu, ettei heillä ole "riittäviä edellytyksiä" Kolivaaran eristämiseen eikä turvallisuuden takaamiseen. Koska rikos oli tapahtunut Kotkassa, olisi Mikkeli ollut oikea sijoituspaikka. Syyttäjä halusi myös takeet siitä, että tapaisi Kolivaaran jatkossakin ja vaati terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen lausuntoa syytetyn eristämistarpeesta. Niinpä Jari Henrik Kolivaaran säilytyspaikaksi valittiin Kylmäkosken uutuuttaan kiiltelevä vankila.

-----------------------------

Teknisen tutkinnan mukaan lapsi ei siis ollut Ahlqvistin sylissä, kun hänet ammuttiin, ja Kolivaaran on täytynyt nähdä lapsi, kun hän on ampunut. En silti usko, että hän on tahallaan lasta ampunut.

Kolivaara tavallaan paljastaa tuossa totuuden surmasta. Lehtijuttujen perusteella hän on kuulusteluissa yleensä ollut aika vaitelias eikä ole yleensä myöntänyt syyllisyyttään silloinkaan, kun se on ollut aivan ilmeistä. Tässä tapauksessa Kolivaaran jäljille oli päästy, ja kun todistaja oli tunnistanut Kolivaaran ampujaksi, tämä tunnusti tekonsa hyvin nopeasti. Jotta huomio kohdistuisi Kolivaaraan eikä itse tilaajaan, hän kertoi yksityiskohtaisesti rikoksesta ja sepitti jutun huumevelasta. Lisäksi hän hyvin painokkaasti oikeudessa sanoi, ettei kyseessä ole palkkamurha. Käytännössä se tarkoittaa, että kyseessä varmasti on palkkamurha. Muuten hän asiaa tuskin olisi noin kovasti painottanut, kun on aiemmin ollut kuulusteluissa ja kaiketi myös oikeudenkäynneissä vaitelias mies.

Mitä tekijäehdokkaisiin tulee, niin poliisilla on kaksi tutkintalinjaa tämän suhteen. Toisen mukaan surman tilasi Lusun oma oppipoika ja suojatti Esa Pekka Toikka, joka Lusun kuoltua peri tämän bisnekset. Toisen tutkintalinjan mukaan surman tilasi Lusun kanssa kilpaileva helsinkiläinen huumeliiga. Tämä selviää näistä vanhoista uutisista:

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi eilen pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin viisi Osmo "Lusu" Ahlqvistin huumeita salakuljettaneen liigan jäsentä. Liigan viisi keskeistä miestä saivat 5-11 vuoden vankeustuomiot ja heidät tuomittiin satojen tuhansien markkojen korvauksiin......

Ankarimman rangaistuksen sai vehkalahtelainen verhoilija Teijo Tapio Ylätalo, joka tuomittiin törkeistä huumausainerikoksista 11 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen.....

Ylätalon ohella toinen päätekijä on lahtelainen yksityisyrittäjä Pasi Tapani Vanhanen, joka tuomittiin myös törkeistä huumausainerikoksista yhteensä 11 vuodeksi vankeuteen....

Esa Pekka Toikka syyllistyi kolmeen törkeään huumausainerikokseen ja hänet tuomittiin vankeuteen 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi. Lisäksi Toikka määrättiin maksamaan valtiolle 30000 markkaa huumekaupoilla ansaitsemaansa rahaa.

Kotkalainen liiga toi ainakin kolme tonnia huumeita

Jutun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Thomas Elfgren keskusrikospoliisista pitää selvänä, että huumepomo jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.

Toisaalta kiinniottoa vaikeuttaa, ettei EU-maiden välillä ole käytännössä rajakontrollia. Miehen tuntomerkit on kuitenkin toimitettu useiden maiden viranomaisille.

Kotkalaismies toimi 1995 murhatun, tunnetun huumerikollisen Osmo "Lusu" Ahlqvistin henkivartijana. Ahlqvistin kuolemasta huolimatta huumetuonti jatkui ja entisestään vain kasvoi. Elfgrenin mukaan poliisilla on "satakymmenprosenttista tietoa", että liiga on tuonut joka vuosi useita äskettäin takavarikoidun suuruisia tai jopa suurempia huume-eriä.

Kotkalaismiehen todettiin silloin osallistuneen 60 hasiskilon sekä marihuanasta ja hasiksesta koostuneen 18 kilon erän salakuljettamiseen. Mies tuomittiin 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta hän vapautui noin vuosi sitten.

Ahlqvistin murhan motiiveista liikkuu kaksi teoriaa. Toisen mukaan nyt etsitty kotkalaismies olisi sotkeutunut siihen, sillä hän peri Ahlqvistin huumebisnekset. Toisaalta Ahlqvistilla oli hankauksia myös helsinkiläisen huumeliigan kanssa, ja murha saattaa liittyä myös siihen.


Lähde: HS digilehden arkisto

Vertaamalla Lusun jengin jäsenten saamia tuomioita myöhemmin julkaistun uutisen kotkalaismiehen tuomioon näkee, että ko. kotkalaismies on Esa Pekka Toikka ja että hän on toisen teorian mukaan surman tilaaja. Tällaiset merkittävien huumepomojen surmat ovat Suomessa harvinaisia. Huumeliigat ovat lähinnä surmanneet Saastamoisen kaltaisia pikkutekijöitä. Siksi uskonkin itse, että surman takana on Lusun bisnekset perinyt Toikka.

Rappa
Neuvoja-Jack
Viestit: 540
Liittynyt: La Elo 20, 2011 2:48 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Rappa »

Luulen et poliisit kyllä tietää kuka Ahlqvistin murhan takana on ollut, mut itse en uskalla arvailla, koska ei ole mitään perusteita siihen.
Helsingin hummepoliisi varotti aikanaan Ahlqvistia et sen pään menoksi on suunnitelmia. Et luulen poliisien tietävän aika pitkälti tekijän, mut todisteita ei ole ja kun on oikeita rikollisia mukana niin suut pysyy kiinni.

Rappa
Neuvoja-Jack
Viestit: 540
Liittynyt: La Elo 20, 2011 2:48 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Rappa »

Tekijänhän tietää kaikki mut sitä tilaajaa tarkotin :lol:

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Rappa kirjoitti:voi olla tilaaja, mut kun Helsingin huumepoliisi tulee varta vasten varottamaan Ahlqvistia, niin niillä on ollu etukäteen tietoa mikä porukka sen perässä on.
Onko Helsingin huumepoliisi vahvistanut, että he olisivat varoittaneet Ahlqvistia vai onko kyseessä samantapainen huhu, kuin se, jonka mukaan Ahlqvist olisi sanonut, että "ne" ovat hänen perässään nähtyään ulkona jonkun auton? Ahlqvistin toiminnan laajuus paljastui vasta hänen kuolemansa jälkeen, eikä Helsingin huumepoliisi varmaan ole siitä edes ollut kunnolla perillä ennen hänen kuolemaansa.

Tuossa lehtijutussa, missä sanotaan Toikan olevan epäilty toisen teorian mukaan ja helsinkiläisen huumeliigan toisen, haastatellaan rikoskomisario Thomas Elfgreniä, ja siitä saa käsityksen, että Toikka on myös virallinen epäilty toisen tutkintalinjan mukaan. Tuskin tähän mikään Lauri Johansson on sekaantunut, mitä tässä ketjussa veikkaillaan, koska Johansson on tunnustanut jo rikokset, mihin oli osallinen eikä hänellä ole mitään syytä olla tunnustamatta tätä, kun teon toteuttaja on jo tuomionsa kärsinyt.

Ilman tarkempia tietoja en tietenkään voi sanoa, että Toikka olisi syyllinen, mutta hän vaikuttaa olevan erittäin hyvä epäilty. Sitä vähän ihmettelen, että miten hän on pystynyt jatkamaan liiketoimintaa ja pitämään miehet lojaalina itselleen, jos hän on pomonsa surmannut. Luulisi, etteivät Ahlqvistille lojaalit miehet haluasi tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, ja että häntä pidettäisiin selkäänpuukottajana. Toisaalta hän vaikuttaa hallinneen liiketoimintaansa pelolla.

Tässä surmassa on vain jotain sellaista... että mennään toisen kotiin ja ammutaan eikä välitetä, vaikka lapsi on tiellä. Tässä on jotain henkilökohtaista. Ei Suomessa huumeliigat toimi noin raivatessaan kilpailijoita pois tieltä, ei ainakaan yleensä.

Kapteeni Karhu
Lauri Hanhivaara
Viestit: 136
Liittynyt: Ma Kesä 29, 2009 9:45 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Kapteeni Karhu »

Siru83 kirjoitti: Onko Helsingin huumepoliisi vahvistanut, että he olisivat varoittaneet Ahlqvistia...
Ks EuroJR:n viesti tämän ketjun kakkossivulta. Siellä on nimeltä mainiten siteerattu, kuka varoitti.

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Kirja "Rööperi (Harri Nykänen & Tom Sjöberg)
Junnu kertoo: "Mä tiedän tarkkaan kuka järjesti Lusun ampumisen. Muutama henkilö pisti littiin määrätyn määrän rahaa ja maksoi sen. Lusu oli niiden kova kilpailija. Mä soitin Lusulle kuukausi ennen kuin se ammuttiin ja sanoin, että on asiaa. Me tavattiin Kouvolan Prisman parkkipaikalla kello kaksi yöllä, ettei kukaan olisi nähnyt meitä. Mä kerroin, että sillä on hengenlähtö lähellä, että on lyöty littiin rahat sitä varten. Lusu sanoi, että sekin oli kuullut vähän samanlaista ja että hän ei laske sisään kuin tuttuja ihmisiä tämän jälkeen. Se laski tutun sisään ja teki virheen. Tuttu ampui sen."
Eipä tämä kauhean luotettavalta kuulosta. Kukaan poliisi ei virallisesti ole tällaista lausuntoa antanut. Jos noin on sanottu, niin täysin epävirallisessa kontekstissa, ja tuo voi olla kirjailijoiden värittämää. Kuinka usein poliisit muutenkaan soittelee rikollisille työn ulkopuolella, tapaa niitä aamuyöllä ja varoittelee niitä?

Eikä tämä mitenkään poista sitä, että Toikka on tuon HS:n jutun mukaan yksi potentiaalinen tilaaja, toinen taas helsinkiläinen huumeliiga, ja siinä jutussa haastateltiin rikosylikomisario Thomas Elfgreniä tämän ollessa virantoimituksessa, joskaan Elfgren ei siinä virallisesti nimennyt ketään epäillyksi, mutta taustatiedoissa sanottiin, että toisen teorian mukaan Toikka on tilaaja. Oletan, että Lauri Johanssonin ajateltiin olevan toinen mahdollinen tilaaja, koska muita nimiä ei ole koskaan tullut esille, mutta Johansson on rikoksensa jo tunnustanut puhdistaakseen omantuntonsa. Jos hän kerran halusi puhdistaa omantuntonsa ja tunnustaa pahat tekonsa, miksi hän olisi jättänyt yhden merkittävän teon tunnustamatta?

En sano, etteikö sitä mahdollisuutta olisi olemassa, etteikö teon takana olisi helsinkiläinen huumeliiga. Mutta henkilönä Toikka on ainoa, joka tähän juttuun on yhdistetty. Ketään toista ei ole henkilönä mainittu julkisuudessa tilaajaksi.

Jos Toikka on tekijä, uskon että hän oli pitkään katsellut vierestä, kun Ahlqvist tahkosi paljon rahaa huumekaupalla, asui hienossa talossa ja ajeli hienoilla autoilla. Hän halusi tuon kaiken itselleen ja oli sen verran kylmäverinen, että oli valmis tappamaan yhden lähimmistään saadakseen tuon kaiken itselleen nopeasti. Siinä tapauksessa tässä olisi kyseessä ihminen, joka on valmis mihin vaan saadakseen oikotien vaurauteen. Hänhän opiskeli kauppakorkeassa, ja siellä opiskelevat yleensä tähtäävät vaurastumiseen. Toikan erottaa muista se, ettei hän jaksanut odottaa ja hankkia vaurautta rehellisin keinoin. Ja hän myös nousi suoraan pomonsa henkivartijasta isoa bisnestä pyörittäväksi huumepomoksi.

On tietysti ikävää, jos henkirikokseen täysin syytön mies tulee siihen yhdistetyksi, mutta tuo Helsingin Sanomien juttu hänet siihen yhdistää mahdollisena tilaajana ja mainitsee mahdolliseksi motiiviksi huumebisnesten perimisen.

Rappa
Neuvoja-Jack
Viestit: 540
Liittynyt: La Elo 20, 2011 2:48 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Rappa »

Mitä tulee siihen, että poliisi varotti Ahqvistia, niin siitä on tämän kyseisen poliisin elämänkerrassakin kerrottu. Poliisilla on paljon epävirallista tietoa jutuista mitä ei huudella kaikelle kansalle. Sen uskottavuudesta en tietenkään osaa sanoa mitään, mut ei se ainakaan vähemmän uskottavaa ole kun Sirun spekulointi.
Toikka on tietysti yks mahdollinen tilaaja, mut muitakin mahdollisia niitä on ollu.
Tietenkään niitä epäiltyjä ei ole kovin montaa, kun jutusta niin paljon tiedetään. Se on kuitenkin varma et tilaaja siellä takana oli.
Tekijästä vois aatella et se tilaaja on ollu sieltä Helsingin päästä

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Rappa kirjoitti:Mitä tulee siihen, että poliisi varotti Ahqvistia, niin siitä on tämän kyseisen poliisin elämänkerrassakin kerrottu. Poliisilla on paljon epävirallista tietoa jutuista mitä ei huudella kaikelle kansalle.
Mutta kirjoitellaan kirjaan, jota kaikki voivat lukea? Jos tämä poliisi on tiennyt murhasuunnitelmista, miksi hän ei ole asiasta silloin ilmoittanut Kotkan poliisille, joka olisi sitä lähtenyt selvittämään? Eikö hänellä poliisina olisi ollut jopa velvollisuus tehdä niin? Sen sijaan hän väittää järjestäneensä Ahlqvistin kanssa jonkun epävirallisen tapaamisen aamuyöllä, jossa hän olisi varoittanut Ahlqvistia. Jostain syystä tällaista eivät kuitenkaan esim. Ahlqvistin ystävät, joita on haastateltu, ole julkisuudessa vahvistaneet. Jollakin niitä kirjoja pitää myydä, mutta tosiasia näyttää olevan se, ettei poliisi ollut Ahlqvistin harjoittaman liiketoiminnan laajuudesta kunnolla edes perillä. Mielestäni tuo koko juttu siitä, että joku poliisi olisi etukäteen tiennyt murhasuunnitelmista on täyttä huuhaata.

Kotkan poliisilla ei siitä, kuka tämän tilasi tai kuka teon toteutti, ainakaan aluksi ollut minkäänlaista varmaa tietoa. He ottivat teosta kiinni ensin aivan väärän lahtelaisen miehen. Siitäkin löytyy uutinen HS arkistosta.
HS - Kotimaa - 9.4.1995 - 792 merkkiä - 1. painos

Poliisi pitää Kotkan surmaa alamaailman teloituksena Haavoittuneella lapsella ei hengenvaaraa

Muun muassa useista omaisuusrikoksista tuomitun kotkalaisen 49-vuotiaan liikemiehen perjantaista murhaa Kotkassa pidetään alamaailman teloituksena. Miehen kolmivuotias poika loukkaantui vakavasti surman yhteydessä, mutta lapsella ei enää ole hengenvaaraa.

Liikemies surmattiin ampumalla omakotitalossaan Kotkan Tavastilassa perjantai-iltana hieman ennen yhdeksää. Surmatun ja hänen lastensa lisäksi asunnossa oli hänen tyttöystävänsä, joka hälytti poliisin paikalle.

Kolmivuotias sai käsiaseesta kaksi osumaa ja hänet toimitettiin hoitoon Helsinkiin. Toistaiseksi ei ole varmuutta, loukkaantuiko lapsi isälleen tarkoitetuista luodeista, sillä isä saattoi pitää lasta sylissään ampumishetkellä.

Poliisi pidätti lauantaina Lahdessa lahtelaisen miehen ampumisesta epäiltynä, mutta hänet laskettiin kuulustelujen ja tarkistusten jälkeen vapaaksi sunnuntaina......
Rappa kirjoitti:Tekijästä vois aatella et se tilaaja on ollu sieltä Helsingin päästä
Ai millä perusteella? Sillä että Kolivaara oli Helsingistä vai?

Näin merkittävien henkilöiden murhia tuskin tehdään, jos siitä ei joku taho hyödy jotenkin.

Punnitaanpa sitä, kuka tästä hyötyi. Mikä muuttui sen jälkeen, kun Ahlqvist kuoli? Huumebisnesten suhteen tuskin yhtään mikään, paitsi että Toikka otti Kotkan alueen toiminnan haltuunsa. Toikka taas siirtyi henkivartijasta suureksi huumepomoksi, jolla oli yhtäkkiä paljon rahaa ja paljon valtaa.

Niin, kuka tästä olisi eniten hyötynyt? Ja miksi Toikan ympärillä on vieläkin pelon ilmapiiri, jos hän on syyllistynyt ainoastaan huumerikoksiin? Jos ihmistä pelätään noin paljon, luulisi, että se pelko on silloin aiheellista.

Edelleenkään näillä tiedoilla ei ketään sanoa syylliseksi, mutta itse en ainakaan minkään epävirallisten huuhaa-juttujen perusteella tee siitä päätelmiä, kuka voisi olla tilaaja ja kuka ei.

Muistin virkistämiseksi tässä vielä Toikkaa koskeva uutinen:
HS - Kotimaa - 24.12.1999

Kotkalainen liiga toi ainakin kolme tonnia huumeita

Jutun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Thomas Elfgren keskusrikospoliisista pitää selvänä, että huumepomo jää kiinni ennemmin tai myöhemmin.
Toisaalta kiinniottoa vaikeuttaa, ettei EU-maiden välillä ole käytännössä rajakontrollia. Miehen tuntomerkit on kuitenkin toimitettu useiden maiden viranomaisille.

Kotkalaismies toimi 1995 murhatun, tunnetun huumerikollisen Osmo "Lusu" Ahlqvistin henkivartijana. Ahlqvistin kuolemasta huolimatta huumetuonti jatkui ja entisestään vain kasvoi. Elfgrenin mukaan poliisilla on "satakymmenprosenttista tietoa", että liiga on tuonut joka vuosi useita äskettäin takavarikoidun suuruisia tai jopa suurempia huume-eriä.

Elfgrenin mukaan tämän perusteella voi laskea, että pelkästään hasista on tuotu yli 500 kiloa vuodessa. "Puhumattakaan siitä, että on tuotu, ei pelkästään pilveä, vaan amfetamiinia, heroiinia ja kokaiinia."

"Kysymys on siitä, että esitutkinnassa löytyy sellainen näyttö, jolla tekijät saavat koko tuonnista tuomion."

Kotkalaismies tuomittiin pari vuotta sitten osallisuudesta tähänastisista suurimpaan, yli 300 kilon huume-erän salakuljetukseen. Jutun päätekijät saivat siitä yhdentoista sekä yhdentoista ja puolen vuoden vankeustuomiot.

Kotkalaismiehen todettiin silloin osallistuneen 60 hasiskilon sekä marihuanasta ja hasiksesta koostuneen 18 kilon erän salakuljettamiseen. Mies tuomittiin 6 vuodeksi ja 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta hän vapautui noin vuosi sitten.

Vuonna 1995 salakuljetusrikoksesta puhuttiin vielä Lusu Ahlqvistin liigan juttuna, sillä mittava huumetuonti oli alkanut jo Ahlqvistin aikana. Tuontia jatkettiin sellaista tahtia, että huumemarkkinat alkoivat tukkeutua.

Elfgrenin mukaan mies pyöritti huumekauppaa istuessaan vankilassa tuomiotaan kärsimässä.

Henkivartija ja oppipoika

Nyrkkeilyä SM-tasolla harrastanutta kotkalaismiestä pidetään myös Ahlqvistin oppipoikana ja toiminnan jatkajana.

Ahlqvist surmattiin mafiatyyliin ampumalla muutama vuosi sitten kotiovellaan Kotkassa. Ampujalla oli äänenvaimentimella varustettu pistooli ja ammuskelussa haavoittui myös Ahlqvistin 3-vuotias poika.

Tilaustyöksi arvioidusta surmasta jäi pian kiinni tunnettu helsinkiläisrikollinen Jari Kolivaara, joka tuomittiin murhasta elinkautiseen. Murhan uskotaan liittyvät huumeliigojen välisiin erimielisyyksiin.

Ahlqvistin murhan motiiveista liikkuu kaksi teoriaa. Toisen mukaan nyt etsitty kotkalaismies olisi sotkeutunut siihen, sillä hän peri Ahlqvistin huumebisnekset. Toisaalta Ahlqvistilla oli hankauksia myös helsinkiläisen huumeliigan kanssa, ja murha saattaa liittyä myös siihen.

Kotkan satama-altaasta kesällä 1992 löytyneen helsinkiläisen Pauli Saastamoisen tapauksen uskotaan myös liittyvän huumesotaan, jossa Ahlqvist oli toisena osapuolena. Saastamoinen oli surmattu ampumalla, ja myös Ahlqvist oli jutun tutkinnan yhteydessä vangittuna.

Huumetakavarikko 12. ja 13. joulukuuta on kaikkien aikojen suurin Suomessa. Pääosa huumeesta, runsaat 160 kiloa, löytyi Vantaalta rekasta, joka oli tullut Ruotsista Naantalin kautta.

Samalla takavarikoitiin aseita ja satoja tuhansia markkoja rahaa.
Viimeksi muokannut Siru83, Ma Tammi 23, 2012 8:16 pm. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Rappa
Neuvoja-Jack
Viestit: 540
Liittynyt: La Elo 20, 2011 2:48 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Rappa »

Kuka on "huuhaa" juttujen perusteella tehnyt päätelmiä tilaajasta? En minä ainakaan. Olen vaan sanonut et muitakin mahdollisuuksia on. Tekijä oli pääkaupunki seudulta tietääkseni ja sen perusteella vois ajatella että tilaaja oli sieltä päin, mut en tosiaan tiedä.
Poliiseilla on paljon epävirallista tietoa, mm. vasikoiden kautta. Ei niiden tarvi tulla edes esitutkinta materiaaleissa kaikkien tietoon eikä varsinkaan rikollisten ystävien tai lähipiirin tietoon. Mulla ei ole mitään syytä uskoa et tän poliisin kertoma tapahtuma ei pidä paikkaansa, mut sekin on taas mun mielipide. Näillä tiedoilla mitä on liikkunu on mahdoton sanoa kuka sen takana oli, mut edelleen uskon et poliisit aika pitkälti tietää henkilön.

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Tässä kuitenkin esitetään asia vähän niin, että Toikka olisi ensisijainen epäilty ja helsinkiläinen huumeliiga toissijainen. Tai ainakin Toikka mainitaan ensin.
Ahlqvistin murhan motiiveista liikkuu kaksi teoriaa. Toisen mukaan nyt etsitty kotkalaismies olisi sotkeutunut siihen, sillä hän peri Ahlqvistin huumebisnekset. Toisaalta Ahlqvistilla oli hankauksia myös helsinkiläisen huumeliigan kanssa, ja murha saattaa liittyä myös siihen.
Rappa kirjoitti:Tekijä oli pääkaupunki seudulta tietääkseni ja sen perusteella vois ajatella että tilaaja oli sieltä päin, mut en tosiaan tiedä.
No jos kotkalainen mies aikoo surmauttaa kotkalaisen huumepomon, niin ihan kiinnijäämisriskin pienentämiseksi tekijä kannattaa valita muualta kuin Kymenlaaksosta. Tekijä on voitu valita Helsingistä ihan hämäyksenkin vuoksi.
Rappa kirjoitti:Poliiseilla on paljon epävirallista tietoa, mm. vasikoiden kautta.
Poliiseilla on tosiaan paljon epävirallista tietoa, hyvin paljon myös sellaista tietoa, mitä yksittäinen kirjansa myyntiä lisäämään pyrkivä poliisi ei ole kirjaansa kirjoittanut. Poliisilla voi olla paljon myös Toikkaa koskevaa julkaisematonta tietoa.

Sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että Toikka halusi eliminoida Ahlqvistin ja ryhtyi yhteistyöhön Ahlqvistin helsinkiläisten vihollisten kanssa. Hän olisi voinut vaikka luvata parempaa yhteistyötä helsinkiläisten huumeliigojen kanssa jatkossa, tai ettei astuta toisten reviirille tms. Surma olisi sitten tapahtunut Toikan ja Ahlqvistin helsinkiläisten vihollisten keskinäisessä yhteisymmärryksessä. Tekihän Johansson ja Ahlqvistkin yhteistyötä mm. Saastamoisen surmassa, niin mikä ettei Toikka ja helsinkiläisen huumeliigan jäsenet.

Helsinkiläisen huumeliigan teoriassa on se ongelma, ettei ole koskaan tullut esille yhtäkään relevanttia tilaajaehdokasta. Johansson on ainoa, jota on ehdotettu, mutta hän on rikoksensa jo tunnustanut, eikä ole sinänsä mitään syytä epäillä hänen vilpittömyyttään, sen verran monta henkirikosta on jo tunnustanut.

Siru83
Adrian Monk
Viestit: 2724
Liittynyt: Su Heinä 12, 2009 9:18 pm

Re: "Osmo "Lusu" Ahlqvistin murha Kotkassa 1995

Viesti Kirjoittaja Siru83 »

Lisätietoa Toikan mahdollisista motiiveista:
So far 12 people have been remanded in the case and three have been charged already. The ring-leader is believed to be a Kotka student in his 30s with a criminal record for previous drug offences. He is still at large. The drug ring that he administered is suspected of being the direct competition to one run in the region by "Lusu" Ahlqvist. Police have not ruled out the possibility that Ahlqvist's murder in a shooting incident a few years ago may have been related to a settling of differences between rival gangs.
http://www2.hs.fi/english/archive/today/221299-02.html

Toisesta uutisesta ilmenee, että kyse on Toikasta.
The main suspect in Finland's largest drug trafficking case to date, Esa-Pekka Toikka, was picked up at the weekend by Dutch police in Limburg.
http://www2.hs.fi/english/archive/today/010200-02.html

Eli Toikan Ahlqvistin kuoleman jälkeen johtama huumeliiga olisi kilpaillut Ahlqvistin huumeliigan kanssa. En tiedä, mitä Hesarin suomenkieliset uutiset sitten tarkoittivat sillä, että Toikka peri Ahlqvistin huumebisnekset. Sitä, että Ahlvistin liigan huumebisnekset siirtyivät Toikan liigalle?

Vastaa Viestiin