Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 2)

[Tara]

"Jukka oli aina työttömien puolella",on yksi Jukan sisarista sanonut, silloin kun kertoi Jukasta ja hänen voinnistaan ym..Surmaa edeltävänä päivänä Jukka oli soittanut päivällä sisarelleen ja kertonut mm kokouksista, joissa oli ollut, sitten vielä käynyt kylässä tämän luona. Sisar kertoi Jukan maininneen mm, että "virkamiehet olivat olleet koppavia" (etp232). Pieni ihminen vastaan viranomaiset? Eli sain käsityksen, että Jukka joutui toisinaan hakaukseen myös viranomaisten kanssa, "koska oli aina työttömien puolella" (saman sisaren maninta etp:tä en ehdi etsiä)??

Jukka edusti yhteiskunnan tukisysteemejä huolimatta siitä, että joutui Luvatalla esim ilmoittamaan irtisanotuille työsuhteen päättymisestä, mutta toisaalta Jukka huolehti tai vastasi siitä että irtisanottu sai puolenvuoden palkan? (<- kertonut esikoinen). En ole ollenkaan varma oliko Jukka Lahti tosiaan se, joka irtisanoi ihmisiä töistä. Hänhän oli kuitenkin myös se joka myös tuki irtisanottuja, järjesti kursseja työttömille, etsi jopa henkilökohtaisesti heille korvaavia työpaikkoja, piti yhteyksiä..ym

Anneli puolestaan edusti näkemystä, että "yhteiskunnan tukisysteemit kuuluvat menneeseen maailmaan."

Oliko kenties Annelilla ideana, että Jukkakin alkaisi tehdä töitä vain kotoa käsin, oman yrityksen nimiin jne,,(ne Jukan coach-check* kurssit joihin Anneli viittasi 2006, että Jukka oli käynyt, Helsingissä??)

Ulvilalainen Jukka S. Lahti oli sosiaalipsykologi, kehittämispäällikkö ja kysytty luennoitsija.
Tuttavien mukaan 51-vuotiaana kuollut Lahti oli tarmokas mies, joka "osallistui kaikkeen, mitä eteen tuli". Lahti otti aktiivisesti kantaa asioihin. Yrittäjätuttavan mukaan hän oli positiivinen ihminen ja hyvin pidetty. Lahti ehti toimia yksityisyrittäjänä ja kierrellä ulkomailla sekä töihin että vapaa-aikaan liittyen. Hänellä oli paljon ystäviä ja laajat ihmissuhdeverkot.
Lahden perheeseen kuului neljä lasta, jotka olivat surmahetkellä 9-, 7-, 4- ja 2-vuotiaita.
Kuparituotteita jalostavassa Luvatassa Lahti työskenteli henkilöstön kehittämispäällikkönä. Lahden työnkuvaan kuului järjestää sopeuttamiskoulutuksia ja muilla keinoin auttaa työttömäksi jääviä.

Anneli on kirjoittanut myös eräässä artikkelissaan, että "yhteiskunnan tukisysteemit murenevat tuskastuttavan hitaasti."

Auerin kirjoittamasta artikkelista kotiäiditnetistä vv 2001-2005:


UUDEN VUOSITUHANNEN NOUSEVA TRENDI:
KOTIVANHEMMUUS

.../isätkin koti-isiksi../ Se on ajan henki nyt, yhä laajenevassa määrin. Eikä se edusta paluuta menneisyyteen, vaan askelta eteenpäin. Uran jättäminen taka-alalle ja täysipäiväisen vastuun ottaminen perheestään on muotia, ja se on nimenomaan rohkean ja itsenäisen edelläkävijän valintaa - koti-isiä ja -äitejä ei mediassa suinkaan kohdella minään luusereina. Ja mitä paremmissa rahavaroissa olevat edellä, sitä suuret massat perässä, kunhan elintaso kohoaa.

Mennyttä maailmaa varten rakennetut tukisysteemit murenevat tuskastuttavan hitaasti, mutta elämä täällä oikeassa maailmassa jatkaa omaa rataansa. Yhä usempi tulee huomaamaan, että lasten kanssa vietetty aika on suurenmoisen hieno ja opettavainen kokemus, eikä pelkästään lapsille, vaan myös aikuisille itselleen. Koska tämä tilaisuus tulee yleensä vain kerran elämässä, yhä useampi alkaa tosissaan miettiä, kannattaako sitä päästää menemään.

Ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö koti-isyys ja -äitiys olisi yksi alkaneen vuosituhannen nousevista trendeistä.

--Anneli Auer

Auerin kirjoittamat artikkelit löytyvät sivun keskipaikkelta otsakkeen ARIKKELEITA alla:
http://web.archive.org/web/200712231940 ... aidit.net/

Minun on vain vaikea uskoa, että Jukka olisi ollut suostuvainen jäämään koti-isäksi. Kuinka olisi käynyt laajan ystäväpiirin ja tuttavajoukon ammattiin liittyen,... niin no, miksei, voihan sitä rupatella netissäkin ystäviensä kanssa ja osallistua maailmanparannuskonferensseisin ..


Suokee anteeksi, hiukan liian pitkä posti, mutta koetan kovasti vähentää tämmöisiä edelleen. Jukan ja Annelin tulevaisuuden haaveet eivät kenties menneet yksiin.


*)JJ: Joo-o
A: Et meil oli suunnitelmia tässä, et ko hän semmosta coach-check kurssia käyny, et jos hän niinko jatkais omas yritykses ens vuonna.

[Veristi]

Asioita voi toki tarkastella toisestakin näkökulmasta kuin mitä yleensä tehdään: tavanomaistahan on ajatella, että netissä roikkuminen olisi syynä sille, että jostakusta tulee 'jonkinlainen'. Mutta entäpä jos Annelin 'perhekerhoilu' yksinkertaisesti vain antoi hänelle aikaa suunnitella surmatyötä etukäteen?

Mikäli Anneli olisi ollut kodin ulkopuolisessa työssä tai viettänyt aikaansa edes toisten äitien kanssa hiekkalaatikolla, olisi hänen päänsä täyttynyt muilla arkisilla asioilla. Nyt laitettuaan isommat lapset kouluun ja pienemmät leikkeihinsä aamupalan jälkeen hänelle jäi aikaa pyöritellä päässään parisuhdeongelmiaan ja kehitellä erilaisia keinoja ratkaista ne. Jostain syystä ratkaisuksi tuli juuri surmaaminen. Minkä vuoksi?

Ehkä Anneli oli Taran yllä kuvaaman mukaisesti toivonut, että Jukasta tulisi hänelle jonkinlainen 'työkaveri' jäädessään pyörittämään omaa konsulttiyritystä? Jukka ei kenties ollut siihen valmis, mikä vahvisti Annelin kuvaa siitä, ettei tulevaisuudennäkymiä ollut. Erilaisia motivoivia tekijöitä kyllä löytyy, mutta mikä sitten lopulta oli se toiminnan tasolle sysäävä tekijä? Jospa Anneli oli vaan jo niin pitkään hautonut suunnitelmaa mielessään, että siitä alkoi tulla entistä houkuttelevampi vaihtoehto? Jos hän oli niin pitkään kehitellyt jo taustanauha- ja lavastusideoitaan, ettei enää voinut olla toteuttamatta niitä?

En osaa kuvitella, miltä tuntuisi iskeä puukolla toista. Kuitenkin sitä tehdään harva se päivä ympäri Suomea. Miksei sitten ihminen, joka on muutenkin tehnyt paljon käsillään askartelutöitä ja leipomisia? Joskus kai liharuokiakin laittanut? (Kuinkakohan pitkään hän oli muka kasvissyöjänä ollut? Ehkä sekin oli vain yksi mielikuvatehtailun keino: ei siitä puukon käyttäjäksi voinut olla...)

Se, mitä Severin A edellä totesi alkuvaiheen informaation merkityksestä myöhemmin syntyville käsityksille, pitää erittäin hyvin paikkansa. Voi, kunpa pystyisikin laittamaan kaikki Annelin puheita ja selityksiä valottavat dokumentit aikajärjestykseen ja näin seuraamaan hänen manipulointi- ja mielikuvatuotantonsa vaiheita hetki hetkeltä, systemaattisesti. Ilmiselvää on, että Anneli on saanut ujutetuksi oman versionsa tapahtumista niin hyvin, että sen purkaminen tavanomaisin keinoin ei käy yhtä helposti.

[TiiaStiina]

Yritän vastata MissH:lle paremmalla ajalla.

Veristille (aiempaan, tuota viimeistä en vielä ehtinyt lukea):

Todelliset syyt voivat olla paljon syvemmällä kuin ao. parisuhteen dynamiikassa. Joillakuilla on voimakas päänsisäinen dynamiikka, joka voi alusta alkaen värittää osaa aikuisiän ihmissuhteista / tietyntyyppisiä ihmissuhteita. Tällöin reaktiot tulevat suurina yllätyksinä sille johon ne kohdistuvat / eivät ole toisen näkökulmasta mitenkään ymmärrettävissä tai niiden voimakkuus / kesto / toistuvuus voi tuntua suhteettomalta eivätkä ne välttämättä liity mihinkään mitä ko. henkilöiden välillä on tapahtunut tai liittyvät vain näennäisesti. Kyllä tähänkin pätee se, ettei ongelmia tule kaikkien kanssa.

Parisuhteessa tilanteet tietysti kärjistyvät mutta perimmäinen syy voi silti olla jossain niin syvällä, ettei toisella ole alun alkaenkaan mahdollisuuksia päästä siihen käsiksi, jos toinen kieltää todellisen ongelman.

[TiiaStiina]

Ei tunnu hyvältä ajatukselta kirjoittaa sen enempää siitä kolmannesta henkilöstä josta tuolla jossain mainitsin paitsi että siinä tapauksessa menneisyydestä kyllä löytyy mahdollisia selittäviä tekijöitä sekä vauvaiästä että koko lapsuuden ja nuoruuden ajalta: vakava hylätyksi tuleminen varhain, toisaalta suoranaista palvonnan kohteena oloa lapsuudessa ja nuoruudessa ja lisäksi ulkokuoren korostuminen lapsena ja nuorena kaiken muun kustannuksella. En tarkoita että vika olisi yksiselitteisesti henkilön ympäristössä, varsinkaan että syyllisen voisi osoittaa. Yhden perheen sisälläkin voi kasvaa täysin erilaisia yksilöitä. Pahimmat lapsuuden traumat eivät useinkaan johdu vanhemmista (AA:n lasten kohdalla valitettavasti kyllä vaikuttaa siltä että juuri oma äiti on pahin) tai vanhemmat voivat itsekin olla uhreja -tästä meillä ei kai ole tietoa AA:n tapauksessa. Menneisyydestä voi myös vapautua, ainakin ennen tiettyjä nykyajan keksintöjä se oli mahdollista...

Se joka oppii kiillottamaan ulkokuorensa on joka tapauksessa monissa asioissa aina askelen edellä muita ja saa lähes loputtomiin anteeksi. Mutta mitä tapahtuukaan, jos koko ikänsä pelkkää itsehillintää harjoitellut oppii aivan yhtäkkiä näyttämään tunteensa?

[Lähtöruutu]

Mielenkiintoisia ajatuksia TiiaStiinalla. Ennen maailmassa oli helpompaa päästä eroon vakavasti pieleen menneistä ihmissuhteista vaikkapa uuden nimen ja sotun kanssa. Vaan entäpä nyt, esimerkiksi AA:n lapsilla tulee olemaan tosi vaikea irrottautua kokonaan menneisyyden haamuista, jos niin tahtoisivat. Muut muistavat, ja Ihmisten löytäminen on nykyään valitettavan helppoa.

Voikohan tunteita oppia ilmaisemaan ykskaks? Ennemmin tulee mieleen kattila, jossa paine saattaa kasvaa ja kasvaa, kunnes paine käy liian suureksi ja poksahdus on sen mukainen. Täytyy toivoa, että tällaisilla painekattiloilla olisi joku "paineventtiili", sellainen joka ei kauheasti tuhoaisi ympäristöään.

[TiiaStiina]

Kiitos Lähtöruutu! Sitä oikeasti tarkoitin: paineet poksahtivat. Mutta myös uuden asian oppiminen, siis silloin kun on kirjaimellisesti kyse jonkin taidon harjoittelusta, voi aluksi johtaa liioitteluun, ja tietysti asioita myös harjoitellaan liioittelemalla jotain tarkoituksella (esim. musiikissa).

Muistan esimerkiksi kun eräs opiskelukaverini havaitsi yhden sellaisen lainalaisuuden jota ei ollut aikaisemmin tajunnut ja hän innostui siitä alkuun niin että kaikki meni hänellä jonkin aikaa överiksi. Alkuinnostuksen mentyä ohi hän oppi hyödyntämään ko. tietoa ja hänestä tuli siinäkin asiassa hyvin taitava. Tunteiden ilmaisukin on taitolaji (tökeröt virheet ovat silti tökeröitä jne., en siis puolustele).

Paineventtiileitä tarvitaan, joo!

[Severin A]

Pitkin matkaan on väläytelty AA:n kärsivän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, vaikka mm. Vaasassa tehty mielentilatutkimus ei tätä tue. Kaikki tunnekylmyys tai empatiakyvyttömyys ei ole merkki narsistisesta persoonallisusúshäiriöstä. Narsistien Uhrien Tuki ry:n sivulla löytyy seuraavanlainen listaus:

"Jotta potilaalla voidaan diagnosoida narsistinen persoonallisuushäiriö, tulee hänellä toteutua vähintään viisi kohtaa seuraavista DSM IV-luokituksen kohdista jotka ovat:

Henkilöllä on suuret käsitykset itsestään, hän voi liioitella lahjoillaan ja saavutuksillaan sekä odottaa perusteettomasti muiden pitävän häntä ylivertaisena.
Henkilö keskittyy ajatuksissaan jatkuvasti mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta.
Henkilö uskoo olevansa jotenkin erikoinen ja ainutlaatuinen, kokee että häntä ymmärtävät vain muut huomattavat henkilöt ja instituutiot, joiden kanssa hänen tulisi olla tekemisissä.
Henkilö vaatii korostunutta ihailua.
Henkilö kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun ja saamaan toiveensa täytettyä
Henkilö käyttää häikäilemättömästi muita hyväkseen.
Henkilöllä on empaattisuuden puute: haluttomuus huomata toisten tunteita ja tarpeita tai eläytyä niihin.
Henkilö on usein kateellinen muille tai uskoo myös muiden kadehtivan häntä.
Henkilö on ylimielinen, hänellä on röyhkeä käytös tai asennoituminen."

Täyttyvätkö AA:n kohdalla vaaditut vähintään viisi listassa mainittua kohtaa?

http://narsistienuhrientuki.yhdistysava ... yleisesti/

Tuo linkin takaa löytyy hyödyllistä tietoa, jos on kiinnostusta tietää enemmän narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Nykyään tuntuu olevan trendi lakaista kaikki itsekkyys/empatian puute/ muiden hyväksikäyttö jne yleisnimityksen narsismi alle. Narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin kyseessä vasta, kun vähintään ne viisi kohtaa listalla olevista toteutuu. On kuitenkin totta, että nykyään on nähtävissä erilaisten persoonallisuushäiriöiden kasvua ja juuret johtavat vuosikymmenten taa, jolloin sodankäynyt sukupolvi kasvatti sota-ajan traumatisoimana lapsensa. Yhteiskuntarakenne hajoitti ikiaikaisen agraarisen perhe- ja sukukeskeisen elämän ja leivän perässä matkattiin kauas vieraisiin ympyröihin; nukkumalähiöt täyttyivät niin eteläisessä Suomessa kuin Ruotsissa. Jokaisella on toivottavasti käsitys siitä miten yhteiskunta koki mullistavia muutoksia sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Nyt siis niitetään sitä mitä viljeltiin kauan sitten...

[pikasso]

En näkisi, että narsistinen persoonallisuushäiriö olisi tapahtumien taustalla.

Severin A:

Yhteiskuntarakenne hajoitti ikiaikaisen agraarisen perhe- ja sukukeskeisen elämän ja leivän perässä matkattiin kauas vieraisiin ympyröihin; nukkumalähiöt täyttyivät niin eteläisessä Suomessa kuin Ruotsissa. Jokaisella on toivottavasti käsitys siitä miten yhteiskunta koki mullistavia muutoksia sotien jälkeisinä vuosikymmeninä.

Tuosta ylläolevasta. Jos lähdettäisiin tutkimaan sukuja Auer ja Lahti niin veikkaisin ettei alun mainittu lähtenyt mihinkään ja jälkimmäiset koki ne mullistavimmat muutokset. En tiedä, mutta jo lähtökohdat voivat aiheuttaa todellista vittumaisuutta ja ylemmyyden tunnetta, sekin voi periytyä.

[Tara]

Jos Auer ei ole jollain tapaa narsistinen persoona, niin sitten ei kyllä ole kukaan.. Löytäisin heti paikalla ainakin kuusi ellei seitsemän Auerille ominaista narsistista piirrettä (käyttäytymisessä, toimissa, teoissa, ideoissa)

En aivan jaa tuota 'höyrypannuteoriaa'. Kaikki me ollaan koettu jotain vääryyttä lapsuudessa, esim ainakin vauvaiässä, pistelty rokotteita vaikka kuinka monta kertaa, pakotettu 'käyttäytymään' kiltisti, pyytämään anteeksi, ym 'pakkosyötetty' tie miten monta epämiellyttävää asiaa, 'aivopesty' uskomaan että isä/äiti tietää paremmin jne.

On olemassa aivan hirveitä lapsuuden- kohtaloita, kumman vähän noita silmittömiä ja todella raakoja murhia kuitenkin tehdään.

Ennemmin uskon jonkinlaiseen (mentaalin) mielen syvyyksiin, 'kovalevylle' ujuttautuneeseen virukseen, joka sopivissa olosuhteissa alkaa toimia itsestään, vääristää maailmankuvaa, niin että lopulta yhteiskunta muuttuu vihamieliseksi 'minua kohtaan'. Viranomaisista tulee vihollisia, veronmaksusta vääryyttä yrittäjiä kohtaan, yhteiskunnasta vihoviimeinen 'holhousyhteiskunta', joka asettaa vaikka mitä rajoja sille mitä omille lapsille saa tehdä ja miten heitä saa kohdella,esim. Auer ei esittänyt mitään sitä vastaan, että Jukka laittoi lapsia joskus kylmään suihkuun. Miksi? Anneliko raportoi lapsista Jukalle kun tämä tuli illalla kotiin? - Kaikilla meillä varmaan jokin tuollainen pikkuviruksen piru on jossain, jos ei muuten niin uinumassa. Harvemmilla se kuitenkaan koskaan herää tai saa aikaan mitään todella kauheaa, siis toisille ihmisille.(Eikö se ollut höyrykoneen keksimisen aikaa, uusinta teknologiaa silloin, kun Freud käytti tuota höyrypannu-analogiaa?) Sisäiselle pikkupirulle, mentaalivirukselle ei ehkä pitäisi antaa ruokaa? Mihinkä se tyytyy, kun niitä aivan ensimmäisiä turhautumisen ja suuttumuksen hetkiä ei enää edes muista? Osoite on aina väärä, puranpa tuota höyrypannuani vaikka kuinka.

Minusta Auer ei juuri ole osoittanut viitteitä altruismista. Hän oli kyllä valmis vaikka kuolemaan lastensa puolesta.. (vaiko kotiäitiysaatteen, sen että äidin on saatava päättää mikä on omilla lapsille parasta?)

Liekö pitänyt itseään myös jollain tapaa edelläkävijänä, kirjoittaessaan kotiäitiyden sekä koti-isyyden puolesta ja esitti arvion, että 'mitä paremmissa varoissa olevat edellä' sitä suuren massat perässä.. lauseen jatkossa on totetamus, että tämän mahdollistaa se että 'elintaso nousee'. Miten se tuosta vain nousee? Anneli d'Arch?

Suuruuden hullua jossain määrin, ideoitten suhteettomuutta..Kuka tekee ne työt, joita netitse ei voi tehdä? Myös puhe vähemmän varakkaista 'suurina massoina' on alentavaa. Tottahan se on että erittäin varakkaita on aika harvassa, mutta kuuluiko Auerin perhe näihin?

Auer olisi ollut valmis sysäämään päivähoitosysteemin roskiin, se kun kuului ilmeisesti niihin ns 'mennyttä maailmaa varten rakennettuihin tukisysteemeihin', joitten hidasta 'murentumista' hän 'tuskitteli'. Piti omaa äitiä (siis itseään ainakin) lastensa parhaana asiantuntijana, ja laittoi lainausmerkkien väliin lapsiasiantuntijat (luotammeko enemmän lasten omaan äitiin vaiko"asiantuntija-hoitajiin?". Ylimielistä. Eikö se Olli Stålströmin saanut syytteen ('kunnianloukkauksestako?), kun oli käyttänyt väitöskirjassaan nimeltä mainitun henkilön tutkija-tittelissä lainausmerkkejä (OS voitti oikeuden käynnin lopulta). Oliko Auerin perhen jollain tapaa ns varakkaampaa väkeä, vai esittikö hän vain sellaista - kuin myös 'asiantuntijaa', esim laihdutuksen alalla. Hassua jotenkin, että hänen toisella tuohonikaan ylläpitämällään sivustoööa jakeli kermakakku-, muffinssi- ym sörsselioheita. Dieettiohjeet olivat maksullisia.

Lisäksi mehutestit kertovat aika suurista luuloista omasta anlyyttisyydestä.
JJ:n arvioiminen poliiseista älykkäimmäksi ei osoita suhteellisuuden tajua.

hitsi, piti vielä kirjoittaa joistain agraariyhteiskunnan ilmiöistä.. stoppi tähän!

Juu, en ole pyhimys, *on Anneli sanonut. Voisko narsisti tehdä edes tuota myönnytystä?

*.. mutta mitään sellaista en ole tehnyt, että minut pitäisi sen takia vankilaan laittaa (viime syksynä TV-haastattelussa, muistaakseni.

[Tara]

Laitan nyt sitten jatkoa: kyökkisosiologiaa + kyökkipsykohistriaa

Severinin postia lukiessa alkoi mietityttää..


Agraariperinteen auvoisuudesta.

Se oli kovaa aikaa mm vanhuksille ja sairaille, orvoille, yksinäisille - näitäkin oli (kiertävät kausityöntekijät, eivät millään lailla järjestäytyneitä). Moni vanhus vain ajettiin tai vain joutui lähtemään kerjuulle, kun huutolaiskaupoissa eivät kenellekään enää kelvanneet edes ilmaiseksi. Oikeudenkäyntipöytäkirjat kertovat karua kieltä: yleisin syytteen nostamisen aihe oli suvun sisäiset riidat, syytinkioikeudenkäynnit. Iäkkäät vanhemmat nostivat syytteen lapsiaan (poikiaan ja miniöitään) vastaan, jotka eivät olleetkaan pitäneet lupaustaan rakentaa vanhemmille oma mökki, kun lapset saivat haltuunsa pellot ym, kun vanhemmat eivät enää talon töihin kyenneet. Vain vanhin poika oli oikeutettu perintöön, tytöt eivät perineet mitään. Pahimmillaan naiset (emäntä ja piiat) ja tyttäret olivat lähinnä isännän omaisuutta, itsenäisiä naisten ammatteja ei juuri ollut? Hm..kätilöt? ..en muista nyt.. Mieron tie oli monen sairaan, myös orvoiksi jääneitten lasten kohtalona. Lapsen surmat olivat yleisiä. Yksinäinen äiti oli mahdottomuus. Suvun maine oli a ja o, sekä miehen kunnia. Lapsi- ja vanhushuutokaupat tuottivat lähes ilmaista työvoimaa talollisille. Kampurajalkaisia ym kehitysvammaisia pidettiin navetan perällä piilossa (vielä 1900 alussa, tunsin 1950-60 yhden perheen, jossa oli tällainen kampurajalkainen isän veli, kasvanut navetan perällä lapsuusiän ja nuoruuden, mies oli äärimmäisen älykäs, itseoppinut sivistynyt, eli ei tullut rikollista, erakko kyllä). Tutkimukset ovat osoittaneet että perheen yhtenäisyys on suurelta osalta myytti, samoin kuin se että äidit olisivat olleet ennenvanhaan lasten kanssa kotona, ja että vanhuksia kunniotettiin.

Kaupungistuminen mahdollisti leivän myös niille, joille perintöä ei riittänyt, tai vaikkapa yksinäiselle äidille, tai perheelle josta isä oli vaikkapa kuollut. Eikä niitä metsiä eikä peltojakaan kovin monen sukupolven ajaksi riittänyt aina uudelleen jakaa. Esim Pohjanmaan häjyt olivat aikansa turhautuneita, perinnöttömiä, kouluttamattomia poikia, äityivät riehumaan kuin terroristit, pahoinpitelivät ihmisiä, varastivat hevosia ja juoksuttivat ne kuoliaaksi - monet heistä lähtivät Amerikkaan, mutta monet rauhottuivat kun mm herännäisyys tarjosi väylän purkaa turhautuneisuus, saada anteeksi, katua ja surra(Heikki Ylikangas, sosiologi - Juha Siltala, psykohistorioitsija, Miehen kunnia, Suomalainen häpeä) .
Topeliuksen sadussa pikkupoika poika vuoleskeli laudanpalaa. Isä tuli häneltä kysymään mitä hän tekee. Poika sanoi vuolevansa kaukaloa, ja kertoi: ”Kun sinä tulet vanhaksi, minä panen sinut ovensuuloukkoon syömään tästä kupista.” Hampaaton ja hauras isoisä kun söi niin epäsiististi, ettei häntä suinkaan voinut ruokapöydän ääreen päästää, vaan kaukalon.

PS: Mutta se, Severin A, on totta, että sotien aika on varmasti vaikuttanut monella tapaa meihin suomalaisiin, siis siihen sukupolveen, joka syntyi sotien jälkeen, eikä ainoastaan ja vain siihen ns suureen ikäluokkaan, vaan myös sitä seuraavaan sukupolveen.

Tosiaan, me muuten ei tiedetä yhtään mitään Auerin vanhemmista, emme myöskään Jukan - hm...Minun mielestä ei tiedetä. Parempi kenties niin.

No tulihan tähän postiin sana Auer, jopa kaksi kertaa.

edit: korjasin vuosiluvun 150. piti olla 1950!

[Severin A]

Raotettakoon sen verran persoonani yksityistä puolta, että minulla on ollut tilaisuus seurata narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivää (oikeasti hän ei kärsinyt mistään, vaan vika oli aina muissa ja he kärsivät) henkilöä perhepiirissäni ja AA.sta en löydä muuta yhtäläisyyttä kuin tuon tunnekylmyyden/empatiakyvyttmömyyden. AA:n elämä neljän seinän sisällä lähes erakkona ei istu siihen narsistin ehdottomaan tarpeeseen ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka ikään kuin heijastavat narsistin vaatimaa ihailua itseään kohtaan. Narsisti kaipaa jatkuvasti muita ihmisiä ikään kuin peileksi, jotta narsisti voi katsella itsensä luomaa täydellistä ja erinomaista kuvaa itsestään. Ilman ihanaa kuvajaistaan narsisti on vain se oma pieni ja surkea itsensä. Narsismin synty nykyteorioiden mukaan liitetään varhaislapsuuteen ja nimenomaan lapsen äitisuhteeseen. Hyvinkin voisi AA:n kaltaisten äitien lapsista löytävänsä potetiaaleja tulevaisuuden narsisteja. Suosittelen lukemaan ajatuksella tuosta edellisessä postauksessa olen linkin takaa enemmän aiheesta.

Agraariaikakauteen täytyy muistaa lisätä luokkayhteiskunta, joka pääpiirteiltään Suomessa katosi unholaan vasta 70-luvun aikana. Jokaisella oli mahdollisuus pyrkiä säädyssään korkeimmalle oksalle, mutta moni tyytyi tilanteeseensa, kunhan mahan sai täyteen ja oli katto päänpäällä. Maaseudun eliittiä edustivat talolliset, joilla oli yleensä perittynä talo ja sen maat. Seuraavaksi alemmalla olivat torpparit. Heikoimmilla olivat ne, jotka eivät olleet saaneet itseään sidottua maahan syntymän tai torppakontrahdin kautta. Heidän jäljessään itselliset (suutarit, räätälit, sepät jne). Naisia toimi itsellisenä pyykkäreinä, kutojina jne. Alemmaksi mennessä piiat, rengit, muonamiehet... Jokaisella oli paikkansa omassa yhteisössään ja kulttuurissaan.

Nykyajan huutolaisia ovat vanhukset, vammaiset ja sairaat. Se taho saa ne hoitaakseen, joka jättää halvimman tarjouksen. Systeemi säilyy, nimitykset vain muuttuu. Tämänä päivänä vammaisia 'kampurajalkoja' ei piilotella navetoiden perällä, kunhan niiden asuntola ei ole meidän naapuriin ettei asuntojen arvo laske. Kerjäläiset tunnetaan nykyään paremmin toimeentulotukiasiakkaina. Maailma ei ole muuttunut menneistä ajoista. Asioden nimitykset sen sijaan ovat.

Ei ole kaukana takana ajat, jolloin sinut määriteltiin isäsi ja hänen ammatin mukaan. Veikkaisin, että tänäkin päivänä monen perheen sisäiseen dynamiikkaan heijastuu puolisoiden taustat lapsuudenkodista. Vaikka enää harvoin puhutaan esim. työläiskodin kasvateista, heijastuu tuo 'henkinen perimä' mm. siihen miten lapsia kannustetaan tai ei kannusteta opiskeluun. Tai siihen painottuuko opiskelu 'kirjaviisauteen' vai 'käytännön ruumiilliseen työhön'.

JL:sta on minulle kehittynyt kuva empaattisesta, joskin jokin verran vaativasta ihmisestä, joka on sosiaalinen ja ihmisten kanssa hyvin toimeentuleva. Entä sitten AA? Hänen kohdallaan kokonaista kuvaa en saa syntymään. Jollain tavoin huomiota herättämätön hissukka, jolle äitiyden myötä kasvaa utopistinen, uskonnonomainen käsitys kotiäitiydestä, jopa siinä määrin, että pääasia eli lapset jäävät aatteen jalkoihin. Uskoisin hänen olleen isänsä väheksymä ja tästä heijastuisi myös tämä avioliitossa väheksytyksi tulemisen tunne. Vasta aatteensa ja agendansa myötä hän koki tulleensa huomioiduksi. Tätä huomiohakuisuutta näen hänen esiintymiseessään tänä päivänä oikeudessa. Kehon kieli kertoo terävin ja nykivin 'linnunliikkein' hissukasta, joka on vihdoin päässyt parrasvaloihin ja huomion keskipisteeseen. Hinta tälle huomiolle on ollut vaan aivan liian kallis...

[Eimi]

AA:n elämä neljän seinän sisällä lähes erakkona ei istu siihen narsistin ehdottomaan tarpeeseen ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka ikään kuin heijastavat narsistin vaatimaa ihailua itseään kohtaan.

AA kuitenkin haki tätä ihailua netissä, jossa kykeni luomaan itsestään juuri sellaisen kuvan kuin halusi. Aika valikoidusti hän edelleen itseään tuo mediassa esiin.
En ole lainkaan varma, tulisiko narsistisuus edes mielentilatutkimuksissa ilmi, etenkään kun tutkimukset kestävät vain muutamia viikkoja. Kuten tiedät, jos olet narsistin pauloihin joutunut, narsistin tunnistaa yleensä vasta jopa vuosien päästä.

[Tara]

Severin, muinoin (ehkäpä viittasin kaukaisempaan aikaan) oli kyllä äärimmäisen hankalaa yksinäisen pärjätä omillaan, oli mies tai nainen. Tottahan se jossain määrin on, että nimet muuttuu vain, ja niillä peitellään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään. En sentään pidä nykymaailmaa pahempana kuin tuota muinaista. Mitään kulta-aikaa ei menneisyydessä ole koskaan ollut, minun mielestä. Kaikille ei koskaan ole ollut jotain paikkaa, ...no, metsän kätkö kenties, kiven kolo, kannon juuri, sammaleen alla..kaikkein avuttomimmille. Lapsen (sylilasten) surmat nyt ainakin ovat vähentyneet rajusti! Tästä ei pääse mihinkään. Lapsia pidetään nykyään sentään lähes ihmisinä. Tässä mennään tietenkin toisinaan aivan äärimmäisyyksiin, lapsia lähes palvotaan. Kun vain jokin halutaan leimata äärimmäisen tärkeäksi, silloin vedotaan lapsiin. Ja eikö noista diktaattoreista, aika monesta ole olemassa kuvia, joissa heillä on lapsi sylissään tai he ovat lasten ympäröimiä. Lasten on tulevaisuus!!

Severiniltä tämä tämä:

..utopistinen, uskonnonomainen käsitys kotiäitiydestä, jopa siinä määrin, että pääasia eli lapset jäävät aatteen jalkoihin.

.. joo, tuota yritin joskus sanoa, mutta se oli silloin kun ei vielä ollut aavistustakaan mitä perheen lapset ovat joutuneet kärsimään, ja mitä pelkäämään.
Tuota Auerin pään nytkähtelyä on täällä ihmetelty.. mutta.. olkoot. Ei kai siitä mitään ihan varmaa voi sanoa, mutta jotain se kertonee mielen liikkeistä, Auerin perimmäisistä tunnelmista, ehkä vaivaantuneisuudesta tms. Mutta mistä syystä oikeastaan, 'voi miten tyhmää, ne ei tajua miten suuremmoinen ihminen minä olen'?? Minusta Annelista on kaiken aikaa kuin paistanut esiin jotenkin takaperoinen asenne koko maailmaa kohtaan. Mikään mistä hänelle ei ole hyötyä ei ole hänelle minkään arvoista, kirjaimellisesti. Mutta tottakai, aina kun vain mahdollista, hän vetoaa johonkin sovinnaiseen, siis jos siitä on hänelle jotakin etua..

Tara 7.jouluk 2010:

Annelia nimitetään joillain keskustelupalstoilla 'tasa-arvon vastustajaksi ja miehiä vihaavaksi feministiksi ja vihanlietsojaksi'. Olen samaa mieltä. Ja enemmän: utopistifemakko, ei siis mikään varsinainenfeministi edes. ....A on kuin karismaattisen lahkon johtaja:kääntää selkänsä yhteiskunnalle, koska vihaa yhteiskuntaa, kritiikki kiellettyä ja se torjutaan, rahaa pitää tulla, ulkokuoren on oltava moitteeton. Ilmankos hänellä on aivan seurakuntaakin, kritiikittömiä puolustajia.

[cicero]

Anneli ympäröi itsensä ihmisillä, lapsillaan sekä miehellään. Ei hän siis yksinään ollut vaan hänellä oli koko palveluskunta kotona ja alamaiset netissä. Hän antoi netin kautta itsestään valheellisen kuvan keräten tietynlaista groopiejoukkoa siellä ympärilleen.

Feministiä en saa hänestä millään sillä hän on selkeästi erittäin halukas alistumaan ja pariutumaan sekä sitomaan miehiä itseensä. Hän halusi alunperin jäädä kotiin tekemään lapsia mutta huomasi ettei sillä tavalla lohjennut kuningattaren paikkaa tässä sivilisaatiossa. Kyse on alistuvaisuuteen taipuvasta naisesta jonka alistuvaisuutta ja anteliaisuutta ei mies osannut kunnioittaa vaan sitä vastoin halusi merkitä kengänkuvalla eukon kannikkaan ja sen jälkeen kävellä ulos ja hävitä tämän elämästä.

mitäs luulette että miltä Annelin tulevaisuus olisi hylkäyksen jälkeen näyttänyt...

[Severin A]

AA:n elämä neljän seinän sisällä lähes erakkona ei istu siihen narsistin ehdottomaan tarpeeseen ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka ikään kuin heijastavat narsistin vaatimaa ihailua itseään kohtaan.

AA kuitenkin haki tätä ihailua netissä, jossa kykeni luomaan itsestään juuri sellaisen kuvan kuin halusi. Aika valikoidusti hän edelleen itseään tuo mediassa esiin.
En ole lainkaan varma, tulisiko narsistisuus edes mielentilatutkimuksissa ilmi, etenkään kun tutkimukset kestävät vain muutamia viikkoja. Kuten tiedät, jos olet narsistin pauloihin joutunut, narsistin tunnistaa yleensä vasta jopa vuosien päästä.

Tämän allekirjoitan täysin! Toisille ei edes vuosikymmenet narsistin kanssa paljasta karua totuutta. Mietin tuota AA:n virtuaalista elämää ja mahdollista ihailua netin kautta. Narsisti kun tuppaa olemaan mielellään framilla ja saada sen ihailun ja saavutustensa kunnioituksen face to face -tilanteessa. En osaa nyt 'kylmiltään' muodostaa kuviota, jossa narsisti saisi luomansa virtuaaliminän kautta tarvitsemansa heijasteen omasta erinomaisuudestaan. Pitänee asiaa pohdiskella...

Tara kirjoitti:
"Severin, muinoin (ehkäpä viittasin kaukaisempaan aikaan) oli kyllä äärimmäisen hankalaa yksinäisen pärjätä omillaan, oli mies tai nainen. Tottahan se jossain määrin on, että nimet muuttuu vain, ja niillä peitellään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään. En sentään pidä nykymaailmaa pahempana kuin tuota muinaista. Mitään kulta-aikaa ei menneisyydessä ole koskaan ollut, minun mielestä. Kaikille ei koskaan ole ollut jotain paikkaa, ...no, metsän kätkö kenties, kiven kolo, kannon juuri, sammaleen alla..kaikkein avuttomimmille. Lapsen (sylilasten) surmat nyt ainakin ovat vähentyneet rajusti! "

Nyt kun liikutaan tällä minun leipäpuuni aiheen alueella, ehkä datan liian suuri määrä ei saa (taas kerran) minua tiivistämään satojen vuosien historiaa lyhyesti.

En todellakaan ajattele menneitä karuja aikoja mitenkään kultaisina aikoina. Eläminen oli kovan uurastuksen takana etenki agraariyhteisöissä. Valtaa pitivät niin maallinen valta kuin hengellinen valta. Tuolloin Paasilinnan kirjassa Jäniksen vuosi kuvattu korpeen pakoon karua maailmaa irtiotto ei ollut edes teoriassa mahdollinen. Maallinen valta velvoitti jokaisen sielun työtekoon tavalla tai toisella. Vaihtoehtona oli irtolaisuus, josta päätyi vankilaan. Henkisen vallan saatua syntymän kirjatuksi kirjoihin ja kansiin ei sieltä ollut mahdollisuutta kadota teille tietämättömille. Sielunpaimenet myönsivät muuttokirjan, jos siirryit seurakunnasta toiseen. Jos muuttokirjaa ei ollut, oli henkilö irtolainen ja silloin mukaan tuli maallinen valta vankiloineen. Maassa kiinni oleva väestö taloineen ja torppineen, majoitti ja kokonaan tai osin työllisti nekin, jotka olivat yksinäisiä ja perheettömiä. Luoja(kaan) ei laiskoja ruokkinut, joten leipänsä eteen jokainen teki työtä tavalla tai toisella. Poikkeustilanteita muodostivat vain suuret nälkävuodet ja sotatilat, jolloin kansa vaelsi suurina joukkoina joko ruuan perässä tai vieraan vallan sotilaita julmuuksineen. Nämä olivat äärimmäisiä poikkeustilanteita.

Lasten surmat tuolloin olivat osin ankarien lakien aiheuttamia (naimattomille maallinen ja kirkollinen rangaistus), mutta myös nälkärajoilla eläville perheille keino pitää edes osa lapsista elosssa. Naimattomien naisten lapsia ei enää virallisesti leimata kutsumalla niitä äpäriksi eikä niiden äitejä ruoskita kirkomäellä. Suvaitsevaisuus on onneksi tätä päivää. Ja lapsilukua rajoittamaan on inhimillisempiä keinoja kuin vastasyntyneen makaaminen kuoliaaksi. Parempaan suuntaan ovat asiat näiltä osin muuttuneet. Silti tätä päivää on vanhusten, vammaisten ja sairaiden hoidon ja huolenpidon 'huutokauppaus' ja halvimman tarjouksen tehnyt voittaa. Kuinka sivistynyttä sitten on vanhusten kiintiövaipat ja näännyttäminen ravinnonpuutteella kuolemaan. Tai kuinka nyt edetään seitsemän peninkulman saappailla terveydenhoidossa kahtiajakoon, jossa kelvollista ja nopeaa hoitoa saa vain rahalla ja rahattomat eli köyhät jonottavat kunnallisissa hoitojonoissa.

Edit punakynämerkintä by Severin