Lasten kertomukset

[Pieni liekki]

Valitettavasti aika on tehnyt tehtävänsä, eikä Anneli Auerin vanhimmalta tyttäreltä enää tulla saamaan tarkentavia havaintoja murhayöltä.

Näin tytär mm. todisti Vaasan hovioikeudessa tänä syksynä:
- muistaa, kun murhaaja lähti
- muistelee käyneensä kolme tai neljä kertaa makuuhuoneen suunnalla, mutta ei muista enää, mitä milläkin kerralla on tapahtunut
- ei muista enää, missä kohtaa on ollut puhelimessa
- muistelee käyneensä olo- ja makuuhuoneen rajalla kullakin kerralla
- ei muista, olivatko valot päällä tai ei, ei nähnyt hirveän hyvin
- tietää nähneensä tekijän
- ei muista enää kovin hyvin surmayön tapahtumia
- tytär muistaa, kun äiti katsoi etuovesta, milloin poliisit tulevat
- muisti asiat paremmin vuonna 2006
- ei muista nähneensä tekijän kasvoja
- kertoo nähneensä tekijän sivuittain

Muutakin tytär kertoo, mutta en ole ehtinyt kuunnella julkista todistusta kokonaisuudessaan. Mielestäni 28 euroa on halpa hinta siitä, että pääsee omin korvin kuulemaan, mitä todistajat ovat oikeudessa lausuneet. Eipä muuten nuo oikeussalinkaan äänityslaitteet mitään kovin hääppöisiä ole, kun esimerkiksi naispuolisen syyttäjän kysymykset Anneli Auerin tyttärelle jäivät lähes kuulumattomiin.

[awa]

Tuosta listasta voi helposti vahvistaa kohdat mihin Anneli Auer on päässyt vaikuttamaan.

Amanda "muistaa" muka varmasti ne kohdat mitkä ovat A.Auerin syyttömyyden kannalta tärkeitä!

[Spekultantti]

Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi, että Auerin ja häntä vankilan ulkopuolella auttavien motiivina on raha? Koska jos Auer nyt vapautettaisiin, hän saisi valtiolta niin isot korvaukset, että siitä riittäisi Bergille, Kukan siskolle ja tällekin hierojalle, joka tunnisti veitsen.

Ari Aueria syytetään, että pitäisi lapsia rahan vuoksi, mutta entä jos se onkin Anneli, joka haluaa vielä maksimaalisen julkisuuden lisäksi rahat. Omalla vinksahtaneella tavallaan hän uskoo, että tästä on tullut hänelle, entiselle mitättömälle kotiäidille, mittava ura.

[luxetveritas]

Vanhin lapsista (tuolloin 9-vuotias) on tämän casen keskeisiä ellei keskeisin todistaja. Hän on syytetyn AA:n lisäksi ainoa surmayön tapahtumien silminnäkijä (ellei väitettyä huppumiestä oteta lukuun). Syytetyn omilla kertomuksilla ei hänen syyttömyytensä/syyllisyytensä kannalta ole omassa asiassaan samanlaista todistusarvoa. Hänellä ei ole totuudessa pysymisvelvoitetta.

Olisin kiinnostunut siitä, miten vanhimman lapsen kahteen ensimmäiseen kuulemiseen (1.12. ja 7.12.2006) sisältyvät epäselvyydet ratkaistaan. Nämä ovat hänen kuulemisistaan luotettavimpia. Olen kuulemisten pohjalta koonnut tapahtumien kuvauksen: http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php?p=647489#p647489

Lapsen toistuvasti kertoma kolme käyntikertaa vanhempiensa makuuhuoneen (=takkahuoneen) rajalla rytmittää tapahtumia. Hänen esittämiensä muiden havaintojen sijoittaminen tähän ja keskinäinen järjestys sekä synkronointi häke-tallenteelta selvästi tunnistettavien asioiden kanssa on kuitenkin kysymys, johon toivoisin kommentteja.

--

OT: Ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja toimintansa taustalla. Raha on aika yleinen yllyke monen kohdalla, muttei ainoa eikä kaikkien kohdalla. Motiivien todentaminen on kuitenkin vaikeaa.

[Pieni liekki]

Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi, että Auerin ja häntä vankilan ulkopuolella auttavien motiivina on raha? Koska jos Auer nyt vapautettaisiin, hän saisi valtiolta niin isot korvaukset, että siitä riittäisi Bergille, Kukan siskolle ja tällekin hierojalle, joka tunnisti veitsen.

Ari Aueria syytetään, että pitäisi lapsia rahan vuoksi, mutta entä jos se onkin Anneli, joka haluaa vielä maksimaalisen julkisuuden lisäksi rahat. Omalla vinksahtaneella tavallaan hän uskoo, että tästä on tullut hänelle, entiselle mitättömälle kotiäidille, mittava ura.

On järkyttävää miten kertakaikkisen ilkeää tekstiä jotkut päästävät suustaan. Anneli Auer ei taatusti kaipaa yhtään sen enempää julkisuutta kuin mitä on tarpeen sen esille tuomiseksi, kuinka väärin häntä ja hänen perhettään on kohdeltu sen jälkeen, kun hän muuttui karmean surman silminnäkijästä teosta epäillyksi.

Totta kai Anneli Auer on oikeutettu korvauksiin, niin kuin olisit sinäkin, jos sinua olisi pidetty vuosikausia syyttömänä vankilassa ja nimesi olisi mustamaalattu perusteellisesti.

Onko sinulla, Spekultantti, hajuakaan siitä, mitä pitää sisällään käsite lähimmäisenrakkaus? Jos ei ole, niin kehottaisin ottamaan selvää. Minun oikeustajuni vastaista on Anneli Auerin tai kenen tahansa muun kiusaaminen. Toivon, että Ari Auer ja Anneli Auer saavat keskinäiset välinsä kuntoon viimeistään sen jälkeen, kun murhasyytteet Annelin osalta kaatuvat. Luulen, että välien selvittäminen on edellytys sille, että nuoremmista lapsista kasvaa aikanaan mieleltään tasapainoisia aikuisia.

[Marsii]

Onko kukaan tullut koskaan ajatelleeksi, että Auerin ja häntä vankilan ulkopuolella auttavien motiivina on raha? Koska jos Auer nyt vapautettaisiin, hän saisi valtiolta niin isot korvaukset, että siitä riittäisi Bergille, Kukan siskolle ja tällekin hierojalle, joka tunnisti veitsen.

Jos hovi toteaa Auerin syyttömäksi miehensä murhaan eikä valituslupaa myönnetä ja päätös jää lainvoimaiseksi, niin Auer saa tuskin senttiäkään korvausta vapaudenmenetysajalta. Auerhan on tuomittu lainvoimaisesti seksuaalirikoksista yli 7 vuoden vankeuteen, josta hän ensikertalaisena istuu alle 4 vuotta. Murha-ajan vankilassaoloaika vähennettäisiin tässä toisessa tapauksessa. Sen sijaan Auer luultavasti saa korvauksia liian pitkäksi venyneestä oikeudenkäynnistä, jos hän valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Otit puheeksi Auerin puolustajat. Todella moni ihminen puolustaa omalla nimellään ja kasvoillaan Aueria? Niina Berg, Jensin sisko Susanna, ohjaaja Pekka Lehto ja niin edelleen. Ja täällä minfon puolella Sisotalo. Kannattaa miettiä miksi nämä ihmiset puolustuvat Aueria, tuomittua hyväksikäyttäjää ja murhaajaa. Siksi, että he tietävät koko totuuden, myös salatut tiedot.

[sisotalo]

Ei tässä salaisia asiakirjoja tarvitse välttämättä tuntea. Minä aloitin järjestelmällisen julkisten videoiden katsomisella ja viimeksi kaikkien todistusten kuulemisen. Alusta alkaen oli olettamukseni, että Anneli Auer on syytön miehensä murhaan. Lähtökohta vahvistui oikeaksi jokaisen uuden tiedon myötä ja kun opin niitä yhdistämään loogiseksi kokonaisuudeksi. Tässä vielä uudelleen uusi johtopäätös 2014 salaisista todistuksista julkisuuteen jätetyn osan perusteella:

Vaasan hovioikeuden todistukset 2014 selventävät monta asiaa. Ari ja Minna auer käyttäyvät siellä asiallisesti niissä osin, jotka kuultiin yleisön paikalla ollen. Selitys tapahtuneelle löytyy psykologi Seppälän todistuksen alusta, joka saatiin kuulla salissa.

https://www.dropbox.com/s/y5ig23x1zkpri ... 4.mp3?dl=0

Hän on siis puolustuksen todistajien Santtilan ja Finnilän kouluttama. Hänet ja professori Piha kutsuttiin heti palaveriin poliisille katsomaan videot, jotka Minna ja Ari Auer olivat äänittäneet joko merellä tai siten kotiin tultua. He siis ilmeisesti vahvistivat, että lapset puhuvat totta ja saivat itse jatkaa kuulusteluja jo 17-18/08. Kuulustelujen tulokset saamme lukea, mutta kun Seppälä kommentoi työtään on se salaista.

Ymmärtääkseni koko vastuu "uusista todistuksista" Ulvilan surmassa ja vastuu uusista rikoksista, siis raiskauksista, lankeaa näiden psykologien kontolle. Epäilen onko Minna ja Ari Auerilla ollut mitään keskeistä osuutta. He veivät sen minkä lapset olivat sanoneet poliisille, ja sinne se olisi kuopattu ilman näitä psykologeja. Sellaisia ne ovat nämä nykyajan kallonporaajat.

Susanna Laune on veljensä asialla ja Niina Berg puolustaa ystäväänsä, valitettavasti nämä sidonnaisuudet ovat vieneet heidät vihamaan poliisia, syyttäjää, lehdistöä jne. Pekka Lehto on myös mennyt sille polulle. Filmi ei selventänyt tapahtumia Tähtisentiellä, mutta kysymyksessä on huomattavan filmintekijän taiteellinen näkemys, jota on kovasti kehuttu. Olisi toivonut, että hän olisi laskenut sen Ruotsin katsottavaksi kun täällä on vastaava oikeusmurha juuri paljastettu. Toisaalta on meitä omalla nimellä kirjoittavia nousemassa useampia. Olisi kyllä hyvä jos Naakkakin kirjoittaisi omalla nimellään, niin hänen tietojaan olisi voitu käyttää oikeudenkäynnissä.

Joku touhuaa salaisten asiakirjojen levittämistä, mutta ei niistä ole saatu apua kun ovat niin lehtimiesmäisiä ilman analyysia.

[Kuolemannaakka]

Toisaalta on meitä omalla nimellä kirjoittavia nousemassa useampia. Olisi kyllä hyvä jos Naakkakin kirjoittaisi omalla nimellään, niin hänen tietojaan olisi voitu käyttää oikeudenkäynnissä.

Joku touhuaa salaisten asiakirjojen levittämistä, mutta ei niistä ole saatu apua kun ovat niin lehtimiesmäisiä ilman analyysia.

Ei minulla tästä sen enempää tietoa ole kuin kellään muullakaan, pari raporttia ehkä niihin päälle. Kaikilla on suurinpiirtein samat tiedot käytössään.

En ole täällä omalla nimelläni, koska en liity asiaan mitenkään henkilökohtaisesti enkä tunne ketään tapaukseen liittyvää, enkä halua vaikeuttaa työ- ja muuta elämääni profiloitumalla asian ympärillä. Tiedän, mitä siinä saisi kestää. En luvannut nimeäni edes Auerin (ehkä joskus) tulevan kirjan kiitosluetteloon

Kutsutaan sitä vaikka pelkuruudeksi.

Jos kyseessä olisi joku tuttuni tai ystäväni, asia olisi eri.
Minä olen osunut tälle palstalle vaan ihan huvikseni, ja huvikseni alkanut tätä tapausta pohtimaan. Etukäteistä mielipidettä asiaan ei ole ollut. Olen kuvitellut, että poliiseilla on kyky ratkaista rikokset, mutta on selvinnyt, että eihän ne ole ollenkaan sen fiksumpia kuin kukaan ulkopuolinenkaan, jolla on samat tiedot käytössä. Ja näinhän se tietysti onkin.

Tapauksissa, joita poliisi ei osaa ratkoa, voisi mielestäni käyttää apuna ulkopuolisia. Poliisi voisi testata, pitävätkö teoriat paikkaansa. Mutta kun poliisi haluaa tietyn lopputuloksen, se ei tätä tee, ja tästä tietää, ettei poliisi ja oikeuslaitos toimi kuten heidän pitäisi.

Poliisi ja oikeuslaitos ovat meillä, kansalaisilla, töissä ja he ovat töistään vastuussa meille. He eivät ole mikään ylin päättävä instanssi, vaikka usein näin kuvitellaan.

[sisotalo]

Amandan todistua on tarkemmin kuunneltuna todella hieno. Hän toteaa yksinkertaisesti, että kävi kolme kertaa takkahuoneella. Kaksi kertaa heti ja sitten myöhemmin isää katsomassa. Murhaajan näkemistä hän ei osaa sijoittaa ajallisesti, mutta on siitä täysin varma. Tapahtumien järjestyksestä hän ei pysty sanomaan.

Puheenjohtaja vaatii, että Amanda saa ensin todistaa ja vasta myöhemmin Kulmala tuo saliin otteita johdatelluista kuulusteluista. Ne ovat kovasti alentaneet Amandan merkitystä murhan ainoana todistajan. Kulmalata sekoittaa toisen ja kolmannen käynnin takkahuoneella.

Ensimmäisen kuulustelun alussa Amanda kertoo kahdesta nopeasta käynnistä, kuten kuten todistuksessaan 2014

- Mää näin—ku mää katoin sin kolme kertaa, et sil kertaa mää näin, ett äiti ja
iskä oli jo hereillä.
- Joo.
- Sit ku mä menin pois ja mä tulin vähän ajan päästä...

Sitten Kulmala alkaa johdattelu siitä kun poliisit keskeyttävät Amandan kertomuksen. Ensimmäisellä kerralla äiti lojui vielä sängyssä ja toisella kerralla oli takkahuone jo lasinsirpaleissa. Tähän hän pääse takaisin vasta 2009-08-26

- Joo mä. meInin illalla nukkumaan ja sit mää heräsin siihen ku kuulu jotain tosi kovaa räiskintää ja mää luulin et siel oli joku ukkonen tai jotain ja niin luuli muuutkin ja tota ja yritin saada unita mut sit se vaan koveni ja mä menin kysymään äidiltä ja isäkältä et mikä se on sit ne sanova et se on ukkonen ja sit ja tota mä menin pois siit mää tulinin koht hetken päästä takasm sit se oli jotenki se takaovi .

Ja sitten vähän myöhemmin

Ei siel kai aluks llu iuit lasinsirpaleit, mut sit vast ku mää oli parikertaa juossu. siel nii sit vast.
Toisel kerral ne lasiL sirpaleet oli tääl sit mää ihmettelin mut iskä oli noussu ja iskä oli ihan
hädissään näkönen ja mää iähdin äkkii omaan huoneeseen.

https://www.dropbox.com/s/3cxyfq25le6y1 ... i.mp3?dl=0

Tunnin verran Kulmala ahdistaa
Amanda ristiriitaisilla poiminnoilla Amandan pitkistä kuulusteluista.

Kaikki tämä on kuin pois pyyhkäisty kun Finnilää kuukautta myöhemmin kuulustellaan samoista asioista, vaikka hän onkin paikalla asiantuntijana. Ehkä Finnilä ei todellakaan tiedä mitä todistaja Amanda on kertonut.

[turumurre]

sisotalon postiin edellä (en enää viitsi edes kopsata noin sekavan ristiriitaista postia):

Tytön (nyt jo nuoren aikuisen) pääsanoma oli ettei muista. Ne tärkeät asiat muistaa, eli että näki surmaajan poistumisen, eikä äiti ja isä riidelleet. Käyntikertojen ajoitukset (joita itse mieluummin nimitän pelkästään havainnoiksi), ovat niin ikään jo häipyneet tytön muistilokeroista. Hajanaisia muistikuvia on joistain asioista, mutta niissäkin on jo epävarmuutta.

Tämä kaikki on luonnollista.

Hovin päätöksessä tulee huomioon otetuksi seikat joita tyttö eri kerroilla näinä vuosina on aina samanlaisesti muistanut ja kertonut, tärkeimmät siis nuo edellä jo mainitut.
Lisäksi kuulemisista huomioon otetaan täysimääräisenä alussa suoritetut, näitä olivat 1.12.2006, 7.12.2006 ja 10.1.2007 -kuulemiset.
Myöhemmät kuulemiset jotka käsittelivät surmatapausta, jätetään huomiotta (poislukien noita em. seikkoja). Varsinkin v 2009 kuulustelut on tuomittu jokaisessa oikeusasteessa erittäin painostaviksi.

Tytön julkista todistelua moneen kertaan kuunneltuani, minulla ei ole syytä muuttaa piiruakaan sitä tapahtumainkulkua, jonka jo v2010 itselleni selvitin.
Seuraavassa vielä kirjoitus joka käsittää aikajakson jolloin tyttö on lähtemässä puhelimesta, menee katsomaan, näkee isänsä kuolleena ja pian perään surmaajan poistuvan, kunnes lopulta palaa äitinsä viereen puhelimen lähelle; halukkaat voivat lukea tämän seuraavasta linkistä:

Aikajakso 2:29 - 3:41

Kuunnellessani tytön, nyt jo nuoren aikuisen julkista todistelua, ensimmäistä kertaa mieleeni välähti että tämä, silloin tapahtumahetkenä alle 10v lapsi, tulee selviämään rankoista kokemuksistaan, vaikka joutuikin läpikäymään ensin isänsä raa'an surman, ja sen perään joutui vielä viranomaisnihilistien pyöriteltäväksi.

Kirjoituksissani olen useasti näinä vuosina käsitellyt tytön liikkeitä surmatalossa, tämä selvittelytyö päättyköön tähän.
Hyvää matkaa elämään.

[luxetveritas]

sisotalon postiin edellä (en enää viitsi edes kopsata noin sekavan ristiriitaista postia):

Tytön (nyt jo nuoren aikuisen) pääsanoma oli ettei muista. Ne tärkeät asiat muistaa, eli että näki surmaajan poistumisen, eikä äiti ja isä riidelleet. Käyntikertojen ajoitukset (joita itse mieluummin nimitän pelkästään havainnoiksi), ovat niin ikään jo häipyneet tytön muistilokeroista. Hajanaisia muistikuvia on joistain asioista, mutta niissäkin on jo epävarmuutta.

Tämä kaikki on luonnollista.

Hovin päätöksessä tulee huomioon otetuksi seikat joita tyttö eri kerroilla näinä vuosina on aina samanlaisesti muistanut ja kertonut, tärkeimmät siis nuo edellä jo mainitut.
Lisäksi kuulemisista huomioon otetaan täysimääräisenä alussa suoritetut, näitä olivat 1.12.2006, 7.12.2006 ja 10.1.2007 -kuulemiset.
Myöhemmät kuulemiset jotka käsittelivät surmatapausta, jätetään huomiotta (poislukien noita em. seikkoja). Varsinkin v 2009 kuulustelut on tuomittu jokaisessa oikeusasteessa erittäin painostaviksi.

Tytön julkista todistelua moneen kertaan kuunneltuani, minulla ei ole syytä muuttaa piiruakaan sitä tapahtumainkulkua, jonka jo v2010 itselleni selvitin.
Seuraavassa vielä kirjoitus joka käsittää aikajakson jolloin tyttö on lähtemässä puhelimesta, menee katsomaan, näkee isänsä kuolleena ja pian perään surmaajan poistuvan, kunnes lopulta palaa äitinsä viereen puhelimen lähelle; halukkaat voivat lukea tämän seuraavasta linkistä:

Aikajakso 2:29 - 3:41
...

En lähde spekuloimaan häke-tallenteelta kuuluvien kolahdusten ja kumahdusten merkitystä enkä sitä, mikä niistä mahdollisesti oli "se" Lahden päähän kohdistunut tappava isku.

Kuuntelin äänitteen vanhimman lapsen viimeisimmästä esiintymisestä hovioikeudessa. Se vain vahvisti käsitystä siitä, että hänen kuulemisistaan varhaisimmat (joulukuu 2006 - tammikuu 2007) ovat ne luotettavimmat ja informatiivisimmat. Niidenkin sisältöön äiti on toki vaikuttanut. Lapsi näyttäisi vastauksissaan kuitenkin erottavan omista havainnoistaan sen, minkä on kuullut äidiltään.

Kuulemisten perusteella ensimmäisen takkahuoneen oviaukolla käyntinsä jälkeen lapsi palasi vanhempiensa komentamana pian takaisin omaan huoneeseensa. Lattialla oli tuolloin lasin sirpaleita, mutta ikkunan rikkominen lienee ollut hetkeksi keskeytynyt. Takkahuoneessa hän näki vain vanhempansa. Se mitä hän kertoo ensimmäisestä käyntikerrasta näyttäsi olevan ristiriidassa Auerin kertomusten kanssa.

Palatessaan huoneeseensa lapsi jätti huoneensa oven auki, mikä nähdäkseni on huomattava asia. Sieltä hän sitten ilmeisesti tuli äitinsä kutsusta puhelimeen pitämään linjaa auki aikavälillä 1:46-2:41.

Käsitykseni mukaan on ilmeistä, että hänen kirkaisunsa, joka kuuluu tallenteelta ajassa 3:15-3:17, ajoittuu hänen toiseen käyntiinsä takkahuoneen rajalla. Tuolloin hän näki isänsä verissään lattialla. Aikaa ensimmäisestä käynnistä oli kulunut arviolta noin 5 minuuttia. Näky oli ilmeisesti niin järkyttävä, että hänen on ollut vaikea hahmottaa tapahtumien järjestystä ja yksityiskohtia tämän jälkeen.

Häke-tallenteen perusteella lapsi lienee tämän jälkeen tullut itkuisena kohti äitiin (ajassa 3:18). Oman kertomansa mukaan hän meni kuitenkin huoneeseensa. Sieltä hän palasi hyvin pian uudestaan olohuoneeseen suunnaten kolmannen kerran kohti takkahuonetta.

Ollessaan keskellä olohuoneen lattiaa - joko mennessään takkahuoneen rajalle tai palatessaan sieltä - hän kertomansa mukaan teki havainnon rikotusta ikkunasta tosi nopeasti ulos kiipeävästä huppumiehestä. Hän muistelee, että tämä olisi kiivetessään ottanut ylhäältä ikkuna-aukon reunoista kiinni. Ymmärtääkseni kuulemistensa perusteella myös tällä viimeisellä kerralla lapsi näki isänsä elottomana takkahuoneen lattialla.

Tämä käyntikerta ajoittuu häke-tallenteella aikavälille 3:18-3:38 sen keskivaiheille. Edellisestä kerrasta on tuolloin kulunut arviolta vain noin 10 sekuntia. Äiti vastaa samoihin aikoihin häken kysymykseen uhrin tilasta: ”Nyyh, emmä tiedä, mä oon nyt keittiös, mä enh. Meneks mä kattomaa?” (3:25-3:29).

Häke-tallenteen perusteella lapsi palasi tämän jälkeen äitinsä luo, joka kysyi ajassa 3:39: "oliks se viel siel?”. Lapsi vastasi (3:41): ”Joo, se lähti.”

Tällä tavoin näkisin, että vanhimman lapsen kertomat havainnot varhaisimmissa kuulemisissa olisi mahdollista loogisesti synkronoida hätäpuhelun tapahtumien kanssa.

[ulkosuomalainen]

Käsitykseni mukaan on ilmeistä, että hänen kirkaisunsa, joka kuuluu tallenteelta ajassa 3:15-3:17, ajoittuu hänen toiseen käyntiinsä takkahuoneen rajalla. Tuolloin hän näki isänsä verissään lattialla. Aikaa ensimmäisestä käynnistä oli kulunut arviolta noin 5 minuuttia. Näky oli ilmeisesti niin järkyttävä, että hänen on ollut vaikea hahmottaa tapahtumien järjestystä ja yksityiskohtia tämän jälkeen.

Tämä ei voi kuitenkaan olla kohta, jossa isä ja puukko on nähty lattialla, koska iskä on tässä kohtaa vatsallaan, ilmeisesti pää kuitenkin poispäin olohuoneesta, eikä siinä lopullisessa asennossaan pesuhuoneen oven edessä. Piirrosta, jonka lapsi on tehnyt ei ole julkaistu.
Äiti on tässä vaiheessa mahdollisesti menossa puhelimeen mutta olinpaikka on hieman epäselvä. Katso lapsen toinen kuulustelu joulukuussa 2006 ja lue lapsen eka kuulustelu uudelleen.

Se kirkaisukohta on minusta kolmas kerta. Tästä todistaa myös se, että hupun on kuitenkin poistuttava sekunneissa kirkaisun (3:15-3:17,) jälkeen. Jos olisi se toinen kerta, hupun olisi jostain syysta siis vielä käännetävä ja vedettävä Jukka pesuhuoneen oven eteen, astaloitava ja kiivettävä ikkunasta. Ja kaikki tämä noin parissakymmenessä sekunnissa kun oli 3.41 jo lähtenyt.

Lisaksi tämä skenaario olettaa, ettei tyttö reagoi hupun näkemiseen millään lailla. Tai Anneli katso lapsen perään tämän kirkaistessa.

Minusta on paljon loogisempaa, että iskä ja puukko on nähty lattialla jo ennen Häkepuhelua. Iskä on kuitenkin ollut vatsallaan, joten verisyys ei mahdollisesti heikossa valossa ole näkynyt. Tyttö taisi muuten jossain (2009?) sanoa, ettei koskaan nähnyt isäänsä tämän lopullisella paikalla.

Sekä lapsi että Anneli kertovat yhtäpitävästi, että tyttö oli hereillä ja kuulolla jo ennen Häkepuhelun alkua. Anenli kertoo eri kuulusteluissa, etta näki tytön aulassa.

[sisotalo]

Molemmat nimimerkit sivuuttavat kokonaan Amandan todistukseen hovioikeudessa ja alkavat sitten taas jauhaa vanhoja johdateltuja kuulusteluja. Oikeuden puheenjohtaja pysäytti Kulmalan kun hän yritti heti estää Amandan todistamasta. Valitettavasti ei puheenjohtaja pidä kiinni siitä, että Amanda on nimenomaan todistamassa mitä hän muistaa itse, eikä kuuntelemassa Kulmalan valitsemia mielivaltaisia kohtia kuulusteluista.

Molemmat nimimerkit antavat vaarallisen varoituksen siitä, että langettava tuomio on sittenkin mahdollinen, vaikka he eivät Annelin syyllisyyttä puolusta. he ovat vaan syyttäjän ja Mannerin linjalla siinä, että kuulustelut ratkaisevat, ei oikeussalissa annetut todistukset. Suomalaisen oikeusjärjestelmän kulmakivi käännettään nurin päin.

US on oikeassa siinä, että isän näkeminen ja siitä johtunut kirkaisu oli se kolmas käynti. Kaksi ensimmäistä käyntiä oli ennen Hätäpuhelua. Mitään neljättä käyntiä ei ollut kun Amanda näki murhaajan keittiön ovelta

[luxetveritas]

Vanhimman lapsen (A) kolme käyntiä takkahuoneen oviaukolla ja puhelimessaolo 1.12.2006 kuulemisen perusteella (poliisin litterointi)

0.18 Koskinen: Juu, mihin sä olet heränny?
0.20 A: No, siihen, kun mä kuulin et---joku paukutti meiän ikkunaa. Mää luuli eka,
ett pakkanen paukku, mut sit mää kuulin, että äiti tai iskä kilju.
0.30 Koskinen: Joo, no sä menit huoneest sit sinne?
0.33 A: Kattomaan. Mä olisin laittanut valot päälle, mut mä en uskaltanu, ku siel,
siel oli koko huone täynnä lasinsiruja.
0.43 Koskinen: Joo, sä menit sinne takkahuoneen reunal katsomaan. Yritä sä näit siellä?
0.46 A: Mää näin -- ku mää katoin sin kolme kertaa,et sil kertaa mää näin, ett äiti ja iskä oli jo hereillä.
0.55 Koskinen: Joo.
0.56 A: Sit ku mä menin pois ja mä tulin vähän ajan päästä ...
0.59 Koskinen: Sillon ku sä menit eka kerran siihen ni oliko se lasi viäl rikki--tai rikki jo?
1.03 A: Oli--sit kun mä tulin ...
1.05 Koskinen: Ja siel oli äiti ja isä vaan sillon?
1.08 Lapinniemi: Misä ne oli äiti ja isi silloin?
1.10 A: Ne oli nousseet sängystä.
1.11 Koskinen: Ne oli sängyn vieressä siin takkahuoneessa? Sit sä menit takasi. Mihin sä
menit takasi?
1.18 A: Huoneeseeni.Sit mull niinko tota, ku mä .... Mul o lukuvalo, mä meinasin
sytyttää sen, mut mä en uskaltanut. Mä pelkäsin, et jos siel on joku rosvo, ni
jos se sit yrittää hyökät mun kimppuuni.
1.31 Koskinen: Joo.
1.32 A: Sit mää en ottanu sit ku mää menin uudestaan kattoon mää näin iskän
lattialla.
1.38 Koskinen: No missä äiti oli sillon?
1.40 A: Äiti oli muistaakseni soittamassa.
1.42 Koskinen: Oliko valot sillo päällä, vai oliko pimeetä?
1.47 A: No, kai ne oli päällä, ko mäen olis muute nähny pimeessä.
1.51 Lapinniemi: Mis kohtaa iskä oli siel lattialla? Muistatko?
1.55 A: Aika siin sängyn vieres se makas lattialla.
1.58 Koskinen: Olik siel ketään vierasta miestä?
2.00 A: Mää en nähny, se oli varmaa se oli menny jonnekin piiloon. Sit siel oli puukko
lattialla. Ja sit ko mää menin pois sieltä--Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta.
2.19 Koskinen: Siitä oven ikkunasta?
2.21 A: Joo.
2.23 Koskinen: Minkä näkönen se mies oli?
2.25 A: No mää näin vaan sen selän ja mää näin vaan, et sil oli muistaakseni musta
huppari.
2.32 Koskinen: Olik sillä mitään kädessä?
2.35 A: Mää en muista.
2.40 Koskinen: No kuulik sä sen miehe puhuvan mitään?
2.42 A: En.
…
4.29 Lapinniemi: Muistak sää puhelinsoitoist mitää?
4.34 A: No, äiti -- ainoo puhelinsoitto oli se ku äiti apuun poliisit ja ambulanssit.
4.42 Lapinniemi: Joo-o. Muistak sä sitä tilannet sen tarkemmin, et ko äiti oli puhelimessa, ni
mitä sää teit sillon, mis kohtii sää olit?
4.49 A: Mää odotin, et äiti sais puhelun sit iskä alkoi siel just huutaa sitä jotai, ku mä
sanoin, et se sano sitä mmmmm. Ni enne sitä se alkoi huutaa jotain, mut
emmää kuullu sitä kunnol, ni äiti meni kattoon. Sil aikaa mää odotin siel
puhelimes, et koska sen saa sulkee.
5.05 Koskinen: Kuulis sä isän sanovan mitään nimee?
5.08 A: No se sanoi Annu, kun mun äitini, se, ko se on Anneli Auer, ni sitä
kutsutaan Annuks. Ni se huus vaan Annu.
…
6.02 Lapinniemi: Sä muistat, et sä kävit useamman kerran siel iskää kattomassa?
6.04 A: Joo-o
6.08 Lapinniemi: Tai ku sä menit ensimmäisen kerran sinne, ni oli se tilanne, et siel oli iskä ja äiti siel takkahuonees?
6.12 A: Ei.
6.13 Lapinniemi: Muit ei ollut?
6.14 A: Ei.
6.15 Lapinniemi: Ja ne oli jossain siin sängyn luona?
6.16 A: Nii-i.
6.18 Lapinniemi: Ja sää olit sitä ennen kuullut jotain, niinku kauheet pauketta ja sit huutoo?
6.23 Keskinen: Oliks se ikkuna sit jo rikki?
6.25 A: Oli. Kun mä tulin kattoon ensimmäisen kerran, se oli jo rikki.
6.29 Lapinniemi: Siel oli niit lasinsirui? Sä muistat?
6.32 A: Joo.
6.35 Koskinen: Millon sä havaittit, et semmonen mies o siellä?
5.38 A: No, toisel kerral, ko iskä oli lattialla. (itkee)
6.42 Koskinen: Ja sä näit semmosen miehen siellä?
6.44 A: Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal [kolmannella] kerral mää havaitsin sen.
6.50 Koskinen: Joo--joo. Ja siel oli pimee siel sillon?
6.56 A: Siin oli jo mun mielest valoisaa, koska mää näin iskän lattialla.
7.03 Lapinniemi: Näiks sää selvästi iskän?
7.05 A: Näin.
…
7.39 Koskinen: No kun sää olit puhelimessa ni, mitä äiti? Käviks se kattomas sit isää?
7.43 A: No, kävi se kerran.
7.45 Koskinen: Mitä kautta se meni kattoon?
7.48 A: Ku meil o se kodinhoitohuone, sit siit pääsee kylppäriin ja kylppärist sinne
makuuhuoneeseen. Äiti meni toist kautta, ku keittiöst mennää suoraan
eteenpäin, sit siin o se olkkari ja sit siit mennää minun makuuhuoneeseen.
Eikä siin oo ovee välis. Nii et äiti meni sielt kattoo. Mää muistan, et äiti
kävi kyl ulkon kattomas ja se sano, et tulispa ne pian.
8.08 Koskinen: Joo. Näiks sää, et olisko äiti juossu karkuun sieltä? Makuuhuoneesta?
8.16 A: En. Tota, jotain äiti juoksi sielt makuuhuoneest taas kattoon, et koska ne,
koska poliisit tulee. Mut ne ei ehtineet ajoissa. (itkee)
…
13.27 Lapinniemi: Sää etk oo sit niinko semmost nähnyt et sun iskä ja tää vieras mies ois jotenki tapellu jossain vaiheessa.
13.32 A: En.
13.33 Lapinniemi: Et yhdess sää et mitenkää lähekkäin nähny niitä.
13.38 A: Yyy.
13.39 Koskinen: Et äiti ja isä oli siel ensiks sängyn vieres.
13.41 A: Joo.
13.42 Koskinen: Seisomassa.
13.44 A: Joo.
13.45 Koskinen: Ja ikkuna oli rikki.
13.46 A: Joo.
13.48 Koskinen: Sit sä menit takas huoneesee.
…
14.08 Koskinen: Sit sää tuut uuden kerra kattomaa, nii äiti oli puhelimes.
14.11 A: No, sillo iskä oli lattial ja sit, tota äiti oli menos just puhelimee.
14.20 Koskinen: Joo.
14.31 Mäkinen: Siis oliko nyt niin, ett isä oli lattialla ja äiti oli menos puhelimee.
14.39 A: Joo.
14.41 Mäkinen: Entäs se iso vieras mies, oliko se sillo jo siel sisäl
14.46 A: Varmaa, mä en nähny sitä siel.
14.52 Koskinen: Ko äiti oli menny just puhelimee, sä kävit kattomaa sinne ja ..
14.55 A: Iskä oli lattial.
14.58 Koskinen: Joo, sit mihi sä menit senjälkee.
15.00 A: Taas omaa huoneesee.
15.02 Koskinen: Oliks sä kaua sit sielä ?
15.04 A: En.
15.06 Koskinen: Joo, sä tulit takasi sit siihe.
15.08 A: Ja sit mä näin sen lähtevä sieltä.
…
16.42 Lapinniemi: Muistaks sä, et sä olisit puhunu sinne puhelimee, ko äiti meni kattoo.
16.46 A: Joo, vähä ajan pääst siit kysyttii, et et sanottii, et apua on tulos. Muistaakseni
ja sit siel sanottii, et pyydettii vielä äitii puhelimee. Ni sit mä sanoi äitil, et
sua tarvitaa puhelimee. Ni sit mä meni katto sinne ulos, ni mä en nähny siel
mitää. Ja sitte vähän ajan päästä äiti meni katto sinne ulos ja sit siel, mäja
äiti molemmat, ko määki tuli kattoo, ni me nähtii siel, et siel oli ne
poliisiautot. Mut ne kiersi viel Tähtisentietä. Ne ei tienneet mis me ollaa.
…
22.05 Koskinen: Menikö äiti siit ko se oli puhelimessa. Ni se meni siit välil kattomaa sinne.
22.10 A: Joo.
22.11 Lapinniemi: Ni sä menit puhelimee ja äiti meni olkkari läpi.
22.13 Koskinen: Joo.
22.14 Lapinniemi: Vai.
22.14 A: Joo.
22.15 Koskinen: Tuliko äiti hiljaa vai lujaa pois sielt.
22.17 A: Lujaa.
22.19 Koskinen: Joo. Mihi äiti meni sitte? meniks se sit sinne. Tuliks se puhelimee vai
22.24 A: Yy.
22.25 Koskinen: Vai meniks se ulos vai.
22.25 A: Ulos ja sit puhelimee.
22.27 Koskinen: Joo.
22.31 Mäkinen: Muistatko sää semmosta ko sä kirkasit kovasti?
22.35 A: Kuka?
22.36 Mäkinen: Sinä. Sää kirkasit kovasti siel sillo, jossakin vaiheessa.
22.40 A: Yy.
22.41 Mäkinen: Oliko se sillo ko se mies meni ulos vai vai mis vaihees ?
22.44 A: No, silloko mä näi iskä siel lattial ja siit tulee iha hirveesti verta. (itkua)
22.50 Lapinniemi: Mist sitä verta tuli?
22.52 A: Sitä en nähny, mut sen ympäril sit. Siit tuli verta jostai kohtaa.
22.55 Koskinen: Joo.
22.56 Lapinniemi: Sitä oli siel lattial sitä verta.
23.01 Mäkinen: Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy.

värien selitys ja lihavointi (lux)

• kullankeltainen = 1. käyntikerta
  vihreä = 2. käyntikerta
  punainen = 3. käyntikerta
  sininen = puhelimessa

[luxetveritas]

Vanhimman lapsen (A) kolme käyntiä takkahuoneen oviaukolla ja puhelimessaolo 7.12.2006 kuulemisen perusteella (poliisivideosta litterointi: tuntematon, linkki löytyi Minfosta)

...
7.30min mihin sää heräsit? Kun ikkuna paukku, mää luulin
et pakkanen paukku mut kun mää kuulin kun äiti tai iskä
kilju. Mistä se ääni tuli? Kun meijän takapihan ovessa
on semmonen ikkuna ni se paukkui, mää en tienny sitä luulin
et joku olkkarin ikkuna paukkuu kun sill oli pakkanen.
Mistä iskän tai äitin ääni tuli? Mä kuulin et iskä tai
äiti huus just silt makuuhuoneesta. Et oo varma kumpi
huusi? Se oli luultavasti äitin ääni. Muistatko yhtään
mitä sanoi? Äiti kilju vaan et iik tai semmosta. Kun
kuulit äänen ni olitko omassa huoneessa? Mää menin aika
nopeesti kattoon mitä siel tapahtui. Siel oli kamalasti
lasinsirpaleita lattialla ja mää aikosin laittaa valot
päälle, mut en mää vonut kun oli niin paljon
lasinsirpaleita. Missä se säädin on? Siinä ihan
olohuoneen rajalla. Minne siitä tulee valot?
Makuuhuoneeseen. // Mää olisin laittanut valot mut siel
oli niin kamalasti lasinsirpaleita. // Siel oli jotain
valoo kun mää näin ne lasinsirut ja kaikki huonekalutkin
ja sen valon. Voiko sinne paistaa kuu? En tiijä.
13min kun menit laittaan valoja ni ketä näit? Iskä ja
äiti oli noussu ylös. Oliko olohuoneessa valot? Mulla
on muisti alkanu pätkii, mää en muista. // Oliko iskä ja
äiti nukkumassa vai oliko ne istumassa vai? Siinä
tilanteessa iskä ja äiti oli nousseet seisomaan. Oliko
ne sängyssä vai sängyn lähellä? Sängyn lähellä. Kuuluko
paukkuvaa ääntä? Ei. Ääni oli loppunu? Joo. Kuuluko
myöhemmin? Ei. Eli heräsit ääneen ja menit kattomaan
mikä hätänä? Joo. Erotit et siellä on iskä ja äiti, ei
ollu ketään muita? Ei. Näkeekö himmentimen kohdalta
koko makuuhuoneen? Joo näkee. Jäitkö katsomaan? Olin
ihan vähän aikaa ja sit lähdin omaan huoneeseeni.
Sit kun kävin toisen kerran katsomassa ni näin iskän
lattialla ja luultavasti se murhaaja oli menny meidän
kylppäriin piiloon kun siel ei käyny kukaan kattomassa.
Oliko ovi auki sun huoneessa? Joo, mää pidän sitä aina
auki paitsi kun mää oon suuttunu. // Kuulitko mitään
ääniä kun olit huoneessa? En oikein.
18min kun lähdit huoneesta ni mihin menit tokalla kertaa?
Kattomaan sinne takas ja iskä oli lattialla ja siit tuli
hirveesti verta. Menitkö siihen samaan kohtaan? Joo
suunnilleen. Miten iskä oli? Mahallaan makaamassa.
Lattialla? Joo. Näitkö äitiä? En muista. Et nähny
äitiä siinä iskän vieressä? En muista näinks mä äitiä,
mut ainakaan se ei ollu iskän vieressä. Sä näit et iskästä
tuli verta? Niinku jokapaikast oli sitä verta, ei sitä
varmaan tullu jokapaikasta... ja lattialla oli verta?
Joo. Mihin suuntaan iskän pää oli? Saunalle päin. Hän
oli vatsallaan? Iskä oli makaamassa ja sen pää osoitti
sinne kylppäriin. // Pystytkö erottamaan oliko iskä
selällään vai vatssallaan? Vatsallaan. Siinä vaiheessa
et nähny äitiä, näitkö muita ihmisiä lähellä? En nähny.
Sä olit jonkun aikaa olitko kunnes tuli poliisit? En kun
mää menin huoneeseeni ni kävin kolme kertaa. Olin
huoneessani vähän aikaa ja sit kun tulin kolmannen kerran
ni iskä oli lattialla ja ei ollu liikkunu yhtään ni sit
mää näin kun se murhaaja oli pakenemassa siitä ikkunasta.
Mää en muista siitä muuta kun sillä oli musta huppari.
Komannella kerralla oliko valot? En muista. Äiti kysy
oonko laittanu olkkariin valot, mutta mää en oo laittanu
kun sinne oli ollu valot jossain vaiheessa. Et muista
että olis ollu valot? En muista. Olitko samassa paikassa
joka kerta? Joo. Muistatko kun kolmannella kerralla et
iskä puhu? Ei iskä oli ihan liikkumatta. Mut mää muistan
et jollain hetkellä mut en muista millä hetkellä ni iskä
huuti äitiä sen lempinimellä Annu ja sit sen viimenen
sana oli än. Ei puutanu apua tai sanonu muita nimiä? Se
huuti sillaan hätäsesti et se varmaan pyysi apua, iskältä
tuli sillon ihan hirveesti verta varmaan. Pääsikö äiti
apuun? Äiti sano jossain vaiheessa Jukka sano jotain.
Mut ei iskä sanonu. Sit se juoksi takas puhelimeen kun
se oli soittanu jo poliisille. Sit äiti kerto eet se oli
huutanu et juoskaa pakoon tääl on joku tappaja, mut mää
en muista. //
…
5.30min muistaksä semmosta et kun iskä makas siin lattialla
et sää olisit huutanu? Ei, en mää huutanu. Et muista et
iskä olis jutellu? Ei iskä puhunu mitää. Huomasko iskä
sut? Ei se varmaa edes huomannu.
…

värien selitys ja lihavointi (lux)

kullankeltainen = 1. käyntikerta
vihreä = 2. käyntikerta
punainen = 3. käyntikerta
sininen = puhelimessa