Lasten kertomukset

[luxetveritas]

Kolmessa ensimmäisessä kuulemisessa (1.12. ja 7.12.2006, 10.1.2007) vanhin lapsista on kertonut surmayön tapahtumista, että hän kävi katsomassa vanhempiensa makuuhuoneen (= takkahuoneen) oviaukolla kolme kertaa. Tämä kolmen kerran mainitseminen toistuu kaikissa näissä molemmissa kuulemisissa tavalla ti toisella:

• 1.12.2006
  0.46 A: Mää näin -- ku mää katoin sin [takkahuoneeseen] kolme kertaa, et sil kertaa mää näin, ett äiti ja iskä oli jo…
  --
  6.35 Koskinen: Millon sä havaittit, et semmonen mies o siellä [takkahuoneessa]?
  5.38 A: No, toisel kerral, ko iskä oli lattialla. (itkee)
  6.42 Koskinen: Ja sä näit semmosen miehen siellä?
  6.44 A: Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal [kolmannella] kerral mää havaitsin sen.
  
  7.12.2006
  P: Sä olit jonkun aikaa olitko kunnes tuli poliisit?
  A: En kun mää menin huoneeseeni ni kävin kolme kertaa. Olin huoneessani vähän aikaa ja sit kun tulin kolmannen kerran [takkahuoneen oviaukolle] ni iskä oli lattialla ja ei ollu liikkunu yhtään ni sit mää näin kun se murhaaja oli pakenemassa siitä ikkunasta.
  --
  P: Olitko samassa paikassa joka kerta?
  A: Joo.
  P: Muistatko kun kolmannella kerralla et iskä puhu?
  A: Ei iskä oli ihan liikkumatta.
  
  10.1.2007
  A: Ja sit mää menin takasin huoneeseeni ja se on se kolmas kerta kun mää tulin sieltä [takkahuoneen oviaukolle] siinäkin on varmaan se viis seittemän minuuttii ja sit mää näin kun se murhaaja poistu siitä ikkunasta mää näin vaan sen selän kun se poistu siitä ikkunasta. Se oli se mitä tapahtu sillon yöllä? Ja sit tuli poliisit ja ambulanssi mut liian myöhään
  --
  P: Menit sit kolmannen kerran?
  A: Menin taas siihen [olohuoneen ja takkahuoneen] rajalle ja sitten mää näin se oli tosi nopee se murhaaja ja mää näin kun se pakeni siit ikkunasta.
  --
  P: Oliks se kolmaskerta kun näit sen?
  A: Murhaajan, joo.
  P: Aikasemmin et nähny?
  A: Varmaan sil toisel kerralla, se oli varmaan sillon menny kylppäriin kun kukaan ei käyny kylppärissä.

[peikonlehti]

LV kirjoitti: "Kolmessa ensimmäisessä kuulemisessa (1.12. ja 7.12.2006, 10.1.2007) vanhin lapsista on kertonut surmayön tapahtumista, että hän kävi katsomassa vanhempiensa makuuhuoneen (= takkahuoneen) oviaukolla kolme kertaa. Tämä kolmen kerran mainitseminen toistuu kaikissa näissä molemmissa kuulemisissa tavalla ti toisella:...".

Aivan. Siksi olen itse pitänyt täysi turhana vääntämisenä näitten käyntikertojen määrän muuksi todistelua. Häkenauhassa ja tyttären/äitinsä kertomuksissa on pidättäydyttävä siinä, mitä he itse ovat tapahtumista kertoneet ja mitä häkepuhelusta voi päätellä. Tyttären havainnot ja muistikuvat ovat mitä ovat eikä niitä voi jälkikäteen muuksi muuttaa, vaikka se kuinka edistäisi jonkun etua.

Se mitä kannattaa pohtia on se, miten nämä havainnot ovat kenties syntyneet ja miten tytön kuvaukset eroavat AA:n kertomista asioista alkaen siitä, kun siihen paukkeeseen talossa herätään. Ynnä yhdistää tähän häkepuhelun perusteella tehtävät todennettavat johtopäätökset.

Vuosien varrella tyttären näkömuistikuva poistuvasta huppumiehestä vaikuttaa vahvistuneen. Varhaisissa kuulemisissa muistan havainneeni myös sellaista, että ihan varmaa sen poistuvan miehen näkeminen ei ehkä sittenkään olisi ollut. Varmuus tulee pikemminkin siitä, että äiti ei olisi voinut sellaista iskälle tehdä ja siksi tekijän täytyy olla joku muu, jonka on pitänyt olla välillä piilossa ja poistua ikkunasta yhtenä vilauksena. Joku muu on luonnollisesti se mies, josta äiti tyttären kuullen on kertonut tuntomerkit häkeen ja josta on ollut puhetta sairaalassa.

Mutta koska oma muistini on hyvä, mutta huono, niin pitää lukea uudelleen se yksi kohta näistä esitutkinta-asiakirjoista.

[haulinippu]

"Verisenä,silmät avoimena,kuolleen näköisenä" kyllä Anneli on kasvot nähnyt hyvin tarkasti.

[Vespa velutina]

Huomionarvoisinta tytön kertomuksessa on se, ettei hänellä ole mitään havaintoa äidistä tappamassa isää. Sotkemassa paikkoja isän verellä. Hajottamassa ikkunaa.

Jos tuollaisessa asunnossa olisi isä kidutusluontoisesti murhattu, äiti räiskinyt kolminkertaisen lämpölasin paskaksi suihkumyssy ja väärinpäin käännetty sadetakki päällä ja sitä ennen puukkohipattu vanhempien kesken, niin joka ainoa mukula talossa olisi sen kuullut ja nähnyt. Sitten vain pelättäisiin paskajäykkänä sängyssä eikä takuuvarmasti nähtäisi mitään lasista poistuvia kattokassisia, niin että poistumistyylikin pystyttäisiin poliiseille näyttämään.

Tyttö on valaehtoisesti todistanut oikeudessa nähneensä huppumiehen. Käsi Raamatulla. Kun nyt täällä jatkuvasti vedotaan siihen, että syytetyllä ei ole totuudessa pysymisvelvollisuutta. Tytöllä oli. Hänellä ei ole minkäänlaista motiivia puolustaa tuomittua raiskaajaäitiään, samat korvaukset saa kuin sisaruksensakin, ei tarvitse asua äidin kanssa, ei tarvitse nähdä häntä koskaan jos ei halua. Motiivia valehteluun ei ole. On vain lain mukainen velvoite puhua totta.

Epäselvää tytön kertomuksessa on se, näkikö hän isänsä elävänä vai kuolleena. Ja missä vaiheessa huppumies poistui. Kuolemannaakan pari viestiä ylempänä esittämä teoria käyntikerroista vaikuttaa järkeenkäyvältä.

[peikonlehti]

Huomautan tästä asiasta noin kymmenennen kerran. Lapsen ei mielestäni tarvitse valehdella. Hän voi aivan aidosti uskoa näköhavaintoonsa. Miten tämä havainto on syntynyt ja mikä sen syntymiseen on myötävaikuttanut sekä miten sitä on myöhemmin vahvistettu on asian ydin.

Me emme mistään pysty tietämään sitä, mitä talossa on tapahtunut ennen häkeensoittoa. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, vaikka kuinka toivoisi.

Mahdollisen ulkopuolisen murhaajan poistumistyylistä sanoisin, että nyt on taas pakko palata esitutkintapöytäkirjaan. Mihin se poistuva huppumies ne jalkansa ja kätensä silminnäkijän mukaan oikein laittoi? Mistä puolestaan löytyvät jäljet?

Valat ja Raamatut tiedetään. Mutta millainen riski tällä henkilöllä on ylipäätään jäädä kiinni "väärästä valasta"? Ei käytännössä minkäänlaista. Hän oli lapsi ja oikeasti uskoi näkemäänsä.

OT: Toinen asia ovat sitten puutaheinää puhuvat aikuiset.

On hyvä pitää mielessä, että pelkkä yrityskin yllyttää jotakuta perättömään lausumaan on sanktioitu varsinaisesta yllytyksestä nyt puhumattakaan.

RL 15 Rikoksista oikeudenkäyntiä vastaan

5 § Yritetty yllytys perättömään lausumaan

Joka yrittää taivuttaa toista 1–3 §:ssä tarkoitettuun rikokseen, on tuomittava yritetystä yllytyksestä perättömään lausumaan sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Nuo 1-3 §:t käsittelevät perätöntä lausumaa tuomioistuimessa ja viranomaismenettelyssä sekä törkeää perätöntä lausumaa tuomioistuimessa. Viimeksi mainittu törkeä tekomuoto pitää sisällään mm. sen, että suunnitelmallisesti johdetaan tuomioistuinta harhaan ja lopputuloksena on asianosaiselle tuntuvaa vahinkoa aiheuttava väärä päätös.

En tiedä muuta rikosta, jonka kohdalla yritettykin yllytys on rangaistavaa. Tosin se voi johtua vajavaisista tiedoista.

(Niitä järkeenkäypiä "teorioita" tapahtumista voi olla useita. Tosin puhuisi en itse teoriasta tässä yhteydessä, vaan vaihtoehtoisten tapahtumankulkujen esittämisestä tietylle varsin lyhyelle aikavälille sijoittuville tapahtumille ottaen huomioon mm. rikospaikalta saatu/saamatta jäänyt todistusaineisto, hätäkeskuspuhelun tallenne erikoisuuksineen ja esimerkiksi syytetyn omat kertomukset siitä, mitä mahdollisesti tuona yönä oikeastaan tapahtuikaan. Se, että viimeksi mainitu henkilö ei yksityiskohtaisesti kuvaa tekoaan voi johtua torjuntamekanismeista. Mieli kieltää sen, mitä ei itsestään halua itselleenkään myöntää).

[Statisti]

Mita jos lapsen havainto olikin oikea mutta nakikin miehen sijasta aitinsa lavastushommissa, suojapuku paalla

[Kuolemannaakka]

Mita jos lapsen havainto olikin oikea mutta nakikin miehen sijasta aitinsa lavastushommissa, suojapuku paalla

No kukas se siellä puhelimessa sitten oli? Puhuiko Anneli vatsasta?

[sisotalo]

Olen pohtinut sitä, että Harpon mielestä minä en välitä todellisista tapahtumista murhapaikalla vaan yritän löytää perusteluja Annelin syyttömyydelle. Minulle ajatus on aivan vieras kun lasten todistuksia voi heijastaa todellisia tapahtumia vastaan vain kuvaamalla mitä paikalla tapahtui kunakin hetkenä. Jos ne eivät täsmää todellisten tapahtumien kanssa ovat lapset erehtyneet. Tämä pätee erityisesti Auerin pojan todistukseen 2011.

Minulle ei tämä aiheuta mitään vaikeutta. Olen kolmeen vuoden ajan kerännyt mahtavan tietomäärään Ulvilaan surmasta, eikä ole tullut ainoatakaan havaintoa, joka jotenkin todistaisi Annelin murhanneen miehensä. Annelin syyllisyyden osoittamiseen tarvitaan aina väärä tieto.

Esimerkiksi Annelin ja Amandan keskustelu 2009-10-06 torjuu mahdollisuuden siihen, että Anneli olisi riidan aikana surmannut miehensä. Amanda kysyy heti näkikö hän väärin kun havaitsi murhaajan. Ja sitten pilkkaa äitiään kysymällä, miks te sitt rikkositte ikkunan.

Täällä on monta Annelin puolustajaa, joille asia ei ole lainkaan yhtä selvä kuin minulle. He joutuvat harkitsemaan myös mahdollisuutta, että Anneli olisi murhaaja ja selvittämään kuinka se olisi tai ei olisi mahdollista. Heitä en torju. Mutta vain ne tapahtumat jotka tukeutuvat Annein syyttömyyteen ovat todellisia. Esimerkiksi se, että vanhemmat olisivat yhdessä rikkoneet takkahuoneen ikkunan on mahdoton.

[luxetveritas]

Tämän 'jälkeenpäin' menemisen tyttö myös itse on kertonut tapahtuneen,

Missä kuulemisessa ja missä kohdassa hän on näin kertonut?

KN:

ja tätä samaa kysyttiin myös Annelilta v2007/2008:

Kysymys: Kävitkö itse tai kävikö Axxx takkahuoneessa surmaajan poistumisen jälkeen?
Vastaus: Axxx kävi katsomassa takkahuoneeseen jossakin vaiheessa, mutta en tiedä, miten pitkällä huoneessa hän kävi. Minä itse kävin jossakin olohuoneen ja takkahuoneen rajamailla, mutta lasinpalojen vuoksi en paljasjaloin mennyt aivan Jukan luokse.

Olisiko mahdollista, että Auer tässä viittaisikin lapsen kolmanteen käyntikertaan takkahuoneen oviaukolla? Jos tyttö olisikin nähnyt ensin huppumiehen pakenevan ikkunasta ollessaan itse keskellä olkkaria ja jatkanut siitä sitten takkahuoneen oviaukolle katsomaan elottomana lattialla makaavaa "iskää" eikä päinvastoin, että ensin nähnyt iskän toistamiseen ja sen jälkeen huppiksen?

Ellei näin ole, siinä tapauksessa tytön käynti liittynee tapahtumiin ensipartion saapumisen yhteydessä eikä poliisipari olisi onnistunut estämään sitä.

[Xerxes]

En ole tähän juttuun perehtynyt, koska se on mielestäni hyvin ilkeä juttu. Nyt olen vähän lueskellut näitä vastauksia. Siis yksi lapsista kertoo nähneensä ikkunan kautta pakenevan miehen. Minä oletan, että se on totta. Olisi kummallista, jos lapsi osaisi ja kykenisi valehtelemaan noin harkitusti.

Siis asunnosta poistui vieras mies. Sille tapaukselle on silminnäkijä. Asiahan on selvä. Paikalla oli ulkopuolinen mies. Näin järkeilen. Mitä mies teki siellä vieraassa talossa? Siinä vasta kysymys. Miettikääpä sitä. Tuskin oli murtovaras. Kyllä minä luotan lapsen kertomukseen.

[turumurre]

Tyttö surmaajan poistumistyylistä

Laitan tähän pätkän v 2009 kuulusteluista, ne aikaisemmat (v2006/v2007) täällä taisi olla just.
Tämä siis 2009:

K: Kerro vähä sen minkälainen mieli miten hän sielt juoksi ja miten hän meni sielt ulos?
A: Silleen nopeesti ja hätäsesti siit se meni siit rikkoutuneest ikkunast ulos vaik se olsi voinu avata vaik ovenkin ii silti se meni slit ja sit se niinku no se oli tosi pitkä tyyppi se kai meini siit ku siin oli niinku ovi niin sit se sen ei tarttenu hypätä se vaan laitto jalan sinne toisel puolel ja otti toisen jalan pois. Mä en oo ihan varma siit siit on niin pitkä aika. ei se jättiläinen ollu

K: Yy hänen mielest se on ollu pitkä. Tota poliisi on tollasen oven öö hankkinut itselleen meil on semmonen paikka et aina kun mää nyt kerron nyt vähän et et jos joku ampuu aseella ja siihen tulee joku jälki niin sit me sillä samalla aseella ammutaan vaikka toiseen samanlaiseet kohtaan ja halutaan nähdä jos ne on niiku samanlaisia. Elikkä vertaillaan ja tämmöses tilantees kun paljon tapahtuu ja niin niin sitten se on tarkkaa et vertaillaan mitä on tapahtunu niin lyhyessä ajassa. Poliisi on hankkinut tollasen samanlaiset oven mistä se tekijä on menny ja ja ne on myös hajottanut sen sen ikkunan ja semmonen saman kokonen kaveri on yrittänyt mennä siitä siitä niinkun läpi tai on jopa mennytkin niin kerro sinä et et kuin tämä tekijä meni niin. Miten hän sielt meni?
A: No se meni jotenki sillee NOUSE SEISOMAAN JA NÄYTTÄÄ sitä on vaikee selittää se niinku laitto jalan sinne ja sit se kyy et niinko
K: Kyykkäs et niinko polvi ja pää niinko yhteen joo muistak sä mihin ne hän ne kädet sitte laittoi? A: PUDISTAA PÄÄTÄ Sitä mää en muista.
K: Menik se menik se helposti?
A: Ö joo se näytti helpolta mut vaikee HUITOO KÄSIÄ
K: Kestikö se kauan?
A: Ei Se meni siit nopeesti.
K: HÄn ei jäännyt tuhtaamaan siihen. Tiedäks mitä tuhtaaminen on?
A: No jääny siihe sillee
…
K: Nii mut sää olet nähny et siin on yks menny
A: NYÖKKÄÄ
K: Näppärästi
K: Joo o totanoin slit ei kuulemma ihan näppärästi ei päse mutta. Sit sittekon semmosella meniks se sommosella yhdellä varo etten mää potka se sua ei oo tarkotu se meni niinko yhdellä askeleella ko sää A: Kyl must
K: Ja selkä oli sinnuun päin ko ajanko
A: NYÖKKÄÄ
K: Menik se niinko kylki edellä vai niinko kasvot
A: Kasvo edellä

[luxetveritas]

Huomionarvoisinta tytön kertomuksessa on se, ettei hänellä ole mitään havaintoa äidistä tappamassa isää. Sotkemassa paikkoja isän verellä. Hajottamassa ikkunaa.

Jos tuollaisessa asunnossa olisi isä kidutusluontoisesti murhattu, äiti räiskinyt kolminkertaisen lämpölasin paskaksi suihkumyssy ja väärinpäin käännetty sadetakki päällä ja sitä ennen puukkohipattu vanhempien kesken, niin joka ainoa mukula talossa olisi sen kuullut ja nähnyt. Sitten vain pelättäisiin paskajäykkänä sängyssä eikä takuuvarmasti nähtäisi mitään lasista poistuvia kattokassisia, niin että poistumistyylikin pystyttäisiin poliiseille näyttämään.

Vähintään yhtä huomionarvoista on se, ettei tyttö nähnyt eikä kuullut, että kukaan ulkopuolinen olisi rikkonut ikkunaa ja puukottanut ja astaloinut iskää. Myöskään omassa huoneessaan hereillä olleet lapset eivät kuulleet ulkopuolisen hääräävän asunnossa, eivätkä myöskään sitä, että joku hahmo olisi vilahtanut lastenhuoneen ikkunan ohi takapihalla.

Millä tavalla tyttö on näyttänyt poliisille että huppumiehen poistumistyylin? Käsittääkseni hänen muistikuvansa poistumistyylistä olivat ainakin ensimmäisessä kuulemisessa 1.12.2006 aika hataria:

• 4.10 Koskinen: Millai se, oliks se just kiipeemäs ikkunast, vai oliks se villi siel lattial?
  4.15 A: Kiipeemäs.
  4.16 Koskinen: Et se ei ollut lattialla enää, vai olikse lattial vielä?
  4.17 A: Ei ollut. Ai mikä?
  4.18 Koskinen: Se mies.
  4.19 A: Ei ollu.
  --
  15.40 Lapinniemi: No mitä sä, jos sä nyt pistät silmät kii, ja sitä inhottavaa asiaa mietit kuiteski. Ni ko se menee siitä, ni mahtuks se siit sun mielest hyvi vai ottiks se kii jotenki, vai millai se pääsi?
  15.50 A: Otti se sielt, muistaakseni ylhäält kii ja meni siitä .... mut en mää oo ihan varma.
  --
  18.33 Mäkinen: Millai se ulosmenemmen kävikö se ketterästi silt mieheltä vai
  18.37 A: Ketterästi.
  18.38 Mäkinen: Nii vai olisko se käyny yhtä kömpelösti ku minulta.
  18.42 A: Noo emmä tiedä oikee kyl se aika vikkelält näytti.
  18.46 Lapinniemi: Jaa.

Vespa:

Tyttö on valaehtoisesti todistanut oikeudessa nähneensä huppumiehen. Käsi Raamatulla. Kun nyt täällä jatkuvasti vedotaan siihen, että syytetyllä ei ole totuudessa pysymisvelvollisuutta. Tytöllä oli. Hänellä ei ole minkäänlaista motiivia puolustaa tuomittua raiskaajaäitiään, samat korvaukset saa kuin sisaruksensakin, ei tarvitse asua äidin kanssa, ei tarvitse nähdä häntä koskaan jos ei halua. Motiivia valehteluun ei ole. On vain lain mukainen velvoite puhua totta.
--

Pitää paikkansa, että lain mukaan tytöllä on velvoite puhua totta. Hänellä on kuitenkin motiivi puolustaa äitiään. Tämän motiivin olemassaolon takia laki myös takaa todistajalle mahdollisuuden olla todistamatta lähiomaistaan vastaan. Tätä oikeutta tyttö ei ole käyttänyt. Ilmeisesti hänen pikkuveljensä sitä käytti. Nähdäkseni tytöllä on motiivi puolustaa myös sitä mitä on kuulemisissaan poliisille kertonut.

Pelkäänpä, että vuosien jälkeen surmayön tapahtumat ovat lapsenkin mielessä alkaneet elämään omaa elämäänsä ja rakentuvat lähinnä ensimmäisissä kuulemisissa kerrotuille asioille. Nähdäkseni huomiota kannattaisi sen takia kiinnittää juuri niihin varhaisiin kuulemisiin ja silloin vallinneisiin olosuhteisiin tytön kannalta.

[turumurre]

Tytön v2009 kuulemiset olivat hataria, eikä niihin liikaa pidä tuijottaa. Kuitenkin kuulusteluiden edetessä, ne täsmentyivät. Samoja asioita kysyttiin samassa kuulustelussakin useita kertoja, vastaukset vaihteli. Pääpiirteissään kuitenkin surmaajan poistumishetkeksi muodostui sama kuin v2006/v2007 kuulemisissa.

Seuraavassa mielestäni erittäin täsmälliset vastaukset:

26.8.2009

L: No sit kai siel sanottiin jotain ihmisii mitä oltiin en mä muista joo siel sanottiin jotain en mä muista mitä sanottiin puhelimes ja sit öö ja menin kattomaa ja näin iskän maas ja siin oli puukko vieres mä en muista oliks se siin vihreesee se pidin ja sit siit tuli se terä sit mä näin ku sielt ku siel oli semmonen pieni ku siin ei ollu ovee ku siin meni olkkarii ja sit mentiin makuuhuoneesee siin ei ollu ovee se oli niinku aukinainen ja sit mä näin mä seisoin siin rajal mis meni se makuuhuoneen ja olkkarin raja ni mä näin kun se murhaaja juoksi ve sielt kylppärist päi ja pääs sielt ikkunasta.
K: Joo ja sen jälkeen?
L: Sit mää menin kattomaan [veljeä] kait sit vähänajan pääst poliisit tuli …

L: … mä näin sit lopuks mä näin ku se joksi se tuli täältä ja juoksi pois
K: Joo o Lopuks missä vaiheessa se lopuks on osaaks sää sijoittaa sen niitten tapahtumien kohdalla
L: Jo Vähän ennen ku poliisit tuli Sen jälkeen ku me oltiin soitettu hätäpuhelu ja äiti oli kai jossai tual vielä just laittamassa puhelinta pois mää olin tänne ja sit se oli Sit se juoksi tuolta

K: Äiti meni takaisin puhelimeen ja ja mihin sää sit menit sen jälkeen?
L: Mä taisin men kattoo sit kai se murhaaja lähti
K: Sä uskalsit mennä sinne
L: Mää Joku pako joku juttu mun mieles pakotti mun mennä kattoo mitä oli tapahtunu
K: Kerro vähän mitä sää näit kun se joku juttu sun mielessä pakotti sut sinne menemään ja kattomaan ja ja äiti oli silloin puhelimessa mä ymmärsin sit mitä sää näit?
L: No mää menin sinne ja näin iskän lattialla ja vartosin varmaan jotain kymmenen viisitoista sekuntii siin ja tai kakskytsekuntii sen jälkeen murhaaja juoksi sielt kylppärist pois.
K: Näkiks sun äiti sen vai oliks se puhelimessa.
L: oli puhelimessa mun mielest kai
K: kerro vähä sen minkälainen mieli miten hän sielt juoksi ja miten hän meni sielt ulos?
L: Silleen nopeesti ja hätäisesti siit se meni siit rikkoutuneest ikkunast ulos vaik se olisi voinu avata vaik ovenkin ii silti se meni siit rikkoutuneest ikkunast ulos …

"...vartosin varmaan jotain kymmenen viisitoista sekuntii siin ja tai kakskytsekuntii sen jälkeen murhaaja juoksi sielt kylppärist pois"
Tuohon edelliseen tytön määritelmään liittyen; seuraavasta linkistä ajat 3:15 - 3:30
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 2A#p634872


Tyttö 1/2007:

Mää heräsin kun pakkanen paukku tai jotain ja äiti tai iskä kirku ja mää menin kattomaan
ja siel oli paljon lasinsiruja, mää olisin laittanu valot mut siellä oli niin paljon niitä sirpaleita. Sit Mää menin takas huoneeseeni ja olin siel pari minuuttia viis, seittemän ja sit mää tulin takasin kattomaan ja sit iskä oli jo lattialla, iskä oli jo varmaan kuollu
...
Ja sit mää menin takasin huoneeseeni ja se on se kolmas kerta kun mää tulin sieltä
siinäkin on varmaan se viis seittemän minuuttii ja sit mää näin kun se murhaaja poistu siitä ikkunasta mää näin vaan sen selän kun se poistu siitä ikkunasta

Tulkitsen tuon tytön jälkimmäisen lauseen niin, että tarkoittaa siinä samaa hetkeä.
Eli 0-kohta se kun heräsi ja meni katsomaan (lasi rikki isä kunnossa), niin tästä hetkestä nuo molemmat aikamääreet. Sopii hyvin tuossa edellä lainaamaani 15 sekuntiin.

[Vespa velutina]

Onhan lapsi nähnyt ulkopuolisen hajottavan ikkunaa. Tähän johtopäätökseen on pakko tulla ensimmäisen käyntikerran tiimoilta: huone täynnä lasinsiruja, isä ja äiti molemmat huuli pyöreenä hereillä ihmettelemässä yhteistuumin huoneessa. Ovea ei ole voitu avata enää ikkunan rikkomisen jälkeen. Jos molemmat vanhemmat ovat sisällä, niin joku on hajottanut ikkunan ulkoapäin.

Manner ihan aiheesta esitti valituslupahakemuksessa hoviin, että Auerin olisi pitänyt manipuloida lapsi kahteen harhanäkyyn, jos äiti olisi tekijä. Paitsi äidin kysyessä huomaamaan ei-kenenkään poistuminen takkahuoneen ovi-ikkunasta, myös kuvittelemaan, että joku rikkoo ikkunan ulkoapäin. Jukka ei ekalla takkahuonekeikalla voi vielä olla kuollut, koska käskee tyttöä nukkumaan "huomisen koulupäivän takia". Näin ei tehdä, jos on saatu klapitainnutus takaraivoon perheriidan päätteeksi.

Missä vaiheessa äiti tappaa Jukan, kun lapsen mukaan ensin äiti huutaa sängyssä "iik", kun koko huone on täynnä sirpaleita ja iskä komentaa nukkumaan, seuraavassa muistikuvassa iskä on ehkä kuollut ja äiti on soittamassa ja sitten lasista poistuukin mysteerimies?

Jukka pitää kovaa mekkalaa kun Anneli päivystää luurissa minuutin hätäkeskuspäivystäjän paluuta ennen kuin lähtee itse katsomaan. "Kuuletsä ku mun mieheni huutaa?" Tyttö on samassa tilassa ja kuulee satavarmasti isänsä avunhuudot ja saman mäiskeen, silti on sitä mieltä, että isä on ehkä jo kuollut kun hän iskän näkee.

Lapset (ja teinit) pääsääntöisesti vastaavat aina ensin kieltävästi kaikkeen. Kokeilkaa vaikka. Tämä johtunee siitä, että he eivät ymmärrä aluksi kysymystä, haluavat aikaa miettiä vastaustaan tai pelkäävät, että aikuinen kysyessään esittää heitä kohtaan syytöksen ja kieltävät ensin vanhasta tottumuksesta. Voi korostua etenkin, jos kysyjä on poliisi, jonka lapsi mieltää vielä omaa vanhempaansakin suuremmaksi auktoriteetiksi.

Esim. tyypillinen keskustelupätkä lapsen kanssa:

- Ketä siellä kerhossa oli tänään?
- Emmä tiiä.
- Oliks siellä Anu ja Katri?
- Ei.
- No ketä siellä oli?
- No Anu ja Katri ainaski. Emmä muista niitä muita.

Lapselle pitää esittää riittävän yksityiskohtainen kysymys riittävän yksinkertaisin sanoin, jos on tarkoitus saada tietoa. Näitkö, että äiti löi isää? Kävikö äiti terassilla? Mitä vaatteita äitillä oli päällä? Oliko äitin kädessä veitsi/kirves/halko? Ylläolevassa pätkässä olisi pitänyt heti kysyä, oliko kerhossa Anu ja Katri. Lapsi olisi siihen luultavasti vastannut ensin ei. Ja sitten muistanut, että kyllä ne oli.

Lapsi pitää itsestään selvänä, että paikalla oli ulkopuolinen. Tältä pohjalta hän vastaa kysymyksiin. Ei hän hahmota ollenkaan, että hänelle on annettu tehtävä todistaa ulkopuolisen läsnäolo asunnossa. Eikä hänellä olisi syntynyt mielikuvaa talossa riehuvasta pahasta sedästä, jos äiti ja isä olisivat perheriidelleet kämpässä useita tunteja, sitten olisi pakattu laukkuja, pidelty puukkoa, hajotettu ikkunaa osissa sisältä ja ulkoa, kolisteltu, vedetty hiuksista, käytetty näppylähanskaa, klapia, vasaraa ja kirvestä, tikattu ristikuviota olkavarsiin, vuodettu varttitunti sänkyyn ja pökerrytty siihen, haettu sorkkarautaa ulkovajasta, sivelty kengänkuvia joka paikkaan jne. Anneli luulee, että Jukka on kuollut, siis syyttäjän skenaariossa, ja siellä Jukka vaan komentaa lasta nukkumaan koulupäivän takia, kun tämä ensimmäisen kerran havahtuu tilanteeseen. Miten murha ja lavastus sijoitetaan tytön käynteihin nähden?

[luxetveritas]

Vanhimman lapsen (A) kolme käyntiä takkahuoneen oviaukolla ja puhelimessa olo 10.1.2007 kuulemisen perusteella (TYKS, Axxx 2007/1, poliisivideosta litterointi: tuntematon, linkki löytyi Minfosta)
Samat asiat edellisten kuulemisten perusteella: 1.12.2006 ja 7.12.2006

• …
  P: (12.30) mitä sitten tapahtu?
  A: Mää heräsin kun pakkanen paukku tai jotain ja äiti tai iskä kirku ja mää menin kattomaan ja siel oli paljon lasinsiruja, mää olisin laittanu valot mut siellä oli niin paljon niitä sirpaleita. Sit Mää menin takas huoneeseeni ja olin siel pari minuuttia viis, seittemän ja sit mää tulin takasin kattomaan ja sit iskä oli jo lattialla, iskä oli jo varmaan kuollu ja sit mää en muista missä kohtaa mää menin ku äiti oli soittanu poliisille ni mää menin puhelimeen ja äiti sano et sano jotain herää. -- Ja sit mää menin takasin huoneeseeni ja se on se kolmas kerta kun mää tulin sieltä siinäkin on varmaan se viis seittemän minuuttii ja sit mää näin kun se murhaaja poistu siitä ikkunasta mää näin vaan sen selän kun se poistu siitä ikkunasta. // Ja sit siellä oli puukko lattialla.
  P: Mitä muistat siitä?
  A: Se oli vihree tai musta se on varmaan porissa poliisilla ja siin oli aika pitkä terä.
  P: Missä näit sen?
  A: aikalailla iskän vieressä. Näin tokalla kerralla, se oli varmaan joku hämäysjuttu kun tuskin se jättäis puukon sillätavalla.
  P: (16min) jos palataan siihen paukkeeseen, missä?
  A: Kuuntelin sängyssä ja sit kun äiti tai iskä kilju ni menin kattomaan.
  P: Kuuluko muita ääniä?
  A: Ei.
  P: Kestikö pauketta kauan?
  A: Aika kauan. // Äiti ja iskä oli siin ni iskä oli noussu jo ja äiti oli sängyssä.
  --
  P: Mitä reittiä menit?
  A: Olkkarin kautta kun kodinhoitohuoneessa on niin paljon pyykkiä.
  P: (19min) Mitä huomasit ensimmäisenä tai kuulit?
  A: Sen rikkinäisen ikkunan mikä oli oves.
  P: Mitä seuraavaksi?
  A: Lasinsirpaleita lattialla.
  P: Mitä sitten?
  A: No en mää paljoo minnekään kattonut ku nmää vaan kävelin sinne ja mää olisn laittanu valot mut oli liikaa lasinsirpaleita.
  P: Mitä sä näit kun näit äidin?
  A: Iskä oli jo noussu sängystä // oli siinä sängyn vieressä ja saisoi ihan tavallisesti.
  P: Sit näit äidin?
  A: Äiti kertoi et se huusi et menkää pois kun tääl on tappaja ja mää en muista sitä. Iskä on sanonu et mulle pitäs tehdä kuulotarkastus kun mää en kuule mitä sanotaan.
  P: Iskä oli siinä sängyn vieressä ja mitä muuta näit?
  A: En muuta.
  P: Mitä ajattelit?
  A: Mitä taphtuu, mitä tää on mitä häh.
  P: Sää näit äidin ja iskän ja lähdit takasin huoneeseen?
  A: Joo.
  P: Miks?
  A: Mua pelotti.
  P: Sanoko kukaan mitään?
  A: Ei. Kun mää menin sinne jossain vaiheessa ni se kiros jotain lievää kirosanaa. [lux: onko tässä 1b kerta?]
  P: Sää olit huoneessa hetken ja lähdit uudestaan, minkä takia?
  A: Ihmettelin mitä tää on, mut kyllä pitää mennä kattomaan mitä se on.
  P: Mitä näit toisella kerralla?
  A: Ne lasinsirut ja sit iskän siel lattialla ja oli tullu hirveesti verta. Mun mielestä iskä oli mahallaan. Ja osotti sitä takan viereeä ollutta millä voi istua ni iskä pää osotti siihen.
  P: Muistaksää missä kohtaa olit?
  A: Siin rajalla.
  P: Mitä muistat siitä tilanteesta, ääniä, muita?
  A: En.
  P: Näitkö muita kun iskän?
  A: En , äiti oli kan menny soittamaan poliisille.
  P: Missä äiti oli?
  A: Varmaan siellä keittiössä kun siel oli se lankapuhelin ku äitille ostettiin kännykkä vasta sen jälkeen kun tää oli tapahtunut.
  P: Mitä sanottiin?
  A: En muista, äiti tais sanoo jotain puhelimeen.
  P: Mitä sit?
  A: Äiti tais pyytää mua puhelimeen kun äiti meni kattoon iskää tai sit mää menin mun huoneeseen.
  P: Menit sit kolmannen kerran?
  A: Menin taas siihen rajalle ja sitten mää näin se oli tosi nopee se murhaaja ja mää näin kun se pakeni siit ikkunasta. Sil oli toinen jalka ulkopuolella. Mun mielestä sil oli musta huppari mut en oo varma. Aika mustat vaatteet.
  P: Mille toinen jalka näytti?
  A: En muista.
  P: Millanen asento? (A näyttää asennon.)
  P: Näitkö päätä?
  A: En, näin vaan selän ja takaosan. // Äiti kerto et se näki osan kasvoista. (29min)
  P: Mitä äiti kerto?
  A: Aika pulleet kasvot, äiti ei nähny sen silmiä, aika kapeat huulet. Sit sill oli joku nenästä jäiti kertoi jotain mut mää en muista.
  P: Oliks se kolmaskerta kun näit sen?
  A: Murhaajan, joo.
  P: Aikasemmin et nähny?
  A: Varmaan sil toisel kerralla, se oli varmaan sillon menny kylppäriin kun kukaan
  ei käyny kylppärissä. Aurora oli peloissaan ja oli varmaan itkeny.
  P: Näit sen huoneen sillä tavalla et se ei ollu siinä?
  A: Nii kun mää näin sen koko huoneen, äiti sano et se oli tukeva, mut se ei kyl se oli tosi nopee ja vikkelä.
  P: Miten kylppäriin pääsee?
  A: Keittiöstä ja sit takkahuoneesta.
  A: Kumma kun ei kuulunu mitään ääntä kun siit kuuluu semmonen napsahdus.
  --
  P: mitä sä muistat oliko pimeää vai valosaa?
  A: No, kyl mun mielest oli pimeää, mut varmaan oli valot jossain vaihees kun en olis nähny lasinsiruja tai iskää lattialla.
  P: Eka kerta?
  A: Tuskin siel pimeetäkään oli kun näin iskän.
  P: Oli pimeetä, mut jossain kohtaa oli valot?
  A: Joo
  P: Kun menit kea kerran?
  A: Ei varmaan ollu kun en muuten olis aatellu laittaa valoja.
  P: Et näit iskän ku ei ollu valoja?
  A: Joo. // Iskä oli jo noussu.
  P: Missä iskä oli?
  A: Sängyn vieressä niin ku kerroin.
  P: Mitä näit?
  A: Koko iskän.
  P: Mitä päälä?
  A: Yö vaatteet.
  P: (50min sitä poliisi mietti että) missä kohdassa se oli?
  A: Jos olisin talossa osaisin selittää mut en muuten osaa selittää.
  P: Minkä lähellä se oli?
  A: Iskän lähellä.
  P: Miten kaukana?
  A: Varmaan tän verran välissä (A näyttää)
  P: missä kohtaa?
  A: Varmaan tällä kohtaa (A näyttää)
  

värien selitys ja lihavointi (lux)

kullankeltainen = 1. käyntikerta
vihreä = 2. käyntikerta
punainen = 3. käyntikerta
sininen = puhelimessa

Jaottelu poliisin (P) kysymyksiin ja lapsen (A) vatauksiin: lux.