31.7. 6:35
Tragedia suljetulla osastolla
Itsetuhoista Anniinaa, 23, hoidettiin psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Äiti ajatteli, että siellä hänen tyttärensä on turvassa. Mutta Anniina kuoli, ja sen jälkeen hoitojaksosta alkoi paljastua järkyttäviä asioita.
Ruutupaperille on kirjattu päivämääriä kuulakärkikynällä. Ensimmäinen on 27.9.2021, viimeinen 20.10.2021.
Näiden päivien aikana Anniina, 23, yritti kuusi kertaa itsemurhaa Helsingin kaupungin psykiatrisen sairaalan (Auroran sairaala) suljetulla osastolla.
Seitsemännellä kerralla hänet kiidätettiin Meilahden sairaalaan tehohoitoon. Kolme päivää myöhemmin hän menehtyi.
Anniinan omaiset saivat tietää kaiken itsemurhayrityksistä vasta tämän kuoleman jälkeen. Silloin äiti tilasi tyttärensä hoitoa koskevat asiakirjat potilasvahinkoilmoitusta varten.
Ne olivat järkyttävää luettavaa. Kävi ilmi, että Anniina käytti itsensä vahingoittamiseen joka kerta samaa esinettä. Se kuului hänen huoneensa välineistöön, mutta sitä ei toistuvista itsemurhayrityksistä huolimatta otettu sieltä pois.
Sillä Anniina lopulta tappoi itsensä.
Kyseessä on arkinen esine, ei esimerkiksi teräase. Ilta-Sanomat ei avaa itsemurhan tekotapaa tarkemmin, sillä tutkimusten mukaan sen yksityiskohtainen kuvailu voi innoittaa itsetuhoisia ihmisiä jäljittelyyn. Myös tähän juttuun haastateltu asiantuntija suositteli, ettei tekotapaa tai -välinettä kerrottaisi julkisuuteen.
:
:
Miksi Anniinan huoneeseen jätettiin ilmeinen turvallisuusriski?
Sairaalan vastauksessa asiaa perusteltiin esimerkiksi hygieniasyillä ja byrokratialla: välineiden vaihtaminen toisenlaisiin olisi pitänyt hyväksyttää laitoshuollon johdon kautta.
Kyynel vierähtää poskelle, kun Anniinan äiti miettii ääneen, mikä on ihmiselämän hinta.
– Eikö ymmärretä, että nämä ihmiset ovat joidenkin tyttäriä ja poikia, sisaruksia, lapsia, äitejä ja isiä?
OMAISTEN mukaan Anniinan itsemurhayritykset olivat nopeasti ohimeneviä impulsseja, eivät pitkään suunniteltuja tekoja.
Itsetuhoinen jakso oli ollut intensiivinen, mutta ei vielä kovin pitkä. Se alkoi keväällä 2020, koronapandemian ja siihen liittyvien rajoitustoimien voimistuessa Suomessa. Silloin omaiset saivat ensi kertaa tietää, että Anniina oli yrittänyt itsemurhaa.
– Anniina kertoi itse, missä on ja mitä on ottanut. Aina hän soitti jollekulle.
Masennusoireet olivat alkaneet jo nuorena. Kun Anniina eristäytyi kotiin, äiti haki apua nuorisopsykiatrialta.
Tilanne muuttui vaikeammaksi täysi-ikäistymisen jälkeen. Hyviä jaksoja seurasivat huonot.
Anniinalla epäiltiin myös epävakaata persoonallisuushäiriötä. Olotila saattoi vaihdella nopeasti. Äiti tiesi, että kaikkein huonoin se oli iltaisin.
Lukiessaan potilasasiakirjoista tarinaa tyttärensä kuolemaa edeltävistä tapahtumista äiti joutui itse soittamaan kriisipuhelimeen. Niin voimakkaana tunteet vyöryivät hänen lävitseen. Miksi näin piti käydä hänen tyttärelleen?
Päivällä, ennen viimeistä itsemurhayritystään, Anniina oli jutellut omahoitajansa kanssa kynsilakoista.
– Luulisi, että psykiatrisella osastolla tiedettäisiin, miten nämä hommat menevät. Vaikka päivällä olet ollut ok, illan mittaan olo usein huononee.
ANNIINA asui osastojaksojen välissä äitinsä luona. Vuonna 2020 jaksoja oli useita.
Vuodenvaihteessa tytär kertoi äidilleen, että tapaamiset psykiatrisella poliklinikalla on lopetettu. Äiti hämmästyi.
– Ihanko oikeasti, nyt tapaamisia ei enää ole? hän kysyi.
Kun myös lääkkeet loppuivat, hän soitti terveysasemalle.
– Sieltä sanottiin tietysti, että emme saa kertoa mitään, koska Anniina on täysi-ikäinen.
Äiti sanoi, ettei heidän tarvitse kertoa mitään. Hän pyysi vain, että hoitajat tarkistaisivat reseptin. Onko se varmasti mennyt eteenpäin, koska Anniina ei ollut sitä saanut?
Lopulta äidin kertoman mukaan selvisi, että resepti oli hukkunut tietojärjestelmävaihdoksessa.
Samaan aikaan Anniinan vointi romahti. Hän ei enää jaksanut pestä hiuksiaan tai hampaitaan.
Äiti soitti uudelleen terveysasemalle. Miten tytär jaksaisi hoitaa lääkeasioitaan, kun ei pysty edes nousemaan sängystä?
– Pyysin, että he tarkistaisivat, onko tämä asia mennyt eteenpäin. Resepti on saatava.
Anniina sai lääkkeet, äidin mukaan vasta pitkän jankuttamisen jälkeen.
KEVÄÄLLÄ 2021 uusia hoitojaksoja osastolla ei enää tullut. Äidin huoli hiipui, ja tilalle tuli toivo.
Anniina opiskeli sisustusalan artesaaniksi samassa koulussa, johon hänkin pääsi. Opinnot etenivät hienosti.
Kesällä äiti ja tytär maalasivat yhdessä mökin seiniä ja kävivät Ikeassa. He tekivät kaikkea sitä, minkä koronapandemia oli pistänyt tauolle.
Syksyllä he kulkivat bussilla yhtä matkaa kouluun.
Siskontyttären syntymäpäiväjuhlissa Anniina oli kuitenkin tavallista vaisumpi.
Maanantaina äiti istui bussissa yksin ja sai itkuisen puhelun.
– Hän itki ihan valtavasti ja sanoi, ettei jaksa enää.
Äiti yritti pitää puhelua auki ja kontaktia Anniinaan niin pitkään, että apu ehtii paikalle.
Päivystyksessä vierähti tunteja. Anniinasta tehtiin pakkohoitopäätös itsetuhoisuuden vuoksi. Kun ambulanssi tuli hakemaan, Anniina halusi, että äiti lähtee pois.
– Hän ei halunnut lähteä sairaalaan, eikä hän halunnut, että näen, kun poliisit vievät hänet.
TÄLLÄ kertaa ensimmäinen jakso suljetulla osastolla kesti muutaman viikon. Sitten Anniina kotiutettiin – ja vietiin seuraavana päivänä sairaalaan ja sieltä takaisin suljetulle osastolle.
Äidille ja siskolle selvisi vasta Anniinan kuoleman jälkeen, että ensimmäiset itsemurhayritykset osastolla olivat tapahtuneet jo ennen kotiuttamista.
Osastolta äiti ei saanut tietoa tyttärensä voinnista. Anniina oli suutuspäissään kieltänyt, ettei äidille saa kertoa mitään.
Hätääntyneelle äidille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin soittaa hoitajille ja pyytää: pitäkää silmät auki.
Anniina oli lähettänyt poikaystävälleen viestin, jossa hän kertoi impulssien itsemurhaan olevan voimakkaita.
VAIKKA impulssit olivat voimakkaita, äiti näki tyttärestään koko ajan myös toisen puolen. Toisella osastojaksolla he kävivät yhdessä ulkoilemassa. Kun he menivät kauppakeskukseen shoppailemaan, tytär osti uusia vaatteita. Äiti kävi hakemassa valtakirjalla hänelle nettikirpputoriostoksia.
Tämä kaikki tuntuu jälkikäteen ristiriitaiselta. Hänestä Anniinan itsemurha olisi voitu estää.
– Jos väitetään, että oli selvää, että näin tulee käymään, minä en ollenkaan ajattele niin.
– Kyse oli impulsseista, jotka voivat kestää muutaman minuutin ja mennä sitten ohi. Se ei tarkoita, että olisi päivänselvää, että hän kuolee.
ÄIDIN ja siskon mielestä Anniinan tapauksessa toimittiin virheellisesti, kun huoneesta ei poistettu tarvikkeita, joilla hän toistuvasti vahingoitti itseään. He ovat kannelleet tapahtuneesta Valviraan ja Potilasvakuutuskeskukseen (PVK).
:
:
Kuolemantapaus johti muutokseen
HELSINGIN kaupungin psykiatria- ja päihdepalveluiden johtaja Mikko Tamminen kertoo Ilta-Sanomille, että kaupunki on saanut Valviralta muistutuksen tässä jutussa käsiteltyyn asiaan liittyen.
– Tietosuojan vuoksi en voi asiasta muuta todeta, hän kirjoittaa sähköpostitse.
Tammisen mukaan osastohoidon aikana tapahtuu vakavia itsemurhayrityksiä säännöllisesti, koska akuutti- ja mielialaosastoilla hoidetaan vaikeimmista mielialahäiriöistä kärsiviä potilaita.
– Myös itseä vahingoittava käytös ilman varsinaista kuoleman toivetta on tavallista, hän kertoo.
Tammisen mukaan psykiatrisilla osastoilla pyritään minimoimaan kaikki itsensä vahingoittamiseen sopivat välineet sekä sairaalan omassa kalustossa että potilaiden omissa tavaroissa.
:
:
MIKSI yhden ihmisen piti kuolla ennen kuin muutos tapahtui? Sitä omaiset ovat joutuneet miettimään.
He olisivat yrittäneet puuttua asiaan jo Anniinan eläessä – jos he olisivat tienneet. Mutta yksityiskohdat itsemurhayrityksistä ja niiden määrästä selvisivät äidille ja siskolle liian myöhään.
– Jos olisimme tienneet. Jos olisimme voineet tehdä jotain, äiti pohtii yhä.
Äiti muistelee, miten helpottunut hän oli silloin, kun Anniina vietiin suljetulle osastolle.
– Ajattelin, että nyt hän on turvassa.
Nykyään hän ajattelee, että ehkä näin ei olisi tapahtunut, jos Anniina olisi ollut kotona. Tällöin Anniina olisi voinut impulssien vallatessa mielen lähteä vaikka kävelylle tai juoda kännit.
– Kaikki vaihtoehdot olisivat olleet parempia kuin se, että käy näin.
VAIKKA Auroran sairaalassa Anniinan kohtalo johti jo konkreettiseen muutokseen, äiti ja sisko haluavat jatkaa taistelua.
– Emme halua mitään korvauksia, vaan anteeksipyynnön. Että myönnettäisiin, että tässä on mokattu.
Kaiken tapahtuneen jälkeen he ovat miettineet, voiko psykiatriseen hoitoon enää Suomessa luottaa. Anniinan osastojaksojen aikana henkilökunta vaihtui heidän mukaansa tiuhaan, opiskelijoita ja harjoittelijoita oli paljon.
Äiti nostelee muovitaskusta esiin värityskuvia. Hoitaja tulosti niitä Anniinalle, koska osastolla ei ollut mitään tekemistä.
– Miksi ei mietitty, mikä oikeasti voisi auttaa Anniinaa? Miksei voitu tehdä lähetettä psykoterapiaan tai ryhmätoimintaan? sisko miettii.
Omaiset peräänkuuluttavat yhteiskunnallista keskustelua itsemurhien ehkäisystä ja psykiatristen hoitopaikkojen tilanteesta.
– Anniinaa ei pystytty hoidossa suojelemaan häneltä itseltään, sisko sanoo.
– Ajattelin aina, että suljettu osasto olisi paikka, jossa Anniina olisi turvassa. Mutta tilanne olikin toisinpäin, äiti sanoo.
Sitten hän jatkaa.
– Anniinaa en saa takaisin, mutta haluaisin, ettei näin käy enää kenellekään muulle. Siksi jatkan taistelua.
He kokevat, että omaisia ei osattu kuoleman jälkeen kohdata psykiatrisessa sairaalassa kunnioittavasti.
:
:
JOS psykiatrisilla osastoilla on ongelmia, on niitä myös avohoidon puolella. Se ylikuormittuu, kun Linnarannan mukaan psykiatriset sairaalapaikat eivät tällä hetkellä Suomessa yksinkertaisesti riitä vastaamaan hoidon tarpeeseen.
Paikkoja on viime vuosina vähennetty Linnarannan mielestä huolestuttavalla tavalla. Vanhoja remontin tarpeessa olleita sairaaloita on lopetettu useilla paikkakunnilla.
– Uudet sairaalat on rakennettu kalliille tonttimaalle, eivätkä rahat ole riittäneetkään siihen, että olisi tehty entinen määrä sairaalapaikkoja. Paikkoja on osittain hallitsemattomasti vähennetty, Linnaranta kritisoi.
Pahimmillaan tilanne voi johtaa paikallisesti jopa itsemurhien lisääntymiseen.
– Eri puolilta maailmaa on raportoitu, että kun sairaalapaikat vähenevät, psykoosipotilaiden itsemurhat ovat lisääntyneet.
Osastoja on jouduttu sulkemaan myös henkilöstöpulan vuoksi. Näitä tilanteita tulee Linnarannan mukaan erityisesti kesäisin.
:
:
Mikkelissä yhden potilaan tapaus oli jäänyt pimentoon, koska sitä ei ollut kirjattu riskitiedoksi. Se löytyi vasta, kun potilas oli toteuttanut itsemurha-aikeensa siten kuin oli aiemmin hoitajalle kertonut.
Tiedetäänkö muun Suomen psykiatrisissa sairaaloissa, mikä koitui Anniinan kohtaloksi?