Lam Kor-wan, tölkkimurhaaja, Hong Kong

[pippurinen]

Luokittelisin tämän enemmänkin sarjamurhiin kuin seksuaalirikoksiin. Tosin tämän sarjamurhaajan motiivi oli seksuaalisväritteinen.

Lähteenä käytetty mm. englanninkielistä wikipediaa, koska asiasta ei ollut suomeksi artikkelia. En myöskään löytänyt murha.infosta juttua hänestä. Kyseisestä henkilöstä tuli vastikään dokumentti (Rikos Aasiassa, en muista kanavaa), ja tapaus kiinnosti sen verran, että lähdin tonkimaan asiaa syvemmin.

Tämä 1950-luvulla syntynyt mies tunnetaan myös nimillä: The Jars Murderer, The Rainy Night Butcher, The Rainy Night Killer ja The Hong Kong Butcher. Uhreja hänellä oli “vain” 4, mutta teot sitäkin karmivampia. Pidätys tapahtui 17. elokuuta 1987.

Rikokset
Lam, työskenteli yötaksina. Hän poimi kyytiinsä naisia, kuristi heidät ja vei kotiinsa, jonka jakoi isän ja veljen kanssa. Kotona hän silpoi naisia päivisin muiden poissaollessa. Nimitys tölkkimurhaaja tulee siitä, että hän säilöi naisten sukupuolielimiä ja rintoja tölkkeihin sänkynsä alle. Hän oli myös innokas valokuvaaja ja otti sekä valokuvia että videoita uhreistaan. Neljännen uhrinsa ruumiin häpäisyn (nekrofilian) hän videoi myös. Kiinankielellä häntäkutsutaan The Rainy Night Killeriksi, koska sateisella ilmalla naiset oli helppo poimia kyytiin.

Lam jakoi huoneensa veljensä kanssa, mutta onnistui piilottamaan toimintansa tältä täysin. Paloittelun jälkeen hän dumppasi ruumiit syrjäisille alueille.

Pidätys
Siviiliasuiset poliisit pidättivät Lamin elokuussa 1982. Hän oli tuonut Kodakin myymälään kehitettäväksi kuvia yhdestä paloitellusta uhristaan. Myymälästä ilmoitettiin poliisille, joka odottikin kuvien noutajaa. Aluksi Lam väitti kuvien kuuluvan ystävälle, joka saapuisi pian. Mutta kun ystävää ei ilmaantunut, poliisit menivät Lamin seurassa tämän kotiin. Poliisi löysi sieltä vanhan ammuslaatikon, joka sisälsi pornografista materiaalia ja vielä lisää kuvia ruumiin kappaleista, videoita sekä useita tölkkejä, jotka sisälsivät naisen intiimejä ruumiinosia.

Oikeudenkäynti
Huhtikuun 8. päivä 1983, 21 päivää kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi Lam todettiin syylliseksi neljään murhaan ja tuomittiin kuolemaan hirttämällä. Elokuun 29. 1984 tuomio muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi, mikä oli Hong Kongissa yleistä ennen kuolemantuomion lakkauttamista 1993. Lam suorittaa tuomiotaan Shek Pik –nimisessä vankilassa.

Uhrit
• Chan Fung-lan, nainen, ikä 22, ruumis löytyi kappaleina joesta keltaiseen muoviin käärittynä.
• Chan Mong Kip, nainen, ikä 31, ruumis löytyi riisipussista syrjäiseltä alueelta.
• Leung Sau-wan, nainen, ikä ei tiedossa, ruumis löytyi riisipussista syrjäiseltä alueelta.
• Leung Wai-sum, nainen, ikä 17, häpäisty ruumis löytyi riisipussista syrjäiseltä alueelta.

Lähteet:
http://en.wikipedia.org/wiki/Lam_Kor-wan
http://www.telkku.com/program/show/20111129195015

Muuta
Käsittääkseni naiset olivat viimeistä lukuun ottamatta erilaisia baarityöntekijöitä. Ja Lam näkikin jollain tapaa tehtäväkseen tappaa ”huonoja naisia”. Tässä 17-vuotias uhri poikkesi muista. Lamilla oli huomattavan arvokas ja tuohon aikaan amatöörille poikkeuksellinen kuvauskalusto. Hän oli myös opiskellut anatomiaa itsekseen ja hankkinut kirurgisia instrumentteja.

[Valoviikate]

Kiitos tästä! Se oli kai jimiltä se dokumentti. Siitä jäikin sellainen mielikuva, että kalliimmanpuoleiset kuvauslaitteet oli murhaajalla.
Lam Kor-wanillahan oli jo nuorena fetissi naisten sukuelimiin, leikkeli niiden kuvia irti pornolehdistä... yök.
Olisi mukava tietää, miten hän jakselee vankilassa. Dokkarissa mainittiin, että on erittäin tarkan valvonnan alla ja harrastaa lueskelua... tai voihan hän olla nyt jo kuollutkin.

[pippurinen]

Dokkarin mukaan oli vankilassa aika eristyksissä, tunti päivässä ulkona sellistä. Luki jotain psykologiaa ja feng shuita. Kuvausvermeet oli todella poikkeukselliset, koska harvalla oli siihen aikaan mahdollisuus hankkia videokameraa tai muita hienoja laitteita. Vaikuttaa aika sulkeutuneelta ja vinksahtaneelta nörtiltä.

Ihmettelen kyllä, miksi Lam vei kuvat tehtäväksi liikkeeseen. Olin itse 80-luvulla valokuvauskerhossa ja kuvat sai tehdä pimiössä omassa rauhassa...

[Tuomion Pasuuna]

Mustavalkokuvathan kehitettiin yleensä itse. Värifilmien kehittäminen oli kuitenkin sen verran monimutkaista - vaikka mahdollista - että ne usein vietiin valokuvaliikkeeseen.

EDIT: Puhun tässä siis valokuvaharrastajista. Tavikset tietenkin veivät kaikki kuvat aina liikkeeseen kehitettäväksi koska heillä ei ollut pimiöitä.