Eiköhän kansalaiskeskustelut tulisi käydä esim. neuvoloissa ja sillä missä tämänkaltaisiin asioihin voitaisiin antaa apua, eikä tuijottaa pelkästään tietokoneen ruutuihin ja standardeihin (näin kommentoivat aiheesta omat lapseni, joilla myös lapsia).jmit kirjoitti:Oikeusvaltiossa lainsäädännön tulisi nojata tutkittuun tietoon ja laajaan kansalaiskeskusteluun, jota me edustamme. Esimerkiksi tästä keskustelusta on jo ilmennyt äidin hyysääminen ja tämä on innoittanut HS toimittajan laatimaan valtamediaan jutun, jonka pölkkypäiset kansanedustajat sitten lukevat.
Tutkimukset ovat tutkimuksia ja niistä saadaan juurikin sellaisia kuin tutkija tai tilaaja haluaa.
Jokainen aiheen kaltainen tapaus poikkeaa omalla tavalla toisistaan. Taustalla on paljon sellaisia asioita ja tekijöitä, joista meillä lintukodoissa asuvilla ei ole harmainta aavistusta.
On alholismia, mielisairautta, perheväkivaltaa, velkoja, sekä koteja, joissa kahden henkilön välinen kemia vain ei toimi jne....jne.
Kun rakastutaan ja rakastetaan, niin monasti luullaan ja toivotaan, että asiat kääntyvät vaikeuksista voittoon.
Näin voi ollakin jos molemmilla riittää tahtoa ja pyrkimyksiä yhteiselämän jatkumiseen.
Kuinka paljon myönnytyksiä kukakin voi esim. työnsä psta antaa = ?, kuten esim. tässä ko. tapauksessa.
Lapset ovat kuitenkin asia, joka on pyhä ja joihin kohdistuu koskemattomuus, eli heidän eteensä kannattaa ja tuleekin tehdä myönnytyksiä. He ovat kuitenkin vain hetken meillä lahjana.
Kuten tuolla aiemmin toivoin, niin toivottavasti isällä/isillä on munaa kertoa heidän tarinansa.
Tosin sekin on vain toisen osapuolen näkymys asioista, koska toinen ei valitettavasti ole enää kertomassa.
Kaikesta siitä "faktasta", jota täältä olen lukenut, muuten asiaa sivusta seuranneena, yhteenvetoja tekemällä, omaan tapaukseeni peilanneena, useita vuosia matkatyötä tehneenä, sekä myös Keski- ja Pohjois-Karjalan olosuhteita tuntevana luulen hyvinkin ymmärtäväni suurimman osan tuon valitettavan tapahtuman kulusta.