Tuo uuteen normistoon mukautuminsen vaikeus on tullut havaittua itsekin joissakin ihmisissä. Esimerkiksi alkoholin kulutuksessa näyttäisi olevan selkeintä absolutismi; monella ottaa jotenkin koville semmoisen "normaalin normaalin" määrän hahmottaminen.hannu hanhi kirjoitti: Tuttavapiiriini kuuluu entisiä lestadiolaisia eikä se irtaantuminen monellakaan ole ollut helppoa. Toisin kuin väitetään, lähipiiri ei läheskään aina hylkää pois lähtenyttä. Sen sijaan ongelmia tuottaa se, että yhtäkkiä on vapaus tehdä kaikkea. Jos käsitys oikeasta ja väärästä on perustunut vain uskontoon eikä mitään omia uskonnosta riippumattomia moraalikäsityksiä ole, elämänhallinta voi olla entiselle lestadiolaiselle todella vaikeaa. Kaikki sympatiani Harri Pelkoselle ja toivon lähipiiriltä ymmärrystä.
En sitten tiedä kuinka paljon ongelmia aiheuttaa se irtaantumisen taustalla oleva syy. Siis olen siinä käsityksessä, että jos irtaantuu sellaisesta lahkosta johon on aikanaan syntynyt ja siinä kasvanut, niin takana on pitkä ahdistava kokemus. Joskus kai teologinen mutta ainakin yhtä usein sosiaalisiin suhteisiin liittyvä. Ehkä se ulospäin monesti näkyvä heilurimainen hakeminen on vain pintaraapaisu ja isoimmat liikkeet tapahtuvat pinnan alla.
Omassa tuttavapiirissä on lähinnä helluntalaisuudesta ja lestadiolaisuudesta irrottautuneita ja näyttäisi ensin mainituille keskimäärin olevan helpompaa. Voi olla ihan sattumaakin, otanta ei ole iso. Niin ja niissä omissa "havaintokohteissa" myös on tyypillistä että ovat tekemisissä ainakin joidenkin sukulaistensa kanssa vaikka eivät enää samaa yhteisöä ole uskonnollisessa mielessä. Mutta on niitäkin joille ei äitimuori edes kadulla nyökkää.