Ad blocker detected: Our website is made possible by displaying online advertisements to our visitors. Please consider supporting us by disabling your ad blocker on our website.
Luku neljä käsittelee saatananpalvonnan määrittelijöitä, ns. ”asiantuntijoita” jotka esiintyvät mediassa. ”Asiantuntijat” ovat henkilöitä, jotka on media on nostanut esille ja joilla on valta määritellä saatananpalvonta median kontekstissa.
Hjelm näyttää myös, kuinka toimittajat toimivat portinvartijoina päättäen ketä pääse ääneen ilmiöstä puhuttaessa, sekä kuinka valitut kysymyksenasettelut vaikuttavat vahvasti ilmiön rakentumiseen.
Luvussa viisi Hjelm keskittyy tutkimaan miten saatananpalvontaa on määritetty toimintana. Useimmiten uutisointi on liittynyt hautausmaavandalismiin ja hautakivien kaatoon, joka on kritiikittömästi liitetty saatananpalvontaan.
Akateemisissa piireissä muodostunut näkemys saatananpalvonnasta nuorisokulttuurin ilmentymänä ei sekään ole saanut paljon vastakaikua mediassa.
Asiantuntijoina toimineet evankelikaaliset tahot luovat asetelman, jossa kristinuskosta, ja sen myötä kristillisistä arvoista, harhaantuminen johtaa väistämättä sosiaalisiin ongelmiin, joista saatananpalvonta on selkeä ilmentymä.
Aika lailla samoilla linjoilla mennään, jotenkin tuntuu, että monet kristilliset tahot määrittelevät saatananpalvonnaksi lähes kaiken epäkristillisen, media puolestaan saa näiltä ns. asiantuntijoilta myyviä otsikoita ja tämä oravanpyörä vaikuttaa kansan mielipiteisiin tietysti. Jotain puhetta oli muistakin ns. saatananpalvontamurhista oli tuossa jutussa, jonkun vanhan Alibin ostinkin taannoin moisen otsikon takia divarista, tosi asiassa itse tekoon ei jutun perusteella liittynyt Satanismi, Saatanan palvonta tai mikään semmoinen yhtään.
Saatana on raamatun hahmoja, enkä usko että täysin epäkristillisessä yhteisössä tai kulttuurissa esiintyisi saatananpalvontaa.
Monissa n.s. luonnonkansojen uskonnoissa esiintyy pahoja henkijä, joita myös voidaan palvoa.
Nyt puheenaolevan "Saatanan palvonnan", joka jyrkimmillään ilmenee hautojenhäpäisynä, paloittelusurmina j.n.e. näkisin kuitenkin jonkinlaisen yli-ihmisideologian ilmentymänä. Tekijä yrittää osoittaa itselleen ja muille, olevansa normaalien-tavallisille ihmisille kuuluvien normien-yläpuolella.
MEG kirjoitti:
Nyt puheenaolevan "Saatanan palvonnan", joka jyrkimmillään ilmenee hautojenhäpäisynä, paloittelusurmina j.n.e. näkisin kuitenkin jonkinlaisen yli-ihmisideologian ilmentymänä.
Hmm. Minä taas näkisin sen iltapäivälehdistön kohu-lööpin ilmentymänä. Nää nk. saatananpalvojat tuntuvat yleensä olevan kirkonpolttajateinejä tai muuten vaan sekaisin olevia ihmisiä, jotka leimataan teon myötä lehdistön taholta saatananpalvojiksi. Musiikin kuuntelu ei tee kenestäkään paholaisen palvojaa. Eikä liioin hautakiven kaataminen tai paloittelumurhaaminen. Mielestäni saatanan palvojan ihmisestä tekee se, että palvoo kristillistä paholaista. Tämä itsessään ei sisällä mitään ideologiaa tai ismiä.
Satanistit ovat erikseen ja se onkin sitten toinen tarina.
Olin itse aiemmin elämänkatsomukseltani jokseenkin saatanallisesti suuntautunut. Minua olisi voinut kutsua 'Saatanan palvojaksi', mutta henk. koht. en kokisi ongelmalliseksi käyttää nimitystä 'satanisti' vaikka eräs aivan toisenlaista toimintaa harjoittava taho onkin termin julistanut omakseen.
Lyhyesti sanottuna uskoin että on olemassa jokin pimeä, absoluuttinen voima, jonka ainakin nuorempana samaistin Saatanaan tai vastaaviin muiden kulttuurien paholaishahmoihin. Ehkä juuri ikäni ja elinympäristöni ansiosta käsitin sen silloin juuri 'pahana' voimana. Hiljalleen ymmärrykseni tältä osalta kypsyi ja uudistui, mutta pitäytyäkseni noissa alkuajoissa..
Koin ja jopa näin silloin asioita, joita eräät tykkäävät kutsua yliluonnollisiksi. Uskoin mm. tulleeni jonkin henkivoiman raiskaamaksi. Tuon tapauksen aikana raajani eivät liikkuneet ja koin suurta fyysistä kipua huutaen vain täyttä kurkkua. Näin myöhemmin kun ajattelen asiaa, niin se että olin elänyt muusta maailmasta eristyksissä viikon, valvonut ja syönyt minimaalisesti, sekä jatkuvasti ja kirjaimellisesti rukoillut jotain tuollaista tapahtuvaksi tuskin teki todellisuudentajulleni kovin hyvää. Jotkut elävät samassa tilassa vuosia, ja kun sitä vielä tehostetaan erinäisillä päihteillä niin äkkiähän sitä ollaan ns. 'henkivaltojen' kanssa tekemisissä.. minä sentään kävin koulussa ja toisinaan töissäkin, mikä aiheutti terveellisiä taukoja hulluuteen ja esti minua sekoamasta lopullisesti.
Päiväelämäni muistutti jonkinlaista valveunta. Kuulin paljon ääniä, tai oikeastaan jonkinlaista ääntelyä, jonka tulkitsin yhteydeksi henkimaailmaan. Saatoin myös toisinaan 'nähdä' jonkin kovasti toivomani tapahtuman lopputuloksen, johon usein liittyi kuolleita/kuolevia ihmisiä. Tämä siis ollessani ihmisten ilmoilla. Omissa oloissani keskityin lähinnä omaan 'henkiseen kasvuuni' itse valmistelemieni rituaalien tai muiden tempausten avulla. Usein niihin liittyi paitsi sinänsä toimivaa meditaatiota, myös paljon kivun tuottamista ja muunlaista ihmisyyteni halveksuntaa. Pointtina oli usko siihen etten koskaan voisi intuitiivisesti ymmärtää Saatanaa/sitä jotakin pimeää voimaa ja kokea yhteyttä siihen, ennen kuin unohtaisin olevani ihmisruumiin vanki. Uskoin myös yhteen aikaan hartaasti siihen että todellinen kosketus Saatanaan tuhoaisi ruumiini jälkiä jättämättä ja saatoin seisoa jossain lumimyrskyssä tunteja huutaen ja rukoillen että niin kävisi jne.
Täytynee mainita etten koskaan ole kaatanut hautakiviä tai polttanut kirkkoja, joskin jälkimmäisestä olen saattanut haaveilla. Muut ihmiset eivät ole joutuneet kärsimään toimieni takia, paitsi ehkä välillisesti. Ymmärrän olleeni noina aikoina mieleltäni epävakaa ja harhainen. Se oli pitkälti omaa aikaansaannostani koska ruokin itseäni kaikella mahdollisella 'pimeydellä'. Vaikka en ehkä voisikaan selittää joitakin kokemiani asioita pelkällä järkkyneellä mielellä, en myöskään voi uskoa niillä olevan mitään yliluonnollista perää. En myöskään ole törmännyt yhteenkään muuhun samankaltaiseen tarinaan, joka ei olisi ensisijaisesti selitettävissä rikkinäisen mielen harhakuvitelmiksi, tästä hyvänä esimerkkinä mm. Päivi Niemi. Omassa tapauksessani 'parantuminen' tapahtui elämäntilanteen muutosten myötä hiljalleen, eli rupesin elämään ns. normaalimpaa elämää, siis hakeutumaan ihmisten pariin, tekemään töitä, opiskelemaan, päihtymään jne.
Olipas hieno tiivistys Nemesikseltä! Juurikin tuollaisia kokemuksia itsellänikin on tästä aihepiiristä. (Ei tosin henk. koht.)
Valitettavasti kaikkien okkultistien ja satanistien ja saatananpalvojien jne harmiksi on todettava, että tuo kaikki touhuilu on aikalailla oman (sekaisen/kehittyvän/harhailevan) ihmismielen aikaansaanosta. Eri asia on sitten kovanluokan veritekoja tehneet "pahikset" - ne ovatkin sitten täydellisiä hulluja. Eivät kuitenkaan sen enempää yhteydessä alakerran sarvipäähän.
Tämä kaikki pahuuden voima/saatanahumpuuki on myös niin mediaseksikästä, että siitä on eri tahojen helppo ammentaa kaikenlaista hyvää itselleen. Pelit/elokuvat/bändit/vaatteet yms. myyvät paremmin kun joku suippopää sattuu tekemään jotain tosi merkittävää ja paljastuu vaikkapa saatananpalvojaksi. Tai vaikkei paljastuisikaan - pahuus vaan jaksaa kiinnostaa. Siis onkohan m-inhvonkin takana jotkut sarvipäät? Perkele!
Nemesis, jos saan udella: mikä sai sinut "kääntymään"? Oliko kyse jostain yksittäisestä tapauksesta vai ihan vain silkasta kypsymisestä?
Ja toinen asia: tässä ketjussa ei kyllä olisi tarvis puhua lainkaan satanisteista. Heillä kun ei ole asian kanssa mitään muuta tekemistä, kuin tuo "satan"-termi isminsä edessä.
joey kirjoitti:
Ja toinen asia: tässä ketjussa ei kyllä olisi tarvis puhua lainkaan satanisteista. Heillä kun ei ole asian kanssa mitään muuta tekemistä, kuin tuo "satan"-termi isminsä edessä.
Kyllä Satanismiin voi kuulua myös okkultismia, onhan niitä muitakin suuntauksia kun LaVeyn (Joka tietysti on se kuuluisin). Esim.
Vatikaani tuomitsee tuomitsee Harry Potterin
19.1.2008 19:39
Vatikaanin virallisen lehden mukaan ne ovat vaaraksi lapsille, sillä ne edistävät noituutta ja okkultismia, kertoi brittiläinen Daily Telegraph -lehti.
L'Osservatore Romano -lehden mukaan velhonuorukainen on "vääränlainen sankari".
Pitkässä artikkelissa, jonka otsikko on Harry Potterin kahdet kasvot, todetaan, että J. K. Rowlingin menestyskirjoissa noituutta ja taikuutta pidetään hyvänä, positiivisena asiana.
- Päämäärä pyhittää keinot, koska kaikkitietävät, valitut, intellektuellit tietävät kuinka synkkiä voimia valvotaan ja kuinka ne käännetään hyviksi, kirjoittaa Firenzen yliopiston kirjallisuuden professori Edoardo Rialti.
Artikkelissa Potter-kirjoja verrataan kielteisesti kahteen muuhun brittiklassikkoon eli J. R. R. Tolkienin Taruun sormusten herrasta sekä C. S. Lewisin Narnian tarinoihin.
Vatikaanin suhtautuminen Harry Potter -kirjoihin on jyrkentynyt sen jälkeen kun paavi Benedictus valittiin edesmenneen paavi Johannes Paavali II:n seuraajaksi.
Johannes Paavali II ylisti aikanaan Rowlingia hyväksi kristityksi. Hän katsoi myös, että Harry Potter taisteli satanismia vastaan.
Rowlingin edustaja ei halunnut kommentoida asiaa.
jaaha...harry potterit ovat mun mielestä hyvää nykykirjallisuutta ja lasken ne samaan kategoriaan narnia-sarjan ja taru sormusten herrasta kanssa. Eli hyvin toteutettu fantasia-maailma viimeiseen asti mietittyjen hahmojen ympärillä. Tietyllä tavalla opettavaisia mutta antavat monta eri tietä ihmisten käytettäviksi eli vain yksi ja ainoa tie ei ole oikea...
Tämä ei tietenkään sovi vatikaanin tarpeisiin kun siellä on se yksitie käytössä edelleenkin....sopii ihmisille jotka eivät turhaan halua miettiä elämän mielekkyyttä ja tarkoitusta
"jos on pakko tehdä jotain epäsuosittua sen voi saman tien tehdä täydestä sydämestä"
ABC kirjoitti:
Tähän asiaan on pakko kommentoida, että olen juuri päinvastaista mieltä: ihmisestä löytyy kaikki paha, mitä koko universumissa on, ja vielä enemmänkin.
Enemmänkin...? Hm, mikäs osa ihmisestä on sitten universumin ULKOpuolella...???
Eihän tuossa edellä ollut puhe siitä, että osa ihmisestä on universumin ulkopuolella vaan osa siitä pahuudesta joka löytyy ihmisen mielestä..
Lauselmaa voi ajatella toki ihan kielikuvanakin. Puheena oleva aihe eli PAHUUS ei ole mitattavissa oleva asia joten on aivan sama millaisin kielikuvin aihetta elävöitetään ja kuvaillaan.
Asia olisikin yksinkertainen jos voisimme sanoa, että ihmisessä asuva pahuus ulottuu noin 3,2 metriä universumin ulkopuolelle..
Jospa palaisimme taas otsikon aiheeseen ja jättäisimme kielikuvien nyppimisen sikseen?
Cotton kirjoitti:Eihän tuossa edellä ollut puhe siitä, että osa ihmisestä on universumin ulkopuolella vaan osa siitä pahuudesta joka löytyy ihmisen mielestä..
Jahas, kun asia tuntuu herättävän keskustelua, niin pitänee sitten kaivaa kansakoulun aikaiset joukko-oppikäppyrät naftaliinista...
Meillä on joukot I (ihminen), P (paha) ja (U (universumi). Alkuperäinen väite oli, että joukkoon I sisältyy kaikki se P, joka sisältyy U:hun ja vielä jotain muuta tämän lisäksi. Näin ollen ainakin osa joukosta P pitää sijaita joukon U ulkopuolella, mutta koska tämä samalla sijaitsee joukon I sisällä, niin näin ollen vähintään tuo osa joukosta I pitää sijaita joukon U ulkopuolella, ja tätä hiukan ihmettelin ja kainosti tiedustelin...
Niinpä niin ja paljonko sielu painaa ja montako enkeliä mahtuu tanssimaan neulankärjelle...
Vatikaani on aina ollut perin kärkäs tuomitsemaan kirjoja ja polttamaan niitä. Sen huolen ovat kuitenkin ilmeisesti pitäneet, että kaikkia kirjoja löytyy heidän omista kirjastoistaan.
Kummatkohan ovat polttaneet enemmän kirjoja, natsit vai kirkonmiehet?
Kiellettyjen ja pahuutta lisäävien kirjojen kuten Harry Potterit ja Sormusten Herrat lisäksi tulisi mainita ainakin Ursula LeGuinin Maameren tarinat jotka johdattelivat ainakin allekirjoittaneen synkille poluille fantasiakirjallisuuden pariin joskus ammoisina aikoina.
Cotton kirjoitti:
Kummatkohan ovat polttaneet enemmän kirjoja, natsit vai kirkonmiehet?
Tarkkaa vastausta on varmasti vaikea antaa ja tietysti ensin pitäisi määritellä puhutaanko nide- vai nimikemääristä ja millaista osuutta ne edustivat kunkin biblioklasmin aikana saatavilla olleesta kirjojen kokonaismäärästä. Epäilemättä 1930-40-luvuilla kirjojen kokonaismäärä oli jotain ihan muuta kuin keskiajalla tai uuden ajan alkupuolella. Toisaalta prosentuaalisesti kirkon suorittamat klasmit ja mustat listat ovat voineet olla huomattavankin merkittäviä ja ulottuvat tietysti ajallisesti huomattavasti pitemmälle jaksolle.
Kiinnostavaa sinänsä, että voittajavaltioiden toimesta denatsifikaatiokampanjan aikana sodan jälkeen poltettiin myös miljoonia liian saksalaisina tai kansallismielisinä pidettyjä kirjoja eikä prosessin mittakaava ilmeisesti jäänyt juurikaan jälkeen natsien vastaavasta. Jostain syystä siihen ei kuitenkaan sittemmin ole kiinnitetty kovinkaan paljon huomiota kuten ei voittajapuolen sotarötöksiin yleensäkään...
Hm, mikäs osa ihmisestä on sitten universumin ULKOpuolella...??? 
