sorsake kirjoitti:Tuntematta kovin syvallisesti ampumaharrastusta pari kysymysta:
1) eiko lupamenettelyssa voitaisi kuitenkin vaatia ainakin tietyn aikaa jatkunutta harrastusta (esim. 6 kk tai vuosi, vahintaan x harjoituskertaa ja y laukausta tms.)?
Nykyinen käytäntö on, että muiden kuin aloittelijoiden urheiluammunta-aseiden lupia myönnettäessä tai määräaikaisia lupia uusittaessa pitää löytyä "luotettava selvitys" harrastuksesta, mutta mitään selkeitä rajoja ei ole, eikä kukaan ole tietääkseni julkaissut juuri tuota asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä. Yleisesti ottaen hallinto-oikeuksien ratkaisuista aseasioissa on hirveän niukalti helposti saatavaa (siis käytännössä verkkoon koottua) tietoa.
Koko "selvitys harrastuksesta" -asia on luvattoman heikosti määritelty ampuma-aselaissa tai -asetuksessa ja olisi mielestäni tarkennuksen tarpeessa. Vaikka se ei käy ehdotuksestasi suoraan selville, oletan kuitenkin, että se saattaisi ketjun aiheesta johtuen koskea myös aivan ensimmäistä hankkimis- tai rinnakkaislupaa.
Siinä ongelmana on, että toisten aseilla harrastuksen aloittaminen asettaisi kansalaiset keskenään eriarvoiseen asemaan. Kaupallisia aseita vuokraavia ratoja on Suomessa tietääkseni vain kolmessa suurimmassa kaupungissa. Seuroilla on joitakin aseita lainattavaksi, mutta niiden järjestäminen aloittelijoiden käyttöön jatkuvasti ympäri vuoden on logistiikkaongelma. Kolmas vaihtoehto on yksityisten omistamat aseet, joita voi antaa tuttujen käsiteltäväksi ollessaan itse paikalla.
Jos mitään näistä ei ole kohtuullisen matkan ja vaivan päässä käytettävissä, harrastusta ei voisi aloittaa mitenkään.
sorsake kirjoitti:2) onko poliisin todella pakko myontaa lupa jos yksiselitteista epaamisperustetta ei ole?
Kyllä ja ei. Ei sikäli että laki antaa poliisille harkintavallan, mutta kyllä sikäli, että kansalaisia pitää edelleen kohdella tasapuolisesti eikä mielivaltaiseksi ja virkamiehen päätöksen on perustuttava juurikin johonkin yksiselitteiseen. Tämän poliisin liian laajan harkintavallan aiheuttaman ongelman korjaamiseksi sisäministeriö on laatinut sen yhtenäistämisohjeen, jonka tarkoitus on yhdenmukaistaa kirjavia käytäntöjä, jotka eivät ole perustuneet mihinkään tarkkoihin sääntöihin tai toimintamalleihin.
sorsake kirjoitti:Eiko lupien myontamisessa voida kayttaa tilannekohtaista harkintaa? Jos joku ilmoittaa hakijan olevan meilenterveydeltaan epastabiili, kirjoitelleen terrorismiuhkaa huokuvia juttuja internetiin tms. eiko poliisi silloin voi perustellusti evata luvan tai viivyttaa sen myontamista (tai ottaa luvan pois jos sellainen on myonnetty)?
Jos joku muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö ilmoittaa, niin ensisijassa asiasta pitäisi saada asiantuntijan lausuntoa varten henkilö tarkempiin tutkimuksiin. Poliisi voi kyllä viedä aseet takavarikkoon tilapäisesti (oikeammin kyseessä on "väliaikainen haltuunotto" tai "poliisimiehen suorittama pois otto",
AAL 92 §) jos on joko "
perusteltu syy epäillä" tai "v
äärinkäytön vaara on ilmeinen".
Epämääräiset "terrorismiuhat Internetissä" voivat käsittääkseni johtaa lailliseen lupien perumiseen vain mikäli niistä langetetaan jonain muuna rikoksena tuomio (esim. laiton uhkaus) tai ainakin syyttämättäjättämispäätös, jossa kuitenkin todetaan rikoksen tapahtuneen.
sorsake kirjoitti:Nimittain kun esim. mielisairaus on kaiketi ihan pateva epaamisperuste. Tarkistus haettaessa tehdaan tietysti olemassa olevista rekistereista, mutta eihan koko saannossa olisi mitaan jarkea jos hakemishetkella luottavissa olevat rekisteritiedot (eika reaalimaailman tilanne, tuollainen asiahan voi muuttua koska tahansa) olisi se ainoa hyvaksyttava peruste...
Nykyisen järjestelmän ongelma on mielestäni vain se, etteivät kallonkutistajat ole velvoitettuja ilmoittamaan poliisille aselupien haltijoiden mielenterveysongelmista. Toisaalta tämän ilmoitusjärjestelmän toteuttamisessa on myös monia käytännön
ongelmia. Yksi pahimmista on se, että ilmoitusvelvollisuus saattaa pelottaa aselupien haltijat menemästä psykiatrin pakeille ollenkaan, jolloin seuraukset voivat olla vakavammat (esim. itsemurha, joita kuitenkin tehdään n. 8 kertaa sen verran kuin henkirikoksia ja n. 130 kertaa sen verran kuin henkirikoksia luvallisella ampuma-aseella).
sorsake kirjoitti:Luulisi, etta luvan voi evata myos minka tahansa epaillyttavan seikan perusteella (esim. jos kay ilmi, etta hakija n lahipiirissa on epaillyttavia henkiloita)?
Tämä on nykyisen käytännön perusoikeuksien kannalta ongelmallisin kohta. Poliisi voi nimittäin yhtenäistämisohjeiden nojalle evätä luvan jos hakijan lähipiirissä on mm. lupansa menettäneitä tai huumausainerikoksiin syyllityneitä:
SM-2006-02043/Tu-51 kirjoitti:Perusteltu epäilys ampuma-aseen joutumisesta vääriin käsiin voi syntyä tilanteessa, jossa luvanhakijan kanssa yhteistaloudessa asuu henkilö, jolta ampuma-aseen hallussapitoluvat on jouduttu peruuttamaan lähimenneisyydessä tai joka muutoin käyttäytymisensä perusteella itse ei voisi saada laillisesti haltuunsa ampuma-aseita.
...
Samoin riski ampuma-aseen joutumisesta vääriin käsiin on suuri, jos aselupa myönnetään henkilölle, joka liikkuvat väkivalta- tai huumausainerikoksiin syyllistyneiden henkilöiden lähipiirissä. Aselupa tulisi tällöin hylätä, vaikka hakija itse ei olisikaan syyllistynyt sellaisiin rikoksiin, jotka olisivat esteenä aseluvan antamiseen.
Näille ohjeille sisäministeriön arpajais- ja asehallintoyksiköllä ei ole ollut esittää mitään oikeuskäytäntöä ja pitäisin edellä lainattua lainmukaisena käytäntönä vasta kun siitä on valitettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja sieltä on tullut kantelun hylkäävä päätös.
Omaan oikeustajuuni ei ainakaan mahdu että vastaavasti menettäisin autoni ja ajokorttini valtiolle, jos satun tuntemaan jonkun rattijuopon.