Sarjamurhaaja Heinrich Pommerenke

[Dr Bergmeister]

HEINRICH POMMERENKE

Heinrich Paul Max Pommerenke ( synt. 6. Juli 1937 Bentwishissä ja k. 27. 12.2008) oli saksalainen väkivaltarikollinen ja sarjamurhaaja. Hän joutui vankilaan 1959 ja oli kuollessaan pitkäaikaisin vankilassa ollut vanki Saksassa. Pommerenke oli vankilassa kuolemaansa saakka, eli yhteensä 49 vuotta.

Heinrich Pommerenke oli kotoisin mecklenburgilaisesta Bentwischistä läheltä Rostockia, jonka satamassa hänen isänsä työskenteli. Sen jälkeen, kun isä oli kaatunut sodassa ja äiti sodan jälkeen jättänyt vuonna 1949 molemmat lapsensa (10v ja 12v) ja muuttanut Sveitsiin, kasvoi Heinrich isovanhempien luona Mecklenburgisssa. Jo koululaisena hän syyllistyi raiskaukseen. Koulun jälkeen hän suoritti maalarin opinnot. Kun hän syyllistyi uudelleen raiskaukseen, pakeni hän DDR:stä vuonna 1953 Länsi-Berliiniin. Siellä poliisi otti hänet kiinni. Viranomaiset ottivat yhteyden äitiin ja kun tämä sanoi, että hän ottaa Heinrichin luokseen Zürichiin, Pommerenke lähetettiin sinne.

Sisar, joka oli ollut kolme vuotta eräässä lastenkodissa, oli voinut olla äidin luona jo vuoden ajan. Heinrich löysi työpaikan Schaffhausenista. Kun hän jäi siellä raiskauksen johdosta kiinni, hänet karkotettiin Sveitsistä eikä hän saanut matkustaa sinne kymmeneen vuoteen. Lisää rangaistavia rikoksia, kuten ryöstöjä ja siveellisyysrikoksia, hän harjoitti sinä aikana Etelä-Saksassa ja Itävallassa.

Murhien ja murhayritysten sarjan Pommerenke teki erityisesti Schwarzwaldin alueella, jossa hän aiheutti valtavasti pelkoa ja kauhua. Hän raiskasi, murhasi ja teki ryöstöjä. Häntä kiinnostivat suuresti mm. junat ja rautatieasemat, joiden liepeillä hän oleskeli vapaa-ajallaan, etsi itselleen uhreja sekä harjoitti itsensäpaljastamista. Tähän aikaan Pommerenke asui Hornbergissa ja työskenteli siellä erään hotellin keittiössä astioiden tiskaajana.

Pommerenke kertoi myöhemmin kuulusteluissa, että hän kävi Karlsruhessa vuonna 1959 elokuvissa katsomassa elokuvan ”Kymmenen käskyä” ja hänen mukaan tämä elokuva oli laukaisu hänen sarjamurhilleen, jonka uhriksi joutui neljä naista. Hänen elokuvassa näkemänsä tanssiesitys ”Kultainen vasikka”, jonka esittivät kevyesti pukeutuneet naiset, sai Pommerenken ajattelemaan, että naiset olisivat syynä kaikkeen pahaan ja hänellä oli nyt missio rangaista naisia. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseistä elokuvaa ei ollut näytetty kyseisenä ajankohtana Karlsruhessa, mutta Ettlingenissä oli näytetty. Omien sanojensa mukaan Pommerenke oli mennyt elokuvan tauolla ostamaan kaupasta uutuuttaan kiiltävän terävän partaveitsen, jolla hän sitten murhasi naisia. Oliko hän jossakin nähnyt kyseisen elokuvan, jäi kai toteen näyttämättä.

Vielä samana iltana hän teki puistossa elokuvateatterin lähistöllä ensimmäisen murhan. Uhrin nimi oli Hilda Konther ja hän oli 49vuotias konttoristi. Pommerenke oli tarkkaillut ja seurannut Hilda Kontheria, joka oli ollut tulossa töistä ja käynyt kaupassa ostamassa sokeria, omenoita, kermaa ja maitoa sekä halusi päästä kotiin viettämään rauhallista iltaa. Hildan ruumiin löysi 26. helmikuuta eräs töihin menossa ollut miestarjoilija. Nainen oli ensin kuristettu tajuttomaksi, ja sen jälkeen murhattu viiltämällä hänen kurkkunsa auki partaveitsellä. Pommerenke oli ollut murhan jälkeen uhrin kanssa sukupuoliyhteydessä. Koko Karlsruhe oli aivan shokissa: kerrottiin ruumiista, jolla ei ollut päätä, ja kysyttiin, oliko joku mielisairas liikkeellä suorittamassa järjettömiä murhia. Pormestari lupasi 1000 DM:n palkkion sille, joka saa tekijän kiinni. Kukaan ei aavistanut, että tämä veriteko oli ensimmäinen niistä sarjamurhista, jotka Heinrich Pommerenke teki.

Pommerenke valitsi uhrinsa täysin sattumanvaraisesti. Hänellä ei ollut mitään tiettyä kaavaa, jota olisi seurannut. Ei mitään suunnitelmaa eikä motiivia. 25. maaliskuuta 1959 nuori kampaaja Karin Wälde Hornbergissa sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Karin oli töissä iltapäivällä, mutta hän halusi lähteä töistä kotiin aikaisemmin kuin odotettiin. Ensin hän halusi käydä sisarensa luona, joka asui kaupungin keskustassa. Sisar ei kuitenkaan tiennyt, että oven takana oli Karin, joten hän ei avannut ovea, koska hänen miehensä voi huonosti eikä hän sen tähden halunnut vieraita. Karin lähti kotiin päin ja Pommerenke ilmeisesti huomasi hänet ja seurasi häntä kotiin saakka. Tytön kotitalon lähellä sijaitsi puinen mökki, jossa Pommerenke raiskasi Karinin , hakkasi hänet kivellä kuoliaaksi ja heitti hänen ruumiinsa joen lähellä sijaitsevalla ratapenkereelle. Karinin ruumis löydettiin 25. maaliskuuta Gutachin joen rannalta.

http://de.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Pommerenke

http://www.ka-news.de/region/karlsruhe/ ... 66,1337916

http://www.suedkurier.de/region/schwarz ... 02,3600158

Heinrich Pommerenke:

[Dr Bergmeister]

30. toukokuuta 1959 Pommerenke tunkeutui avoimesta ikkunasta Singenissä 18 vuotiaan vanhempiensa talossa asuneen tytön makuuhuoneeseen ja yritti kuristaa tytön. Uhri sai kuitenkin vapautettua itsensä ja hän huusi apua, jolloin Pommerenke pakeni paikalta. Nainen pystyi antamaan poliisille seuraavana päivänä tarkat tuntomerkit, jotka eivät kuitenkaan täsmänneet aiemmin tapahtuneisiin Pommerenken tekemiin murhista saatuihin johtolankoihin.

Toukokuun 31. päivänä 1959 Pommerenke nousi vähän ennen puolta yötä Heidelbergissä junaan, joka kuljetti turisteja Finale Ligureen italialaiselle Rivieralle. Ulkona oli pimeää siihen aikaan, kun 21vuotias Dagmar Klimek lähti makuuvaunusta mennäkseen vessaan. Hän ei huomannut, että joku mies seurasi häntä. Sillä aikaa kun Dagmar oli vessassa, mies avasi junan oven (tuohon aikaan junan ovissa ei ollut automaattista lukitusta) ja jäi odottamaan tyttöä. Kun Dagmar tuli vessasta, mies heitti hänet ulos 100 kilometrin tuntivauhtia ajavasta junasta. Dagmar jäi makaamaan raiteille vähän Freiburgin jälkeen vakavasti loukkaantuneena. Sen jälkeen Pommerenke laittoi hätäjarrun päälle niin, että junan vauhti alkoi hidastua, kunnes se pysähtyi noin kahden kilometrin päässä sijaitsevassa Schallstadtissa. Junan vauhdin hidastuessa Pommerenke hyppäsi junasta, käveli uhrin luokse ja tappoi tytön iskemällä tätä veitsellä kaulaan. Sen jälkeen hän raahasi ruumiin lähellä sijaitsevalle peltotielle, jossa hän oli sukupuoliyhteydessä kuolleen kanssa. Muut matkustajat eivät olleet huomanneet mitään erityistä. Seuraavana päivänä Dagmarin kanssa matkustaneet ystävät ilmoittivat tytön kadonneeksi. Kaksi todistajaa oli nähnyt jonkun henkilön nousemassa junasta siihen aikaan, kun juna jarrutti ennen Schallstadia. Vasta 5. päivä kesäkuuta 1959 Dagmar Klimekin ruumis löydettiin. Oikeuslääketieteellinen tutkimus osoitti, että tyttö oli kuollut veitseniskuihin.

Freiburgin poliisin tutkimukset eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta ja tapaus luovutettiin sen takia liittovaltion poliisille. Tutkimuksia vaikeutti se, että junanvaunut oli jo ehditty moneen kertaan puhdistaa, niin että yhtäkään käyttökelpoista jälkeä ei voitu enää saada varmuudella selville.

Kesäkuun 2. päivänä, siis ennen kuin Klimekin murhatapaus tuli julki, Pommerenke hyökkäsi erään 25 vuoden ikäisen tarjoilijan kimppuun Tribergin rautatieaseman lähellä. Pommerenke löi naista raudoitetulla puulla ja ryösti tämän naisen käsilaukun. Kesäkuun 6. päivänä Pommerenke ajoi polkupyörällä Karlsruhessa ja haavoitti ajaessaan kahta naista vakavasti partaveitsellä selkään.

Kesäkuun 8. päivänä Pommerenke tunkeutui yöllä avoimesta ikkunasta erään 15vuotiaan tytön huoneeseen ja haavoitti tätä vakavasti kaulaan veitsellä. Tyttö sai huudettua apua, joten isä kiirehti paikalla ajaen Pommerenken pakoon. Poliisi löysi rikospaikalta Pommerenken kengänjäljet.
Kesäkuun 9. päivänä Pommerenke raiskasi Baden-Badenin lähellä Raststattin ja Ötigheimin välissä olevalla metsätiellä 16vuotiaan Rita Walterspacherin ja kuristi tämän sekä piilotti ruumiin metsään, josta hänet seuraavana päivänä löydettiin. Pommerenken suorittamat murhat olivat aina seksuaalimurhia, ja hän oli sukupuoliyhteydessä jopa uhriensa kanssa jopa näiden kuoleman jälkeen.

Kesäkuun 10. päivänä 1959 Pommerenke sai aseliikkeen ryöstössä Baden-Badenissa saaliikseen pienoiskiväärin ja yhden pistoolin. Tällä pistoolilla varustautuneena hän ryösti 18. kesäkuuta Karlsruhe-Durlachin asemalla lippuluukulla työssä olleen virkailijan. Hän sai saaliikseen 540 DM (Saksan markkaa) ja pääsi pakoon tuntemattomana. Samana päivänä hän nouti Hornbergissa räätäliltä kauan sitten sieltä omalla nimellään tilaamansa puvun. Hän unohti jälkeensä jättämien yllänsä olleiden vaatteiden kanssa paketin, jossa oli hänen Baden-Badenissa saamansa pienoiskivääri ja jonka hän halusi seuraavana päivänä noutaa.

Durlachin rautatieasemalla löytyi jalanjälki, joka vastasi 8. kesäkuuta löydettyä jalanjälkeä, samoin pistoolin kuvaileminen antoi poliisille ensimmäisen todisteen siitä, että aseliikkeen ryöstön ja murhien välillä oli yhteys. Kesäkuun 19. päivänä räätäli Hornborgista ilmoitti löytäneensä pienoiskiväärin ja kertoi rikostutkijoille etsityn rikollisen henkilötiedot. Vielä samana päivänä Pommerenke tunnistettiin ja hänet voitiin pidättää rautatieaseman edustalla. Kun Pommerenke pidätettiin, poliisit eivät vielä tienneet saaneensa kiinni pahamaineisen seksuaalirikollisen ja murhaajan, joka oli piinannut seutua jo pitkään.

Seuranneiden kuulustelujen aikana Pommerenke tunnusti yhteensä 65 rikosta. Niihin kuului neljä murhaa, seitsemän murhayritystä, kaksi raiskausta ja kaksikymmentäviisi raiskausyritystä sekä kuusi ryöstöä, kymmenen murtoa ja kuusi varkautta.

Tammikuussa 1960 Heinrich Pommerenke istui Freiburgin kuritushuoneessa odottamassa tulevaa oikeudenkäyntiä. Puoli vuotta pidättämisensä jälkeen hän kirjoitti äidilleen: ”Oi, äiti! Haluaisin pyytää anteeksi! Sinulta, siskolta, isovanhemmilta ja kaikilta muilta. Mutta pelkään, että kukaan ei usko minua.” Hän ei erehtynyt, kukaan ei olisi uskonutkaan. Hän oli neljän kuukauden aikana tehnyt niin paljon väkivaltaisia tekoja, jotka aiheuttivat pelkoa ja kauhua Freiburgissa ja Karlsruhessa.

Oikeudenkäynti Heinrich Pommerenkea vastaan alkoi 3. lokakuuta 1960 Freiburgin kihlakunnanoikeudessa. Edellä mainittujen rikosten lisäksi Pommerenke oli tehnyt kolmekymmentäkahdeksan muuta rikosta, joista ei kuitenkaan nostettu syytettä, koska hän oli ne tehdessään alle 21vuotias. Asiantuntijat Hans Ruffin ja Christoph Staewe kertoivat syytetyn olevan täysin syyntakeinen, joten hänet voitiin tuomita elinkautiseen. Oikeuden edessä Pommerenke sanoi itsestään: ”Teidän edessänne istuu paholainen”. Hänet tuomittiin yhteensä 156 vuodeksi elinkautiseen sekä lisäksi 15 vuodeksi vankilaan. Tuomio oli siihen saakka ankarin rangaistus Saksassa sodan jälkeen.

http://de.wikipedia.org/wiki/Heinrich_Pommerenke
http://www.stuttgarter-zeitung.de/inhal ... c591b.html

[VoDKa]

Toukokuun 31. päivänä 1959 Pommerenke nousi vähän ennen puolta yötä Heidelbergissä junaan, joka kuljetti turisteja Finale Ligureen italialaiselle Rivieralle. Ulkona oli pimeää siihen aikaan, kun 21vuotias Dagmar Klimek lähti makuuvaunusta mennäkseen vessaan. Hän ei huomannut, että joku mies seurasi häntä. Sillä aikaa kun Dagmar oli vessassa, mies avasi junan oven (tuohon aikaan junan ovissa ei ollut automaattista lukitusta) ja jäi odottamaan tyttöä. Kun Dagmar tuli vessasta, mies heitti hänet ulos 100 kilometrin tuntivauhtia ajavasta junasta. Dagmar jäi makaamaan raiteille vähän Freiburgin jälkeen vakavasti loukkaantuneena. Sen jälkeen Pommerenke laittoi hätäjarrun päälle niin, että junan vauhti alkoi hidastua, kunnes se pysähtyi noin kahden kilometrin päässä sijaitsevassa Schallstadtissa. Junan vauhdin hidastuessa Pommerenke hyppäsi junasta, käveli uhrin luokse ja tappoi tytön iskemällä tätä veitsellä kaulaan.

Pakko sanoa että tässä on jo jotain poikkeuksellista. Kuinka tarkkaan lie oli suunnitellut tuon että kävelee vielä takaisinkin ja kuinka saattoi olla varma siitä että uhri saa sen verran kovat vammat että pysyy paikallaan sen parin kilometrin kävelynkin vielä mitä tuo paluu uhrin luokse edellytti eikä hoipertele jonnekin missä kenties saa apua.

Toisaalta, onhan tuossa Pommerenken tekolistalla paljon epäonnistuneita tai puolivillaisia yrityksiäkin, joten ehkä tässäkin sitten oli vain sattumankauppaa että sattui saamaan juuri tämän uhrin hengiltä näin erikoisella tavalla. Junan vauhti oli kova ja toki sieltä ei varmaan kukaan vapaaehtoisestikaan lähtisi hyppäämään tuollaisesta vauhdista saati heitettynä, mutta silti aika uhkarohkea kokeilu.

[Dr Bergmeister]

Niin, kyllä. Ne muut murhat olivat sellaisia joita yleensä tapahtuu, mutta tämä Dagmar Klimekin murha oli hyvin erikoinen. Itsekin ihan pysähdyin miettimään tätä, ja aivan sieluni silmillä "näin" tämän tapahtuman. Vaikuttaa kyllä hyvin suunnitellulta, ja olihan se junan vauhti alkanut hiljenemään ennen kuin Pommerenke hyppäsi junasta.

[VoDKa]

Niin, kyllä. Ne muut murhat olivat sellaisia joita yleensä tapahtuu, mutta tämä Dagmar Klimekin murha oli hyvin erikoinen. Itsekin ihan pysähdyin miettimään tätä, ja aivan sieluni silmillä "näin" tämän tapahtuman. Vaikuttaa kyllä hyvin suunnitellulta, ja olihan se junan vauhti alkanut hiljenemään ennen kuin Pommerenke hyppäsi junasta.

Juu, uhriin viittasinkin että kovasta vauhdista toki kovemmat vammat, mutta en silti itse uskaltaisi luottaa että olisi niin kovat että varmasti uhri paikallaan pysyisi tuon paluumatkan ajan. Toisaalta kun sen kerran on sinne viskannut niin pakkohan se on lähteä katsomaan onko varmasti henki lähtenyt ja jos ei, niin varmistamaan se hengenlähtö koska muulloin uhrilla voisi olla liikaa tuntomerkkejä tai muita poliisille kerrottavana.

On kyllä sikäli hyvin visuaalinen murhatapa, kuten sanoitkin, että sen tosiaan pystyy sielunsa silmin näkemään.

[Dr Bergmeister]

POMMERENKEN KUOLEMA

Enemmän kuin 50 vuotta vietti aikoinaan pelätty naistenmurhaaja vankilassa, siitä 49 vuotta – 19.6.1959 lähtien yhtä mittaisesti. Hän istui vankilassa kauemmin kuin kukaan muu vanki koskaan Saksassa. Vuonna 2008, joulukuun 27. päivänä, 71vuotias Heinrich Pommerenke kuoli Hohenaspergin vankilan sairaalassa lähellä Ludwigsburgia.

Vankila-aikansa 35 ensimmäistä vuotta Pommerenke ei saanut poistua vankilasta mihinkään. Vasta 1990- luvun puolivälissä hän sai lähteä ulos – hän meni silloin sielunhoitajansa Ernst Ergenzinderin kanssa kirkkoon. Pommerenkesta oli tullut jumalaa pelkäävä mies, joka luki paljon raamattua. Ja hänestä tuli sittemmin sairas mies, joka sairasti leukemiaa. Kun hän kuoli, istui kaksi lääkäriä hänen kuolinvuoteensa vieressä.

Heinrich Pommerenken ruumis tuhkattiin ja tuhkat siroteltiin järveen.

http://grilleau.blog.de/2008/12/30/frau ... e-5300344/

[KZA]

Olisipas mielenkiintoista saada tietää tämmösenkin tyypin lapsuudesta ja että onko saanut iskua päähän tms...
Todennäköisesti on....

[Dr Bergmeister]

Olisipas mielenkiintoista saada tietää tämmösenkin tyypin lapsuudesta ja että onko saanut iskua päähän tms...
Todennäköisesti on....

Kiitos mielenkiinnosta tätä juttua kohtaan

Voin tutkia nettiä ja yrittää etsiä tietoja Pommerenkin lapsuudesta, jos vain löytyy tietoja. Melko erikoinen tyyppi on kyllä kyseessä, eikä tuolla alueella missä on toiminut ihmiset ikinä ole unohtaneet kyseistä herraa.

[Kaito Kid]

Olisipas mielenkiintoista saada tietää tämmösenkin tyypin lapsuudesta ja että onko saanut iskua päähän tms...
Todennäköisesti on....

Mietin tismalleen samaa lukiessani juttua. En ollut aikaisemmin kuullut tällaisesta rikollisesta. Jotain on kuitenkin täytynyt olla pahasti pielessä, että tehtailee noin paljon erilaisia rikoksia lapsuudestaan asti.

Mielenkiintoista on se, miten sattumanvaraisesti Pommerenke valikoi uhrejaan, kun yleensä edes jonkinlainen kaava löytyy. Tässä edes tekotavoissa ei ole mitään yhtäläisyyksiä, ja lisäksi murhien lisäksi on tehty raiskauksia, pahoinpitelyitä, ryöstöjä... Hyvä että saatiin kiinni. Katuikohan hän koskaan tekojaan, edes uskoon tulonsa jälkeen?

[Dr Bergmeister]

Pommerenke tosiaan valitsi uhrinsa sattumanvaraisesti eikä tekotavoissa ollut mitään yhtäläisyyksiä. Hän onnistui huseraamaan sen takia niinkin kauan, koska poliisi ei tiennyt että heidän pitää etsiä yhtä rikollista, ei useita.

Itse satuin löytämään tämän tapauksen, kun tutkin wikipedia.de:ssa tietoja saksalaisista sarjamurhaajista. Kiinnostuin tästä ja päätin tehdä tänne ketjun.