disposal kirjoitti:
. . .
Ohjaajat niin suomessa kuin maailmalla ovat päässeet parhaimpiin tuloksiin melkoisen erikoisilla suorituksilla. Mitä Louhimiehen metodeista luin ja olen kuullut, niin on ohjaajana hieman eriskummallinen, muttei metodeiltaan mitenkään poikkeus. Pienenä kuriositeettina, Louhimies riudutti Tuntemattoman Sotilaan näyttelijöitä maastossa saadakseen autenttisempaa filmiä. Rauni Mollberg omaa Tuntematon Sotilas elokuvaa tehdessään koki ettei Hannu Kivioja (Riitaoja) ole tarpeeksi pelokas, niinpä Molle ampui kovilla konepistoolisarjan näyttelijän selän taakse.
SUOMEN elokuvaohjaajaliiton puheenjohtaja ja Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professori Saara Saarela:
"-Mutta näyttelijöiden rääkkääminen ei ole mikään elokuvaohjauksen metodi, Saarela korostaa.
”Ei tällaisia metodeja ole koskaan opetettu, eikä opeteta nytkään. Kukin ohjaaja tekee omat ratkaisunsa sen suhteen, miten hän reaktiot näyttelijöistään irti saa. Tässä on kyse Louhimiehen omasta työtavasta.
Eikä se tapa ole tätä päivää.”
Helsingin Sanomat/Kulttuuri:
Suomen elokuvaohjaajaliiton johtaja: Aku Louhimies on ylittänyt rajoja, joita ei pidä ylittää –”Hyvin poikkeuksellista”
Suomen elokuvaohjaajaliiton johtaja ja Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professori Saara Saarelan mukaan rääkkääminen ei ole elokuvaohjauksen metodi.
Elokuvaohjaaja Aku Louhimies sai raskaita syytöksiä Ylen jutussa maanantaina.
Juho Typpö HS
Julkaistu: 19.3. 15:34 , Päivitetty: 19.3. 16:14
YLE uutisoi maanantaina laajasti nöyryyttävistä ja julmista tavoista, joilla ohjaaja Aku Louhimies on kohdellut naisnäyttelijöitään useissa elokuvissaan.
Louhimies, 49, on yksi Suomen palkituimmista ja menestyneimmistä ohjaajista. Hänen elokuviaan ovat muun muassa Levottomat (2000), Paha maa (2005), Vuosaari (2012) sekä viime vuoden lokakuussa ensi-iltansa saanut, yli miljoona katsojaa saavuttanut Tuntematon sotilas.
SUOMEN elokuvaohjaajaliiton puheenjohtaja ja Aalto-yliopiston elokuvaohjauksen professori Saara Saarela sanoo HS:lle, että Ylen jutun perusteella Louhimies on ylittänyt rajoja, joita ei pidä elokuvanteossa ylittää.
”Ohjaajan pitää tuntea vastuunsa siitä, hän näyttelijöiltään pyytää ja ymmärtää, missä rajat menevät. Tällaista työskentelytapaa ei pidä rohkaista”, hän sanoo.
Saarela sanoo, että Ylen jutussa ilmi tulleet Louhimiehen työtavat eivät olleet aiemmin hänen tiedossaan.
”Olen tiennyt hänen tavastaan tavoitella tietynlaista ’hetkessä olemista’ ja aitoja tunteita. Mutta en ole tiennyt tapoja, joita hän on käyttänyt niihin päästäkseen”, hän sanoo.
YLEN jutussa esimerkiksi näyttelijät Pihla Viitala, Pamela Tola, Jessica Grabowsky, Matleena Kuusniemi, Saija Lentonen, Lotta Lehtikari, Manuela Bosco ja Rebecca Viitala kertovat kokemuksistaan Louhimiehen elokuvien kuvauksissa. He ilmoittavat, etteivät enää aio esiintyä Louhimiehen elokuvissa.
Louhimies on pyrkinyt saamaan näyttelijöistään irti aidon oloisia reaktioita julmilla keinoilla. Viitala kertoo Louhimiehen teoista Suomen sisällissotaan sijoittuvassa Käsky-elokuvassa (2008).
Viitalan mukaan Louhimies muun muassa läpsi häntä kasvoille, sylki hiuksiin, laittoi hänen iholleen torakan toukkia jotta Viitala ”tuntisi olonsa epämukavammaksi”. Näin hän yritti saada Viitalaa eläytymään riutuneen punavangin rooliin. Lisäksi Louhimies muun muassa nöyryytti Viitalaa muun kuvausryhmän edessä itkemiskohtausta varten.
Louhimiehen kerrotaan jättäneen kertomatta näyttelijöille, mitä heille kuvauksissa tehdään. Pahassa maassa Pamela Tolalta leikattiin hänen kertomansa mukaan paita auki niin, että tämän yläosa paljastui, eikä asiasta oltu varoitettu etukäteen.
Kohtaus, jossa Tolan roolihahmo raiskattiin, keksittiin Tolan mukaan kuvaustilanteessa. Tola sanoo myös, ettei hänelle tarjottu seksikohtauksia varten intiimisuojia.
Pamela Tolan mukaan Louhimies yritti myös saada hänet hyppäämään 20 metrin matkan parvekkeelta turvapatjalle ilman turvavaijereita. Jutussa kerrotaan, että Louhimies haluaa näyttelijöidensä tekevän usein riskialttiita stunt-temppuja, joista yleensä huolehtivat sijaisnäyttelijät.
LOUHIMIES kiistää suurimman osan väitteistä Ylen jutussa. Artikkelia varten on haastateltu myös useita Louhimiehen elokuvissa työskennelleitä, jotka vahvistavat naisten kertomukset.
LOUHIMIEHEN käytös tuo mieleen monien elokuvahistorian arvostetuimpien ohjaajien työtapoja, jotka ovat olleet tiedossa vuosikymmeniä. Alfred Hitchcockin, Stanley Kubrickin ja Lars von Trierin tiedetään terrorisoineen näyttelijöitään henkisesti ja fyysisesti taiteen nimissä.
Klassikkona pidetyssä Viimeinen tango Pariisissa -elokuvassa Marlon Brandon esittämä hahmo raiskaa Maria Schneiderin esittämän hahmon rajusti. Ohjaaja Bernardo Bertolucci jätti 19-vuotiaalle Schneiderille kertomatta kohtauksen yksityiskohdista, koska halusi saada mahdollisimman aidon reaktion.
SAMANKALTAISIA esimerkkejä löytyy runsaasti. Vuosikymmenien ajan ne on hyväksytty ”ohjaajanerojen” tapana saada näyttelijöistään kaikki irti, henkisten vammojen uhallakin.
Suomessa on kirjoitettu esimerkiksi rankoista raiskausharjoitteista, joita teetettiin teatterikoululaisille esimerkiksi Jouko Turkan professuurin aikana. Turkan opetustyyliin Teatterikorkeakoulussa kuului oppilaiden nöyryyttäminen ja kiusaaminen.
Vasta viime vuosina – etenkin viime syksynä alkaneen, seksuaalista ahdistelua esille tuovan #metoo-kampanjan vanavedessä – tällainen toiminta on alettu kyseenalaistaa laajemmin.
SUOMESSA Louhimiehen tavat ovat pysyneet tiukasti alan sisällä. Esimerkiksi Suomen kuvalehden viimekesäisessä jutussa kerrottiin Tuntemattoman sotilaan raskaista kuvauksista, mutta nyt esille tulleet asiat eivät siitäkään tulleet ilmi.
Saara Saarelan tiedossa ei ole, että muut suomalaisohjaajat käyttäisivät samanlaisia tapoja kuin Louhimies Ylen jutun mukaan on käyttänyt.
”Tämä on hyvin poikkeuksellista.”
Saarela ei halua käyttää sanaa ”metodi” Louhimiehen teoista. Se luo mielleyhtymiä esimerkiksi metodinäyttelemiseen. Sillä tarkoitetaan menetelmiä, joita jotkut näyttelijät saattavat käyttää eläytyäkseen rooleihinsa: niihin voi kuulua omien tunteiden ja muistojen yhdistämistä roolihahmoihin.
Mutta näyttelijöiden rääkkääminen ei ole mikään elokuvaohjauksen metodi, Saarela korostaa.
”Ei tällaisia metodeja ole koskaan opetettu, eikä opeteta nytkään. Kukin ohjaaja tekee omat ratkaisunsa sen suhteen, miten hän reaktiot näyttelijöistään irti saa. Tässä on kyse Louhimiehen omasta työtavasta. Eikä se tapa ole tätä päivää.”
ELOKUVAOHJAUKSEN opetuksessa korostetaan, että näyttelijöitä ei saa asettaa vaaraan ja että heitä kunnioitetaan.
Elokuvanteossa kohtaukset tulisi harjoitella etukäteen läpi ja näyttelijöille tehdä selväksi, millaisia tunteita ja reaktioita heiltä halutaan. Jälkikäteen vaativat kohtaukset taas puretaan keskustelemalla näyttelijöiden kanssa.
Näin siis pitäisi normaalisti tehdä – Louhimiehen elokuvissa taas ei Ylen jutussa haastateltujen naisnäyttelijöiden mukaan ei ole näin tehty.
”Louhimiehen työtavassa on ilmeisesti kyse manipuloinnista, siitä, että näyttelijä ei itsekään tiedä mitä häneltä halutaan.”
Louhimies itse tosin väittää jutussa, että näyttelijöiden toiveita on kunnioitettu ja sanoo, että ”ohjaaja voi vain pyytää, eikä koskaan pakottaa näyttelijää tekemään mitään”.
SAARELA huomauttaa yhä ohjaajan olevan vastuussa kaikesta, mitä näyttelijöiltä pyytää. Ohjaajalla on kuvauksissa ylin valta-asema.
”Etenkään nuoret näyttelijät eivät välttämättä osaa sanoa, jos jokin ohjaajan pyyntö menee yli. Ohjaaja ei voi sysätä sitä vastuuta näyttelijälle. Näyttelijä ei noin vain sano ohjaajalle ’ei.’ Eikä kukaan muu kuvauksissa tule ohjaajaa pysäyttämään”, Saarela sanoo.
Erityisen vastuullista ohjaajan toiminnan pitäisi olla silloin, kun elokuvassa on mukana muita kuin ammattinäyttelijöitä. Esimerkiksi nuoria tai lapsia, jotka eivät ole saaneet koulutusta tunteidensa käsittelyyn.
Ylen jutussa Viitala kertoo Louhimiehen uskotelleen lapsinäyttelijälle tämän vanhempien kuolleen saadakseen tämän itkemään. Louhimies kiistää asian, mutta Viitalan kertomuksen vahvistavat Ylelle kaksi muuta kuvausryhmän jäsentä.
”Tuolla tavalla ei voi yksinkertaisesti toimia”, Saarela sanoo.
MITEN tästä eteenpäin?
Saarela ei osaa vielä osaa sanoa, miten Suomen ohjaajaliitto aikoo reagoida Louhimiehen tapaukseen. Asia on vielä niin tuore.
Hän pitää joka tapauksessa hyvänä, että aihe tuli julki ja nousi puheenaiheeksi, samaan tapaan kuin elokuvamaailmassa tapahtuva seksuaalinen ahdistelu viime syksynä.
”Ainakin aiomme pitää keskustelua avoinna”, hän sanoo.
Suomen näyttelijäliiton puheenjohtaja Helena Ryti kertoo, että liitto julkaisee pian Louhimiehen tapausta koskevan virallisen lausunnon.
Hänen mukaansa kyse on laajemmasta ongelmasta: siitä, että näyttelijöillä ei ole elokuva-alaa koskevaa työehtosopimusta. Sellaista on yritetty neuvotella alalle Rytin mukaan jo vuosia.
”Se on iso asia. Ilman sitä näyttelijöitä voidaan kohdella ihan miten halutaan, ei pelkästään palkka-asioissa.”
”On hienoa, että tämä kupla on nyt puhjennut ja nämä naiset kertoneet nimillään, millaista työ voi pahimmillaan näyttelijälle olla.”
